Naisista on pelkkää harmia - New Yorkissa Sandy-myrskyn jälkeen

 

Miksiköhän Amerikassa hurrikaanit nimetään naisten mukaan? Muistan lukeneeni asiasta, mutta en muista selitystä. 

 

Meillä on sekä naisia että miehiä - oli Veera ja Tapio- myrskyä. Jälkimmäinen keskellä talvea ja metsänjumalan nimellä, siinä on jotain vahvan mytologista.

 

New York City-maraton on peruttu. Tapahtuma vaatii runsaasti poliisivoimia, eikä niitä nyt ole hetkellä, jolloin miljoonia ihmisiä on ilman sähköä. 

 

Lentokoneessa oli ihmisiä, jotka olivat tulossa katsomaan lastensa juoksemista. Nyt he tapaavat muuten. 

 

Viime vuonna keskustelimme erään maratonin vapaaehtoistyöntekijän kanssa, kun käy useampana vuonna vapaaehtoisena, saa suuriin osanottomaksuihin alennusta.

 

Oli liikuttaa lukea netistä, että paikalle saapuneet maratonistit keräsivät paikalle saapuneista raivaustöihin vapaaehtoisia.

 

Osa oli kovin turhautunut New Yorkin pormestarin maratonia koskevista päätöksistä. Maratonille on vaikea päästä osallistumaan, moni oli tuonut perheensä mukanaan.

 

Ihmisen suuruus mitataan siinä, miten hän suhtautuu pettymyksiin. Jalot ihmiset erottuvat elämän suurissa vastoinkäymisissä. 

 

Kuinka yksinkertaista ja samalla vaikeaa on vastoinkäymisten kohdalla hellittää ja antaa Jumalan hallita. 

 

On amerikkalaista mentaliteettia laittaa asiat nopeasti kuntoon myrskyn jälkeen. Byrokratiasta ei tule estettä amerikkalaisittain. 

 

 

Jotenkin täkäläisetkin lobbarit ja mafiosot löytävät toisensa. Kyllä, tuhojen jälkeinen tilanne on hyvä tilanne rahastaa.

 

En muista elokuvan nimeä, jossa kansainväliset pankit rahoittivat sotia ja niiden jopa molempia osapuolia, jotta voisivat osallistua tuottavaan jälleenrakennukseen. 

 

Manhattan kärkiosat ovat vielä joiltain osin vailla sähköjä, miehiä on kuljetettu länsirannikolta saakka laittamaan asioita kuntoon. 

 

Suomen itäpuolella on valtiovelaton valtio, joka ei saa infrastruktuuriaan kuntoon, vaikkei siellä muuta myrskyä ole käynyt kuin kommunismi kauan sitten.

 

New Yorkin ja Lappeenrannan aikaero on vielä tällä viikolla kuusi tuntia. 

 

Minulle aikaero on vaikea, sillä säännöllisesti herään juuri samalla hetkellä kuin täällä on keskiyö. 

 

En ole ikinä käyttänyt unilääkkeitä. Nyt päätin koettaa, mitä melatoniini vaikuttaa minulla, joka nukkuu noin 4-5 tuntia yössä. 

 

Olemme nyt rvan kanssa viidettä vuotta peräkkäin New Yorkissa, nuorin lapsi on toista kertaa, keskimmäinen kolmatta kertaa, enkä minä totu koskaan tähän aikaeroon. 

 

Valvon täkäläiset yöt ja olen viikon täällä vietettyäni kuin minun aikuiset ADHD- potilaat. Minullakin on vuorokausirytmi sekaisin ja pää sekava, tehoton ja saamaton.

 

Jouduimme vaihtamaan hotellia tullessamme tänne, Sandy-myrsky ei ole kohdellut kaikkia hotelleja samalla tavalla. Vesi tulvi 34. kadun eteläpuolelle Manhattanilla. 

 

Olemme koettaneet ottaa aina hotellin eri puolilta kaupunkia. New York ei tule tutuksi edes vuosissa- minulla on edelleen toive, että voisin asua täällä vuoden tai pari. Mutta kaikilla toiveilla ei ole tapana minunkaan elämässä toteutua.

 

Olemme Sohossa, ulkoa kuuluu nuorten ihmisten puhetta, he viettävät lauantai-illan huumaa. Keskustelu on hyväntuulista. Ei kuulu örvellystä, eikä tappelua. 

 

Tietää vanhenevansa, kun alkaa haikailla omaa nuoruuttaan, kuullessaan nuoruuden iloa täynnä olevan äänen. 

 

Luin tullessa tänne itsemurhien ehkäisystä Amerikan psykiatriyhdistyksen pari vuotta sitten julkaisemasta mielenterveysongelmien ehkäisyä käsittelevästä kirjasta. 

