Kesälomalla Malesiassa monitieteellisessä konferenssissa pitämässä englanninkielistä esitystä työpaikan viimevuotisista muutoksista
Kesälomalla Malesiassa monitieteellisessä konferenssissa pitämässä englanninkielistä esitystä työpaikan viimevuotisista muutoksista , Kuchingissa, kissojen kaupungissa
Jos joku olisi sanonut minulle viisi vuotta sitten, että olen viiden vuoden kuluttua kesälomallani, omalla kustannuksellani kuuntelemassa monitieteellisen konferenssin esityksiä Malesiassa, kun ulkona paistaa aurinko ja on lämmintä 35 astetta ja pitämässä luentoa Kuchingissa englanninkielellä artikkelistani tuotantotalouden väitöskirjaa vaten, jota teen paikalliseen tekniseen yliopistoon Lappeenrannassa, niin olisin sanonut, että kerropa lisää harhanäystäsi. Mutta niin se vain on nyt. Elämä on ihmeitä täynnä.
Olen kuullut täällä Kuchingissa mielenkiintoisia luentoja miehittämättömien lentokoneiden kehittämisestä Floridassa, sademetsien vähenemisestä maapallolta ja erilaisia esityksiä eri tieteenaloilta, koska SDPS:n konferenssi on oikeasti monitieteellinen.
Yhdessä esityksessä kerrottiin, että alle yhdellä prosentilla maailman sotilasmenoista, kaikki maailman lapset voisivat mennä kouluun. Toisessa että Malesian sademetsät ovat vähentyneet ehkä 20 % alkuperäisestä vuoteen 2050 mennessä. Japanilainen professori kertoi, miten Japanin syrjäseuduille kävi, kun ne tyhjenivät ihmistä. Metsäteollisuuden jäljiltä uudelleen istutetut metsät jäivät hoitamatta ja seurauksena oli se, että maaperä eroosoitui eikä kyennyt pidättelemään vettä ja seurauksena oli vedensaantiongelmia alueella, joka oli kuuluisa luonnonkauniista vuoristomaisemasta.
Eräässä esityksessä kerrottiin, että sademetsien määrää ja niissä olevia eläimiä voidaan tutkia ilmasta lentävillä laitteilla ja satelliiteilla. Tiesittekö, etteivät bayesilaiset todennäköisyydet vastaa tosielämän tapahtumia ja siksi bayesin teoreemat eivät ehkä sovi arkielämän ilmiöiden tutkimiseen. Vanha herra piti erittäin hienon videoesityksen, koska ei jaksanut tulla paikalle siitä, miten sumea logiikka ja samankaltaisuudet voivat vastata yksinkertaiseen kysymykseen ” Kuinka vanha Vera on?”, kun Verasta ei ole mitään tietoa. Vastaus ei ole numeerinen, mutta sen kanssa voi lähestyä tuota matemaattisfilosofista kysymystä sumean logiikan avulla.
SDPS:n kotisivulla on kolmen vanhemman herrasmiehen kasvot, kahdella heistä on Nobelin palkinto. Korkeasti palkitut tiedemiehet juovat virvokkeita kanssasi ja kyselevät tekemisiäsi kohteliaasti. Muistan elävästi kuinka vuosia sitten olin menossa bussissa Kajaanista Sotkamon Vuokattiin, jossa oli neurogenetiikan seminaari. Bussissa viereeni istui villapaitaan pukeutunut noin 60-vuotias mies, joka samaan tapan kyseli minulta niitä näitä tekemisistäni.
Seuraavana päivänä samainen mies piti esityksen, jossa kertoi paikanteensa Huntingtonin taudin geenin ja tehneen testin, jolla voi testata itseltään, sairastaako kyseistä tautia. Kyseisessä taudissa ihminen voi aivan hyvin ehkä 50-vuotiaaksi ja sitten yhtäkkiä tulee sairaus, joka hitaammin tai nopeammin muun muassa dementoi. Kyseinen mies kertoi bussissa, että ihmiset vaativat saada tietää, että onko heillä tauti, kun lähiomainen oli siihen sairastunut, mutta kun he saivat varman testin valmiiksi, niin testi-innokkaitten määrä romahti. Ihmiset eivät halunneetkaan tietää sairastavatko he Huntingtonin tautia.
