La Ramblalta kuuluu humalaista puhetta
Ramblalta kuuluu humalaista puhetta
Läpi yön Ramblalta kuuluu humalaista puhetta. Väliin kuuluu jotain humalaisia huutoja ja kiljaisuja. Huoneiston ikkuna viettää La Ramblalle Teatre Principalin kohdalla. On huhtikuun ensimmäisiä päiviä, jolloin päivien lämpötilat vaihtelevat suuresti. Pari päivää sitten oli 28 astetta, nyt on vain viisitoista. Tuuli on kylmänlainen, joka saa ilman tuntumaan kylmältä Barcelonan vanhan kaupungin kujilla. Nuoret ovat patsaan ympärillä ja juovat kaljaa sekä keskustelevat keskenään. Kun ei ymmärrä espanjaa, niin ei tiedä, mistä he puhuvat.
Kun lähdimme eilen Lappeenrannasta Helsinki-Vantaan lentokentälle, niin Luumäen kohdalla rekasta räjähti pinnoitettu rengas juuri meidän kohdalla. Räjähtäneet renkaan kappaleet eivät osuneet meidän autoon. Takana tulevasta autosta en tiedä.
Lentämiseen on viime aikoina tullut lisääntyvää pelkoa, kun yhden miehen aivopieru valpastutti kaikki taas siihen, että vain inhimilliset tekijät voivat aiheuttaa lento-onnettomuuksia.
Lentokentällä kaikki sujuu hyvin. Semmoiset yhtiöt, jotka tekevät nykyään voittoja, laittavat kaiken mahdollisen asiakkaan tehtäväksi. Silloin panos-tuotos eli viivan alle jäävä raha on kaikista suurin. Mieti kaikkia menestyviä firmoja, kuinka paljon he ovat vähentäneet omaa tekemistään. Opimme miten laitamme itse laukut menemään ruumaan, kun lähtöselvityksen jo osaammekin itse tehdä.
Lentokoneessa viereeni istuu mies, jolla on alkoholistin ominaistuoksu. Kun juo tarpeeksi usein ja paljon alkoholia, niin ihmiseen tulee ominaistuoksu, joka ei lähde pois kuin juomisen lopettamalla. Mies kuitenkin istuu säällisesti vieressäni, eikä juo lisää. Hiljaa keskustelee välillä vaimonsa kanssa.
Takanani istuu sen sijaan mies, joka ajattelee ja puhuu samanaikaisesti. Kuin pienellä puhumaan oppineella lapsella, ei hänelläkään ole sellaista välivaihetta, jossa mietitään mitä sanotaan. Mies kertoo kolme ja puoli tuntia kaikkea mitä havaitsee ja ajattelee. Eikä ole kuten sanonta kuuluu penalin terävin kynä. Miten tuohon pitäisi suhtautua?
Korvakuulokkeet ovat loistava ratkaisu. Korvatulpatkaan eivät ole huonot. Nukkuminen on ehdottomasti paras ratkaisu.
Minulle on nykyisin matkustaessa kehittynyt melkein refleksiksi, että nukahdan helposti lentokoneessa. Lentäminen yleensä tarkoittaa lomalla olemista, mikä taas tarkoittaa rentoutumista. Nukun pari tuntia lennosta. Rouva on aivan kypsä sudokuja täyttäessään aikuiseen, yli 50-vuotiaaseen mieheen, jolla puuttuu alkeelllisimmatkin seuratavat. Nuorin tyttäreni ja hänen kaverinsa nukkuvat myös. Nuorin tyttäreni on kuin minä, hän yleensä nukkuu lentomatkat.
Minun intohimoni ovat kirjat - siis painetut sellaiset. Kirjakaupassa lentokentällä on mielenkiintoinen kirja The Good Psychopath´s Guide To Success - How to use your inner psychopath to get the most out of LIFE. Kirjan ovat kirjoittaneet sosiaalipsykologi Kevin Dutton, joka on tutkinut vuosikymmeniä psykopaatteja. Ja psykopaatti, mutta kirjan mukaan hyvä psykopaatti Andy McNab, joka on ollut sotilas ja on nykyisin bisnessmies.
