Kun Manuel Gonzalesin kirkkokonsertissa Basilica Santa Maria del Pin kirkossa mies herkistyy
Kun Manuel Gonzalesin kirkkokonsertissa mies herkistyy
Kun etsin itselleni ruokapaikkaa Ramblan ympäriltä, näin kuinka goottilaiseen Basilica Santa Maria del Piin kirkkoon myytiin lippuja kirkkokonserttiin. Ajattelin käydä kuuntelemassa, koska ajatus siitä, että kuuntelisi klassista akustista kitaraa kirkkokonsertissa sopi hyvin edellisen illan rahvastelun jälkeen.
Paikalle mennessäni noin puoli tuntia ennen konsertin alkua, huomasin että oli jo 50 metrin jono sisällepääsyä odottamassa. Kyseinen kitaristi oli New York Timesin mukaan paras espanjalaisen kitaramusiikin esittäjä. Mies oli taikurimainen kitaran kanssa – kylmät väreet menevät vieläkin kehon läpi, kun muistelee, miten hän soitti.
The Concierto de Aranjuez on espanjalaisen säveltäjän Joaquín Rodrigon sävellys. Kaikki klassisen musiikin kuuntelijat ovat kuulleet sen, osa jopa kyllästymiseen saakka. Minä en voinut mitään, että kyyneleet tulivat silmiini sen kauniin musiikin soidessa goottilaisessa kirkossa.
Taiteilija Gonzales hauskutti lopuksi yleisöä soittamalla sekaisin klassista ja rokkikappaleita – hän jopa matki kirkonkelloja kitaralla ! Kirkontäyteinen yleisö osoitti suosiotaan seisaaltaan – herkkyys ja hauskuus yhdistyivät taiteilijassa hienolla tavalla. Vanha mies soitti ja vain akustinen kitara, jossa tosin oli äänentehostimet kytkettynä ja vanha kirkko taustalla.
Taitelijan leikkiessä kitaralla ja näytellessä hieman pelokasta kirkossa pilaillessaan soitossaan, näki sen, kuinka ilo säilyy sydämessä, jos niin haluaa. Minulle kokemus oli jotain transsendenttistä – koin haltioitumista, kuin korkeuksiin nousemista.
Konsertin jälkeen en halunnut tehdä muuta kuin mennä hotellihuoneeseeni. Olin kokenut jotain yhtä hienoa kuin Barcelonan pelissä käymisen. Barcelona alkoi tuntua mukavalta kaupungilta. Ehkä perinteisten Rooman matkojen sijaan voisikin käydä toistuvasti Barcelonassa.
ECNP-konferenssissa esiteltiin viimeisessä satelliittisymposiumissa uutta tulevaa masennuslääkettä, jolla on erittäin laaja reseptoriprofiili ja sen etuna ajatellaan olevan kognitiivisiin toimintoihin vaikuttaminen. Ihmiset toipuvat masennuksesta niin, että ensin lääkehoidon ja psykoterapian turvin mieliala kohenee, psykomotorinen jähmeys väistyy ja ehkä nukkuminen helpottuu. Mutta ns. jäännösoireet eivät väisty niin helposti: ei jaksa tehdä päätöksiä, ei pysty keskittymään eikä muista asioita. Näiden vuoksi työhönpaluu ei ole aina helppoa, eikä ystävienkään kanssa jaksa olla, kun ei pysy keskusteluissa mukana. Putoaa koko ajan pois ja haluaa eristäytyä itsekseen.
Tavallisimpia syitä, miksi ihmisten masennus ei väisty kokonaan, eli ihminen ei palaudu toiminnallisesti työkykyiseksi, on se, että suurin ihmisistä lopettaa masennuslääkkeen aivan liian pian – heti kun mieliala ja unet ovat helpottuneet. Siis jo 6- 8 viikon kohdalla, masennuslääke ei ole antibiotti. Ei kannattaisi. Yleinen mielipide on valitettavasti mielialalääkkeitä vastaan, vaikka ne ovat selvästi tehokkaita lääkkeitä. NNT-luku, joka kertoo montako potilasta on hoidettava, jotta ainakin ykis paranisi, on masennuslääkkeillä neljän luokkaa. Eli kun neljä potilasta hoitaa, niin varmuudella ainakin yksi toipuu. Ihmiset pitävät sisätautilääkkeitä välttämättöminä ja tehokkaina, mutta monilla yleisimmillä sisätautilääkkeillä tuo NNT-luku on 16, eikä sen vuoksi pidetä messuja lääkkeiden turhasta syömisestä.