Eräänä päivänä ruokaillessa menin nuorehkon paikallisen miehen pöytään kyselemään asioita, seuraamme liittyi kamerunilainen mies, joka opiskeli paikallisessa yliopistossa. Indonesiassa ja Malesiassa lienee vähiten alkoholiongelmia maailmassa. Islamilaisuudella on asiassa osansa, eikä täällä ole mainittavaa kannabis- tai huumeongelmaakaan näiden kahden kaverin mielestä.
Kerroin miehille, että Suomessa yritettiin ratkaista väkevien alkoholien juomisongelmaa tuomalla oluet kauppoihin ja kioskeihin sekä puhumalla mietojen alkoholijuomien puolesta. Mitä tapahtui? Ne jotka voivat kirkkaita aikaisemmin, joivat nyt lisäksi miedot juomat päälle. Kaverit nauroivat niin, että muu ruokaileva väki katsoi, että mitä siellä oikein tapahtuu. Kerroin että nyt samaa logiikkaa aiotaan varmasti kokeilla kannabikseen. Fiksujen ihmisten rationaalisessa mielessä siintää kuva siitä, kuinka nätisti ihmiset käyvät kannabiksensa ostamassa paikallisesta apteekista. Siis etsitään rationaalista ratkaisua irrationaaliseen käyttäytymiseen. Kaverien naurusta ei meinannut tulla loppua, kun he pyyhkivät kyyneliä silmistään. Sanoin että älkäähän nyt viitsikö, sillä se on varmaankin todellisuutta jo muutaman vuoden kuluttua. Kamerunilainen mies oli tässä vaiheessa jo kaksinkerroin nauramassa ja pyysi minua lopettamaan, koska tämä alkoi hänestä mennä jo talk shown puolelle.
Toissailtana kun kävimme syömässä joenrantaravintolassa, niin kauittimista kuului islamilaisten rukoushetkien tekstejä. Ensimmäistäkään humalaista ei näkynyt, ei edes turisteissa. Vaikka joku voi ajatella, että näiden naisten asema on kauhea, niin se ettei tarvitse perheen kanssa taistella miehen alkoholiongelman kanssa, koska vaikkapa uskonto kieltää sen, niin sillä voi olla iso vaikutus.
Malesialaiset hymyilevät todella paljon, suomalainen metsien mies voisi epäluuloisuudessaan luulla, että mitä ne minulle hymyilevät. Ne jotka ovat taipuvaisia epäluuloisuuteen, voisivat tulkita jatkuvan hymyilyn vinoluksi ja salaliittomaisiksi taka-ajatuksiksi. Kysyin asiaa paikalliselta kaverilta, joka ei osannut sanoa, miksi asia niin on, mutta se on aivan tavallista, että ihmiset hymyilevät – kaikkialla. Kun joku tulee sinua vastaan, niin hän katsoo sinua silmiin ja hymyilee ja tervehtii. Tuskin maltan odottaa, kun pääsen kokemaan pian saman Suomessa.
Viestittelin kaverilleni Suomeen, että kyllä on kurjaa, kun edes uima-altaassa ei ole riittävän viileää 35 asteen lämmössä. Hän vastasi, että juhannus on tulossa, pitää katsoa ettei turhan moni jää lumihankeen makaamaan.
Eilen paljastui että olin katsonut väärin päivän, jolloin seminaarissa olisi ollut paikallisia esityksiä. Paikallinen järjestäjä sattui paikalle ja neuvoi meidät paikalliseen ruokapaikkaan. Ruoka oli aivan loistavaa. Maapalloa on tullut vähän kierrettyä ja täytyy sanoa, ettei monta kertaa ole tullut syötyä niin hyvää ruokaa.
Paikallinen taksikuski sanoi tulevansa hakemaan meidät ruokailun jälkeen ja kävimme ruokapaikan viereisessä kaupassa, johon turistit ohjataan. Rouva ihastui, kun paikallisilla kangaspuilla kudottiin kangasta. Rouva sanoi, että kutoja oli tosi taitava, kun noin ohuesta langasta pystyy tuollaista saamaan aikaiseksi. Rouva on muutenkin käsityön ammattilaisena ihastunut täällä olevien käsitöiden laatuun. Etelä-Euroopassa matkustellessasi noissa tavallisissa matkakohteissa saat samaa teollisuustuotettua rihkamaa Portugalista, Espanjasta, Italiasta ja Ranskasta. Täällä on erilaista.
