Mitä Platon kirjoitti Valtiosta vuosituhansia sitten?
Mitä Platon kirjoitti Valtiosta vuosituhansia sitten?
Meillä on oma pieni ystävistämme koostuva kulttuurikerho, jossa käymme läpi Platonin teoksia. Tänään on neljäs kerta ja vuorossa on Platonin teosten neljäs osa, eli Valtio (2012, suom. Marja Itkonen-Kaila). Jokainen jäsen halutessaan pitää pienen avauksen teemasta, jonka jälkeen keskustelemme. Nautimme toistemme seurasta, syömme hyvin, ja keskustelemme huumorintäyteisesti kaksi tuhatta vuotta sitten kirjoitetuista teksteistä. Kaikille kerhomme jäsenille on nyt tullut selväksi, että tekstit ovat täysin ajankohtaisia edelleen. Vanhan sanonnan mukaan länsimainen filosofia on reunahuomautuksia Platonin teoksiin.
- Jos olisi vain kunnon miehistä muodostuva yhteiskunta, siinä varmasti pyrittäisiin yhtä kiihkeästi välttämään hallitusvaltaa kuin nyt pyritään pääsemään siihen käsiksi. Silloin nähtäisiin selvästi, ettei todelliselle hallitsijalle ole luontaista oman vaan hallittavansa edun etsiminen, ja jokainen ajatteleva antaisi mielummin toisen hyödyntää itseään kuin ottaisi itse vaivoikseen toisen hyödyttämisen. (emt.36).
Kyseisessä kohdassa keskustellaan, onko oikeudenmukaisuus samaa kuin vahvemman etu. Kun olin Lappeenrannan valtuustossa 2000-luvun alussa, muistan, kuinka erään puolueen johtavia henkilöitä itserakkaasti julisti, ettei valtaa anneta, vaan se otetaan. Kieltämättä niin hän toimikin koko sen valtuustokauden ajan. Mutta jos otetaan viisaampia keskustelijoita mukaan, niin Platonin Valtio-teoksessa keskustelu jatkuu seuraavaan tapaan.
- Paljon tärkeämpänä pidän Thrasymakhoksen äskeistä väitettä, että väärämielisen elämä on parempaa kuin oikeamielisen.
Glaukonin mielestä oikeamielisen elämä on edullisempaa, mihin Thrasymakhos väittää, että täydellinen väärämielisyys on edullisempaa kuin täydellinen oikeudenmukaisuus. Thrasymakhos jatkaa, että oikeudenmukaisuus on silkkaa typerää hyväluonteisuutta. Vääryyttä Thrasymakhos pitää neuvokkuutena. Glaukon kysyy, että pitääkö Thrasymakhos väärämielisiä ihmisiä myös järkevinä ja hyvinä?
- Niitä kyllä, jotka pystyvät tekemään täydellistä vääryyttä, alistamaan valtaansa kokonaisia valtioita ja kansoja. Vai luuletko minun tarkoittavan kukkaroiden näpistelijöitä, Thrasymakhos jatkaa peittelemätöntä epäoikeudenmukaisuuden puolustelemista. Niitä joiden mielestä tarkoitus pyhittää keinot.
Myöhemmin Thrasymakhos myöntää, että kyllä: ” vääryydellä näyttää olevan sellainen vaikutus, että missä sitä vain onkin – valtioissa, suvussa, armeijassa, missä tahansa – se synnyttää tässä riitaa ja eripuraa ja tekee tämän kyvyttömäksi yhteistoimintaan. Toiseksi se saa tämän vihaamaan paitsi itseään myös kaikkea vastakkaista ja oikeudenmukaista.”
