Miten tehdä lyhyttä terapiaa?
Kun asiat pitkittyvät, niin ne monimutkaistuvat. Sama koskee psykoterapiaakin.
Paras tapa epäonnistua psykoterapiassa on määrittää terapian aluksi heikko kuvaus käsiteltävästä ongelmasta. Jos terapian tavoite on huonosti määritelty terapian alussa, niin terapia voi jatkua ikuisuuksia. Ei silti ole mitään järkeä jatkaa tekemästä psykoterapiassa jotakin, mikä ei toimi.
On houkuttelevaa havaita, että jos psykoterapiassa ei ole selkeyttä, fokusta eikä suuntaa, niin kyseinen tapaus voidaan luokitella esimerkiksi ”vaikeasta tapauksesta”.
Asiakas lopulta tietää, mikä on hänen ongelmansa ratkaisu, oli hänen tapauksensa miten vaikea tahansa.
Terapian epämääräisyys on ongelma vain, jos se johtaa merkittävään erimielisyyteen siitä, mitä terapiassa on tapahtumassa.
Lyhytterapiassa sekä asiakkaan että terapeutin on tiedettävä, milloin ongelma on ratkaistu. Ei voi olla niin, että vain terapeutti tietää, koska terapia on lopetettava, koska silloin se voi olla milloin tahansa.
Psykoterapiassa epäonnistumisen sääntöjä ovat:
Psykoterapiassa
(1) On huonosti määritelty ongelma
(2) On huonosti muotoiltu tavoite
(3) On tavoite – vaikka kuinka hyvin muotoiltu – joka saavutettuna, ei tee eroa ongelmaan
(4) On epäselvä tavoite
(5) On konkreettinen tavoite ilman tietoa siitä, mitä odotetaan tapahtuvaksi, kun tavoite on saavutettu.
Lyhytterapian graafinen kuvaus löytyy esityksistä. Myös lyhytpsykoterapian tavoitteiden muodostamisesta on esitys.
Olen lisännyt päihdepsykiatriaan kirjoituksen kirjasta Steve de Shazer (1988) Clues – investigating solutions in brief therapy. New York: W.W. Norton
Paras tapa epäonnistua psykoterapiassa on määrittää terapian aluksi heikko kuvaus käsiteltävästä ongelmasta. Jos terapian tavoite on huonosti määritelty terapian alussa, niin terapia voi jatkua ikuisuuksia. Ei silti ole mitään järkeä jatkaa tekemästä psykoterapiassa jotakin, mikä ei toimi.
On houkuttelevaa havaita, että jos psykoterapiassa ei ole selkeyttä, fokusta eikä suuntaa, niin kyseinen tapaus voidaan luokitella esimerkiksi ”vaikeasta tapauksesta”.
Asiakas lopulta tietää, mikä on hänen ongelmansa ratkaisu, oli hänen tapauksensa miten vaikea tahansa.
Terapian epämääräisyys on ongelma vain, jos se johtaa merkittävään erimielisyyteen siitä, mitä terapiassa on tapahtumassa.
Lyhytterapiassa sekä asiakkaan että terapeutin on tiedettävä, milloin ongelma on ratkaistu. Ei voi olla niin, että vain terapeutti tietää, koska terapia on lopetettava, koska silloin se voi olla milloin tahansa.
Psykoterapiassa epäonnistumisen sääntöjä ovat:
Psykoterapiassa
(1) On huonosti määritelty ongelma
(2) On huonosti muotoiltu tavoite
(3) On tavoite – vaikka kuinka hyvin muotoiltu – joka saavutettuna, ei tee eroa ongelmaan
(4) On epäselvä tavoite
(5) On konkreettinen tavoite ilman tietoa siitä, mitä odotetaan tapahtuvaksi, kun tavoite on saavutettu.
Lyhytterapian graafinen kuvaus löytyy esityksistä. Myös lyhytpsykoterapian tavoitteiden muodostamisesta on esitys.
Olen lisännyt päihdepsykiatriaan kirjoituksen kirjasta Steve de Shazer (1988) Clues – investigating solutions in brief therapy. New York: W.W. Norton