Osa VII: Sheldon Kopp Guru ( Antiikin Kreikan ja Rooman metaforat)
Osa VII: Sheldon Kopp Guru ( Antiikin Kreikan ja Rooman metaforat)
Toisen osan kahdeksannessa luvussa kerrotaan, että 6. eKr. Antiikin Kreikassa demokratia oli kehittymässä, mikä vaati kiihkeitä taisteluita. Samaan aikaan siirryttiin maailman alun pohtimisesta olemassaolon perustan ja ensimmäisen syyn pohdintaan.. Ei ollut niin tärkeää kuka oli tehnyt maailman ja miksi, vaan mikä on perustavanlaatuista universumille. Ajateltiin, että taustalla olisi yksinkertainen järjestys, joka oli perustavanlaatuista maailmankaikkeudelle.
Vanhat sidokset uskoon ja tutkiskelemattomaan moraaliin rapisivat. Elettiin ajatuksen myyteistä vapautumisen aikaa. Jokapäiväisen elämän moraalinen suunta oli uhattuna, eettinen suunta oli epävarma. Syntyi tarve moraaliselle ohjaukselle, minkä johdosta Kreikan Seitsemän Viisasta Miestä eli Kreikan seitsemän pyhimystä nousivat esiin. Nämä seitsemän Kreikan pyhimystä olivat Bias, Chilon, Cleobulus, Periander, Pittacus, Solon ja Thales.
Kreikan pyhimykset opettivat Spartassa ja Kreetalla. Opetuksia on tallennettu Sokrateen dialogeihin sofisti Protagoraksen kanssa. Pyhimys Pittacus sanoi, että ”on vaikeaa olla hyvä”, mistä Platon pohti voiko hyvettä opettaa ihmiselle.
Toinen ehkä ihmisille tutumpi sanonta on Delfoin oraakkelin sanonta ” Tunne itsesi”, mistä on tullut psykoterapian keskeinen kivijalka sen jälkeen. Pyhimykset lisäsivät: ” Mikään ei ole liian paljon”. Itsensä etsiminen väljähtyi ajan saatossa jumalaisen koston (nemesis) välttämiseksi niille, jotka ylpeästi ( arrogantisti) väittivät kykenevänsä tietämään maailman (hybris).
Oraakkeli
Apollon temppeli oli paikka, jonne ihmiset menivät kysymään neuvoa ongelmiinsa. Apollo, parantamisen jumala ( hänen pojastaan Aesculapius tuli lääketieteen pyhimys) puhui oraakkelina. Apollon sanansaattajattarena toimivat papittaret.
Monet ongelmaiset ihmiset matkasivat Delfoin vuorille. Useimmilla ei ollut henkilökohtaisia persoonallisia ongelmia, vaan ahdistus elää radikaalisti muuttuvassa maailmassa. Yhteiskunnan kaoottisessa tilanteessa Apollo, muodon, järjen ja logiikan jumala, saattoi vakuuttaa ihmiset kaaoksen takana olevasta tarkoituksesta.
Kreikkalaisella miehellä, joka käveli kaksi päivää Ateenasta oraakkelin luo, oli aikaa keskittyä ongelmaansa ja ehkä nähdä ehdotus paluumatkallaan uudessa valossa. Matkan aikana uneksiminen siitä, kuinka oraakkeli auttaisi häntä, lisäsi hänen toivoaan, lujitti hänen uskoaan , mikä jo osaltaan oli parantamassa ongelmaista ihmistä.
Mitä Delfoin papittaret sanoivat oli kryptistä ja runollista, usein jopa epämääräistä, minkä vuoksi ongelmaisen ihmisen täytyi itse tulkita, mitä papittarien sanoma hänen kohdallaan ” todella merkitsi”. Se oli samaa kuin löytää totuus unessa, jota sitten selvittelee itselleen niin että alkaa lopulta selvittelyn tuloksena ymmärtää itseään paremmin.