Lähes 30 vuotta etulinjan lääkärinä työskennellessäni olen nähnyt, mikä vaikutus on ihmisen arvoilla ja mitä hän voi saavuttaa, jos hän pitää niistä kiinni. Ihmisen arvot näkyvät hänen käyttäytymisessään. Olen nähnyt toivottomien alkoholistien, narkomaanien ja erilaisten väärintekevien toipuvan, kun he ovat elämänkriisissään korjanneet elämänarvonsa. Ehkä palanneet niihin, joita vanhemmat opettivat iltarukouksessa tai löytäneet kokonaan uuden maailman, joka oli ollut omille vanhemmille vieras. Olen nähnyt monen alkoholistin aikuisen lapsen löytävän itsensä ja tulevansa näkyväksi, kun on oppinut näkemään arvot ja niiden noudattamisen tärkeyden. Jos ei tiedä, miten toimia, niin oikeat arvot sen kertovat joka kerta.
Thrasymakhoksen mielestä kaikki oikeamielisyyden noudattajat noudattavat sitä vain vastahakoisesti ja pakosta, eivät siksi että se olisi jotakin hyvää. Thrasymakhoksen mielestä oikeudenmukaisuus hyväksytään, ei siksi että se olisi mitään hyvää, vaan sitä pidetään arvossa koska omat voimat eivät riitä vääryyden tekemiseen.
- Se näet, joka kykenee tekemään vääryyttä ja joka todella on mies, ei ikinä tekisi kenenkään kanssa sopimusta lopettaakseen sekä vääryyden tekemisen, että sen kärsimisen – hulluhan hän olisi, Thrasymakhos julistaa Sokratekselle.
Thrasymakhoksen mukaan, jos oikea- ja väärämieliselle antaa vapaan vallan tehdä mitä haluaa ja jos heitä seuraa, niin molempien halu kulkeutuu samaa tietä. Molemmat kulkevat kohti omaa etua, jota jokainen olento luonnostaan tavoittelee ja pitää hyvänä, vaikka laki pakottaakin pitämään kunniassa yhtäläistä oikeutta.
Hän väittää, että vääryys on yksityisen ihmisen kannalta paljon edullisempaa kuin oikeus.
- Sillä ne, jotka asian tietäisivät, pitäisivät aivan surkeana ja järjettömänä ihmistä, joka tällaisen vallan saatuaan ei haluaisi tehdä mitään väärää, eikä kajota toisen omaan, Thrasymakhos jatkaa vääryyden olemassaolon puolustamista.
Kun Thrasymakhos on julistanut väärämielisyyden iloja, niin Valtio-dialogissa otetaan mukaan Aiskhyloksen ajatuksia. Mitä jos väärämielisen rinnalle sijoitetaan oikeamielinen, vilpitön, ja jalo ihminen. Sellainen joka ei vain halua näyttää hyvältä, vaan haluaa olla hyvä. Tällainen oikeamielisyys katsotaan koetelluksi vasta, kun on nähty, ettei huono maine kaikkine seurauksineenkaan pysty häntä pehmentämään. Hänen tulee pysyä järkkymättömänä kuolemaansa asti ja elää koko elämänsä väärämielisen maineessa, niin oikeamielinen kuin onkin.
Thrasymakhos koettaa todistaa, että kannattaa pyrkiä näyttämään oikeamieliseltä, muttei olemaan oikeamielinen. Oikeamielinen kun joutuu oikeamielisyytensä vuoksi ruoskittavaksi, kidutuspyörään ja kahleisiin, kärvennetään silmät päästä ja kaikkien kauheuksien päätteeksi naulitaan paaluun. Jos vain näyttää oikeamieliseltä, niin uskaltaa sumeilematta tehdä vääryyttä, Thrasymakhos muistuttaa.
- Väärämielisellä on sekä jumalien että ihmisten taholta odotettavissa parempi elämä kuin oikeamielisellä, painottaa Thrasymakhos Sokratekselle.
Valtio-dialogissa muistutetaan, että kuinka kohtuullisuus ja oikeamielisyys ovat kylläkin kaunista, mutta myös vaikeaa ja vaivalloista. Hillittömyys ja vääryys sitä vastoin miellyttävää ja helppoa, ja sen leimaa häpeälliseksi vain yleinen mielipide ja laki.
