Kevätruno naiselleni
Kevätruno naiselleni
Kuin kevään ensimmäiset tuoksut,
sinä heräsit henkiin minussa taas,
minun unissani,
minun mielikuvissani
ja vielä alempana.
En muista mitä sinulla oli päällä,
kun tavattiin,
muistan kyllä miltä näytit ilman.
Olit kuin lupaus ikuisesta rakkaudesta,
lupaus siitä,
etten enää koskaan olisi yksin.
En ikinä.
Pelottavaakin,
koska sellaisen voi menettää.
Niinhän minä aluksi luulinkin.
Kuinka monta ilon kyyneltä vuodatinkaan,
itkin silloin kuin typerys,
kun olin sinusta niin onnellinen,
minä tunsin kuinka itse maailmankaikkeus kantoi minua.
Sillä hetkellä.
Kanssasi sain ensi kerran kokea hetken,
mitä on rakkaudessa kylpeminen.
Myös ylempänä.
Se oli välähdys
autuudesta ja rannattomuudesta,
yhtymisestä johonkin itseä suurempaan,
niin valaistuminen on varmuudella
rakkautta,
kuinka siunattu olinkaan silloin
ja olen vieläkin.
Sinusta ja kaikesta.
Ne monet hetket
kun olin matkalla jonnekin,
taas kerran, kuten kulkija on,
sinun rakkautesi kulki
ja kulkee minun mukanani.
Matkalla matkatavarat voivat olla
vaikka kuinka hujan hajan,
kun se ei ole.
Matka voi olla
vaikka kuinka vaikea,
kun se ei ole.
Se on ihmeellinen tunne,
rakkaus,
joka tekee levolliseksi,
kaiken keskellä,
silloinkin kun joku haluaa,
etten voi hyvin.
Kun se on, niin
kaikki muu voi olla
ihan niin kuin haluaa.
Kotkassa 11.3.16
Kuin kevään ensimmäiset tuoksut,
sinä heräsit henkiin minussa taas,
minun unissani,
minun mielikuvissani
ja vielä alempana.
En muista mitä sinulla oli päällä,
kun tavattiin,
muistan kyllä miltä näytit ilman.
Olit kuin lupaus ikuisesta rakkaudesta,
lupaus siitä,
etten enää koskaan olisi yksin.
En ikinä.
Pelottavaakin,
koska sellaisen voi menettää.
Niinhän minä aluksi luulinkin.
Kuinka monta ilon kyyneltä vuodatinkaan,
itkin silloin kuin typerys,
kun olin sinusta niin onnellinen,
minä tunsin kuinka itse maailmankaikkeus kantoi minua.
Sillä hetkellä.
Kanssasi sain ensi kerran kokea hetken,
mitä on rakkaudessa kylpeminen.
Myös ylempänä.
Se oli välähdys
autuudesta ja rannattomuudesta,
yhtymisestä johonkin itseä suurempaan,
niin valaistuminen on varmuudella
rakkautta,
kuinka siunattu olinkaan silloin
ja olen vieläkin.
Sinusta ja kaikesta.
Ne monet hetket
kun olin matkalla jonnekin,
taas kerran, kuten kulkija on,
sinun rakkautesi kulki
ja kulkee minun mukanani.
Matkalla matkatavarat voivat olla
vaikka kuinka hujan hajan,
kun se ei ole.
Matka voi olla
vaikka kuinka vaikea,
kun se ei ole.
Se on ihmeellinen tunne,
rakkaus,
joka tekee levolliseksi,
kaiken keskellä,
silloinkin kun joku haluaa,
etten voi hyvin.
Kun se on, niin
kaikki muu voi olla
ihan niin kuin haluaa.
Kotkassa 11.3.16