Apollon temppeli toimi kauan ongelmaisten ihmisten monumentaalisena rauhoittumispaikkana. Siellä oli kaikkitietävyys aikana, joka oli täynnä epävarmuutta ja aikana jolloin sosiaaliset rakenteet romahtivat. Ihminen oppi kuinka saada roihuavat tunteensa harmoniaan – muodon ja rakentavien ohjeiden muodossa. Kun kreikkalaiset opettajat alkoivat pelätä intohimojen voimaa, alkoi oraakkelin kimmellys toimia estyneisyyden ja tukahdutuksen lähteenä. Jotkut väittivät, että papittaret ”imppasivat” kallion koloista tulleita kaasuja ja sitä kautta rappeuttivat itsensä ja koko instituution.
Hullu jumala
Kreikan jumalista Dionysos oli Hullu Jumala. Jos Apollo oli itsekontrollin ja kohtuuden jumala, niin Dionysos oli riehakkuuden ja vimman jumala. ” Apollo on päätä varten, mutta hän tarvitsee kehon ja et todellakaan tarvitse Apolloa makuuhuoneessa”.
Apollo toi maailmaan valoa, taiteellista inspiraatiota, kauneutta ja kuka oli objektiivinen, rauhallinen, hieman etäinen, universaalinen, yhdistävä ja järjestynyt. Hän toi auringonvalon, joka hävitti julmuuden ja epäjärjestyksen.
Dionysos sen sijaan oli jotain aivan päinvastaista: levoton, omapäinen, biologisia halujaan toteuttava, ajattelematta ja sokeasti toimiva. Hän herätti moraalista pahennusta ja oli turmiota täynnä. Hullu jumala, Dionysos, oli puoliksi jumala ja puoliksi ihminen. Zeuksen ja tavallisen naisen Semelen puoli-inhimillinen tai puolijumalainen jälkeläinen.
Hera, Zeuksen puoliso oli mustasukkainen, mutta ei voinut suoraan satuttaa Dionysosta. Dionysos oli nymfien kasvattamana laulun, tanssin, naurun ja iloisen päihtymyksen ympäröimä, joten raivoissaan oleva ja anteeksiantamaton Hera ajoi Dionysoksen hulluksi. Dionysos oli kaikkien alkoholistien ja päihdeongelmaisten puoliaikuinen kantaisä, avioliiton ulkopuolisiin jännityksiin syntynyt kasvattamaton lapsi.
Dionysos tuli merkitsemään seksuaalista kypsyyttä ja hedelmien kypsymistä, kevätjuhlissa hän otti käärmeen, härän, vuohen tai suuren seisovan erektion vertauskuvan. Hän oli myös tuhoaja, tulen, pantterin, leijonan ja ilveksen muodossa.
Parhaimmillaan Dionysos alleviivasi ja jätti elämään ihmisen tunteiden kaksipuolisuuden ja villiyden: rakkaus ja viha, elämä ja kuolema, luominen ja tuho, tragedia ja komedia. Hän tasapainotti nämä antiteesit.
Jos Apollo toi rauhoittavaa järkeä, järjestystä ja objektiivisuutta, niin Dionysos toi inspiroidun luovuuden jumalaista hulluutta – lihan elämää, vapaan ilmaisun elämää ja hulluudella kosketetun mielihyvän.
Jos Kreikkalaisen Dionysoksen juhlat olivat suurta juomista, niin sen roomalainen versio oli orgioita, joihin kuuluivat seksi ja päihteet. Roomalaisissa bakkanaaleissa suunniteltiin rikoksia ja poliittisia salaliittoja.
Siellä missä ennen oli ollut vapaus liiasta jumaluudesta ja järjestyksestä, oli nyt vain pahuus oman itsensä vuoksi.
Kätilö
Onneksi kaikki apollonilaiset hyveet eivät hävinneet ajan saatossa. Sokrates koetti dialogeillaan kasvattaa ihmisiä hyvään. Theatetuksen dialogissa Sokrates kertoo olevansa kuin kätilö kun hän opettaa nuoria miehiä.
Sokrates muistutti, että Artemis, synnytyksen jumala, ei ollut itse äiti. Artemiksen mukaan ihmisluonto ei voi tuntea mysteerin taidetta ilman kokemusta, minkä vuoksi vanhat naiset toimivat nuorille naisille kätilöinä.
