Palmut, aurinko ja lämmin ilma sekä psykoterapian sietämätön keveys vuoden vaihtuessa Honolulussa
Palmut, aurinko ja lämmin ilma sekä psykoterapian sietämätön keveys vuoden vaihtuessa Honolulussa
Nuorimmaiseni nukkuu kymmenen tuntia putkeen ja herää vasta lähelle puolta päivää täällä Honolulussa eli samaan aikaan kun vuosi on vaihtumassa Suomessa vuoteen 2014. Täällä minulla on vielä 12 tuntia aikaa tätä vuotta 2013.
Ennen nukkumaan menoa hieman itketti appiukko vielä. Kaikenlaisia muistikuvia kulki mielessä, kunnes nukahdin.
Aamulla odottelin auringonnousua lapseni nukkuessa. Aurinko nousi hotellini takaa, niin että pikkuhiljaa avautui, mitä kaikkea saarella on. Tullessamme oli pimeää, joten juuri mitään ei näkynyt.
Lopulta näkyi maisema Tyynellemerelle ja hotellin takana olevat vuoret avautuivat kauniina. Saaren kauneus paljastui sitä enemmän, mitä korkeammalle aurinko nousi. Nuorimmainen nukkui niin kauan, ettemme ehtineet edes aamupalalle, mutta ajattelin että on parempi, että hän nukkuu väsymyksensä pois.
Minä sen sijaan nukuin vain muutaman tunnin ja luin mukanani olleen kirjan Lean Six Sigma for Hospitals loppuun. Kirja kertoo siitä, miten sairaaloiden toiminta tulisi järjestää niin, että se toimisi sujuvammin, nopeammin ja halvemmin kuin nykyisin. Eli sitä samaa, mitä kuluneena vuonna olemme Eksoten mielenterveys- ja päihdepalveluissa tehneet. Olemme jälleen kerran tehneet hienon vuoden ja loistavan tuloksen, josta on hienoa jatkaa.
Ennen lomallelähtöäni katsoin esimerkiksi meidän kirjaamisten osalta aikaisempi Z00.4-diagnoosi, siis epämääräinen psykiatrinen vastaanotto, on hävinnyt kokonaan, kuten toivomukseni oli. Paremman kirjaamisen myötä paremmin näkisimme, mihin meidän resurssimme kuluvat. Loistavaa porukkaa meillä, sillä noin vuodessa yli 10 000 epämääräistä käyntiä ovat muuttuneet käynneiksi, joita kirjauksien mukaan voimme tarkastella aivan toisella tavalla. Siis kaikkia käyntejä, kuvitella, miten loistava porukka. Meillä alkaa pian olla analysointia varten perusluvut kunnossa. DMAIC-prosessi ( Define, Measure, Analyze, Improve, Control) kuuluu olennaisesti Lean Six Sigmaan, joten senkin kunnolla tekeminen on meillä meidän lineaarisia syysuhteita koskeviin prosesseihin pian mahdollista.
Kävimme rannalla, jonne mennessä tapasimme tänne esittelemään tulosyyn artikkelin toisen kirjoittajan ja hänen poikansa ja rannalla loput perheestä, jotka tapasin jo viime vuonna Mauin saarella, Hawaijilla.
- Terve, te Hawaijilta tutut, tervehdin heitä. Jukkaa lukuun ottamatta en ole tavannut heitä tosiasiallisesti kuin Hawaijilla.
Saarella on asunnottomuusongelma, kun monet ovat saapuneet tänne ja eivät halua lähteä pois, koska täällä voi ansaita elantonsa turisteilta kerjäämällä. Paikallinen poliitikko on luvannut maksaa kaikkien täältä poistuvien asunnottomien kotimatkan, jos he lähtevät. Se länsiranta oli taksikuskin mukaan se paikka, jossa heitä erityisesti on. He muistuttavat meidän alkoholistejamme, ovat aivan keskeisillä paikoilla, eivätkä välitä tai osaa välittää, mitä he ilmentävät esimerkiksi tänne matkanneille perheille. Näiden perheiden pitäisi välittää heistä? Niinkö se menee?
Taksikuskin mukaan eniten on aasialaisia turisteja, erityisesti japanilaisia, mikä pitää paikkaansa, kun katselee ympärilleen rannalla ja kaduilla kävellessä. Hänen mukaan myös paljon sveitsiläisiä käy patikoimassa Hawaijilla, he tulevat reppumatkaajina.
Kun katsoo turisteja, niin useimmat ovat kieltämättä hienosti pukeutuneita. Näin kauniita aasialaisia naisia näkee harvoin yhtä paljon yhtä aikaa. Rannalle on luvassa iso ilotulitus laivalta vuoden vaihtuessa, joita nuo ihonmyötäisissä puvuissa olevat naiset katselevat.
Menemme lopulta rannalle, joka on parin korttelin päästä rannasta. Nuorimmaistani ei rannalla oleminen juuri kiinnosta, eli auringonotto jää tänään minimiin. Juuri tulee ulkona käytyä. Sellaista on nykyinen teinielämä älylaitteineen, joskin tietysti muutakin nuoren teininaisen elämään kuuluvia asioita vaikuttaa asiaan.