Yhdessä esityksessä kerrottiin, kuinka perinteiset taidot, jotka liittyvät maanviljelyyn ja kalastukseen ovat unohtumassa. Syrjäisistä kylistä olevat vanhukset muuttavat lastensa luokse kaupunkeihin ja kylät autioituvat. Täällä Sarawakin alueella rakennettiin kyliin asuntoja, jotka ovat nyt tyhjentyneet, kun nuoret ovat muuttaneet pois ja vanhat ihmiset heidän perässään. Monet metsästys-, kalastus- ja maanviljelysrituaalit ovat kuihtumassa pois. Syrjäisten kylien lapsia koetetaan opettaa tietokoneen hallintaan, koska se alkaa olla edellytys saada töitä. Eräässä selvityksessä kylien lähes 700 lapsesta vain 70 kävi koulua. Paikallisen lääkärin mukaan kylissä ei ole silti meikäläiseen tapaan syrjäytymiseen liittyvää päihdeongelmaa – ehkä liimanhaisteluongelmaa lukuun ottamatta. Elintaso-ongelmat vyöryvät syrjäisiinkin kyliin – ylipaino, sokeritauti, verenpainetauti ja paikallisesti eräs veritaudin muoto, talassemia ovat vallitsevia. Kyliin on opetettu ihmisiä, jotka kykenevät yksinkertaiseen ehkäisevään työhön – verenpaineen mittaukseen, painon mittaukseen ja ehkä jopa verensokerin mittaukseen. Satelliittilautaisilla ja CD-opetuksilla voidaan viedä tietoa kyliin. Lentävät lääkärit täällä olivat liian kalliita, eikä heihin ollut eikä ole varaa kaikilla.
Malesiassa on vielä runsaasti sademetsiä ja syrjäisiä seutuja, joiden elinvoimaisuutta yritetään pitää yllä. Japanilainen professori kertoi, kuinka syrjäisissä kylissä on otettu käyttöön yksi kylä, yksi tuote –periaate. Eräs kylä eli aluksi metsäteollisuudella, mutta kun puusta tuli liian halpaa korjattavaksi, niin kasvatettiin silkkimatoja, mutta keinokuidut tulivat niin nyt myydään huippuravintoihin Tokioon ja Osakaan vanhojen naisten keräämiä isoja puiden lehtiä, joista on tullut hittituote japanilaisissa ravintoloissa. Noiden lehtien päälle annos laitetaan kauniisti esille. Eräs kylä omasi sitrusjuoman joka oli liian hapanta juotavaksi. Juomasta saatiin juomakelpoista ja siitä tuli muotituote japanilaisille, minkä ansiosta kylä ei tyhjentynyt väestöstä. Silti se on vähentynyt niin, että syrjäisessä vuoristossa oli aikaisemmin 10 ala-astetta, nyt enää yksi, joka sekin uhkaa sulkeutua, koska ei ole enää lapsia syntymässä kylään, kun nuoret ovat muuttaneet Tokioon, Osakaan tai kolmannelle alueelle, jonka nimeä en muista.
Vielä pari päivää on aikaa olla yli 30 asteen lämmössä, joka on hiostavan mukavaa. Täällä on hotelleissa villitys laittaa ilmastointi niin täysille, että tulee tunne kuin olisi keskellä suomalaista kesää. Siis koleaa. Toistaiseksi ei ole flunssaa saanut kukaan meistä, kurkkukin on aivan kunnossa. Ulos mennessä hyväilevä lämpöaalto on kuin lämmin halaus, jota riittää pitkäksi aikaa.