Sokrates sanoi tekevänsä saman nuorille miehille. Hän oli liian vanha luomaan ja tuottamaan uusia ideoita ja siksi hän auttoi nuorten miesten ideoita maailmaan. Hän vanhana miehenä tunnisti kuka nuori mies oli täynnä ideoita ja kuka ei ollut – nöyrä ja aito syntymä tai väärä idoli.
Osalla nuorista miehistä, jotka tulivat Sokrateen luokse, ei ollut hänen mukaansa ”mitään”. Siksi hänen täytyi saattaa nämä nuoret miehet yhteen jonkun kanssa, joka kykeni tekemään heistä luovia. Mikä tahansa liitto ei sitä tee.
Osalla miehistä oli ajatuksia synnytettäväksi, mutta he tarvitsivat hyvän kätilön. Hyvä kätilö tiesi, että syntynyt lapsi ei ollut hänen. Kätilö auttoi maailmaan vain sen, mikä oli jo syntymässä. Pahimmillaan huono kätilö oli vain suuri petos.
Sokrateen dialogeissa Meno-orja oppii huomaamaan, että hänhän osaa jo sisäisesti matematiikkaa. Lukijalle tulee vaikutelma, kuinka hyvin Sokrates näyttää kuinka manipuloida halukas uhri sanomaan, mitä hän tahtoo hänen sanovan.
Valvoja
Ihmiset elivät antiikin Kreikassa ja Roomassa pettymysten, kivun ja kärsimyksen maailmassa. Miten sitten tuli elää? Epikuros sanoi että hyvä on yhtä kuin mielihyvä ja kipu yhtä kuin paha. Epikuros ymmärsi, että pelkkä nautinnonhalu, hedonismi, johtaa pitkällä tähtäimellä enemmin kipuun kuin mielihyvään. Sen vuoksi viisas ihminen tukahduttaa halunsa, tulee hyvin valikoivaksi sen mielihyvän suhteen jota tavoittelee sekä elää kohtuullista elämää. Epikuros oli maailman ensimmäisiä downsiftaajia, yksinkertaiseen elämään vetäytyjiä.
Stoalainen filosofia sen sijaan kehotti jokaista elämään luontonsa mukaisesti ja käyttämään järkeään löytääkseen oman paikkansa Luonnossa. Ihmisen täytyy hyväksyä se, mitä hänen eteensä tulee. Hän voi yrittää muuttaa niitä asioita, joita voi, mutta järki kertoo, ettei useimmille asioille voi mitään. Jos joku asia näyttää pahalta, niin ihminen ei ymmärrä omaa luonnollista paikkaansa Luonnossa. Ei auta surra asioita, joille ei voi mitään. Tahdonvoima syrjäyttää tunteet. Sankarillinen itsekontrolli oli stoalaisuuden ydin, mihin heidän elämä perustui. Stoalaiset kannustivat osallistumaan aktiivisesti yhteiskunnalliseen elämään, auttamaan toisia pelkästä veljeydestä. Jopa kaikkein viisaimmat miehet tarvitsevat joskus apua.
Valvoja oli se, joka antoi neuvoja. Seneca, joka eli 1.jKr Roomassa oli stoalainen filosofi. Senecan ohjeet ovat säilyneet kirjeissä ja moraalisissa esseissä. ” Ylämäkeen ja alamäkeen pitää ihmisen kulkea, elämään heitettynä löytää tiensä myrskyisissä vesissä - pitää kurssinsa kohtalosta huolimatta. Paljon siitä on tuskan ja työn takana, paljon epäonnista, mutta siinä ihminen pehmenee ja tekee muutkin pehmeimmiksi.”
Jos ihminen tietää miten kohdata kuolema, ei kohtalolla ole voimaa häneen.
Seneca kirjoitti, kuinka häätää viha mielestään, vastata armolla, mikä merkitys on antamisella ja saamisella ja mitä merkitsee elämän lyhyys. Siis miten tulla toimeen elämänsä kanssa, sen sijaan istuisi ja valittelisi sitä. Seneca tarjosi lohtua kuolleiden omaisille, kuten esseissään Marcialle ja Polybiukselle.
