La Pedrera, Gaudin mestariluomus
La Pedrera, Gaudin mestariluomus
Yli sata vuotta vanha "kivilouhos" tai Casa Mila on hieno jugend-rakennus keskellä ylellistä Passeig de Graciaa. Guchin, Lacosten, Vuittonin ja muiden kalliiden merkkiliikkeiden reunustamalla kadulla on myös Gaudin viimeinen maallinen luomus ennen kirkonsuunnitteluprojektia. Asunto, joka on näytillä rakennuksessa, tulisi olla jokaisen arkkitehdin päässä asuntoja suunnitellessa. Ei mitään neliönurkkauksia, a la 9 m2, vaan huoneet vaihtuvat sujuvasti toisikseen. Loistavaa arkkitehtuuria ja jo 100 vuotta sitten.
Ilma o pilvinen, joten katolla voi oleskella ilman paahtavaa aurinkoa. Katolla ei ole joka paikassa kunnollisia kaiteita, joten putoaminen sieltä olisi mahdollista. Koko rakennus on niin loistava, että sellaisessa olisi mukava asua. Tai jos seuraavaa taloa suunnittelisi, niin voisikohan huoneiden paikkoja sijoitella noin, kun La Pedrerassa on tehty? Estävätköhän jotkut rakennusmääräykset niiden tekemisen?
Hotellissa kuuluu kaikki käytävästä huoneeseen. Englantilaisten nuorten yöllinen huoneeseen saapuminen ja nyt ruotsalaisen rouvan keskustelu aamiaiselle mennessä. Hotelliin kuuluu myös allaolevan metron jyrinä, kun se ohittaa hotellin, mutta jostain syystä en heräile niihin, vaikka herkkäuninen olenkin. Olen nukkunut itselleni poikkeuksellisen pitkiä yöunia. Ja taas nähnyt omituisia unia - espanjalaisia uniako?
Pikkuveljelläni on vastaanpanematon lohkaisu: Ei kannata pitää yli kolmen viikon lomaa, koska ei halua palata töihin pidemmän loman jälkeen. No juuri kolme viikkoa minulla onkin. Pohdin sitä, että pitäisikö minun syyskuussa ottaa viikko lomaa ja käydä Kuubassa, koska se ei vielä ole länsimaistunut.
Kaupoissakäynti on vähentynyt naisillani. Odotin kuitenkin yhden kaupan ulkopuolella ja näin kuinka nuoret naiset, keski-ikäiset naiset ja vanhat miehet ostivat jotain kopista. Vanha mies selitti minulle, että yhdellä eurolla voi voittaa 55.5 miljoonaa euroa ja arvonta on tänään. La Primitiva-lottoa on pelattu vuodesta 1762, 1985 siihen tehtiin muutoksia, niin että 49:sta numerosta pitää saada kuusi oikein. Todennäköisyys on noin 1: 13,9 miljoonaan. Aamulla katson, ettei kukaan ole voittanut päävoittoa. Torstaisin ja lauantaisin arvotaan, no lauantaina on 57 miljoonaa euroa voitettavissa. Jotkut espanjalaisarpajaiset on myös lauantaina arvottavissa, Eino Leinon päivänä, 140 miljoonaa euroa. Vanha mies toivottaa onnea, kun ostan pari riviä vanhaa lottoa. Yhtä hyvin rahat voi tuhlata tuohon kuin ne menevät johonkin muuhunkin, eli taivaan tuuliin.
Itse asiassa eräästä basaarista ostin itselleni pienen nahkalaukun, johon mahtuu iPad hienosti ja yksi kirja tarvittaessa, eli tavalliselle Helsinginretkelle sopiva varustus. iPadissa on Windows-versiota huonompi word, sillä se ei kerro, jos sana ei ole oikein kirjoitettu ja kun iPad-word tallentaa, niin sillä aikaa kirjoitetut kirjaimet jäävät pois.Teksti jää kuin lukihäiriöisen jäljiltä. Toisaalta aivot ovat aivan loistavat lukemaan vaikka kirjaimet olisivat hyvinkin sekaisin. Ajatus saattaa muuttua kvoinkin jos kirjaimia puuttuu.
Rouva ostaa itselleen basaarihousut, sellaiset johon mahtuu kaikki, minkä ikä tuo mukanaan. Keskimmäinen tytär olisi basaarista innoissaan, värimaailmassa löytyy. Rouvakin ostaa muutakin kuin mustaa.
