Laskiainen eli laskeutuminen paastoon - sovintosunnuntai
Laskiais- eli sovintosunnuntai
Nyt on viimeinen valmistavista sunnuntaista, jolla laskeudutaan paastoon. Ortodoksi.netin mukaan laskiainen nimenä tulee siitä, että silloin laskeudutaan paastoon.
Ortodoksi.net: ”Sovintosunnuntain ehtoopalvelus on monen mielestä varmasti yksi kauneimmista, vaikuttavimmista ja syvällisimmistä palveluksista ortodoksisessa kirkossa. Palveluksessa pappi pyytää anteeksi seurakuntalaisilta ja esittää pyynnön myös heille, että he pyytäisivät anteeksi toinen toisiltaan.
Kaikesta henkii voimakkaasti ja konkreettisesti anteeksianto. Palvelus päättyy siihen, että niin pappi kuin kirkkokansakin pyytävät anteeksi toinen toisiltaan. Toimittava pappi tulee alas solealta ja kirkkokansa tulee pyytämään papilta siunausta ja sanoo: "Isä, anna minulle anteeksi", johon pappi vastaa: "Jumala antakoon meille anteeksi ja armahtakoon meitä.".
Tämän jälkeen kirkossa olijat pyytävät vielä toisiltaan anteeksi sanoen: "Anna minulle anteeksi". Tähän toinen vastaa: "Jumala antaa anteeksi, anna sinäkin anteeksi minulle" tai siihen voi vastata pelkästään "Anna sinäkin minulle anteeksi". Tähän ensimmäinen kysyjä voi halutessaan vielä vastata: "Jumala antaa meille anteeksi."
Kaikki tämä tapahtuu konkreettisesti kasvosta kasvoihin, ei sinne tänne huutaen, vaan toinen silmästä silmään kohdaten. Tutut ja tuntemattomat, kaikki keskenään, kaikki kaikille.
Anteeksipyytämisen yhteydessä anteeksi pyytäjillä on tapana vielä kristotella keskenään eli koskettaa toinen toistaan kolme kertaa poski poskea vasten. Näin anteeksi pyytämisestä ja anteeksi antamisesta tulee todella konkreettinen tapahtuma jokaiselle siihen osallistuvalle. Näin jokainen tällä sovinnon eleellä julistaa Suuren Paaston alkaneeksi.
Anteeksi pyytämisen ja antamisen perustana on Raamatun kohta Matteuksen evankeliumista (Matt. 6:14-15):
"Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."
Anteeksipyytämisen ja antamisen tulisi jatkua ehtoopalveluksen jälkeenkin. Kotiin päästyään jokaisen tulee pyytää anteeksi läheisiltään ja ystäviltään ja tietysti myös antaa anteeksi muille. Näin anteeksipyynnöt ja antamiset leviävät kulovalkean tavoin.
Tavoitteena voisi olla, että sovintosunnuntaina tai heti sitä seuraavina päivinä pyytää anteeksi kaikilta tuttaviltaan. Ehkä silloin on syytä samalla selittää muunuskoisille, miksi pyytää anteeksi, sillä tapa ei välttämättä ole tuttu esimerkiksi luterilaisille.
Isä Alexander Schmemann on sanonut sovintosunnuntaihin liittyen:
"Ensimmäinen murtautuminen synnin linnoituksen läpi on anteeksiantamus: paluu ykseyteen, solidaarisuuteen ja rakkauteen. Anteeksi antaminen merkitsee itse Jumalan säteilevän anteeksiantamuksen asettamista minun ja viholliseni väliin. Anteeksi antaminen on ihmissuhteiden toivottomien umpikujien hylkäämistä ja niiden jättämistä Kristuksen haltuun." "
Vaikea anteeksiantamisen taito
Anteeksianto on yksi vaikeimpia ja vapauttavimpia kokemuksia ihmiselle, koskipa se anteeksiantoa muille tai etenkin itselle. Tiedän tämän oikein hyvin omasta kokemuksestani ja työni kautta myös potilaiden kokemuksista. Toisaalta tiedän sekä omasta kokemuksestani että potilaideni kokemuksista, että se joka on todella kärsinyt, ei helposti tuomitse muita, koska tietää oman epätäydellisyytensä.
