Kesäloma alkoi- kesän maku suussa
Kesäloma alkoi - kesän maku suussa
Aloitin kesäloman menemällä ystäväni Laurin luo Helsinkiin. Laurin kanssa on mukava jutella, koska hän lukee koko ajan kirjallisuutta, joka on mielenkiintoista ja jota en ehdi lukea. Nyt Lauri oli lukenut PLOsta ja Jasser Arafatista ja Hamasista.
Jasser Arafat ei halunnut rauhaa, koska muutoin avustusrahat eivät olisi tulleet hänen tililleen. Näin kirjoittaa Hamas-johtajan poika joka piileskee Usassa. Kuulema Raamattua lukiessa koki herätyksen, joka johti Israelin vakoilijaksi. Tämä kaikki on niin valheellista, ettei oikeastaan tiedä mitä uskoa.
Olen kypsynyt valheisiin ja valehtelijoihin. Miksi he eivät herää omaan todellisuuteensa?
Puhumme Laurin kanssa siitä, kuinka nuoret marssivat PLO-huivi kaulassa, ovat omasta mielestään niin intellektuelleja ja niin emansipoituneita että , mutteivat lue perusteellisesti taustoja mistään. Oikeasti asioihin perehtyminen on työlästä, nyt kun kaiken pitäisi olla helppoa. " Olin mukana happeningissa, teimme tänään vallankumouksen, se oli niin mukavaa", kertoo runoilija Bly. Robert Blyn Sibling Society pitäisi olla pakollista lukemista lukiossa. Me molemmat vanhenemme hyvää vauhtia ja päivittelemme nykynuorisoa - samaa mitä vanhenevat ihmiset ovat tehneet 3000 vuotta ainakin.
Pride-kulkue on jotain muka niin sivistynyttä, mutta Lauri panee pahan: häntä ei kiinnosta ollenkaan paskainen reikä. Aika paha tiivistys teemasta!
Mietimme, miksi nuorisotyöntekijöistä kehittyi poninhäntäsukupolvi. Ehkä siksi, kun urheilu jäi vähemmälle ja kaikilla piti olla niin mukavaa. 70 % miehistä ja 65% naisista ei tämän aviiisin mukaan osaa uida. Me molemmat muistamme lapsuutemme ja nuoruutemme leirit, joissa oli uimakoulu niille, jotka eivät osanneet uida. Mikä itsetunnon kohotus siitä seuraisikaan, kun joku oppi uimaan. Onko vielä lapsille kesäleirejä?
Ainut mikä meidät voi pelastaa kulttuurimme rappiosta on se, että ala-asteen opettajien palkka kolminkertaistetaan, jotta kansakunnan parhaat älyt pyrkivät opettajiksi kasvattamaan lapsista yhteiskunnasta tietoisia ja älykkäitä. Ah, mikä ideologinen väre tuohon siältyykään! Ihmiset miettivät palkkaa, eivät lapsia.
Ihanaa kuin tuo pilvien raosta tuleva aurinko. Kuin ympärilläni Menuhinin viulunsoitto.
Kävimme eilen syömässä - syömisestä alkaa tulla elämän oikeita nautintoja, joka Laurin vaimon mielestä alkaa näkyä napani ympäristössä. Niin, olen runsaasti painavampi kuin esimerkiksi viisi vuotta sitten. Liikuntaa ei voi harrastaa niin kuin ennen. Keho ei kestä.
Ja ehkä suurin palo tehdä uusia asioita alkaa hiipua. Tai tämä on aina se hetki, kun kaipaan uutta haastetta elämääni. Sain pari työpaikkatarjousta taas, mikä kertonee siitä, että olemme tehneet oikeita juttuja Eksotessa. En edes ymmärrä, mitä poliitikot sekoilevat sote-uudistuksessa. Meillä oli toimiva konsepti. No katsotaan, miten asiat järjestyvät. Nyt kaivattaisiin perintöä ennen kuulemattomalta amerikantädiltäni, minulla olisi toimivia ideoita toteutettavaksi, muttei tarpeeksi riskirahoitusta.
Menneet kolme vuotta ovat taas olleet tiukkaa paahtamista. Enkä enää jaksa edes vastustaa poliitikojen tyhmyyttä - olen sitä mieltä, että mennään päin seinää täydellä vauhdilla, jos poliitikot niin haluavat. Käydään vain Titanicin kansituolille katsomaan lopun lähestymistä.