Psykopaatit erottaa muista ihmistä se, ettei psykopaatin mantelitumake, amygdala, reagoi ollenkaan järkytyksiin, joita arki ihmisen ympärille tuo. Tavallinen ihminen hämmentyy, lamaantuu tai joutuu tunteidensa valtaan, kun arjen erilaiset asiat häntä pyörittävät. Psykopaatti nauttii noista tilanteista kuin tietokonepeleistä riippuvainen peleistään. Psykopaatille elämä on eräänlainen tietokonepeli, koska hän ei pysty tuntemaan empatiaa ja muita tunteita, jotka saavat muista ihmisistä elämän tuntumaan elämältä.
Kirjan mukaan psykopaatteja on pankkimaailmassa, juristeina, poliitikkoina ja liikkeenjohdossa sekä neurokirurgina. McNab myöntää olevansa ja Duttonin testilaboratorion mukaan onkin psykopaatti - mutta hyvä sellainen. Siis sellainen hyvä psykopaatti joka pärjää kaikenmaailman hannibalien kanssa. Sellainen, joka ei kriisitilanteessa lamaannu. Sellainen joka ei hätkähdä psykopaatin kujeita.
McNab sanoo, että se auttaa onnistumaan kaikessa. Hän kirjan mukaan lupaa, mitäs muutakaan kuin menestystä tulevaisuudessa. Kirja jatkaa siis sarjaa, jossa aluksi etsittiin tiedostamattomia traumoja lapsuudesta ja lapsuuden kolhuja, sitten sisäistä sankaria ja nyt kirjan mukaan evoluution seuraava sankari on hyvä psykopaatti.
Autossa matkalla lentokentälle kävin Ylen vaalikoneella, joka oli surkea. Jos vaalikoneeseen ei ollut kansanedustajaehdokas vastannut ollenkaan tiettyihin kysymyksiin ja ko. kysymyksen kohdalla vaalikoneen mukaan pyysi kategorista vastausta eli edustajan piti vastata jotain kyseisen kysymykseen, niin vastaukseksi tuli mitä sattuu.
Iltasanomien vaalikone toimi paremmin, mutta kysymys onko kissa älykkäämpi koira tuskin erottelee tulevaisuuden hyviä psykopaatteja. Toisaalta tiesin jo ketä aion äänestää.
Andalusialainen koira liittyy Espanjaan. Otavan Barcelona-opas, niitä taskuun sopivia kirjoja kaikista maailman kaupungeista, missä kaupunginosat avautuvat helposti, kertoo, että katalonialaiset ovat järkeviä ja vähän hulluja.
Huoneistohotellin toimistoa etsiessäni kyselen ihmisiltä kuinka pääsisin sinne. Lopulta mies joka ei puhu englantia ohjaa minut toimistoon, jossa odottelen jonkun aikaa, kunnes meksikolainen nuori nainen tulee antamaan avaimia. Meidän netissä tehtyä sopimusta ei löydy mistään, mutta se ehtii huomennakin tehdä, sanoo nuori tumma nainen. Ei ole prosessit ihan loppuunsa viritettyjä yhdessä Europpan business-kaupungissa.
Kävelemme kaupungilla, teemme pieniä ostoksia ja menemme lopulta syömään lähimpään paikkaan, koska nuorilla on jo huutava nälkä. Hinta on turistipaikan mukainen. Paella on tosin erittäin hyvää. Kylmästä espanjalaisesta alkukeitosta, guanzosta, en tiedä pidänkö kovin. Viileässä illassa olisin halunnut lämmintä keittoa.
Tosin täytyy todeta, etten ole monessa paikassa maailmalla saanut hyvää keittoa. Miksi ei voisi olla koko ravintolakonsepti tehty keitoille ja samalla hyvää tuoretta leipää? Keittoja vaikka ympäri maailmaa. Luulisi että sellaisella konseptilla menestyisi.
En tosin onko ravintola-alalla hyviä psykopaatteja, joka aloittamani kirjan mukaan kuuluu hyvään businekseen. Luultavasti koko psykopaattisana kärsii jatkossa inflaation. Vähän samaan tapaan kuin narsisti nykyään tarkoittaa ex-puolisoa.