Käymme paikallisessa burger-paikassa syömässä yhdistetyn aamiaisen ja lounaan, koska yhtään pidemmälle ei upea lapseni nälkäisenä jaksa mennä. vastapäisessä pöydässä japanilainen anorektikko, joka on kieltämättä kaunis, murtaa ateriansa pieniksi paloiksi, joita hänen poikansa syöttää paikallisille linnuille. Kaikilla ei ole mukavaa kauneuden tavoittelussa, vaan he jäävät kiinni mielikuvaansa itsestään - se joka edusti heitä kauan sitten. Totisesti, totisesti he ovat rajoittuneita tulkintoihinsa itsestään, kehostaan ja mielikuvasta siitä. Tuo nainen olisi vielä paljon kauniimpi, jos hän painaisi vaikka 5-10 kiloa enemmän. Todennäköisesti hänen aivonsa toimisivat paremmin, jos niin olisi. Tiedän ettei hän uskoisi minua, vaikka sen hänelle kertoisin. Vaikkapa hänen terapeuttiinaan.
Jukka oli kuulemma perheineen käynyt syömässä eräässä suositussa paikassa eilen illalla, kaksi tuntia oli pitänyt jonottaa sisälle, eikä kaikkea ollut jaksanut syödä. On aika yllättävää, että vielä olisi tilaa tietyille yrittäjille - kunnollisille ruokapaikoille?
Nuorimmaiseni haluaa syömisen jälkeen takaisin hotellihuoneeseen, missä minä nukahdan muutamaksi tunniksi, jotka nuorimmaiseni viettää parvekkeella kavereidensa kanssa viestitellen.
Mattilan mukaan kirjassaan Näkökulman vaihtamisen taito ( 2011) kyseisestä taidosta on hyötyä puhumisen, kuuntelemisen ja ymmärtämisen taidoille. Selviytyminen yhteiselämästä toisten ihmisten kanssa edellyttää jatkuvasti näkökulman vaihtamisen kykyä.
Huumorintaju, luovuus ja ongelmien ratkaisu sekä nykytaiteen ymmärtäminen ja nauttiminen hyötyvät siitä. Näkökulman vaihtamisen taitoa tarvitaan myös filosofisessa ja terapeuttisessa keskustelussa (emt, 21).
Yhdysvaltalainen lyhytpsykoterapeutti Paul Watzlawick (1982) on todennut:
- ” Älkäämme unohtako, että useimmat tilanteista, joita kohtaamme terapiassa ( samoin kuin omassa elämässämme) ovat itse asiassa sellaisia, joita on mahdoton muuttaa (emt,22).
- Vuosienkaan terapia ei saa … kuollutta omaista heräämään henkiin. Se, mikä siitä huolimatta on muutettavissa, ovat ne tavat, joilla ihmiset käsittävät ja pyrkivät sopeutumaan näihin muuttumattomiin tosiasioihin.
- Se mitä terapia voi tehdä, on muuttaa merkityksiä ja arvoja, joita ihmiset antavat tuollaisille tapahtumille ja maailmalle ylipäätään.
Ihmiset puhuvat terapiassa asioista, joita ei voi muuttaa. Puhuvat ja puhuvat, osa vuodesta toiseen. Kun pettyvät tiettyyn terapeuttiin, joka ei halua enää kuunnella keski-ikäisen äitisuhteesta tai narsistisesta kumppanista, josta on puhunut yli 10 vuoden ajan terapeutilla käydessään – niin he tekevät ”doctor shoppingia” eli vaihtavat toiseen terapeuttiin, joka jaksaa sitä kuunnella. Tämän ei pitäisi olla mahdollista julkisesti rahoitetussa järjestelmässä. Jos itse maksaa terapiansa, niin silloin voi samaa teemaa minun puolesta toistaa, vaikka 20 vuotta.
Psykoterapian sietämätön kauneus
Reframing-termi on aikaisemmassa terapiakirjallisuudessa käännetty uudelleenmäärittelyksi, mikä ei ole Mattilan mielestä alkuperäisen merkityksen mukainen. Reframing kääntyy paremmin näkökulman vaihtamiseksi, uudelleenkehystämiseksi tai jopa toisin käsittämiseksi.
Tein sosiologian puolelle lopputyöni Ervin Goffmannista, joka puhui juuri kehysanalyysista ( Frame Analysis), jonka ensimmäisiä suomenkielisiä keskustelijoita taisi olla Anssi Peräkylä, joka teki kirjansa Kuoleman monet kasvot (1990) kehysanalyysilla. Harmi ettei Peräkylän kuolema-teema saanut enemmän ilmaa alleen.
Mental Research Institute (MRI) on ollut terapiakeskus 1950-luvun lopusta ja kyseinen instituutti on antanut valtavan panoksen lyhytterapian kehittämiselle. Kirjassa Change (1974) kirjoittivat MRI-tutkijat näkökulman vaihtamisesta psykoterapiassa.
- Näkökulman vaihtaminen tarkoittaa sen käsitteellisen ja / tai emotionaalisen tilanteen tai näkökulman vaihtamista, jonka kautta tilanne koetaan, ja sen asettamista uusiin kehyksiin, jotka sopivat saman konkreettisen tilanteen ´tosiasioihin´ yhtä hyvin tai jopa paremmin, ja siten koko tilanteen merkitys muuttuu ( Watzlawick ym, 1974,95).
Reframing muistutti aikaisemmin ja osin vieläkin käytössä olevaa psykologisten tulkintojen tekemistä, mutta kyse oli lyhytterapeuttien mukaan eri asiasta.
