Miten minä saisin maailmastamme paremman?
Miten minä saisin maailmastamme paremman?
Kun minä olin pieni, minun vanhempani opettivat, että olemalla rehellinen ja oikeudenmukainen maailmasta tulisi parempi. Molemmat vanhempani tiesivät omasta kokemuksestaan, ettei se ole totta tavallisessa elämässä, mutta he halusivat meidän lasten uskovan siihen. Koska heistä niin oli parempi. Paljon parempi. Ja vaikkeivat he omassa elämässään, kaikista arkielämän vastustuksista huolimatta pystyneet, noudattamaan omaa ohjettaan. He tiesivät, että niin oli parempi, vaikkeivat tienneet miten. He näkivät sen, kuin luvatun maan.
Olen koettanut omille lapsilleni opettaa samaa oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden voittoa. Vaikka se ei aina ole niin ilmeistä. Luojan kiitos, työni alkoholistien keskuudessa on opettanut, että jos elää rohkean rehellisesti, niin se ei aina kyllä miellytä kaikkia ja siitä joutuu maksamaan kovan hinnan, monessakin mielessä, mutta kun rehellisyyden perään kysytään, niin alkoholistien oppien mukaan, myöhemmin ei tarvitse peruutuspeiliin katsoa. Maksat kyllä kerran, mutta jos pysyt arvoissasi, niin seuraavat kerrat ovat helpompia. Ainakin sinulle itsellesi.
Se on oikeasti vaikeata nykyelämässä – rehellisesti eläminen - kun oman edun vuoksi kieli on helposti toisen pyllyssä. Toisaalta, nekin, jotka nuoleskelevat, huomaavat milloin ihminen on totta. Se herättää pelkoa, ehkä joillakin myös kunnioitusta. Tämänhetkinen maailma, kutsuu kaikkia kaikenlaiseen mukautumiseen, kun ihmisillä ei ole oikeasti arvoja, joita he konsultoisivat, kun heillä on vaikea päätös edessä. Arvoton maailma, millainen se oikeasti on?
No, mitä jää jäljelle näiden opportunistien kanssa? Ilmiselvää on, että täytyy syvemmälle porautua arvoihin. Mitkä ovat minun arvoni ja siitä seuraavat toimeni tässä tilanteessa? Voi tietysti tehdä niin kuin Pietari, että yrittää pelastaa perskarvansa tiukassa tilanteessa. Tai sitten voi tehdä niin, kuin minun arvoni sanovat. Seuraa siitä sitten mitä sitten seuraakin. On oikeastaan kuvottavaa katsoa ja seurata ihmistä, joilla ei ole arvoja. Mutta toisaalta tämä aika ruokkii arroganssia, jonka mukaan tietäisi paremmin kuin 6000 vuotta ennen meitä eläneet. Mistä ihmeestä syntyy tuo ylimielisyys, että luulee tietävänsä paremmin kuin lukemattomat sukupolvet ennen meitä?
Sivistys on aina se, joka meidät lopulta pelastaa. Oikea sivistys.
Lappeenrannassa 26.1.2020
Kun minä olin pieni, minun vanhempani opettivat, että olemalla rehellinen ja oikeudenmukainen maailmasta tulisi parempi. Molemmat vanhempani tiesivät omasta kokemuksestaan, ettei se ole totta tavallisessa elämässä, mutta he halusivat meidän lasten uskovan siihen. Koska heistä niin oli parempi. Paljon parempi. Ja vaikkeivat he omassa elämässään, kaikista arkielämän vastustuksista huolimatta pystyneet, noudattamaan omaa ohjettaan. He tiesivät, että niin oli parempi, vaikkeivat tienneet miten. He näkivät sen, kuin luvatun maan.
Olen koettanut omille lapsilleni opettaa samaa oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden voittoa. Vaikka se ei aina ole niin ilmeistä. Luojan kiitos, työni alkoholistien keskuudessa on opettanut, että jos elää rohkean rehellisesti, niin se ei aina kyllä miellytä kaikkia ja siitä joutuu maksamaan kovan hinnan, monessakin mielessä, mutta kun rehellisyyden perään kysytään, niin alkoholistien oppien mukaan, myöhemmin ei tarvitse peruutuspeiliin katsoa. Maksat kyllä kerran, mutta jos pysyt arvoissasi, niin seuraavat kerrat ovat helpompia. Ainakin sinulle itsellesi.
Se on oikeasti vaikeata nykyelämässä – rehellisesti eläminen - kun oman edun vuoksi kieli on helposti toisen pyllyssä. Toisaalta, nekin, jotka nuoleskelevat, huomaavat milloin ihminen on totta. Se herättää pelkoa, ehkä joillakin myös kunnioitusta. Tämänhetkinen maailma, kutsuu kaikkia kaikenlaiseen mukautumiseen, kun ihmisillä ei ole oikeasti arvoja, joita he konsultoisivat, kun heillä on vaikea päätös edessä. Arvoton maailma, millainen se oikeasti on?
No, mitä jää jäljelle näiden opportunistien kanssa? Ilmiselvää on, että täytyy syvemmälle porautua arvoihin. Mitkä ovat minun arvoni ja siitä seuraavat toimeni tässä tilanteessa? Voi tietysti tehdä niin kuin Pietari, että yrittää pelastaa perskarvansa tiukassa tilanteessa. Tai sitten voi tehdä niin, kuin minun arvoni sanovat. Seuraa siitä sitten mitä sitten seuraakin. On oikeastaan kuvottavaa katsoa ja seurata ihmistä, joilla ei ole arvoja. Mutta toisaalta tämä aika ruokkii arroganssia, jonka mukaan tietäisi paremmin kuin 6000 vuotta ennen meitä eläneet. Mistä ihmeestä syntyy tuo ylimielisyys, että luulee tietävänsä paremmin kuin lukemattomat sukupolvet ennen meitä?
Sivistys on aina se, joka meidät lopulta pelastaa. Oikea sivistys.
Lappeenrannassa 26.1.2020