 

Tiedetään, että itsemurhat ovat nuorilla kolmanneksi yleisin kuolinsyy tapaturmien ja tappojen jälkeen, Suomessa taitaa olla yleisin.

 

Yllättävää ehkä on, tai sitten ei ole, että vanheneva valkoinen mies on itsemurhatilaston kärjessä. 

 

Mustat eivätkä latinot tapa itseään läheskään samaan tahtiin, kuin auringonlaskua kohti ratsastava valkoinen mies. Vanha valkoinen mies tappaa itsensä jopa kaksinkertaisesti vanhaa mustaan mieheen verrattuna. 

 

WHOn tilastojen mukaan maailmassa joka 40. sekuntti joku tappaa itsensä. 

 

Yhtä onnistunutta itsemurhaa kohti  on 10-20 kertaa yrityksiä, joita päivystyspisteet ympäri maailman koettavat selvittää ja pelastaa elämälle. 

 

Mikä on itsemurhaajan prototyyppi? Epävakaa persoonallisuus sisältää jo määritelmänsä mukaisesti toistuvia itsensä vahingoittamisia.  Vakava ja hoitamaton masennus epävakaalla persoonallisuudella on tärkeimpiä riskitekijöitä onnistuneelle itsemurhalle.

 

Itsemurhan tehneistä 90 % on ollut joku vakava mielenterveysongelma. 60 % on ollut enemmän kuin yksi vakava mielenterveysongelma. 

 

Tilastollisesti päihdeongelmat lisäävät itsemurhariskiä monikymmenkertaiseksi, esimerkiksi suonensisäinen huumeidenkäyttö 30-kertaiseksi. 

 

Jos kirjoittaisi romaanin itsemurhasta, niin kuvaisin yksinasuvan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ( bipolaari I) sairastavaa miestä, joka on alkoholisoitunut runoilija. Tarinankäänteitä ei tulisi puuttuman. 

 

Se vanheneva valkoinen mies kohtaa elämän väistämättömiä rajoittumisia. Nuoruutta palvovassa Amerikassa vanhenevan valkoisen miehen kohtalo on surkea. 

 

Meilläkin Suomessa ovat entiset kansankunnan kellokkaat suureen ääneen julistaneet eutanasian autuutta. On vaikea kohdata elämän väistämättömiä menetyksiä. On työlästä tuntea, että elämä on lahja, kun sairastaa elämää rajoittavia tauteja. 

 

Archie Bunkkerista alkanut isän ja miehen sorto on saavuttanut kliimaksinsa. Vanha valkoinen mies uskoo olevansa hyödytön itsekin. 

 

Minua on aina viehättänyt intiaanitarina " Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehin", tarina joka kertoo siitä kuinka intiaanit joutuvat törkeän länsimaistamisen kohteeksi- lopulta koko intiaanikulttuuri tuhoutuu. Kukaan ei enää kunnioita vanhaa ja viisasta johtajaa. 

 

Alaskalaiset alkuperäkansalaiset ja amerikanintiaanit tappavat itseään kaksi kertaa enemmän kuin muut amerikkalaiset. 

 

Mikä sitten suojaa itsemurhalta?  Viime aikoina itsemurhien kohdalla on myös alettu tutkia mikä suojaa päätymästä itsensä tappamiseen. Lista ei yllätä ketään : on yhteisö, johon tiiviisti kuuluu, on tulevaisuuteen suuntautuvia toiveita, on hengellinen elämänasenne, on terve ja omaa taitoja selviytyä jokapäiväisen elämän stressitilanteista. 

 

Medialla on itsemurhissa kaksinainen rooli. Jos niistä ei kirjoiteta, se vähentää yhteisötasolla tapahtuneita itsemurhia, erityisesti junanallemenemisiä ja joukkoilmiöitsemurhia. 

 

Jos niistä kirjoitetaan suureen malliin, kuten musiikkimaailman tähtien itsemurhat, ne voivat yllyttää itsemurhiin. 

 

Sähkö- eli ECT-hoito on tehokkain itsemurhaa toistuvasti hautovan ihmisen hoitomuoto. Litium on tehokas mielialaongelmaisilla, vaikka tietysti on vaarallinenkin lääke väärissä käsissä. Skitsofreenikoista joka 10. tappaa itsensä. Klotsapiini on tehokkain lääke heille. 

 

Itsemurhia ja niiden yrityksiä tehdään hoitoa edeltävän kuukauden ja sairaalahoidon jälkeisen kuukauden välisenä aikana eniten. 

 

Tutkimuskirjallisuus ei tunne varmaa keinoa erottaa kuka tulee tappamaan itsensä, tiettyjä viitteitä on, mutta ei varmuutta. 3 % niistä, jotka uhkaavat itsensä tappamisella, tappavat lopulta itsensä. 