Olen päättänyt olla mukana Ylen 100 päivän juomattomuudessa. Eilen oli 91.päivä tämän vuoden raitista jaksoa. Useita kiloja on paino pudonnut kolmessa kuukaudessa. Nukkunut on ne muutamat tunnit jotka yössä nukun, paljon paremmin kuin yhdenkin oluen jälkeen. Alkoholi sotkee minun vähäisetkin nukkumiset helposti.
Olin yhdessä tapahtumassa puhumassa persoonallisuuksista, jossa en ottanut alkoholia ollenkaan. Vieruskaverini todisti kuinka ei hän voi olla ilman alkoholia. Ja kuin jostain mainoksesta, hän kuvasi kuinka kesämökillä saunan jälkeen olut tuntuu tosi hyvältä. Kaikki tietävät, että kesämökkiyön hinta on niin karmiva, ettei sitä edes kannata ajatella. Ihmiset eivät yleensä ole kesämökillään kuin muutaman yön vuodessa. Miksi ihmiset perustelevat tekemisiään tuollaisilla argumenteilla?
Kun minä katsoin viereeseen pöytään tulevia oluttuoppeja ja punaviinilasillisia lomalla, niin oli melko vaikeaa pitää kiinni 100 päivän raittiudesta. Ihan kuin olisi maistanut hyvän punaviinin huulillaan tai tuntenut lievän päihtymyksen tulevan kylmän belgialaisen oluen jälkeen. Löyti liuta syitä, miksi 100 päivän raittiuden olisi voinut lopettaa. Pidin pintani, enkä ottanut mitään alkoholia.
100 päivän pidättäytymisessä, joidenkin ystävieni mielestä itsensä kiusaamisessa, oli se hyvä puoli, että ne kaikki verukkeet, joita käyttää juomisensa oikeuttamiseksi tulevat pohdittaviksi. Kun juo silloin tällöin, ei ole mitään pohdittavaa. Voi juoda silloin kun itselle sopii tai olla juomatta. Ei tarvitse mitään perusteluja.
Kaikissa riippuvuuksissa on hyvä joskus pitää taukoa ja selventää itselleen, miksi kyseistä asiaa tekee. Jos sitä vain tekee, niin ei sitä pysähdy miettimään. Luova tauko saa ajatukset liikkeelle.
Aamu on valvennut pilvisenä Barcelonaan. Joku nuori nainen kiljui tuossa vielä ohimennessään. Nyt isomman kaupungin aamun äänet, erilaiset kuorma-autot ja erilaiset liikkeiden avaamiseen liittyvät kolinat, alkavat vallata aamun äänimaisemaa. Muut nukkuvat kuten tavallista. Minulle aamu on tällaista aikaa, jolloin voin olla omien ajatusteni ja tekemisteni kanssa.
Nyt kun nuo aamun äänet lisääntyvät, niin yksinäisyys tavallaan vähenee. Tuntee olevansa osa tätä kaikkea ympäröivää maailmaa. Kaupungissa, vaikka vieraalla maallakin, ei ole niin yksin kuin syrjäisemmällä seudulla. Toisaalta oli missä tahansa, niin se ihminen ei pidä yksinäisyydestä silloin kun joutuu yksin ollessaan huonoon seuraan. Minä voin pohtia iitsekseni päiviäkin. Jos vain on kirjoja...
Minulla on Barcelonassa aina tapana ostaa arpoja, joissa voi voittaa tulevaisuuden. Täällä on paljon fatalisteja. Aion ostaa Eurojackpotiakin muutaman rivin, koska sitten he ilmoittavat että voitto on mennyt Espanjaan. Niin siinä yhdessä pienessä tapauksessa, että minä olen voittaja. Eikä se silloin tule muiden tietoon, että näin on käynyt.
On tietysti suuri voitto jo se, että sateisen suomalaisen viikon sijasta, voi olla Barcelonassa keräämässä voimia kevään loppupunnerruksiin. Kiireetön istuminen katukahvilassa kirjaa lukien, toivottavasti auringonpaisteessa ohikulkevia ihmisiä , tummia ja lyhyitä katalonialaisia sekä turisteja katsellen. Ja odottaa kun seurueemme naiset kiertelevät ostoksilla. Se on mukavaa.