Konferenssissa kerrottiin, että skitsofreenikoilla on ongelmia ainakin seitsemän aivohermoverkon kanssa. Heidän kuntoututtaminen vaatii hyvää tutkimusta heti hoitoontulemisen yhteydessä.
Epäsosiaalisilla persoonallisuuksilla on skitsofreenikkojen atpaan vaikeuksia toisten ihmisten kasvojen ilmeiden tunnistamisessa. Esimerkiksi nuorisorikolliset eivät tunnista toisen ihmisen kasvojen ilmeitä, minkä vuoksi he ovat vaikeuksissa tavallisessa vuorovaikutuksessa. He eivät tunnista, että toinen ihminen on surullinen, vihainen tai muuta sellaista, mutta heitä voidaan opettaa näissä asioissa. He eivät osaa huomioida toista vuorovaikutuksessa, kun eivät ymmärrä, mitä toinen kokee.
On mahdollista että rikollisilla on vahva perinnöllinen tausta. Prosenttiliikkeen poikia voi kuitenkin auttaa syöttämällä heille kalanmaksaöljyä jo pienenä – omega-3 mahdollisesti auttaa aivojen muotoutumisessa niin ettei rikolliset taipumukset keräänny epäsuotuisista kasvuolosuhteista huolimatta aikuisiän rikollisuudeksi.
Vankiloissakin pitäisi kai olla kala-aterioita usein tai kalanmaksaöljykapselit kuuluisivat normaaliin lääkitykseen. Rikolliskierreriskissä ovat erityisesti ne nuoret, jotka ovat pelottomia, minkä voi mitata jo hyvin pieneltä lapselta ihon sähköjohtavuustestillä. Eli tyhmänrohkeus nuorena ei ole hyvän tulevaisuuden tae. Mutta voidaan varhain ryhtyä tukemaan oikealla tavalla niitä lapsia, jotka ovat erityisen tottelemattomia, ettei heidän lapsuuden käytöshäiriönsä kehity aikuisiän epäsosiaalisuudeksi. siitä on hieno suomalainen väitöskirjakin tehty.
Aivojen salaisuudet avautuvat yhä paremmin. ECNP-konferenssi antoi ideoita meidän Eksoten hoitojärjestelmän kehittämiseen. Minulla oli jännän introvertti olo konferenssissa, joten en tapani mukaan yrittänyt keskustella mahdollisimman monen ulkomaalaisen kanssa. Ostin taas paljon hyviä alan kirjoja, koska konferenssissa on aina alan uusin kirjallisuus myynnissä. Niistä saa poimittua monta ideaa, miten meidän omia hoitoprosesseja voi parantaa.
ECNP-konferenssi on loppumassa ja edessä on paluu Suomeen. Meillä on varhainen lähtö lentokentälle yritän saada kaikki kirjat mahtumaan matkalaukkuun ja toivon samalla, ettei painorajat vilku. Kirjojen lukeminen on miellyttävää ajankulua, olisi hauska joskus olla mahdollisuus tutkia, kuinka kauan sitä jaksaisi tehdä päätyönään.
Gonzalesin konsertin jälkeen tuli sellainen olo, että pitäisi taas tehdä korjaus elintavoissa kohti terveellisempiä vaihtoehtoja. Runsaan työnteon ohessa helposti oman itsen huomiointi jää taka-alalle. Olen koko ajan mielessäni ajatellut, että minun pitäisi mennä hierojalle, mutten ole saanut aikaiseksi varata vakioaikaa. Ehkä nyt. Ja ruokavaliosta pitänee poistaa tarpeettomia ruoka-aineita, jotta oma olo kohenee. Yritän ehtiä joka päivä syömäänkin töissä, mitä nyt ei nykyisin aina ehdi. Tosin ruokalaruoka ei ole aina hyvää, minkä vuoksi voisi kuljettaa hedelmiä mukanaan. Pitäisi kai yrittää syödä vaikka omena kolmen tunnin välein, jotta elimistö ei sitten varaa kaikkea kehoon, kun se lopulta saa ruokaa.
Ja mikä parasta, minulla on vielä lomaa jäljellä Suomessa, voin ryhtyä lukemaan ostamiani kirjoja kirjastossani ja kuunnella Gonzalesin Cd-levyjä, joita ostin. Miehen allekirjoitukset voivat palauttaa mieleen hetken, jolloin taas jälleen kerran arkihuoleni heitin. Voin nousta arjen yläpuolelle henkisin keinoin.