Seneca koettaa tuoda surevat läpi vaihtoehtojen joita Järki tarjoaa. Mikään ei kestä ikuisesti. Asiat voisivat olla huonommin. Hän tarjoaa esimerkkejä kuinka ihmiset ovat reagoineet vastoinkäymisiinsä ja millä tuloksin. Seneca houkuttelee, pakottaa, tukee ja kiusaa läpi vaikeiden aikojen.
Senecan ajatus on että jo surunsa jakaminen on monelle lohdutus. Elämä on liian lyhyt hukattavaksi suremiseen. Seneca opettaa ”voittamaan” surun, ei vähentämään surua ja kipua.
Jos on voimaton, niin stoalaisesta asenteesta on hyötyä. Pettymykseen ja suruun johtavien tilanteiden välttely estää myös seikkailun, vapauden ja ilon mahdollisuudet.
----
Markku Envall: Samurai nukkuu ( 1989)
…
Katsot sisään taikka ulos, näet itsesi.
” Kun taskuvaras kohtaa pyhimyksen, hän näkee taskut” (Ram Dass)
Etsivä löytää etsimänsä, uskova näkee uskomansa.
Maailman kuvaa katselet, et maailmaa.
…
Kun jo ihmisen järjellä näkee, että Aatami tulee rikkomaan
kiellon,
on Jumalan siinä nähtävä, siinä nähtävä Jumalan suunnitelma ja tarkoitus.
olisi naiivia tulkita kielto annetuksi vilpittömällä mielellä.
…
Kun Jumala ylistää itseään Jobille, on kysyttävä, mistä noin pa-
ha mieli, itsetunnon vaurio.
…
Hyviäkin perusteluja Jumalan olemassaolon puolesta on. Nii-
den huono puoli on siinä, että ne ovat hyviä perusteluja
myös sitä vastaan.
…
Iloitse siitä, minkä olet saanut, hän sanoi. Sure sitä, minkä olet
menettänyt vastasi psykoterapeutti.
…
Kristitty on post factum syyllinen maailmanhistoriansa suurim-
paan tapahtumaan.
Se antaa hänelle merkityksensä. Ja niin hän samastuu hyökkääjään,
että näkee pojan teloituksessa todistuksen
isän käsittämättömästä rakkaudesta.
…
Mutta miten motivoitua parantamaan itseään uskomatta ole-
vansa ikuinen?
…
Suvaitsevaisuudessa päästiin niin pitkälle, ettei omaa oppia sa-
nottu oikeaksi,
koska se voitiin käsittää haluksi arvostella muita.
…
Jaettu vastuu haihtuu. Tästä yhteisön ylivoima yksilön edessä.
…
Saarnaa uudestisyntymistä, vaadi sitä yksilöiltä alati, valtioilta
Joskus, itseltäsi älä koskaan.
…
Suomalainen ei ilmaise rakkauttaan, kaihoaan, suruaan, usko-
aan. Tangolaulaja ja saarnamies tekevät sen hänen puolestaan.
Ja miksi suomalainen rakastaa teatteria? Sijaiskokemuksessa
Hän puhuu suunsa puhtaaksi.
Itkee nauraa kirkuu edustajiensa kautta. Niin kuin käyttää vä-
hän valtansakin.
Rakkaudessa suomalainen jakaantuu kahdeksi. Hänen omistus-
halunsa kattaa ruumiin,
sielun tarpeet hän ostaa viihdeteollisuudelta.
…
Valtaideologiat syleilevät suuria toiveita. On pakko.
Elleivät ne tee sitä, ne menettävät valtansa toisille, jotka teke-
vät.
…
Huumori on niiden ase ja lohtu, joita ei voittamalla voiteta.
…
Voit toistaa tilanteen, jossa elämys tuli. Mutta elämystä et.
…
Ensin rakastin hänen täydellisyyttään.
Sitten häntä virheistä huolimatta.
Seuraavaksi virheiden takia.
Ja lopuksi hänen virheitään.
