Lontoossa voi syntyä vallankumouksellisia ajatuksia
Lontoo on yllättävän puhdas. Kadut ovat erittäin siistit, eikä spraytöherryksiä näy missään - ainakaan Big Benin ympärillä, jossa ehdin käydä seminaarin lisäksi. Sunnuntaiksi oli luvassa Lontoon maratoni. Se etten voi enää juosta, on edelleenkin mielenpahoituksen aihe.
Yli 400 psykiatria 18 maasta oli kokoontunut Lontooseen kuulemaan, mitä ahdistuneisuushäiriöistä on uutta tutkittua tietoa. Ahdistuneisuushäiriöiden perimästä, siis perimä selittää 30% ahdistuneisuudesta, ajatus ei ole mielelle uusi. Nyt tutkijat koettavat selvittää, mitkä geenit vaikuttavat ahdistuneisuuteen.
Nuori naisprofessori, hyvin kaunis nuori nainen, piti seminaarin parhaan esityksen vanhojen herrojen hallitsemassa seminaarissa. Hän puhui ahdistuksen patogeneesistä - siitä miten ahdistuksen ajatellaan syntyvän, kehittyvän ja ilmenevän. Elegantti esitys, loistava englanti, korostus kieli Amerikassa asumisesta. Hän aloitti perimästä, liitti siihen epigeneesin, ympäristöolosuhteet - tavalla joka oli fantastinen. Hurmaava nainen!
Vastakohta hänelle oli vanha mies, joka markkinoi - viimeisessä luennossa - ei siis oikeasti kertonut faktoja ahdistuneisuudesta ja sen hoidosta, vaan markkinoi tietyn lääkefirman lääkettä.
Voi olla, että esittämäni kysymys häntä edelliselle esiintyjälle: " Onko teillä Espanjassa pregabaliinin ( Suomessa Lyrican nimellä myydyllä lääkkeellä) väärinkäyttöongelmaa?" saattoi provosoida häntä markkinoimaapaan suuntaan. Sekä espanjalainen proffa että ruotsalainen seminaarin puheenjohtajaproffa kielsivät asian. Espanjalainen sanoi, ettei ollut sellaista olisi, ehkä sitten, kun lääkettä on myyty enemmän. Ruotsalainen puheenjohtajaproffa, jonka kanssa keskustelin Tukholmasta aamiaisella, sanoi, että ainoastaan vankilakundit käyttävät nuuskaamalla sitä. Suomalainen kolleegani tuli tuohtuneena sanomaan minulle, mitä tekopyhyyttä ja hyvä, että kysyit.
Minä kerroin että meillä Kaakkois-Suomessa on kuolemantapauksia Lyricaan liittyen. Euroopan alueen markkinointijohtaja etsi minut käsiinsä luennon jälkeen ja sanoi, että tekisinkö noista ilmoituksen omalle lääkelaitokselleni. Vastasin, että se on vähän vaikeaa, nuo potilaat ovat kuolleet sekakäytön seurauksena ja heidän sairauskertomuksiinsa ei enää pääse käsiksi. Kuolleiden sairauskertomukset sulkeutuvat heidän kuollessaan, eikä heistä enää saa näytteitä, joilla asian voisi varmentaa. Ehkä kuolemansyyn tutkijat voisivat vastata siihen, onko kliininen havaintoni oikea.
Seminaari MAP eli Management Anxiety in Practice on ahdistukseen hoitoon erikoistunut yhdistys, joka saa rahoituksensa lääkeyhtiöltä, joka myy ahdistuslääkettä. Siksi kai viimeisen luennon myyntipuhe oli tarkoitettu noille eurooppalaisille psykiatreille, jotka olivat paikalla.
Lääketeollisuus on markkinatalouden kovimpia kapitalismin linnakkeita. Lääketeollisuus, kuten muukin voittoon pyrkivä toiminta, laskee tarkkaan, miten mikäkin vaikuttaa. Koulutustilaisuuksiksi organisoidut tilaisuudet ovat totta kai markkinontia. Ei siitä ole kenelläkään epäilystä. Eikä lääketeollisuus sitä tekisi, ellei se saisi sijoitukselleen katetta. Mutta pettämätön tosiasia on, että ilman lääketeollisuutta psykiatrien koulutustilaisuudet olisivat melko vaatimattomia sekä sisällöltään että puitteiltaan, niihin ei ehkä jaksaisi enää työn ohella osallistuakaan. Näin on käymässä kotimaisille psykiatripäiville.
Markku Myllykangas on ottanut edellä mainitun asian esille monesti mediassa ja kirjoissaan - hän on oikeassa monessa asiassa, enkä ymmärrä miksi lääkärit hänen jutuistaan ärsyyntyvät. Ehkä se että Myllykangas saa julkisuutta lääkäri- ja lääketeollisuusvastaisuudellaan vie huomion hänen ajatuksiltaan. Niissä on paljon sellaista, jota on syytä tutkiskella.
Samantapaista markkinontia, jonka kohteeksi lääkärit lääketeollisuuden tuotteiden myyjinä joutuvat, tapahtuu monella muullakin alalla. Ilman että siitä tehdään median tarinoita. Muilla aloilla johtavissa asemissa olevat ystäväni saavat samanlaista "koulutusta" ilman luterilaista häpeän ja syyllisyyden painolastia. Mitä tekemistä oluenjuonnilla on rakentamisen kanssa, mitä tekemistä kullanhuuhdonnalla on atk:n kanssa. Niin se assosiatiivinen toiminta yhdistää asioita.
Kahnemann kertoo kirjassaan, että kun jotain epätotuutta toistaa tarpeeksi kauan, sitä on tuttuutensa vuoksi vaikea erottaa totuudesta. Kannabis on terveellinen luonnontuote.
Ihmiset ovat yleensä ajattelijoina laiskoja ja älykäskin ihminen on alttiina virheille ajattelussaan. Kahnemanin kirja, siis johon olen jo viitannut ja josta myöhempänä, riisuu meiltä rationaalisen eli järkevän ja vapaan toimijan viittaa yltämme.
Ihmisen usko omaan virheettömään ajatteluun on tiukassa, vaikka havaintomme, ajattelumme ja käyttäymisemme on tuon virheellisen uskon vääristämää. Muller-Lyerin illuusiossa on kaksi samanpituista viivaa, mutta lisäviivojen asemasta toinen näyttää pidemmältä kuin toinen. Vaikka mittaamalla saa tiedon niiden samamittaisuudesta, niin silti havainto yrittää edelleen kertoa, että toinen viivoista on pidempi. S1:tä ei voi muuttaa, se on automaattinen. Ainoastaan työllä ja tuskalla voi saada tiedon omakseen, niin ettei automaattiohjaus vie enää hakoteille. Päihdepsykiatrina törmää tähän ilmiöön päivittäin.
