Miksi rikollista toimintaa puolustellaan niin avoimesti mediassa?
Kun kaikki on sallittua, niin mikään ei ole kiellettyä
Suomen laki määrittelee monia asioita, joita saa tehdä ja ei saa tehdä.
Kannabiskeskustelun kärjessä on ajatus, että on osoitettava että laki on tyhmä, ettei sitä tarvitse noudattaa.
Klassisesti täytyy osoittaa, että niin suuri osa ihmisiä rikkoo lakia, että lain täytyy olla järjetön. On oikeastaan järjetöntä, että kyseinen laki on olemassa.
Jos joka 10. suomalainen tuntee kannabiksen kotikäyttäjän, niin se tarkoittaa, että Suomen lakeja pitää muuttaa sallivammaksi. Se ei herätä keskustelua siitä, että joka 10. suomalainen hyväksyy rikollisen toiminnan.
Uusimmassa numerossaan Tiimi-lehti (päihdealan julkaisu, jos et tiedä mikä se on) jatkaa entisiä itkujaan huumeiden medikalisoinnista ja kriminalisoinnista. Toisaalta kirjoittajatkin ovat samoja. Tämä itkeminen saattaa suomalaisen yhteiskunnan turvattomiksi tavallisille lainkuuliaisille ihmisille.
Puhutaan että kannabiksen käyttäjä kärähdettyään työpaikalla, menettää työpaikkauskottavuutensa pitkäksi aikaa, mikä on sitten yhteiskunnan vika – käyttäjä ei ole tehnyt mitään väärää, hän on vain käyttänyt viatonta vapauttaan.
Mistä näin järjettömät äänenpainot tulevat? Onko suomalaisten päihdemielivaikuttajien lähipiirissä sellaisia, jotka käyttävät kannabista ja muita huumeita?
Kannabiksen käyttäjä tietää, että hän ottaa riskin, joka aktualisoituessaan johtaa hänelle vaikeuksiin. Suomen nykyiset lait ovat sellaisia. Hän saa mitä tilaa. Rikollisesta toiminnasta tulee ilmoittaa poliisille, se on meidän kaikkien etu. Tämä koskee kannabiksen kotikasvattajia, kannabiksen käyttäjiä ja huumeiden välittäjiä.
Kannabiksessa ja sen käytössä ei ole mitään vaikutuksia, mitä ihminen ei saavuttaisi selvinpäinkin. Rentoutumista ja muuta sen sellaista. Tosin silloin pitäisi tehdä työtä itsensä kanssa ainakin 3-4 kuukautta, mikä on tietysti aivan liallinen vaatimus nyky-yhteiskunnassa, jossa ei pidä joutua odottamaan.
Hesarissa oli viikolla juttu, jossa lähikaupan ryöstämisestä saa vain ehdollista. Siis se että kävelee kauppaan ja uhkaa myyjää jollakin aseella, ei ole itse asiassa rangaistava teko. Myyjästähän ei tarvitse välittää, kuten ei kenestäkään, joka tekee työtään. Lähikaupan myyjää ei tarvitse kohdella kohteliaasti ja arvostaen, koska itsellä on nyt sellainen pakottava tarve.
Kaupasta varastamisesta ei saa kuin ehdollista. Eikö tämä kaikki kerro nuorelle ja kenties vanhemmallekin rikoksentekijälle, että rikollisella toiminnalla ei ole seurauksia?
Eli kuka tahansa kadullaliikkuva ihminen voi tehdä mitä vaan – jos tuntuu, että pitää lyödä vastaantulevaa, niin voi lyödä. Jos haluaa kaupasta jotakin, eikä ole varaa siihen, niin on ihan oikeutettua varastaa. Jos ihminen haluaa alistaa jonkun, vaikkapa seksuaalisesti, niin tietysti siihen hänellä on siihen lupa. Jos on ollut niin vaikea lapsuus, ettei äidin tissiä riittänyt. Nyt siis pitää saada tissiä väkisin.
Tämä on samanlaista ahneutta, josta pankkiirien vivutuksia julkisesti syytetään. Ahneutta, silkkaa ahneutta!
Jos on ollut uhri lapsuudessa, niin silloin voi tehdä muista uhreja. Näinkö tämä logiikka menee? Missä on luonteen kasvattaminen? Mitä ihmettä tämä rikollisten hyysääminen on?
Mikä ihmisiä vaivaa nykyään? Missä on tavallinen arkijärki? Eivätkö ihmiset ymmärrä, että mikäli meillä ei ole normeja, jotka säätelevät käyttäytymistämme, niin olemme tilanteessa, jossa useimmat eivät halua elää?
Hangossa aikanaan tehtiin niin ettei rikoksentekijöille ehdollisia tuomioita annettu, vaan rikoksista sai heti ehdottoman tuomion – projekti palkittiin aikanaan Kairossa maailman 100 parhaan rikostenehkäisyn projektina.
Jos meillä on päivystävä hammaslääkäri, niin eikö meillä pitäisi olla myös päivystävä tuomari?
Tämä kannabiksen ja muun Suomen lakien mukaan rikollisen toiminnan puolustelu ja valeälyllinen selittely on järjetöntä.
Kannabiksen käyttö on rikollista, kannabiksen kotikasvatus on rikollista toimintaa. Nyt sitä rikollista toimintaa koettaa laillistaa ministeriö, jonka pitäisi huolehtia kansalaisten terveydestä.
