La Maquinista - ostoskeskus on nykyajan temppeli
La Maquinista - ostoskeskus on nykyajan temppeli
Kun 1980-luvun lopulla olin ensi kertaa Barcelonassa interrailaamassa, niin kävelin Camp Noulle, koska raha oli tiukassa matkakassassa. Informaatiopisteestä haki kartan, joka oli joko liian pieni ja epätarkka. Tai liian iso, niin että sen taittaminen sopivaksi oli herkuleen työ sinänsä.
Nyt kun nuoret naiset haluavat ostoskeskukseen, niin netti kertoo, että La Ramblan päästä Catalynalta menee metro Fondolle päin, 10.pysäkki ja nouset nouset ylös mainitulle puolelle, eka kadunkulmasta vasemmalle ja kävelet 750 metriä, niin olet siellä. Ja netti vielä kertoo, että " Vuonna 2000 avattu La Maquinista on Katalonian suurin ostoskeskus. Se on massiivinen ulkoilmaostoskeskus, jossa on yli 200 liikettä jakautuneena kolmeen kerrokseen. " Ei mitään arpomista eikä kartan vääntelyä.
Ostoskeskukset ovat nykyajan temppeleitä. Menitpä missä puolella maailmaa tahansa sellaiseen, niin siellä on samat liikkeet ja samat vaatteet. Esimerkiksi kafifornialainen Hollister. Mikähän ehdollistaa ostamaan kuin pienen nuken vaatteen, joka maksaa tuhottoman paljon kankaan määrään nähden?
Minä käyn Applen kaupassa, koska puhelimeni kannet ovat jo rispaantuneet auki. 60 euroa maksaa Applen kuoret. Mikähän niissäkin maksaa sen verran?
Rouvalla alkaa vatsaoireet pahentua, joten tulemme takaisin asuntoomme, joskin nuoret naiset ehtivät käydä kuusi tuntia erilaisissa liikkeissä. Kuulema rajoittava tekijä oli sovituskoppien jonot. Eikä sen vuoksi ehtinyt 200 liikettä käydä läpi.
Minä kävelen kolme kerrosta läpi ja katselen liikkeitä. Ihmettelen yhtä asiaa. Kun liikkeissä näkyy mainoksia ihmisistä nuo myytävät vaatteet päällään, niin suurin osa niistä jotka pyörivät noissa kaupoissa eivät takuulla näitä mainosten ihmisiltä vaatteet päällään.
Tekisikö joku videon, jossa olisi ensin nuo mainosten ihmiset ja sitten ne ihmiset, jotka ostavat vaatteet - vierekkäin, jotta voisi verrata miltä ne näyttävät? Sellainen olisi hauska video tai elokuva.
Varmaan useamman ihmisen mielessä on se, että kun ostan tuon asun, niin näytän siltä. Todennäköisesti tuo mielikuva mielessään ihmiset sitten kävelevät tuo asu päällä. Nuoret ja hoikat näyttävät varmaan hänelle siltä, miltä nuo mainokset. Mutta kaikki eivät ole nuoria eivätkä hoikkia, varmaan moni haluaisi olla.
Illalla käymme rouvaa lukuunottamatta syömässä KFC:ssä ja vieressämme on tummaihoinen mies ja kaksi hänen tummaihoista poikaansa, jotka puhuvat selvää suomea. Kun he tajuavat meidänkin puhuvan, he vaihtavat kielen ranskaksi. Tervehdimme toisiamme lyhyesti. Ruoka, niin, se ei ollut mitään erikoista taaskaan.
Yhden ravintolan edessä oli pitkä jono, on mahdollista että siellä olisi ollut hyvää ruokaa.
Käyn yhdessä pubissa katsomassa Manun peliä. Vakiossa on haravassa 13 oikein, miinus yksi on haravan lupaus. Monella muullakin on 13 oikein, joten veikkausporukkamme kassaan tärähtää vajaa 500 euroa. Mutta ihan kiva summa sekin. Loppukevään vakion veikkausrahat on kasassa.
