Malesian rauhallisuus alkaa tarttua
Malesian rauhallisuus alkaa tarttua
Kuchingissa oleminen on ollut mukavaa. Kaupunki on mukavankokoinen. Kaikkea mitä toivoa saattaa kaupungista löytyy. Ihmiset ovat rauhallisia, mitään koheltamisen tunnetta ei näy eikä tunnu. Ei edes vilkas vasemmanpuoleinen liikenne tunnu levottomalta.
Konferenssin ohjelmaa oli muutettu niin, että esitykseni olisikin ollut aikaisemmin. Pidin esitykseni toiseksi viimeisenä konferenssissa. Paikalla oli vielä yllättävän monta henkilöä. Sain esityksestäni hyvää palautetta, vaikka itselle jäi vähän epävarma olo, mitenhän se meni. Ihmiset tulivat kättelemään ja sanoivat, että olipa hieno juttu tuo teidän muutos. Eräs japanilainen mies koetti kovasti kysellä, miten yhteistyö eri erikoisalojen ja eri toimijoiden välillä toimii. Esityksessäni näytin yli kymmenen vuotta sitten tekemäni kaaoskalvon, joka kertoo, että kyllä meillä on edelleen resursseja runsaasti käytössä, mutta suuri integraatio eri palvelujen kesken ei toimi. Lisäksi meillä on lakeja, jotka suoranaisesti toimivat esteenä kunnollisen yhteistyön tekemiselle. Täälläkin konferenssissa tuntuivat lakimiesten, vakuutusyhtiöiden pelon ja epäluuloisten ihmisten ajatukset tietojen yksityisyydestä huolettavan enemmän kuin se, että palvelu sujuisi mahdollisimman sujuvasti.
Käytin puheenvuoron yhdessä workshopissa yksityisyyden suojasta ja sanoin, että kolikon toinen puoli unohtuu, kun lääkäristä tulee lainsuojaton. Potilas, joka on päihtyneenä ja siksi asiasta muistamattomana päättänyt aamuyöllä kieltää tietojensa näkymisen Kanta-arkistossa, tuodaan tajuttomana päivystykseen, missä hänen tietonsa eivät näy missään. Hänet herätetään opiaattien vasta-aineella. Herättyään hän haluaa lähetä välittömästi vastaanotosta pois. Hän kirjoittaa nimensä alle, että hän poistuu omasta tahdostaan, vaikka hänelle kerrotaan moneen kertaan, että vasta-aine herättää hänet tajuttomuudesta opiattien yliannoksessa, muttei opiaatit ole hänen elimistösään mihinkään hävinneet. Jos hän nukahtaa uudestaan, niin hän voi kuolla. Nuori narkomaani poistuu sadatellen päivystyksestä ja hänet löydetään kuolleena parin kilometrin päässä ensiavusta.
Vastaava tapaus on vanha naisihminen, joka kärsii harhaluuloisuushäiriöstä, on myös halunnut kieltää tietojensa näkymisen, koska hän täysin vakuuttunut, että Reima-niminen mies käy makaamassa hänet joka yö. Reima näkee potilaan mukaan sairauskertomuksista hänen kotonaolemisaikansa ja täten voi hämätä muita niin, ettei kukaan usko, kun rouva kertoo, että Reima käy raiskaamassa hänet joka yö. Vanha rouva myös tuodaan päivystykseen tajuttomana otettuaan kolmannen kerran iltalääkkeensä purkistaan, joka on keittiön pöydällä. Hänkään ei muistanut, mitä hän lääkkeitä oli ottanut aikaisemmin.
