Osa VI: Sheldon Kopp Guru ( Itämaisen viisauden metaforat)
Osa VI: Sheldon Kopp Guru ( Itämaisen viisauden metaforat)
Toisen osan seitsemännessä luvussa kerrotaan vertauskuvista, metaforista, jotka ovat tulleet itämaisesta viisaudesta psykoterapioihin.
Buddha on, täydellinen, kymmenen Voiman hallussapitäjä, joka opettaa oppiaan surun valtaamalle Kisa Gotamille. Kisa Gotami on nainen, joka on epätäydellinen ja joka pitää poikaansa päivänsäteenään. Leikki-ikäiseksi kasvettuaan poika kuoli, eikä Kisa Gotami halunnut hyväksyä tapahtunutta, vaan kantoi kuollutta poikaa mukanaan. Hän meni joka taloon ja koetti kysyä lääkettä pojalleen. Kaikki pitivät häntä hulluna.
Kisa Gotamille naurettiin: ” Ei kuolleelle ole lääkettä”. Kisa Gotami ei ollut ymmärtävinään, vaan jatkoi kyselemistä. Eräs vanha mies näki hänet ja ymmärsi, että nainen oli mennyt surustaan sekaisin. Mies ei pilkannut häntä, vaan sanoi naiselle: ” Ainut, joka sinua auttaa lääkitysasiassa on Kymmenen Voiman haltija, hän joka on ylin ihmisten ja jumalten joukossa. Mene luostariin, mene hänen luokseen ja kysy häneltä lääkettä pojallesi”.
Nainen meni luostariin poika lanteillaan ja kysyi Buddhalta lääkettä pojalleen. Buddha vastasi: ” On hyvä, että olet tullut tänne. Tämä on mitä sinun pitää tehdä. Sinun mennä jokaiseen taloon kaupungissa ja etsiä noutaakseni pieniä sinapinsiemeniä. Mutta mikä tahansa talo ei käy, siemenet voi ottaa vain talosta, jossa kukaan ei ole koskaan kuollut.”
Kisa Gotami meni kaupunkiin ja kertoi olevansa Kymmenen Voiman haltijan lähettämänä ja tarvitsevansa sinapinsiemeniä, mutta vain talosta, jossa kukaan ei ole kuollut.
- Voi Gotami, siinä tapauksessa, kuolleiden määrä on lukematon, sinun täytyy hakea muualta.
Ja saman vastauksen nainen sai jokaisesta talosta. Nainen ymmärsi, miksi Buddha oli lähettänyt hänet sinapinsiemeniä hakemaan. Tehtävä oli mahdoton. Hän lopetti sinapinsiementen etsimisen, hautasi poikansa ja palasi luostariin.
Palatessaan luostariin häntä tervehdittiin ystävällisesti hymyillen. Buddha kysyi, toitko sinapinsiemeniä.
- Ei ole olemassa taloa, jota kuolema ei olisi koskettanut. Ihmiskunta on kuoleva. Joka syntyy, täytyy myös kuolla. Ei ole lääkettä kuolemaan. Ei muuta kuin hyväksyä se. Ei ole muuta parannusta kuin tietäminen. Sinapinsiementen etsintä on minun osaltani ohi, kiitos suuri mestari, Kisa Gotami vastasi.
Buddha eli niin kuin opetti, mutta hänen kuoltuaan seuraajat koettivat muistaa hänen opetuksensa. Yhteys opettajan persoonaan oli kuitenkin katkennut.
Taon mestari
Buddhan kuoleman jälkeen intialainen buddhismi tuli yhä spekulatiivisemmaksi. Pohjoisessa Kiinassa muodostui taolaisuus ( Lao Tzu 605 eKr, Chuang Tzu 330 eKr), josta muodostui humoristinen, perinteitä uhmaava ja äärimmäisen käytännöllinen lähestymistapa. Taolaisuudesta kehkeytyi lopulta zeniläisyys.
Antiikin Kiinassa filosofit ja pyhimykset eri koulukunnista ovat keskittyneet yhteen keskeiseen kysymykseen: ” Kuinka ihminen voi elää kaoottisessa, absurdissa maailmassa, jota hallitsee inhimillinen kärsimys?”. Taomestari Chuang Tzun vastaus oli: ” Vapauta itsesi maailmasta!”.
Maailmasta vapauttaminen ei tarkoittanut maailman kieltämistä, eikä maailmasta pakenemista. Vapaus tarkoitti wu-wei – tilan saavuttamista. Wu wei tarkoitti toimettomuuden tilaa – ilman ponnisteluja oli yhtä Taon kanssa. Tao, Elämän Tapa, yhdisti ihmisen, luonnon ja universiumin. Chuang Tzu ei selittänyt tätä, vaan osoitti Tien vertauksin, hauskoin tarinoin tai satujen avulla.
Ihmisen täytyy oppia elämään kuin taitava käsityöläinen – taidokkaasti, arvokkaasti, ilman että pysähtyy miettimään, mitä kussakin kohdassa on tehtävä. Jokaisen ihmisen täytyy aloittaa tulemalla omaksi itsekseen, kaikilla on omat lahjansa.
” Hienot hevoset voivat taivaltaa sata mailia päivässä, mutta ne eivät osaa pyydystää hiiriä”.