9.10.2013 Barcelonassa
Kun etsin itselleni ruokapaikkaa Ramblan ympäriltä, näin kuinka goottilaiseen Basilica Santa Maria del Piin kirkkoon myytiin lippuja kirkkokonserttiin. Ajattelin käydä kuuntelemassa, koska ajatus siitä, että kuuntelisi klassista akustista kitaraa kirkkokonsertissa sopi hyvin edellisen illan rahvastelun jälkeen.
Paikalle mennessäni noin puoli tuntia ennen konsertin alkua, huomasin että oli jo 50 metrin jono sisällepääsyä odottamassa. Kyseinen kitaristi oli New York Timesin mukaan paras espanjalaisen kitaramusiikin esittäjä. Mies oli taikurimainen kitaran kanssa – kylmät väreet menevät vieläkin kehon läpi, kun muistelee, miten hän soitti.
The Concierto de Aranjuez on espanjalaisen säveltäjän Joaquín Rodrigon sävellys. Kaikki klassisen musiikin kuuntelijat ovat kuulleet sen, osa jopa kyllästymiseen saakka. Minä en voinut mitään, että kyyneleet tulivat silmiini sen kauniin musiikin soidessa goottilaisessa kirkossa.
Taiteilija Gonzales hauskutti lopuksi yleisöä soittamalla sekaisin klassista ja rokkikappaleita – hän jopa matki kirkonkelloja kitaralla ! Kirkontäyteinen yleisö osoitti suosiotaan seisaaltaan – herkkyys ja hauskuus yhdistyivät taiteilijassa hienolla tavalla. Vanha mies soitti ja vain akustinen kitara, jossa tosin oli äänentehostimet kytkettynä ja vanha kirkko taustalla.
Taitelijan leikkiessä kitaralla ja näytellessä hieman pelokasta kirkossa pilaillessaan soitossaan, näki sen, kuinka ilo säilyy sydämessä, jos niin haluaa. Minulle kokemus oli jotain transsendenttistä – koin haltioitumista, kuin korkeuksiin nousemista.
Konsertin jälkeen en halunnut tehdä muuta kuin mennä hotellihuoneeseeni. Olin kokenut jotain yhtä hienoa kuin Barcelonan pelissä käymisen. Barcelona alkoi tuntua mukavalta kaupungilta. Ehkä perinteisten Rooman matkojen sijaan voisikin käydä toistuvasti Barcelonassa.
ECNP-konferenssissa esiteltiin viimeisessä satelliittisymposiumissa uutta tulevaa masennuslääkettä, jolla on erittäin laaja reseptoriprofiili ja sen etuna ajatellaan olevan kognitiivisiin toimintoihin vaikuttaminen. Ihmiset toipuvat masennuksesta niin, että ensin lääkehoidon ja psykoterapian turvin mieliala kohenee, psykomotorinen jähmeys väistyy ja ehkä nukkuminen helpottuu. Mutta ns. jäännösoireet eivät väisty niin helposti: ei jaksa tehdä päätöksiä, ei pysty keskittymään eikä muista asioita. Näiden vuoksi työhönpaluu ei ole aina helppoa, eikä ystävienkään kanssa jaksa olla, kun ei pysy keskusteluissa mukana. Putoaa koko ajan pois ja haluaa eristäytyä itsekseen.
Tavallisimpia syitä, miksi ihmisten masennus ei väisty kokonaan, eli ihminen ei palaudu toiminnallisesti työkykyiseksi, on se, että suurin ihmisistä lopettaa masennuslääkkeen aivan liian pian – heti kun mieliala ja unet ovat helpottuneet. Siis jo 6- 8 viikon kohdalla, masennuslääke ei ole antibiotti. Ei kannattaisi. Yleinen mielipide on valitettavasti mielialalääkkeitä vastaan, vaikka ne ovat selvästi tehokkaita lääkkeitä. NNT-luku, joka kertoo montako potilasta on hoidettava, jotta ainakin ykis paranisi, on masennuslääkkeillä neljän luokkaa. Eli kun neljä potilasta hoitaa, niin varmuudella ainakin yksi toipuu. Ihmiset pitävät sisätautilääkkeitä välttämättöminä ja tehokkaina, mutta monilla yleisimmillä sisätautilääkkeillä tuo NNT-luku on 16, eikä sen vuoksi pidetä messuja lääkkeiden turhasta syömisestä.