Päivystyksessä on nuori lääketieteen opiskelija, joka on innokkaana opintojen edistyttyä tiettyyn vaiheeseen, on halunnut päivystää. Nyt hänellä on kaksi tajutonta ihmistä edessään, eikä hän oikein tiedä, mitä tehdä. Päivystyksen kokeneet hoitajat koettavat tehdä mitä tehtävissä on, takapäivystäjä on hälytytetty paikalle, mutta vanha erikoislääkäri tulee vastentahtoisesti paikalle. Nuori narkomaani kuolee yliannostukseen ja omaiset, jotka ovat jo yrittäneet kaikkensa hänen pelastamisekseen huumeongelmalta, koettavat purkaa turhautumistaan ja syyllisyyttään tekemällä valituksen tehdystä hoitovirheestä. He valittavat nuoren kuolemasta äänekkäästi joka paikassa, vaikka juuri edellisenä iltana he olivat salaa toivoneet, että nuori kuolisi juuri yliannostukseen ja loputon piina siitä, että mistä nyt puhelinsoitto tulee loppuisi. He ovat silti koko ajan tienneet, että tuollaisesta huumeidenkäytöstä ei voi hyvää seurata. Nyt on kuitenkin joku saatava vastuuseen siitä, että nuori on kuollut. Vaikka hänen kuolemaansa omaiset ovat salaa toivoneet, niin eivät he silti ole toivoneet hänen oikeasti kuolevan. Nuoren narkomaanin kuoltua he muistavat kuinka suloinen ja kohtelias tämä nuori mies oli. Tosiasiassa hän kävi kuolemaa edeltävänä iltana kiristämässä isoäidiltä hänen rahansa, vaikka olisi tarvinnut ne itsekin. Isoäiti ei tohtinut kieltäytyä, vaikka tiesi niiden menevä huumeisiin.
Nuori lääketieteen opiskelija ei löydä myöskään potilaan itse sulkemasta tietokannasta, mitä lääkkeitä vanhalla rouvalla on käytössä ja yrittää antaa sydänlääkettä, jolle vanha rouva on allerginen ja joka on ehdoton kontraindikaatio hänen muiden lääkkeittensä kanssa. Rouva kuolee kammiovärinään pian päivystyksessä annettujen lääkkeiden jälkeen. Elvytystoimista ei ole apua. Rouvalla ei ole elossa olevia lähiomaisia ja kauemmat sukulaiset keskittyvät veriseen perinnönjakotaisteluun rouvan isosta kaupunkiasunnosta, sen sijaan että kyselisivät, mitä rouvalle tapahtui. Saatikka olisivat edes kiinnostuneita muistutuksen tai valituksen tekemisestä.
Nuori loppuvaiheen lääketieteen opiskelija saa vakavan muistutuksen Valviralta hoitovirheestä. Tämä innokas ja hieno nuori, josta olisi varmasti tullut loistava lääkäri kokemuksen myötä, ottaa tapauksen niin raskaasti, että päättää lopettaa lääkäriopinnot ja opiskella tuotantotaloutta Otaniemessä. Hän valmistuu diplomi-insinööriksi kantaen sisällään raskasta syyllisyyttä siitä, ettei osannut toimia tuossa akuutissa tilanteessa niin, että ihmishenkiä olisi säästynyt. Yksityisyyden suoja on saanut ansaitsemattomat uhrinsa.
Tarina on täysin keksitty, mutta täysin mahdollinen, kun yksityisyyden suoja ylittää järkevyyden, kuten nyt on Suomessa tapahtumassa.
Menin Kuchingin konferenssiin paikalle aamupäiväworkshoppien jälkeen, koska rouva halusi käydä kaupungilla ostoksilla ja näyttää kuinka hienoja paikallisia käsitöitä oli myynnissä. Lisäksi päätimme ostaa yhden matkalaukun kadonneen tilalle – sellaisen jonka saa matkustamoon mukaan. Joudumme palaamaan Pariisin kautta, mikä herättää taas epäilyksiä, kuinka matkalaukkujen käy. Kuulin hotellin virkailijoilta, että myös Amsterdamin kautta voisi tulla Malesiaan. Rouva muistuttaa, kuinka katselimme kerran Amsterdamissa konetta odottaessamme, kuinka huolettomasti matkalaukkuja kuljettavat työläiset ajelivat. Välillä putosi joku laukku, jota ei otettu mukaan, saati että olisi edes huomattu, että se putosi.
Paluumatka on siis alkamassa pian. Viikko on kulunut nopeasti, sää on ollut loistava, vaikka toistuvia ukkosia on näkynyt, niin ne ovat lähinnä olleet vuorilla, mikä tuo mieleen elokuvan sumuisten vuorien gorilloista. Paikka on ollut rauhallinen, konferenssi on ollut sopivan pieni, joten ihmisiin on ollut helppo tutustua.