Kun huolestunut mies meni kysymään apua huoliinsa mestari Lao Tzulta, niin tämä kysyi, että miksi toit nämä kaikki ihmiset mukanasi? Apua hakeva mies ei nähnyt yhtään ihmistä ympärillään. Mestari oli viitannut apua hakevan miehen tavallisiin käsityksiin hyvästä ja pahasta, jotka toimivat hänen taakkanaan. ”Ihmisten joukko” ( crowd of people) on meidän tarpeettomat huolet. Ihminen voi parantaa itsensä ihmismäisistä huolista, jos hän lakkaa leimaamasta asioita hyväksi tai pahaksi.
Me menetämme onnellisuutemme, taolaisuuden mukaan, kun tavoittelemme asioita, jotka eivät ole oman luontomme mukaisia. Jos antautuisimme Tien seurantaan, olisimme onnellisia. Taolaisuuden mestarit tiesivät, ettei tätä ollut helppoa opettaa ihmisille. Varsinkin jos apua kysyvä perää loogisia vastauksia. Taolaisuuden mestarit eivät antaneet loogisia vastauksia, vaan kertoivat hauskoja, joskus absurdeja tarinoita vapauttaakseen ne, jotka tulivat oppimaan heiltä. Taolaisuuden mestarit osoittivat, etteivät he koskaan voi löytää onnellisuutta, ennen kuin he lopettavat sen etsimisen.
Taolaisuuden mestarit opettivat että tämä elämä on parhaiten ymmärrettävissä, vertauskuvallisesti, täysin vapaana ja merkityksettömänä matkana. Aivan kuin kalojen on hukattava itsensä veteen, jotta ne voivat elää kaloina.
Kuolema oli myös osa Tien kulkemista. Chuang Tzun seuraajat miettivät hänen loistavia hautajaisia, mihin mestari kysyi, miksi he hukkaavat aikaansa mokomaan, koska hänellä olisi yllään kaikki tähdet ja planeetat.
- Varikset ja haukat syövät sinut, oppilaat sanoivat.
- Maan päällä minut varmaan syövät linnut ja maan alla muurahaiset ja madot. Molemmissa tapauksissa joudun syödyksi. Miksi olette puolueellisia lintuja kohtaan?
Taon mestarit tiesivät, ettei ihmisen ollut helppoa hukata itseään Tien kulkemiseen. He tarjosivat kaksi toisilleen ristiriitaista vaihtoehtoa ratkaista ongelmiin juuttumisen tilanne. Tilanne jossa ihminen jää kiinni itseään pettäviin ponnistuksiin löytämättä omaa oikeaa luontoaan.
Ensimmäisessä vaihtoehdossa ihminen yrittää saavuttaa saavuttamatonta, ponnistelee saadakseen sellaista mitä ei voi saavuttaa, järkeilläkseen jotakin mitä ei voi lopulta ymmärtää. Häntä varoitetaan, että hän tulee tuhoamaan sen asian, jota hän etsii. Häntä neuvotaan luopumaan yrittämästä enempää, koska hän ei voi omilla ponnistuksillaan sitä saavuttaa. Ensimmäinen vaihtoehto on luovuttaa (giving up).
Olemassaolon muuttumattomia lakeja vastaan konfliktit ovat hyödyttömiä. Jos ihminen niitä vastaan taistelee, niin hän vain uuvuttaa itsensä niissä. Oman luontonsa tiettyjen piirteiden vastainen taistelu ei saa niitä kukkimaan, ei millään. Siksi joillekin ihmisille ensimmäinen vaihtoehto, luovuttaminen, ei vain sovi. Siksi on olemassa toinen vaihtoehto antautuminen ( giving in). Jos et voi luovuttaa, niin anna mennä.
Mikään ei ole pahempaa sielulle, kuin taistella pitääkseen loitolla tunnetta, jota ei voi kontrolloida. Sitä kutsutaan Kaksoisvammaksi, ja kuka ylläpitää sitä ei voi elää luonnollista elämäänsä.
Ihmiset yleensä vastustavat molempia neuvoja – sekä ehdotusta luovuttaa että ehdotusta antaa mennä. Ihmiset ovat kiinnostuneita säilyttämään hallinnan ja varmuuden illuusion. Tätä päämäärää silmälläpitäen ihmiset järjestävät ja muuttelevat jokaista asiaa, niin kuin tietäisivät mikä on parasta ja kuinka asiat pitäisi tehdä.
Taon mestarit opettavat, että organisointi, järjesteleminen on tuhoamista. Ihmisten täytyy löytää asioiden luonnollinen järjestys, ei keksiä sitä.
Taolaisuus, joka ehdotti logiikasta, hallinnasta ja organisoinnista luopumista ilman tietämistä ei ollut helppo oppi sietää. On helpompaa, jos oli myönteinen ohjelma, selvä metodologia ja tietyt päämäärät. Taolaisuus rappeutui lopulta taikauskon, alkemian, magiikan ja terveyskulttuurin sekoitukseksi.
Etiikan opettajat
Konfutselaisuus, etiikan opettaminen, syntyi samaan aikaan taolaisuuden kanssa, noin 2500 vuotta sitten. Päinvastoin kuin taolaisuus, konfutselaisuus opetti hyvin harkitun sosiaalisen järjestyksen välttämättömyyttä, mikä perustui jokaisen ihmisen henkilökohtaiseen kehittymiseen eettisessä toiminnassa. Keskeistä oli muiden tunteiden huomiointi, auktoriteettien kunnioitus ja antiikin kirjoitukset.