…
Valoa kohti kuljet niin kuin kevät, jos uskallat katsoa.
29.7.14 Lappeenrannassa
Toisen osan kahdeksannessa luvussa kerrotaan, että 6. eKr. Antiikin Kreikassa demokratia oli kehittymässä, mikä vaati kiihkeitä taisteluita. Samaan aikaan siirryttiin maailman alun pohtimisesta olemassaolon perustan ja ensimmäisen syyn pohdintaan.. Ei ollut niin tärkeää kuka oli tehnyt maailman ja miksi, vaan mikä on perustavanlaatuista universumille. Ajateltiin, että taustalla olisi yksinkertainen järjestys, joka oli perustavanlaatuista maailmankaikkeudelle.
Vanhat sidokset uskoon ja tutkiskelemattomaan moraaliin rapisivat. Elettiin ajatuksen myyteistä vapautumisen aikaa. Jokapäiväisen elämän moraalinen suunta oli uhattuna, eettinen suunta oli epävarma. Syntyi tarve moraaliselle ohjaukselle, minkä johdosta Kreikan Seitsemän Viisasta Miestä eli Kreikan seitsemän pyhimystä nousivat esiin. Nämä seitsemän Kreikan pyhimystä olivat Bias, Chilon, Cleobulus, Periander, Pittacus, Solon ja Thales.
Kreikan pyhimykset opettivat Spartassa ja Kreetalla. Opetuksia on tallennettu Sokrateen dialogeihin sofisti Protagoraksen kanssa. Pyhimys Pittacus sanoi, että ”on vaikeaa olla hyvä”, mistä Platon pohti voiko hyvettä opettaa ihmiselle.
Toinen ehkä ihmisille tutumpi sanonta on Delfoin oraakkelin sanonta ” Tunne itsesi”, mistä on tullut psykoterapian keskeinen kivijalka sen jälkeen. Pyhimykset lisäsivät: ” Mikään ei ole liian paljon”. Itsensä etsiminen väljähtyi ajan saatossa jumalaisen koston (nemesis) välttämiseksi niille, jotka ylpeästi ( arrogantisti) väittivät kykenevänsä tietämään maailman (hybris).
Oraakkeli
Apollon temppeli oli paikka, jonne ihmiset menivät kysymään neuvoa ongelmiinsa. Apollo, parantamisen jumala ( hänen pojastaan Aesculapius tuli lääketieteen pyhimys) puhui oraakkelina. Apollon sanansaattajattarena toimivat papittaret.
Monet ongelmaiset ihmiset matkasivat Delfoin vuorille. Useimmilla ei ollut henkilökohtaisia persoonallisia ongelmia, vaan ahdistus elää radikaalisti muuttuvassa maailmassa. Yhteiskunnan kaoottisessa tilanteessa Apollo, muodon, järjen ja logiikan jumala, saattoi vakuuttaa ihmiset kaaoksen takana olevasta tarkoituksesta.
Kreikkalaisella miehellä, joka käveli kaksi päivää Ateenasta oraakkelin luo, oli aikaa keskittyä ongelmaansa ja ehkä nähdä ehdotus paluumatkallaan uudessa valossa. Matkan aikana uneksiminen siitä, kuinka oraakkeli auttaisi häntä, lisäsi hänen toivoaan, lujitti hänen uskoaan , mikä jo osaltaan oli parantamassa ongelmaista ihmistä.
Mitä Delfoin papittaret sanoivat oli kryptistä ja runollista, usein jopa epämääräistä, minkä vuoksi ongelmaisen ihmisen täytyi itse tulkita, mitä papittarien sanoma hänen kohdallaan ” todella merkitsi”. Se oli samaa kuin löytää totuus unessa, jota sitten selvittelee itselleen niin että alkaa lopulta selvittelyn tuloksena ymmärtää itseään paremmin.