Uimaranta on vielä kokeilematta. Ja se kirkko, Sagrada Familia, on näkemättä. Kivilouhokseen ei ollut pitkä jono, kirkkoon kuulema on. Valitettavasti matkaoppaiksi on valikoitunut Top 10- Barcelona, joka on näköjään käännetty kaikille kielille. Ne matkakirjat, joissa on teksti ja takaa avautuu alueen kartta, ovat ehdottomasti parhaita, mutta niitä ei enää näy. Nyt en muista julkaisijaa, mutta ehdottomasti parempi kuin tuo uusi kirja. Se entinen kirjasarja on lähes taskukokoa, joten se on kevyenä ja pienenä helppo kuljettaa mukana. Nyt sellaista Barcelonasta ei löytynyt.
Top 10-kirja saa ihmiset kulkemaan kuin jonossa samoille nähtävyyksille.
Iltapäiväunien jälkeen kävimme syömässä kiinalaisessa ravintolassa, jossa oli kaikkea aasialaista ruokaa tarjolla. Ruoka on hyvää, mutta annokset ovat kiinalaisen ravintolan annoksiksi pieniä. Tai aika on tehnyt niistä pieniä. Interrail-aikaan kannatti mennä kiinalaiseen, koska sai syötyä nuorikin mies mahansa täyteen. Mutta kaikkialla tuotteiden sisältämä määrä vähenee, mutta hinta säilyy samana.
James Daviesin kirjassa Cracked- Why Psychiatry Is Doing More Harm Than Good (2013) kerrotaan, kuinka lääkefirma GlaxoSmithKline saa sakot, kun pimittää kielteisiä tuloksia siitä, kuinka masennuslääkkeet eivät autakaan nuoria, vaan saavat heidät mahdollisesti tulevat turraksi kaikelle, eivätkä tunne mitään tuntemuksia, ei masennusta eikä myöskään mitään iloja ja jopa saattavat tappaa itsensä. Sakko on 2004 kaksi ja puoli miljoonaa dollaria, edellisen vuoden myynti kyseisellä lääkkeellä oli 4.97 miljardia dollaria.
Reboksetiinilla on samanlainen huijaus, itse luulin että se vedettiin markkinoilta aiheuttamiensa maksavaurioiden vuoksi. Kaikki myönteiset tulokset masennuslääkkeistä on julkaistu. Jos negatiivinen tulos tutkimuksessa on tullut, niin siitä julkaistaan myönteinen osio joka on irrotettavissa tutkimuksista.
Lääkefirmojen taktiikoita lääkkeiden hyvien tulosten julkaisuun on seuraavanlaisia: kirsikanpoiminta ( cherry picking) eli julkaistaan vain se, mikä saa lääkkeen näyttämään tehokkaalta. Näin esimerkiksi tehtiin kun saatiin Seroquel näyttämään tehokkaammalta kuin haloperidoli ( joka on vanha ja hyvin halpa Seroqueliin verrattuna). AstraZeneca maksoi 2010 125 miljoonaa puntaa, jotta asia voitiin sopia ilman oikeudenkäyntiä. Vanhat hoitajat tiesivät ettei Seroquel ollut haloperidolin veroinen. Professori Tiihonen julkaisikin aiheesta hyvä artikkelin, koska Suomesta kaikki rekisterit löytyvät siitä, kuka käytti ja mitä ja kuinka kauan, lopputuloksia voi sitten miettiä, mitä nostetaan esiin.
Lääkefirmojen toinen taktiikka on salamin leikkaaminen ( salami slicing), eli firmat eivät vain pimitä negatiivisia tuloksia, vaan julkaisevat positiiviset tulokset monta kertaa eri muodossa. Tämä lisää myös tutkijoiden CV:n julkaisujen määrää, kun samasta aineistosta mahdollisimman monta kertaa salamia leikataan. Tämä saa vaikutelman siitä, että montakin tutkimusta aiheesta olisi tehty.
Kolmas tapa on ns. kyhätyt analyysit ( pooled analysis), jossa otetaan yhteen monien eri tutkimusten tulokset. Menetelmä muistuttaa meta-analyysia, johon otetaan kaikki merkittävät tutkimukset, pooled analysis-menetelmässä valitaan ne, jotka omiin tarkoituksiin sopivat. Kyhättyä analyysia on käytetty mm. Cymbalta (duloksetiinin) kohdalla.
