Miksi media kirjoittaa niin myönteisesti kannabiksesta?
Miksi media hellii ajatusta, että kannabis on laillistettava?
Mielihyvä-kulttuurin mukaisesti minun pitää saada toteuttaa kaikki, mitä minä haluan.
Ajatuskin siitä, että joku tai jokin rajoittaisi minun halujani tuntuu vieraalta, vanhalta ja tunkkaiselta. Minä-kulttuurin ilmentymä.
Nämä samaiset henkilöt, jotka esimerkiksi kannabista käyttävät, vaativat että yhteiskunnan täytyy huolehtia niistä, jotka eivät osaa rajoittaa päihteidenkäyttöään. Viihdekäyttäjille pitää olla hoitoa yhteiskunnan maksamana ja tietysti tavalla, jonka viihdekäyttäjä itse määrittelee.
Amerikassa laillistettiin kannabis, mutta median yksiulotteisuuden vuoksi kukaan ei kerro, että äänestys liittyi presidentinvaaleihin ja Obaman strategiaan saada ääniä. Nyt tulos on irroitettu yhteyksistään, aivan kuin kirjasta irroitettu lause kuvastaisi koko kirjaa. Voi tätä epä-älyllisyyden nousua!
Mitä hyvää kannabiksessa on ? En keksi yhtään hyvää asiaa, en yhtään. Tietysti minun ongelmana on se, etten ole koskaan tupakoinut, enkä siten voi kokemuksellisesti ymmärtää jonkun sätkän imemistä huulieni välissä.
Kannabiksen käyttäjät puhuvat, että se on alkoholia parempi vaihtoehto - eikä ole. Juhana Idänpää-Heikkilä kirjoitti jo kauan kirjassaan Huumeet, että jos kannabista käytettäisiin yhtä paljon kuin alkoholia, niin yhteiskunnat romahtaisivat. Ai miksikö, no siksi että kannabis aiheuttaa aivoille ongelmia juuri niille asioille, joita arkielämässä tarvitaan: kannabis häiritsee muistia, toiminnanohjausta ja motivoitumista arkisiin asioihin.
Miksi pitäisi siis puhua kannabiksen puolesta hyvää? No ei miksikään.Toisaalta kun on elänyt riittävän kauan ja tottunut siihen, että kaikki erilaiset vähemmistöt ovat päässeet määrittelemään keskustelujen sisältöjä hiljaisen enemmistön sijasta. Toisaalta varmaan ei kukaan halua katsella ns. tavallisia ja kunnollisia ihmisiä, koska useimmat aktiivisesti päihdeongelmaiset pitävät tavallista elämää tylsänä.
Monelle joka toipuu aktiivisesta päihdeongelmastaan, on vaikea totuttautua siihen, että elämä on seesteistä ja rauhallista - kun aikaisemmin elämä oli yhtä kaaosta ja koko ajan tapahtui jotakin. Sitä unohtaa, miten raskasta elämä oli päihteitä käyttäessään. Ihmisen muisti on 90 päivän mittainen, se mikä tapahtui kolme kuukautta sitten - on unohtunut.
Aamupöydässä luettiin iltapäivälehdeksi muuttunutta Hesaria, jossa oli ruokaohjeita ja jokaisen ruokaohjeen yhteydessä oli viinisuositus. Miksi esimerkiksi aurinkokuivatut tomaatit, italialainen ilmakuivattu kinkku ja hieno juusto tarvitsevat viiniä, koska noiden mukana kirpeä kivennäisvesi tai kylmä maukas vesi maistuvat aivan loistavalta. Voiko syödäkään ilman että ottaa olutta tai muuta alkoholia?
Voiko mennä kahvilaan juomaan teetä ja ottamaan maukkaan leivoksen oluen tai viinin sijasta? Onko se edes sallittua? Kyllä kannabis on ehdottomasti laillistettava, niinpä. O mores o tempores!
Olen sitä mieltä, että koko tässä päihdekeskustelussa mennään metsään ja oikein kunnolla. Jos aivojen biologiaa mietitään, niin yleensä ne ihmiset, joilla muutenkin mielihyväradan, hippocampuksen, prefrontaalikorteksin ja amygdalan väliset yhteydet eivät toimi normaalisti käyttävät eniten päihteitä.
Juuri ne ihmiset jotka eivät kykene yllykkeitään estämään, eli joiden tunneäly on heikosti kehittynyt, sortuvat helpoiten päihdeongelmiin. Juuri ne ihmiset, joiden on muutenkin vaikeaa löytää tiensä normaaliin elämään yhä monimutkaistuvammassa maailmassa, käyttävät päihteitä ja estävät oman elämänsä edistymisen.
Työssäni en ole tavannut ketään, jota kannabis olisi auttanut elämässä eteenpäin. Ehkä tapaan vääriä ihmisiä, koska vain 5-10 % päihdeongelmaisista hakeutuu julkiseen hoitojärjestelmään. Ehkä ne onnelliset kannabiksen käyttäjät ovat toisaalla, kuten aina päihdemaailmassa on.