2.4.15 Barcelonassa
Läpi yön Ramblalta kuuluu humalaista puhetta. Väliin kuuluu jotain humalaisia huutoja ja kiljaisuja. Huoneiston ikkuna viettää La Ramblalle Teatre Principalin kohdalla. On huhtikuun ensimmäisiä päiviä, jolloin päivien lämpötilat vaihtelevat suuresti. Pari päivää sitten oli 28 astetta, nyt on vain viisitoista. Tuuli on kylmänlainen, joka saa ilman tuntumaan kylmältä Barcelonan vanhan kaupungin kujilla. Nuoret ovat patsaan ympärillä ja juovat kaljaa sekä keskustelevat keskenään. Kun ei ymmärrä espanjaa, niin ei tiedä, mistä he puhuvat.
Kun lähdimme eilen Lappeenrannasta Helsinki-Vantaan lentokentälle, niin Luumäen kohdalla rekasta räjähti pinnoitettu rengas juuri meidän kohdalla. Räjähtäneet renkaan kappaleet eivät osuneet meidän autoon. Takana tulevasta autosta en tiedä.
Lentämiseen on viime aikoina tullut lisääntyvää pelkoa, kun yhden miehen aivopieru valpastutti kaikki taas siihen, että vain inhimilliset tekijät voivat aiheuttaa lento-onnettomuuksia.
Lentokentällä kaikki sujuu hyvin. Semmoiset yhtiöt, jotka tekevät nykyään voittoja, laittavat kaiken mahdollisen asiakkaan tehtäväksi. Silloin panos-tuotos eli viivan alle jäävä raha on kaikista suurin. Mieti kaikkia menestyviä firmoja, kuinka paljon he ovat vähentäneet omaa tekemistään. Opimme miten laitamme itse laukut menemään ruumaan, kun lähtöselvityksen jo osaammekin itse tehdä.
Lentokoneessa viereeni istuu mies, jolla on alkoholistin ominaistuoksu. Kun juo tarpeeksi usein ja paljon alkoholia, niin ihmiseen tulee ominaistuoksu, joka ei lähde pois kuin juomisen lopettamalla. Mies kuitenkin istuu säällisesti vieressäni, eikä juo lisää. Hiljaa keskustelee välillä vaimonsa kanssa.
Takanani istuu sen sijaan mies, joka ajattelee ja puhuu samanaikaisesti. Kuin pienellä puhumaan oppineella lapsella, ei hänelläkään ole sellaista välivaihetta, jossa mietitään mitä sanotaan. Mies kertoo kolme ja puoli tuntia kaikkea mitä havaitsee ja ajattelee. Eikä ole kuten sanonta kuuluu penalin terävin kynä. Miten tuohon pitäisi suhtautua?
Korvakuulokkeet ovat loistava ratkaisu. Korvatulpatkaan eivät ole huonot. Nukkuminen on ehdottomasti paras ratkaisu.
Minulle on nykyisin matkustaessa kehittynyt melkein refleksiksi, että nukahdan helposti lentokoneessa. Lentäminen yleensä tarkoittaa lomalla olemista, mikä taas tarkoittaa rentoutumista. Nukun pari tuntia lennosta. Rouva on aivan kypsä sudokuja täyttäessään aikuiseen, yli 50-vuotiaaseen mieheen, jolla puuttuu alkeelllisimmatkin seuratavat. Nuorin tyttäreni ja hänen kaverinsa nukkuvat myös. Nuorin tyttäreni on kuin minä, hän yleensä nukkuu lentomatkat.
Minun intohimoni ovat kirjat - siis painetut sellaiset. Kirjakaupassa lentokentällä on mielenkiintoinen kirja The Good Psychopath´s Guide To Success - How to use your inner psychopath to get the most out of LIFE. Kirjan ovat kirjoittaneet sosiaalipsykologi Kevin Dutton, joka on tutkinut vuosikymmeniä psykopaatteja. Ja psykopaatti, mutta kirjan mukaan hyvä psykopaatti Andy McNab, joka on ollut sotilas ja on nykyisin bisnessmies.