Kaksi tuhatta vuotta sitten runoilijatkin korostivat asiaa:
Kunnottomuutta sa vaivatta löydät runsain määrin,
ei ole tarvis kauaksi mennä ja tiekin on helppo.
Mut hyve vaivoja vaatii, näin jumalain oli tahto … (emt.57)
Sitten dialogissa kirjoitetaan, miten vapautua tehdyistä rikoksista. ” He saavat yksityisten ihmisten lisäksi kokonaiset valtiot uskomaan, että uhreilla ja hauskoilla juhlilla voidaan hankkia vapautus ja puhdistus rikoksista, eikä vain eläville vaan myös kuolleille. Näitä menoja, jotka vapauttavat tuonpuoleisista kärsimyksistä, he nimittävät mysteereiksi. Sellaisia jotka eivät osallistu näihin uhreihin, odottaa kauhistava osa” (emt, 57). Tämä kohta viittaa mysteeriuskontoihin.
- Jumalilta ei kuitenkaan voi pysyä piilossa eikä heitä voi pakottaa väkivalloin. Mutta ellei jumalia ole olemassakaan tai elleivät he välitä ihmisten asioista, ei kai meidänkään tarvitse välittää siitä, pysymmekö heiltä piilossa? (emt, 58).
Sitten Platon jatkaa, että ” Runoilijat itse sanovat, että jumalat voidaan taivutella ja suostutella uhrein, hartain rukouksin ja lahjoin… Jos niihin on uskomista, sen kuin vain teemme vääryyttä ja uhraamme sitten jumalille siitä mitä olemme vääryydellä hankkineet. Sillä jos olemme oikeamielisiä, vältämme kyllä jumalien rangaistuksen, mutta saamme myös luopua vääryyden tuottamista eduista.
Väärämielisinä sen sijaan keräämme hyödyn ja suostutamme sitten rukouksillamme jumalat olemaan rankaisematta meitä väärinkäytöksistämme ja rikoksistamme.” (emt, 59).
Thrasymakhos jatkaa ihmisen epätäydellisyyden näkyväksi riisumista.
- Kukaan ei ole oikeudenmukainen omasta halustaan. Ihmiset moittivat vääryyttä vain pelkuruuttaan, vanhuuttaan tai jonkin muun heikkouden vuoksi, kun eivät itse siihen kykene.
Sokrates vastaa Valtio-dialogissa Thrasymakhoksen ryöpytyksen jälkeen kysymykseen oikeudenmukaisuudesta.
- Oikeudenmukaisuuttahan voi olla yhtä hyvin yksityisessä ihmisessä kuin kokonaisessa valtiossa? Valtio on yksityistä ihmistä suurempi? Suuremmassa on oikeudenmukaisuutta suurempana ja helpommin erotettavana? Jos tarkastelee valtion syntymistä, näkee myös, miten oikeus ja vääryys siinä syntyvät, kysyy Sokrates sokraattisen metodin mukaisesti.
Sokrates aloittaa yli 2000 vuotta sitten: ”…Valtion syntyminen johtuu käsittääkseni siitä, ettei meistä kukaan tule toimeen omin voimin, vaan jokainen on monenlaisten asioiden tarpeessa.” Valtion perustajana ovat siis meidän tarpeemme: ravinto, asunto, vaatetus jne.
Sitten dialogissa ryhdytään pohtimaan ketä ja missä roolissa kukin hyvässä valtiossa olisi.
- Jotta mies voisi olla hyvä ja kunnollinen valtion vartija, hänen tulee olla siis luonnoltaan filosofi, lisäksi kiihkeä, nopea ja voimakas; sellainen olisi valtion vartija.
Sen jälkeen Sokrates ottaa esille erittäin tärkeän kysymyksen kasvatuksesta:
- Mutta millä tavoin vartijat on kasvatettava ja opetettava? Eli miten oikeudenmukaisuus ja vääryys valtiossa syntyvät?