Bertil Martinson kirjassaan Anteeksiantamisen taitoa (1999, suom. Gracia Penttinen, Jyväskylä: Gummerus) kirjoittaa:
Anteeksianto on sitä
että hyväksyt
menneisyytesi
ja lakkaat toivomasta
että se olisi ollut
toisenlainen.
Et voi koskaan menettää
oikeutta
solmia rauhaa
oman todellisuutesi kanssa.
Ei ole koskaan
liian myöhäistä
luoda
onnellista menneisyyttä.
Uhrilammas
on vapaaehtoinen syntipukki.
Syntipukki
on vastentahtoinen
uhrilammas.
On suositumpaa
nähdä itsensä olosuhteiden
uhrina
kuin niiden aiheuttajana.
Syntipukin syyttäminen
on kuin livahtaisit
laskuasi maksamatta.
Voit ärsyttää
ainoastaan sellaista
jossa itsessään jo on
syy ärtymykseen.
Ei ainoastaan
kauneus
ole katsojan silmissä.
Toisen puolesta
kiusaantunut
on se joka tunnistaa
itsensä
näkemättä itseään...
Toista nöyryyttämällä
vältyt ajattelemasta
omaa nöyryyttäsi.
Syyllisyys
on opittua
rangaistuksen odotusta.
Synnintekijä rankaisee
itse itseään
jottei kukaan ehtisi
hänen edelleen.
Eräänlainen rangaistus
on elämä
jatkuvassa rangaistuksen
pelossa.
Selittelijä
puolustaa itseään
vaikkei häntä olekaan
syytetty.
Syyllisyydentuntoinen
herättää huomiota
yrittämällä olla
herättämättä huomiota.
Syyllinen
ei puolusta itseään,
sillä hänestä
se mikä tapahtuu
on hänelle oikein.
Kaikki mitä ihmiset
tekevät sinulle
olet jo luultavasti
tehnyt heille.
Arvostelu ei täytä ketään
ilolla ja kiitollisuudella
ja satuttaa vain sitä
joka jo tietää arvostelun syyn.
Se joka arvostelee muita
on harvoin täysin tyytyväinen
itseensä.
Itsensä syytteleminen
on suolan sirottelua
omiin haavoihinsa.
Itselleen anteeksiantaminen
kuin itsensä armahtamista
odottamatta
käskyä ylemmältä taholta.
Myötätuntosi
on oman
tuskasi kaikua.
Et kykene näkemään
muiden tuskaa
jollet ole kypsä
kohtaamaan omaasi.
Anteeksiantaminen
sillä ehdolla
että toinen
parantaa tapansa
on kuin heittäisi roskat
päästämättä roskapussia
kädestään.
Jos anteeksiantaminen
vaatisi anteeksipyyntöjä,
olisi mahdotonta
antaa anteeksi
parantumattomille,
leppymättömille
ja kuolleille.
On vajottava syvälle
pystyäkseen polkemaan
häntä
joka jo makaa rähmällään.
Katkeruus
on tehotonta
kostoa
toisille.
Katuminen
on tehokasta
kostoa
itselle.
Mikään rangaistus
ei riitä
puhdistamaan syntistä
toisten silmissä.
Kosto
ei voi korvata
anteeksiantoa.
Anteeksianto
säästä sinulta
kostamisen vaivan.
Harvat
voivat antaa anteeksi
ymmärtämättä.
Harvat
voivat ymmärtää
antamatta anteeksi.
On vaikeaa
ottaa vastaan hyväilyjä
kädeltä joka ennen löi.
Anteeksianto edellyttää
että uhraat
täydellisyyden harhasi
ja kohtaat
sisimpäsi varjot
joita ilman
olet aina toivonut olevasi.
Kukaan ei saavuta
päämääräänsä
pysähtymällä
kiistelemään
toisten kanssa
oikeasta tiestä.
Kukaan ei saavuta rauhaa
taistelemalla sen puolesta.
Rauha maan päällä
edellyttää sitä
että jokainen
solmii rauhan
oman itsensä kanssa.