Konferenssissa kerrottiin, että skitsofreenikoilla on ongelmia ainakin seitsemän aivohermoverkon kanssa. Heidän kuntoututtaminen vaatii hyvää tutkimusta heti hoitoontulemisen yhteydessä.
Epäsosiaalisilla persoonallisuuksilla on skitsofreenikkojen atpaan vaikeuksia toisten ihmisten kasvojen ilmeiden tunnistamisessa. Esimerkiksi nuorisorikolliset eivät tunnista toisen ihmisen kasvojen ilmeitä, minkä vuoksi he ovat vaikeuksissa tavallisessa vuorovaikutuksessa. He eivät tunnista, että toinen ihminen on surullinen, vihainen tai muuta sellaista, mutta heitä voidaan opettaa näissä asioissa. He eivät osaa huomioida toista vuorovaikutuksessa, kun eivät ymmärrä, mitä toinen kokee.
On mahdollista että rikollisilla on vahva perinnöllinen tausta. Prosenttiliikkeen poikia voi kuitenkin auttaa syöttämällä heille kalanmaksaöljyä jo pienenä – omega-3 mahdollisesti auttaa aivojen muotoutumisessa niin ettei rikolliset taipumukset keräänny epäsuotuisista kasvuolosuhteista huolimatta aikuisiän rikollisuudeksi.
Vankiloissakin pitäisi kai olla kala-aterioita usein tai kalanmaksaöljykapselit kuuluisivat normaaliin lääkitykseen. Rikolliskierreriskissä ovat erityisesti ne nuoret, jotka ovat pelottomia, minkä voi mitata jo hyvin pieneltä lapselta ihon sähköjohtavuustestillä. Eli tyhmänrohkeus nuorena ei ole hyvän tulevaisuuden tae. Mutta voidaan varhain ryhtyä tukemaan oikealla tavalla niitä lapsia, jotka ovat erityisen tottelemattomia, ettei heidän lapsuuden käytöshäiriönsä kehity aikuisiän epäsosiaalisuudeksi. siitä on hieno suomalainen väitöskirjakin tehty.
Aivojen salaisuudet avautuvat yhä paremmin. ECNP-konferenssi antoi ideoita meidän Eksoten hoitojärjestelmän kehittämiseen. Minulla oli jännän introvertti olo konferenssissa, joten en tapani mukaan yrittänyt keskustella mahdollisimman monen ulkomaalaisen kanssa. Ostin taas paljon hyviä alan kirjoja, koska konferenssissa on aina alan uusin kirjallisuus myynnissä. Niistä saa poimittua monta ideaa, miten meidän omia hoitoprosesseja voi parantaa.
ECNP-konferenssi on loppumassa ja edessä on paluu Suomeen. Meillä on varhainen lähtö lentokentälle yritän saada kaikki kirjat mahtumaan matkalaukkuun ja toivon samalla, ettei painorajat vilku. Kirjojen lukeminen on miellyttävää ajankulua, olisi hauska joskus olla mahdollisuus tutkia, kuinka kauan sitä jaksaisi tehdä päätyönään.
Gonzalesin konsertin jälkeen tuli sellainen olo, että pitäisi taas tehdä korjaus elintavoissa kohti terveellisempiä vaihtoehtoja. Runsaan työnteon ohessa helposti oman itsen huomiointi jää taka-alalle. Olen koko ajan mielessäni ajatellut, että minun pitäisi mennä hierojalle, mutten ole saanut aikaiseksi varata vakioaikaa. Ehkä nyt. Ja ruokavaliosta pitänee poistaa tarpeettomia ruoka-aineita, jotta oma olo kohenee. Yritän ehtiä joka päivä syömäänkin töissä, mitä nyt ei nykyisin aina ehdi. Tosin ruokalaruoka ei ole aina hyvää, minkä vuoksi voisi kuljettaa hedelmiä mukanaan. Pitäisi kai yrittää syödä vaikka omena kolmen tunnin välein, jotta elimistö ei sitten varaa kaikkea kehoon, kun se lopulta saa ruokaa.
Ja mikä parasta, minulla on vielä lomaa jäljellä Suomessa, voin ryhtyä lukemaan ostamiani kirjoja kirjastossani ja kuunnella Gonzalesin Cd-levyjä, joita ostin. Miehen allekirjoitukset voivat palauttaa mieleen hetken, jolloin taas jälleen kerran arkihuoleni heitin. Voin nousta arjen yläpuolelle henkisin keinoin.
9.10.2013 Barcelonassa