Ilmiö on aika tuttu muillekin psykiatreille, joiden pääasiallisin tehtävä on saada potilas määrittelemään uudelleen ongelmansa, niin että se on ratkaistavissa. " Niin mutta kun ..." lause on noussut potilaitteni huulilta, ennen kuin he ovat edes ajatelleet ehdottamaani asiaa.
Asia on tietysti myös päinvastoin. Kahneman kertoo kirjassaan, miksi toisten virheet on helpompi havaita kuin omansa.
Oli aika hauska tehdä eräs huomio psykiatreista seminaarissa. Kun saksalaisen kollegan kanssa keskustellessa kysyi, kuinka paljon psykiatrit ansaitsevat Saksassa, niin saksalaiskollegat antavat vastauksen nettona eli paljonko jää käteen verojen jälkeen. Ehkä se olisikin oikeampi ilmoittaa, kuinka paljon ihmiset ansaitsevat.
Norjalaiset kollegat valittelivat verojen kauhistuttavaa määrää, vaikka itse palkkasumma paperilla on iso. Monet lääkäreiden palkkoja kadehtivat eivät tiedä paljonko palkasta jää käteen. He eivät varmaan kadehtisi niin, jos he tietäisivät paljonko lääkärin palkasta jää käteen. Puhumattakaan kuinka paljon lääkärit tekevät töitä suhteessa palkkaan, paljon enemmän kuin monet muut. Huoltosuhde toimii lääkärin kohdalla.
Joka kuukausi osallistun suurella määrällä rahaa solidaarisuusveroon, joka menee enimmäksi tehottomien julkisten rakenteiden ylläpitämiseen.
Toisaalta vaimoni, joka on pitkälle koulutettu, mutta alalle, jossa ei juuri saa palkkaa kuin nimeksi,ja joka on selvästi suomalaisen keskipalkan alle, palkka ei ole ollut julkisessa keskustelussa.Kun matalapalkkaisuudesta puhutaan mediassa, vaimoni ala ei ole koskaan ollut keskusteluissa, vaikka naisten palkoista jotkut huolta kantavatkin. Toisaalta he eivät halua tulla esillekään, koska palkka on nikn matala. On aika epämieluisaa tulla kertomaan julkisuuteen, kuinka vähän palkkaa saa. Ala on silti hyvin suosittu.
Eläkettä siitä palkasta ei juuri kerry. Sillä eläkkeellä ei kunnosteta työuran aikana vaivalla ja säästämällä hankittua asuntoa. Ruotsinkieliset ovat keksineet säätiöittää asuntonsa, niin että syntymällä sopivaan sukuun saa säätiöstä rahaa asunnon ostoon, joka palautuu säätiöön henkilön kuollessa tai kuoleman lähestyessä. Suomenkieliset repivät sukupolvia kestävät sisarusriidat samasta aiheesta ja lihottavat juristien tilipussia.
Jos asuu taloyhtiön asunnossa, vaikkapa Helsingin keskustassa, on pankinjohtajan tai isännöitsijän helppo ostaa pienieläkeläisen asunto itselleen yhtiökokouksessa vaikkapa kalliilla ikkunaremontilla. Pienieläkeläinen ei kykene kymmenientuhansien eurojen remonttia maksamaan. Pankinjohtaja tai isännöitsijä, jos hän uskoo Jumalaan ja kuuluu oikeaan seurueeseeen voi huomauttaa jäsen 37:lle, että nyt olisi halpa asunto Punavuoressa. Niin se elämä vain menee, ei siitä kannata kauhtanaansa repiä. Joku voisi repiä julkisesti, jos olisi nuori toimittaja suurilevikkisessä lehdessä. Ei vakiintunut taloustoimittaja. Niin se elämä vain menee.
Ehkä heitä vaimoni alalla on niin vähän, ettei heidän matalapalkkaisuudessaan ole ammattiyhdistyssolidaarisuuteen eikä ainakaan mediaseksikkyyttä. Yksikään puolue ei ole heitä maininnut. Kerran on mainittu kirjaston työntekijät. Eräskin kirjastotyöntekijä sai minut pienenä, äitini vietyä minut julkiseen kirjastoon, kiinnostumaan kirjoista.
Ei kertaakaan koko vaimon yli 20 vuoden työuran aikana! Se mikä on mediassa, se muistetaan. Vaimoni ei ole juuri ollut poissa töistäkään koko uransa aikana. Mutta mitä väliä sillä on.
Kahneman kertoo kirjassaan, että rahan esillä pitäminen mediassa muuttaa käyttäytymistä individualismin suuntaan. Olen muuten sitä mieltä, että puoluetuki pitäisi lakkauttaa.
Heathrowin lentokentältä ostin siis Daniel Kahnemanin kirjan: Thinking, fast and slow (2011). Kirjoittaja on kai edelleen ainut psykologi, joka on saanut Nobelin palkinnon. Kahnemanin kirja on hiuksia nostattava lukukokemus, sillä edellytyksellä, että minulla olisi hiuksia. Kirja tulee ehdottomasti suomentaa ja laittaa lukiolaisten pakolliseksi lukukirjaksi. Steven Pinker mainostaa kirjan kannessa, että Kahneman ehdottomasti tärkein elossaoleva psykologi.
Kahnemann paljastaa kirjassaan, että esimerkiksi " priming" , suomennosta sanalle on vaikea keksiä, mutta se tarkoittaa sitä että havainnot, ajattelu ja jopa käyttäytymisemme voidaan "esilämmittää" niin että assosiatiivinen ajattelu ja muistaminen muokkaavat sen jälkeen havaintojamme, ajatteluamme ja käyttäytymistämme.
Muistan sosiologian proseminaareista, kunka vaikeaa oli osan opettajistakin miettiä havaintojen ja ajattelun teoriapitoisuutta. Oli hellitty ajatusta, että ihminen on vapaa subjekti, joka ajattelee objektiivisesti.Bhaskar todisti, että kaikki havainnot ovat jo teoriapitoisia eli kauneus on katsojan silmässä.