Eli potilaan tullessa vastaanotolle voi näkökulman vaihtaminen olla niin merkittävää, ettei potilas tarvitse kuin yhden käynnin ongelmansa kanssa.
Psykiatrivitsin mukaan psykoanalyytikon potilailla on vaikeaa. Jos potilas tulee istuntoon myöhässä, potilas on vihamielinen; jos liian aikaisin, hän on ahdistunut; jos täsmällisesti, hän on kompulsiivinen, pakkoneuroottinen. Watzlawickin mukaan tällainen tulkitsemisen logiikka on ”itsensä sulkeva premissi”, jolla voi saavuttaa ”täydellisen” varmuuden asioista.
Osa psykoterapeuteista onkin melko varmoja tulkinnoistaan, mikä näkyy heidän joskus jopa ylimielisessä käyttäytymisessäkin. Lyhytterapeutti ei oikeastaan tiedä koskaan, mikä on oikea tulkinta, mutta potilaan reaktiosta voi päätellä, onko se tulkinta edes lähellä. Potilas on lyhytpsykoterapain tähti, ei psykoterapeutti.
- ”… me käytämme tulkintoja. Tavoitteemme on kuitenkin yksinkertaisesti käyttäytymisen uudelleen nimeäminen. Potilaat tulkitsevat usein omaa käyttäytymistään tai toisten käyttäytymistä tavoilla, jotka ylläpitävät vaikeuksia. Jos vain pystymme uudelleenmäärittelemään käyttäytymisen merkityksen tai sen implikaatiot, tällä itsessään voi olla vahvoja vaikutuksia asenteisiin, reaktioihin ja ihmisten välisiin suhteisiin ( Watzlawick ym, 1974/1977,287).
Psykoterapiat usein perustuvat oikean asenteen ottamiseen menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaa kohtaan ( Sorabji, 2000, 228).
- Jos olet tuskassa jonkin ulkoisen vuoksi, ei se sinua vaivaa, vaan oma arviosi siitä, ja sen pyyhkiminen pois heti on sinun vallassasi. ( Marcus Aurelius, Itselleni. Keisarin mietteitä elämästä, 2004 suom. Marke Ahonen)
Lyhytterapiaan vaikutteita antanut psykiatri Milton H Erickson oli mestari uusien näkökulmien tarjoamisessa potilaittensa auttamiseksi. Hän uskoi, että potilailla oli ongelmia, koska heillä oli opittuja rajoituksia. Potilaat ovat juuttuneet tiettyihin ajatuksiin ja viitekehyksiin, eivätkä siksi pääse hyödyntämään omia kykyjään ja taitojaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Erickson osasi hyödyntää jopa potilaan voimavaroja yllättävillä tavoilla, usein vaihtamalla näkökulmaa. Toisinaan Erickson onnistui jopa kääntämään itse oireet voimavaroiksi ja ratkaisun avaimiksi.
- ”Älä koskaan taistele vastaan, torju tai yritä kiistää mitään käyttäytymistä, jonka potilas tuo vastaanotolle. Sen sijaan tarkastele sitä, tutki sitä, pohdi, miten sitä käyttäisit, ja sitten keksi spesifit tavat tehdä niin.” ( Rossi & Ryan, 1985,22)
Esimerkiksi kun perinteinen psykoterapia puhuu posttraumaattisesta oireyhtymästä, niin ratkaisukeskeinen psykoterapia puhuu samasta asiasta psykoterapeuttisena kasvuna. Mitä hienoa sinussa on, että olet selviytynyt kaikista vastoinkäymisistäsi, mitä hyvää se ennustaa sinusta tulevaisuudessa. Mikä muuten se sinun hieno tulevaisuus olisi, jos se näkyisi vaikka Youtube-videona? Tulevaisuutta kuvatessaan potilas kertoo ongelmansa ratkaisun, juuri sen, joka sopii hänelle ja hänen resursseihin.
Kyky asettua toisen ihmisen asemaan ja katsoa asioita toisen näkökulmasta on perusedellytys kaiken keskustelun onnistumiselle, tai epäonnistumiselle. Väärinkäsitykset ovat tavallisin väärinymmärrysten syy.
Koetan saada nuorimmaiseni innostumaan kävelylle hotellihuoneesta. Ulkona alkaa uuden vuoden viettäminen. Nopeasti laskeutunut pimeys tarjoaa ilotulitusraketeille hienon taustan lämpöisessä ja kosteassa illassa. Muistutan itseäni näkökulman vaihtamisen taidoista teinin kanssa matkustaessani. Joudun oikein pinnistelemään, kun sopivaa ruokapaikkaa ei tahdo löytyä. Koetan muistuttaa itseäni menneiden mestareiden ajatuksilla:
- Aina kun epäonnistut, se on ainutkertainen mahdollisuus oppia jotakin sellaista, jota et muuten huomaisi. ( Bandler & Grinder, 1982,33)
- Jos pystyt olemaan kärsivällinen yhden vihastumisen hetken, se pelastaa sinut sadan päivän murheelta ( kiinalainen sananlasku)
Ei ole oikein hyvää näyttöä sille, että tunteiden tuulettaminen tai purkaminen parantaisi ihmistä psyykkisesti – tunteiden purkamisen myytti silti säilyy
Suurin osa ihmisistä luulee, etä on vain hyvä, että laskee kaikki tunteensa ulos. Mutta onko näin todellisuudessa?