*******
David Augsburger kirjoittaa kirjassaan Anteeksiantamisen vapaus ( 1998, suom. Mari Ketonen, Hämeenlinna: Aika Oy), että anteeksiantaminen ei ole helppoa, se vaatii todella paljon.
Kosto on maailman arvottomin ase. Se tuhoaa kostajan ja samalla antaa hyväksynnän vihollisen rikkomukselle.
Piilotettu viha muuttaa luottamuksen epäilysi, myötätunnon purevaksi arvosteluksi ja ihmisuskon kylmäksi kyynisyydeksi.
Viha, toisen tuhon toivominen on itsetuhoista. Tulee halvemmaksi pyytää anteeksi kuin panna pahakseen.
Katkeruus on tunnehalvaus. Katkeruus on niin voimakas mielen, sielun ja hengen halvaus, että se pystyy lamaannuttamaan sekä järjen että tunteet. Usko heikkenee epäilyksi. Katkeruus on toistuva, tiukasti suljettu itsekeskeisen kivun kehä.
Missä tahansa kivuliaassa tilanteessa vastuun ottaminen vaatii yleensä sitä, että me hyväksymme oman osasyyllisyytemme kehittyneeseen tilanteeseen.
Antaessamme saamme. Hyväksyessämme ne, jotka ovat meitä loukanneet, avaamme itsemme Jumalan hyväksynnälle. Jokainen, joka vihaa toista, ei rakasta eikä voi rakastaa Jumalaa.
Ihminen joka aidosti ottaa vastaan Jumalan anteeksiannon, antaa todella anteeksi toisille. Anteeksianto alkaa todella toimia silloin, kun rakkauden asenne on elvytetty.
Anteeksiantamus on tahdon teko. Anteeksiantaminen ei ole lahja, jonka voi saada itselleen, sisäistää ja sitten omistaa loppuelämänsä. se täytyy löytää uudelleen jokaisen kivun kohdalla.
Anteeksiantaminen ei ole teko, se on prosessi. Anteeksiannon askeleet DAn mukaan ovat:
1. Elvytä rakkauden asenne
2, päästä irti tuskallisesta menneisyydestä.
3. Rakenna suhde uudelleen.
4. Avaa uudelleen ovet tulevaisuudelle.
5. Vahvista ihmissuhde uudelleen.
Sovinnon täytyy päätyä juhlintaan, muuten prosessi ei ole päättynyt.
Anteeksiantaminen on luopumisprosessi. Antaessamme anteeksi me luovumme vaatimasta täydellistä käytöstä, täydellistä oikeutta, täydellistä ratkaisua, täydellistä rangaistusta.
Anteeksiantaessamme me tarjoamamme toiselle uutta luottamusta olemalla esimerkkinä ja ottamalla riskin olla avoin, haavoittuvainen ja jälleen käytettävissä.
Gandhi: Kun olet oikeassa, sinun kannattaa säilyttää malttisi;
kun olet väärässä, sinulla ei ole varaa menettää sitä.
Raamattu sanoo: Vihastu, mutta älä tee syntiä.
Vihastu, mutta varo.
Et ole koskaan sen alttiimpi pahan vaikutukselle kuin vihaisena.
Vihastu, mutta ole varuillasi. Vihastuminen kasvaa nopeasti kaunaksi; siitä tulee hetkessä katkeruutta. Se voi johtaa ärtyisyyteen, vihaamiseen ja pahanilkisyyteen.
Kun olet vihainen, tutki vihaasi huolellisesti.
*****
Pahuus sielussa ja kuinka taistella sitä vastaan
Filokaliassa (I-osassa) Pyhittäjä Markus Askeetti Kirjeessään munkki Nikolaukselle kertoo, miten taistella sitä vastaan, ettei sielusta tulisi kuritonta ja sydämestä nautinnonhaluista. Miten ihminen voisi estää etteivät viha ja pahuus jäisi asumaan sydämeen?
