Loma Roomassa - matkakertomus II
Loma Roomassa - matkakertomus II
En tavannut eilen viisaita neitsyitä, mutta näin upeita naisia kuin suoraan Tuhannen yön tarinoista. Naisryhmä, joista yksi nainen oli raskaana, liikkuivat ylväästi kuin ylhäiset naiset. Sulavat liikkeet, kohteliaisuus, pidättyvyys ja kaikki olivat yli 180 cm pitkiä. Kuin suoraan sulttaanien maasta. He erottuivat selvästi via del Corson kauppakadun vilinästä.
Eräs nainen erottui myös - kerjäläinen nainen, joka on viimeisillään raskaana. Hän itki kun joku mies antoi hänelle kenkäkaupan kassinsa. Itku vaikutti aidolta. Kerjäläisen aitoa itkua näkee harvoin, sitä voivotusta, jonka olisi tarkoitus imitoida surua - sitä useat ovat nähneet. Minäkin annoin pari kolikkoa kyseiselle naiselle. En halua oikeastaan tietää edes, mihin rahat päätyvät. Varmaa on, ettei nainen niitä saa. Yksi ainut nainen kerjää vilkkaalla ostoskadulla - selvää järjestäynyttä toimintaa.
Istuin taas useita tunteja kauppojen ulkopuolella ja katselin ohimeneviä ihmisiä. Mietin välillä, mitä järkeä on tehdä töitä ja kantaa rahat maailman metropolien liikkeisiin. Toisaalta korviin asti hymyilevät kasvot rouvalla ja nuorimmaisellani, se kai tekee siitä sen arvoista.
Meitä miehiä istui siellä ulkosalla useampia. En taida tuntea yhtään miestä joka erityisesti pitäisi shoppailusta. Toisaalta olisin voinut istua paremmassakin paikassa odottamassa shoppailua.
Minulla on pari ystävää, jotka puhuvat sujuvasti viittä kuutta kieltä. Olen heille aidosti kateellinen. Olisi mukava aloittaa keskustelu jonkun omalla äidinkielellä. Se lottovoittajan unelmassa voisi olla upeaa, että voisi vaikka opiskella kieliä - opettelisi puhumaan Euroopan valtakieliä. Ulkosalla voisi kuluttaa aikaansa ja jutella ihmisten kanssa. Italian kielen varmaan oppisi niin että sitä pystyisi keskustelua käymään
Marja-Riitta Ollila kirjoittaa kirjassaan Persoonan valta että jos ei ole verkostoja,jotka auttavat sinua nousemaan, syrjäydyt. Toisaalta jos opiskeluaikansa kuluttaisi niin, että opiskelisi eri maissa ja saisi heistä elinikäisen verkoston. Toiset syntyvät verkostojen keskelle, mikä mahdollistaa sen, että hyvin keskinkertaisena voi pärjätä elämässä hyvinkin. Mitähän Ollila sukunimenä tarkoittaa? Mahdollisia verkostoja?
Kun ihmisiä kulkee niin paljon, niin heidän katselemiseen ei väsy. Mieli rakentaa tarinoita ihmisistä. Kasvojen ilmeitä koettaa tulkita. Ruumiin liikkeistä koettaa päätellä tunnetiloja. Nuorena pidin ihmisten piirtämisestä - ehkä sitäkin voisi palautella mieleen.
Lopetin piirtämisen koska rouvani on luonnonlahjakkuus piirtämisessä. Omat piirrokset tuntuivat niin surkeilta - kaksikymmentävuotiaan epävarmuutta. Keskimmäinen lapsistani on selvästi perinyt äitinsä suvun lahjakkuuden käsillätekemisessä. Kaikki lapsistani ovat selvästi taiteellisia ominaisuuksia omaavia, eri asia on, mitä he niillä tekevät.
Nyt pitää mennä sinne punttisalille, jotta voi rauhassa nauttia Roomasta. Siis syömisistä ja juomisista, ilman että vuosirengas vain paisuu. Ja yleensä päivä saa mukavan startin, kun vähän rasittaa itseään ennen aamupalaa.
Trastevereä voi kiertää tänään, tai istua espanjalaisilla portailla lukemassa kirjaa. Ehkä sen punaviinilasin kera.