Apollon temppeli toimi kauan ongelmaisten ihmisten monumentaalisena rauhoittumispaikkana. Siellä oli kaikkitietävyys aikana, joka oli täynnä epävarmuutta ja aikana jolloin sosiaaliset rakenteet romahtivat. Ihminen oppi kuinka saada roihuavat tunteensa harmoniaan – muodon ja rakentavien ohjeiden muodossa. Kun kreikkalaiset opettajat alkoivat pelätä intohimojen voimaa, alkoi oraakkelin kimmellys toimia estyneisyyden ja tukahdutuksen lähteenä. Jotkut väittivät, että papittaret ”imppasivat” kallion koloista tulleita kaasuja ja sitä kautta rappeuttivat itsensä ja koko instituution.
Hullu jumala
Kreikan jumalista Dionysos oli Hullu Jumala. Jos Apollo oli itsekontrollin ja kohtuuden jumala, niin Dionysos oli riehakkuuden ja vimman jumala. ” Apollo on päätä varten, mutta hän tarvitsee kehon ja et todellakaan tarvitse Apolloa makuuhuoneessa”.
Apollo toi maailmaan valoa, taiteellista inspiraatiota, kauneutta ja kuka oli objektiivinen, rauhallinen, hieman etäinen, universaalinen, yhdistävä ja järjestynyt. Hän toi auringonvalon, joka hävitti julmuuden ja epäjärjestyksen.
Dionysos sen sijaan oli jotain aivan päinvastaista: levoton, omapäinen, biologisia halujaan toteuttava, ajattelematta ja sokeasti toimiva. Hän herätti moraalista pahennusta ja oli turmiota täynnä. Hullu jumala, Dionysos, oli puoliksi jumala ja puoliksi ihminen. Zeuksen ja tavallisen naisen Semelen puoli-inhimillinen tai puolijumalainen jälkeläinen.
Hera, Zeuksen puoliso oli mustasukkainen, mutta ei voinut suoraan satuttaa Dionysosta. Dionysos oli nymfien kasvattamana laulun, tanssin, naurun ja iloisen päihtymyksen ympäröimä, joten raivoissaan oleva ja anteeksiantamaton Hera ajoi Dionysoksen hulluksi. Dionysos oli kaikkien alkoholistien ja päihdeongelmaisten puoliaikuinen kantaisä, avioliiton ulkopuolisiin jännityksiin syntynyt kasvattamaton lapsi.
Dionysos tuli merkitsemään seksuaalista kypsyyttä ja hedelmien kypsymistä, kevätjuhlissa hän otti käärmeen, härän, vuohen tai suuren seisovan erektion vertauskuvan. Hän oli myös tuhoaja, tulen, pantterin, leijonan ja ilveksen muodossa.
Parhaimmillaan Dionysos alleviivasi ja jätti elämään ihmisen tunteiden kaksipuolisuuden ja villiyden: rakkaus ja viha, elämä ja kuolema, luominen ja tuho, tragedia ja komedia. Hän tasapainotti nämä antiteesit.
Jos Apollo toi rauhoittavaa järkeä, järjestystä ja objektiivisuutta, niin Dionysos toi inspiroidun luovuuden jumalaista hulluutta – lihan elämää, vapaan ilmaisun elämää ja hulluudella kosketetun mielihyvän.
Jos Kreikkalaisen Dionysoksen juhlat olivat suurta juomista, niin sen roomalainen versio oli orgioita, joihin kuuluivat seksi ja päihteet. Roomalaisissa bakkanaaleissa suunniteltiin rikoksia ja poliittisia salaliittoja.
Siellä missä ennen oli ollut vapaus liiasta jumaluudesta ja järjestyksestä, oli nyt vain pahuus oman itsensä vuoksi.
Kätilö
Onneksi kaikki apollonilaiset hyveet eivät hävinneet ajan saatossa. Sokrates koetti dialogeillaan kasvattaa ihmisiä hyvään. Theatetuksen dialogissa Sokrates kertoo olevansa kuin kätilö kun hän opettaa nuoria miehiä.
Sokrates muistutti, että Artemis, synnytyksen jumala, ei ollut itse äiti. Artemiksen mukaan ihmisluonto ei voi tuntea mysteerin taidetta ilman kokemusta, minkä vuoksi vanhat naiset toimivat nuorille naisille kätilöinä.
