New York , New York - sanat kuin Sinatran laulusta
New York, New York - sanat kuin Sinatran laulusta
Teemu Selänne tuli jonkun jääkiekkonuorimiesporukan kanssa samalla koneella. Hän on ihmeellinen mies. Hän jaksoi hymyillä kaikille, jotka halusivat hänen kanssaan keskustella. Ja heitä varmasti riittää, koska hän on niin helposti lähestyttävänoloinen. Teemu matkusti kivannäköisen vaimonsa Sirpan kanssa turistiluokassa.
Teemusta ja kuuluisuudesta vielä. Kun Sarasvuota kuunnellessa, en muista milloin viimeksi kuulin häntä, tulee tunne siitä, että tuo mies yrittää vakuuttaa itsensä ja muut asiasta, jota on kertomassa, niin jos Teemu sanoo maapallon oleva pannukakku, niin mieleen tulee vastata vain, että selvä. Niin suvereenin vaikutelman mies tekee. Loistava suomalaisuuden lähettiläs. Voisikohan Teemu opettaa suomalaisia liikemiehiä ja politikoita, niin ettemme olisi Euroopan surkein maa taloudellisesti?
CNN:n uutiset käyvät läpi koko illan Pariisin järjetöntä terroristi-iskua. Vihavainen kirjassaan Länsimaiden tuho (2009) ennusti jotain tämänkaltaista. Jokohan lopultakin Eurooppa voisi ymmärtää, että kahdenkymmenen seuraavan vuoden aikana islamilaisten eurooppalaisten osuus kasvaa kymmenillä miljoonilla. Siis enemmän kuin Pohjoismaissa on asukkaita. Eurooppalaisilla verovaroilla kasvatetut muslimit radikalisoituvat ja pang! Pariisilaisten eloonjääneiden mukaan terroristit puhuivat ranskaa ilman vieraskielistä korostusta.
Minä muistan vielä hyvin ajat, jolloin 1980-luvulla interreilasin usein Pariisiin. Asuin hotelleissa, joissa kuuluisat kirjailijat olivat yöpyneet ennen vaurastumistaan. Minulla on kuvia hotellihuoneista, jotka luovat tunnelmaa nuoruudesta, itsen etsinnästä ja kauniista nuorista naisista. Viatonta, kaunista ja niin naiivia.
Tuota samaa nuoruutta jota voi nähdä nuorissa, jotka elävät turvallisissa maissa edelleen. New York Timesin International-versio kirjoittaa kuolleesta ranskalaisälyköstä. Miehestä, joka aloitti 1960-luvun lopussa vasemmistoinnostuksessa, mutta kun Neuvostoliitto miehitti Tsekkoslovakian ja muukin totalitaristinen ideologia nuorelle miehelle paljastui, niin hänestä tuli loppuelämäkseen vasemmistolaisuuden kriitikko. Hänen kaveristaan Foucaultista ja "uusista filosofeista" on Suomessa puhuttu, mutta ei tästä kaverista. Ai nimikö? André Glucksman.
Lääkärilehdessä oli juttu, että Juhana Idänpää-Heikkilä oli kuollut myös. Hän vietti New Yorkissa vuosia. Juttu kertoo asiantuntemuksesta, jonka lääkäri voi hankkia sekä oppimisen, osaamisen ja kokemuksen kautta. Lääkärilehden jutuissa on myös kaksoistutkinnoista. Nuoret lääkärit valmistuvat sekä tuotantotaloudelta että lääketieteellisestä. Mielenkiintoista luettavaa, näin tuotantotalouden väitöskirjaa viimeistelevältä lääkäri-sosiologilta.
Jo Helsinki-Vantaalla oli tiukemmat turvatarkastukset Pariisin tapahtumien jälkeen. Mutta JFK:n kenttä ei petä. Jonottaessa isolta tv:ltä voi kuulla, kuinka JFK:lla aiotaan "streamline processes", mutta lähes kymmenen vuoden aikana jolloin tarkastuksesta on tullut läpi mentyä, tilanne ei ole muuttunut mihinkään. Jonot seisovat, odotusaika on pitkä, työntekijät ovat kuin entisaikaan suomalaisissa katsastuskonttoreissa. Virtaviivaiset prosessit, pötyä! Matkustaminen muuttuu noiden järjettömien terroristi-iskujen vuoksi.