Konfutselaisuus otti myös huomioon ajankohtaiset tarpeet, sen sijaan että olisi ollut sokeaa ja ajattelematonta tottelemista. Etiikan opettajat koettivat aktiivisesti muuttaa sosiaalista järjestystä humanistisempaan suuntaan. Mitään jumalaista ideaalia ei tarvittu. Ihminen oli kaiken mitta.
Etiikan opettajat olivat suorempia opetuksissaan kuin taolaiset. He opettivat nuhtelemalla moraalisissa kysymyksissä ja opettaja itse oli esimerkki korkeasta moraalisesta idealismista.
Etiikan opettaja hankki tietonsa itsenäisesti, samalla yrittäen kehittää luonteensa eheyttä ja rehellisyyttä. Hänen koko persoona kuvasti hänen filosofiaansa, siististä ja huolitellusta ulkoasusta huoliteltuihin liikkeisiin ja toimintoihin.
Etiikan opettajien perusmetodi oli keskustelu, joista jäi jäljelle sanontojen kokoelma ( Analektit). Konfutsen sanoin: ” En opeta ihmistä, joka ei ole innokas oppimaan, enkä selitä ihmiselle, joka ei pyri selventämään asioita itselleen. Jos selitän neljäsosan ja ihminen ei mieti itsekseen loppua kolmeneljäsosaa, en viitsi opettaa häntä enää.”
Etiikan opetus, konfutselaisuus, alkoi keskusteluna käytännöllisistä tilanteista, muuttui hyödyllisiksi ohjeiksi elää rauhassa ja harmoniassa ja päätyen kodifioiduksi ideaaliksi, joiden kautta saavutti täydellisyyden. Jos halusi olla supereettinen, niin piti hallita noin 3300 käyttäytymissääntöä.
Zen-mestarit
Aatelismies meni Buddhan luo, antoi hänelle kultaisen köynnöksen ja pyysi saarnaamaan hänelle todellisuuden merkityksestä. Buddha katsoi lahjaansa, sitä käännellen ja sanaakaan sanomatta. Aatelismies hymyili, ja valaistui. Kun Zen herää, se ei sammu.
Buddhan tapa siirtää valaistumista sanomatta sanaakaan on tärkeä zeniläinen oppi. Luotetaan enemmän toimintaan kuin sanoihin. Zenmestari johdattaa oppilaansa jokaisen ohikulkevan hetken olemukseen, sellaisena kuin se on. Ilman sanoilla luomista tai muistin käyttöä.
Zenmestari oli perinteisesti puinen keppi, jolla hän löi yllättäen oppilasta toiselle puolelle päätä ja sanoi: Kwats!, joka ei merkinnyt mitään, kuten ei lyöntikään. Ne toivat oppilaan takaisin nykyhetkeen, ilman selityksiä tai edes toiveita selityksestä, koska ei ollut mitään selitettävää.
Elämän miettimistä ei pidä sekoittaa elämään itseensä. Elämä on elämä. Jos osoitan kuuta sormellani, on suuri harhaluulo kuvitella, että tuijottamalla sormeani uskoisin tietäväni kuun.
Zeniläisyydessä on myös sanallisia metodeja. Parhaiten tunnetut ovat koanit. Koan on ongelma, jonka zenmestari antaa oppilaalleen. Oppilas yrittää ratkaista asiaa perinteisellä tai älyllisellä tavalla, kunnes huomaa että se on mahdotonta. Tässä vaiheessa hän valaistuu tai vajoaa epätoivoon.
Koan on väite tai kysymys, jonka zenmestari tekee. ” Kerro minulle yhden käden taputus”, ” Kukka ei ole punainen, eikä paju ole vihreä”.
- Mikä on Buddha?, kysyy oppilas
- Kolme riisinjyvää, vastaa mestari
- Mikä on valaistumisen salaisuus, kysyy oppilas
- Kun olet nälkäinen, syö; kun olet väsynyt, nuku, vastaa mestari
- Kuinka voin nähdä totuuden?
- Jokapäiväisillä silmilläsi.
Koan tuntuu itsestään selvältä sanottuna, mutta se ei ole sitä. Se on paradoksaalinen, logiikalla ei puhkoa sitä. Oppilas on saattanut yrittää ratkaista sitä vuosia, kunnes ymmärtää, ettei ole mitään ongelmaa ratkaistavana. Ainut ”ratkaisu” on luovuttaa yrittämästä ” ymmärtää” ( koska ei ole lopulta mitään ymmärrettävää) ja vastata spontaanisti.
Valaistuminen tarkoittaa sitä, että ymmärtää ettei Zenmestarilla ole mitään opetettavaa. Oppilas tietää jo kaiken mitä tiedettävä on, mutta hän ei luota omaan spontaaniin havaintoonsa. Oppilas inttää, että täytyy olla jotakin muuta vielä, yli hänen kokemuksensa, joku salaisuus löydettäväksi. Näin oppilas luo itselleen ongelmia, eikä suinkaan ratkaise niitä.
Zenmestareiden ei-opettaminen ilmenee viehättävästi zeniläisissä anekdooteissa. Ei ole mitään opetettavaa, ei ole mitään opittavaa. Kaikki on juuri niin kuin miltä näyttää. Kyseleminen vain tuottaa ongelmia. Järjestyksen, salaisen merkityksen ja varmuuden vaatiminen tuottaa ihmiselle ongelmia.
Valaistuminen on aina läsnä, vaikka joskus se tuleekin pitkien vuosien askeettisuuden, meditaation ja zenmestareiden tutkimisen jälkeen.