Psykopaatit erottaa muista ihmistä se, ettei psykopaatin mantelitumake, amygdala, reagoi ollenkaan järkytyksiin, joita arki ihmisen ympärille tuo. Tavallinen ihminen hämmentyy, lamaantuu tai joutuu tunteidensa valtaan, kun arjen erilaiset asiat häntä pyörittävät. Psykopaatti nauttii noista tilanteista kuin tietokonepeleistä riippuvainen peleistään. Psykopaatille elämä on eräänlainen tietokonepeli, koska hän ei pysty tuntemaan empatiaa ja muita tunteita, jotka saavat muista ihmisistä elämän tuntumaan elämältä.
Kirjan mukaan psykopaatteja on pankkimaailmassa, juristeina, poliitikkoina ja liikkeenjohdossa sekä neurokirurgina. McNab myöntää olevansa ja Duttonin testilaboratorion mukaan onkin psykopaatti - mutta hyvä sellainen. Siis sellainen hyvä psykopaatti joka pärjää kaikenmaailman hannibalien kanssa. Sellainen, joka ei kriisitilanteessa lamaannu. Sellainen joka ei hätkähdä psykopaatin kujeita.
McNab sanoo, että se auttaa onnistumaan kaikessa. Hän kirjan mukaan lupaa, mitäs muutakaan kuin menestystä tulevaisuudessa. Kirja jatkaa siis sarjaa, jossa aluksi etsittiin tiedostamattomia traumoja lapsuudesta ja lapsuuden kolhuja, sitten sisäistä sankaria ja nyt kirjan mukaan evoluution seuraava sankari on hyvä psykopaatti.
Autossa matkalla lentokentälle kävin Ylen vaalikoneella, joka oli surkea. Jos vaalikoneeseen ei ollut kansanedustajaehdokas vastannut ollenkaan tiettyihin kysymyksiin ja ko. kysymyksen kohdalla vaalikoneen mukaan pyysi kategorista vastausta eli edustajan piti vastata jotain kyseisen kysymykseen, niin vastaukseksi tuli mitä sattuu.
Iltasanomien vaalikone toimi paremmin, mutta kysymys onko kissa älykkäämpi koira tuskin erottelee tulevaisuuden hyviä psykopaatteja. Toisaalta tiesin jo ketä aion äänestää.
Andalusialainen koira liittyy Espanjaan. Otavan Barcelona-opas, niitä taskuun sopivia kirjoja kaikista maailman kaupungeista, missä kaupunginosat avautuvat helposti, kertoo, että katalonialaiset ovat järkeviä ja vähän hulluja.
Huoneistohotellin toimistoa etsiessäni kyselen ihmisiltä kuinka pääsisin sinne. Lopulta mies joka ei puhu englantia ohjaa minut toimistoon, jossa odottelen jonkun aikaa, kunnes meksikolainen nuori nainen tulee antamaan avaimia. Meidän netissä tehtyä sopimusta ei löydy mistään, mutta se ehtii huomennakin tehdä, sanoo nuori tumma nainen. Ei ole prosessit ihan loppuunsa viritettyjä yhdessä Europpan business-kaupungissa.
Kävelemme kaupungilla, teemme pieniä ostoksia ja menemme lopulta syömään lähimpään paikkaan, koska nuorilla on jo huutava nälkä. Hinta on turistipaikan mukainen. Paella on tosin erittäin hyvää. Kylmästä espanjalaisesta alkukeitosta, guanzosta, en tiedä pidänkö kovin. Viileässä illassa olisin halunnut lämmintä keittoa.
Tosin täytyy todeta, etten ole monessa paikassa maailmalla saanut hyvää keittoa. Miksi ei voisi olla koko ravintolakonsepti tehty keitoille ja samalla hyvää tuoretta leipää? Keittoja vaikka ympäri maailmaa. Luulisi että sellaisella konseptilla menestyisi.
En tosin onko ravintola-alalla hyviä psykopaatteja, joka aloittamani kirjan mukaan kuuluu hyvään businekseen. Luultavasti koko psykopaattisana kärsii jatkossa inflaation. Vähän samaan tapaan kuin narsisti nykyään tarkoittaa ex-puolisoa.