Valtio-dialogin toisesta kirjasta eteenpäin, mietitään, miten kasvatuksella voidaan turvata terve valtio. Millaisia kertomuksia lapsille kerrotaan ja mitä edellytyksiä tarinoiden sepittäjille laitetaan. Miten runous, musiikki ja ruumiinharjoitukset oikeassa suhteessa saavat terveen ja sopusuhtaisen sielun syntymään. Miten hyveet pääsevät ihmisessä kukoistamaan?
Seitsemännen kirjan lopussa Sokrates toteaa, että ” … viisikymmenvuotiaiden joukosta ne, jotka ovat selviytyneet onnellisesti koetuksista ja kaikin tavoin kunnostautuneet käytännön toiminnassa ja tiedon alalla, on vihdoin vietävä perille asti, ja heidän on pakotettava kohottamaan sielunsa katse ylös, niin se kohtaa itsensä sen mikä antaa kaikelle valon. Kun he ovat näin nähneet hyvän sellaisenaan, heidän on sitä esikuvanaan pitäen kunkin vuorollaan loppuelämänsä ajan ohjattava valtiota, yksityisiä kansalaisia ja itseään. Enin osa ajastaan heidän on omistettava filosofialle, mutta vuorollaan heidän on jokaisen nähtävä vaivaa yhteisten asioiden hoitamisessa ja toimittava hallitusmiehenä valtion parhaaksi, eivätkä he saa pitää tätä minään jaloutena vaan välttämättömyytenä. Kasvatettuaan näin itselleen yhä uusia seuraajia he jättävät nämä valtion vartijoiksi ja siirtyvät itse autuaiden saarille asumaan.” (emt, 280).
Platonin Valtio-dialogin kymmenes kirja päättyy toteamukseen:
- Jos noudatamme minun neuvoani ja uskomme, että sielu on kuolematon ja pystyy kestämään kaiken pahan ja kaiken hyvän, pysymme aina ylöspäin johtavalla tiellä ja toteutamme oikeudenmukaisuutta järkevästi ja kaikin tavoin.
Platon Valtio-dialogi päätyy uskomaan, että hyvä on mahdollista.
11.3.2017 Lappeenrannassa
Meillä on oma pieni ystävistämme koostuva kulttuurikerho, jossa käymme läpi Platonin teoksia. Tänään on neljäs kerta ja vuorossa on Platonin teosten neljäs osa, eli Valtio (2012, suom. Marja Itkonen-Kaila). Jokainen jäsen halutessaan pitää pienen avauksen teemasta, jonka jälkeen keskustelemme. Nautimme toistemme seurasta, syömme hyvin, ja keskustelemme huumorintäyteisesti kaksi tuhatta vuotta sitten kirjoitetuista teksteistä. Kaikille kerhomme jäsenille on nyt tullut selväksi, että tekstit ovat täysin ajankohtaisia edelleen. Vanhan sanonnan mukaan länsimainen filosofia on reunahuomautuksia Platonin teoksiin.
- Jos olisi vain kunnon miehistä muodostuva yhteiskunta, siinä varmasti pyrittäisiin yhtä kiihkeästi välttämään hallitusvaltaa kuin nyt pyritään pääsemään siihen käsiksi. Silloin nähtäisiin selvästi, ettei todelliselle hallitsijalle ole luontaista oman vaan hallittavansa edun etsiminen, ja jokainen ajatteleva antaisi mielummin toisen hyödyntää itseään kuin ottaisi itse vaivoikseen toisen hyödyttämisen. (emt.36).
Kyseisessä kohdassa keskustellaan, onko oikeudenmukaisuus samaa kuin vahvemman etu. Kun olin Lappeenrannan valtuustossa 2000-luvun alussa, muistan, kuinka erään puolueen johtavia henkilöitä itserakkaasti julisti, ettei valtaa anneta, vaan se otetaan. Kieltämättä niin hän toimikin koko sen valtuustokauden ajan. Mutta jos otetaan viisaampia keskustelijoita mukaan, niin Platonin Valtio-teoksessa keskustelu jatkuu seuraavaan tapaan.