 

Yöaikana ongelmilla on taipumus kasvaa mielessä ylivoimaiseksi. Moni öitään yksin valvova, tuntee yksinäisyyden murskaavan taakan. Sanonnan mukaan se ei viihdy yksikseen, joka joutuu silloin huonoon seuraan. 

 

On selvästi itsemurhia vähentävää, jos hakeutuu hoitoon. 

 

Miten kohti auringonlaskua ratsastava vanha ja valkoinen mies hakeutuisi hoitoon ? 

 

Taakse jäivät nuoruuteni ylpeät päivät, kirjoittaa Helkavirsien runoilija Eino Leino, joka oli kotoisin samoilta kyliltä kuin äidinäitini. 

 

Mummoni, joka vietti elämänsä maalaistalossa suuren perheen ( yli 10 lasta) äitinä ja emäntänä, ei tiennyt kenestä puhuin, kun kerran häneltä asiasta kysyin. Hän nukkui myös vain muutaman tunnin yössä. 

 

Ernest Hemingway oli saanut 20 kertaa ECT-hoitoa ennen sairaalasta uloskirjoitustaan, kiistellään montako laukaista hän itseensä ampui. Riittävästi kuollakseen, C- Morella pyöri elokuva hänen elämästään. 

 

Hemingway edustaa monelle miehistä miestä, sitä ainutta oikeaa miehisyyttä. 

 

Sitä miehen sisällä olevaa Villimiestä, josta paras koskaan miehistä kirjoitettu kirja Rautahannu(Robert Bly :  Iron John) kertoo. Bly kuvaa miehisyyden rappion viime vuosikymmeninä ja sen, kuinka mies on menettänyt yhteyden itseensä. 

 

Minä suren ehkä enemmän kuin omaa vanhenenistäni, sitä että nuorten miesten on tässä ajassa ylivoimaisen vaikeaa löytää oma sisäinen Villimiehensä. Se ettei nuoren miehen äänestä kuulla ylpeys, jolla hän tarvittaessa hakee kuun rakastetulleen. 

 

En jaksa enää kirjoittaa kuinka kurssimuotoinen lukio ei sovi nuorille miehille. Millaista tuhoa ja syrjäytymistä se onkaan saanut aikaiseksi ! Enemmän kuin mitä Osmo Soinivaara antaa ymmärtää työn puutteen syrjäyttävän Suomen Kuvalehden kirjoituksessa. 

 

Ei ole helppoa lääkettä elämän mielekkyyteen. Monet tulevat psykiatrille hakemaan lääkettä elämän merkityksettömyyteen. Sitten ihmetellään, kun vaihdetaan pilleriä toiseen, eikä merkityksiä elämään synny. 

 

Nuorilla on tapana sanoa vanhempiinsa turhautuessaan, että hanki oma elämä. Samaa voisi sanoa monelle muullekin ihmiselle.

 

Nykyihmisen pysäyttää vain vakava sairaus tai luonnonkatastrofi. Ainoastaan elämän jokapäiväisyyden pysähtyminen nostaa esille pelot, ahdistukset ja epävarmuuden elämästä. 

 

Jotkut haluavat lääkitä itsensä yli noista hetkistä. Aivan kuin haluaisi oman elämän ohituskaistan hetkistä, jotka voisivat luoda suuria merkityksiä. 

 

Melatoniinistä ei ainakaan minulle ole mitään apua. Useimmat unilääkkeitä käyttävät eivät muista nukkuneensa huonosti, kun unilääkkeet häiritsevät muistia. Unilääkkeet estävät vaipumasta syviin unenvaiheisiin. Aivan kuten alkoholikin. 

Olen hereillä, elämä on kohdattava sellaisena kuin se eteen tarjoutuu. Siitä syntyy elämän ihmeteltävä mysteeri. 

 

Kaupunki joka ei koskaan nuku, tuntuu ainakin hiljenevän aamuyöksi. 

 

Rva ja lapset nukkuvat sikeästi. Lapset osaavat nukkua pitkälle puoleenpäivään viikonloppuisin.

 

Minä en ole koskaan osannut, en edes lapsena. Siksi minulle on jäänyt paljon aikaa tehdä asioita, mistä nautin. Lukemisesta, musiikin kuuntelusta ja ajattelemisesta niinä pitkinä öinä kun muut nukkuvat. 

 

Minua ei enää yövalvominen saa suunniltani. Elämäni vaikeimpina hetkinä löysin erään ajatuksen, joka kulkee mukanani loitsun tavoin. 

 

Minä olen monta kertaa sanonut, että maailman kaunein lause on mestari Eckhardtin sanat: kaikista pimeintä on juuri hetki ennen aamunkoittoa. 

 

 

New Yorkissa 4.11.12