Zeniläisyys rappeutui kahdella eri tavalla, beat (hetki) ja square (perinne) zeninä. Beat zen on tietynlainen erottelematon oikeutus sille, että kaikki tapahtuu sattumalta tai mielijohteesta. Sellaiset teot ovat todellisempia, taiteellisempia ja vapaampia kuin ne jotka tulevat kurin tai designin jälkeen. Beat zen on helppo zen, tyhjä zen. Se on kapinallisuutta, boheemisuutta ja usein myös huumekokemuksia.
Square zen toisaalta oli kultistinen, esoteerinen oppi, joka sanoo että valaistuminen saavutetaan vain tietyssä ryhmässä ( zen-luostarissa erityisten meditaatioiden pitkäaikaisella pohtimisella). Siihen kuuluivat ryhmään initioinnit, rituaalien pohdiskelu ja vaikeus miettiä, mitä tämä kaikki oikein on. Koppin mukaan tämä ryhmä oli menettänyt alkuperäisen zenin luonnollisuuden, spontaanisuuden ja valaistumisteiden moninaisuuden.
Miten nämä itämaiset opit ovat läsnä tämän päivän psykoterapiassa?
----
Markku Envallin Kivestä, Valosta ja Hyvästä Teoriasta ( 1994)
…
Hän muuttaa osansa kollektiiviseksi kohtaloksi, mikä yksilön
on aina helpompi kantaa.
Mikä minulta otettiin, sitä en anna toistenkaan pitää:
Seuraan, tällä tavalla, tasa-arvon etiikkaa.
…
Etsi syyt seurauksista ! Mielensä pohjalla tekijä tietää, mihin
hänen toimintansa johtaa.
Retoriikka on vaahtoa kosken pyörteissä.
…
Meillä ei ole omaa sivistystä, koska halvek-
simme sitä,
eikä vierasta, koska emme opi sitä.
…
Päätimme oppia joukolla ruotsia auttaaksemme ruotsalaisia,
ettei heidän tarvitse vaivata päätään suomen opinnoilla,
joihin heillä ei tyhmyyttä riitäkään.
He osaavat jo yhden paikalliskielen, joten he tietävät, kuinka
paljon apua toisesta olisi.
…
Instituutio ei pyydä anteeksi. Se vaihtaa puheenaihetta, esitys-
listaa,
lopulta henkilöstöä.
…
Kun virheellä ei ole virkaa, ei viralla virhettä, on virhe
koditon
ja virka sillä, joka ei, vielä, ole virhettä tehnyt.
Kysyttäessä instituutio vastaa toisesta asiasta.
Sillä on niin vähän vastauksia, että kysymykseen sopivaa on
vaikea löytää,
mutta niin korkea standardointiaste, että kaikki vastaukset
ovat sopivia,
oikeita, lomakkeelle etukäteen painettuja, joista se ruksaa oi-
keimman
ja kutsuu sitä vastaukseksi kysymykseen.
…
Kilpailunvastaisuus kätkee vaatimuksen, että kaikkien on saa-
tava voittaa
edes vuorollaan.
Missä kaikki voittavat, siellä voitto ei eroa tappiosta.
…
Kilpailu on julma, mutta mikä sitä tehokkaammin nostaa suo-
ritustasoa.
…
Onko jotain eroa siinä riipumme vai seisommeko hänen
varassaan.
Missä hän on ? Alkeellinen, paikantava jumalankuva. Kielikuva.
…
Ei hän asu tieteen aukoissa. Ei elektronin radanvaihdon en-
nustamattomuudesta ole hänen uudeksi nimekseen.
…
Kun tieto vaihtuu uskoon, varmuus puolittuu, mutta väittämi-
sen voima kaksinkertaistuu.
…
Kun ei saa vastausta, kysyy uudestaan.
Kun Jumalalta, vaikenevalta, tulee kysymyksestä ikuinen. Ky-
syjän osa.
…
Psykoanalyysin idissä on enemmän Jumalaa: koska ja vaikka
emme häntä näe, hän ohjaa kulkuamme.
Occamin partaveitsi siistii nämä opit Jumalasta puheiksi ihmi-
sestä.
…
Hänen epäuskonsa ei kiinnostanut ketään, koska hän ei uhan-
nut ketään.
…
Ydin on mysteeri, jotta järjestelmä pysyisi avoimena, saisi eri
aikoina sisällön määrätä
ympäröivä yhteiskunta.
…
Jumalan kutsusta voi kieltäytyä, koska hän vetoaa vapauteen.
…
Mitä heikomman tradition päällä maa makaa, sitä alttiimpi sen
älymystö itse itsensä kolonisoimaan.
…
Hyvä teoria selittää ensin kohteensa, sitten muut ilmiöt, lo-
puksi itseensä kohdistuvan arvostelun.
Se selittää, uskottavasti ja etukäteen, miksi, mistä vaikuttimis-
ta kukaan koskaan
voi sitä vastustaa.
Ellei selitä, se ei olekaan hyvä teoria, maailmanselitys, vaan
nöyrää erityistiedettä,
joka ei osaa kuvitella muuta vihollista kuin tyhmyyden.
Niin kristinusko kuin marxilaisuus kuin psykoanalyysi kuin
Feminismi. Jatka luetteloa itse.
…
Suvaitsevaisuuden perusta on usko omiin arvoihin. Vain sen
avulla voi ymmärtää toisen uskon omiinsa.
…
Vain ihmisellä on kyky käsittää elämän ykseys. Silti vain hän
elää sen ulkopuolella.
…
Saat enemmän sympatiaa pyytämällä anteeksi kuin jättämällä
rikkomatta.
