Loma Roomassa - matkakertomus III
Loma Roomassa - matkakertomus III
Ulkomaan lomamatkan yksi parhaita puolia on se, että katkaisee totaalisesti koti- ja työrutiinit sekä niihin liittyvät paineet. Loma irrottaa arjesta, kunnolla.
Eilen kävimme Trasteveressä, rouva kävi tyttären kanssa oikeastaan yhdessä ainoassa kaupassa. Minä istuin ulkopuolella kaupan, luin Marja-Riitta Ollilan kirjaa Persoonan valta (2005). Kirja on melko kantaaottavakin, jos sen haluaa lukea sellaisena. Olen tavannut kirjan kirjoittajan koulutuksessa kauan sitten, teksti on jotenkin vahvempi kuin kirjoittaja. Ainakin silloin tilanne oli niin.
On kristinuskon Suuri Torstai, kiirastorstai, päivä jolloin ehtollista asetetaan, Juudas kavaltaa Jeesuksen ja Jeesus vangitaan Getsemanen puutarhassa.
Verkostossa toimija täytyy olla luotettava, juudaksia varotaan, jeesuksia ei saa syntyä. " Bisnesten välisessä verkostossa ei tarvita ainoastaan yhteensopivaa informaatioteknologiaa ja yhteisiä arvoja, vaan paljon muutakin yhteistä kulttuuria. Ne jotka eivät yllä täyttämään keskinäisen luottamuksen kriteereitä, ovat ja pysyvät ulkosalla." Ollila kirjoittaa, että Suomi ei ole ehkä niin suomalaisen unelman totetuttamisen maa, kuin juhlapuheista voisi aistia.
"Uskoyksilön huikeisiin, yhteisöstä riippumattomiin mahdollisuuksiiin on Valittujen Palojen aate. Kuitenkin vain harvat ovat valittuja. Muut savat paloja", sivaltaa Ollila kirjassaan.
Heidi Hautala lohkaisi Finnair-kohun yhteydessä, että Suomi on klubi, jossa pienen piirin johtavat henkilöt , jotka tuntevat hyvin toisensa, päättävät Suomen asioista klubissa. Kova kommentti pitkänlinjan poliitikolta, joka on koulutukseltaan juristi. Olen tavannut hänetkin, esittää teräviä kysymyksiä.
Kun Suomi teki Neuvostoliiton kauppaa, kauppaosuudet jaettiin vuorineuvosten kesken, brandäystä ei tarvittu, kaikki tavara meni, laadustakaan ei tarvinnut välittää. Mutta kun itään suuntautunut kauppa romahti, alkoi Venäjän oikea kauppa, niin kaikkea ei voitu enää sopia etukäteen, vaan piti osata kaupankäyntiä. Venäjän pikkuruhtinaitten kanssa piti osata käydä kauppaa Venäjällä venäläisten tapaan - moni menetti suuria summia, kun piti lahjoa koko virkamiesten ja bisnessmiesten ketju, jotta saisi oman tuotteensa myyntiin. Myynti saattoi silti lakata mihin tahansa mielivaltaiseen päätökseen.
Ollila kuvaa nykyisen maailman tilannetta, jossa johtaja osaa toimiakin uudenlaisissa lverkostoissa, mikä voi johtaa yllättävään tilanteeseen. "Olettakaamme, että hän on menestysekäs kaikissa toimissaan; hänestä tulee verkoston napa. Mutta kokeeko hän kaiken jälkeen olevansa voimallinen vallankäyttäjä, vai pikemminkin ulkoisten voimien heiluttelema nukke?"
Ollila kertoo, ettei Spartacus onnistunut siinä missä Mooses onnistui, Spartacus ei saanut vapauttamiaan orjia uuteen maahan, vapautetut orjat kieltäytyvät ylittämästä Alppeja. " Edes Spartacus ei mennyt Alppien yli yksinään. Kaikki kuolivat." Lentokoneesta Alpit näyttävät tosi hienolta, Alppien väliin jäävät laaksot näyttävät paratiiseiltä.
" Orjuus on kaivertunut ihmisen sieluun. Yhteisön antama identiteetti on harvoin karistettavissa, vaikka yksilö hartaasti haluaisi. Kerran orja, aina orja." Ollila naulaa ihmisen jalansijoilleen.