- Paljon tärkeämpänä pidän Thrasymakhoksen äskeistä väitettä, että väärämielisen elämä on parempaa kuin oikeamielisen.
Glaukonin mielestä oikeamielisen elämä on edullisempaa, mihin Thrasymakhos väittää, että täydellinen väärämielisyys on edullisempaa kuin täydellinen oikeudenmukaisuus. Thrasymakhos jatkaa, että oikeudenmukaisuus on silkkaa typerää hyväluonteisuutta. Vääryyttä Thrasymakhos pitää neuvokkuutena. Glaukon kysyy, että pitääkö Thrasymakhos väärämielisiä ihmisiä myös järkevinä ja hyvinä?
- Niitä kyllä, jotka pystyvät tekemään täydellistä vääryyttä, alistamaan valtaansa kokonaisia valtioita ja kansoja. Vai luuletko minun tarkoittavan kukkaroiden näpistelijöitä, Thrasymakhos jatkaa peittelemätöntä epäoikeudenmukaisuuden puolustelemista. Niitä joiden mielestä tarkoitus pyhittää keinot.
Myöhemmin Thrasymakhos myöntää, että kyllä: ” vääryydellä näyttää olevan sellainen vaikutus, että missä sitä vain onkin – valtioissa, suvussa, armeijassa, missä tahansa – se synnyttää tässä riitaa ja eripuraa ja tekee tämän kyvyttömäksi yhteistoimintaan. Toiseksi se saa tämän vihaamaan paitsi itseään myös kaikkea vastakkaista ja oikeudenmukaista.”
Lähes 30 vuotta etulinjan lääkärinä työskennellessäni olen nähnyt, mikä vaikutus on ihmisen arvoilla ja mitä hän voi saavuttaa, jos hän pitää niistä kiinni. Ihmisen arvot näkyvät hänen käyttäytymisessään. Olen nähnyt toivottomien alkoholistien, narkomaanien ja erilaisten väärintekevien toipuvan, kun he ovat elämänkriisissään korjanneet elämänarvonsa. Ehkä palanneet niihin, joita vanhemmat opettivat iltarukouksessa tai löytäneet kokonaan uuden maailman, joka oli ollut omille vanhemmille vieras. Olen nähnyt monen alkoholistin aikuisen lapsen löytävän itsensä ja tulevansa näkyväksi, kun on oppinut näkemään arvot ja niiden noudattamisen tärkeyden. Jos ei tiedä, miten toimia, niin oikeat arvot sen kertovat joka kerta.
Thrasymakhoksen mielestä kaikki oikeamielisyyden noudattajat noudattavat sitä vain vastahakoisesti ja pakosta, eivät siksi että se olisi jotakin hyvää. Thrasymakhoksen mielestä oikeudenmukaisuus hyväksytään, ei siksi että se olisi mitään hyvää, vaan sitä pidetään arvossa koska omat voimat eivät riitä vääryyden tekemiseen.
- Se näet, joka kykenee tekemään vääryyttä ja joka todella on mies, ei ikinä tekisi kenenkään kanssa sopimusta lopettaakseen sekä vääryyden tekemisen, että sen kärsimisen – hulluhan hän olisi, Thrasymakhos julistaa Sokratekselle.
Thrasymakhoksen mukaan, jos oikea- ja väärämieliselle antaa vapaan vallan tehdä mitä haluaa ja jos heitä seuraa, niin molempien halu kulkeutuu samaa tietä. Molemmat kulkevat kohti omaa etua, jota jokainen olento luonnostaan tavoittelee ja pitää hyvänä, vaikka laki pakottaakin pitämään kunniassa yhtäläistä oikeutta.
Hän väittää, että vääryys on yksityisen ihmisen kannalta paljon edullisempaa kuin oikeus.
- Sillä ne, jotka asian tietäisivät, pitäisivät aivan surkeana ja järjettömänä ihmistä, joka tällaisen vallan saatuaan ei haluaisi tehdä mitään väärää, eikä kajota toisen omaan, Thrasymakhos jatkaa vääryyden olemassaolon puolustamista.
