Miksi avioliitot onnistuvat tai epäonnistuvat?
Miksi avioliitot onnistuvat tai epäonnistuvat?
John Gottman on aviolittotutkija, joka vanhan vitsin mukaan ei ole saanut kovasti päivälliskutsuja sen jälkeen julkaisi avioliittoja koskevat parinkymmenen vuoden aikaiset tutkimuksensa. Avioparien keskusteluja seuraamalla hänen tutkimusryhmänsä pystyi ennustamaan 94% todennäköisyydellä ne parit, jotka eroavat seuraavan kolmen vuoden aikana.
Kirjassaan ”Miksi avioliitot onnistuvat tai epäonnistuvat? Ja kuinka voit saada omasi kestämään ” ( John Gottman with Nan Silver, Why marriages succeed or Fail… And How You Can Make Yours Last, 1994, New York: A Fireside Book) kertoo kuinka tutkimuksiaan tehdessään heidän työryhmänsä huomasi, kuinka väärässä silloinen tavanomainen viisaus oli.
Ennen kunnollisia tutkimuksia pari- ja perheterapeutit olivat kirjoittaneet aiheesta perustuen aavistuksiinsa tai kliiniseen potilasmateriaaliinsa nähden asiasta. Sitä että avioparit taistelivat usein tai eivät taistelleet ollenkaan oli yleisen ”viisauden mukaan” pidetty merkkinä ongelmista avioliitossa. Gottmanin mukaan tuo ns. yleinen viisaus ei voinut olla enemmän pielessä.
Yleisten tilastotietojen mukaan ensimmäisistä avioliitoista päättyy eroon yli 50 % ja toisesta avioliitosta yli 60 %. Joissakin tutkimuksissa jopa 67 % ensiavioliitoista päättyi eroon. Kaikkien avioliittojen ei pidä tietenkään kestääkään, mutta miksi vakaassa aikomuksessa luodut suhteet päättyvät, siihen kenelläkään ei tuntunut olevan hyvää vastausta.
Kukaan ei tuntunut ymmärtävän, miksi avioliitto on hauras instituutio. Perheterapeutit tarjosivat vain pelkkiä anekdootteja ja teoreettisia pohdiskelujaan, jotka perustuivat heidän kliinisiin kokemuksiinsa. Näistä lähtökohdista he miettivät, miten auttaa ongelmissa olevia pariskuntia. Intuitiollaan ja kokemuksellaan he koettivat olla pareille avuksi.
Tehdyissä tutkimuksissa oli Gottmanin mukaan kysytty vääriä kysymyksiä, jotka eivät oikeuttaneet pätevien johtopäätösten tekoon. Jotkut sosiaalitieteilijät osoittivat yhteiskunnan muutosta perheyhteisöistä tehdastyöhön, mikä aliarvioi perheen merkitystä ydinongelmana. Jotkut syyttivät lakeja, jotka mahdollistivat liian helpon eron. Jotkut olivat sitä mieltä, että naisten lisääntynyt taloudellinen itsenäisyys oli syynä. Joidenkin mielestä sanallinen ja fyysinen väkivalta on lisääntynyt. Näistä spekulaatioista ei ole kovin paljon apua, jos yrittää selviytyä aviollista vaikeuksista.
Gottman työryhmineen oppi, että oli kaksi asiaa mitä kumppanit todella halusivat avioliitoltaan: rakkautta ja kunnioitusta.
Jos on taloudellisia vaikeuksia, niin on kaksinkertainen riski erota. Toisaalta esimerkiksi 1930-luvun lamasta kirjoitetussa kirjassa G H Elder Jr kertoo, että ne parit jotka olivat vahvoja ennen lamaa, olivat sitä laman aikana ja sen jälkeen. Taloudellinen lama heikensi niitä perheitä, joilla oli ongelmia jo ennen lamaa.
Aikaisemmin perheterapeutit ajattelivat, että mitä enemmän seksiä avioliitossa oli, niin sitä onnellisempi se oli. Gottman ottaa esimerkin elokuvasta Annie Hall. Annien terapeutti kysyy kuinka usein he Alvien kanssa harrastavat seksiä.