On olemassa vielä eräs oleva taktiikka, jota lääkefirmat käyttävät. Menetelmä on nimeltään "puhtaaksi peseminen" (washing out), jossa potilaat laitetaan tutkimukseen ENNEN varsinaista tutkimusta, esimerkiksi placebolle. Ne jotka paranevat pelkällä kalkkitabletilla poistetaan varsinaisen tutkimuksen alkaessa, joten saadaan oman lääkkeen teho paremmin esille. Placebopoistetut eivät ole tarpeeksi sairaita tai ovat jo toipuneet. Daviesin mukaan tämä on tavallista psykiatrisessa lääketutkimuksessa.
Lääkefirmat tukevat tutkimuksia, tutkimusrahoitus on tiukassa monella alalla, lääkefirman tukemalla tutkimuksella on neljä kertaa suurempi todennäköisyys tulla positiivinen tulos lääkefirman lääkkeelle kuin ei-lääkefirman tukemalla tutkimuksella. Itsenäisesti rahoitettu yliopistotutkimus on välttämätön asia, jos halutaan kunnon tuloksia.
Ammattilehdet saavat suuria korvauksia erillispainoksista, joita lääkefirmat otattavat lääkäreille jaettavaksi.
Päätoimittajankin pitäisi tehdä tulosta, tai hän on pian entinen päätoimittaja. Rahan sidokset ovat todella inhottavat.
Ehdotin jo vuosia sitten, että Lääkärinliiton pitäisi hankkia kaikille lääkäreille oikeus elektronisiin lehtiin, mikä olisi parasta täydennyskoulutusta. Asia ei ole vieläkään ratkennut, pieni juttu siihen suuntaan on tehty, mutta melko mitätön. Davies kertoo kirjassaan kuinka akateeminen julkaisutalo Elsevier tuotti julkaisuja, jotka näyttivät peer-reviewed lääketieteellisisltä julkaisuilta, mutta sisälsivät vain uudelleenpainettuja tai yhteenvetoartikkeleita, mikä lisäsi Merck-lääkefirman lääkkeen julkaisuja. Eli ei enää edes impact-factoritkaan ole suojassa rahan korruptiolta. Ja yli 50 % psykiatrista lääkkeistä määrää kiireinen terveyskeskuslääkäri, joka ei välttämättä lehtiä ehdi lukea, vaan luottaa KOL (Key Opinion Leadereihin) eli kollegaan, joka sanoo asian olevan niin.
Davies kertoo Daniel Carlatin tapauksen eli sen miten KOL tehdään. Lääkefirma kouluttaa pitämään lääkefirman esitykset. Carlat sai loistofasiliteetit New Yorkissa englantilaisena, yhdessä rouvansa kanssa. Kun Carlat kertoi kerran kielteisiä asioita lääkkeestä, niin paikallisjohtajaja tuli kysymään henkilökohtaisesti oliko Carlat sairas. Lääkefirman edustaja on aina tilaisuuksissa paikalla, oikomassa ja raportoimassa koulutetun esittäjän sanomisia.
Lääkefirmoilla on lääkäreistä varmasti salaiset kansiot, johon on kirjattu lääkäreiden mieltymykset yms. Kysymys on kovasta markkinoinnista, joissa sekmentointi on tehty tarkasti. Minulla lääke-esittelijöitä ei ole enää käynyt, mutta ´nuorempien´tohtorien huoneissa jokunen käy.
Typerintä mitä lääkefirmat ovat keksineet. on se että seuraisi netistä psykiatripäiviä - siis että kiireisen työn jälkeen kuuntelisin, mahdollisesti esikoulutettua amerikkalaista tai englantilaista kollegaa. Kyllä paikallaoleminen oli parempaa. Tosin en koskaan päässyt Amerikan Psykiatriyhdistyksen päiville, kuten vanhemmat ylilääkärit tapasivat käydä. No jos se on vähänkin Daviesin kuvaamaa, niin itse kannattaa maksaa. Tiedän yhden päihdelääketieteen professorin, joka on maksanut kaikki konferenssimatkat itse tai työpaikka - ei yhtään lääkefirman matkaa.
Nyt menen taas katsomaan, mitä metkuja Barcelona on keksinyt minun päänmenokseni. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, Länsi-Espanjassa on 40 astetta lämmintä. Täällä ei ihan niin kuuma.
