Mielipide sosiaalisessa mediassa, jossa ei ole oikeata omaa nimeä alla, ei ole edes mielipide
Mielipide sosiaalisessa mediassa, jossa ei ole oikeata omaa nimeä alla, ei ole edes mielipide
Aikuinen ihminen kirjoittaa omalla nimellään oman mielipiteensä. Ja erottaa toisen mielipiteen omastaan. Sosiaalisessa mediassa kuka tahansa olevinaan ymmärtää mistä tahansa. Pelkkä nimimerkin mielipide, nämä puskista möläyttelevät, saavat aikaan mielipiteiden vaihdon – kuin kauin kallioissa. Puoliaikuinen kirjoittaa nimimerkin suojasta.
Robert Bly ennusti kirjassaan Sibling´s Society (1990) ns. puoliaikuisten (half-adults) määrän kasvua. Hän kirjoitti, kuinka auktoriteettien katoaminen synnyttää kilpailevien sisarusten yhteiskunnan. Bly ennusti kirjassaan mm. Idols-kisat ja muut samanlaiset keskenkasvuisten julkisuuden kipeydet. Ihmiset osallistuvat Blyn mukaan "muka-tapahtumiin", jolloin heille syntyy ikään kuin tunne johonkin suurempaan osallistumisesta.
Bly kirjoittaa (emt, xiii), kuinka sisarusten yhteiskunnassa on vaikea tietää, mitä opettaa lapsille. Sisarusten yhteiskunnassa on vaikea tietää, mitä arvoja tulisi noudattaa, minkä takana seistä, miten tulla toimeen muiden kanssa. Kun meillä ei ole edes riittejä tulla aikuiseksi, niin menetämme kyvyn ikinä kypsyä aikuisiksi.
Jooga-sanana tarkoittaa alkuperältään, etymologialtaan, iestä, joka vapauttaa. Siis ikeeen alla on vapaus. Kun kaikkien puoliaikuisten pitää tietenkin itse muodostaa systemaattinen uskomusjärjestelmänsä, mihin he eivät kykene, eivätkä he tietenkään voi luottaa aikaisempaan 6000 vuoteen, koska ajattelevat, että ”olen niin ainutkertainen, etteivät universiumin lait minua koske”. Puoliaikuisten systemaattisten uskomusjärjestelmien halveksinta on tragikoomista, kuten Chaplin asian ilmaisi. Chaplinin mukaan elämä on traagista, kun sitä katsoo kauempaa, mutta tragikoomista, kun sitä katsoo oikein läheltä. Mutta seuraukset ovat karmivat, kuten Bly kirjassaan kuvaa. Ahneus, kateus ja kiittämättömyys ovat hävittäneet kieltäymyksen taidon. Taidon, jota Bly kertoo kunnioittavansa sitä enemmän, mitä vanhemmaksi tulee.
Blyn mukaan aikuinen on ihminen, joka kykenee sanomaan ei. Aikuinen ei ole välittömien vaikutelmiensa vietävissä: ei mielihyvän, ei mukavuuden, ei jännityksen, ei turhauman eikä minkään muun tunteenpurkauksen vietävänä. Aikuinen kykenee muodostamaan elämästään yhtenäisen tarinan, karkean merkityksellisyyden, yhtenäisen muistin itsestään.
Bly kirjoittaa (emt,238), että meidän on uudelleen luotava aikuisten yhteiskunta.
Jos mielipiteen alla ei ole oikeata omaa nimeä, niin ei minulle ole edes silloin mielipidettä somessa olemassakaan.
Sitä aikuisten yhteiskuntaa odotellessa.
Lappeenrannassa 22.4.2016
Aikuinen ihminen kirjoittaa omalla nimellään oman mielipiteensä. Ja erottaa toisen mielipiteen omastaan. Sosiaalisessa mediassa kuka tahansa olevinaan ymmärtää mistä tahansa. Pelkkä nimimerkin mielipide, nämä puskista möläyttelevät, saavat aikaan mielipiteiden vaihdon – kuin kauin kallioissa. Puoliaikuinen kirjoittaa nimimerkin suojasta.
Robert Bly ennusti kirjassaan Sibling´s Society (1990) ns. puoliaikuisten (half-adults) määrän kasvua. Hän kirjoitti, kuinka auktoriteettien katoaminen synnyttää kilpailevien sisarusten yhteiskunnan. Bly ennusti kirjassaan mm. Idols-kisat ja muut samanlaiset keskenkasvuisten julkisuuden kipeydet. Ihmiset osallistuvat Blyn mukaan "muka-tapahtumiin", jolloin heille syntyy ikään kuin tunne johonkin suurempaan osallistumisesta.
Bly kirjoittaa (emt, xiii), kuinka sisarusten yhteiskunnassa on vaikea tietää, mitä opettaa lapsille. Sisarusten yhteiskunnassa on vaikea tietää, mitä arvoja tulisi noudattaa, minkä takana seistä, miten tulla toimeen muiden kanssa. Kun meillä ei ole edes riittejä tulla aikuiseksi, niin menetämme kyvyn ikinä kypsyä aikuisiksi.
Jooga-sanana tarkoittaa alkuperältään, etymologialtaan, iestä, joka vapauttaa. Siis ikeeen alla on vapaus. Kun kaikkien puoliaikuisten pitää tietenkin itse muodostaa systemaattinen uskomusjärjestelmänsä, mihin he eivät kykene, eivätkä he tietenkään voi luottaa aikaisempaan 6000 vuoteen, koska ajattelevat, että ”olen niin ainutkertainen, etteivät universiumin lait minua koske”. Puoliaikuisten systemaattisten uskomusjärjestelmien halveksinta on tragikoomista, kuten Chaplin asian ilmaisi. Chaplinin mukaan elämä on traagista, kun sitä katsoo kauempaa, mutta tragikoomista, kun sitä katsoo oikein läheltä. Mutta seuraukset ovat karmivat, kuten Bly kirjassaan kuvaa. Ahneus, kateus ja kiittämättömyys ovat hävittäneet kieltäymyksen taidon. Taidon, jota Bly kertoo kunnioittavansa sitä enemmän, mitä vanhemmaksi tulee.
Blyn mukaan aikuinen on ihminen, joka kykenee sanomaan ei. Aikuinen ei ole välittömien vaikutelmiensa vietävissä: ei mielihyvän, ei mukavuuden, ei jännityksen, ei turhauman eikä minkään muun tunteenpurkauksen vietävänä. Aikuinen kykenee muodostamaan elämästään yhtenäisen tarinan, karkean merkityksellisyyden, yhtenäisen muistin itsestään.
Bly kirjoittaa (emt,238), että meidän on uudelleen luotava aikuisten yhteiskunta.
Jos mielipiteen alla ei ole oikeata omaa nimeä, niin ei minulle ole edes silloin mielipidettä somessa olemassakaan.
Sitä aikuisten yhteiskuntaa odotellessa.
Lappeenrannassa 22.4.2016