Meren rauhoittava tyrskyäminen ja lokkien lento Adrianmeren yllä
Dubrovnik, ilta on kauneimmillaan
Hotellimme yhdestä ravintolasta avautuu upea näkymä Adrianmerelle. Olimme aluksi ainoita asiakkaita ravintolassa, joten rouva sai upean ravintolaillan alun. Näkymät ovat silmiä hiveleviä, jos pitää merimaisemista. Koko ravintolan henkilökunta on vain teitä varten palvelemassa - ja maisemaikkunoista paljastuu upea auringonlasku.
Merellä on erikoinen valoilmiö, joka muistuttaa erehdyttävästi valoa, joka löytyy Da Vincin ja Michelangelon töistä. Rouva opastaa, kun televisiosta tuli Jeesuksen viimeisistä päivistä kertova elokuva, että tuosta kohtaa on tehty Pietarinkirkon Pieta. Michelangelon hieno teos, joka ei avaudu, jos ei tunne samalla äidin tuskaa kuollut poika sylissään.
Väistämättä tällaisilla lomilla tulee mieleen, että elämän voi elää niin monella tavoin. Rohkeus lähteä ja kokea asioita, ehkä vielä vähän aikaa, ennen kuin sairaudet alkavat rajoittaa tekemisiäsi. Fyysisesti, mutta ehkä enemmän psyykkisesti. Kun itseään parikymmentä vuotta vanhempia ihmisiä tapaa, niin melkein aina keskustelu kääntyy sairauksiin. Toivottavasti itsellä on muuta elämänsisältöä, jos sairaudet runtelevat.
Tietysti jos elää elämän, joka on täynnä elämänmakuisia tapahtumia, niin niillä voi mielensä täyttää. Toisaalta ainakin itsellä kirjoissa on elämää tuhanneksi vuodeksi.
Ravintolaillallisella tarjoilija ehdotti paikallista punaviiniä, joka oli jo hyvää. Rouva söi lammasta, joka ei ollut sen veroista mitä saa Kreikassa, tai vaikka Lemillä säränä.Alkukeittona ollut kalakeitto oli hyvää, jälkiruoka oli hyvää, ei kuitenkaan mitään mullistavaa.
Yön valvomisen ja lähes kymmenen tunnin matkustamisen jälkeen ei ollut halua muuhun kuin nukkumiseen. Hotellimme on erittäin rauhallisella paikalla, eikä hotellivieraitakaan tähän aikaan vuodesta ole vielä paljon.
Hotellin esitteessä kerrottiin, että on kuntosali, mutta näissä hotelleissa on kuntosalina pelkkiä juoksumattoja ( enää ei voi polvien vuoksi juosta), steppereitä ja kuntopyöriä, soutulaite on ja irtopainoja. Kaipaisin vatsa- ja selkädippejä sekä reiluja nostotankoja. Kreikassa Santoriuksessa hotellissa oli hyvä kuntosali, mutta paikanomistaja taisi ollakin kehonrakentaja. No ei ainakaan tänä aamuna punttisalille.
Meren tyrskyvä ääni, joka kuuluu koko ajan taustalla on hyvin rauhoittava. Muistan lääkiksessä ollessani lukeneeni Feneisin taskupokkarista fysiologiaa opiskellessani, että meidän jokaisessa solussa on meidän oman alkumeremme olosuhteet eli sellaiset kuin sikiönä. Jotkut ovat tainneet spekuloida, että meren rauhoittava ääni olisi peräisin tuolta ajalta.
Työuraa on jäljellä eläkeikään runsaat kymmenen vuotta, jos sellaista minulle ikinä tulee, tai onko sitä kukaan enää maksamassa, sillä nämä nykyiset rahakriisit ovat vain alkusoittoa. Päätöksiä tekevät ihmiset ovat Kyproksen esimerkissä osoittaneet, että kaikkien raha käy paikkaamaan muutaman roiston tekemiä jälkiä. Niin kauan kuin noista raharyhmistä ei nouse ihmisiä, joilla on omatunto, ei mitään muutosta ole havaittavissa. Juuri tällä hetkellä en usko, että minulle on eläkkeenmaksajaa, vaikka muuta todistellaan. Eläkeyhtiöt voivat sijoituksillaan menettää hetkessä kymmeniä ja jopa satoja miljoonia ja siinä se sitten on.
Aivotutkimuksissa on tullut jo tutkimusalueita, jotka tutkivat moraalin neurobiologiaa. On oikeastaan hauskaa, kun kirjoittajat ovat esimerkiksi italialaisia, joista ei ensimmäinen mielikuva liity mitenkään vahvaan moraalisuuteen.