5.7.2013 Barcelona
Yli sata vuotta vanha "kivilouhos" tai Casa Mila on hieno jugend-rakennus keskellä ylellistä Passeig de Graciaa. Guchin, Lacosten, Vuittonin ja muiden kalliiden merkkiliikkeiden reunustamalla kadulla on myös Gaudin viimeinen maallinen luomus ennen kirkonsuunnitteluprojektia. Asunto, joka on näytillä rakennuksessa, tulisi olla jokaisen arkkitehdin päässä asuntoja suunnitellessa. Ei mitään neliönurkkauksia, a la 9 m2, vaan huoneet vaihtuvat sujuvasti toisikseen. Loistavaa arkkitehtuuria ja jo 100 vuotta sitten.
Ilma o pilvinen, joten katolla voi oleskella ilman paahtavaa aurinkoa. Katolla ei ole joka paikassa kunnollisia kaiteita, joten putoaminen sieltä olisi mahdollista. Koko rakennus on niin loistava, että sellaisessa olisi mukava asua. Tai jos seuraavaa taloa suunnittelisi, niin voisikohan huoneiden paikkoja sijoitella noin, kun La Pedrerassa on tehty? Estävätköhän jotkut rakennusmääräykset niiden tekemisen?
Hotellissa kuuluu kaikki käytävästä huoneeseen. Englantilaisten nuorten yöllinen huoneeseen saapuminen ja nyt ruotsalaisen rouvan keskustelu aamiaiselle mennessä. Hotelliin kuuluu myös allaolevan metron jyrinä, kun se ohittaa hotellin, mutta jostain syystä en heräile niihin, vaikka herkkäuninen olenkin. Olen nukkunut itselleni poikkeuksellisen pitkiä yöunia. Ja taas nähnyt omituisia unia - espanjalaisia uniako?
Pikkuveljelläni on vastaanpanematon lohkaisu: Ei kannata pitää yli kolmen viikon lomaa, koska ei halua palata töihin pidemmän loman jälkeen. No juuri kolme viikkoa minulla onkin. Pohdin sitä, että pitäisikö minun syyskuussa ottaa viikko lomaa ja käydä Kuubassa, koska se ei vielä ole länsimaistunut.
Kaupoissakäynti on vähentynyt naisillani. Odotin kuitenkin yhden kaupan ulkopuolella ja näin kuinka nuoret naiset, keski-ikäiset naiset ja vanhat miehet ostivat jotain kopista. Vanha mies selitti minulle, että yhdellä eurolla voi voittaa 55.5 miljoonaa euroa ja arvonta on tänään. La Primitiva-lottoa on pelattu vuodesta 1762, 1985 siihen tehtiin muutoksia, niin että 49:sta numerosta pitää saada kuusi oikein. Todennäköisyys on noin 1: 13,9 miljoonaan. Aamulla katson, ettei kukaan ole voittanut päävoittoa. Torstaisin ja lauantaisin arvotaan, no lauantaina on 57 miljoonaa euroa voitettavissa. Jotkut espanjalaisarpajaiset on myös lauantaina arvottavissa, Eino Leinon päivänä, 140 miljoonaa euroa. Vanha mies toivottaa onnea, kun ostan pari riviä vanhaa lottoa. Yhtä hyvin rahat voi tuhlata tuohon kuin ne menevät johonkin muuhunkin, eli taivaan tuuliin.
Itse asiassa eräästä basaarista ostin itselleni pienen nahkalaukun, johon mahtuu iPad hienosti ja yksi kirja tarvittaessa, eli tavalliselle Helsinginretkelle sopiva varustus. iPadissa on Windows-versiota huonompi word, sillä se ei kerro, jos sana ei ole oikein kirjoitettu ja kun iPad-word tallentaa, niin sillä aikaa kirjoitetut kirjaimet jäävät pois.Teksti jää kuin lukihäiriöisen jäljiltä. Toisaalta aivot ovat aivan loistavat lukemaan vaikka kirjaimet olisivat hyvinkin sekaisin. Ajatus saattaa muuttua kvoinkin jos kirjaimia puuttuu.
Rouva ostaa itselleen basaarihousut, sellaiset johon mahtuu kaikki, minkä ikä tuo mukanaan. Keskimmäinen tytär olisi basaarista innoissaan, värimaailmassa löytyy. Rouvakin ostaa muutakin kuin mustaa.