Mattila on 2001 esitelmöinyt Oslosssa aiheesta ” On Carharsis and Anger”, jossa on ollut tarkoitus purkaa kulttuurissamme vallitsevaa väärää käsitystä, että tunteiden ”purkaminen” on meille aina hyödyllisempää kuin tunteiden ”pitäminen sisällään”. Pitää muka puhua tunteensa puhtaaksi, jotta voi kokea katarttisen kokemuksen. Katharsis ei silti ole Mattilan mukaan vain muistamista eikä tunteiden purkamista, vaan uusien näkökulmien löytämistä.
Psykoanalyysin kuuluisin potilas Anna O. ei suinkaan parantunut ”puhehoidon” turvin, vaan voi pikemminkin huonommin Breurin psykoanalyyttisen hoidon jälkeen. Tunteiden purkamisen ajatus liittyi siihen, että potilas autettiin tekemään tietoiseksi ja kuvailemaan tilanne, jossa kukin neuroottinen tai hysteerinen oire oli mahdollisesti syntynyt, ja tunteet, joita niihin tilanteisiin liittyy, purettiin kertomalla siitä terapeutille.
Anna O ( oikea nimi Bertha Pappenheim) kuvasi itse tätä prosessia ” savupiipun nuohoamiseksi” tai ”puhehoidoksi”. Tämä hydraulinen käsitys tunteista piti sisällään sen, että tunteet voivat ”patoutua” vaarallisesti, ellei ”höyryä” päästetä aika ajoin vapaaksi. Tämän näkemyksen mukaan tunteet voivat ”tulvia”, ”kiehua” tai ”kuohua yli”.
Freud ja Breuer kuvasivat Anna O:n tapausta onnistuneeksi, ”psykoanalyysin perustavaksi tapaukseksi” ja ”kaiken psykoanalyysin kantasoluksi”. Valitettavasti Ellenbergin ym tutkimus on osoittanut, että tosi asiassa Anna O. meni aiempaa huonompaan kuntoon. Breuerin puolentoista vuoden hoidon jälkeen Anna O joutui heti mielisairaalaan ja toipui vasta 6-7 vuotta myöhemmin, monen sairaalahoidon jälkeen. ( Mattila 2011, 47-66 ja 148-150)
Tästä huolimatta psykoterapiassa, ja elämässä yleensä, tunteiden purkamiseen liittyvä asenne on säilynyt: uskotaan lujasti, että neuroosien hoito vaatii traumaattisten ja torjuttujen muistojen tuomista tietoisuuteen. Muistaminen on paranemista - asenne on säilynyt sitkeänä eri psykoterapiamuodoissa, vaikkei sille kunnollisia perusteita ole olemassakaan.
Tunteiden tuulettaminen ja purkaminen eivät ole välttämättä katharttista. Tai kuten jo muinaiset kiinalaiset tiesivät – siitä voi seurata vain 100 päivää murhetta. Vaikeneminen voi olla kultaa, kuten monet pitkissä ja onnellisissa parisuhteissa olevat ihmiset tietävät. Suurimman tunnekuohun kohdalla voi loukata rakastaan tavalla, joka ei ehkä koskaan parane. Tunteiden tuulettaminen kaikissa tilanteissa ei ole parasta psykoterapiaa. Epäilen, että kuinka usein se miesten psykoterapiassa on edes tarpeellista.
Vuosi vaihtuu keskellä uuden vuoden karnevaalia Honolulussa
Aivan eri asia on juhlia vuodenvaihtumista näkökulman vaihtamisen taidolla. Yritän nauttia lapseni kanssa erityisestä uudesta vuodesta kaukana kotoa. Hotellihuoneessa, johon ostimme yhdestä noista lukemattomista ABC-myymälöistä ( uskokaa tai aälkää, kuten S-ryhmän huoltoasemat Suomessa), joita täällä Honolulussa on, sopivat syömiset. Minä sushia ja nuori neiti "leijona"-aterian, eräänlaisen purilaisen.
Nyt tämä hieno vuosi 2013 on päättymässä, taas monta hienoa ja unohtumatonta hetkeä on ollut, haluan kiittää kaikkia minut tänä vuonna tavanneita ihmisiä klassisin tekstein. Lainaus Epiktetokselta ( 1995, 1.20.20-21):
- Sinä olet kärsimätön ja tyytymätön. Kun olet yksin, puhut yksinäisyydestä, ja kun olet ihmisten kanssa, ovat ihmiset sinulle roistoja ja varkaita. Sinulle eivät kelpaa edes omat vanhempasi, lapsesi, veljesi tai naapurisi.
Kun olet yksin, sinun pitäisi puhua rauhasta ja vapaudesta ja ajatella olevasi aivan kuin jumalat.
Kun taas olet ihmisjoukossa, sinun ei pidä puhua tungoksesta ja hälinästä ja rasituksesta vaan juhlasta ja karnevaalista, niin että voit tyytyväisenä hyväksyä kaiken tapahtuvan.
Mikä on niiden rangaistus, jotka eivät hyväksy?
Se, että heillä on sellaista kuin on. ( käännös Marke Ahonen, teoksessa Mattila, Näkökulman vaihtamisen taito, 2011, 40)
Suuri meluaminen ja rakettien pauke on alkanut ulkona. Jokaisen ilotulituksen jälkeen ihmiset kiljuvat hotellihuoneidensa parvekkeelta, kadulla ja kaikkialla ympärillä. Vanha vuosi on kuollut, kauan eläköön uusi vuosi.