Minullakin alkaa yöllä vatsa kiertää niin, että käyn useamman kerran vessassa. Vatsa on tosi löysällä. Rouvalla on horkkaa yöllä, minulla ei ole niin vahvoja oireita, mutta olo on selvästi sairas. Rouvan kanssa pilailemme, että ensimmäinen ( ja ehkä viimeinen kerta, kun olemme matkalla ilman konjakkipaukkua) kerta, kun emme ota konjakkilasillista iltaisin. Se tapa on toiminut niin, ettei ikinä ole ollut matkalla maha sekaisin. Asialle ei ole mitään lääketieteellistä näyttöä, mutta niin se on vain toiminut.
Vielä yksi päivä Barcelonassa, olemme aamulla lähtemässä aikaisin lentokentälle. Sää on nyt huomattavasti parempi kuin eilen jolloin oli melko viileää. Jotain pieniä ostoksia vielä voisi tehdä, pakata laukut illalla ja suunnata kotia kohti.
Pian alkaa taas työviikko ja seuraava loma taitaa olla vasta heinäkuussa, joten vielä tänään nautitaan auringonpaisteesta ja lueskelen Pricen kirjaa, joka on luettu. Kirjan lopussa on ihan turha kohta ihmisistä. Pricen mielestä useat ihmiset vanhenevat, mutteivat aikuistu.
5.4.2015 Barcelonassa
Jälkikirjoitus 15.4.15
Tunne siitä, että ruoka oli huonoa La Ramblan lähellä varmistui, kun ripulitutkimuksista paljastui, että kampylobakteeri oli tullut suolistoon. Jos nyt kovasta ripulista hyviä puolia hakee, niin runsaassa viikossa paino putosi kahdeksan kiloa. Se tietysti tulee heti takaisin, kun suolistonukka korjaantuu kampylobakteerin ja parin antibiootin jäljiltä.
Jälkitautina tuli vielä kunnon poskiontelotulehdus ja vastustuskyvyn romahdettua oikein kunnolla ihan sairas olo.
Eli nyt on paella ja Barcelona vähäksi aikaa nähty, mennään mielummin Italiaan jatkossa, kun etelä-Eurooppaan suunnataan.
Kun 1980-luvun lopulla olin ensi kertaa Barcelonassa interrailaamassa, niin kävelin Camp Noulle, koska raha oli tiukassa matkakassassa. Informaatiopisteestä haki kartan, joka oli joko liian pieni ja epätarkka. Tai liian iso, niin että sen taittaminen sopivaksi oli herkuleen työ sinänsä.
Nyt kun nuoret naiset haluavat ostoskeskukseen, niin netti kertoo, että La Ramblan päästä Catalynalta menee metro Fondolle päin, 10.pysäkki ja nouset nouset ylös mainitulle puolelle, eka kadunkulmasta vasemmalle ja kävelet 750 metriä, niin olet siellä. Ja netti vielä kertoo, että " Vuonna 2000 avattu La Maquinista on Katalonian suurin ostoskeskus. Se on massiivinen ulkoilmaostoskeskus, jossa on yli 200 liikettä jakautuneena kolmeen kerrokseen. " Ei mitään arpomista eikä kartan vääntelyä.
Ostoskeskukset ovat nykyajan temppeleitä. Menitpä missä puolella maailmaa tahansa sellaiseen, niin siellä on samat liikkeet ja samat vaatteet. Esimerkiksi kafifornialainen Hollister. Mikähän ehdollistaa ostamaan kuin pienen nuken vaatteen, joka maksaa tuhottoman paljon kankaan määrään nähden?
Minä käyn Applen kaupassa, koska puhelimeni kannet ovat jo rispaantuneet auki. 60 euroa maksaa Applen kuoret. Mikähän niissäkin maksaa sen verran?
Rouvalla alkaa vatsaoireet pahentua, joten tulemme takaisin asuntoomme, joskin nuoret naiset ehtivät käydä kuusi tuntia erilaisissa liikkeissä. Kuulema rajoittava tekijä oli sovituskoppien jonot. Eikä sen vuoksi ehtinyt 200 liikettä käydä läpi.