Muistan, kun väittelin - ah pidän hienoista väittelyistä, kuten Kahneman kertoo kirjassaan hyvässä ja tutkimusta edistävässä mielessä väitelleensä työtoverinsa Amos Tverskyn kanssa päivittäin heidän kävelyretkillään - nyt jo professoriksi kohonneen miehen kanssa siitä, voiko mies tehdä naistutkimusta. Nykyinen professori väitti, ettei voi. Väitin että periaate on järjetön, koska se johtaisi siihen, että ruskeasilmäiset voivat tutkia vain ruskeasilmäisiin liittyviä asioita. Nykyinen professori oli jo silloin viisas, hän sanoi, että olet oikeassa, periaate on järjetön, sitä pitää tarkistaa.
Mutta takaisin Kahnemanin kirjaan. Esimerkiksi jos ajattelee kahta sanaa, jotka satunnaisesti laitetaan keskenään. "Banaani ja oksentaminen" saa aikaiseksi kokonaisen havaitsemisen, ajattelun ja käyttäymisen ketjun.
Kahneman kutsuu mielemme toimintoja heuristisesti ja mielenenergiankulutuksen kannalta taloudellisesti nimillä S1 ja S2. " S1" ( intuitiivinen ja impulsiivinen) ja " S2" ( järkeilykyinen, varovainen ja laiska). S1 on vastuussa koko havaitsemis-, ajattelu- ja käyttäytymisketjusta, joka kahden sanan yhdistämisestä käynnistyy. S2 on yleensä vain taustalla ja laiskana enimmän osan ajasta. Järkevä ihminen , tyypin S2-toiminta, on meissä luonnostaan laiska, S1:n esilämmitettävä osuus on taas aina päällä. Olemme aina vaikutelmille alttiita.
Emme osaa ajatellakaan, kuinka paljon pystyy vaikuttamaan ihmisen käyttäytymiseen antamalla hänelle ohjeita. Jos käsket ihmisen kävellä tavanomaistaan hitaammin, hän alkaa huomata vanhuuteen liittyviä mielikuvia. Näyttämällä hänelle ennen vaaleja kouluun liittyviä asioita, voi kouluteemat saada poliittiselle agendalle esille. Sanomalehdet ja niiden toimittajat ovat tienneet asian kauan. Nyt sille on tieteellistäkin tukea. Katso tarkkaan, kuka poliittisen jutun on kirjoittanut, ja mikä parempaa, jos tietäisit hänen taustaryhmänsä. Puhumattakaan julkisista palkinnoista.
Hämmästyttävää, ettei valtavan laajaa mainostamista ole nykyistä enempää rajoitettu. Pikavipeistä keskustelua johtaa kokoomuspolitikko. Luulisi, että ainakin vasemmistopuolueet olisivat asiasta huolissaan.
Jutun juoni on siinä, että järkevä S2- tyypin toiminta vaatii aina tietoista ponnistelua ja tarkkaavaisuutta. Kaikki eivät jaksa ajatella, mikä näkyy heidän pupillien koosta - jos Kahnemania uskomme. Ja miksi emme uskoisi, onhan hän tärkein elossaoleva psykologi.
On oikeastaan järkyttääväkin ajatella, miten paljon " primingilla" voidaan tehdä. Jos sinulle annetaan ohjeita esim. nyökkäillä tai pudistaa päätäsi minkä tahansa kuulemasi asian suhteen ( lue vaikka tämä juttu nyökytellen ja toisella kerralla päätä pudistellen), niin havainnon, ajattelun ja käyttäytymisen lopputulos on aivan eri. Nyökkääjät hyväksyvät esitetyn ajatuksen helpommin.
Siksi onkin helppo huomata psykiatrin työssään, että kamalaa lapsuuttaan tai muita elämän kamalia tapahtuneita asioita toistuvasti muistelemalla, ihminen säätää koko mielensä tarpomaan lapsuuden kamaluuksien juoksuhiekassa - ja sitten sitä hämmästyneenä ihminen ihmettelee, miten voin niin huonosti. Mitä kylvät, sitä niität, kertoo lähes 2000 vuotta vanha kirja..
Jos lapsuuden tai muun elämänvaiheen kovistakin kokemuksista hakee myönteisiä poikkeuksia - miksi selvisin niistä, on tunnelma täysin toinen.
Testaa itsesi: ajattele nyt lapsuuden vastoinkäymistä, joka sinulle on jäänyt mieleen ja josta olet edelleen katkera, Kuvittele tarkoin ja mahdollisimman elävästi koko kivulias tapahtuma ! Kuin näkisit itsesi videoituna tai elokuvana. Hyvä! Nyt tunnustele, miltä sinut nyt tuntuu. Kognitio on aina kehollista sanovat kognitiiviset neurotutkijat. Tapasi kertoa oma tarinasi tuntuu luissasi ja ytimissäsi.
Nyt kuvittele sama lapsuuden kaltoinkohtelu ja mieti, miksi selvisit siitä. Näe itsesi uudessa videossa selviämässä tapahtumasta. Näe itseni sankaritarinassa, tällähän sisäisellä sankarilla joku vieläkin ratsastaa kohti aamunkoittoa moljoonaomaisuus taskussaan.
Kerro itsellesi ääneen, mitä hyvää sinussa oli, minkä hienojen ominaisuuksiesi vuoksi selvisit kyseisestä kamalasta asiasta. Miten kyseinen tapahtuma on vahvistanut sinua, mitä hyviä ominaisuuksia sinuun on tullut tuon vastoinkäymisen johdosta? Hyvä! Pysähdy nyt tunnustelemaan, miltä sinusta nyt tuntuu. Kognitio on aina kehollista. Tunne voittajan flow, tunne kuinka olet kohtalon ja jumalten suosikki, joka toistuvasti keitetään vaikeuksien liemessä.Feniks-lintu syntyy aina uudelleen tuhkasta.
Voit valita, siis aika pitkälle voit itse valita, miten suhtaudut kohdallesi sattuneisiin onnettomuuksiin ja vastoinkäymisiin sekä miten koko kehosi tulee asiaan suhtautumaan. Tällä kaikella on vaikutusta siihen sairastutko vai et, vanhenetko ennen aikojasi vai et.
Lontoon seminaarissa etelä-afrikkalainen naisprofessori kertoi ahdistukseen ja elämänvastoinkäymisiin liittyvistä tutkimuksistaan. He tutkivat raiskattuja naisia. Meillä on elimistössämme valkosoluja, eräät niistä ovat nimeltään lymfosyyttejä. Meillä on myös jokaisessa solussa olevassa DNAssa telomeerejä. Telomeerit kertovat solujemme ja kehomme vanhenemisestä, joko normaalisti tai vastoinkäymisten lisäämänä. Niillä lapsilla, joilla on paljon vastoinkäymisiä, voi olla telomeerien lyhentymistä. Myös ahdistuneisuushäiriöissä on todettu telomeerien lyhentymistä. Telomeerien lyhentyminen lymfosyyteissä kertoo raiskattujen naisten kovien kokemisesta.