Olkoon nyt tuo poliitikkoteema , ihmisestä joka hurmaantuu vallasta , vaikkei ole mitään tietoa substanssista. Iltasanomien juttu Ilkka Kanervasta on järkyttävää luettavaa. Kirjoittaja selvästi halveksii suomalaisia.
Elämä on tragikoomista, kun läheltä katsoo, niinhän se Chaplin sanoi. No nyt on kesäloma. Aurinko yrittää paistaa pilvien seasta.
Porvoossa kävimme eilen syömässä Onnissa. Ravintola-hotelli Onnissa oli aivan loistava ruoka - alkupalana oleva siika lisukkeineen oli aivan loistavaa. Ehkä parasta koko aterioinnissa. Viime vuonna Porvoossa söimme eräässä toisessa paikassa valkosipulietanoita, jotka olivat tosi hyviä. Onnin kokki osaa asiansa, kustakin ruokajista tuli esille eri maut - tarjoilijat selittivät , toinen suomeksi ja toinen ruotsiksi mitä ruuassa oli. Kertakaikkiaan loistava elämys! Tunsi käyneensä syömässä, eikä vain suorittamassa nälän vaatiman toimenpiteen.
On järjetöntä että Suomessa ravintolassa ruokailusta on tehty niin järjettömän kallista. Muistan kuinka Berliinissä päivittelin tarjoilijalle, että eikö tämä tosiaan maksa enempää. Ymmärrän hyvin, etten nää saksalaisia syömässä suomalaisissa ketjuravintoloissa, joissa kokki lämmittää vain pakasteita asiakkaille. Salaatti on noissa paikoissa halvinta pieneksi raastettua vihannesta mitä löytyy, älytöntä - melkein kuin jokapäivästä kallista minun työmaaruokaani.
Hyvä ruoka on suuria siunauksia elämässä. Tämä nykyelämänmeno kiireineen tuhoaa ruokakulttuurin, sen lopun minkä hintataso jättää jäljelle. Nyt olisi varmaan tilaa kunnon ruokailurenessanssille. Tv:ssä on hauskalta kuulostava ohjelma, huippukokki opettaa keittotaidottomia ihmisiä tekemään ruokaa. Jos vuorovaikutustaito olisi yksi pakkokurssi koulussa, niin ruuanlaittoa voisi olla toinen. En ole katsonut ensimmäistäkään jaksoa. Meidän nuorimmainen on asiasta kiinnostunut, vaikkei vielä ole kotitaloutta, vai millä nimellä se nykyään on.
En oikeasstaan kaipaa televisota ollenkaan, hyödytön koko laite tällä hetkellä. Voisin aivan hyvin elää ilman televisiota. Mitään suurta ei elämästäni jäisi pois.
Ai niin, siellä Porvoossa oli jollakulla häät. Ravintolaan tuli sinisessä mekossa keski-ikäinen nainen sopimaan jotain. Huh huh. e runko ei ollut veistetty perisuomalaisista aineksista. Ehkä se oli se toinen valkoviinilasikin, joka saattoi vaikuttaa arviooni. Nainen oli tosiaan nainen.
Lauri halusi näyttää Butiken på landetin Porvoossa. Jos haluaa vaatteiltaan laatua, niin kannattaa suunnata sinne. Hinta voi olla vähän korkeampi kuin muualla, mutta ainakin itse huomaa, että halvat vaatteet harvoin kestävät kovin kauan. Värit haalistuvat, kuosi levahtaa ja asu käy nopeasti kuluneeksi, mihin koko kuluttaminen perustuu. Vähän kalliimpi ja laadukkaampi vaate voi kestää saman kuin viisi muuta jotka samassa kestoajassa ehtii ostaa. Sitten tyylin täytyy tietenkin olla klassista, jotta se käy kaikissa tilanteissa. Tai sitten uskoo omaan tyyliinsä muodin oikuista välittämättä. Ajatella jos hienon pukeutumisen koodi tulisi takaisin. Ajatus hiipi väistämättä mieleen kun vastaan tuli Tuska-festivaalin osanottajia.
Nyt tulee vastaan myös pinkin täydellisempää versiota, sille on takuulla olemassa värinimikin, jonka rouvani hyvin tietää. Väri on piristävä ja siinä on verenpunaisen ruusun värin seksikkyyttä. Syksyllä siihen on jo varmaan kyllästynyt.