Lappeenrannassa 21.7.14
Toisen osan seitsemännessä luvussa kerrotaan vertauskuvista, metaforista, jotka ovat tulleet itämaisesta viisaudesta psykoterapioihin.
Buddha on, täydellinen, kymmenen Voiman hallussapitäjä, joka opettaa oppiaan surun valtaamalle Kisa Gotamille. Kisa Gotami on nainen, joka on epätäydellinen ja joka pitää poikaansa päivänsäteenään. Leikki-ikäiseksi kasvettuaan poika kuoli, eikä Kisa Gotami halunnut hyväksyä tapahtunutta, vaan kantoi kuollutta poikaa mukanaan. Hän meni joka taloon ja koetti kysyä lääkettä pojalleen. Kaikki pitivät häntä hulluna.
Kisa Gotamille naurettiin: ” Ei kuolleelle ole lääkettä”. Kisa Gotami ei ollut ymmärtävinään, vaan jatkoi kyselemistä. Eräs vanha mies näki hänet ja ymmärsi, että nainen oli mennyt surustaan sekaisin. Mies ei pilkannut häntä, vaan sanoi naiselle: ” Ainut, joka sinua auttaa lääkitysasiassa on Kymmenen Voiman haltija, hän joka on ylin ihmisten ja jumalten joukossa. Mene luostariin, mene hänen luokseen ja kysy häneltä lääkettä pojallesi”.
Nainen meni luostariin poika lanteillaan ja kysyi Buddhalta lääkettä pojalleen. Buddha vastasi: ” On hyvä, että olet tullut tänne. Tämä on mitä sinun pitää tehdä. Sinun mennä jokaiseen taloon kaupungissa ja etsiä noutaakseni pieniä sinapinsiemeniä. Mutta mikä tahansa talo ei käy, siemenet voi ottaa vain talosta, jossa kukaan ei ole koskaan kuollut.”
Kisa Gotami meni kaupunkiin ja kertoi olevansa Kymmenen Voiman haltijan lähettämänä ja tarvitsevansa sinapinsiemeniä, mutta vain talosta, jossa kukaan ei ole kuollut.
- Voi Gotami, siinä tapauksessa, kuolleiden määrä on lukematon, sinun täytyy hakea muualta.
Ja saman vastauksen nainen sai jokaisesta talosta. Nainen ymmärsi, miksi Buddha oli lähettänyt hänet sinapinsiemeniä hakemaan. Tehtävä oli mahdoton. Hän lopetti sinapinsiementen etsimisen, hautasi poikansa ja palasi luostariin.
Palatessaan luostariin häntä tervehdittiin ystävällisesti hymyillen. Buddha kysyi, toitko sinapinsiemeniä.
- Ei ole olemassa taloa, jota kuolema ei olisi koskettanut. Ihmiskunta on kuoleva. Joka syntyy, täytyy myös kuolla. Ei ole lääkettä kuolemaan. Ei muuta kuin hyväksyä se. Ei ole muuta parannusta kuin tietäminen. Sinapinsiementen etsintä on minun osaltani ohi, kiitos suuri mestari, Kisa Gotami vastasi.
Buddha eli niin kuin opetti, mutta hänen kuoltuaan seuraajat koettivat muistaa hänen opetuksensa. Yhteys opettajan persoonaan oli kuitenkin katkennut.
Taon mestari
Buddhan kuoleman jälkeen intialainen buddhismi tuli yhä spekulatiivisemmaksi. Pohjoisessa Kiinassa muodostui taolaisuus ( Lao Tzu 605 eKr, Chuang Tzu 330 eKr), josta muodostui humoristinen, perinteitä uhmaava ja äärimmäisen käytännöllinen lähestymistapa. Taolaisuudesta kehkeytyi lopulta zeniläisyys.
Antiikin Kiinassa filosofit ja pyhimykset eri koulukunnista ovat keskittyneet yhteen keskeiseen kysymykseen: ” Kuinka ihminen voi elää kaoottisessa, absurdissa maailmassa, jota hallitsee inhimillinen kärsimys?”. Taomestari Chuang Tzun vastaus oli: ” Vapauta itsesi maailmasta!”.
Maailmasta vapauttaminen ei tarkoittanut maailman kieltämistä, eikä maailmasta pakenemista. Vapaus tarkoitti wu-wei – tilan saavuttamista. Wu wei tarkoitti toimettomuuden tilaa – ilman ponnisteluja oli yhtä Taon kanssa. Tao, Elämän Tapa, yhdisti ihmisen, luonnon ja universiumin. Chuang Tzu ei selittänyt tätä, vaan osoitti Tien vertauksin, hauskoin tarinoin tai satujen avulla.
Ihmisen täytyy oppia elämään kuin taitava käsityöläinen – taidokkaasti, arvokkaasti, ilman että pysähtyy miettimään, mitä kussakin kohdassa on tehtävä. Jokaisen ihmisen täytyy aloittaa tulemalla omaksi itsekseen, kaikilla on omat lahjansa.
” Hienot hevoset voivat taivaltaa sata mailia päivässä, mutta ne eivät osaa pyydystää hiiriä”.