Kun Thrasymakhos on julistanut väärämielisyyden iloja, niin Valtio-dialogissa otetaan mukaan Aiskhyloksen ajatuksia. Mitä jos väärämielisen rinnalle sijoitetaan oikeamielinen, vilpitön, ja jalo ihminen. Sellainen joka ei vain halua näyttää hyvältä, vaan haluaa olla hyvä. Tällainen oikeamielisyys katsotaan koetelluksi vasta, kun on nähty, ettei huono maine kaikkine seurauksineenkaan pysty häntä pehmentämään. Hänen tulee pysyä järkkymättömänä kuolemaansa asti ja elää koko elämänsä väärämielisen maineessa, niin oikeamielinen kuin onkin.
Thrasymakhos koettaa todistaa, että kannattaa pyrkiä näyttämään oikeamieliseltä, muttei olemaan oikeamielinen. Oikeamielinen kun joutuu oikeamielisyytensä vuoksi ruoskittavaksi, kidutuspyörään ja kahleisiin, kärvennetään silmät päästä ja kaikkien kauheuksien päätteeksi naulitaan paaluun. Jos vain näyttää oikeamieliseltä, niin uskaltaa sumeilematta tehdä vääryyttä, Thrasymakhos muistuttaa.
- Väärämielisellä on sekä jumalien että ihmisten taholta odotettavissa parempi elämä kuin oikeamielisellä, painottaa Thrasymakhos Sokratekselle.
Valtio-dialogissa muistutetaan, että kuinka kohtuullisuus ja oikeamielisyys ovat kylläkin kaunista, mutta myös vaikeaa ja vaivalloista. Hillittömyys ja vääryys sitä vastoin miellyttävää ja helppoa, ja sen leimaa häpeälliseksi vain yleinen mielipide ja laki.
Kaksi tuhatta vuotta sitten runoilijatkin korostivat asiaa:
Kunnottomuutta sa vaivatta löydät runsain määrin,
ei ole tarvis kauaksi mennä ja tiekin on helppo.
Mut hyve vaivoja vaatii, näin jumalain oli tahto … (emt.57)
Sitten dialogissa kirjoitetaan, miten vapautua tehdyistä rikoksista. ” He saavat yksityisten ihmisten lisäksi kokonaiset valtiot uskomaan, että uhreilla ja hauskoilla juhlilla voidaan hankkia vapautus ja puhdistus rikoksista, eikä vain eläville vaan myös kuolleille. Näitä menoja, jotka vapauttavat tuonpuoleisista kärsimyksistä, he nimittävät mysteereiksi. Sellaisia jotka eivät osallistu näihin uhreihin, odottaa kauhistava osa” (emt, 57). Tämä kohta viittaa mysteeriuskontoihin.
- Jumalilta ei kuitenkaan voi pysyä piilossa eikä heitä voi pakottaa väkivalloin. Mutta ellei jumalia ole olemassakaan tai elleivät he välitä ihmisten asioista, ei kai meidänkään tarvitse välittää siitä, pysymmekö heiltä piilossa? (emt, 58).
Sitten Platon jatkaa, että ” Runoilijat itse sanovat, että jumalat voidaan taivutella ja suostutella uhrein, hartain rukouksin ja lahjoin… Jos niihin on uskomista, sen kuin vain teemme vääryyttä ja uhraamme sitten jumalille siitä mitä olemme vääryydellä hankkineet. Sillä jos olemme oikeamielisiä, vältämme kyllä jumalien rangaistuksen, mutta saamme myös luopua vääryyden tuottamista eduista.
Väärämielisinä sen sijaan keräämme hyödyn ja suostutamme sitten rukouksillamme jumalat olemaan rankaisematta meitä väärinkäytöksistämme ja rikoksistamme.” (emt, 59).
Thrasymakhos jatkaa ihmisen epätäydellisyyden näkyväksi riisumista.