Nin kauan kuin länsimaiset tiedustelupalvelut eivät funktionaalisista toiminnoistaan prosesseihin, niin kauan he eivät saa kiinni ensimmäistäkään näistä nettiprosessein toimivista vitipäistä. Luulisi että länsimaat ja ehkä heimoyhteiskunta Venäjäkin yhdessä saisivat kuriin ja nitistettyä yhden terroristijärjestön. Voin kuvitella, kuinka joku vielä vastustaa, ettei mitään oikeuksia saa antaa poliisille eikä tiedustelupalveluille jonkun koskemattoman tietosuojan nimissä. Meidän oikeuskäsityksemme suojelevat terroristeja ja muita rikollisia.
Huvudstadbladetissa oli juttu siitä, että rikolliset voivat joutua maksumiehiksi tekemistään rikoksista ja joutua lusimaan sakkonsa ja korvauksensa - mikä kuulostaa täysin järkevältä, eikö niin? Jos aiheutat jollekin ihmiselle vamman tai rikot hänen omaisuuttaan, niin joudut vastuuseen. Konkreettisesti. Ei niin, että yhteiskunta maksaa oikeudenkäynnin, jotta tällä rikoksen tehneellä, "yhteiskunnan uhrilla", toteutuisi oikeus. Osalla näiden "uhrien" juristeista on vahvojen huhujen mukaan outoja tapoja: lahjoittaa esim. televisio tms rikoksentekijän kumppanille, jotta juttu vietäisiin käräjiltä hoviin eli yhteiskunnan piikki olisi auki.
Lentokoneessa katsoin hulvatonta suomalaista mustaa komediaa, jossa oli käsikirjoittajalta aika hauska heitto. Mikä on kapitalismi? Lakimiesten luokkakokous.
New York Timesissa oli Fedin entisen johtajan Bernarken haastattelu - hän ei ollut mielestään tehnyt mitään virhettä. Pankkimaailmaa koskevat kirjat, joita olen viime aikoina lukenut väittävät sekä oikealta että vasemmalta muuta. Mies itse on kirjoittanut kirjan, joten voisi ainakin vilkaista kirjakaupassa, mitä mies kirjoittaa.
HBL:ssä oli myös iso juttu Lappeenrannan tämän hetken kuuluisimmasta henkilöstä - Alisa Vainiosta. Jutussa sinänsä ei ollut mitään uutta, mitä hänestä jo ei olisi kirjoitettu muissa jutuissa. Se toisteli vain samaa mitä hänestä oltiin kuultu, mutta vaikuttaa siltä, että kuulemme Alisasta vielä. Muistan kun näin hänet ensi kerran juoksevan, hämmästelin kuinka tämä tyttönen veti suvereenisti nuorten miesten kovaa vauhtia.
Kaikki tämä tuntui vielä pahemmalta, kun Vainio sanoi HBL:n haastattelussa, että eniten elämässä hän nauttii juoksemisesta. Silloin kun minulla oli ehjät polvet, tiedän kokemuksesta, mistä Vainio puhuu. Minulla oli tapana sanoa, että juokseminen oli parempaa kuin huono seksi. Vaimoni vastaa siihen, että koska meillä ei ole huonoa seksiä, niin mieheni ei enää edes juokse. Kyllä, kaipaan juoksulenkkejäkin.
Taksi lentokentältä on kallistunut jo 10 dollaria viimeksi kuluneiden vuosien aikana. Lauantaialkuillan ruuhkat ovat suurimmat, mitä on tullut koetuksi. Kun tulimme ensi kerran New Yorkiin, niin New Yorkin siluetti eräältä sillalta paljastuessaan sai kahden vanhimman lapsemme päästelevän ihastuneita ääniä. Siluetti on edelleen hieno, vaikkei enää kaksoistorneja näykään.
Jonkun tapahtuman vuoksi katu hotellillemme on suljettu ja joudumme loppumatkan raahaamaan matkalaukkujamme. Hotellimme on aivan Times Squaren vieressä, joten melutaso illasta on melkoinen. Toisaalta kaikki on aivan vieressä.Paikallisesta liikkeestä keskellä Times Squarea saa kaikkea tarpeellista. Deleistä saa ruokaa halvalla ja helposti, jotta voi mennä syömään hotellihuoneeseen. Nuorimmaisemme on sekä väsynyt ja nälkäinen, minkä hän myös näyttää. Syötyään hän palautuu omaksi itsekseen, kuin kuuluisassa suklaapatukkamainoksessa.