Tämä mielihyväkulttuurin eetos etoo.
Helsingissä 7.2.2013
Mielihyvä-kulttuurin mukaisesti minun pitää saada toteuttaa kaikki, mitä minä haluan.
Ajatuskin siitä, että joku tai jokin rajoittaisi minun halujani tuntuu vieraalta, vanhalta ja tunkkaiselta. Minä-kulttuurin ilmentymä.
Nämä samaiset henkilöt, jotka esimerkiksi kannabista käyttävät, vaativat että yhteiskunnan täytyy huolehtia niistä, jotka eivät osaa rajoittaa päihteidenkäyttöään. Viihdekäyttäjille pitää olla hoitoa yhteiskunnan maksamana ja tietysti tavalla, jonka viihdekäyttäjä itse määrittelee.
Amerikassa laillistettiin kannabis, mutta median yksiulotteisuuden vuoksi kukaan ei kerro, että äänestys liittyi presidentinvaaleihin ja Obaman strategiaan saada ääniä. Nyt tulos on irroitettu yhteyksistään, aivan kuin kirjasta irroitettu lause kuvastaisi koko kirjaa. Voi tätä epä-älyllisyyden nousua!
Mitä hyvää kannabiksessa on ? En keksi yhtään hyvää asiaa, en yhtään. Tietysti minun ongelmana on se, etten ole koskaan tupakoinut, enkä siten voi kokemuksellisesti ymmärtää jonkun sätkän imemistä huulieni välissä.
Kannabiksen käyttäjät puhuvat, että se on alkoholia parempi vaihtoehto - eikä ole. Juhana Idänpää-Heikkilä kirjoitti jo kauan kirjassaan Huumeet, että jos kannabista käytettäisiin yhtä paljon kuin alkoholia, niin yhteiskunnat romahtaisivat. Ai miksikö, no siksi että kannabis aiheuttaa aivoille ongelmia juuri niille asioille, joita arkielämässä tarvitaan: kannabis häiritsee muistia, toiminnanohjausta ja motivoitumista arkisiin asioihin.
Miksi pitäisi siis puhua kannabiksen puolesta hyvää? No ei miksikään.Toisaalta kun on elänyt riittävän kauan ja tottunut siihen, että kaikki erilaiset vähemmistöt ovat päässeet määrittelemään keskustelujen sisältöjä hiljaisen enemmistön sijasta. Toisaalta varmaan ei kukaan halua katsella ns. tavallisia ja kunnollisia ihmisiä, koska useimmat aktiivisesti päihdeongelmaiset pitävät tavallista elämää tylsänä.
Monelle joka toipuu aktiivisesta päihdeongelmastaan, on vaikea totuttautua siihen, että elämä on seesteistä ja rauhallista - kun aikaisemmin elämä oli yhtä kaaosta ja koko ajan tapahtui jotakin. Sitä unohtaa, miten raskasta elämä oli päihteitä käyttäessään. Ihmisen muisti on 90 päivän mittainen, se mikä tapahtui kolme kuukautta sitten - on unohtunut.
Aamupöydässä luettiin iltapäivälehdeksi muuttunutta Hesaria, jossa oli ruokaohjeita ja jokaisen ruokaohjeen yhteydessä oli viinisuositus. Miksi esimerkiksi aurinkokuivatut tomaatit, italialainen ilmakuivattu kinkku ja hieno juusto tarvitsevat viiniä, koska noiden mukana kirpeä kivennäisvesi tai kylmä maukas vesi maistuvat aivan loistavalta. Voiko syödäkään ilman että ottaa olutta tai muuta alkoholia?
Voiko mennä kahvilaan juomaan teetä ja ottamaan maukkaan leivoksen oluen tai viinin sijasta? Onko se edes sallittua? Kyllä kannabis on ehdottomasti laillistettava, niinpä. O mores o tempores!
Olen sitä mieltä, että koko tässä päihdekeskustelussa mennään metsään ja oikein kunnolla. Jos aivojen biologiaa mietitään, niin yleensä ne ihmiset, joilla muutenkin mielihyväradan, hippocampuksen, prefrontaalikorteksin ja amygdalan väliset yhteydet eivät toimi normaalisti käyttävät eniten päihteitä.
Juuri ne ihmiset jotka eivät kykene yllykkeitään estämään, eli joiden tunneäly on heikosti kehittynyt, sortuvat helpoiten päihdeongelmiin. Juuri ne ihmiset, joiden on muutenkin vaikeaa löytää tiensä normaaliin elämään yhä monimutkaistuvammassa maailmassa, käyttävät päihteitä ja estävät oman elämänsä edistymisen.
Työssäni en ole tavannut ketään, jota kannabis olisi auttanut elämässä eteenpäin. Ehkä tapaan vääriä ihmisiä, koska vain 5-10 % päihdeongelmaisista hakeutuu julkiseen hoitojärjestelmään. Ehkä ne onnelliset kannabiksen käyttäjät ovat toisaalla, kuten aina päihdemaailmassa on.
Tämä mielihyväkulttuurin eetos etoo.
Helsingissä 7.2.2013