Sokrates sanoi tekevänsä saman nuorille miehille. Hän oli liian vanha luomaan ja tuottamaan uusia ideoita ja siksi hän auttoi nuorten miesten ideoita maailmaan. Hän vanhana miehenä tunnisti kuka nuori mies oli täynnä ideoita ja kuka ei ollut – nöyrä ja aito syntymä tai väärä idoli.
Osalla nuorista miehistä, jotka tulivat Sokrateen luokse, ei ollut hänen mukaansa ”mitään”. Siksi hänen täytyi saattaa nämä nuoret miehet yhteen jonkun kanssa, joka kykeni tekemään heistä luovia. Mikä tahansa liitto ei sitä tee.
Osalla miehistä oli ajatuksia synnytettäväksi, mutta he tarvitsivat hyvän kätilön. Hyvä kätilö tiesi, että syntynyt lapsi ei ollut hänen. Kätilö auttoi maailmaan vain sen, mikä oli jo syntymässä. Pahimmillaan huono kätilö oli vain suuri petos.
Sokrateen dialogeissa Meno-orja oppii huomaamaan, että hänhän osaa jo sisäisesti matematiikkaa. Lukijalle tulee vaikutelma, kuinka hyvin Sokrates näyttää kuinka manipuloida halukas uhri sanomaan, mitä hän tahtoo hänen sanovan.
Valvoja
Ihmiset elivät antiikin Kreikassa ja Roomassa pettymysten, kivun ja kärsimyksen maailmassa. Miten sitten tuli elää? Epikuros sanoi että hyvä on yhtä kuin mielihyvä ja kipu yhtä kuin paha. Epikuros ymmärsi, että pelkkä nautinnonhalu, hedonismi, johtaa pitkällä tähtäimellä enemmin kipuun kuin mielihyvään. Sen vuoksi viisas ihminen tukahduttaa halunsa, tulee hyvin valikoivaksi sen mielihyvän suhteen jota tavoittelee sekä elää kohtuullista elämää. Epikuros oli maailman ensimmäisiä downsiftaajia, yksinkertaiseen elämään vetäytyjiä.
Stoalainen filosofia sen sijaan kehotti jokaista elämään luontonsa mukaisesti ja käyttämään järkeään löytääkseen oman paikkansa Luonnossa. Ihmisen täytyy hyväksyä se, mitä hänen eteensä tulee. Hän voi yrittää muuttaa niitä asioita, joita voi, mutta järki kertoo, ettei useimmille asioille voi mitään. Jos joku asia näyttää pahalta, niin ihminen ei ymmärrä omaa luonnollista paikkaansa Luonnossa. Ei auta surra asioita, joille ei voi mitään. Tahdonvoima syrjäyttää tunteet. Sankarillinen itsekontrolli oli stoalaisuuden ydin, mihin heidän elämä perustui. Stoalaiset kannustivat osallistumaan aktiivisesti yhteiskunnalliseen elämään, auttamaan toisia pelkästä veljeydestä. Jopa kaikkein viisaimmat miehet tarvitsevat joskus apua.
Valvoja oli se, joka antoi neuvoja. Seneca, joka eli 1.jKr Roomassa oli stoalainen filosofi. Senecan ohjeet ovat säilyneet kirjeissä ja moraalisissa esseissä. ” Ylämäkeen ja alamäkeen pitää ihmisen kulkea, elämään heitettynä löytää tiensä myrskyisissä vesissä - pitää kurssinsa kohtalosta huolimatta. Paljon siitä on tuskan ja työn takana, paljon epäonnista, mutta siinä ihminen pehmenee ja tekee muutkin pehmeimmiksi.”
Jos ihminen tietää miten kohdata kuolema, ei kohtalolla ole voimaa häneen.
Seneca kirjoitti, kuinka häätää viha mielestään, vastata armolla, mikä merkitys on antamisella ja saamisella ja mitä merkitsee elämän lyhyys. Siis miten tulla toimeen elämänsä kanssa, sen sijaan istuisi ja valittelisi sitä. Seneca tarjosi lohtua kuolleiden omaisille, kuten esseissään Marcialle ja Polybiukselle.