Kävimme eilen laivaristeilyllä Sarawak-joella. Näimme minkälaisia palatseja täkäläisten ministerien virka-asunnot ovat. Ne tarjoavat suuren kontrastin puiden varaan rakennettuihin paikallisiin taloihin nähden. Tuntuu jotenkin järjettömältä, miksi jonkin ministerin virka-asunnossa pitäisi olla noin paljon huoneita ja tilaa. Tosin tapasinhan konferenssissa naisen, jolla on kai 26 siskoa tai veljeä. Tai oikeammin sisko- tai velipuolta. Nainen kertoi, että sukulaisjuhliin on vähän vaikea miettiä ketä kutsuu, kun enojakin on nelisenkymmentä. Hän kertoi isänsä olleen erään maan merkittävä mies ministeriössä. No ehkä tuollainen mies tarvitsee palatsin. Se vain ihmetyttää, että kenen rahoilla nuo palatsit on rakennettu.
Torstaina kuulin vielä muutamia esityksiä, joissa käsiteltiin paikallisia asioita. Sademetsistä tulee useita jokia ja näihin jokiin on asennettu vesivoimaturbiineja, jotka tuovat energian syrjäisiin kyliin sademetsissä. Nuori apulaisprofessori kertoo, että syrjäiseen kylään on lentämällä tunnin matka ja 8- 10 tunnin matka nelipyörämaasturilla. Jälkimmäinen vaihtoehto kuulostaa tosi mielenkiintoiselta – kahdeksan tunnin ajomatka läpi viidakon. Sellainen voisi olla hieno kokemus. Rouva koettaa muistuttaa, mitä kaikkia tauteja matkalla voisi saada. Mielikuvaan matkasta läpi viidakon ei tunnu sopivan tautiajattelu juuri nyt. Paikallisessa esitteessä on myös kajakkimatka viidakkojoella, rouva muistuttaa jälleen taudeista.
Saksalainen puheenjohtaja kertoo, että Saksassa vuosikymmenen sitten luvattiin 15 senttiä jokaisesta aurinkoenergialla tuotetusta kilowatista. Aluksi ihmiset hankkivat aurinkopaneeleita suurin määrin, mutta kun aurinkoenergian varastointi- ja verkko-ongelmat eivät ratkenneet, niin aurinkoenergiavaihtoehdosta tuli kallista, eivätkä ihmiset enää halua aurinkoenergiaa tästä syystä.
Sarawakin metsissä sen sijaan aurinkoenergiaa yritetään hyödyntää, koska täällä aurinko paistaa aivan eri malliin kuin Saksassa. Energiayhtiö kertoo ylpeänä, että he ovat ensimmäisiä, joka on asentanut aurinkovoimaa kyliin. Aurinkoenergian turvin päivittäinen energiansaanti on turvattu, vaikkei sen varastointiongelmaa ole vielä ratkaistu. Syrjäisissä kylissä aurinkoenergia on energianlähde, joka helpottaa monia asioita, muun muassa yhteydenpitoa kyliin ja niistä maailmalle. Kylästä ei tarvitse muuttaa pois, kun siellä voi esimerkiksi suihku toimia tuotetulla sähköllä tai ruoka säilyä jääkaapissa useamman päivän, niin ettei joka päivä tarvitse mennä metsälle tai kalalle.