Pyhittäjä Markus Askeetin mukaan järjetön vihan intohimo autioittaa, hämmentää ja pimentää jokaiseen valtaansa joutuneen sielun ja tekee ihmisestä petojen kaltaisen - erityisesti sellaisesta, joka on äkkipikainen. Hänen mielestään vihan intohimo pohjautuu ennen kaikkea ylpeyteen ja ylpeys voimistaa sitä niin, ettei lopulta mikään pysty sitä hävittämään. Niin kauan kuin katkeruuden, vihan ja kiivastuksen puuta kastellaan ylpeyden turmiollisella vedellä, se kasvaa ja kukoistaa sekä tuottaa laittomuuden hedelmää. Pahan rakennelma ei voi sielussa sortua, koska sen tukipilarina ja perustuksena on ylpeys.
Pyhittäjä Markus Askeetti kertoo, että pahan kaappaamassa sielussa asustaa kolme hengen jättiläistä: unohdus, tietämättömyys ja velttous. Nämä kolme filistealaista hengen jättiläistä aiheuttaavat sen että pahuus jää sieluun ja tekee välinpitämättömyyden sielun olennaiseksi osaksi. Sielusta tulee kuriton. mikä tekee mielen kurjaksi ja sokeaksi. Mieli joutuu sen vuoksi kaiken näkemänsä, ajattelemansa ja kuulemansa vangiksi. Ja niin alamme muistella, mitä olemme joskus intohimoisesti katselleet, kuunnelleet tai kosketelleet.
Pyhittäjä Markus Askeetin ohjeen mukaan: kokoa itsesi Jumalan avulla rukoukseen, laskeudu sydämesi syvyyksiin ja jäljitä sieltä nuo kolme jättipaholaista: unohdus, tietämättömyys ja velttous. Velttouden kautta pahuus pääsee sieluun.
Suuren tarkkaavaisuuden ja toistuvien rukouksien sekä Pyhän Hengen armon avulla on olemassa kolme hyveellistä vanhurskauden asetta, joilla noiden sielun vihollisten kimppuun voi käydä: Jumalan muistaminen lopettaa unohduksen himon, hengellisen tiedon valo lopettaa tietämättömyyden himon ja elävä innostus lopettaa velttouden.
19.2.2012
Nyt on viimeinen valmistavista sunnuntaista, jolla laskeudutaan paastoon. Ortodoksi.netin mukaan laskiainen nimenä tulee siitä, että silloin laskeudutaan paastoon.
Ortodoksi.net: ”Sovintosunnuntain ehtoopalvelus on monen mielestä varmasti yksi kauneimmista, vaikuttavimmista ja syvällisimmistä palveluksista ortodoksisessa kirkossa. Palveluksessa pappi pyytää anteeksi seurakuntalaisilta ja esittää pyynnön myös heille, että he pyytäisivät anteeksi toinen toisiltaan.
Kaikesta henkii voimakkaasti ja konkreettisesti anteeksianto. Palvelus päättyy siihen, että niin pappi kuin kirkkokansakin pyytävät anteeksi toinen toisiltaan. Toimittava pappi tulee alas solealta ja kirkkokansa tulee pyytämään papilta siunausta ja sanoo: "Isä, anna minulle anteeksi", johon pappi vastaa: "Jumala antakoon meille anteeksi ja armahtakoon meitä.".
Tämän jälkeen kirkossa olijat pyytävät vielä toisiltaan anteeksi sanoen: "Anna minulle anteeksi". Tähän toinen vastaa: "Jumala antaa anteeksi, anna sinäkin anteeksi minulle" tai siihen voi vastata pelkästään "Anna sinäkin minulle anteeksi". Tähän ensimmäinen kysyjä voi halutessaan vielä vastata: "Jumala antaa meille anteeksi."
Kaikki tämä tapahtuu konkreettisesti kasvosta kasvoihin, ei sinne tänne huutaen, vaan toinen silmästä silmään kohdaten. Tutut ja tuntemattomat, kaikki keskenään, kaikki kaikille.
Anteeksipyytämisen yhteydessä anteeksi pyytäjillä on tapana vielä kristotella keskenään eli koskettaa toinen toistaan kolme kertaa poski poskea vasten. Näin anteeksi pyytämisestä ja anteeksi antamisesta tulee todella konkreettinen tapahtuma jokaiselle siihen osallistuvalle. Näin jokainen tällä sovinnon eleellä julistaa Suuren Paaston alkaneeksi.