Aurinko näyttää pilkoittavan pilvien raoista. Tälle viikolle ei ole luvattu paljon auringonpaistetta, joten täytyy suunnata kohti rannan tyrskyjä ja kävellä kohti Vanhaa kaupunkia, jonka muurit kiertävät alueen ympäri ja niiltä näkee koko Vanhan kaupungin.
Minä muistan vielä ajan, kun olin lääkärinä turvapaikanhakijoille, joita Jugoslavian sodasta tuli. Muistan sen pienen vauvan, jota ei oltu pystytty pesemään kuukausiin - iho oli karstoittunut. Sota-sana sai aivan uuden syvyyden minun henkilökohtaisessa sanastossa. Täkäläisen ortodoksikirkon seinissä on vielä ammusten jälkiä. Ei siitä ole niin kauan. Eräs ystäväni sanoi lukeneensa, että Dubrovnikissa ei ortodokseista pidetty tuona aikana.
Isä Ambrosius osoitti Suomessa ennen matkallelähtöämme, että naispappeus ja sukupuolineutraaliavioliitot eivät ole ortodoksikirkon keskustelulistalla, koska ortodoksisuus edustaa pysyvyyttä, eikä liehu jokaisen yhteiskunnan muutoksen ja muotioikun perässä. Se on hyvä asia. Kirkko jolla on juuret syvällä perinteessä.
Kun minä voin hyvin, minä näen unta lentämisestä. Lähden paikaltani ja lennän vaivattomasti. Tuo uneni kertoo minulle, että minulla menee hyvin. Nyt en ole vähään aikaan unta nähnyt. Joskus me on pohdittu, mitä uni voisi tarkoittaa. Freudilaisille kaikki on tietenkin seksiä. Minä uskon vahvasti, että tuo uni tulee minulle silloin, kun olen huoleton kuin taivaan lintu.
Eilen katselin ikkunasta lokkien lentoa, ajattelin että lokin lento on samanlaista joka paikassa, mutta se mikä konteksti on, muuttaa lokin lennon hyvin erilaiseksi.
Forrest Gump elokuvassa leijuva höyhen kuljettaa hienosti tarinaa eteenpäin. Minä kuvittelen minun mielenielokuvan, jossa kamera ensin tarkentaa lokkiin ja lentävän lokin alla aina kaupunki vaihtuu - eri tarinat, jokta muodostavat kudoksen vapaudesta ja liikkumisesta. Kuin lokki Joonatanin lento.
1.4.2013 Dubrovnik
Hotellimme yhdestä ravintolasta avautuu upea näkymä Adrianmerelle. Olimme aluksi ainoita asiakkaita ravintolassa, joten rouva sai upean ravintolaillan alun. Näkymät ovat silmiä hiveleviä, jos pitää merimaisemista. Koko ravintolan henkilökunta on vain teitä varten palvelemassa - ja maisemaikkunoista paljastuu upea auringonlasku.
Merellä on erikoinen valoilmiö, joka muistuttaa erehdyttävästi valoa, joka löytyy Da Vincin ja Michelangelon töistä. Rouva opastaa, kun televisiosta tuli Jeesuksen viimeisistä päivistä kertova elokuva, että tuosta kohtaa on tehty Pietarinkirkon Pieta. Michelangelon hieno teos, joka ei avaudu, jos ei tunne samalla äidin tuskaa kuollut poika sylissään.
Väistämättä tällaisilla lomilla tulee mieleen, että elämän voi elää niin monella tavoin. Rohkeus lähteä ja kokea asioita, ehkä vielä vähän aikaa, ennen kuin sairaudet alkavat rajoittaa tekemisiäsi. Fyysisesti, mutta ehkä enemmän psyykkisesti. Kun itseään parikymmentä vuotta vanhempia ihmisiä tapaa, niin melkein aina keskustelu kääntyy sairauksiin. Toivottavasti itsellä on muuta elämänsisältöä, jos sairaudet runtelevat.
Tietysti jos elää elämän, joka on täynnä elämänmakuisia tapahtumia, niin niillä voi mielensä täyttää. Toisaalta ainakin itsellä kirjoissa on elämää tuhanneksi vuodeksi.
Ravintolaillallisella tarjoilija ehdotti paikallista punaviiniä, joka oli jo hyvää. Rouva söi lammasta, joka ei ollut sen veroista mitä saa Kreikassa, tai vaikka Lemillä säränä.Alkukeittona ollut kalakeitto oli hyvää, jälkiruoka oli hyvää, ei kuitenkaan mitään mullistavaa.
Yön valvomisen ja lähes kymmenen tunnin matkustamisen jälkeen ei ollut halua muuhun kuin nukkumiseen. Hotellimme on erittäin rauhallisella paikalla, eikä hotellivieraitakaan tähän aikaan vuodesta ole vielä paljon.