Konferenssin viimeisenä päivänä kuulen pari esitystä, jotka tuovat mieleen suomalaisen akateemisen tutkijan kirjan ” Temput ja kuinka ne tehdään”. Eli nuori opiskelija on tehnyt tutkimuksen siitä, miten paikalliset yliopisto-opiskelijat ostavat netistä. Eräs professori sanoi oman esityksensä jälkeen, että hän teki sen, koska hänellä ei oikeastaan ollut mitään erityistä sanottavaa, kuten esimerkiksi meidän tutkimuksen tapaan. Opiskelija myös oppii tuota kautta tekniikan, jolla tutkimuksia tehdään. En jaksa lopettaa hämmästelyä, että eikö voisi valita oikeasti merkittäviä yhteiskunnallisia aiheita ja tutkia niitä. Toisaalta on helppoa ja yksinkertaista suorittaa nettikysely ja nimenomaan opiskelijoille ( olisi hauska tietää kuinka suuri osa tutkimuksista tehdään juuri yliopisto-opiskelijoille!) ja tehdä siitä hienoja tilastollisia operaatioita sekä tutkia toteutuuko nollahypoteesi vai ei. Muistelen, että jos mistä tahansa aineistosta tekee ainakin 20 eri tilastollista operaatiota, niin ainakin yksi noista assosiaatioista tulee tilastollisesti merkittäväksi. Opiskelijan tutkimuksen tulos oli, että nettisivun ulkoasu ei ole määräävin tekijä verkko-ostoksissa. Hän puhui hyvää englantia.
Kävimme taas kysymässä hotellin vastaanotossa matkalaukkua, mutta sitä ei ole löytynyt. Toisaalta prosessit sen etsimisen suhteen eivät olleet ihan hallussa, koska asiasta ei tullut ”jalkaansyöttöä” seuraavalle työntekijälle. Kolmatta kertaa asiasta puhuessa kuuntelija on yhtä ymmällä asiasta. Ilouutisena kuulema lähtöpäivänä vastaanotosta, että laukku on löytynytkin Pariisista ja saapuu hotellille noin kello kymmenen aikoihin. Ja vieläpä, että myöhäisempi uloskirjautuminen ei maksa juurikaan enempään, eli tavarat voivat olla omassa hotellihuoneessa lähtöön saakka.
Uima-altaalla olisi kaivannut kylmää suihkua, koska hikoilua oli siinä määrin. Allas olisi varmaan puhtaampi, jos sinne ei aina menisi suoraan hikineen, jota väistämättä yli 30 asteen lämmössä tulee. Myös pois tullessa voisi pestä pois nuo kemikaalit, joita altaaseen laitetaan. Suihku oli jossain sisätiloissa, mikä on epäkäytännöllistä.
Aamu valkenee täällä noin kuuden aikaan paikallista aikaa, pimeys tulee noin kello seitsemän aikaan illalla. Lämmintä oli eilenkin taas yli 30 astetta, ilmastoidusta hotellista ulos astuessa lämpö hellii. Se on samanlainen tunne kuin palelevana lämpimään saunaan menisi. Jos aurinko paistaa nyt aamulla, niin on vielä tarkoitus käydä uima-altaalla. Huone pitää luovuttaa puoleen päivään mennessä ja lentokentälle meidän pitää hakeutua alkuillasta.
Matkasta on nyt hyvä maku. Yli vuorokauden edessä oleva matkustaminen ja varsinkin Pariisin lentokentän vaihto huolettavat etukäteen. No pitää yrittää ottaa kaikki mahdollinen, ja sellainen jota ei halua menettää, sisään koneeseen. Meitä on kolme, joten saamme ottaa kolme laukkua sisään koneeseen.
Amerikasta Eurooppaan matkustettaessa on tainnut olla tiukin tarkastus lentokoneeseen tulevien laukkujen suhteen– hyttiin tulevan laukun on pitänyt mahtua noihin tehtyihin mittalaatikoihin, joita lentokentällä on ollut. Useimmiten ihmisillä on mahdottoman isoja laukkuja tai useita laukkuja, minkä vuoksi matkatavarahyllyille ei mahdu kaikkien tavarat. Norwegian airlinesilla on ollut niin pienet jalkatilat, ettei sinne ole mahtunut hyttikokoiset matkalaukut. Malesian airlinesissa välillä on mahtunut ja välillä ei. Tullessa Koala Lumpurista Kuchingiin oli tilaa runsaasti jalkatilassa, mutta istuimmekin exit-kohdalla, minkä vuoksi laukkuja ei saanut laittaa jalkatilaan. Pitänee tarkistaa, mihin meidät on nyt laitettu, koska itse paikan valinta ei ainakaan tullessa onnistunut.