Meillä on todella hallitusohjelman remontin aika!
30.4.11 Lappeenrannassa
Suomen laki määrittelee monia asioita, joita saa tehdä ja ei saa tehdä.
Kannabiskeskustelun kärjessä on ajatus, että on osoitettava että laki on tyhmä, ettei sitä tarvitse noudattaa.
Klassisesti täytyy osoittaa, että niin suuri osa ihmisiä rikkoo lakia, että lain täytyy olla järjetön. On oikeastaan järjetöntä, että kyseinen laki on olemassa.
Jos joka 10. suomalainen tuntee kannabiksen kotikäyttäjän, niin se tarkoittaa, että Suomen lakeja pitää muuttaa sallivammaksi. Se ei herätä keskustelua siitä, että joka 10. suomalainen hyväksyy rikollisen toiminnan.
Uusimmassa numerossaan Tiimi-lehti (päihdealan julkaisu, jos et tiedä mikä se on) jatkaa entisiä itkujaan huumeiden medikalisoinnista ja kriminalisoinnista. Toisaalta kirjoittajatkin ovat samoja. Tämä itkeminen saattaa suomalaisen yhteiskunnan turvattomiksi tavallisille lainkuuliaisille ihmisille.
Puhutaan että kannabiksen käyttäjä kärähdettyään työpaikalla, menettää työpaikkauskottavuutensa pitkäksi aikaa, mikä on sitten yhteiskunnan vika – käyttäjä ei ole tehnyt mitään väärää, hän on vain käyttänyt viatonta vapauttaan.
Mistä näin järjettömät äänenpainot tulevat? Onko suomalaisten päihdemielivaikuttajien lähipiirissä sellaisia, jotka käyttävät kannabista ja muita huumeita?
Kannabiksen käyttäjä tietää, että hän ottaa riskin, joka aktualisoituessaan johtaa hänelle vaikeuksiin. Suomen nykyiset lait ovat sellaisia. Hän saa mitä tilaa. Rikollisesta toiminnasta tulee ilmoittaa poliisille, se on meidän kaikkien etu. Tämä koskee kannabiksen kotikasvattajia, kannabiksen käyttäjiä ja huumeiden välittäjiä.
Kannabiksessa ja sen käytössä ei ole mitään vaikutuksia, mitä ihminen ei saavuttaisi selvinpäinkin. Rentoutumista ja muuta sen sellaista. Tosin silloin pitäisi tehdä työtä itsensä kanssa ainakin 3-4 kuukautta, mikä on tietysti aivan liallinen vaatimus nyky-yhteiskunnassa, jossa ei pidä joutua odottamaan.
Hesarissa oli viikolla juttu, jossa lähikaupan ryöstämisestä saa vain ehdollista. Siis se että kävelee kauppaan ja uhkaa myyjää jollakin aseella, ei ole itse asiassa rangaistava teko. Myyjästähän ei tarvitse välittää, kuten ei kenestäkään, joka tekee työtään. Lähikaupan myyjää ei tarvitse kohdella kohteliaasti ja arvostaen, koska itsellä on nyt sellainen pakottava tarve.
Kaupasta varastamisesta ei saa kuin ehdollista. Eikö tämä kaikki kerro nuorelle ja kenties vanhemmallekin rikoksentekijälle, että rikollisella toiminnalla ei ole seurauksia?
Eli kuka tahansa kadullaliikkuva ihminen voi tehdä mitä vaan – jos tuntuu, että pitää lyödä vastaantulevaa, niin voi lyödä. Jos haluaa kaupasta jotakin, eikä ole varaa siihen, niin on ihan oikeutettua varastaa. Jos ihminen haluaa alistaa jonkun, vaikkapa seksuaalisesti, niin tietysti siihen hänellä on siihen lupa. Jos on ollut niin vaikea lapsuus, ettei äidin tissiä riittänyt. Nyt siis pitää saada tissiä väkisin.
Tämä on samanlaista ahneutta, josta pankkiirien vivutuksia julkisesti syytetään. Ahneutta, silkkaa ahneutta!
Jos on ollut uhri lapsuudessa, niin silloin voi tehdä muista uhreja. Näinkö tämä logiikka menee? Missä on luonteen kasvattaminen? Mitä ihmettä tämä rikollisten hyysääminen on?
Mikä ihmisiä vaivaa nykyään? Missä on tavallinen arkijärki? Eivätkö ihmiset ymmärrä, että mikäli meillä ei ole normeja, jotka säätelevät käyttäytymistämme, niin olemme tilanteessa, jossa useimmat eivät halua elää?
Hangossa aikanaan tehtiin niin ettei rikoksentekijöille ehdollisia tuomioita annettu, vaan rikoksista sai heti ehdottoman tuomion – projekti palkittiin aikanaan Kairossa maailman 100 parhaan rikostenehkäisyn projektina.
Jos meillä on päivystävä hammaslääkäri, niin eikö meillä pitäisi olla myös päivystävä tuomari?
Tämä kannabiksen ja muun Suomen lakien mukaan rikollisen toiminnan puolustelu ja valeälyllinen selittely on järjetöntä.
Kannabiksen käyttö on rikollista, kannabiksen kotikasvatus on rikollista toimintaa. Nyt sitä rikollista toimintaa koettaa laillistaa ministeriö, jonka pitäisi huolehtia kansalaisten terveydestä.
Meillä on todella hallitusohjelman remontin aika!
30.4.11 Lappeenrannassa