Kun huolestunut mies meni kysymään apua huoliinsa mestari Lao Tzulta, niin tämä kysyi, että miksi toit nämä kaikki ihmiset mukanasi? Apua hakeva mies ei nähnyt yhtään ihmistä ympärillään. Mestari oli viitannut apua hakevan miehen tavallisiin käsityksiin hyvästä ja pahasta, jotka toimivat hänen taakkanaan. ”Ihmisten joukko” ( crowd of people) on meidän tarpeettomat huolet. Ihminen voi parantaa itsensä ihmismäisistä huolista, jos hän lakkaa leimaamasta asioita hyväksi tai pahaksi.
Me menetämme onnellisuutemme, taolaisuuden mukaan, kun tavoittelemme asioita, jotka eivät ole oman luontomme mukaisia. Jos antautuisimme Tien seurantaan, olisimme onnellisia. Taolaisuuden mestarit tiesivät, ettei tätä ollut helppoa opettaa ihmisille. Varsinkin jos apua kysyvä perää loogisia vastauksia. Taolaisuuden mestarit eivät antaneet loogisia vastauksia, vaan kertoivat hauskoja, joskus absurdeja tarinoita vapauttaakseen ne, jotka tulivat oppimaan heiltä. Taolaisuuden mestarit osoittivat, etteivät he koskaan voi löytää onnellisuutta, ennen kuin he lopettavat sen etsimisen.
Taolaisuuden mestarit opettivat että tämä elämä on parhaiten ymmärrettävissä, vertauskuvallisesti, täysin vapaana ja merkityksettömänä matkana. Aivan kuin kalojen on hukattava itsensä veteen, jotta ne voivat elää kaloina.
Kuolema oli myös osa Tien kulkemista. Chuang Tzun seuraajat miettivät hänen loistavia hautajaisia, mihin mestari kysyi, miksi he hukkaavat aikaansa mokomaan, koska hänellä olisi yllään kaikki tähdet ja planeetat.
- Varikset ja haukat syövät sinut, oppilaat sanoivat.
- Maan päällä minut varmaan syövät linnut ja maan alla muurahaiset ja madot. Molemmissa tapauksissa joudun syödyksi. Miksi olette puolueellisia lintuja kohtaan?
Taon mestarit tiesivät, ettei ihmisen ollut helppoa hukata itseään Tien kulkemiseen. He tarjosivat kaksi toisilleen ristiriitaista vaihtoehtoa ratkaista ongelmiin juuttumisen tilanne. Tilanne jossa ihminen jää kiinni itseään pettäviin ponnistuksiin löytämättä omaa oikeaa luontoaan.
Ensimmäisessä vaihtoehdossa ihminen yrittää saavuttaa saavuttamatonta, ponnistelee saadakseen sellaista mitä ei voi saavuttaa, järkeilläkseen jotakin mitä ei voi lopulta ymmärtää. Häntä varoitetaan, että hän tulee tuhoamaan sen asian, jota hän etsii. Häntä neuvotaan luopumaan yrittämästä enempää, koska hän ei voi omilla ponnistuksillaan sitä saavuttaa. Ensimmäinen vaihtoehto on luovuttaa (giving up).
Olemassaolon muuttumattomia lakeja vastaan konfliktit ovat hyödyttömiä. Jos ihminen niitä vastaan taistelee, niin hän vain uuvuttaa itsensä niissä. Oman luontonsa tiettyjen piirteiden vastainen taistelu ei saa niitä kukkimaan, ei millään. Siksi joillekin ihmisille ensimmäinen vaihtoehto, luovuttaminen, ei vain sovi. Siksi on olemassa toinen vaihtoehto antautuminen ( giving in). Jos et voi luovuttaa, niin anna mennä.
Mikään ei ole pahempaa sielulle, kuin taistella pitääkseen loitolla tunnetta, jota ei voi kontrolloida. Sitä kutsutaan Kaksoisvammaksi, ja kuka ylläpitää sitä ei voi elää luonnollista elämäänsä.
Ihmiset yleensä vastustavat molempia neuvoja – sekä ehdotusta luovuttaa että ehdotusta antaa mennä. Ihmiset ovat kiinnostuneita säilyttämään hallinnan ja varmuuden illuusion. Tätä päämäärää silmälläpitäen ihmiset järjestävät ja muuttelevat jokaista asiaa, niin kuin tietäisivät mikä on parasta ja kuinka asiat pitäisi tehdä.
Taon mestarit opettavat, että organisointi, järjesteleminen on tuhoamista. Ihmisten täytyy löytää asioiden luonnollinen järjestys, ei keksiä sitä.
Taolaisuus, joka ehdotti logiikasta, hallinnasta ja organisoinnista luopumista ilman tietämistä ei ollut helppo oppi sietää. On helpompaa, jos oli myönteinen ohjelma, selvä metodologia ja tietyt päämäärät. Taolaisuus rappeutui lopulta taikauskon, alkemian, magiikan ja terveyskulttuurin sekoitukseksi.
Etiikan opettajat
Konfutselaisuus, etiikan opettaminen, syntyi samaan aikaan taolaisuuden kanssa, noin 2500 vuotta sitten. Päinvastoin kuin taolaisuus, konfutselaisuus opetti hyvin harkitun sosiaalisen järjestyksen välttämättömyyttä, mikä perustui jokaisen ihmisen henkilökohtaiseen kehittymiseen eettisessä toiminnassa. Keskeistä oli muiden tunteiden huomiointi, auktoriteettien kunnioitus ja antiikin kirjoitukset.
Konfutselaisuus otti myös huomioon ajankohtaiset tarpeet, sen sijaan että olisi ollut sokeaa ja ajattelematonta tottelemista. Etiikan opettajat koettivat aktiivisesti muuttaa sosiaalista järjestystä humanistisempaan suuntaan. Mitään jumalaista ideaalia ei tarvittu. Ihminen oli kaiken mitta.