Butiken på landet - kaupasta ostin kirkkaan vihreän puuvillapaidan, joka minusta oli loistava väri. En tiedä alkuunkaan, sopiiko väri minulle, mutta se oli hieno. En tiedä alkuunkaan värianalyysistä, että sopiiko se minulle. Oikeastaan en välitä koko värianalyysiajatuksesta - tiedän, että se voi osoittaa värivikaisuuteni. Mutta olen Pingelapin kuninkaallisten jälkeläinen, siis värisokeiden sukua, joten ehkä saan anteeksi. Tai sitten en. Mutta enpä taida pyytääkään anteeksi.
Hjalliksen kerrostalojen vieressä käytiin menomatkalla kajakkikaupassa. Loistavasta valikoimasta sain välineet, niin että nyt ei ole kesällä väliä, onko viisi astetta vai kaksikymmentäviisi astetta lämmintä, voin mennä joka tapauksessa kajakilla Saimaalle. Itse asiassa taidan nykyvälineilläni selvitä, vaikka lähes nollakelissä. Kyllä välineillä on merkitystä, valitettavasti.
Elämässä on tällä hetkellä sellainen tilanne, että elämälle voi olla hyvin kiitollinen. Useimmat asiat ovat elämässä hyvin. Voi purnata pienistä asioista, jos haluaa. En tiedä, onko purnaamisessa mitään suurta mielekkyyttä. Ihmiset jotka uhraavat elämänsä epäkohdista valittamiselle, eivät ole nyt eivätkä myöhemmin onnellisia. Tietenkin heidän pitää saada onnettomuutensa tarttumaan muihinkin. Jalo ihminen ajattelee, että minun tulee itse selvittää itse asiani, jotka olen sotkenut. Tosin heitä on valitettavan vähän. Nykyihminen, etsii englantilaisen tavoin, ketä hän voisi syyttää kurjuudestaan. Arvaa löytyykö vaihtoehtoja sille, että itse tekisi tilanteelleen jotain?
Oman elämänsä vastuullisuuden kohtaaminen on useimmille niin suuri koettelemus, että he koettavat välttää sitä kaikin keinoin. Jos ihmiset alkaisivat vastuulliseksi tekemisistään niin monet asiat muuttuisivat todella hienoiksi. Valitettavasti en usko, että ihminen kehittyy niin viisaaksi, että hän kykenisi ottamaan vastuun tekemisistään, koska keskeneräisyyden hedonismi jyllää - nykyihmisen pitää saada tehdä sitä, mikä tuntuu itsestä hyvältä, välittämättä, mitä se muille tarkoittaa.
On hienoa tavata ihminen, jonka käyttäytyminen on vastuullista ja huomaavaista. Mikä suuri hurmaavuus tuollaisten ihmisen silmien taakse käkeytyy. Kun ihminen on kaunis, niin hän on todella kaunis.
Ihminen taas joka levittää oman elämisensä kurjuutta kaikkien muiden silmille ja korville, on se tavallinen ihminen. No se on toive kasvamisesta itsensä yläpuolelle.
Menuhinin viulu soi kauniisti ja minä unelmoin amerikantädin suuresta perinnöstä, joka vapauttaa minut elämään omaa elämääni, ilman vastuita. Ilman tarvetta auttaa ihmistä, joka tulee kysymään apua, mutta ei halua muuttaa olosuhteita, jotka luovat hänen ongelmansa. Suurin osa ihmisistä tietää, mitä heidän pitäisi tehdä - silti he tulevat esittämään selityksensä, jonka itsekin tietävät valheelliseksi. Elämän kohtaaminen, tilanteensa silmästä silmään katsominen on vaikea asia. Ehkä vielä vaikeammin käsitettävä asia on se, että ihminen jaksaa valehdella itselleen ja lähipiirilleen. Ole hiljaa ja kuuntele, missä elämässäsi olet !
Pääskyset lentävät kauniisti taivaalla. Kun minä olin pieni poika, niin uskottiin, että jos pääskyset lentävät matalalla, niin tulee sade. Nyt ne lentävät korkealla, eli sadetta ei ole odotettavissa mustista pilvistä huolimatta Sade alkoi...
Ajatella, että jos pystyisi lentämään kuin pääskynen. Tai edes ajatus olisi yhtä kevyt.