Seneca koettaa tuoda surevat läpi vaihtoehtojen joita Järki tarjoaa. Mikään ei kestä ikuisesti. Asiat voisivat olla huonommin. Hän tarjoaa esimerkkejä kuinka ihmiset ovat reagoineet vastoinkäymisiinsä ja millä tuloksin. Seneca houkuttelee, pakottaa, tukee ja kiusaa läpi vaikeiden aikojen.
Senecan ajatus on että jo surunsa jakaminen on monelle lohdutus. Elämä on liian lyhyt hukattavaksi suremiseen. Seneca opettaa ”voittamaan” surun, ei vähentämään surua ja kipua.
Jos on voimaton, niin stoalaisesta asenteesta on hyötyä. Pettymykseen ja suruun johtavien tilanteiden välttely estää myös seikkailun, vapauden ja ilon mahdollisuudet.
----
Markku Envall: Samurai nukkuu ( 1989)
…
Katsot sisään taikka ulos, näet itsesi.
” Kun taskuvaras kohtaa pyhimyksen, hän näkee taskut” (Ram Dass)
Etsivä löytää etsimänsä, uskova näkee uskomansa.
Maailman kuvaa katselet, et maailmaa.
…
Kun jo ihmisen järjellä näkee, että Aatami tulee rikkomaan
kiellon,
on Jumalan siinä nähtävä, siinä nähtävä Jumalan suunnitelma ja tarkoitus.
olisi naiivia tulkita kielto annetuksi vilpittömällä mielellä.
…
Kun Jumala ylistää itseään Jobille, on kysyttävä, mistä noin pa-
ha mieli, itsetunnon vaurio.
…
Hyviäkin perusteluja Jumalan olemassaolon puolesta on. Nii-
den huono puoli on siinä, että ne ovat hyviä perusteluja
myös sitä vastaan.
…
Iloitse siitä, minkä olet saanut, hän sanoi. Sure sitä, minkä olet
menettänyt vastasi psykoterapeutti.
…
Kristitty on post factum syyllinen maailmanhistoriansa suurim-
paan tapahtumaan.
Se antaa hänelle merkityksensä. Ja niin hän samastuu hyökkääjään,
että näkee pojan teloituksessa todistuksen
isän käsittämättömästä rakkaudesta.
…
Mutta miten motivoitua parantamaan itseään uskomatta ole-
vansa ikuinen?
…
Suvaitsevaisuudessa päästiin niin pitkälle, ettei omaa oppia sa-
nottu oikeaksi,
koska se voitiin käsittää haluksi arvostella muita.
…
Jaettu vastuu haihtuu. Tästä yhteisön ylivoima yksilön edessä.
…
Saarnaa uudestisyntymistä, vaadi sitä yksilöiltä alati, valtioilta
Joskus, itseltäsi älä koskaan.
…
Suomalainen ei ilmaise rakkauttaan, kaihoaan, suruaan, usko-
aan. Tangolaulaja ja saarnamies tekevät sen hänen puolestaan.
Ja miksi suomalainen rakastaa teatteria? Sijaiskokemuksessa
Hän puhuu suunsa puhtaaksi.
Itkee nauraa kirkuu edustajiensa kautta. Niin kuin käyttää vä-
hän valtansakin.
Rakkaudessa suomalainen jakaantuu kahdeksi. Hänen omistus-
halunsa kattaa ruumiin,
sielun tarpeet hän ostaa viihdeteollisuudelta.
…
Valtaideologiat syleilevät suuria toiveita. On pakko.
Elleivät ne tee sitä, ne menettävät valtansa toisille, jotka teke-
vät.
…
Huumori on niiden ase ja lohtu, joita ei voittamalla voiteta.
…
Voit toistaa tilanteen, jossa elämys tuli. Mutta elämystä et.
…
Ensin rakastin hänen täydellisyyttään.
Sitten häntä virheistä huolimatta.
Seuraavaksi virheiden takia.
Ja lopuksi hänen virheitään.
…
Valoa kohti kuljet niin kuin kevät, jos uskallat katsoa.
29.7.14 Lappeenrannassa