Etiikan opettajat olivat suorempia opetuksissaan kuin taolaiset. He opettivat nuhtelemalla moraalisissa kysymyksissä ja opettaja itse oli esimerkki korkeasta moraalisesta idealismista.
Etiikan opettaja hankki tietonsa itsenäisesti, samalla yrittäen kehittää luonteensa eheyttä ja rehellisyyttä. Hänen koko persoona kuvasti hänen filosofiaansa, siististä ja huolitellusta ulkoasusta huoliteltuihin liikkeisiin ja toimintoihin.
Etiikan opettajien perusmetodi oli keskustelu, joista jäi jäljelle sanontojen kokoelma ( Analektit). Konfutsen sanoin: ” En opeta ihmistä, joka ei ole innokas oppimaan, enkä selitä ihmiselle, joka ei pyri selventämään asioita itselleen. Jos selitän neljäsosan ja ihminen ei mieti itsekseen loppua kolmeneljäsosaa, en viitsi opettaa häntä enää.”
Etiikan opetus, konfutselaisuus, alkoi keskusteluna käytännöllisistä tilanteista, muuttui hyödyllisiksi ohjeiksi elää rauhassa ja harmoniassa ja päätyen kodifioiduksi ideaaliksi, joiden kautta saavutti täydellisyyden. Jos halusi olla supereettinen, niin piti hallita noin 3300 käyttäytymissääntöä.
Zen-mestarit
Aatelismies meni Buddhan luo, antoi hänelle kultaisen köynnöksen ja pyysi saarnaamaan hänelle todellisuuden merkityksestä. Buddha katsoi lahjaansa, sitä käännellen ja sanaakaan sanomatta. Aatelismies hymyili, ja valaistui. Kun Zen herää, se ei sammu.
Buddhan tapa siirtää valaistumista sanomatta sanaakaan on tärkeä zeniläinen oppi. Luotetaan enemmän toimintaan kuin sanoihin. Zenmestari johdattaa oppilaansa jokaisen ohikulkevan hetken olemukseen, sellaisena kuin se on. Ilman sanoilla luomista tai muistin käyttöä.
Zenmestari oli perinteisesti puinen keppi, jolla hän löi yllättäen oppilasta toiselle puolelle päätä ja sanoi: Kwats!, joka ei merkinnyt mitään, kuten ei lyöntikään. Ne toivat oppilaan takaisin nykyhetkeen, ilman selityksiä tai edes toiveita selityksestä, koska ei ollut mitään selitettävää.
Elämän miettimistä ei pidä sekoittaa elämään itseensä. Elämä on elämä. Jos osoitan kuuta sormellani, on suuri harhaluulo kuvitella, että tuijottamalla sormeani uskoisin tietäväni kuun.
Zeniläisyydessä on myös sanallisia metodeja. Parhaiten tunnetut ovat koanit. Koan on ongelma, jonka zenmestari antaa oppilaalleen. Oppilas yrittää ratkaista asiaa perinteisellä tai älyllisellä tavalla, kunnes huomaa että se on mahdotonta. Tässä vaiheessa hän valaistuu tai vajoaa epätoivoon.
Koan on väite tai kysymys, jonka zenmestari tekee. ” Kerro minulle yhden käden taputus”, ” Kukka ei ole punainen, eikä paju ole vihreä”.
- Mikä on Buddha?, kysyy oppilas
- Kolme riisinjyvää, vastaa mestari
- Mikä on valaistumisen salaisuus, kysyy oppilas
- Kun olet nälkäinen, syö; kun olet väsynyt, nuku, vastaa mestari
- Kuinka voin nähdä totuuden?
- Jokapäiväisillä silmilläsi.
Koan tuntuu itsestään selvältä sanottuna, mutta se ei ole sitä. Se on paradoksaalinen, logiikalla ei puhkoa sitä. Oppilas on saattanut yrittää ratkaista sitä vuosia, kunnes ymmärtää, ettei ole mitään ongelmaa ratkaistavana. Ainut ”ratkaisu” on luovuttaa yrittämästä ” ymmärtää” ( koska ei ole lopulta mitään ymmärrettävää) ja vastata spontaanisti.
Valaistuminen tarkoittaa sitä, että ymmärtää ettei Zenmestarilla ole mitään opetettavaa. Oppilas tietää jo kaiken mitä tiedettävä on, mutta hän ei luota omaan spontaaniin havaintoonsa. Oppilas inttää, että täytyy olla jotakin muuta vielä, yli hänen kokemuksensa, joku salaisuus löydettäväksi. Näin oppilas luo itselleen ongelmia, eikä suinkaan ratkaise niitä.
Zenmestareiden ei-opettaminen ilmenee viehättävästi zeniläisissä anekdooteissa. Ei ole mitään opetettavaa, ei ole mitään opittavaa. Kaikki on juuri niin kuin miltä näyttää. Kyseleminen vain tuottaa ongelmia. Järjestyksen, salaisen merkityksen ja varmuuden vaatiminen tuottaa ihmiselle ongelmia.
Valaistuminen on aina läsnä, vaikka joskus se tuleekin pitkien vuosien askeettisuuden, meditaation ja zenmestareiden tutkimisen jälkeen.