30.6.2013 Lappeenrannassa
Aloitin kesäloman menemällä ystäväni Laurin luo Helsinkiin. Laurin kanssa on mukava jutella, koska hän lukee koko ajan kirjallisuutta, joka on mielenkiintoista ja jota en ehdi lukea. Nyt Lauri oli lukenut PLOsta ja Jasser Arafatista ja Hamasista.
Jasser Arafat ei halunnut rauhaa, koska muutoin avustusrahat eivät olisi tulleet hänen tililleen. Näin kirjoittaa Hamas-johtajan poika joka piileskee Usassa. Kuulema Raamattua lukiessa koki herätyksen, joka johti Israelin vakoilijaksi. Tämä kaikki on niin valheellista, ettei oikeastaan tiedä mitä uskoa.
Olen kypsynyt valheisiin ja valehtelijoihin. Miksi he eivät herää omaan todellisuuteensa?
Puhumme Laurin kanssa siitä, kuinka nuoret marssivat PLO-huivi kaulassa, ovat omasta mielestään niin intellektuelleja ja niin emansipoituneita että , mutteivat lue perusteellisesti taustoja mistään. Oikeasti asioihin perehtyminen on työlästä, nyt kun kaiken pitäisi olla helppoa. " Olin mukana happeningissa, teimme tänään vallankumouksen, se oli niin mukavaa", kertoo runoilija Bly. Robert Blyn Sibling Society pitäisi olla pakollista lukemista lukiossa. Me molemmat vanhenemme hyvää vauhtia ja päivittelemme nykynuorisoa - samaa mitä vanhenevat ihmiset ovat tehneet 3000 vuotta ainakin.
Pride-kulkue on jotain muka niin sivistynyttä, mutta Lauri panee pahan: häntä ei kiinnosta ollenkaan paskainen reikä. Aika paha tiivistys teemasta!
Mietimme, miksi nuorisotyöntekijöistä kehittyi poninhäntäsukupolvi. Ehkä siksi, kun urheilu jäi vähemmälle ja kaikilla piti olla niin mukavaa. 70 % miehistä ja 65% naisista ei tämän aviiisin mukaan osaa uida. Me molemmat muistamme lapsuutemme ja nuoruutemme leirit, joissa oli uimakoulu niille, jotka eivät osanneet uida. Mikä itsetunnon kohotus siitä seuraisikaan, kun joku oppi uimaan. Onko vielä lapsille kesäleirejä?
Ainut mikä meidät voi pelastaa kulttuurimme rappiosta on se, että ala-asteen opettajien palkka kolminkertaistetaan, jotta kansakunnan parhaat älyt pyrkivät opettajiksi kasvattamaan lapsista yhteiskunnasta tietoisia ja älykkäitä. Ah, mikä ideologinen väre tuohon siältyykään! Ihmiset miettivät palkkaa, eivät lapsia.
Ihanaa kuin tuo pilvien raosta tuleva aurinko. Kuin ympärilläni Menuhinin viulunsoitto.
Kävimme eilen syömässä - syömisestä alkaa tulla elämän oikeita nautintoja, joka Laurin vaimon mielestä alkaa näkyä napani ympäristössä. Niin, olen runsaasti painavampi kuin esimerkiksi viisi vuotta sitten. Liikuntaa ei voi harrastaa niin kuin ennen. Keho ei kestä.
Ja ehkä suurin palo tehdä uusia asioita alkaa hiipua. Tai tämä on aina se hetki, kun kaipaan uutta haastetta elämääni. Sain pari työpaikkatarjousta taas, mikä kertonee siitä, että olemme tehneet oikeita juttuja Eksotessa. En edes ymmärrä, mitä poliitikot sekoilevat sote-uudistuksessa. Meillä oli toimiva konsepti. No katsotaan, miten asiat järjestyvät. Nyt kaivattaisiin perintöä ennen kuulemattomalta amerikantädiltäni, minulla olisi toimivia ideoita toteutettavaksi, muttei tarpeeksi riskirahoitusta.
Menneet kolme vuotta ovat taas olleet tiukkaa paahtamista. Enkä enää jaksa edes vastustaa poliitikojen tyhmyyttä - olen sitä mieltä, että mennään päin seinää täydellä vauhdilla, jos poliitikot niin haluavat. Käydään vain Titanicin kansituolille katsomaan lopun lähestymistä.