Kuchingissa, Malesiassa 20.6.2014
Kuchingissa oleminen on ollut mukavaa. Kaupunki on mukavankokoinen. Kaikkea mitä toivoa saattaa kaupungista löytyy. Ihmiset ovat rauhallisia, mitään koheltamisen tunnetta ei näy eikä tunnu. Ei edes vilkas vasemmanpuoleinen liikenne tunnu levottomalta.
Konferenssin ohjelmaa oli muutettu niin, että esitykseni olisikin ollut aikaisemmin. Pidin esitykseni toiseksi viimeisenä konferenssissa. Paikalla oli vielä yllättävän monta henkilöä. Sain esityksestäni hyvää palautetta, vaikka itselle jäi vähän epävarma olo, mitenhän se meni. Ihmiset tulivat kättelemään ja sanoivat, että olipa hieno juttu tuo teidän muutos. Eräs japanilainen mies koetti kovasti kysellä, miten yhteistyö eri erikoisalojen ja eri toimijoiden välillä toimii. Esityksessäni näytin yli kymmenen vuotta sitten tekemäni kaaoskalvon, joka kertoo, että kyllä meillä on edelleen resursseja runsaasti käytössä, mutta suuri integraatio eri palvelujen kesken ei toimi. Lisäksi meillä on lakeja, jotka suoranaisesti toimivat esteenä kunnollisen yhteistyön tekemiselle. Täälläkin konferenssissa tuntuivat lakimiesten, vakuutusyhtiöiden pelon ja epäluuloisten ihmisten ajatukset tietojen yksityisyydestä huolettavan enemmän kuin se, että palvelu sujuisi mahdollisimman sujuvasti.
Käytin puheenvuoron yhdessä workshopissa yksityisyyden suojasta ja sanoin, että kolikon toinen puoli unohtuu, kun lääkäristä tulee lainsuojaton. Potilas, joka on päihtyneenä ja siksi asiasta muistamattomana päättänyt aamuyöllä kieltää tietojensa näkymisen Kanta-arkistossa, tuodaan tajuttomana päivystykseen, missä hänen tietonsa eivät näy missään. Hänet herätetään opiaattien vasta-aineella. Herättyään hän haluaa lähetä välittömästi vastaanotosta pois. Hän kirjoittaa nimensä alle, että hän poistuu omasta tahdostaan, vaikka hänelle kerrotaan moneen kertaan, että vasta-aine herättää hänet tajuttomuudesta opiattien yliannoksessa, muttei opiaatit ole hänen elimistösään mihinkään hävinneet. Jos hän nukahtaa uudestaan, niin hän voi kuolla. Nuori narkomaani poistuu sadatellen päivystyksestä ja hänet löydetään kuolleena parin kilometrin päässä ensiavusta.
Vastaava tapaus on vanha naisihminen, joka kärsii harhaluuloisuushäiriöstä, on myös halunnut kieltää tietojensa näkymisen, koska hän täysin vakuuttunut, että Reima-niminen mies käy makaamassa hänet joka yö. Reima näkee potilaan mukaan sairauskertomuksista hänen kotonaolemisaikansa ja täten voi hämätä muita niin, ettei kukaan usko, kun rouva kertoo, että Reima käy raiskaamassa hänet joka yö. Vanha rouva myös tuodaan päivystykseen tajuttomana otettuaan kolmannen kerran iltalääkkeensä purkistaan, joka on keittiön pöydällä. Hänkään ei muistanut, mitä hän lääkkeitä oli ottanut aikaisemmin.