Mikä lienee Juudaksen mielessä liikkunut, kun hän päätti antaa Jeesuksen ilmi? Ja päätti myydä hänet 40 kultarahasta? Jeesus tiesi, että hänellä on edessään ristinkuolema, hän tiesi, että yksi oli hänet ilmiantava ja toinen kolmesti kieltävä. Ristiinnaulitsemisen tarina on ollut länsimaisen kulttuurin Suuri Kertomus. Lääkäri Bulgakov käänsi kertomuksen Neuvostoliiton oloihin, Saatana saapuu Moskovaan on vaikuttava kirja.
Ollila kirjoittaa nykyaikaisista verkostoista. " Verkostot ovat epäilyttäviä... Osaaminen ei ratkaise, vaan tuttavuudet... Erilaisten verkostojen sisäänpääsykriteerit ovat kussakin tapauksessa omanlaisiaan." Ketähän tämänpäivänjeesukset keräisivät verkostoonsa? Kuka niihin liittyisi? Kuka odottaa enää itselleen Vapahtajaa? Lottovoiton odottaminen on korvannut Vapahtajan odotuksen.
Ehkä mielenkiintoisempi kysymys nykyaikana olisi se, kuka vangitsisi Jeesuksen? Juutalaisia asia tuskin kiinnostaisi enää. Islamin kannattajat? Ehkä Jeesus saisi houreisen leiman, ehkä hänet tuotaisiin psykiatriseen akuuttivastaanottoon, josta hän saattaisi päätyä tahdonvastaiseen hoitoon psykiatriselle sairaalaosastolle? Ehkä nykyversiossa Suuresta Kertomuksesta "Jeesus" olisi lepositeissä, otettuaan tajunnan vapauttavaa MPDV:tä ja kuviteltuaan itsensä Jumalan pojaksi? Pienuuttaan siitä, ettei ole saavuttanut elämänsä aikana mitään aitoa, hänen saavutuksensa ovat vain ja ainoastaan hänen kuvitelmissaan. Hänen mielikuvituksensa on vangitseva hänet huumehöyryiseen " Mikä-Mikä- maahan".
5.4.12
Ulkomaan lomamatkan yksi parhaita puolia on se, että katkaisee totaalisesti koti- ja työrutiinit sekä niihin liittyvät paineet. Loma irrottaa arjesta, kunnolla.
Eilen kävimme Trasteveressä, rouva kävi tyttären kanssa oikeastaan yhdessä ainoassa kaupassa. Minä istuin ulkopuolella kaupan, luin Marja-Riitta Ollilan kirjaa Persoonan valta (2005). Kirja on melko kantaaottavakin, jos sen haluaa lukea sellaisena. Olen tavannut kirjan kirjoittajan koulutuksessa kauan sitten, teksti on jotenkin vahvempi kuin kirjoittaja. Ainakin silloin tilanne oli niin.
On kristinuskon Suuri Torstai, kiirastorstai, päivä jolloin ehtollista asetetaan, Juudas kavaltaa Jeesuksen ja Jeesus vangitaan Getsemanen puutarhassa.
Verkostossa toimija täytyy olla luotettava, juudaksia varotaan, jeesuksia ei saa syntyä. " Bisnesten välisessä verkostossa ei tarvita ainoastaan yhteensopivaa informaatioteknologiaa ja yhteisiä arvoja, vaan paljon muutakin yhteistä kulttuuria. Ne jotka eivät yllä täyttämään keskinäisen luottamuksen kriteereitä, ovat ja pysyvät ulkosalla." Ollila kirjoittaa, että Suomi ei ole ehkä niin suomalaisen unelman totetuttamisen maa, kuin juhlapuheista voisi aistia.
"Uskoyksilön huikeisiin, yhteisöstä riippumattomiin mahdollisuuksiiin on Valittujen Palojen aate. Kuitenkin vain harvat ovat valittuja. Muut savat paloja", sivaltaa Ollila kirjassaan.
Heidi Hautala lohkaisi Finnair-kohun yhteydessä, että Suomi on klubi, jossa pienen piirin johtavat henkilöt , jotka tuntevat hyvin toisensa, päättävät Suomen asioista klubissa. Kova kommentti pitkänlinjan poliitikolta, joka on koulutukseltaan juristi. Olen tavannut hänetkin, esittää teräviä kysymyksiä.