Muutama tunti ennen vuoden vaihtumista Honolulussa 2013
Nuorimmaiseni nukkuu kymmenen tuntia putkeen ja herää vasta lähelle puolta päivää täällä Honolulussa eli samaan aikaan kun vuosi on vaihtumassa Suomessa vuoteen 2014. Täällä minulla on vielä 12 tuntia aikaa tätä vuotta 2013.
Ennen nukkumaan menoa hieman itketti appiukko vielä. Kaikenlaisia muistikuvia kulki mielessä, kunnes nukahdin.
Aamulla odottelin auringonnousua lapseni nukkuessa. Aurinko nousi hotellini takaa, niin että pikkuhiljaa avautui, mitä kaikkea saarella on. Tullessamme oli pimeää, joten juuri mitään ei näkynyt.
Lopulta näkyi maisema Tyynellemerelle ja hotellin takana olevat vuoret avautuivat kauniina. Saaren kauneus paljastui sitä enemmän, mitä korkeammalle aurinko nousi. Nuorimmainen nukkui niin kauan, ettemme ehtineet edes aamupalalle, mutta ajattelin että on parempi, että hän nukkuu väsymyksensä pois.
Minä sen sijaan nukuin vain muutaman tunnin ja luin mukanani olleen kirjan Lean Six Sigma for Hospitals loppuun. Kirja kertoo siitä, miten sairaaloiden toiminta tulisi järjestää niin, että se toimisi sujuvammin, nopeammin ja halvemmin kuin nykyisin. Eli sitä samaa, mitä kuluneena vuonna olemme Eksoten mielenterveys- ja päihdepalveluissa tehneet. Olemme jälleen kerran tehneet hienon vuoden ja loistavan tuloksen, josta on hienoa jatkaa.
Ennen lomallelähtöäni katsoin esimerkiksi meidän kirjaamisten osalta aikaisempi Z00.4-diagnoosi, siis epämääräinen psykiatrinen vastaanotto, on hävinnyt kokonaan, kuten toivomukseni oli. Paremman kirjaamisen myötä paremmin näkisimme, mihin meidän resurssimme kuluvat. Loistavaa porukkaa meillä, sillä noin vuodessa yli 10 000 epämääräistä käyntiä ovat muuttuneet käynneiksi, joita kirjauksien mukaan voimme tarkastella aivan toisella tavalla. Siis kaikkia käyntejä, kuvitella, miten loistava porukka. Meillä alkaa pian olla analysointia varten perusluvut kunnossa. DMAIC-prosessi ( Define, Measure, Analyze, Improve, Control) kuuluu olennaisesti Lean Six Sigmaan, joten senkin kunnolla tekeminen on meillä meidän lineaarisia syysuhteita koskeviin prosesseihin pian mahdollista.
Kävimme rannalla, jonne mennessä tapasimme tänne esittelemään tulosyyn artikkelin toisen kirjoittajan ja hänen poikansa ja rannalla loput perheestä, jotka tapasin jo viime vuonna Mauin saarella, Hawaijilla.
- Terve, te Hawaijilta tutut, tervehdin heitä. Jukkaa lukuun ottamatta en ole tavannut heitä tosiasiallisesti kuin Hawaijilla.
Saarella on asunnottomuusongelma, kun monet ovat saapuneet tänne ja eivät halua lähteä pois, koska täällä voi ansaita elantonsa turisteilta kerjäämällä. Paikallinen poliitikko on luvannut maksaa kaikkien täältä poistuvien asunnottomien kotimatkan, jos he lähtevät. Se länsiranta oli taksikuskin mukaan se paikka, jossa heitä erityisesti on. He muistuttavat meidän alkoholistejamme, ovat aivan keskeisillä paikoilla, eivätkä välitä tai osaa välittää, mitä he ilmentävät esimerkiksi tänne matkanneille perheille. Näiden perheiden pitäisi välittää heistä? Niinkö se menee?
Taksikuskin mukaan eniten on aasialaisia turisteja, erityisesti japanilaisia, mikä pitää paikkaansa, kun katselee ympärilleen rannalla ja kaduilla kävellessä. Hänen mukaan myös paljon sveitsiläisiä käy patikoimassa Hawaijilla, he tulevat reppumatkaajina.
Kun katsoo turisteja, niin useimmat ovat kieltämättä hienosti pukeutuneita. Näin kauniita aasialaisia naisia näkee harvoin yhtä paljon yhtä aikaa. Rannalle on luvassa iso ilotulitus laivalta vuoden vaihtuessa, joita nuo ihonmyötäisissä puvuissa olevat naiset katselevat.
Menemme lopulta rannalle, joka on parin korttelin päästä rannasta. Nuorimmaistani ei rannalla oleminen juuri kiinnosta, eli auringonotto jää tänään minimiin. Juuri tulee ulkona käytyä. Sellaista on nykyinen teinielämä älylaitteineen, joskin tietysti muutakin nuoren teininaisen elämään kuuluvia asioita vaikuttaa asiaan.