Olkoon nyt tuo poliitikkoteema , ihmisestä joka hurmaantuu vallasta , vaikkei ole mitään tietoa substanssista. Iltasanomien juttu Ilkka Kanervasta on järkyttävää luettavaa. Kirjoittaja selvästi halveksii suomalaisia.
Elämä on tragikoomista, kun läheltä katsoo, niinhän se Chaplin sanoi. No nyt on kesäloma. Aurinko yrittää paistaa pilvien seasta.
Porvoossa kävimme eilen syömässä Onnissa. Ravintola-hotelli Onnissa oli aivan loistava ruoka - alkupalana oleva siika lisukkeineen oli aivan loistavaa. Ehkä parasta koko aterioinnissa. Viime vuonna Porvoossa söimme eräässä toisessa paikassa valkosipulietanoita, jotka olivat tosi hyviä. Onnin kokki osaa asiansa, kustakin ruokajista tuli esille eri maut - tarjoilijat selittivät , toinen suomeksi ja toinen ruotsiksi mitä ruuassa oli. Kertakaikkiaan loistava elämys! Tunsi käyneensä syömässä, eikä vain suorittamassa nälän vaatiman toimenpiteen.
On järjetöntä että Suomessa ravintolassa ruokailusta on tehty niin järjettömän kallista. Muistan kuinka Berliinissä päivittelin tarjoilijalle, että eikö tämä tosiaan maksa enempää. Ymmärrän hyvin, etten nää saksalaisia syömässä suomalaisissa ketjuravintoloissa, joissa kokki lämmittää vain pakasteita asiakkaille. Salaatti on noissa paikoissa halvinta pieneksi raastettua vihannesta mitä löytyy, älytöntä - melkein kuin jokapäivästä kallista minun työmaaruokaani.
Hyvä ruoka on suuria siunauksia elämässä. Tämä nykyelämänmeno kiireineen tuhoaa ruokakulttuurin, sen lopun minkä hintataso jättää jäljelle. Nyt olisi varmaan tilaa kunnon ruokailurenessanssille. Tv:ssä on hauskalta kuulostava ohjelma, huippukokki opettaa keittotaidottomia ihmisiä tekemään ruokaa. Jos vuorovaikutustaito olisi yksi pakkokurssi koulussa, niin ruuanlaittoa voisi olla toinen. En ole katsonut ensimmäistäkään jaksoa. Meidän nuorimmainen on asiasta kiinnostunut, vaikkei vielä ole kotitaloutta, vai millä nimellä se nykyään on.
En oikeasstaan kaipaa televisota ollenkaan, hyödytön koko laite tällä hetkellä. Voisin aivan hyvin elää ilman televisiota. Mitään suurta ei elämästäni jäisi pois.
Ai niin, siellä Porvoossa oli jollakulla häät. Ravintolaan tuli sinisessä mekossa keski-ikäinen nainen sopimaan jotain. Huh huh. e runko ei ollut veistetty perisuomalaisista aineksista. Ehkä se oli se toinen valkoviinilasikin, joka saattoi vaikuttaa arviooni. Nainen oli tosiaan nainen.
Lauri halusi näyttää Butiken på landetin Porvoossa. Jos haluaa vaatteiltaan laatua, niin kannattaa suunnata sinne. Hinta voi olla vähän korkeampi kuin muualla, mutta ainakin itse huomaa, että halvat vaatteet harvoin kestävät kovin kauan. Värit haalistuvat, kuosi levahtaa ja asu käy nopeasti kuluneeksi, mihin koko kuluttaminen perustuu. Vähän kalliimpi ja laadukkaampi vaate voi kestää saman kuin viisi muuta jotka samassa kestoajassa ehtii ostaa. Sitten tyylin täytyy tietenkin olla klassista, jotta se käy kaikissa tilanteissa. Tai sitten uskoo omaan tyyliinsä muodin oikuista välittämättä. Ajatella jos hienon pukeutumisen koodi tulisi takaisin. Ajatus hiipi väistämättä mieleen kun vastaan tuli Tuska-festivaalin osanottajia.
Nyt tulee vastaan myös pinkin täydellisempää versiota, sille on takuulla olemassa värinimikin, jonka rouvani hyvin tietää. Väri on piristävä ja siinä on verenpunaisen ruusun värin seksikkyyttä. Syksyllä siihen on jo varmaan kyllästynyt.