Meillä psykiatreilla voi siis pian olla käytössämme biologinen " mittari", joka mittaa " oikeasti" koettua kärsimystä. False memories, eli väärät muistikuvat voivat paljastua myös tätä kautta. Myös muisti on alttiina illuusioille, kuten näköhavaintokin. " Kyllä minun lapsuus oli oikeasti kamala." ei välttämättä pidä paikkaansa. Varsinkin masentuneena ihminen on altis tällaiseen harha-ajatteluun.
Positiivisen ajattelun on todettu kohentavan lymfosyyttien telomeereja. Vielä ei ole riittävästi tutkittu henkilöitä, jotka selviävät elämän vastoinkäymisistä. Eräs psykiatri kysyikin seminaarissa, emmekö vikojen ja puutteiden lisäksi tarvitse myös tietoa resilienssistä, jonka kai voi suomentaa selviytymiskyvyksi. Kyllä vaan, mitä suurimmassa määrin tarvitsemme positiivisen psykologian tutkimuksia, koska se muuttaa koko psykiatrian tapaa havaita, ajatella ja käyttäytyä. Miten myönteiset poikkeukset vahvistavat lymfosyyttien telomeereja olisi loistava tutkimusaihe.
Positiivisuuden tuleminen psykiatriaan romahduttaisi nykyisen paradigman - ongelmia ja vikoja tarkkailevat psykiatrit sekä samaa kamaluuttaan valittavat potilaat olisivat liemessä. Heidän pitäisi muuttua, suuntautua tulevaa kohtaan. Se ei tulisi olemaan monelle helppoa!
Valkosolujen telomeerien mittaamista voi käyttää myös vanhenemiseen liittyvien muutosten tutkimiseen. Voin jo kuvitella mielessäni, kuinka etenkin meikki- tai naisten ( ja sitä kautta miesten) kauneusteollisuus ottaa telomeerit käyttöön. Tule ja testaa, kuinka vanhentunut olet - meillä on tätä rasvaa, joka on hyvin kallista, mutta 9/10 naisesta on todennut ( joukossa muutama superjulkkis) että se auttaa, kyseisen rasvan jälkeen tuntuu kuin lymfosyyttien telomeerit kohentuisivat jo ensimmäisen käyttökertan jälkeen.
Psykiatriaan voi tulla siis hyvin biologisia mittareita. Seminaarissa oli myös eräs mieshenkilö, joka kommentoi mielellään usein ja pitkään, kuin omaa puhettaan kuunnellen luentoja, päätymättä mihinkään kysymykseen luennoitsijalle, välillä jäi epäselväksi mitä hän halusi ilmaista- ei ollut vaikea arvata, mitä teoreettista viitekehystä hän edusti. Mutta hänestä ja hänenkaltaisistaan huolimatta biologia on palannut psykiatriaan, ehkä jäädäkseen, mikä on hyvä asia.
Kahnemanin kirja on hyvä, mutta hänkin vain viitteellisesti viittaa aivorakenteisiin, jotka ovat koko mielen toimintamme esilämmityksen aiheena. Kyllä meidän psykiatrien tulee perustaa ajattelumme aivojen toimintaan.
Seminaarissa lanseerattiin iskulausetta, että ahdistuneisuushäiriöt ovat aivosairauksia. Kuulin saman lauseen vuonna 2000 Los Angelesissa päihdeongelmien kohdalla, mikä herätti tietenkin mielenkiintoa aivolöydöksiä kohtaan. Aivotutkimukselle tulee siis saada lisää rahoitusta. Samalla aivosairaus- ajattelu herättää ajatuksia, jotka liittyvät 1980-luvulla alkaneeseen medikalisaation jälkeiseen aikaan eli biomedikalisaatioon, joka taas on vaarallista psykiatrialle. Biomedikalisaatiosta kerron joskus myöhemmin.
Se taas että meidän kognitio on kehollista, pakottaa psykiatrit takaisin somaattisen lääketieteen osaamiseen. Psykofyysinen terapia voi osoittautua näyttöön perustuvaksi, kun se ei paalaa premissejään vanhaan spekulatiiviseen psykiatriseen ajatteluun.
Niin ja niistä englantilaisista vielä. Kyllä havaintojen kehystämisellä, siis sillä että katsoo asiaa uudella ja tietyllä tavalla, on vaikutusta. Katsoessani englantilaisia uusin ajatuksin, päädyin aikaisemmasta poikkeavaan lopputulokseen, jonka ajattelenkin saavuttavani. Englantilaiset eivät pukeudu yhtä hienosti kuin italialaiset, mutta eivät he kaikki ole töykeitä. Tapasin viehättäviä englantilaisia kollegoja. Työnsä puolesta ystävälliset olivat ystävällisempiä kuin eräät Finnairin lentoemännät.
Lontoo oli erittäin siisti, mikä herätti assosiaatioita englannin kielen lausumisesta englantilaisittain. Vähän sellaisen herraskaisen olon, mukavan miehenä olemisen olon.
Lontoo muistutti jostain vanhanaikaisesta herrasmiesmäisyydestä, joka valitettavasti on kadonnut maailmasta. Maailma on muuttunut. Aikuiset miehet kulkevat hupparissa teinipoikien tapaan. Sibling Society- kirjassa runoilija Robert Bly kirjoittaa 1990, että nuoret ovat valmiita kuolemaan julkisuuden takia. Breivik on BBC:n ykkösuutinen.
<br/ Miesliikkeen tarve on ehdoton, muttei sellaisen joka meillä kerran oli, naisten kylkiluuna ollut yhdistys. On täysin oikein, että on herraklubeja, joihin naisilla ei ole asiaa. Miehet ansaitsevat parempaa.
Kuvittelen parempaa tulevaisuutta! Minä olen kuin englantilainen herrasmies Big Benin juurella. Ehkä tulen takaisin Lontooseen, niin että ehdin käydä kaupungillakin, nyt ahdistuksen hoitoon keskittynyt seminaari oli niin aikataulutettu, ettei kaupungilla oleiluun aikaa jäänyt ollenkaan.