Uimaranta on vielä kokeilematta. Ja se kirkko, Sagrada Familia, on näkemättä. Kivilouhokseen ei ollut pitkä jono, kirkkoon kuulema on. Valitettavasti matkaoppaiksi on valikoitunut Top 10- Barcelona, joka on näköjään käännetty kaikille kielille. Ne matkakirjat, joissa on teksti ja takaa avautuu alueen kartta, ovat ehdottomasti parhaita, mutta niitä ei enää näy. Nyt en muista julkaisijaa, mutta ehdottomasti parempi kuin tuo uusi kirja. Se entinen kirjasarja on lähes taskukokoa, joten se on kevyenä ja pienenä helppo kuljettaa mukana. Nyt sellaista Barcelonasta ei löytynyt.
Top 10-kirja saa ihmiset kulkemaan kuin jonossa samoille nähtävyyksille.
Iltapäiväunien jälkeen kävimme syömässä kiinalaisessa ravintolassa, jossa oli kaikkea aasialaista ruokaa tarjolla. Ruoka on hyvää, mutta annokset ovat kiinalaisen ravintolan annoksiksi pieniä. Tai aika on tehnyt niistä pieniä. Interrail-aikaan kannatti mennä kiinalaiseen, koska sai syötyä nuorikin mies mahansa täyteen. Mutta kaikkialla tuotteiden sisältämä määrä vähenee, mutta hinta säilyy samana.
James Daviesin kirjassa Cracked- Why Psychiatry Is Doing More Harm Than Good (2013) kerrotaan, kuinka lääkefirma GlaxoSmithKline saa sakot, kun pimittää kielteisiä tuloksia siitä, kuinka masennuslääkkeet eivät autakaan nuoria, vaan saavat heidät mahdollisesti tulevat turraksi kaikelle, eivätkä tunne mitään tuntemuksia, ei masennusta eikä myöskään mitään iloja ja jopa saattavat tappaa itsensä. Sakko on 2004 kaksi ja puoli miljoonaa dollaria, edellisen vuoden myynti kyseisellä lääkkeellä oli 4.97 miljardia dollaria.
Reboksetiinilla on samanlainen huijaus, itse luulin että se vedettiin markkinoilta aiheuttamiensa maksavaurioiden vuoksi. Kaikki myönteiset tulokset masennuslääkkeistä on julkaistu. Jos negatiivinen tulos tutkimuksessa on tullut, niin siitä julkaistaan myönteinen osio joka on irrotettavissa tutkimuksista.
Lääkefirmojen taktiikoita lääkkeiden hyvien tulosten julkaisuun on seuraavanlaisia: kirsikanpoiminta ( cherry picking) eli julkaistaan vain se, mikä saa lääkkeen näyttämään tehokkaalta. Näin esimerkiksi tehtiin kun saatiin Seroquel näyttämään tehokkaammalta kuin haloperidoli ( joka on vanha ja hyvin halpa Seroqueliin verrattuna). AstraZeneca maksoi 2010 125 miljoonaa puntaa, jotta asia voitiin sopia ilman oikeudenkäyntiä. Vanhat hoitajat tiesivät ettei Seroquel ollut haloperidolin veroinen. Professori Tiihonen julkaisikin aiheesta hyvä artikkelin, koska Suomesta kaikki rekisterit löytyvät siitä, kuka käytti ja mitä ja kuinka kauan, lopputuloksia voi sitten miettiä, mitä nostetaan esiin.
Lääkefirmojen toinen taktiikka on salamin leikkaaminen ( salami slicing), eli firmat eivät vain pimitä negatiivisia tuloksia, vaan julkaisevat positiiviset tulokset monta kertaa eri muodossa. Tämä lisää myös tutkijoiden CV:n julkaisujen määrää, kun samasta aineistosta mahdollisimman monta kertaa salamia leikataan. Tämä saa vaikutelman siitä, että montakin tutkimusta aiheesta olisi tehty.
Kolmas tapa on ns. kyhätyt analyysit ( pooled analysis), jossa otetaan yhteen monien eri tutkimusten tulokset. Menetelmä muistuttaa meta-analyysia, johon otetaan kaikki merkittävät tutkimukset, pooled analysis-menetelmässä valitaan ne, jotka omiin tarkoituksiin sopivat. Kyhättyä analyysia on käytetty mm. Cymbalta (duloksetiinin) kohdalla.