Hotellin esitteessä kerrottiin, että on kuntosali, mutta näissä hotelleissa on kuntosalina pelkkiä juoksumattoja ( enää ei voi polvien vuoksi juosta), steppereitä ja kuntopyöriä, soutulaite on ja irtopainoja. Kaipaisin vatsa- ja selkädippejä sekä reiluja nostotankoja. Kreikassa Santoriuksessa hotellissa oli hyvä kuntosali, mutta paikanomistaja taisi ollakin kehonrakentaja. No ei ainakaan tänä aamuna punttisalille.
Meren tyrskyvä ääni, joka kuuluu koko ajan taustalla on hyvin rauhoittava. Muistan lääkiksessä ollessani lukeneeni Feneisin taskupokkarista fysiologiaa opiskellessani, että meidän jokaisessa solussa on meidän oman alkumeremme olosuhteet eli sellaiset kuin sikiönä. Jotkut ovat tainneet spekuloida, että meren rauhoittava ääni olisi peräisin tuolta ajalta.
Työuraa on jäljellä eläkeikään runsaat kymmenen vuotta, jos sellaista minulle ikinä tulee, tai onko sitä kukaan enää maksamassa, sillä nämä nykyiset rahakriisit ovat vain alkusoittoa. Päätöksiä tekevät ihmiset ovat Kyproksen esimerkissä osoittaneet, että kaikkien raha käy paikkaamaan muutaman roiston tekemiä jälkiä. Niin kauan kuin noista raharyhmistä ei nouse ihmisiä, joilla on omatunto, ei mitään muutosta ole havaittavissa. Juuri tällä hetkellä en usko, että minulle on eläkkeenmaksajaa, vaikka muuta todistellaan. Eläkeyhtiöt voivat sijoituksillaan menettää hetkessä kymmeniä ja jopa satoja miljoonia ja siinä se sitten on.
Aivotutkimuksissa on tullut jo tutkimusalueita, jotka tutkivat moraalin neurobiologiaa. On oikeastaan hauskaa, kun kirjoittajat ovat esimerkiksi italialaisia, joista ei ensimmäinen mielikuva liity mitenkään vahvaan moraalisuuteen.
Aurinko näyttää pilkoittavan pilvien raoista. Tälle viikolle ei ole luvattu paljon auringonpaistetta, joten täytyy suunnata kohti rannan tyrskyjä ja kävellä kohti Vanhaa kaupunkia, jonka muurit kiertävät alueen ympäri ja niiltä näkee koko Vanhan kaupungin.
Minä muistan vielä ajan, kun olin lääkärinä turvapaikanhakijoille, joita Jugoslavian sodasta tuli. Muistan sen pienen vauvan, jota ei oltu pystytty pesemään kuukausiin - iho oli karstoittunut. Sota-sana sai aivan uuden syvyyden minun henkilökohtaisessa sanastossa. Täkäläisen ortodoksikirkon seinissä on vielä ammusten jälkiä. Ei siitä ole niin kauan. Eräs ystäväni sanoi lukeneensa, että Dubrovnikissa ei ortodokseista pidetty tuona aikana.
Isä Ambrosius osoitti Suomessa ennen matkallelähtöämme, että naispappeus ja sukupuolineutraaliavioliitot eivät ole ortodoksikirkon keskustelulistalla, koska ortodoksisuus edustaa pysyvyyttä, eikä liehu jokaisen yhteiskunnan muutoksen ja muotioikun perässä. Se on hyvä asia. Kirkko jolla on juuret syvällä perinteessä.
Kun minä voin hyvin, minä näen unta lentämisestä. Lähden paikaltani ja lennän vaivattomasti. Tuo uneni kertoo minulle, että minulla menee hyvin. Nyt en ole vähään aikaan unta nähnyt. Joskus me on pohdittu, mitä uni voisi tarkoittaa. Freudilaisille kaikki on tietenkin seksiä. Minä uskon vahvasti, että tuo uni tulee minulle silloin, kun olen huoleton kuin taivaan lintu.
Eilen katselin ikkunasta lokkien lentoa, ajattelin että lokin lento on samanlaista joka paikassa, mutta se mikä konteksti on, muuttaa lokin lennon hyvin erilaiseksi.
Forrest Gump elokuvassa leijuva höyhen kuljettaa hienosti tarinaa eteenpäin. Minä kuvittelen minun mielenielokuvan, jossa kamera ensin tarkentaa lokkiin ja lentävän lokin alla aina kaupunki vaihtuu - eri tarinat, jokta muodostavat kudoksen vapaudesta ja liikkumisesta. Kuin lokki Joonatanin lento.
1.4.2013 Dubrovnik