Malesialaisen naisen ikää on vaikea arvioida, koska 20-vuotias ei eurooppalaisen silmään eroa kovin paljon 40-vuotiaasta. Hymyilevät, tummahiuksiset naiset tuntuvat mukavalta lisältä hyväilevään lämpöön. Väestöä alueella ei ole aivan tuhottomasti, Kuching on pikkukaupunkimainen. Rauhallisuus on ylitsevaluvaa. Nämä ihmiset eivät ole kuitenkaan laiskan välipitämättömiä, kuten vaikkapa Kiinassa, vaan sinua palvellaan heti, kun vain katsotkin päin. Palvelu pelaa. Ruoka-annokset ovat suuria, keskikokoisesta annoksesta syö jopa kolme henkilöä. Olutta on tarjolla kahta laatua, Heinekenia ja Tigeria, joista jälkimmäinen on englantilaisten maahantuomaa. Paikalliset käyttävät alkoholia, mutta äärimmäisen vähän. He juovat paikallista likööriä.
Kamerunilainen kaverini pöydässä kehuu, että Pohjoismaat ovat stabiileja yhteiskuntia. Kysyn, että niin stabileeja että vaikuttavat jopa tylsiltä. Sitten nauramme, että meidän maassa on suuri uutinen – pääministeri vaihtuu 10 vuoden jälkeen – ja nauramme taas, niin että muu väki ihmettelee, mitä nuo oikein juovat. Ei, kamerunilainen on siitä hyvillään ja kertoo tavanneensa suomalaisia, joiden kanssa oluenjuominen on ollut hauskimpia tapahtumia, mitä nyt pohjoismaihin voi liittää. Hän on ollut täällä viisi vuotta, eikä kuulemma osaa paikallista keiltä kuin muutamia sanoja. Vaihdamme business-kortteja, kuten tapa on. Joskus ne johtavat yhteydenottoihin, useimmiten eivät.
Kerron tuon alkuperäisen hallusinaatiotarinan kavereilleni jotka nauravat jutulle. Ja sitten kerron, että kun maailma on ihmeitä täynnä, niin eihän sitä tiedä, vaikka sitä olisi täällä viidakkotohtorina viiden vuoden kuluttua. Kerroin että kiusasin vaimoani ajatuksella, mihin vaimoni sanoi, että kyllä hän tietää, että saat hulluja päähänpistoksia, mutta tuo on ehdottomasti liikaa. Ei käy, on vaimoni mielipide. Minä en taas tiedä, ei se aivan mahdoton ajatus ole. Jos jotenkin taloudellinen tilanne mahdollistaisi sen, että taloa Suomessa voisi pitää yllä ja elintaso olisi jotenkin turvattu eteenpäin, niin mikä ettei. Joskus on tietysti niihinkin, että sitä vaan hyppää tuntemattomaan – elämällä on tapana kantaa ja asioilla on tapana löytää paikkansa.
Voin kyllä kuvitella istuvani meren rannalla, ongella. Vierelleni tulee lämmin hyväily auringosta, joka laskee eri suuntaan kuin Suomessa. Asuntoni katetulle patiolle, joka on läheisellä vuorenrinteellä ja jonka energia hoituu uusituvalla aurinko- ja merenvedenliikevoimalla, on tehty lepäily- ja oleilutilat. Vaatimattomassa asunnossa on hyvät tietoliikenneyhteydet, joilla olen yhteydessä ympäri maailmaa oleviin lapsiini ja ystäviini. Opetan, luennoin ja välillä jopa matkustan jonnekin puolen maailmaa. Käyn joka aamu uimassa meressä ja suoritan jokapäiväisen liikuntasuoritukseni. Ketä muita minun unelmassani on, sitä en tiedä. Vielä. Mutta unelmoin siitä, kun kirjoitan viimeisiä rivejä kirjaani – 20 vuotta viidakkopsykiatrina Malesian sademetsissä. Kustannustoimittaja ja kustantaja ovat tarjonneet sopimusta, jonka turvin voin elää ainakin kaksi seuraavaa vuotta merenrantatalossani. Olen sairastanut kaikki trooppiset taudit ja selvinnyt niistä, enkä enää pelkää tauteja saati sademetsäviidakkoa, joka on supistunut niin, ettei siellä enää suuret pedot voi enää eläkään, koska heille ei riitä laidunmaata.