Kun Suomi teki Neuvostoliiton kauppaa, kauppaosuudet jaettiin vuorineuvosten kesken, brandäystä ei tarvittu, kaikki tavara meni, laadustakaan ei tarvinnut välittää. Mutta kun itään suuntautunut kauppa romahti, alkoi Venäjän oikea kauppa, niin kaikkea ei voitu enää sopia etukäteen, vaan piti osata kaupankäyntiä. Venäjän pikkuruhtinaitten kanssa piti osata käydä kauppaa Venäjällä venäläisten tapaan - moni menetti suuria summia, kun piti lahjoa koko virkamiesten ja bisnessmiesten ketju, jotta saisi oman tuotteensa myyntiin. Myynti saattoi silti lakata mihin tahansa mielivaltaiseen päätökseen.
Ollila kuvaa nykyisen maailman tilannetta, jossa johtaja osaa toimiakin uudenlaisissa lverkostoissa, mikä voi johtaa yllättävään tilanteeseen. "Olettakaamme, että hän on menestysekäs kaikissa toimissaan; hänestä tulee verkoston napa. Mutta kokeeko hän kaiken jälkeen olevansa voimallinen vallankäyttäjä, vai pikemminkin ulkoisten voimien heiluttelema nukke?"
Ollila kertoo, ettei Spartacus onnistunut siinä missä Mooses onnistui, Spartacus ei saanut vapauttamiaan orjia uuteen maahan, vapautetut orjat kieltäytyvät ylittämästä Alppeja. " Edes Spartacus ei mennyt Alppien yli yksinään. Kaikki kuolivat." Lentokoneesta Alpit näyttävät tosi hienolta, Alppien väliin jäävät laaksot näyttävät paratiiseiltä.
" Orjuus on kaivertunut ihmisen sieluun. Yhteisön antama identiteetti on harvoin karistettavissa, vaikka yksilö hartaasti haluaisi. Kerran orja, aina orja." Ollila naulaa ihmisen jalansijoilleen.
Mikä lienee Juudaksen mielessä liikkunut, kun hän päätti antaa Jeesuksen ilmi? Ja päätti myydä hänet 40 kultarahasta? Jeesus tiesi, että hänellä on edessään ristinkuolema, hän tiesi, että yksi oli hänet ilmiantava ja toinen kolmesti kieltävä. Ristiinnaulitsemisen tarina on ollut länsimaisen kulttuurin Suuri Kertomus. Lääkäri Bulgakov käänsi kertomuksen Neuvostoliiton oloihin, Saatana saapuu Moskovaan on vaikuttava kirja.
Ollila kirjoittaa nykyaikaisista verkostoista. " Verkostot ovat epäilyttäviä... Osaaminen ei ratkaise, vaan tuttavuudet... Erilaisten verkostojen sisäänpääsykriteerit ovat kussakin tapauksessa omanlaisiaan." Ketähän tämänpäivänjeesukset keräisivät verkostoonsa? Kuka niihin liittyisi? Kuka odottaa enää itselleen Vapahtajaa? Lottovoiton odottaminen on korvannut Vapahtajan odotuksen.
Ehkä mielenkiintoisempi kysymys nykyaikana olisi se, kuka vangitsisi Jeesuksen? Juutalaisia asia tuskin kiinnostaisi enää. Islamin kannattajat? Ehkä Jeesus saisi houreisen leiman, ehkä hänet tuotaisiin psykiatriseen akuuttivastaanottoon, josta hän saattaisi päätyä tahdonvastaiseen hoitoon psykiatriselle sairaalaosastolle? Ehkä nykyversiossa Suuresta Kertomuksesta "Jeesus" olisi lepositeissä, otettuaan tajunnan vapauttavaa MPDV:tä ja kuviteltuaan itsensä Jumalan pojaksi? Pienuuttaan siitä, ettei ole saavuttanut elämänsä aikana mitään aitoa, hänen saavutuksensa ovat vain ja ainoastaan hänen kuvitelmissaan. Hänen mielikuvituksensa on vangitseva hänet huumehöyryiseen " Mikä-Mikä- maahan".
5.4.12