Butiken på landet - kaupasta ostin kirkkaan vihreän puuvillapaidan, joka minusta oli loistava väri. En tiedä alkuunkaan, sopiiko väri minulle, mutta se oli hieno. En tiedä alkuunkaan värianalyysistä, että sopiiko se minulle. Oikeastaan en välitä koko värianalyysiajatuksesta - tiedän, että se voi osoittaa värivikaisuuteni. Mutta olen Pingelapin kuninkaallisten jälkeläinen, siis värisokeiden sukua, joten ehkä saan anteeksi. Tai sitten en. Mutta enpä taida pyytääkään anteeksi.
Hjalliksen kerrostalojen vieressä käytiin menomatkalla kajakkikaupassa. Loistavasta valikoimasta sain välineet, niin että nyt ei ole kesällä väliä, onko viisi astetta vai kaksikymmentäviisi astetta lämmintä, voin mennä joka tapauksessa kajakilla Saimaalle. Itse asiassa taidan nykyvälineilläni selvitä, vaikka lähes nollakelissä. Kyllä välineillä on merkitystä, valitettavasti.
Elämässä on tällä hetkellä sellainen tilanne, että elämälle voi olla hyvin kiitollinen. Useimmat asiat ovat elämässä hyvin. Voi purnata pienistä asioista, jos haluaa. En tiedä, onko purnaamisessa mitään suurta mielekkyyttä. Ihmiset jotka uhraavat elämänsä epäkohdista valittamiselle, eivät ole nyt eivätkä myöhemmin onnellisia. Tietenkin heidän pitää saada onnettomuutensa tarttumaan muihinkin. Jalo ihminen ajattelee, että minun tulee itse selvittää itse asiani, jotka olen sotkenut. Tosin heitä on valitettavan vähän. Nykyihminen, etsii englantilaisen tavoin, ketä hän voisi syyttää kurjuudestaan. Arvaa löytyykö vaihtoehtoja sille, että itse tekisi tilanteelleen jotain?
Oman elämänsä vastuullisuuden kohtaaminen on useimmille niin suuri koettelemus, että he koettavat välttää sitä kaikin keinoin. Jos ihmiset alkaisivat vastuulliseksi tekemisistään niin monet asiat muuttuisivat todella hienoiksi. Valitettavasti en usko, että ihminen kehittyy niin viisaaksi, että hän kykenisi ottamaan vastuun tekemisistään, koska keskeneräisyyden hedonismi jyllää - nykyihmisen pitää saada tehdä sitä, mikä tuntuu itsestä hyvältä, välittämättä, mitä se muille tarkoittaa.
On hienoa tavata ihminen, jonka käyttäytyminen on vastuullista ja huomaavaista. Mikä suuri hurmaavuus tuollaisten ihmisen silmien taakse käkeytyy. Kun ihminen on kaunis, niin hän on todella kaunis.
Ihminen taas joka levittää oman elämisensä kurjuutta kaikkien muiden silmille ja korville, on se tavallinen ihminen. No se on toive kasvamisesta itsensä yläpuolelle.
Menuhinin viulu soi kauniisti ja minä unelmoin amerikantädin suuresta perinnöstä, joka vapauttaa minut elämään omaa elämääni, ilman vastuita. Ilman tarvetta auttaa ihmistä, joka tulee kysymään apua, mutta ei halua muuttaa olosuhteita, jotka luovat hänen ongelmansa. Suurin osa ihmisistä tietää, mitä heidän pitäisi tehdä - silti he tulevat esittämään selityksensä, jonka itsekin tietävät valheelliseksi. Elämän kohtaaminen, tilanteensa silmästä silmään katsominen on vaikea asia. Ehkä vielä vaikeammin käsitettävä asia on se, että ihminen jaksaa valehdella itselleen ja lähipiirilleen. Ole hiljaa ja kuuntele, missä elämässäsi olet !
Pääskyset lentävät kauniisti taivaalla. Kun minä olin pieni poika, niin uskottiin, että jos pääskyset lentävät matalalla, niin tulee sade. Nyt ne lentävät korkealla, eli sadetta ei ole odotettavissa mustista pilvistä huolimatta Sade alkoi...
Ajatella, että jos pystyisi lentämään kuin pääskynen. Tai edes ajatus olisi yhtä kevyt.
30.6.2013 Lappeenrannassa