- Jatkuvasti. Kolme kertaa viikossa, Annie vastaa.
Alvielle terapeutti esittää saman kysymyksen.
- Ei koskaan. Kolme kertaa viikossa, Alvie vastaa.
Se mikä on hyväksyttävää, on se määrä, mikä on pariskunnasta itsestään oikein.
Kaikkiin parisuhteisiin kuuluu tyytymättömyyden aikoja. Samamielisyys ei ole avioliiton onnellisuuden tae, vaan se kuinka pariskunnat selvittävät erimielisyytensä. Se on itse asiassa pitkän avioliiton salaisuus kuinka pariskunnat selvittävät riitansa ilman että ne kiihtyvät konflikteiksi.
Gottmanin ryhmä huomasi, että pariskuntien yhtä kielteistä kommenttia kohtaan täytyy tehdä ainakin viisi myönteistä kommenttia, jotta liitto säilyy tasaisena. He huomasivat myös neljä eri asiaa, jotka ovat tuhoisia avioliitolle. He kutsuivat niitä maailmanlopun neljäksi hevosmieheksi ( The Four Horsemen of the Apocalypse): jatkuva arvostelu, halveksunta, puolustelukannalla oleminen ja vetäytyminen (critisism, contempt, defensiveness and withdrawal). Näistä maailmanlopun hevosmiehistä selviää kommunikaatiotaidoilla.
Joskus se tarkoittaa, että parisuhteessa olevien ihmisten on opittava olemaan valppaana, sitoutua parantamaan tilannetta, näkemään asioita uudella tavalla eli sanalla sanoen oppia reagoimaan kokonaan uudella tavalla.
Olen lisännyt kaavakkeisiin ( Julkaisut- kaavakkeet) kyselyn Onko parisuhteessasi riittävästi rakkautta ja kunnioitusta?. Voit sillä kyselyllä testata, mikä on parisuhteessasi tilanne.
22.2.2014 Lappeenrannassa
John Gottman on aviolittotutkija, joka vanhan vitsin mukaan ei ole saanut kovasti päivälliskutsuja sen jälkeen julkaisi avioliittoja koskevat parinkymmenen vuoden aikaiset tutkimuksensa. Avioparien keskusteluja seuraamalla hänen tutkimusryhmänsä pystyi ennustamaan 94% todennäköisyydellä ne parit, jotka eroavat seuraavan kolmen vuoden aikana.
Kirjassaan ”Miksi avioliitot onnistuvat tai epäonnistuvat? Ja kuinka voit saada omasi kestämään ” ( John Gottman with Nan Silver, Why marriages succeed or Fail… And How You Can Make Yours Last, 1994, New York: A Fireside Book) kertoo kuinka tutkimuksiaan tehdessään heidän työryhmänsä huomasi, kuinka väärässä silloinen tavanomainen viisaus oli.
Ennen kunnollisia tutkimuksia pari- ja perheterapeutit olivat kirjoittaneet aiheesta perustuen aavistuksiinsa tai kliiniseen potilasmateriaaliinsa nähden asiasta. Sitä että avioparit taistelivat usein tai eivät taistelleet ollenkaan oli yleisen ”viisauden mukaan” pidetty merkkinä ongelmista avioliitossa. Gottmanin mukaan tuo ns. yleinen viisaus ei voinut olla enemmän pielessä.
Yleisten tilastotietojen mukaan ensimmäisistä avioliitoista päättyy eroon yli 50 % ja toisesta avioliitosta yli 60 %. Joissakin tutkimuksissa jopa 67 % ensiavioliitoista päättyi eroon. Kaikkien avioliittojen ei pidä tietenkään kestääkään, mutta miksi vakaassa aikomuksessa luodut suhteet päättyvät, siihen kenelläkään ei tuntunut olevan hyvää vastausta.