Paikallinen ystäväni on tullut kylään. Koirani tervehtii häntä iloisesti haukahdellen. Istumme merelle päin katsoen, kerromme elämästämme ja siitä, miten hyvin se on mennyt…
19.6.14 Malesiassa, Kuchingissa
Jos joku olisi sanonut minulle viisi vuotta sitten, että olen viiden vuoden kuluttua kesälomallani, omalla kustannuksellani kuuntelemassa monitieteellisen konferenssin esityksiä Malesiassa, kun ulkona paistaa aurinko ja on lämmintä 35 astetta ja pitämässä luentoa Kuchingissa englanninkielellä artikkelistani tuotantotalouden väitöskirjaa vaten, jota teen paikalliseen tekniseen yliopistoon Lappeenrannassa, niin olisin sanonut, että kerropa lisää harhanäystäsi. Mutta niin se vain on nyt. Elämä on ihmeitä täynnä.
Olen kuullut täällä Kuchingissa mielenkiintoisia luentoja miehittämättömien lentokoneiden kehittämisestä Floridassa, sademetsien vähenemisestä maapallolta ja erilaisia esityksiä eri tieteenaloilta, koska SDPS:n konferenssi on oikeasti monitieteellinen.
Yhdessä esityksessä kerrottiin, että alle yhdellä prosentilla maailman sotilasmenoista, kaikki maailman lapset voisivat mennä kouluun. Toisessa että Malesian sademetsät ovat vähentyneet ehkä 20 % alkuperäisestä vuoteen 2050 mennessä. Japanilainen professori kertoi, miten Japanin syrjäseuduille kävi, kun ne tyhjenivät ihmistä. Metsäteollisuuden jäljiltä uudelleen istutetut metsät jäivät hoitamatta ja seurauksena oli se, että maaperä eroosoitui eikä kyennyt pidättelemään vettä ja seurauksena oli vedensaantiongelmia alueella, joka oli kuuluisa luonnonkauniista vuoristomaisemasta.
Eräässä esityksessä kerrottiin, että sademetsien määrää ja niissä olevia eläimiä voidaan tutkia ilmasta lentävillä laitteilla ja satelliiteilla. Tiesittekö, etteivät bayesilaiset todennäköisyydet vastaa tosielämän tapahtumia ja siksi bayesin teoreemat eivät ehkä sovi arkielämän ilmiöiden tutkimiseen. Vanha herra piti erittäin hienon videoesityksen, koska ei jaksanut tulla paikalle siitä, miten sumea logiikka ja samankaltaisuudet voivat vastata yksinkertaiseen kysymykseen ” Kuinka vanha Vera on?”, kun Verasta ei ole mitään tietoa. Vastaus ei ole numeerinen, mutta sen kanssa voi lähestyä tuota matemaattisfilosofista kysymystä sumean logiikan avulla.
SDPS:n kotisivulla on kolmen vanhemman herrasmiehen kasvot, kahdella heistä on Nobelin palkinto. Korkeasti palkitut tiedemiehet juovat virvokkeita kanssasi ja kyselevät tekemisiäsi kohteliaasti. Muistan elävästi kuinka vuosia sitten olin menossa bussissa Kajaanista Sotkamon Vuokattiin, jossa oli neurogenetiikan seminaari. Bussissa viereeni istui villapaitaan pukeutunut noin 60-vuotias mies, joka samaan tapan kyseli minulta niitä näitä tekemisistäni.
Seuraavana päivänä samainen mies piti esityksen, jossa kertoi paikanteensa Huntingtonin taudin geenin ja tehneen testin, jolla voi testata itseltään, sairastaako kyseistä tautia. Kyseisessä taudissa ihminen voi aivan hyvin ehkä 50-vuotiaaksi ja sitten yhtäkkiä tulee sairaus, joka hitaammin tai nopeammin muun muassa dementoi. Kyseinen mies kertoi bussissa, että ihmiset vaativat saada tietää, että onko heillä tauti, kun lähiomainen oli siihen sairastunut, mutta kun he saivat varman testin valmiiksi, niin testi-innokkaitten määrä romahti. Ihmiset eivät halunneetkaan tietää sairastavatko he Huntingtonin tautia.