Minä kävelen kolme kerrosta läpi ja katselen liikkeitä. Ihmettelen yhtä asiaa. Kun liikkeissä näkyy mainoksia ihmisistä nuo myytävät vaatteet päällään, niin suurin osa niistä jotka pyörivät noissa kaupoissa eivät takuulla näitä mainosten ihmisiltä vaatteet päällään.
Tekisikö joku videon, jossa olisi ensin nuo mainosten ihmiset ja sitten ne ihmiset, jotka ostavat vaatteet - vierekkäin, jotta voisi verrata miltä ne näyttävät? Sellainen olisi hauska video tai elokuva.
Varmaan useamman ihmisen mielessä on se, että kun ostan tuon asun, niin näytän siltä. Todennäköisesti tuo mielikuva mielessään ihmiset sitten kävelevät tuo asu päällä. Nuoret ja hoikat näyttävät varmaan hänelle siltä, miltä nuo mainokset. Mutta kaikki eivät ole nuoria eivätkä hoikkia, varmaan moni haluaisi olla.
Illalla käymme rouvaa lukuunottamatta syömässä KFC:ssä ja vieressämme on tummaihoinen mies ja kaksi hänen tummaihoista poikaansa, jotka puhuvat selvää suomea. Kun he tajuavat meidänkin puhuvan, he vaihtavat kielen ranskaksi. Tervehdimme toisiamme lyhyesti. Ruoka, niin, se ei ollut mitään erikoista taaskaan.
Yhden ravintolan edessä oli pitkä jono, on mahdollista että siellä olisi ollut hyvää ruokaa.
Käyn yhdessä pubissa katsomassa Manun peliä. Vakiossa on haravassa 13 oikein, miinus yksi on haravan lupaus. Monella muullakin on 13 oikein, joten veikkausporukkamme kassaan tärähtää vajaa 500 euroa. Mutta ihan kiva summa sekin. Loppukevään vakion veikkausrahat on kasassa.
Minullakin alkaa yöllä vatsa kiertää niin, että käyn useamman kerran vessassa. Vatsa on tosi löysällä. Rouvalla on horkkaa yöllä, minulla ei ole niin vahvoja oireita, mutta olo on selvästi sairas. Rouvan kanssa pilailemme, että ensimmäinen ( ja ehkä viimeinen kerta, kun olemme matkalla ilman konjakkipaukkua) kerta, kun emme ota konjakkilasillista iltaisin. Se tapa on toiminut niin, ettei ikinä ole ollut matkalla maha sekaisin. Asialle ei ole mitään lääketieteellistä näyttöä, mutta niin se on vain toiminut.
Vielä yksi päivä Barcelonassa, olemme aamulla lähtemässä aikaisin lentokentälle. Sää on nyt huomattavasti parempi kuin eilen jolloin oli melko viileää. Jotain pieniä ostoksia vielä voisi tehdä, pakata laukut illalla ja suunnata kotia kohti.
Pian alkaa taas työviikko ja seuraava loma taitaa olla vasta heinäkuussa, joten vielä tänään nautitaan auringonpaisteesta ja lueskelen Pricen kirjaa, joka on luettu. Kirjan lopussa on ihan turha kohta ihmisistä. Pricen mielestä useat ihmiset vanhenevat, mutteivat aikuistu.
5.4.2015 Barcelonassa
Jälkikirjoitus 15.4.15
Tunne siitä, että ruoka oli huonoa La Ramblan lähellä varmistui, kun ripulitutkimuksista paljastui, että kampylobakteeri oli tullut suolistoon. Jos nyt kovasta ripulista hyviä puolia hakee, niin runsaassa viikossa paino putosi kahdeksan kiloa. Se tietysti tulee heti takaisin, kun suolistonukka korjaantuu kampylobakteerin ja parin antibiootin jäljiltä.
Jälkitautina tuli vielä kunnon poskiontelotulehdus ja vastustuskyvyn romahdettua oikein kunnolla ihan sairas olo.
Eli nyt on paella ja Barcelona vähäksi aikaa nähty, mennään mielummin Italiaan jatkossa, kun etelä-Eurooppaan suunnataan.