Kuinka aloittaa puhuminen toisen ihmisen kanssa?
Miten voisi saada yhteyden toiseen ihmiseen?
Olen pohtinut viime aikoina ystävieni kanssa sitä, miten ihmiset ovat yksinäisiä. Miten ihmiset eivät saa yhteyttä toisiinsa?
Tukholmassa asuva yli 70-vuotias tätini sanoi puhuvansa ihmisille, jotta muistaisi miten yhteys toisiin luodaan. Kaikki eivät juttele tädilleni takaisin.
Helsingissä oleva ystäväni kertoi samasta asiasta – miksi ihmiset ovat yksinäisiä. Hänellä on selitys siihen, että jos on selvästi eri-ikäinen kuin toinen keskustelija, niin keskustelua ei synny. Kukaan nuorista ei puhu vanhemmille ihmisille.
Minulla on ollut vuosikausia mielessäni lause, että se ei pidä yksinäisyydestä, joka joutuu silloin huonoon seuraan. Eli jos ei tule itsensä kanssa toimeen, niin pitää olla koko ajan seuraa tai viihdykettä. Viihdeteollisuus voi hyvin.
Vanhoilla ihmisillä on tapana kertoa sairauskertomustaan ympärillään oleville ihmisille, mikä on tietysti yhteydenottoyritys toisiin. Uusin aivotutkimus paljastaa mielenkiintoisen seikan: samalla aivojen alueella, jossa kipua käsitellään, käsitellään myös sosiaalista hylkäämistä. Eli jos koko ajan kertoo vaivoistaan, niin samalla vahvistaa noita kipu-hylkäys-yhteyksiä aivoissaan. Eli vaivojaan valittamalla huonontaa aivojensa tilaa.
Terveyskeskuslääkärin vastaanotolle saapuu usein vanhus, jolla ei ole mitään akuuttia eikä kroonistakaan sairautta, jota pitäisi hoitaa juuri sillä hetkellä,vanhus saapuu sinne vain keskustelemaan ja tekee jostain oireestaan asian. Muistan terveyskeskusaikanani monta tällaista vanhusta.
Minne voisi mennä että tapaisi ihmisiä, jos on yksin? Pubiin?
Helsingissä käydessäni käyn Kalliossa tietyssä pubissa. Osa ihmisistä istuu pubissa tietokoneen takana, eikä ole aikeissakaan jutella kenenkään kanssa. Mutta he ovat yhteydessä sosiaaliseen mediaan. Joskus haluaisi häiritä ja aloittaa keskustelun mistä tahansa. Ei tohdi.
Työssä tapaa monesti ihmisiä, joille on vaikeaa aloittaa keskustelu toisen ihmisen kanssa. Minun ohjeeni on, ettei kannata niin kovin miettiä, mitä tärkeää tai viisasta sanoisi, kun jatkaa toisen ihmisen viimeisestä lauseesta ja kysyy jotakin siitä. Ihmiset pitävät yleensä itsestään kertomisesta.
Mutta jos koko keskustelu ei ala, niin kuinka jatkaa toisen ihmisen viimeisestä lauseesta? Kuinka tulisi avata keskustelu toisen kanssa? Mitä jos siitä tulee vain nolo tilanne entisten nolojen avausyritysten jatkoksi?
Veljenpoikani totesi humoristisesti ongelmaan: leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Juoruilu on yksi helppo ja typerä tapa luoda yhteyksiä kahden ihmisen välille.
Minulla on tapana sanoa, että jos jotkut juoruilevat minusta, niin olen suuri hvväntekijä, koska kaksi ihmistä toisensa tavatessaan puhuvat jostain kolmannesta eli heillä ei ole muuten paljon yhteistä, koska täytyy jostain ulkopuolisesta jutella.
Kahdella hyvällä ystävällä on tietysti niin paljon juttuja omista tekemisistään, etteivät he siihen kolmatta kaipaa.
Connecting people on Nokian tunnuslause – puhelimessa voi siis puhua ja olla yhteydessä.
Sosiaalisessa mediassa voi muuttua vaikka törkimykseksi, koska vuorovaikutus on jo niin etääntynyttä.
Kreikkalainen kirjailija Vassilikos kirjoitti eräässä romaanissaan: Jos ei voi olla ihalitu ja rakastettu, niin haluaa olla vihattu, sillä kukaan ei halua olla yksinäinen.
Sodassa ihmisten joukkomurhat tulivat mahdollisiksi, kun keksittiin aseet, joilla voitiin ampua niin kaukaa, ettei toista ihmistä nähnyt silmästä silmään.
Miten voisi puhua kanssaihmiselleen, niin ettei tuntisi itseään yksinäiseksi?
Miten voisi saada yhteyden toiseen ihmiseen, ilman että täytyisi vihatuksi tulemisen kautta saada itselleen kuvitteellinen yhteys toiseen ihmiseen?