Kukaan ei tuntunut ymmärtävän, miksi avioliitto on hauras instituutio. Perheterapeutit tarjosivat vain pelkkiä anekdootteja ja teoreettisia pohdiskelujaan, jotka perustuivat heidän kliinisiin kokemuksiinsa. Näistä lähtökohdista he miettivät, miten auttaa ongelmissa olevia pariskuntia. Intuitiollaan ja kokemuksellaan he koettivat olla pareille avuksi.
Tehdyissä tutkimuksissa oli Gottmanin mukaan kysytty vääriä kysymyksiä, jotka eivät oikeuttaneet pätevien johtopäätösten tekoon. Jotkut sosiaalitieteilijät osoittivat yhteiskunnan muutosta perheyhteisöistä tehdastyöhön, mikä aliarvioi perheen merkitystä ydinongelmana. Jotkut syyttivät lakeja, jotka mahdollistivat liian helpon eron. Jotkut olivat sitä mieltä, että naisten lisääntynyt taloudellinen itsenäisyys oli syynä. Joidenkin mielestä sanallinen ja fyysinen väkivalta on lisääntynyt. Näistä spekulaatioista ei ole kovin paljon apua, jos yrittää selviytyä aviollista vaikeuksista.
Gottman työryhmineen oppi, että oli kaksi asiaa mitä kumppanit todella halusivat avioliitoltaan: rakkautta ja kunnioitusta.
Jos on taloudellisia vaikeuksia, niin on kaksinkertainen riski erota. Toisaalta esimerkiksi 1930-luvun lamasta kirjoitetussa kirjassa G H Elder Jr kertoo, että ne parit jotka olivat vahvoja ennen lamaa, olivat sitä laman aikana ja sen jälkeen. Taloudellinen lama heikensi niitä perheitä, joilla oli ongelmia jo ennen lamaa.
Aikaisemmin perheterapeutit ajattelivat, että mitä enemmän seksiä avioliitossa oli, niin sitä onnellisempi se oli. Gottman ottaa esimerkin elokuvasta Annie Hall. Annien terapeutti kysyy kuinka usein he Alvien kanssa harrastavat seksiä.
- Jatkuvasti. Kolme kertaa viikossa, Annie vastaa.
Alvielle terapeutti esittää saman kysymyksen.
- Ei koskaan. Kolme kertaa viikossa, Alvie vastaa.
Se mikä on hyväksyttävää, on se määrä, mikä on pariskunnasta itsestään oikein.
Kaikkiin parisuhteisiin kuuluu tyytymättömyyden aikoja. Samamielisyys ei ole avioliiton onnellisuuden tae, vaan se kuinka pariskunnat selvittävät erimielisyytensä. Se on itse asiassa pitkän avioliiton salaisuus kuinka pariskunnat selvittävät riitansa ilman että ne kiihtyvät konflikteiksi.
Gottmanin ryhmä huomasi, että pariskuntien yhtä kielteistä kommenttia kohtaan täytyy tehdä ainakin viisi myönteistä kommenttia, jotta liitto säilyy tasaisena. He huomasivat myös neljä eri asiaa, jotka ovat tuhoisia avioliitolle. He kutsuivat niitä maailmanlopun neljäksi hevosmieheksi ( The Four Horsemen of the Apocalypse): jatkuva arvostelu, halveksunta, puolustelukannalla oleminen ja vetäytyminen (critisism, contempt, defensiveness and withdrawal). Näistä maailmanlopun hevosmiehistä selviää kommunikaatiotaidoilla.
Joskus se tarkoittaa, että parisuhteessa olevien ihmisten on opittava olemaan valppaana, sitoutua parantamaan tilannetta, näkemään asioita uudella tavalla eli sanalla sanoen oppia reagoimaan kokonaan uudella tavalla.
Olen lisännyt kaavakkeisiin ( Julkaisut- kaavakkeet) kyselyn Onko parisuhteessasi riittävästi rakkautta ja kunnioitusta?. Voit sillä kyselyllä testata, mikä on parisuhteessasi tilanne.
22.2.2014 Lappeenrannassa