Päivystyksessä on nuori lääketieteen opiskelija, joka on innokkaana opintojen edistyttyä tiettyyn vaiheeseen, on halunnut päivystää. Nyt hänellä on kaksi tajutonta ihmistä edessään, eikä hän oikein tiedä, mitä tehdä. Päivystyksen kokeneet hoitajat koettavat tehdä mitä tehtävissä on, takapäivystäjä on hälytytetty paikalle, mutta vanha erikoislääkäri tulee vastentahtoisesti paikalle. Nuori narkomaani kuolee yliannostukseen ja omaiset, jotka ovat jo yrittäneet kaikkensa hänen pelastamisekseen huumeongelmalta, koettavat purkaa turhautumistaan ja syyllisyyttään tekemällä valituksen tehdystä hoitovirheestä. He valittavat nuoren kuolemasta äänekkäästi joka paikassa, vaikka juuri edellisenä iltana he olivat salaa toivoneet, että nuori kuolisi juuri yliannostukseen ja loputon piina siitä, että mistä nyt puhelinsoitto tulee loppuisi. He ovat silti koko ajan tienneet, että tuollaisesta huumeidenkäytöstä ei voi hyvää seurata. Nyt on kuitenkin joku saatava vastuuseen siitä, että nuori on kuollut. Vaikka hänen kuolemaansa omaiset ovat salaa toivoneet, niin eivät he silti ole toivoneet hänen oikeasti kuolevan. Nuoren narkomaanin kuoltua he muistavat kuinka suloinen ja kohtelias tämä nuori mies oli. Tosiasiassa hän kävi kuolemaa edeltävänä iltana kiristämässä isoäidiltä hänen rahansa, vaikka olisi tarvinnut ne itsekin. Isoäiti ei tohtinut kieltäytyä, vaikka tiesi niiden menevä huumeisiin.
Nuori lääketieteen opiskelija ei löydä myöskään potilaan itse sulkemasta tietokannasta, mitä lääkkeitä vanhalla rouvalla on käytössä ja yrittää antaa sydänlääkettä, jolle vanha rouva on allerginen ja joka on ehdoton kontraindikaatio hänen muiden lääkkeittensä kanssa. Rouva kuolee kammiovärinään pian päivystyksessä annettujen lääkkeiden jälkeen. Elvytystoimista ei ole apua. Rouvalla ei ole elossa olevia lähiomaisia ja kauemmat sukulaiset keskittyvät veriseen perinnönjakotaisteluun rouvan isosta kaupunkiasunnosta, sen sijaan että kyselisivät, mitä rouvalle tapahtui. Saatikka olisivat edes kiinnostuneita muistutuksen tai valituksen tekemisestä.
Nuori loppuvaiheen lääketieteen opiskelija saa vakavan muistutuksen Valviralta hoitovirheestä. Tämä innokas ja hieno nuori, josta olisi varmasti tullut loistava lääkäri kokemuksen myötä, ottaa tapauksen niin raskaasti, että päättää lopettaa lääkäriopinnot ja opiskella tuotantotaloutta Otaniemessä. Hän valmistuu diplomi-insinööriksi kantaen sisällään raskasta syyllisyyttä siitä, ettei osannut toimia tuossa akuutissa tilanteessa niin, että ihmishenkiä olisi säästynyt. Yksityisyyden suoja on saanut ansaitsemattomat uhrinsa.
Tarina on täysin keksitty, mutta täysin mahdollinen, kun yksityisyyden suoja ylittää järkevyyden, kuten nyt on Suomessa tapahtumassa.
Menin Kuchingin konferenssiin paikalle aamupäiväworkshoppien jälkeen, koska rouva halusi käydä kaupungilla ostoksilla ja näyttää kuinka hienoja paikallisia käsitöitä oli myynnissä. Lisäksi päätimme ostaa yhden matkalaukun kadonneen tilalle – sellaisen jonka saa matkustamoon mukaan. Joudumme palaamaan Pariisin kautta, mikä herättää taas epäilyksiä, kuinka matkalaukkujen käy. Kuulin hotellin virkailijoilta, että myös Amsterdamin kautta voisi tulla Malesiaan. Rouva muistuttaa, kuinka katselimme kerran Amsterdamissa konetta odottaessamme, kuinka huolettomasti matkalaukkuja kuljettavat työläiset ajelivat. Välillä putosi joku laukku, jota ei otettu mukaan, saati että olisi edes huomattu, että se putosi.
Paluumatka on siis alkamassa pian. Viikko on kulunut nopeasti, sää on ollut loistava, vaikka toistuvia ukkosia on näkynyt, niin ne ovat lähinnä olleet vuorilla, mikä tuo mieleen elokuvan sumuisten vuorien gorilloista. Paikka on ollut rauhallinen, konferenssi on ollut sopivan pieni, joten ihmisiin on ollut helppo tutustua.