4.4.12
En tavannut eilen viisaita neitsyitä, mutta näin upeita naisia kuin suoraan Tuhannen yön tarinoista. Naisryhmä, joista yksi nainen oli raskaana, liikkuivat ylväästi kuin ylhäiset naiset. Sulavat liikkeet, kohteliaisuus, pidättyvyys ja kaikki olivat yli 180 cm pitkiä. Kuin suoraan sulttaanien maasta. He erottuivat selvästi via del Corson kauppakadun vilinästä.
Eräs nainen erottui myös - kerjäläinen nainen, joka on viimeisillään raskaana. Hän itki kun joku mies antoi hänelle kenkäkaupan kassinsa. Itku vaikutti aidolta. Kerjäläisen aitoa itkua näkee harvoin, sitä voivotusta, jonka olisi tarkoitus imitoida surua - sitä useat ovat nähneet. Minäkin annoin pari kolikkoa kyseiselle naiselle. En halua oikeastaan tietää edes, mihin rahat päätyvät. Varmaa on, ettei nainen niitä saa. Yksi ainut nainen kerjää vilkkaalla ostoskadulla - selvää järjestäynyttä toimintaa.
Istuin taas useita tunteja kauppojen ulkopuolella ja katselin ohimeneviä ihmisiä. Mietin välillä, mitä järkeä on tehdä töitä ja kantaa rahat maailman metropolien liikkeisiin. Toisaalta korviin asti hymyilevät kasvot rouvalla ja nuorimmaisellani, se kai tekee siitä sen arvoista.
Meitä miehiä istui siellä ulkosalla useampia. En taida tuntea yhtään miestä joka erityisesti pitäisi shoppailusta. Toisaalta olisin voinut istua paremmassakin paikassa odottamassa shoppailua.
Minulla on pari ystävää, jotka puhuvat sujuvasti viittä kuutta kieltä. Olen heille aidosti kateellinen. Olisi mukava aloittaa keskustelu jonkun omalla äidinkielellä. Se lottovoittajan unelmassa voisi olla upeaa, että voisi vaikka opiskella kieliä - opettelisi puhumaan Euroopan valtakieliä. Ulkosalla voisi kuluttaa aikaansa ja jutella ihmisten kanssa. Italian kielen varmaan oppisi niin että sitä pystyisi keskustelua käymään
Marja-Riitta Ollila kirjoittaa kirjassaan Persoonan valta että jos ei ole verkostoja,jotka auttavat sinua nousemaan, syrjäydyt. Toisaalta jos opiskeluaikansa kuluttaisi niin, että opiskelisi eri maissa ja saisi heistä elinikäisen verkoston. Toiset syntyvät verkostojen keskelle, mikä mahdollistaa sen, että hyvin keskinkertaisena voi pärjätä elämässä hyvinkin. Mitähän Ollila sukunimenä tarkoittaa? Mahdollisia verkostoja?
Kun ihmisiä kulkee niin paljon, niin heidän katselemiseen ei väsy. Mieli rakentaa tarinoita ihmisistä. Kasvojen ilmeitä koettaa tulkita. Ruumiin liikkeistä koettaa päätellä tunnetiloja. Nuorena pidin ihmisten piirtämisestä - ehkä sitäkin voisi palautella mieleen.
Lopetin piirtämisen koska rouvani on luonnonlahjakkuus piirtämisessä. Omat piirrokset tuntuivat niin surkeilta - kaksikymmentävuotiaan epävarmuutta. Keskimmäinen lapsistani on selvästi perinyt äitinsä suvun lahjakkuuden käsillätekemisessä. Kaikki lapsistani ovat selvästi taiteellisia ominaisuuksia omaavia, eri asia on, mitä he niillä tekevät.
Nyt pitää mennä sinne punttisalille, jotta voi rauhassa nauttia Roomasta. Siis syömisistä ja juomisista, ilman että vuosirengas vain paisuu. Ja yleensä päivä saa mukavan startin, kun vähän rasittaa itseään ennen aamupalaa.
Trastevereä voi kiertää tänään, tai istua espanjalaisilla portailla lukemassa kirjaa. Ehkä sen punaviinilasin kera.
4.4.12