On olemassa vielä eräs oleva taktiikka, jota lääkefirmat käyttävät. Menetelmä on nimeltään "puhtaaksi peseminen" (washing out), jossa potilaat laitetaan tutkimukseen ENNEN varsinaista tutkimusta, esimerkiksi placebolle. Ne jotka paranevat pelkällä kalkkitabletilla poistetaan varsinaisen tutkimuksen alkaessa, joten saadaan oman lääkkeen teho paremmin esille. Placebopoistetut eivät ole tarpeeksi sairaita tai ovat jo toipuneet. Daviesin mukaan tämä on tavallista psykiatrisessa lääketutkimuksessa.
Lääkefirmat tukevat tutkimuksia, tutkimusrahoitus on tiukassa monella alalla, lääkefirman tukemalla tutkimuksella on neljä kertaa suurempi todennäköisyys tulla positiivinen tulos lääkefirman lääkkeelle kuin ei-lääkefirman tukemalla tutkimuksella. Itsenäisesti rahoitettu yliopistotutkimus on välttämätön asia, jos halutaan kunnon tuloksia.
Ammattilehdet saavat suuria korvauksia erillispainoksista, joita lääkefirmat otattavat lääkäreille jaettavaksi.
Päätoimittajankin pitäisi tehdä tulosta, tai hän on pian entinen päätoimittaja. Rahan sidokset ovat todella inhottavat.
Ehdotin jo vuosia sitten, että Lääkärinliiton pitäisi hankkia kaikille lääkäreille oikeus elektronisiin lehtiin, mikä olisi parasta täydennyskoulutusta. Asia ei ole vieläkään ratkennut, pieni juttu siihen suuntaan on tehty, mutta melko mitätön. Davies kertoo kirjassaan kuinka akateeminen julkaisutalo Elsevier tuotti julkaisuja, jotka näyttivät peer-reviewed lääketieteellisisltä julkaisuilta, mutta sisälsivät vain uudelleenpainettuja tai yhteenvetoartikkeleita, mikä lisäsi Merck-lääkefirman lääkkeen julkaisuja. Eli ei enää edes impact-factoritkaan ole suojassa rahan korruptiolta. Ja yli 50 % psykiatrista lääkkeistä määrää kiireinen terveyskeskuslääkäri, joka ei välttämättä lehtiä ehdi lukea, vaan luottaa KOL (Key Opinion Leadereihin) eli kollegaan, joka sanoo asian olevan niin.
Davies kertoo Daniel Carlatin tapauksen eli sen miten KOL tehdään. Lääkefirma kouluttaa pitämään lääkefirman esitykset. Carlat sai loistofasiliteetit New Yorkissa englantilaisena, yhdessä rouvansa kanssa. Kun Carlat kertoi kerran kielteisiä asioita lääkkeestä, niin paikallisjohtajaja tuli kysymään henkilökohtaisesti oliko Carlat sairas. Lääkefirman edustaja on aina tilaisuuksissa paikalla, oikomassa ja raportoimassa koulutetun esittäjän sanomisia.
Lääkefirmoilla on lääkäreistä varmasti salaiset kansiot, johon on kirjattu lääkäreiden mieltymykset yms. Kysymys on kovasta markkinoinnista, joissa sekmentointi on tehty tarkasti. Minulla lääke-esittelijöitä ei ole enää käynyt, mutta ´nuorempien´tohtorien huoneissa jokunen käy.
Typerintä mitä lääkefirmat ovat keksineet. on se että seuraisi netistä psykiatripäiviä - siis että kiireisen työn jälkeen kuuntelisin, mahdollisesti esikoulutettua amerikkalaista tai englantilaista kollegaa. Kyllä paikallaoleminen oli parempaa. Tosin en koskaan päässyt Amerikan Psykiatriyhdistyksen päiville, kuten vanhemmat ylilääkärit tapasivat käydä. No jos se on vähänkin Daviesin kuvaamaa, niin itse kannattaa maksaa. Tiedän yhden päihdelääketieteen professorin, joka on maksanut kaikki konferenssimatkat itse tai työpaikka - ei yhtään lääkefirman matkaa.
Nyt menen taas katsomaan, mitä metkuja Barcelona on keksinyt minun päänmenokseni. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, Länsi-Espanjassa on 40 astetta lämmintä. Täällä ei ihan niin kuuma.
5.7.2013 Barcelona