Sanonnan mukaan Iso Omena ei ikinä nuku, vaan kylläpä nukkuu. Ainoastaan erilaisen kadun kunnossapitoihmisten ja silloin tällöin hälytysajoneuvojen ääntä kuuluu aamuyöstä. Tosin hotellihuonekin sijaitsee melko korkealla.
Tänään olisi New York Rangersin peli, mutten ole varma, onko vielä lippuja. Ja varmaankin viikkolipun oston jälkeen suuntaamme ostoskeskuksiin. Varmaan parit Levikset ostan, koska ne ovat täällä kolme kertaa halvempia kuin Suomessa. Mikähän niissä Suomessa maksaa? Luulisi jo tuosta katteesta kilpailulla saatavan hintaa alas. Minulla on kolmijalkatuolini mukaan otettuna ja taskukokoiset kirjat odottamassa, jos naisillani kestää kauppareissut. Niin on sanomattakin selvää, että New Yorkin latino- ja tummaihoisissa naisissa riittää katseltavaa. Siis sen aikaa, kun naisieni kauppareissut kestävät.
Minä voisin varmaan eläköidyttyäni hankkia ammatin ihmisten tarkkailijana. Minä jaksan katsoa vaikka tuntikausia ihmisiä. Etelä-Euroopan suurkaupungeissa eläkeläiset myös niin tekevät. Ja onhan Lappeenrannassakin oma toriparlamenttinsa.
Voisin katsoa tuntikausia, kuinka ihmiset liikkuvat, miltä he näyttävät. Nuorena miehenä kuvasin matkoillani kameralla ( huom. älypuhelimia ei ollut ja vain 28 kuvaa pystyin valitsemaan kuvattavaksi – piti oikeasti valita, mitä kuvaa) kasvoja ehkä enemmän kuin maisemakohteita. Ylen Teemalla oli hyvä ohjelma ranskalaisesta valokuvaajasta, Henri Cartier-Bressonista. Nuorempana minä pidin myös ihmisten kasvojen piirtelystä. Ehkä voisin palauttaa molemmat harrastukset, kun työkiireeni hellittävät. Jotkut tosin väittävät, ettei niin koskaan käy.
Ihminen on hieno luomus, parhaimmillaan ihminen pystyy hienoihin asioihin. Minulla oli kerran vuosia sitten potilaana eräässä suomalaisessa kaupungissa vasemmistolainen lehtimies, joka sanoi, että hänen mottonsa on: minun tehtäväni on kunnioittaa sinun mielipidettä viimeiseen saakka, vaikka se olisi kuinka eri mieltä omani kanssa. Monen lehtimiehen tapaan tämä kyseinen henkilö kärsi alkoholismista, mikä heikensi nopeasti hänen järkensä terävyyttä.
Kaprio et al. ovat julkaisseet Science-lehdessä havainnot, jota lähes 30 vuoden päihdelääkärin kokemus tukee. Alkoholin kohtuukäyttöä on yksi lasillinen joka toinen päivä tai sitä harvemmin viikossa. Havaintohan sinällään ei ole uusi, sillä sen kirjoitti koteihin suunnattuun kirjaansa Hans Åker-Blom jo 1909. Suomalaisessa työelämässä on noin 20 % suurkuluttajia, joiden muisti ja muut toiminnot eivät toimi. Ei tule Euroopan surkeimmassa talousmaassa, Suomessa, tuottavuushyppyä, jos alkoholin suurkulutukseen ei puututa päättäväisemmin. Asia on aikuisilla hyvin yksinkertainen, se usein näkyy jo tavallisissa labroissa. Helsinki-Vantaan kentällä takana jonotti mies, jolla oli ominaistuoksu, joka ihmisen hengitykseen tulee alkoholismista. Ei tarvita syöpää haistavaa koiraa, kun kerran on sen hajun tunnistanut. Sen voi tunnistaa missä tahansa.
Rouva heräsi hetkeksi ja sanoi nähneensä unta, että piti Teemu Selänteen kanssa lastenleiriä. Kyllä, miehellä on hieno aura. On uusi aamu New Yorkissa.