- Kukaan ei ole oikeudenmukainen omasta halustaan. Ihmiset moittivat vääryyttä vain pelkuruuttaan, vanhuuttaan tai jonkin muun heikkouden vuoksi, kun eivät itse siihen kykene.
Sokrates vastaa Valtio-dialogissa Thrasymakhoksen ryöpytyksen jälkeen kysymykseen oikeudenmukaisuudesta.
- Oikeudenmukaisuuttahan voi olla yhtä hyvin yksityisessä ihmisessä kuin kokonaisessa valtiossa? Valtio on yksityistä ihmistä suurempi? Suuremmassa on oikeudenmukaisuutta suurempana ja helpommin erotettavana? Jos tarkastelee valtion syntymistä, näkee myös, miten oikeus ja vääryys siinä syntyvät, kysyy Sokrates sokraattisen metodin mukaisesti.
Sokrates aloittaa yli 2000 vuotta sitten: ”…Valtion syntyminen johtuu käsittääkseni siitä, ettei meistä kukaan tule toimeen omin voimin, vaan jokainen on monenlaisten asioiden tarpeessa.” Valtion perustajana ovat siis meidän tarpeemme: ravinto, asunto, vaatetus jne.
Sitten dialogissa ryhdytään pohtimaan ketä ja missä roolissa kukin hyvässä valtiossa olisi.
- Jotta mies voisi olla hyvä ja kunnollinen valtion vartija, hänen tulee olla siis luonnoltaan filosofi, lisäksi kiihkeä, nopea ja voimakas; sellainen olisi valtion vartija.
Sen jälkeen Sokrates ottaa esille erittäin tärkeän kysymyksen kasvatuksesta:
- Mutta millä tavoin vartijat on kasvatettava ja opetettava? Eli miten oikeudenmukaisuus ja vääryys valtiossa syntyvät?
Valtio-dialogin toisesta kirjasta eteenpäin, mietitään, miten kasvatuksella voidaan turvata terve valtio. Millaisia kertomuksia lapsille kerrotaan ja mitä edellytyksiä tarinoiden sepittäjille laitetaan. Miten runous, musiikki ja ruumiinharjoitukset oikeassa suhteessa saavat terveen ja sopusuhtaisen sielun syntymään. Miten hyveet pääsevät ihmisessä kukoistamaan?
Seitsemännen kirjan lopussa Sokrates toteaa, että ” … viisikymmenvuotiaiden joukosta ne, jotka ovat selviytyneet onnellisesti koetuksista ja kaikin tavoin kunnostautuneet käytännön toiminnassa ja tiedon alalla, on vihdoin vietävä perille asti, ja heidän on pakotettava kohottamaan sielunsa katse ylös, niin se kohtaa itsensä sen mikä antaa kaikelle valon. Kun he ovat näin nähneet hyvän sellaisenaan, heidän on sitä esikuvanaan pitäen kunkin vuorollaan loppuelämänsä ajan ohjattava valtiota, yksityisiä kansalaisia ja itseään. Enin osa ajastaan heidän on omistettava filosofialle, mutta vuorollaan heidän on jokaisen nähtävä vaivaa yhteisten asioiden hoitamisessa ja toimittava hallitusmiehenä valtion parhaaksi, eivätkä he saa pitää tätä minään jaloutena vaan välttämättömyytenä. Kasvatettuaan näin itselleen yhä uusia seuraajia he jättävät nämä valtion vartijoiksi ja siirtyvät itse autuaiden saarille asumaan.” (emt, 280).
Platonin Valtio-dialogin kymmenes kirja päättyy toteamukseen:
- Jos noudatamme minun neuvoani ja uskomme, että sielu on kuolematon ja pystyy kestämään kaiken pahan ja kaiken hyvän, pysymme aina ylöspäin johtavalla tiellä ja toteutamme oikeudenmukaisuutta järkevästi ja kaikin tavoin.
Platon Valtio-dialogi päätyy uskomaan, että hyvä on mahdollista.
11.3.2017 Lappeenrannassa