Lappeenrannassa 10.8.2011
Olen pohtinut viime aikoina ystävieni kanssa sitä, miten ihmiset ovat yksinäisiä. Miten ihmiset eivät saa yhteyttä toisiinsa?
Tukholmassa asuva yli 70-vuotias tätini sanoi puhuvansa ihmisille, jotta muistaisi miten yhteys toisiin luodaan. Kaikki eivät juttele tädilleni takaisin.
Helsingissä oleva ystäväni kertoi samasta asiasta – miksi ihmiset ovat yksinäisiä. Hänellä on selitys siihen, että jos on selvästi eri-ikäinen kuin toinen keskustelija, niin keskustelua ei synny. Kukaan nuorista ei puhu vanhemmille ihmisille.
Minulla on ollut vuosikausia mielessäni lause, että se ei pidä yksinäisyydestä, joka joutuu silloin huonoon seuraan. Eli jos ei tule itsensä kanssa toimeen, niin pitää olla koko ajan seuraa tai viihdykettä. Viihdeteollisuus voi hyvin.
Vanhoilla ihmisillä on tapana kertoa sairauskertomustaan ympärillään oleville ihmisille, mikä on tietysti yhteydenottoyritys toisiin. Uusin aivotutkimus paljastaa mielenkiintoisen seikan: samalla aivojen alueella, jossa kipua käsitellään, käsitellään myös sosiaalista hylkäämistä. Eli jos koko ajan kertoo vaivoistaan, niin samalla vahvistaa noita kipu-hylkäys-yhteyksiä aivoissaan. Eli vaivojaan valittamalla huonontaa aivojensa tilaa.
Terveyskeskuslääkärin vastaanotolle saapuu usein vanhus, jolla ei ole mitään akuuttia eikä kroonistakaan sairautta, jota pitäisi hoitaa juuri sillä hetkellä,vanhus saapuu sinne vain keskustelemaan ja tekee jostain oireestaan asian. Muistan terveyskeskusaikanani monta tällaista vanhusta.
Minne voisi mennä että tapaisi ihmisiä, jos on yksin? Pubiin?
Helsingissä käydessäni käyn Kalliossa tietyssä pubissa. Osa ihmisistä istuu pubissa tietokoneen takana, eikä ole aikeissakaan jutella kenenkään kanssa. Mutta he ovat yhteydessä sosiaaliseen mediaan. Joskus haluaisi häiritä ja aloittaa keskustelun mistä tahansa. Ei tohdi.
Työssä tapaa monesti ihmisiä, joille on vaikeaa aloittaa keskustelu toisen ihmisen kanssa. Minun ohjeeni on, ettei kannata niin kovin miettiä, mitä tärkeää tai viisasta sanoisi, kun jatkaa toisen ihmisen viimeisestä lauseesta ja kysyy jotakin siitä. Ihmiset pitävät yleensä itsestään kertomisesta.
Mutta jos koko keskustelu ei ala, niin kuinka jatkaa toisen ihmisen viimeisestä lauseesta? Kuinka tulisi avata keskustelu toisen kanssa? Mitä jos siitä tulee vain nolo tilanne entisten nolojen avausyritysten jatkoksi?
Veljenpoikani totesi humoristisesti ongelmaan: leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Juoruilu on yksi helppo ja typerä tapa luoda yhteyksiä kahden ihmisen välille.
Minulla on tapana sanoa, että jos jotkut juoruilevat minusta, niin olen suuri hvväntekijä, koska kaksi ihmistä toisensa tavatessaan puhuvat jostain kolmannesta eli heillä ei ole muuten paljon yhteistä, koska täytyy jostain ulkopuolisesta jutella.
Kahdella hyvällä ystävällä on tietysti niin paljon juttuja omista tekemisistään, etteivät he siihen kolmatta kaipaa.
Connecting people on Nokian tunnuslause – puhelimessa voi siis puhua ja olla yhteydessä.
Sosiaalisessa mediassa voi muuttua vaikka törkimykseksi, koska vuorovaikutus on jo niin etääntynyttä.
Kreikkalainen kirjailija Vassilikos kirjoitti eräässä romaanissaan: Jos ei voi olla ihalitu ja rakastettu, niin haluaa olla vihattu, sillä kukaan ei halua olla yksinäinen.
Sodassa ihmisten joukkomurhat tulivat mahdollisiksi, kun keksittiin aseet, joilla voitiin ampua niin kaukaa, ettei toista ihmistä nähnyt silmästä silmään.
Miten voisi puhua kanssaihmiselleen, niin ettei tuntisi itseään yksinäiseksi?
Miten voisi saada yhteyden toiseen ihmiseen, ilman että täytyisi vihatuksi tulemisen kautta saada itselleen kuvitteellinen yhteys toiseen ihmiseen?
Lappeenrannassa 10.8.2011