New Yorkissa 15.11.15
Teemu Selänne tuli jonkun jääkiekkonuorimiesporukan kanssa samalla koneella. Hän on ihmeellinen mies. Hän jaksoi hymyillä kaikille, jotka halusivat hänen kanssaan keskustella. Ja heitä varmasti riittää, koska hän on niin helposti lähestyttävänoloinen. Teemu matkusti kivannäköisen vaimonsa Sirpan kanssa turistiluokassa.
Teemusta ja kuuluisuudesta vielä. Kun Sarasvuota kuunnellessa, en muista milloin viimeksi kuulin häntä, tulee tunne siitä, että tuo mies yrittää vakuuttaa itsensä ja muut asiasta, jota on kertomassa, niin jos Teemu sanoo maapallon oleva pannukakku, niin mieleen tulee vastata vain, että selvä. Niin suvereenin vaikutelman mies tekee. Loistava suomalaisuuden lähettiläs. Voisikohan Teemu opettaa suomalaisia liikemiehiä ja politikoita, niin ettemme olisi Euroopan surkein maa taloudellisesti?
CNN:n uutiset käyvät läpi koko illan Pariisin järjetöntä terroristi-iskua. Vihavainen kirjassaan Länsimaiden tuho (2009) ennusti jotain tämänkaltaista. Jokohan lopultakin Eurooppa voisi ymmärtää, että kahdenkymmenen seuraavan vuoden aikana islamilaisten eurooppalaisten osuus kasvaa kymmenillä miljoonilla. Siis enemmän kuin Pohjoismaissa on asukkaita. Eurooppalaisilla verovaroilla kasvatetut muslimit radikalisoituvat ja pang! Pariisilaisten eloonjääneiden mukaan terroristit puhuivat ranskaa ilman vieraskielistä korostusta.
Minä muistan vielä hyvin ajat, jolloin 1980-luvulla interreilasin usein Pariisiin. Asuin hotelleissa, joissa kuuluisat kirjailijat olivat yöpyneet ennen vaurastumistaan. Minulla on kuvia hotellihuoneista, jotka luovat tunnelmaa nuoruudesta, itsen etsinnästä ja kauniista nuorista naisista. Viatonta, kaunista ja niin naiivia.
Tuota samaa nuoruutta jota voi nähdä nuorissa, jotka elävät turvallisissa maissa edelleen. New York Timesin International-versio kirjoittaa kuolleesta ranskalaisälyköstä. Miehestä, joka aloitti 1960-luvun lopussa vasemmistoinnostuksessa, mutta kun Neuvostoliitto miehitti Tsekkoslovakian ja muukin totalitaristinen ideologia nuorelle miehelle paljastui, niin hänestä tuli loppuelämäkseen vasemmistolaisuuden kriitikko. Hänen kaveristaan Foucaultista ja "uusista filosofeista" on Suomessa puhuttu, mutta ei tästä kaverista. Ai nimikö? André Glucksman.
Lääkärilehdessä oli juttu, että Juhana Idänpää-Heikkilä oli kuollut myös. Hän vietti New Yorkissa vuosia. Juttu kertoo asiantuntemuksesta, jonka lääkäri voi hankkia sekä oppimisen, osaamisen ja kokemuksen kautta. Lääkärilehden jutuissa on myös kaksoistutkinnoista. Nuoret lääkärit valmistuvat sekä tuotantotaloudelta että lääketieteellisestä. Mielenkiintoista luettavaa, näin tuotantotalouden väitöskirjaa viimeistelevältä lääkäri-sosiologilta.
Jo Helsinki-Vantaalla oli tiukemmat turvatarkastukset Pariisin tapahtumien jälkeen. Mutta JFK:n kenttä ei petä. Jonottaessa isolta tv:ltä voi kuulla, kuinka JFK:lla aiotaan "streamline processes", mutta lähes kymmenen vuoden aikana jolloin tarkastuksesta on tullut läpi mentyä, tilanne ei ole muuttunut mihinkään. Jonot seisovat, odotusaika on pitkä, työntekijät ovat kuin entisaikaan suomalaisissa katsastuskonttoreissa. Virtaviivaiset prosessit, pötyä! Matkustaminen muuttuu noiden järjettömien terroristi-iskujen vuoksi.