Anteeksi pyytämisen ja antamisen perustana on Raamatun kohta Matteuksen evankeliumista (Matt. 6:14-15):
"Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."
Anteeksipyytämisen ja antamisen tulisi jatkua ehtoopalveluksen jälkeenkin. Kotiin päästyään jokaisen tulee pyytää anteeksi läheisiltään ja ystäviltään ja tietysti myös antaa anteeksi muille. Näin anteeksipyynnöt ja antamiset leviävät kulovalkean tavoin.
Tavoitteena voisi olla, että sovintosunnuntaina tai heti sitä seuraavina päivinä pyytää anteeksi kaikilta tuttaviltaan. Ehkä silloin on syytä samalla selittää muunuskoisille, miksi pyytää anteeksi, sillä tapa ei välttämättä ole tuttu esimerkiksi luterilaisille.
Isä Alexander Schmemann on sanonut sovintosunnuntaihin liittyen:
"Ensimmäinen murtautuminen synnin linnoituksen läpi on anteeksiantamus: paluu ykseyteen, solidaarisuuteen ja rakkauteen. Anteeksi antaminen merkitsee itse Jumalan säteilevän anteeksiantamuksen asettamista minun ja viholliseni väliin. Anteeksi antaminen on ihmissuhteiden toivottomien umpikujien hylkäämistä ja niiden jättämistä Kristuksen haltuun." "
Vaikea anteeksiantamisen taito
Anteeksianto on yksi vaikeimpia ja vapauttavimpia kokemuksia ihmiselle, koskipa se anteeksiantoa muille tai etenkin itselle. Tiedän tämän oikein hyvin omasta kokemuksestani ja työni kautta myös potilaiden kokemuksista. Toisaalta tiedän sekä omasta kokemuksestani että potilaideni kokemuksista, että se joka on todella kärsinyt, ei helposti tuomitse muita, koska tietää oman epätäydellisyytensä.
Bertil Martinson kirjassaan Anteeksiantamisen taitoa (1999, suom. Gracia Penttinen, Jyväskylä: Gummerus) kirjoittaa:
Anteeksianto on sitä
että hyväksyt
menneisyytesi
ja lakkaat toivomasta
että se olisi ollut
toisenlainen.
Et voi koskaan menettää
oikeutta
solmia rauhaa
oman todellisuutesi kanssa.
Ei ole koskaan
liian myöhäistä
luoda
onnellista menneisyyttä.
Uhrilammas
on vapaaehtoinen syntipukki.
Syntipukki
on vastentahtoinen
uhrilammas.
On suositumpaa
nähdä itsensä olosuhteiden
uhrina
kuin niiden aiheuttajana.
Syntipukin syyttäminen
on kuin livahtaisit
laskuasi maksamatta.
Voit ärsyttää
ainoastaan sellaista
jossa itsessään jo on
syy ärtymykseen.
Ei ainoastaan
kauneus
ole katsojan silmissä.
Toisen puolesta
kiusaantunut
on se joka tunnistaa
itsensä
näkemättä itseään...
Toista nöyryyttämällä
vältyt ajattelemasta
omaa nöyryyttäsi.
Syyllisyys
on opittua
rangaistuksen odotusta.
Synnintekijä rankaisee
itse itseään
jottei kukaan ehtisi
hänen edelleen.
Eräänlainen rangaistus
on elämä
jatkuvassa rangaistuksen
pelossa.
Selittelijä
puolustaa itseään
vaikkei häntä olekaan
syytetty.
Syyllisyydentuntoinen
herättää huomiota
yrittämällä olla
herättämättä huomiota.
Syyllinen
ei puolusta itseään,
sillä hänestä
se mikä tapahtuu
on hänelle oikein.
Kaikki mitä ihmiset
tekevät sinulle
olet jo luultavasti
tehnyt heille.
Arvostelu ei täytä ketään
ilolla ja kiitollisuudella
ja satuttaa vain sitä
joka jo tietää arvostelun syyn.