Perheen tuliaisetkin piti hankkia lentokentältä. Mutta en olisi törmännyt Kahnemanin kirjaan, jos en olisi mennyt tuliaisia ostamaan. Maailmani ei olisi heilahtanut ilman Kahnemanin kirjaa. Bibliofiilinä taisin kyllä ostaa pari muutakin kirjaa.
22.4.2012
Yli 400 psykiatria 18 maasta oli kokoontunut Lontooseen kuulemaan, mitä ahdistuneisuushäiriöistä on uutta tutkittua tietoa. Ahdistuneisuushäiriöiden perimästä, siis perimä selittää 30% ahdistuneisuudesta, ajatus ei ole mielelle uusi. Nyt tutkijat koettavat selvittää, mitkä geenit vaikuttavat ahdistuneisuuteen.
Nuori naisprofessori, hyvin kaunis nuori nainen, piti seminaarin parhaan esityksen vanhojen herrojen hallitsemassa seminaarissa. Hän puhui ahdistuksen patogeneesistä - siitä miten ahdistuksen ajatellaan syntyvän, kehittyvän ja ilmenevän. Elegantti esitys, loistava englanti, korostus kieli Amerikassa asumisesta. Hän aloitti perimästä, liitti siihen epigeneesin, ympäristöolosuhteet - tavalla joka oli fantastinen. Hurmaava nainen!
Vastakohta hänelle oli vanha mies, joka markkinoi - viimeisessä luennossa - ei siis oikeasti kertonut faktoja ahdistuneisuudesta ja sen hoidosta, vaan markkinoi tietyn lääkefirman lääkettä.
Voi olla, että esittämäni kysymys häntä edelliselle esiintyjälle: " Onko teillä Espanjassa pregabaliinin ( Suomessa Lyrican nimellä myydyllä lääkkeellä) väärinkäyttöongelmaa?" saattoi provosoida häntä markkinoimaapaan suuntaan. Sekä espanjalainen proffa että ruotsalainen seminaarin puheenjohtajaproffa kielsivät asian. Espanjalainen sanoi, ettei ollut sellaista olisi, ehkä sitten, kun lääkettä on myyty enemmän. Ruotsalainen puheenjohtajaproffa, jonka kanssa keskustelin Tukholmasta aamiaisella, sanoi, että ainoastaan vankilakundit käyttävät nuuskaamalla sitä. Suomalainen kolleegani tuli tuohtuneena sanomaan minulle, mitä tekopyhyyttä ja hyvä, että kysyit.
Minä kerroin että meillä Kaakkois-Suomessa on kuolemantapauksia Lyricaan liittyen. Euroopan alueen markkinointijohtaja etsi minut käsiinsä luennon jälkeen ja sanoi, että tekisinkö noista ilmoituksen omalle lääkelaitokselleni. Vastasin, että se on vähän vaikeaa, nuo potilaat ovat kuolleet sekakäytön seurauksena ja heidän sairauskertomuksiinsa ei enää pääse käsiksi. Kuolleiden sairauskertomukset sulkeutuvat heidän kuollessaan, eikä heistä enää saa näytteitä, joilla asian voisi varmentaa. Ehkä kuolemansyyn tutkijat voisivat vastata siihen, onko kliininen havaintoni oikea.
Seminaari MAP eli Management Anxiety in Practice on ahdistukseen hoitoon erikoistunut yhdistys, joka saa rahoituksensa lääkeyhtiöltä, joka myy ahdistuslääkettä. Siksi kai viimeisen luennon myyntipuhe oli tarkoitettu noille eurooppalaisille psykiatreille, jotka olivat paikalla.
Lääketeollisuus on markkinatalouden kovimpia kapitalismin linnakkeita. Lääketeollisuus, kuten muukin voittoon pyrkivä toiminta, laskee tarkkaan, miten mikäkin vaikuttaa. Koulutustilaisuuksiksi organisoidut tilaisuudet ovat totta kai markkinontia. Ei siitä ole kenelläkään epäilystä. Eikä lääketeollisuus sitä tekisi, ellei se saisi sijoitukselleen katetta. Mutta pettämätön tosiasia on, että ilman lääketeollisuutta psykiatrien koulutustilaisuudet olisivat melko vaatimattomia sekä sisällöltään että puitteiltaan, niihin ei ehkä jaksaisi enää työn ohella osallistuakaan. Näin on käymässä kotimaisille psykiatripäiville.
Markku Myllykangas on ottanut edellä mainitun asian esille monesti mediassa ja kirjoissaan - hän on oikeassa monessa asiassa, enkä ymmärrä miksi lääkärit hänen jutuistaan ärsyyntyvät. Ehkä se että Myllykangas saa julkisuutta lääkäri- ja lääketeollisuusvastaisuudellaan vie huomion hänen ajatuksiltaan. Niissä on paljon sellaista, jota on syytä tutkiskella.
Samantapaista markkinontia, jonka kohteeksi lääkärit lääketeollisuuden tuotteiden myyjinä joutuvat, tapahtuu monella muullakin alalla. Ilman että siitä tehdään median tarinoita. Muilla aloilla johtavissa asemissa olevat ystäväni saavat samanlaista "koulutusta" ilman luterilaista häpeän ja syyllisyyden painolastia. Mitä tekemistä oluenjuonnilla on rakentamisen kanssa, mitä tekemistä kullanhuuhdonnalla on atk:n kanssa. Niin se assosiatiivinen toiminta yhdistää asioita.
Kahnemann kertoo kirjassaan, että kun jotain epätotuutta toistaa tarpeeksi kauan, sitä on tuttuutensa vuoksi vaikea erottaa totuudesta. Kannabis on terveellinen luonnontuote.
Ihmiset ovat yleensä ajattelijoina laiskoja ja älykäskin ihminen on alttiina virheille ajattelussaan. Kahnemanin kirja, siis johon olen jo viitannut ja josta myöhempänä, riisuu meiltä rationaalisen eli järkevän ja vapaan toimijan viittaa yltämme.
Ihmisen usko omaan virheettömään ajatteluun on tiukassa, vaikka havaintomme, ajattelumme ja käyttäymisemme on tuon virheellisen uskon vääristämää. Muller-Lyerin illuusiossa on kaksi samanpituista viivaa, mutta lisäviivojen asemasta toinen näyttää pidemmältä kuin toinen. Vaikka mittaamalla saa tiedon niiden samamittaisuudesta, niin silti havainto yrittää edelleen kertoa, että toinen viivoista on pidempi. S1:tä ei voi muuttaa, se on automaattinen. Ainoastaan työllä ja tuskalla voi saada tiedon omakseen, niin ettei automaattiohjaus vie enää hakoteille. Päihdepsykiatrina törmää tähän ilmiöön päivittäin.