Käymme paikallisessa burger-paikassa syömässä yhdistetyn aamiaisen ja lounaan, koska yhtään pidemmälle ei upea lapseni nälkäisenä jaksa mennä. vastapäisessä pöydässä japanilainen anorektikko, joka on kieltämättä kaunis, murtaa ateriansa pieniksi paloiksi, joita hänen poikansa syöttää paikallisille linnuille. Kaikilla ei ole mukavaa kauneuden tavoittelussa, vaan he jäävät kiinni mielikuvaansa itsestään - se joka edusti heitä kauan sitten. Totisesti, totisesti he ovat rajoittuneita tulkintoihinsa itsestään, kehostaan ja mielikuvasta siitä. Tuo nainen olisi vielä paljon kauniimpi, jos hän painaisi vaikka 5-10 kiloa enemmän. Todennäköisesti hänen aivonsa toimisivat paremmin, jos niin olisi. Tiedän ettei hän uskoisi minua, vaikka sen hänelle kertoisin. Vaikkapa hänen terapeuttiinaan.
Jukka oli kuulemma perheineen käynyt syömässä eräässä suositussa paikassa eilen illalla, kaksi tuntia oli pitänyt jonottaa sisälle, eikä kaikkea ollut jaksanut syödä. On aika yllättävää, että vielä olisi tilaa tietyille yrittäjille - kunnollisille ruokapaikoille?
Nuorimmaiseni haluaa syömisen jälkeen takaisin hotellihuoneeseen, missä minä nukahdan muutamaksi tunniksi, jotka nuorimmaiseni viettää parvekkeella kavereidensa kanssa viestitellen.
Mattilan mukaan kirjassaan Näkökulman vaihtamisen taito ( 2011) kyseisestä taidosta on hyötyä puhumisen, kuuntelemisen ja ymmärtämisen taidoille. Selviytyminen yhteiselämästä toisten ihmisten kanssa edellyttää jatkuvasti näkökulman vaihtamisen kykyä.
Huumorintaju, luovuus ja ongelmien ratkaisu sekä nykytaiteen ymmärtäminen ja nauttiminen hyötyvät siitä. Näkökulman vaihtamisen taitoa tarvitaan myös filosofisessa ja terapeuttisessa keskustelussa (emt, 21).
Yhdysvaltalainen lyhytpsykoterapeutti Paul Watzlawick (1982) on todennut:
- ” Älkäämme unohtako, että useimmat tilanteista, joita kohtaamme terapiassa ( samoin kuin omassa elämässämme) ovat itse asiassa sellaisia, joita on mahdoton muuttaa (emt,22).
- Vuosienkaan terapia ei saa … kuollutta omaista heräämään henkiin. Se, mikä siitä huolimatta on muutettavissa, ovat ne tavat, joilla ihmiset käsittävät ja pyrkivät sopeutumaan näihin muuttumattomiin tosiasioihin.
- Se mitä terapia voi tehdä, on muuttaa merkityksiä ja arvoja, joita ihmiset antavat tuollaisille tapahtumille ja maailmalle ylipäätään.
Ihmiset puhuvat terapiassa asioista, joita ei voi muuttaa. Puhuvat ja puhuvat, osa vuodesta toiseen. Kun pettyvät tiettyyn terapeuttiin, joka ei halua enää kuunnella keski-ikäisen äitisuhteesta tai narsistisesta kumppanista, josta on puhunut yli 10 vuoden ajan terapeutilla käydessään – niin he tekevät ”doctor shoppingia” eli vaihtavat toiseen terapeuttiin, joka jaksaa sitä kuunnella. Tämän ei pitäisi olla mahdollista julkisesti rahoitetussa järjestelmässä. Jos itse maksaa terapiansa, niin silloin voi samaa teemaa minun puolesta toistaa, vaikka 20 vuotta.
Psykoterapian sietämätön kauneus
Reframing-termi on aikaisemmassa terapiakirjallisuudessa käännetty uudelleenmäärittelyksi, mikä ei ole Mattilan mielestä alkuperäisen merkityksen mukainen. Reframing kääntyy paremmin näkökulman vaihtamiseksi, uudelleenkehystämiseksi tai jopa toisin käsittämiseksi.
Tein sosiologian puolelle lopputyöni Ervin Goffmannista, joka puhui juuri kehysanalyysista ( Frame Analysis), jonka ensimmäisiä suomenkielisiä keskustelijoita taisi olla Anssi Peräkylä, joka teki kirjansa Kuoleman monet kasvot (1990) kehysanalyysilla. Harmi ettei Peräkylän kuolema-teema saanut enemmän ilmaa alleen.
Mental Research Institute (MRI) on ollut terapiakeskus 1950-luvun lopusta ja kyseinen instituutti on antanut valtavan panoksen lyhytterapian kehittämiselle. Kirjassa Change (1974) kirjoittivat MRI-tutkijat näkökulman vaihtamisesta psykoterapiassa.
- Näkökulman vaihtaminen tarkoittaa sen käsitteellisen ja / tai emotionaalisen tilanteen tai näkökulman vaihtamista, jonka kautta tilanne koetaan, ja sen asettamista uusiin kehyksiin, jotka sopivat saman konkreettisen tilanteen ´tosiasioihin´ yhtä hyvin tai jopa paremmin, ja siten koko tilanteen merkitys muuttuu ( Watzlawick ym, 1974,95).
Reframing muistutti aikaisemmin ja osin vieläkin käytössä olevaa psykologisten tulkintojen tekemistä, mutta kyse oli lyhytterapeuttien mukaan eri asiasta.
Eli potilaan tullessa vastaanotolle voi näkökulman vaihtaminen olla niin merkittävää, ettei potilas tarvitse kuin yhden käynnin ongelmansa kanssa.
