Miten rakastaa toista ihmistä?
Miten rakastaa toista ihmistä on kysymys, johon lähes jokainen ihminen joutuu elämässään vastaamaan elämällään.
Joka päivä vastata kysymykseen rakkaudesta on useimmille ihmisille tärkeää, sekä oman että toisten elämän vuoksi. Onko tämä rakkautta vai mitä, kysyy moni arkielämää eläessään. Joskus vastauksen saaminen on kiireellisempää ja vaatii pikaista vastausta. Rakkaus on joskus vaikeaakin.
Erich Fromm (EF) kirjoitti aiheesta kirjan: kirjan rakkauden vaikeasta taidosta (1956, Art of Loving, suomennos Matti Luoma ja Marja Matikainen, 1977,6.painos, Tampere: Kirjayhtymä).
EFn mielestä useimmat ajattelevat rakkauden ongelman olevan sen, miten tullaan rakastetuksi, eikä suinkaan miten pystytään rakastamaan. Useimmat ajattelevat, että rakkauden ongelma on rakastamiseen kohteen eikä rakastamisen kyvyn ongelma. Ihmiset kuvittelevat, että rakastaminen on kyllä yksinkertaista, kunhan vain löytyisi rakastamisen kohde, " se oikea".
Rakkauden ongelma ei ole se ketä rakastaa, vaan miten rakastaa.
Rakkaus on vastaus inhimillisen olemassaolon ongelmaan. Ihmisen tietoisuus omasta yksinäisyydestään ja erillisyydestään sekä avuttomuudestaan luonnon ja yhteiskunnan voimien keskellä - kaikki tämä tekee ihmisen erityisen ja erillisen olemassaolon hänelle sietämättömäksi vankilaksi. Ihminen voisi tulla hulluksi, ellei hän voisi vapautua tästä vankilasta ja päästä jollakin tavalla toisten ihmisten ja ulkomaailman kanssa yhteyteen.
Rakkaus auttaa ihmistä voittamaan eristyneisyytensä ja erillisyytensä tunteen, sallien hänen silti jäädä omaksi itsekseen, säilyttää oman yksilöllisyytensä.
Rakkaus ei ole ensisijaisesti suhde johonkin henkilöön - rakkaus on ennen kaikkea asenne.
Jos pysähdyn toisessa ihmisessä vain hänen pintakerroksiinsa, havaitsen hänessä lähinnä sellaista, mikä erottaa meidät toisistamme.
Jos rakkaus olisi vain tunnetta, ei lupauksella rakastaa toista ikuisesti olisi mitään pohjaa.
Toisen ihmisen rakastaminen merkitsee itsensä antamista aivan sellaisenaan, ilman mitään takeita vastarakkaudesta, itsensä antamista vain sen toivon varassa, että minun rakkauteni on herättävä myös rakastetun rakastamaan.
Rakkaus on usko ja kenellä on vähän uskoa, hänellä on myös vähän rakkautta.
Merkittäviä kirjoja -osastossa olen kirjoittanut muistiinmerkintöjä E Frommin kirjasta Rakkauden vaikea taito.
Lappeenrannassa 31.12.2011
Joka päivä vastata kysymykseen rakkaudesta on useimmille ihmisille tärkeää, sekä oman että toisten elämän vuoksi. Onko tämä rakkautta vai mitä, kysyy moni arkielämää eläessään. Joskus vastauksen saaminen on kiireellisempää ja vaatii pikaista vastausta. Rakkaus on joskus vaikeaakin.
Erich Fromm (EF) kirjoitti aiheesta kirjan: kirjan rakkauden vaikeasta taidosta (1956, Art of Loving, suomennos Matti Luoma ja Marja Matikainen, 1977,6.painos, Tampere: Kirjayhtymä).
EFn mielestä useimmat ajattelevat rakkauden ongelman olevan sen, miten tullaan rakastetuksi, eikä suinkaan miten pystytään rakastamaan. Useimmat ajattelevat, että rakkauden ongelma on rakastamiseen kohteen eikä rakastamisen kyvyn ongelma. Ihmiset kuvittelevat, että rakastaminen on kyllä yksinkertaista, kunhan vain löytyisi rakastamisen kohde, " se oikea".
Rakkauden ongelma ei ole se ketä rakastaa, vaan miten rakastaa.
Rakkaus on vastaus inhimillisen olemassaolon ongelmaan. Ihmisen tietoisuus omasta yksinäisyydestään ja erillisyydestään sekä avuttomuudestaan luonnon ja yhteiskunnan voimien keskellä - kaikki tämä tekee ihmisen erityisen ja erillisen olemassaolon hänelle sietämättömäksi vankilaksi. Ihminen voisi tulla hulluksi, ellei hän voisi vapautua tästä vankilasta ja päästä jollakin tavalla toisten ihmisten ja ulkomaailman kanssa yhteyteen.
Rakkaus auttaa ihmistä voittamaan eristyneisyytensä ja erillisyytensä tunteen, sallien hänen silti jäädä omaksi itsekseen, säilyttää oman yksilöllisyytensä.
Rakkaus ei ole ensisijaisesti suhde johonkin henkilöön - rakkaus on ennen kaikkea asenne.
Jos pysähdyn toisessa ihmisessä vain hänen pintakerroksiinsa, havaitsen hänessä lähinnä sellaista, mikä erottaa meidät toisistamme.
Jos rakkaus olisi vain tunnetta, ei lupauksella rakastaa toista ikuisesti olisi mitään pohjaa.
Toisen ihmisen rakastaminen merkitsee itsensä antamista aivan sellaisenaan, ilman mitään takeita vastarakkaudesta, itsensä antamista vain sen toivon varassa, että minun rakkauteni on herättävä myös rakastetun rakastamaan.
Rakkaus on usko ja kenellä on vähän uskoa, hänellä on myös vähän rakkautta.
Merkittäviä kirjoja -osastossa olen kirjoittanut muistiinmerkintöjä E Frommin kirjasta Rakkauden vaikea taito.
Lappeenrannassa 31.12.2011