Ilmiö on aika tuttu muillekin psykiatreille, joiden pääasiallisin tehtävä on saada potilas määrittelemään uudelleen ongelmansa, niin että se on ratkaistavissa. " Niin mutta kun ..." lause on noussut potilaitteni huulilta, ennen kuin he ovat edes ajatelleet ehdottamaani asiaa.
Asia on tietysti myös päinvastoin. Kahneman kertoo kirjassaan, miksi toisten virheet on helpompi havaita kuin omansa.
Oli aika hauska tehdä eräs huomio psykiatreista seminaarissa. Kun saksalaisen kollegan kanssa keskustellessa kysyi, kuinka paljon psykiatrit ansaitsevat Saksassa, niin saksalaiskollegat antavat vastauksen nettona eli paljonko jää käteen verojen jälkeen. Ehkä se olisikin oikeampi ilmoittaa, kuinka paljon ihmiset ansaitsevat.
Norjalaiset kollegat valittelivat verojen kauhistuttavaa määrää, vaikka itse palkkasumma paperilla on iso. Monet lääkäreiden palkkoja kadehtivat eivät tiedä paljonko palkasta jää käteen. He eivät varmaan kadehtisi niin, jos he tietäisivät paljonko lääkärin palkasta jää käteen. Puhumattakaan kuinka paljon lääkärit tekevät töitä suhteessa palkkaan, paljon enemmän kuin monet muut. Huoltosuhde toimii lääkärin kohdalla.
Joka kuukausi osallistun suurella määrällä rahaa solidaarisuusveroon, joka menee enimmäksi tehottomien julkisten rakenteiden ylläpitämiseen.
Toisaalta vaimoni, joka on pitkälle koulutettu, mutta alalle, jossa ei juuri saa palkkaa kuin nimeksi,ja joka on selvästi suomalaisen keskipalkan alle, palkka ei ole ollut julkisessa keskustelussa.Kun matalapalkkaisuudesta puhutaan mediassa, vaimoni ala ei ole koskaan ollut keskusteluissa, vaikka naisten palkoista jotkut huolta kantavatkin. Toisaalta he eivät halua tulla esillekään, koska palkka on nikn matala. On aika epämieluisaa tulla kertomaan julkisuuteen, kuinka vähän palkkaa saa. Ala on silti hyvin suosittu.
Eläkettä siitä palkasta ei juuri kerry. Sillä eläkkeellä ei kunnosteta työuran aikana vaivalla ja säästämällä hankittua asuntoa. Ruotsinkieliset ovat keksineet säätiöittää asuntonsa, niin että syntymällä sopivaan sukuun saa säätiöstä rahaa asunnon ostoon, joka palautuu säätiöön henkilön kuollessa tai kuoleman lähestyessä. Suomenkieliset repivät sukupolvia kestävät sisarusriidat samasta aiheesta ja lihottavat juristien tilipussia.
Jos asuu taloyhtiön asunnossa, vaikkapa Helsingin keskustassa, on pankinjohtajan tai isännöitsijän helppo ostaa pienieläkeläisen asunto itselleen yhtiökokouksessa vaikkapa kalliilla ikkunaremontilla. Pienieläkeläinen ei kykene kymmenientuhansien eurojen remonttia maksamaan. Pankinjohtaja tai isännöitsijä, jos hän uskoo Jumalaan ja kuuluu oikeaan seurueeseeen voi huomauttaa jäsen 37:lle, että nyt olisi halpa asunto Punavuoressa. Niin se elämä vain menee, ei siitä kannata kauhtanaansa repiä. Joku voisi repiä julkisesti, jos olisi nuori toimittaja suurilevikkisessä lehdessä. Ei vakiintunut taloustoimittaja. Niin se elämä vain menee.
Ehkä heitä vaimoni alalla on niin vähän, ettei heidän matalapalkkaisuudessaan ole ammattiyhdistyssolidaarisuuteen eikä ainakaan mediaseksikkyyttä. Yksikään puolue ei ole heitä maininnut. Kerran on mainittu kirjaston työntekijät. Eräskin kirjastotyöntekijä sai minut pienenä, äitini vietyä minut julkiseen kirjastoon, kiinnostumaan kirjoista.
Ei kertaakaan koko vaimon yli 20 vuoden työuran aikana! Se mikä on mediassa, se muistetaan. Vaimoni ei ole juuri ollut poissa töistäkään koko uransa aikana. Mutta mitä väliä sillä on.
Kahneman kertoo kirjassaan, että rahan esillä pitäminen mediassa muuttaa käyttäytymistä individualismin suuntaan. Olen muuten sitä mieltä, että puoluetuki pitäisi lakkauttaa.
Heathrowin lentokentältä ostin siis Daniel Kahnemanin kirjan: Thinking, fast and slow (2011). Kirjoittaja on kai edelleen ainut psykologi, joka on saanut Nobelin palkinnon. Kahnemanin kirja on hiuksia nostattava lukukokemus, sillä edellytyksellä, että minulla olisi hiuksia. Kirja tulee ehdottomasti suomentaa ja laittaa lukiolaisten pakolliseksi lukukirjaksi. Steven Pinker mainostaa kirjan kannessa, että Kahneman ehdottomasti tärkein elossaoleva psykologi.
Kahnemann paljastaa kirjassaan, että esimerkiksi " priming" , suomennosta sanalle on vaikea keksiä, mutta se tarkoittaa sitä että havainnot, ajattelu ja jopa käyttäytymisemme voidaan "esilämmittää" niin että assosiatiivinen ajattelu ja muistaminen muokkaavat sen jälkeen havaintojamme, ajatteluamme ja käyttäytymistämme.
Muistan sosiologian proseminaareista, kunka vaikeaa oli osan opettajistakin miettiä havaintojen ja ajattelun teoriapitoisuutta. Oli hellitty ajatusta, että ihminen on vapaa subjekti, joka ajattelee objektiivisesti.Bhaskar todisti, että kaikki havainnot ovat jo teoriapitoisia eli kauneus on katsojan silmässä.
Muistan, kun väittelin - ah pidän hienoista väittelyistä, kuten Kahneman kertoo kirjassaan hyvässä ja tutkimusta edistävässä mielessä väitelleensä työtoverinsa Amos Tverskyn kanssa päivittäin heidän kävelyretkillään - nyt jo professoriksi kohonneen miehen kanssa siitä, voiko mies tehdä naistutkimusta. Nykyinen professori väitti, ettei voi. Väitin että periaate on järjetön, koska se johtaisi siihen, että ruskeasilmäiset voivat tutkia vain ruskeasilmäisiin liittyviä asioita. Nykyinen professori oli jo silloin viisas, hän sanoi, että olet oikeassa, periaate on järjetön, sitä pitää tarkistaa.