Eräänä päivänä ruokaillessa menin nuorehkon paikallisen miehen pöytään kyselemään asioita, seuraamme liittyi kamerunilainen mies, joka opiskeli paikallisessa yliopistossa. Indonesiassa ja Malesiassa lienee vähiten alkoholiongelmia maailmassa. Islamilaisuudella on asiassa osansa, eikä täällä ole mainittavaa kannabis- tai huumeongelmaakaan näiden kahden kaverin mielestä.
Kerroin miehille, että Suomessa yritettiin ratkaista väkevien alkoholien juomisongelmaa tuomalla oluet kauppoihin ja kioskeihin sekä puhumalla mietojen alkoholijuomien puolesta. Mitä tapahtui? Ne jotka voivat kirkkaita aikaisemmin, joivat nyt lisäksi miedot juomat päälle. Kaverit nauroivat niin, että muu ruokaileva väki katsoi, että mitä siellä oikein tapahtuu. Kerroin että nyt samaa logiikkaa aiotaan varmasti kokeilla kannabikseen. Fiksujen ihmisten rationaalisessa mielessä siintää kuva siitä, kuinka nätisti ihmiset käyvät kannabiksensa ostamassa paikallisesta apteekista. Siis etsitään rationaalista ratkaisua irrationaaliseen käyttäytymiseen. Kaverien naurusta ei meinannut tulla loppua, kun he pyyhkivät kyyneliä silmistään. Sanoin että älkäähän nyt viitsikö, sillä se on varmaankin todellisuutta jo muutaman vuoden kuluttua. Kamerunilainen mies oli tässä vaiheessa jo kaksinkerroin nauramassa ja pyysi minua lopettamaan, koska tämä alkoi hänestä mennä jo talk shown puolelle.
Toissailtana kun kävimme syömässä joenrantaravintolassa, niin kauittimista kuului islamilaisten rukoushetkien tekstejä. Ensimmäistäkään humalaista ei näkynyt, ei edes turisteissa. Vaikka joku voi ajatella, että näiden naisten asema on kauhea, niin se ettei tarvitse perheen kanssa taistella miehen alkoholiongelman kanssa, koska vaikkapa uskonto kieltää sen, niin sillä voi olla iso vaikutus.
Malesialaiset hymyilevät todella paljon, suomalainen metsien mies voisi epäluuloisuudessaan luulla, että mitä ne minulle hymyilevät. Ne jotka ovat taipuvaisia epäluuloisuuteen, voisivat tulkita jatkuvan hymyilyn vinoluksi ja salaliittomaisiksi taka-ajatuksiksi. Kysyin asiaa paikalliselta kaverilta, joka ei osannut sanoa, miksi asia niin on, mutta se on aivan tavallista, että ihmiset hymyilevät – kaikkialla. Kun joku tulee sinua vastaan, niin hän katsoo sinua silmiin ja hymyilee ja tervehtii. Tuskin maltan odottaa, kun pääsen kokemaan pian saman Suomessa.
Viestittelin kaverilleni Suomeen, että kyllä on kurjaa, kun edes uima-altaassa ei ole riittävän viileää 35 asteen lämmössä. Hän vastasi, että juhannus on tulossa, pitää katsoa ettei turhan moni jää lumihankeen makaamaan.
Eilen paljastui että olin katsonut väärin päivän, jolloin seminaarissa olisi ollut paikallisia esityksiä. Paikallinen järjestäjä sattui paikalle ja neuvoi meidät paikalliseen ruokapaikkaan. Ruoka oli aivan loistavaa. Maapalloa on tullut vähän kierrettyä ja täytyy sanoa, ettei monta kertaa ole tullut syötyä niin hyvää ruokaa.
Paikallinen taksikuski sanoi tulevansa hakemaan meidät ruokailun jälkeen ja kävimme ruokapaikan viereisessä kaupassa, johon turistit ohjataan. Rouva ihastui, kun paikallisilla kangaspuilla kudottiin kangasta. Rouva sanoi, että kutoja oli tosi taitava, kun noin ohuesta langasta pystyy tuollaista saamaan aikaiseksi. Rouva on muutenkin käsityön ammattilaisena ihastunut täällä olevien käsitöiden laatuun. Etelä-Euroopassa matkustellessasi noissa tavallisissa matkakohteissa saat samaa teollisuustuotettua rihkamaa Portugalista, Espanjasta, Italiasta ja Ranskasta. Täällä on erilaista.
