Parisuhteen loppumisen viimeiset vaiheet
Parisuhteen loppumisen viimeiset vaiheet
Jos parisuhteen ongelmat jatkuvat käsittelemättöminä, niin lopullinen etäisyys ja eristäytyminen parisuhteessa noudattelevat seuraavaa kaavaa Gottmanin [i] mukaan:
Ensimmäisessä vaiheessa jompikumpi tai molemmat alkavat nähdä sen, että vaikkeivat odotakaan täydellisyyttä parisuhteeltaan, niin he alkavat nähdä parisuhteen ongelmat käytännöllisesti katsottuna mahdottomina ratkaista.
Toisessa vaiheessa tuntuu siltä, etteivät parisuhteen ongelmat ole puhumalla ratkaistavissa. Tässä vaiheessa ei omaa parisuhdetta enää nähdä vain ongelmallisena, vaan myös tuntuu niin toivottomalta, ettei keskustelusta ole mitään hyötyä. Parisuhteessa yritetään olla asiallisia kumppania kohtaan ja yritetään olla reagoimatta kumppanin provosointiyrityksiin. Parisuhteessa yritetään välttää sellaista vuorovaikutusta, josta seuraisi ristiriitoja.
Kolmannessa vaiheessa aletaan elää rinnakkaiselämää, asutaan samassa osoitteessa, mutta ei samassa maailmassa. Parisuhteessa on harvoin yhteyttä keskenään, vaikka yhdessä asutaankin. Saatetaan asua talon eri kerroksissa tai vain eri huoneissa, eikä yhteisiä rientoja pariskunnalla ole. Voi olla omat suihkut ja jääkaapit sekä rahat aivan eri tileillä, joista hoidetaan asunnon velkoja kuin liikesuhdetta.
Neljännessä vaiheessa ollaan vielä ns. virallisesti yhdessä, mutta on oikeastaan aivan sama asutaanko yhdessä vai erikseen, koska niillä ei tunnu olevan eroa. Parisuhteesta ei erota erilaisten syiden vuoksi mm. on uhrannut yhteisen asuntoon niin paljon, että haluaa asua siinä huolimatta jäätävästä yksinäisyydestä parisuhteessa. Joku miettii, että joutuu muuttamaan pois mukavalta asuinalueelta jonnekin muualle, joka ei ole välttämättä yhtä mukavaa. Joku tietää, ettei yksin pysty nykyiseen elintasoon, josta on oppinut nauttimaan.
Joku ei jaksa edes miettiä, mitä kaikkea eroamiseen liittyisi, minkä vuoksi ei edes mieti eroamista. Joku salaa toivoo, että kumppani kuolee juomiseensa niin että kaikki jää lopulta itselle. Jotkut odottavat sitä hetkeä kun viimeinen lapsi lähtee kotoa, ei voi erota lasten vuoksi, vaikka lapset näkevät etteivät heidän vanhempansa välitä toisistaan. Lapset saattavat oppia ajattelemaan, etteivät aikuiset ihmiset yleensä pidä toisistaan, jos heillä ei ole muita esimerkkejä kuin vanhempansa.
Olen laittanut julkaisut- kaavakkeet osioon kyselyt siitä, elätkö rinnakkaiselämää parisuhteessa ja kuinka yksinäinen olet parisuhteessasi.
Jos parisuhteen ongelmat jatkuvat käsittelemättöminä, niin lopullinen etäisyys ja eristäytyminen parisuhteessa noudattelevat seuraavaa kaavaa Gottmanin [i] mukaan:
Ensimmäisessä vaiheessa jompikumpi tai molemmat alkavat nähdä sen, että vaikkeivat odotakaan täydellisyyttä parisuhteeltaan, niin he alkavat nähdä parisuhteen ongelmat käytännöllisesti katsottuna mahdottomina ratkaista.
Toisessa vaiheessa tuntuu siltä, etteivät parisuhteen ongelmat ole puhumalla ratkaistavissa. Tässä vaiheessa ei omaa parisuhdetta enää nähdä vain ongelmallisena, vaan myös tuntuu niin toivottomalta, ettei keskustelusta ole mitään hyötyä. Parisuhteessa yritetään olla asiallisia kumppania kohtaan ja yritetään olla reagoimatta kumppanin provosointiyrityksiin. Parisuhteessa yritetään välttää sellaista vuorovaikutusta, josta seuraisi ristiriitoja.
Kolmannessa vaiheessa aletaan elää rinnakkaiselämää, asutaan samassa osoitteessa, mutta ei samassa maailmassa. Parisuhteessa on harvoin yhteyttä keskenään, vaikka yhdessä asutaankin. Saatetaan asua talon eri kerroksissa tai vain eri huoneissa, eikä yhteisiä rientoja pariskunnalla ole. Voi olla omat suihkut ja jääkaapit sekä rahat aivan eri tileillä, joista hoidetaan asunnon velkoja kuin liikesuhdetta.
Neljännessä vaiheessa ollaan vielä ns. virallisesti yhdessä, mutta on oikeastaan aivan sama asutaanko yhdessä vai erikseen, koska niillä ei tunnu olevan eroa. Parisuhteesta ei erota erilaisten syiden vuoksi mm. on uhrannut yhteisen asuntoon niin paljon, että haluaa asua siinä huolimatta jäätävästä yksinäisyydestä parisuhteessa. Joku miettii, että joutuu muuttamaan pois mukavalta asuinalueelta jonnekin muualle, joka ei ole välttämättä yhtä mukavaa. Joku tietää, ettei yksin pysty nykyiseen elintasoon, josta on oppinut nauttimaan.
Joku ei jaksa edes miettiä, mitä kaikkea eroamiseen liittyisi, minkä vuoksi ei edes mieti eroamista. Joku salaa toivoo, että kumppani kuolee juomiseensa niin että kaikki jää lopulta itselle. Jotkut odottavat sitä hetkeä kun viimeinen lapsi lähtee kotoa, ei voi erota lasten vuoksi, vaikka lapset näkevät etteivät heidän vanhempansa välitä toisistaan. Lapset saattavat oppia ajattelemaan, etteivät aikuiset ihmiset yleensä pidä toisistaan, jos heillä ei ole muita esimerkkejä kuin vanhempansa.
Olen laittanut julkaisut- kaavakkeet osioon kyselyt siitä, elätkö rinnakkaiselämää parisuhteessa ja kuinka yksinäinen olet parisuhteessasi.
[i] John Gottman with Nan Silver, Why marriages succeed or Fail… And How You Can Make Yours Last, 1994, New York: A Fireside Book