Zeniläisyys rappeutui kahdella eri tavalla, beat (hetki) ja square (perinne) zeninä. Beat zen on tietynlainen erottelematon oikeutus sille, että kaikki tapahtuu sattumalta tai mielijohteesta. Sellaiset teot ovat todellisempia, taiteellisempia ja vapaampia kuin ne jotka tulevat kurin tai designin jälkeen. Beat zen on helppo zen, tyhjä zen. Se on kapinallisuutta, boheemisuutta ja usein myös huumekokemuksia.
Square zen toisaalta oli kultistinen, esoteerinen oppi, joka sanoo että valaistuminen saavutetaan vain tietyssä ryhmässä ( zen-luostarissa erityisten meditaatioiden pitkäaikaisella pohtimisella). Siihen kuuluivat ryhmään initioinnit, rituaalien pohdiskelu ja vaikeus miettiä, mitä tämä kaikki oikein on. Koppin mukaan tämä ryhmä oli menettänyt alkuperäisen zenin luonnollisuuden, spontaanisuuden ja valaistumisteiden moninaisuuden.
Miten nämä itämaiset opit ovat läsnä tämän päivän psykoterapiassa?
----
Markku Envallin Kivestä, Valosta ja Hyvästä Teoriasta ( 1994)
…
Hän muuttaa osansa kollektiiviseksi kohtaloksi, mikä yksilön
on aina helpompi kantaa.
Mikä minulta otettiin, sitä en anna toistenkaan pitää:
Seuraan, tällä tavalla, tasa-arvon etiikkaa.
…
Etsi syyt seurauksista ! Mielensä pohjalla tekijä tietää, mihin
hänen toimintansa johtaa.
Retoriikka on vaahtoa kosken pyörteissä.
…
Meillä ei ole omaa sivistystä, koska halvek-
simme sitä,
eikä vierasta, koska emme opi sitä.
…
Päätimme oppia joukolla ruotsia auttaaksemme ruotsalaisia,
ettei heidän tarvitse vaivata päätään suomen opinnoilla,
joihin heillä ei tyhmyyttä riitäkään.
He osaavat jo yhden paikalliskielen, joten he tietävät, kuinka
paljon apua toisesta olisi.
…
Instituutio ei pyydä anteeksi. Se vaihtaa puheenaihetta, esitys-
listaa,
lopulta henkilöstöä.
…
Kun virheellä ei ole virkaa, ei viralla virhettä, on virhe
koditon
ja virka sillä, joka ei, vielä, ole virhettä tehnyt.
Kysyttäessä instituutio vastaa toisesta asiasta.
Sillä on niin vähän vastauksia, että kysymykseen sopivaa on
vaikea löytää,
mutta niin korkea standardointiaste, että kaikki vastaukset
ovat sopivia,
oikeita, lomakkeelle etukäteen painettuja, joista se ruksaa oi-
keimman
ja kutsuu sitä vastaukseksi kysymykseen.
…
Kilpailunvastaisuus kätkee vaatimuksen, että kaikkien on saa-
tava voittaa
edes vuorollaan.
Missä kaikki voittavat, siellä voitto ei eroa tappiosta.
…
Kilpailu on julma, mutta mikä sitä tehokkaammin nostaa suo-
ritustasoa.
…
Onko jotain eroa siinä riipumme vai seisommeko hänen
varassaan.
Missä hän on ? Alkeellinen, paikantava jumalankuva. Kielikuva.
…
Ei hän asu tieteen aukoissa. Ei elektronin radanvaihdon en-
nustamattomuudesta ole hänen uudeksi nimekseen.
…
Kun tieto vaihtuu uskoon, varmuus puolittuu, mutta väittämi-
sen voima kaksinkertaistuu.
…
Kun ei saa vastausta, kysyy uudestaan.
Kun Jumalalta, vaikenevalta, tulee kysymyksestä ikuinen. Ky-
syjän osa.
…
Psykoanalyysin idissä on enemmän Jumalaa: koska ja vaikka
emme häntä näe, hän ohjaa kulkuamme.
Occamin partaveitsi siistii nämä opit Jumalasta puheiksi ihmi-
sestä.
…
Hänen epäuskonsa ei kiinnostanut ketään, koska hän ei uhan-
nut ketään.
…
Ydin on mysteeri, jotta järjestelmä pysyisi avoimena, saisi eri
aikoina sisällön määrätä
ympäröivä yhteiskunta.
…
Jumalan kutsusta voi kieltäytyä, koska hän vetoaa vapauteen.
…
Mitä heikomman tradition päällä maa makaa, sitä alttiimpi sen
älymystö itse itsensä kolonisoimaan.
…
Hyvä teoria selittää ensin kohteensa, sitten muut ilmiöt, lo-
puksi itseensä kohdistuvan arvostelun.
Se selittää, uskottavasti ja etukäteen, miksi, mistä vaikuttimis-
ta kukaan koskaan
voi sitä vastustaa.
Ellei selitä, se ei olekaan hyvä teoria, maailmanselitys, vaan
nöyrää erityistiedettä,
joka ei osaa kuvitella muuta vihollista kuin tyhmyyden.
Niin kristinusko kuin marxilaisuus kuin psykoanalyysi kuin
Feminismi. Jatka luetteloa itse.
…
Suvaitsevaisuuden perusta on usko omiin arvoihin. Vain sen
avulla voi ymmärtää toisen uskon omiinsa.
…
Vain ihmisellä on kyky käsittää elämän ykseys. Silti vain hän
elää sen ulkopuolella.
…
Saat enemmän sympatiaa pyytämällä anteeksi kuin jättämällä
rikkomatta.
Lappeenrannassa 21.7.14