Psykiatrivitsin mukaan psykoanalyytikon potilailla on vaikeaa. Jos potilas tulee istuntoon myöhässä, potilas on vihamielinen; jos liian aikaisin, hän on ahdistunut; jos täsmällisesti, hän on kompulsiivinen, pakkoneuroottinen. Watzlawickin mukaan tällainen tulkitsemisen logiikka on ”itsensä sulkeva premissi”, jolla voi saavuttaa ”täydellisen” varmuuden asioista.
Osa psykoterapeuteista onkin melko varmoja tulkinnoistaan, mikä näkyy heidän joskus jopa ylimielisessä käyttäytymisessäkin. Lyhytterapeutti ei oikeastaan tiedä koskaan, mikä on oikea tulkinta, mutta potilaan reaktiosta voi päätellä, onko se tulkinta edes lähellä. Potilas on lyhytpsykoterapain tähti, ei psykoterapeutti.
- ”… me käytämme tulkintoja. Tavoitteemme on kuitenkin yksinkertaisesti käyttäytymisen uudelleen nimeäminen. Potilaat tulkitsevat usein omaa käyttäytymistään tai toisten käyttäytymistä tavoilla, jotka ylläpitävät vaikeuksia. Jos vain pystymme uudelleenmäärittelemään käyttäytymisen merkityksen tai sen implikaatiot, tällä itsessään voi olla vahvoja vaikutuksia asenteisiin, reaktioihin ja ihmisten välisiin suhteisiin ( Watzlawick ym, 1974/1977,287).
Psykoterapiat usein perustuvat oikean asenteen ottamiseen menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaa kohtaan ( Sorabji, 2000, 228).
- Jos olet tuskassa jonkin ulkoisen vuoksi, ei se sinua vaivaa, vaan oma arviosi siitä, ja sen pyyhkiminen pois heti on sinun vallassasi. ( Marcus Aurelius, Itselleni. Keisarin mietteitä elämästä, 2004 suom. Marke Ahonen)
Lyhytterapiaan vaikutteita antanut psykiatri Milton H Erickson oli mestari uusien näkökulmien tarjoamisessa potilaittensa auttamiseksi. Hän uskoi, että potilailla oli ongelmia, koska heillä oli opittuja rajoituksia. Potilaat ovat juuttuneet tiettyihin ajatuksiin ja viitekehyksiin, eivätkä siksi pääse hyödyntämään omia kykyjään ja taitojaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Erickson osasi hyödyntää jopa potilaan voimavaroja yllättävillä tavoilla, usein vaihtamalla näkökulmaa. Toisinaan Erickson onnistui jopa kääntämään itse oireet voimavaroiksi ja ratkaisun avaimiksi.
- ”Älä koskaan taistele vastaan, torju tai yritä kiistää mitään käyttäytymistä, jonka potilas tuo vastaanotolle. Sen sijaan tarkastele sitä, tutki sitä, pohdi, miten sitä käyttäisit, ja sitten keksi spesifit tavat tehdä niin.” ( Rossi & Ryan, 1985,22)
Esimerkiksi kun perinteinen psykoterapia puhuu posttraumaattisesta oireyhtymästä, niin ratkaisukeskeinen psykoterapia puhuu samasta asiasta psykoterapeuttisena kasvuna. Mitä hienoa sinussa on, että olet selviytynyt kaikista vastoinkäymisistäsi, mitä hyvää se ennustaa sinusta tulevaisuudessa. Mikä muuten se sinun hieno tulevaisuus olisi, jos se näkyisi vaikka Youtube-videona? Tulevaisuutta kuvatessaan potilas kertoo ongelmansa ratkaisun, juuri sen, joka sopii hänelle ja hänen resursseihin.
Kyky asettua toisen ihmisen asemaan ja katsoa asioita toisen näkökulmasta on perusedellytys kaiken keskustelun onnistumiselle, tai epäonnistumiselle. Väärinkäsitykset ovat tavallisin väärinymmärrysten syy.
Koetan saada nuorimmaiseni innostumaan kävelylle hotellihuoneesta. Ulkona alkaa uuden vuoden viettäminen. Nopeasti laskeutunut pimeys tarjoaa ilotulitusraketeille hienon taustan lämpöisessä ja kosteassa illassa. Muistutan itseäni näkökulman vaihtamisen taidoista teinin kanssa matkustaessani. Joudun oikein pinnistelemään, kun sopivaa ruokapaikkaa ei tahdo löytyä. Koetan muistuttaa itseäni menneiden mestareiden ajatuksilla:
- Aina kun epäonnistut, se on ainutkertainen mahdollisuus oppia jotakin sellaista, jota et muuten huomaisi. ( Bandler & Grinder, 1982,33)
- Jos pystyt olemaan kärsivällinen yhden vihastumisen hetken, se pelastaa sinut sadan päivän murheelta ( kiinalainen sananlasku)
Ei ole oikein hyvää näyttöä sille, että tunteiden tuulettaminen tai purkaminen parantaisi ihmistä psyykkisesti – tunteiden purkamisen myytti silti säilyy
Suurin osa ihmisistä luulee, etä on vain hyvä, että laskee kaikki tunteensa ulos. Mutta onko näin todellisuudessa?