Yhdessä esityksessä kerrottiin, kuinka perinteiset taidot, jotka liittyvät maanviljelyyn ja kalastukseen ovat unohtumassa. Syrjäisistä kylistä olevat vanhukset muuttavat lastensa luokse kaupunkeihin ja kylät autioituvat. Täällä Sarawakin alueella rakennettiin kyliin asuntoja, jotka ovat nyt tyhjentyneet, kun nuoret ovat muuttaneet pois ja vanhat ihmiset heidän perässään. Monet metsästys-, kalastus- ja maanviljelysrituaalit ovat kuihtumassa pois. Syrjäisten kylien lapsia koetetaan opettaa tietokoneen hallintaan, koska se alkaa olla edellytys saada töitä. Eräässä selvityksessä kylien lähes 700 lapsesta vain 70 kävi koulua. Paikallisen lääkärin mukaan kylissä ei ole silti meikäläiseen tapaan syrjäytymiseen liittyvää päihdeongelmaa – ehkä liimanhaisteluongelmaa lukuun ottamatta. Elintaso-ongelmat vyöryvät syrjäisiinkin kyliin – ylipaino, sokeritauti, verenpainetauti ja paikallisesti eräs veritaudin muoto, talassemia ovat vallitsevia. Kyliin on opetettu ihmisiä, jotka kykenevät yksinkertaiseen ehkäisevään työhön – verenpaineen mittaukseen, painon mittaukseen ja ehkä jopa verensokerin mittaukseen. Satelliittilautaisilla ja CD-opetuksilla voidaan viedä tietoa kyliin. Lentävät lääkärit täällä olivat liian kalliita, eikä heihin ollut eikä ole varaa kaikilla.
Malesiassa on vielä runsaasti sademetsiä ja syrjäisiä seutuja, joiden elinvoimaisuutta yritetään pitää yllä. Japanilainen professori kertoi, kuinka syrjäisissä kylissä on otettu käyttöön yksi kylä, yksi tuote –periaate. Eräs kylä eli aluksi metsäteollisuudella, mutta kun puusta tuli liian halpaa korjattavaksi, niin kasvatettiin silkkimatoja, mutta keinokuidut tulivat niin nyt myydään huippuravintoihin Tokioon ja Osakaan vanhojen naisten keräämiä isoja puiden lehtiä, joista on tullut hittituote japanilaisissa ravintoloissa. Noiden lehtien päälle annos laitetaan kauniisti esille. Eräs kylä omasi sitrusjuoman joka oli liian hapanta juotavaksi. Juomasta saatiin juomakelpoista ja siitä tuli muotituote japanilaisille, minkä ansiosta kylä ei tyhjentynyt väestöstä. Silti se on vähentynyt niin, että syrjäisessä vuoristossa oli aikaisemmin 10 ala-astetta, nyt enää yksi, joka sekin uhkaa sulkeutua, koska ei ole enää lapsia syntymässä kylään, kun nuoret ovat muuttaneet Tokioon, Osakaan tai kolmannelle alueelle, jonka nimeä en muista.
Vielä pari päivää on aikaa olla yli 30 asteen lämmössä, joka on hiostavan mukavaa. Täällä on hotelleissa villitys laittaa ilmastointi niin täysille, että tulee tunne kuin olisi keskellä suomalaista kesää. Siis koleaa. Toistaiseksi ei ole flunssaa saanut kukaan meistä, kurkkukin on aivan kunnossa. Ulos mennessä hyväilevä lämpöaalto on kuin lämmin halaus, jota riittää pitkäksi aikaa.