Kävimme eilen laivaristeilyllä Sarawak-joella. Näimme minkälaisia palatseja täkäläisten ministerien virka-asunnot ovat. Ne tarjoavat suuren kontrastin puiden varaan rakennettuihin paikallisiin taloihin nähden. Tuntuu jotenkin järjettömältä, miksi jonkin ministerin virka-asunnossa pitäisi olla noin paljon huoneita ja tilaa. Tosin tapasinhan konferenssissa naisen, jolla on kai 26 siskoa tai veljeä. Tai oikeammin sisko- tai velipuolta. Nainen kertoi, että sukulaisjuhliin on vähän vaikea miettiä ketä kutsuu, kun enojakin on nelisenkymmentä. Hän kertoi isänsä olleen erään maan merkittävä mies ministeriössä. No ehkä tuollainen mies tarvitsee palatsin. Se vain ihmetyttää, että kenen rahoilla nuo palatsit on rakennettu.
Torstaina kuulin vielä muutamia esityksiä, joissa käsiteltiin paikallisia asioita. Sademetsistä tulee useita jokia ja näihin jokiin on asennettu vesivoimaturbiineja, jotka tuovat energian syrjäisiin kyliin sademetsissä. Nuori apulaisprofessori kertoo, että syrjäiseen kylään on lentämällä tunnin matka ja 8- 10 tunnin matka nelipyörämaasturilla. Jälkimmäinen vaihtoehto kuulostaa tosi mielenkiintoiselta – kahdeksan tunnin ajomatka läpi viidakon. Sellainen voisi olla hieno kokemus. Rouva koettaa muistuttaa, mitä kaikkia tauteja matkalla voisi saada. Mielikuvaan matkasta läpi viidakon ei tunnu sopivan tautiajattelu juuri nyt. Paikallisessa esitteessä on myös kajakkimatka viidakkojoella, rouva muistuttaa jälleen taudeista.
Saksalainen puheenjohtaja kertoo, että Saksassa vuosikymmenen sitten luvattiin 15 senttiä jokaisesta aurinkoenergialla tuotetusta kilowatista. Aluksi ihmiset hankkivat aurinkopaneeleita suurin määrin, mutta kun aurinkoenergian varastointi- ja verkko-ongelmat eivät ratkenneet, niin aurinkoenergiavaihtoehdosta tuli kallista, eivätkä ihmiset enää halua aurinkoenergiaa tästä syystä.
Sarawakin metsissä sen sijaan aurinkoenergiaa yritetään hyödyntää, koska täällä aurinko paistaa aivan eri malliin kuin Saksassa. Energiayhtiö kertoo ylpeänä, että he ovat ensimmäisiä, joka on asentanut aurinkovoimaa kyliin. Aurinkoenergian turvin päivittäinen energiansaanti on turvattu, vaikkei sen varastointiongelmaa ole vielä ratkaistu. Syrjäisissä kylissä aurinkoenergia on energianlähde, joka helpottaa monia asioita, muun muassa yhteydenpitoa kyliin ja niistä maailmalle. Kylästä ei tarvitse muuttaa pois, kun siellä voi esimerkiksi suihku toimia tuotetulla sähköllä tai ruoka säilyä jääkaapissa useamman päivän, niin ettei joka päivä tarvitse mennä metsälle tai kalalle.