Mattila on 2001 esitelmöinyt Oslosssa aiheesta ” On Carharsis and Anger”, jossa on ollut tarkoitus purkaa kulttuurissamme vallitsevaa väärää käsitystä, että tunteiden ”purkaminen” on meille aina hyödyllisempää kuin tunteiden ”pitäminen sisällään”. Pitää muka puhua tunteensa puhtaaksi, jotta voi kokea katarttisen kokemuksen. Katharsis ei silti ole Mattilan mukaan vain muistamista eikä tunteiden purkamista, vaan uusien näkökulmien löytämistä.
Psykoanalyysin kuuluisin potilas Anna O. ei suinkaan parantunut ”puhehoidon” turvin, vaan voi pikemminkin huonommin Breurin psykoanalyyttisen hoidon jälkeen. Tunteiden purkamisen ajatus liittyi siihen, että potilas autettiin tekemään tietoiseksi ja kuvailemaan tilanne, jossa kukin neuroottinen tai hysteerinen oire oli mahdollisesti syntynyt, ja tunteet, joita niihin tilanteisiin liittyy, purettiin kertomalla siitä terapeutille.
Anna O ( oikea nimi Bertha Pappenheim) kuvasi itse tätä prosessia ” savupiipun nuohoamiseksi” tai ”puhehoidoksi”. Tämä hydraulinen käsitys tunteista piti sisällään sen, että tunteet voivat ”patoutua” vaarallisesti, ellei ”höyryä” päästetä aika ajoin vapaaksi. Tämän näkemyksen mukaan tunteet voivat ”tulvia”, ”kiehua” tai ”kuohua yli”.
Freud ja Breuer kuvasivat Anna O:n tapausta onnistuneeksi, ”psykoanalyysin perustavaksi tapaukseksi” ja ”kaiken psykoanalyysin kantasoluksi”. Valitettavasti Ellenbergin ym tutkimus on osoittanut, että tosi asiassa Anna O. meni aiempaa huonompaan kuntoon. Breuerin puolentoista vuoden hoidon jälkeen Anna O joutui heti mielisairaalaan ja toipui vasta 6-7 vuotta myöhemmin, monen sairaalahoidon jälkeen. ( Mattila 2011, 47-66 ja 148-150)
Tästä huolimatta psykoterapiassa, ja elämässä yleensä, tunteiden purkamiseen liittyvä asenne on säilynyt: uskotaan lujasti, että neuroosien hoito vaatii traumaattisten ja torjuttujen muistojen tuomista tietoisuuteen. Muistaminen on paranemista - asenne on säilynyt sitkeänä eri psykoterapiamuodoissa, vaikkei sille kunnollisia perusteita ole olemassakaan.
Tunteiden tuulettaminen ja purkaminen eivät ole välttämättä katharttista. Tai kuten jo muinaiset kiinalaiset tiesivät – siitä voi seurata vain 100 päivää murhetta. Vaikeneminen voi olla kultaa, kuten monet pitkissä ja onnellisissa parisuhteissa olevat ihmiset tietävät. Suurimman tunnekuohun kohdalla voi loukata rakastaan tavalla, joka ei ehkä koskaan parane. Tunteiden tuulettaminen kaikissa tilanteissa ei ole parasta psykoterapiaa. Epäilen, että kuinka usein se miesten psykoterapiassa on edes tarpeellista.
Vuosi vaihtuu keskellä uuden vuoden karnevaalia Honolulussa
Aivan eri asia on juhlia vuodenvaihtumista näkökulman vaihtamisen taidolla. Yritän nauttia lapseni kanssa erityisestä uudesta vuodesta kaukana kotoa. Hotellihuoneessa, johon ostimme yhdestä noista lukemattomista ABC-myymälöistä ( uskokaa tai aälkää, kuten S-ryhmän huoltoasemat Suomessa), joita täällä Honolulussa on, sopivat syömiset. Minä sushia ja nuori neiti "leijona"-aterian, eräänlaisen purilaisen.
Nyt tämä hieno vuosi 2013 on päättymässä, taas monta hienoa ja unohtumatonta hetkeä on ollut, haluan kiittää kaikkia minut tänä vuonna tavanneita ihmisiä klassisin tekstein. Lainaus Epiktetokselta ( 1995, 1.20.20-21):
- Sinä olet kärsimätön ja tyytymätön. Kun olet yksin, puhut yksinäisyydestä, ja kun olet ihmisten kanssa, ovat ihmiset sinulle roistoja ja varkaita. Sinulle eivät kelpaa edes omat vanhempasi, lapsesi, veljesi tai naapurisi.
Kun olet yksin, sinun pitäisi puhua rauhasta ja vapaudesta ja ajatella olevasi aivan kuin jumalat.
Kun taas olet ihmisjoukossa, sinun ei pidä puhua tungoksesta ja hälinästä ja rasituksesta vaan juhlasta ja karnevaalista, niin että voit tyytyväisenä hyväksyä kaiken tapahtuvan.
Mikä on niiden rangaistus, jotka eivät hyväksy?
Se, että heillä on sellaista kuin on. ( käännös Marke Ahonen, teoksessa Mattila, Näkökulman vaihtamisen taito, 2011, 40)
Suuri meluaminen ja rakettien pauke on alkanut ulkona. Jokaisen ilotulituksen jälkeen ihmiset kiljuvat hotellihuoneidensa parvekkeelta, kadulla ja kaikkialla ympärillä. Vanha vuosi on kuollut, kauan eläköön uusi vuosi.
Muutama tunti ennen vuoden vaihtumista Honolulussa 2013