Nin kauan kuin länsimaiset tiedustelupalvelut eivät funktionaalisista toiminnoistaan prosesseihin, niin kauan he eivät saa kiinni ensimmäistäkään näistä nettiprosessein toimivista vitipäistä. Luulisi että länsimaat ja ehkä heimoyhteiskunta Venäjäkin yhdessä saisivat kuriin ja nitistettyä yhden terroristijärjestön. Voin kuvitella, kuinka joku vielä vastustaa, ettei mitään oikeuksia saa antaa poliisille eikä tiedustelupalveluille jonkun koskemattoman tietosuojan nimissä. Meidän oikeuskäsityksemme suojelevat terroristeja ja muita rikollisia.
Huvudstadbladetissa oli juttu siitä, että rikolliset voivat joutua maksumiehiksi tekemistään rikoksista ja joutua lusimaan sakkonsa ja korvauksensa - mikä kuulostaa täysin järkevältä, eikö niin? Jos aiheutat jollekin ihmiselle vamman tai rikot hänen omaisuuttaan, niin joudut vastuuseen. Konkreettisesti. Ei niin, että yhteiskunta maksaa oikeudenkäynnin, jotta tällä rikoksen tehneellä, "yhteiskunnan uhrilla", toteutuisi oikeus. Osalla näiden "uhrien" juristeista on vahvojen huhujen mukaan outoja tapoja: lahjoittaa esim. televisio tms rikoksentekijän kumppanille, jotta juttu vietäisiin käräjiltä hoviin eli yhteiskunnan piikki olisi auki.
Lentokoneessa katsoin hulvatonta suomalaista mustaa komediaa, jossa oli käsikirjoittajalta aika hauska heitto. Mikä on kapitalismi? Lakimiesten luokkakokous.
New York Timesissa oli Fedin entisen johtajan Bernarken haastattelu - hän ei ollut mielestään tehnyt mitään virhettä. Pankkimaailmaa koskevat kirjat, joita olen viime aikoina lukenut väittävät sekä oikealta että vasemmalta muuta. Mies itse on kirjoittanut kirjan, joten voisi ainakin vilkaista kirjakaupassa, mitä mies kirjoittaa.
HBL:ssä oli myös iso juttu Lappeenrannan tämän hetken kuuluisimmasta henkilöstä - Alisa Vainiosta. Jutussa sinänsä ei ollut mitään uutta, mitä hänestä jo ei olisi kirjoitettu muissa jutuissa. Se toisteli vain samaa mitä hänestä oltiin kuultu, mutta vaikuttaa siltä, että kuulemme Alisasta vielä. Muistan kun näin hänet ensi kerran juoksevan, hämmästelin kuinka tämä tyttönen veti suvereenisti nuorten miesten kovaa vauhtia.
Kaikki tämä tuntui vielä pahemmalta, kun Vainio sanoi HBL:n haastattelussa, että eniten elämässä hän nauttii juoksemisesta. Silloin kun minulla oli ehjät polvet, tiedän kokemuksesta, mistä Vainio puhuu. Minulla oli tapana sanoa, että juokseminen oli parempaa kuin huono seksi. Vaimoni vastaa siihen, että koska meillä ei ole huonoa seksiä, niin mieheni ei enää edes juokse. Kyllä, kaipaan juoksulenkkejäkin.
Taksi lentokentältä on kallistunut jo 10 dollaria viimeksi kuluneiden vuosien aikana. Lauantaialkuillan ruuhkat ovat suurimmat, mitä on tullut koetuksi. Kun tulimme ensi kerran New Yorkiin, niin New Yorkin siluetti eräältä sillalta paljastuessaan sai kahden vanhimman lapsemme päästelevän ihastuneita ääniä. Siluetti on edelleen hieno, vaikkei enää kaksoistorneja näykään.
Jonkun tapahtuman vuoksi katu hotellillemme on suljettu ja joudumme loppumatkan raahaamaan matkalaukkujamme. Hotellimme on aivan Times Squaren vieressä, joten melutaso illasta on melkoinen. Toisaalta kaikki on aivan vieressä.Paikallisesta liikkeestä keskellä Times Squarea saa kaikkea tarpeellista. Deleistä saa ruokaa halvalla ja helposti, jotta voi mennä syömään hotellihuoneeseen. Nuorimmaisemme on sekä väsynyt ja nälkäinen, minkä hän myös näyttää. Syötyään hän palautuu omaksi itsekseen, kuin kuuluisassa suklaapatukkamainoksessa.