Malesialaisen naisen ikää on vaikea arvioida, koska 20-vuotias ei eurooppalaisen silmään eroa kovin paljon 40-vuotiaasta. Hymyilevät, tummahiuksiset naiset tuntuvat mukavalta lisältä hyväilevään lämpöön. Väestöä alueella ei ole aivan tuhottomasti, Kuching on pikkukaupunkimainen. Rauhallisuus on ylitsevaluvaa. Nämä ihmiset eivät ole kuitenkaan laiskan välipitämättömiä, kuten vaikkapa Kiinassa, vaan sinua palvellaan heti, kun vain katsotkin päin. Palvelu pelaa. Ruoka-annokset ovat suuria, keskikokoisesta annoksesta syö jopa kolme henkilöä. Olutta on tarjolla kahta laatua, Heinekenia ja Tigeria, joista jälkimmäinen on englantilaisten maahantuomaa. Paikalliset käyttävät alkoholia, mutta äärimmäisen vähän. He juovat paikallista likööriä.
Kamerunilainen kaverini pöydässä kehuu, että Pohjoismaat ovat stabiileja yhteiskuntia. Kysyn, että niin stabileeja että vaikuttavat jopa tylsiltä. Sitten nauramme, että meidän maassa on suuri uutinen – pääministeri vaihtuu 10 vuoden jälkeen – ja nauramme taas, niin että muu väki ihmettelee, mitä nuo oikein juovat. Ei, kamerunilainen on siitä hyvillään ja kertoo tavanneensa suomalaisia, joiden kanssa oluenjuominen on ollut hauskimpia tapahtumia, mitä nyt pohjoismaihin voi liittää. Hän on ollut täällä viisi vuotta, eikä kuulemma osaa paikallista keiltä kuin muutamia sanoja. Vaihdamme business-kortteja, kuten tapa on. Joskus ne johtavat yhteydenottoihin, useimmiten eivät.
Kerron tuon alkuperäisen hallusinaatiotarinan kavereilleni jotka nauravat jutulle. Ja sitten kerron, että kun maailma on ihmeitä täynnä, niin eihän sitä tiedä, vaikka sitä olisi täällä viidakkotohtorina viiden vuoden kuluttua. Kerroin että kiusasin vaimoani ajatuksella, mihin vaimoni sanoi, että kyllä hän tietää, että saat hulluja päähänpistoksia, mutta tuo on ehdottomasti liikaa. Ei käy, on vaimoni mielipide. Minä en taas tiedä, ei se aivan mahdoton ajatus ole. Jos jotenkin taloudellinen tilanne mahdollistaisi sen, että taloa Suomessa voisi pitää yllä ja elintaso olisi jotenkin turvattu eteenpäin, niin mikä ettei. Joskus on tietysti niihinkin, että sitä vaan hyppää tuntemattomaan – elämällä on tapana kantaa ja asioilla on tapana löytää paikkansa.
Voin kyllä kuvitella istuvani meren rannalla, ongella. Vierelleni tulee lämmin hyväily auringosta, joka laskee eri suuntaan kuin Suomessa. Asuntoni katetulle patiolle, joka on läheisellä vuorenrinteellä ja jonka energia hoituu uusituvalla aurinko- ja merenvedenliikevoimalla, on tehty lepäily- ja oleilutilat. Vaatimattomassa asunnossa on hyvät tietoliikenneyhteydet, joilla olen yhteydessä ympäri maailmaa oleviin lapsiini ja ystäviini. Opetan, luennoin ja välillä jopa matkustan jonnekin puolen maailmaa. Käyn joka aamu uimassa meressä ja suoritan jokapäiväisen liikuntasuoritukseni. Ketä muita minun unelmassani on, sitä en tiedä. Vielä. Mutta unelmoin siitä, kun kirjoitan viimeisiä rivejä kirjaani – 20 vuotta viidakkopsykiatrina Malesian sademetsissä. Kustannustoimittaja ja kustantaja ovat tarjonneet sopimusta, jonka turvin voin elää ainakin kaksi seuraavaa vuotta merenrantatalossani. Olen sairastanut kaikki trooppiset taudit ja selvinnyt niistä, enkä enää pelkää tauteja saati sademetsäviidakkoa, joka on supistunut niin, ettei siellä enää suuret pedot voi enää eläkään, koska heille ei riitä laidunmaata.
Paikallinen ystäväni on tullut kylään. Koirani tervehtii häntä iloisesti haukahdellen. Istumme merelle päin katsoen, kerromme elämästämme ja siitä, miten hyvin se on mennyt…
19.6.14 Malesiassa, Kuchingissa