Mutta takaisin Kahnemanin kirjaan. Esimerkiksi jos ajattelee kahta sanaa, jotka satunnaisesti laitetaan keskenään. "Banaani ja oksentaminen" saa aikaiseksi kokonaisen havaitsemisen, ajattelun ja käyttäymisen ketjun.
Kahneman kutsuu mielemme toimintoja heuristisesti ja mielenenergiankulutuksen kannalta taloudellisesti nimillä S1 ja S2. " S1" ( intuitiivinen ja impulsiivinen) ja " S2" ( järkeilykyinen, varovainen ja laiska). S1 on vastuussa koko havaitsemis-, ajattelu- ja käyttäytymisketjusta, joka kahden sanan yhdistämisestä käynnistyy. S2 on yleensä vain taustalla ja laiskana enimmän osan ajasta. Järkevä ihminen , tyypin S2-toiminta, on meissä luonnostaan laiska, S1:n esilämmitettävä osuus on taas aina päällä. Olemme aina vaikutelmille alttiita.
Emme osaa ajatellakaan, kuinka paljon pystyy vaikuttamaan ihmisen käyttäytymiseen antamalla hänelle ohjeita. Jos käsket ihmisen kävellä tavanomaistaan hitaammin, hän alkaa huomata vanhuuteen liittyviä mielikuvia. Näyttämällä hänelle ennen vaaleja kouluun liittyviä asioita, voi kouluteemat saada poliittiselle agendalle esille. Sanomalehdet ja niiden toimittajat ovat tienneet asian kauan. Nyt sille on tieteellistäkin tukea. Katso tarkkaan, kuka poliittisen jutun on kirjoittanut, ja mikä parempaa, jos tietäisit hänen taustaryhmänsä. Puhumattakaan julkisista palkinnoista.
Hämmästyttävää, ettei valtavan laajaa mainostamista ole nykyistä enempää rajoitettu. Pikavipeistä keskustelua johtaa kokoomuspolitikko. Luulisi, että ainakin vasemmistopuolueet olisivat asiasta huolissaan.
Jutun juoni on siinä, että järkevä S2- tyypin toiminta vaatii aina tietoista ponnistelua ja tarkkaavaisuutta. Kaikki eivät jaksa ajatella, mikä näkyy heidän pupillien koosta - jos Kahnemania uskomme. Ja miksi emme uskoisi, onhan hän tärkein elossaoleva psykologi.
On oikeastaan järkyttääväkin ajatella, miten paljon " primingilla" voidaan tehdä. Jos sinulle annetaan ohjeita esim. nyökkäillä tai pudistaa päätäsi minkä tahansa kuulemasi asian suhteen ( lue vaikka tämä juttu nyökytellen ja toisella kerralla päätä pudistellen), niin havainnon, ajattelun ja käyttäytymisen lopputulos on aivan eri. Nyökkääjät hyväksyvät esitetyn ajatuksen helpommin.
Siksi onkin helppo huomata psykiatrin työssään, että kamalaa lapsuuttaan tai muita elämän kamalia tapahtuneita asioita toistuvasti muistelemalla, ihminen säätää koko mielensä tarpomaan lapsuuden kamaluuksien juoksuhiekassa - ja sitten sitä hämmästyneenä ihminen ihmettelee, miten voin niin huonosti. Mitä kylvät, sitä niität, kertoo lähes 2000 vuotta vanha kirja..
Jos lapsuuden tai muun elämänvaiheen kovistakin kokemuksista hakee myönteisiä poikkeuksia - miksi selvisin niistä, on tunnelma täysin toinen.
Testaa itsesi: ajattele nyt lapsuuden vastoinkäymistä, joka sinulle on jäänyt mieleen ja josta olet edelleen katkera, Kuvittele tarkoin ja mahdollisimman elävästi koko kivulias tapahtuma ! Kuin näkisit itsesi videoituna tai elokuvana. Hyvä! Nyt tunnustele, miltä sinut nyt tuntuu. Kognitio on aina kehollista sanovat kognitiiviset neurotutkijat. Tapasi kertoa oma tarinasi tuntuu luissasi ja ytimissäsi.
Nyt kuvittele sama lapsuuden kaltoinkohtelu ja mieti, miksi selvisit siitä. Näe itsesi uudessa videossa selviämässä tapahtumasta. Näe itseni sankaritarinassa, tällähän sisäisellä sankarilla joku vieläkin ratsastaa kohti aamunkoittoa moljoonaomaisuus taskussaan.
Kerro itsellesi ääneen, mitä hyvää sinussa oli, minkä hienojen ominaisuuksiesi vuoksi selvisit kyseisestä kamalasta asiasta. Miten kyseinen tapahtuma on vahvistanut sinua, mitä hyviä ominaisuuksia sinuun on tullut tuon vastoinkäymisen johdosta? Hyvä! Pysähdy nyt tunnustelemaan, miltä sinusta nyt tuntuu. Kognitio on aina kehollista. Tunne voittajan flow, tunne kuinka olet kohtalon ja jumalten suosikki, joka toistuvasti keitetään vaikeuksien liemessä.Feniks-lintu syntyy aina uudelleen tuhkasta.
Voit valita, siis aika pitkälle voit itse valita, miten suhtaudut kohdallesi sattuneisiin onnettomuuksiin ja vastoinkäymisiin sekä miten koko kehosi tulee asiaan suhtautumaan. Tällä kaikella on vaikutusta siihen sairastutko vai et, vanhenetko ennen aikojasi vai et.
Lontoon seminaarissa etelä-afrikkalainen naisprofessori kertoi ahdistukseen ja elämänvastoinkäymisiin liittyvistä tutkimuksistaan. He tutkivat raiskattuja naisia. Meillä on elimistössämme valkosoluja, eräät niistä ovat nimeltään lymfosyyttejä. Meillä on myös jokaisessa solussa olevassa DNAssa telomeerejä. Telomeerit kertovat solujemme ja kehomme vanhenemisestä, joko normaalisti tai vastoinkäymisten lisäämänä. Niillä lapsilla, joilla on paljon vastoinkäymisiä, voi olla telomeerien lyhentymistä. Myös ahdistuneisuushäiriöissä on todettu telomeerien lyhentymistä. Telomeerien lyhentyminen lymfosyyteissä kertoo raiskattujen naisten kovien kokemisesta.