Sanonnan mukaan Iso Omena ei ikinä nuku, vaan kylläpä nukkuu. Ainoastaan erilaisen kadun kunnossapitoihmisten ja silloin tällöin hälytysajoneuvojen ääntä kuuluu aamuyöstä. Tosin hotellihuonekin sijaitsee melko korkealla.
Tänään olisi New York Rangersin peli, mutten ole varma, onko vielä lippuja. Ja varmaankin viikkolipun oston jälkeen suuntaamme ostoskeskuksiin. Varmaan parit Levikset ostan, koska ne ovat täällä kolme kertaa halvempia kuin Suomessa. Mikähän niissä Suomessa maksaa? Luulisi jo tuosta katteesta kilpailulla saatavan hintaa alas. Minulla on kolmijalkatuolini mukaan otettuna ja taskukokoiset kirjat odottamassa, jos naisillani kestää kauppareissut. Niin on sanomattakin selvää, että New Yorkin latino- ja tummaihoisissa naisissa riittää katseltavaa. Siis sen aikaa, kun naisieni kauppareissut kestävät.
Minä voisin varmaan eläköidyttyäni hankkia ammatin ihmisten tarkkailijana. Minä jaksan katsoa vaikka tuntikausia ihmisiä. Etelä-Euroopan suurkaupungeissa eläkeläiset myös niin tekevät. Ja onhan Lappeenrannassakin oma toriparlamenttinsa.
Voisin katsoa tuntikausia, kuinka ihmiset liikkuvat, miltä he näyttävät. Nuorena miehenä kuvasin matkoillani kameralla ( huom. älypuhelimia ei ollut ja vain 28 kuvaa pystyin valitsemaan kuvattavaksi – piti oikeasti valita, mitä kuvaa) kasvoja ehkä enemmän kuin maisemakohteita. Ylen Teemalla oli hyvä ohjelma ranskalaisesta valokuvaajasta, Henri Cartier-Bressonista. Nuorempana minä pidin myös ihmisten kasvojen piirtelystä. Ehkä voisin palauttaa molemmat harrastukset, kun työkiireeni hellittävät. Jotkut tosin väittävät, ettei niin koskaan käy.
Ihminen on hieno luomus, parhaimmillaan ihminen pystyy hienoihin asioihin. Minulla oli kerran vuosia sitten potilaana eräässä suomalaisessa kaupungissa vasemmistolainen lehtimies, joka sanoi, että hänen mottonsa on: minun tehtäväni on kunnioittaa sinun mielipidettä viimeiseen saakka, vaikka se olisi kuinka eri mieltä omani kanssa. Monen lehtimiehen tapaan tämä kyseinen henkilö kärsi alkoholismista, mikä heikensi nopeasti hänen järkensä terävyyttä.
Kaprio et al. ovat julkaisseet Science-lehdessä havainnot, jota lähes 30 vuoden päihdelääkärin kokemus tukee. Alkoholin kohtuukäyttöä on yksi lasillinen joka toinen päivä tai sitä harvemmin viikossa. Havaintohan sinällään ei ole uusi, sillä sen kirjoitti koteihin suunnattuun kirjaansa Hans Åker-Blom jo 1909. Suomalaisessa työelämässä on noin 20 % suurkuluttajia, joiden muisti ja muut toiminnot eivät toimi. Ei tule Euroopan surkeimmassa talousmaassa, Suomessa, tuottavuushyppyä, jos alkoholin suurkulutukseen ei puututa päättäväisemmin. Asia on aikuisilla hyvin yksinkertainen, se usein näkyy jo tavallisissa labroissa. Helsinki-Vantaan kentällä takana jonotti mies, jolla oli ominaistuoksu, joka ihmisen hengitykseen tulee alkoholismista. Ei tarvita syöpää haistavaa koiraa, kun kerran on sen hajun tunnistanut. Sen voi tunnistaa missä tahansa.
Rouva heräsi hetkeksi ja sanoi nähneensä unta, että piti Teemu Selänteen kanssa lastenleiriä. Kyllä, miehellä on hieno aura. On uusi aamu New Yorkissa.
New Yorkissa 15.11.15