Se joka arvostelee muita
on harvoin täysin tyytyväinen
itseensä.
Itsensä syytteleminen
on suolan sirottelua
omiin haavoihinsa.
Itselleen anteeksiantaminen
kuin itsensä armahtamista
odottamatta
käskyä ylemmältä taholta.
Myötätuntosi
on oman
tuskasi kaikua.
Et kykene näkemään
muiden tuskaa
jollet ole kypsä
kohtaamaan omaasi.
Anteeksiantaminen
sillä ehdolla
että toinen
parantaa tapansa
on kuin heittäisi roskat
päästämättä roskapussia
kädestään.
Jos anteeksiantaminen
vaatisi anteeksipyyntöjä,
olisi mahdotonta
antaa anteeksi
parantumattomille,
leppymättömille
ja kuolleille.
On vajottava syvälle
pystyäkseen polkemaan
häntä
joka jo makaa rähmällään.
Katkeruus
on tehotonta
kostoa
toisille.
Katuminen
on tehokasta
kostoa
itselle.
Mikään rangaistus
ei riitä
puhdistamaan syntistä
toisten silmissä.
Kosto
ei voi korvata
anteeksiantoa.
Anteeksianto
säästä sinulta
kostamisen vaivan.
Harvat
voivat antaa anteeksi
ymmärtämättä.
Harvat
voivat ymmärtää
antamatta anteeksi.
On vaikeaa
ottaa vastaan hyväilyjä
kädeltä joka ennen löi.
Anteeksianto edellyttää
että uhraat
täydellisyyden harhasi
ja kohtaat
sisimpäsi varjot
joita ilman
olet aina toivonut olevasi.
Kukaan ei saavuta
päämääräänsä
pysähtymällä
kiistelemään
toisten kanssa
oikeasta tiestä.
Kukaan ei saavuta rauhaa
taistelemalla sen puolesta.
Rauha maan päällä
edellyttää sitä
että jokainen
solmii rauhan
oman itsensä kanssa.
*******
David Augsburger kirjoittaa kirjassaan Anteeksiantamisen vapaus ( 1998, suom. Mari Ketonen, Hämeenlinna: Aika Oy), että anteeksiantaminen ei ole helppoa, se vaatii todella paljon.
Kosto on maailman arvottomin ase. Se tuhoaa kostajan ja samalla antaa hyväksynnän vihollisen rikkomukselle.
Piilotettu viha muuttaa luottamuksen epäilysi, myötätunnon purevaksi arvosteluksi ja ihmisuskon kylmäksi kyynisyydeksi.
Viha, toisen tuhon toivominen on itsetuhoista. Tulee halvemmaksi pyytää anteeksi kuin panna pahakseen.
Katkeruus on tunnehalvaus. Katkeruus on niin voimakas mielen, sielun ja hengen halvaus, että se pystyy lamaannuttamaan sekä järjen että tunteet. Usko heikkenee epäilyksi. Katkeruus on toistuva, tiukasti suljettu itsekeskeisen kivun kehä.
Missä tahansa kivuliaassa tilanteessa vastuun ottaminen vaatii yleensä sitä, että me hyväksymme oman osasyyllisyytemme kehittyneeseen tilanteeseen.
Antaessamme saamme. Hyväksyessämme ne, jotka ovat meitä loukanneet, avaamme itsemme Jumalan hyväksynnälle. Jokainen, joka vihaa toista, ei rakasta eikä voi rakastaa Jumalaa.
Ihminen joka aidosti ottaa vastaan Jumalan anteeksiannon, antaa todella anteeksi toisille. Anteeksianto alkaa todella toimia silloin, kun rakkauden asenne on elvytetty.
Anteeksiantamus on tahdon teko. Anteeksiantaminen ei ole lahja, jonka voi saada itselleen, sisäistää ja sitten omistaa loppuelämänsä. se täytyy löytää uudelleen jokaisen kivun kohdalla.
Anteeksiantaminen ei ole teko, se on prosessi. Anteeksiannon askeleet DAn mukaan ovat:
1. Elvytä rakkauden asenne
2, päästä irti tuskallisesta menneisyydestä.