Olen päättänyt olla mukana Ylen 100 päivän juomattomuudessa. Eilen oli 91.päivä tämän vuoden raitista jaksoa. Useita kiloja on paino pudonnut kolmessa kuukaudessa. Nukkunut on ne muutamat tunnit jotka yössä nukun, paljon paremmin kuin yhdenkin oluen jälkeen. Alkoholi sotkee minun vähäisetkin nukkumiset helposti.
Olin yhdessä tapahtumassa puhumassa persoonallisuuksista, jossa en ottanut alkoholia ollenkaan. Vieruskaverini todisti kuinka ei hän voi olla ilman alkoholia. Ja kuin jostain mainoksesta, hän kuvasi kuinka kesämökillä saunan jälkeen olut tuntuu tosi hyvältä. Kaikki tietävät, että kesämökkiyön hinta on niin karmiva, ettei sitä edes kannata ajatella. Ihmiset eivät yleensä ole kesämökillään kuin muutaman yön vuodessa. Miksi ihmiset perustelevat tekemisiään tuollaisilla argumenteilla?
Kun minä katsoin viereeseen pöytään tulevia oluttuoppeja ja punaviinilasillisia lomalla, niin oli melko vaikeaa pitää kiinni 100 päivän raittiudesta. Ihan kuin olisi maistanut hyvän punaviinin huulillaan tai tuntenut lievän päihtymyksen tulevan kylmän belgialaisen oluen jälkeen. Löyti liuta syitä, miksi 100 päivän raittiuden olisi voinut lopettaa. Pidin pintani, enkä ottanut mitään alkoholia.
100 päivän pidättäytymisessä, joidenkin ystävieni mielestä itsensä kiusaamisessa, oli se hyvä puoli, että ne kaikki verukkeet, joita käyttää juomisensa oikeuttamiseksi tulevat pohdittaviksi. Kun juo silloin tällöin, ei ole mitään pohdittavaa. Voi juoda silloin kun itselle sopii tai olla juomatta. Ei tarvitse mitään perusteluja.
Kaikissa riippuvuuksissa on hyvä joskus pitää taukoa ja selventää itselleen, miksi kyseistä asiaa tekee. Jos sitä vain tekee, niin ei sitä pysähdy miettimään. Luova tauko saa ajatukset liikkeelle.
Aamu on valvennut pilvisenä Barcelonaan. Joku nuori nainen kiljui tuossa vielä ohimennessään. Nyt isomman kaupungin aamun äänet, erilaiset kuorma-autot ja erilaiset liikkeiden avaamiseen liittyvät kolinat, alkavat vallata aamun äänimaisemaa. Muut nukkuvat kuten tavallista. Minulle aamu on tällaista aikaa, jolloin voin olla omien ajatusteni ja tekemisteni kanssa.
Nyt kun nuo aamun äänet lisääntyvät, niin yksinäisyys tavallaan vähenee. Tuntee olevansa osa tätä kaikkea ympäröivää maailmaa. Kaupungissa, vaikka vieraalla maallakin, ei ole niin yksin kuin syrjäisemmällä seudulla. Toisaalta oli missä tahansa, niin se ihminen ei pidä yksinäisyydestä silloin kun joutuu yksin ollessaan huonoon seuraan. Minä voin pohtia iitsekseni päiviäkin. Jos vain on kirjoja...
Minulla on Barcelonassa aina tapana ostaa arpoja, joissa voi voittaa tulevaisuuden. Täällä on paljon fatalisteja. Aion ostaa Eurojackpotiakin muutaman rivin, koska sitten he ilmoittavat että voitto on mennyt Espanjaan. Niin siinä yhdessä pienessä tapauksessa, että minä olen voittaja. Eikä se silloin tule muiden tietoon, että näin on käynyt.
On tietysti suuri voitto jo se, että sateisen suomalaisen viikon sijasta, voi olla Barcelonassa keräämässä voimia kevään loppupunnerruksiin. Kiireetön istuminen katukahvilassa kirjaa lukien, toivottavasti auringonpaisteessa ohikulkevia ihmisiä , tummia ja lyhyitä katalonialaisia sekä turisteja katsellen. Ja odottaa kun seurueemme naiset kiertelevät ostoksilla. Se on mukavaa.
2.4.15 Barcelonassa