Konferenssin viimeisenä päivänä kuulen pari esitystä, jotka tuovat mieleen suomalaisen akateemisen tutkijan kirjan ” Temput ja kuinka ne tehdään”. Eli nuori opiskelija on tehnyt tutkimuksen siitä, miten paikalliset yliopisto-opiskelijat ostavat netistä. Eräs professori sanoi oman esityksensä jälkeen, että hän teki sen, koska hänellä ei oikeastaan ollut mitään erityistä sanottavaa, kuten esimerkiksi meidän tutkimuksen tapaan. Opiskelija myös oppii tuota kautta tekniikan, jolla tutkimuksia tehdään. En jaksa lopettaa hämmästelyä, että eikö voisi valita oikeasti merkittäviä yhteiskunnallisia aiheita ja tutkia niitä. Toisaalta on helppoa ja yksinkertaista suorittaa nettikysely ja nimenomaan opiskelijoille ( olisi hauska tietää kuinka suuri osa tutkimuksista tehdään juuri yliopisto-opiskelijoille!) ja tehdä siitä hienoja tilastollisia operaatioita sekä tutkia toteutuuko nollahypoteesi vai ei. Muistelen, että jos mistä tahansa aineistosta tekee ainakin 20 eri tilastollista operaatiota, niin ainakin yksi noista assosiaatioista tulee tilastollisesti merkittäväksi. Opiskelijan tutkimuksen tulos oli, että nettisivun ulkoasu ei ole määräävin tekijä verkko-ostoksissa. Hän puhui hyvää englantia.
Kävimme taas kysymässä hotellin vastaanotossa matkalaukkua, mutta sitä ei ole löytynyt. Toisaalta prosessit sen etsimisen suhteen eivät olleet ihan hallussa, koska asiasta ei tullut ”jalkaansyöttöä” seuraavalle työntekijälle. Kolmatta kertaa asiasta puhuessa kuuntelija on yhtä ymmällä asiasta. Ilouutisena kuulema lähtöpäivänä vastaanotosta, että laukku on löytynytkin Pariisista ja saapuu hotellille noin kello kymmenen aikoihin. Ja vieläpä, että myöhäisempi uloskirjautuminen ei maksa juurikaan enempään, eli tavarat voivat olla omassa hotellihuoneessa lähtöön saakka.
Uima-altaalla olisi kaivannut kylmää suihkua, koska hikoilua oli siinä määrin. Allas olisi varmaan puhtaampi, jos sinne ei aina menisi suoraan hikineen, jota väistämättä yli 30 asteen lämmössä tulee. Myös pois tullessa voisi pestä pois nuo kemikaalit, joita altaaseen laitetaan. Suihku oli jossain sisätiloissa, mikä on epäkäytännöllistä.
Aamu valkenee täällä noin kuuden aikaan paikallista aikaa, pimeys tulee noin kello seitsemän aikaan illalla. Lämmintä oli eilenkin taas yli 30 astetta, ilmastoidusta hotellista ulos astuessa lämpö hellii. Se on samanlainen tunne kuin palelevana lämpimään saunaan menisi. Jos aurinko paistaa nyt aamulla, niin on vielä tarkoitus käydä uima-altaalla. Huone pitää luovuttaa puoleen päivään mennessä ja lentokentälle meidän pitää hakeutua alkuillasta.
Matkasta on nyt hyvä maku. Yli vuorokauden edessä oleva matkustaminen ja varsinkin Pariisin lentokentän vaihto huolettavat etukäteen. No pitää yrittää ottaa kaikki mahdollinen, ja sellainen jota ei halua menettää, sisään koneeseen. Meitä on kolme, joten saamme ottaa kolme laukkua sisään koneeseen.
Amerikasta Eurooppaan matkustettaessa on tainnut olla tiukin tarkastus lentokoneeseen tulevien laukkujen suhteen– hyttiin tulevan laukun on pitänyt mahtua noihin tehtyihin mittalaatikoihin, joita lentokentällä on ollut. Useimmiten ihmisillä on mahdottoman isoja laukkuja tai useita laukkuja, minkä vuoksi matkatavarahyllyille ei mahdu kaikkien tavarat. Norwegian airlinesilla on ollut niin pienet jalkatilat, ettei sinne ole mahtunut hyttikokoiset matkalaukut. Malesian airlinesissa välillä on mahtunut ja välillä ei. Tullessa Koala Lumpurista Kuchingiin oli tilaa runsaasti jalkatilassa, mutta istuimmekin exit-kohdalla, minkä vuoksi laukkuja ei saanut laittaa jalkatilaan. Pitänee tarkistaa, mihin meidät on nyt laitettu, koska itse paikan valinta ei ainakaan tullessa onnistunut.
Kuchingissa, Malesiassa 20.6.2014