3. Rakenna suhde uudelleen.
4. Avaa uudelleen ovet tulevaisuudelle.
5. Vahvista ihmissuhde uudelleen.
Sovinnon täytyy päätyä juhlintaan, muuten prosessi ei ole päättynyt.
Anteeksiantaminen on luopumisprosessi. Antaessamme anteeksi me luovumme vaatimasta täydellistä käytöstä, täydellistä oikeutta, täydellistä ratkaisua, täydellistä rangaistusta.
Anteeksiantaessamme me tarjoamamme toiselle uutta luottamusta olemalla esimerkkinä ja ottamalla riskin olla avoin, haavoittuvainen ja jälleen käytettävissä.
Gandhi: Kun olet oikeassa, sinun kannattaa säilyttää malttisi;
kun olet väärässä, sinulla ei ole varaa menettää sitä.
Raamattu sanoo: Vihastu, mutta älä tee syntiä.
Vihastu, mutta varo.
Et ole koskaan sen alttiimpi pahan vaikutukselle kuin vihaisena.
Vihastu, mutta ole varuillasi. Vihastuminen kasvaa nopeasti kaunaksi; siitä tulee hetkessä katkeruutta. Se voi johtaa ärtyisyyteen, vihaamiseen ja pahanilkisyyteen.
Kun olet vihainen, tutki vihaasi huolellisesti.
*****
Pahuus sielussa ja kuinka taistella sitä vastaan
Filokaliassa (I-osassa) Pyhittäjä Markus Askeetti Kirjeessään munkki Nikolaukselle kertoo, miten taistella sitä vastaan, ettei sielusta tulisi kuritonta ja sydämestä nautinnonhaluista. Miten ihminen voisi estää etteivät viha ja pahuus jäisi asumaan sydämeen?
Pyhittäjä Markus Askeetin mukaan järjetön vihan intohimo autioittaa, hämmentää ja pimentää jokaiseen valtaansa joutuneen sielun ja tekee ihmisestä petojen kaltaisen - erityisesti sellaisesta, joka on äkkipikainen. Hänen mielestään vihan intohimo pohjautuu ennen kaikkea ylpeyteen ja ylpeys voimistaa sitä niin, ettei lopulta mikään pysty sitä hävittämään. Niin kauan kuin katkeruuden, vihan ja kiivastuksen puuta kastellaan ylpeyden turmiollisella vedellä, se kasvaa ja kukoistaa sekä tuottaa laittomuuden hedelmää. Pahan rakennelma ei voi sielussa sortua, koska sen tukipilarina ja perustuksena on ylpeys.
Pyhittäjä Markus Askeetti kertoo, että pahan kaappaamassa sielussa asustaa kolme hengen jättiläistä: unohdus, tietämättömyys ja velttous. Nämä kolme filistealaista hengen jättiläistä aiheuttaavat sen että pahuus jää sieluun ja tekee välinpitämättömyyden sielun olennaiseksi osaksi. Sielusta tulee kuriton. mikä tekee mielen kurjaksi ja sokeaksi. Mieli joutuu sen vuoksi kaiken näkemänsä, ajattelemansa ja kuulemansa vangiksi. Ja niin alamme muistella, mitä olemme joskus intohimoisesti katselleet, kuunnelleet tai kosketelleet.
Pyhittäjä Markus Askeetin ohjeen mukaan: kokoa itsesi Jumalan avulla rukoukseen, laskeudu sydämesi syvyyksiin ja jäljitä sieltä nuo kolme jättipaholaista: unohdus, tietämättömyys ja velttous. Velttouden kautta pahuus pääsee sieluun.
Suuren tarkkaavaisuuden ja toistuvien rukouksien sekä Pyhän Hengen armon avulla on olemassa kolme hyveellistä vanhurskauden asetta, joilla noiden sielun vihollisten kimppuun voi käydä: Jumalan muistaminen lopettaa unohduksen himon, hengellisen tiedon valo lopettaa tietämättömyyden himon ja elävä innostus lopettaa velttouden.
19.2.2012