Meillä psykiatreilla voi siis pian olla käytössämme biologinen " mittari", joka mittaa " oikeasti" koettua kärsimystä. False memories, eli väärät muistikuvat voivat paljastua myös tätä kautta. Myös muisti on alttiina illuusioille, kuten näköhavaintokin. " Kyllä minun lapsuus oli oikeasti kamala." ei välttämättä pidä paikkaansa. Varsinkin masentuneena ihminen on altis tällaiseen harha-ajatteluun.
Positiivisen ajattelun on todettu kohentavan lymfosyyttien telomeereja. Vielä ei ole riittävästi tutkittu henkilöitä, jotka selviävät elämän vastoinkäymisistä. Eräs psykiatri kysyikin seminaarissa, emmekö vikojen ja puutteiden lisäksi tarvitse myös tietoa resilienssistä, jonka kai voi suomentaa selviytymiskyvyksi. Kyllä vaan, mitä suurimmassa määrin tarvitsemme positiivisen psykologian tutkimuksia, koska se muuttaa koko psykiatrian tapaa havaita, ajatella ja käyttäytyä. Miten myönteiset poikkeukset vahvistavat lymfosyyttien telomeereja olisi loistava tutkimusaihe.
Positiivisuuden tuleminen psykiatriaan romahduttaisi nykyisen paradigman - ongelmia ja vikoja tarkkailevat psykiatrit sekä samaa kamaluuttaan valittavat potilaat olisivat liemessä. Heidän pitäisi muuttua, suuntautua tulevaa kohtaan. Se ei tulisi olemaan monelle helppoa!
Valkosolujen telomeerien mittaamista voi käyttää myös vanhenemiseen liittyvien muutosten tutkimiseen. Voin jo kuvitella mielessäni, kuinka etenkin meikki- tai naisten ( ja sitä kautta miesten) kauneusteollisuus ottaa telomeerit käyttöön. Tule ja testaa, kuinka vanhentunut olet - meillä on tätä rasvaa, joka on hyvin kallista, mutta 9/10 naisesta on todennut ( joukossa muutama superjulkkis) että se auttaa, kyseisen rasvan jälkeen tuntuu kuin lymfosyyttien telomeerit kohentuisivat jo ensimmäisen käyttökertan jälkeen.
Psykiatriaan voi tulla siis hyvin biologisia mittareita. Seminaarissa oli myös eräs mieshenkilö, joka kommentoi mielellään usein ja pitkään, kuin omaa puhettaan kuunnellen luentoja, päätymättä mihinkään kysymykseen luennoitsijalle, välillä jäi epäselväksi mitä hän halusi ilmaista- ei ollut vaikea arvata, mitä teoreettista viitekehystä hän edusti. Mutta hänestä ja hänenkaltaisistaan huolimatta biologia on palannut psykiatriaan, ehkä jäädäkseen, mikä on hyvä asia.
Kahnemanin kirja on hyvä, mutta hänkin vain viitteellisesti viittaa aivorakenteisiin, jotka ovat koko mielen toimintamme esilämmityksen aiheena. Kyllä meidän psykiatrien tulee perustaa ajattelumme aivojen toimintaan.
Seminaarissa lanseerattiin iskulausetta, että ahdistuneisuushäiriöt ovat aivosairauksia. Kuulin saman lauseen vuonna 2000 Los Angelesissa päihdeongelmien kohdalla, mikä herätti tietenkin mielenkiintoa aivolöydöksiä kohtaan. Aivotutkimukselle tulee siis saada lisää rahoitusta. Samalla aivosairaus- ajattelu herättää ajatuksia, jotka liittyvät 1980-luvulla alkaneeseen medikalisaation jälkeiseen aikaan eli biomedikalisaatioon, joka taas on vaarallista psykiatrialle. Biomedikalisaatiosta kerron joskus myöhemmin.
Se taas että meidän kognitio on kehollista, pakottaa psykiatrit takaisin somaattisen lääketieteen osaamiseen. Psykofyysinen terapia voi osoittautua näyttöön perustuvaksi, kun se ei paalaa premissejään vanhaan spekulatiiviseen psykiatriseen ajatteluun.
Niin ja niistä englantilaisista vielä. Kyllä havaintojen kehystämisellä, siis sillä että katsoo asiaa uudella ja tietyllä tavalla, on vaikutusta. Katsoessani englantilaisia uusin ajatuksin, päädyin aikaisemmasta poikkeavaan lopputulokseen, jonka ajattelenkin saavuttavani. Englantilaiset eivät pukeudu yhtä hienosti kuin italialaiset, mutta eivät he kaikki ole töykeitä. Tapasin viehättäviä englantilaisia kollegoja. Työnsä puolesta ystävälliset olivat ystävällisempiä kuin eräät Finnairin lentoemännät.
Lontoo oli erittäin siisti, mikä herätti assosiaatioita englannin kielen lausumisesta englantilaisittain. Vähän sellaisen herraskaisen olon, mukavan miehenä olemisen olon.
Lontoo muistutti jostain vanhanaikaisesta herrasmiesmäisyydestä, joka valitettavasti on kadonnut maailmasta. Maailma on muuttunut. Aikuiset miehet kulkevat hupparissa teinipoikien tapaan. Sibling Society- kirjassa runoilija Robert Bly kirjoittaa 1990, että nuoret ovat valmiita kuolemaan julkisuuden takia. Breivik on BBC:n ykkösuutinen.
<br/ Miesliikkeen tarve on ehdoton, muttei sellaisen joka meillä kerran oli, naisten kylkiluuna ollut yhdistys. On täysin oikein, että on herraklubeja, joihin naisilla ei ole asiaa. Miehet ansaitsevat parempaa.
Kuvittelen parempaa tulevaisuutta! Minä olen kuin englantilainen herrasmies Big Benin juurella. Ehkä tulen takaisin Lontooseen, niin että ehdin käydä kaupungillakin, nyt ahdistuksen hoitoon keskittynyt seminaari oli niin aikataulutettu, ettei kaupungilla oleiluun aikaa jäänyt ollenkaan.
Perheen tuliaisetkin piti hankkia lentokentältä. Mutta en olisi törmännyt Kahnemanin kirjaan, jos en olisi mennyt tuliaisia ostamaan. Maailmani ei olisi heilahtanut ilman Kahnemanin kirjaa. Bibliofiilinä taisin kyllä ostaa pari muutakin kirjaa.
22.4.2012