Parisuhteen neljäs apokalyptinen ratsastaja - puhumattomuus ja mykkäkoulu
Parisuhteen neljäs apokalyptinen ratsastaja – puhumattomuus ja mykkäkoulu
Parisuhteessa kumppanit, tai vain toinen heistä väsyy lopulta arvosteluun, kunnioituksen puutteeseen ja puolusteluun. Kumppani lakkaa edes vastaamasta tai puolustelemasta itseään syytösten ryöpyssä. Jokainen keskustelu päättyy joko toisilleen huutamiseen tai siihen ettei keskustelua ole ollenkaan. Mykkäkoulu (stonewalling) on tullut parisuhteeseen.
Jos jompikumpi kumppaneista kieltäytyy kommunikoimasta kun ristiriitoja syntyy, niin parisuhdetta voi olla vaikea pelastaa. Mykkäkoulun myötä parisuhteesta tulee hyvin hauras. Kun parisuhteen neljäs apokalyptinen ratsastaja – mykkäkoulu – on tullut parisuhteeseen, vaatii melkoisesti kovaa työtä ja sielun etsintään pelastaa parisuhde.
- Sinä et koskaan sano mitään. Sinä vain istut siinä television edessä. On kuin seinälle puhuisi!
Mies menee ja hakee seuraavan oluen jääkaapista – sanomatta sanaakaan.
Kumpikin miettii, miksi yleensä on tässä parisuhteessa: lasten, velkojen tai sen vuoksi, ettei jaksa tai usko, että selviäisi niistä kaikista muutoksista, jotka eroa seuraisivat.
Mykkäkoulun pitäjät, ne jotka eivät tietoisesti ärsytä kumppaniaan, puolustelevat käyttäytymistään sillä, että he yrittävät olla ”neutraaleja” ja yrittämättä pahentaa tilannetta. Mykkäkoulun pitäjät eivät aina tajua, että mykkäkoulun pito on hyvin vahva teko – se paljastaa hyväksymättömyyden, jäätävän etäisyyden ja omahyväisyyden. On hyvin turhauttavaa ja pois tolaltaan aiheuttavaa puhua mykkäkoululaiselle.
Erityisesti kun mies pitää mykkäkoulua naiselle, niin naiset fysiologisesti reagoivat voimakkaasti – naisten sydämen syke ja verenpaine nousevat. Jos nainen pitää mykkäkoulua miehelle, niin mies ei fysiologisesti reagoi samalla tavalla. Osa miehistä ei reagoi fysiologisesti millään tavalla. Osa miehistä mutisee jotakin tai nopeasti vaihtaa puheenaihetta. Monet miehet lähtevät paikalta välttääkseen yhteentörmäyksen.
85 % mykkäkoulua pitävistä on miehiä. Mykkäkoulun viesti on : minä vetäydyn, kaikesta merkityksellisestä vuorovaikutuksesta kanssasi. Todennäköisesti miesten mykkäkoululle on biologinen syy. Mykkäkoulu ei nosta miehen pulssia eikä verenpainetta, mutta parisuhteen jännitystilat nostavat. Siksi mies tuntee, ehkä vaistomaista, tarvetta vetäytyä ristiriidoista suojellakseen terveyttään.
Kaikissa parisuhteissa on silloin tällöin mykkäkoulua, mutta jos siitä muodostuu tapa, niin silloin se on vaikea parisuhteen ongelma. Olen lisännyt Julkaisut- kaavakkeet –osioon kyselyn siitä, oletko tai oletteko parisuhteessa mykkäkoulu-vaiheessa.
Mykkäkoulu ei ole välttämättä parisuhteen loppu, vaikka onkin viimeinen neljästä apokalyptisesta ratsastajasta. Mykkäkoulu voi kuitenkin tehdä parisuhteesta niin kielteisyyttä täynnä olevan, että parisuhde päättyy eri elämää yhteisessä liitossa elämiseen, asumuseroon, parisuhde-eroon tai yksin asumiseen.
Mykkäkoulu- vaihe on se hetki, kun vakavasti miettii jääkö parisuhteeseen vai ei. Jos parisuhteessa on turvallista lähteä, niin monet lähtevät, ilman että yrittävät käydä keskustelemassa ammattilaisen kanssa asioista. Parisuhde ei välttämättä muutu kumppania vaihtamalla, se muuttuu toimimalla itse toisin.
Monille miehille heidän kumppaninsa on samalla myös heidän ainut ystävänsä. Jos kumppani lähtee, niin nämä miehet jäävät yksin. On tavanomaista, että nämä miehet yrittävät ensimmäisen erovuoden aikana juoda alkoholia joko kotona tai kapakassa päästäkseen yli asiasta.
Monet eronneet käyttävät kaiken mahdollisen energiansa kumppanin satuttamiseen – erityisesti lasten kautta. Aikuisten kyvyttömyydestä keskustella ja ottaa aikuisen vastuu mykkäkoulu ja riitely siirtyvät kalliiden lakimiesten väliseksi keskusteluksi.
Usein eronnut kumppani tietää, että paras ja ehkä ainut tapa satuttaa kumppania on riidellä lapsista, koska sillä kumppanin saa todella epätoivoiseksi. Lapsille tilanne on hyvin vaikea – usein he haluaisivat pitää molemmista vanhemmista, mutta vanhemmat eivät osaa sopia asiaa omaa keskenkasvuisuuttaan ja loukkaantumistaan, jolle he vaativat hyvitystä millä tahansa tavalla.
Loukkaantuneena, pettyneenä ja unelmissaan epäonnistuneena on vaikea olla jalo. Ongelmat ovat usein kehittyneet pidemmän ajan kuluessa, eikä lopullinen ero ole kuin piste sille kehitykselle, joka alkoi parisuhteessa kumppanin vääränlaisesta arvostelusta ja kritiikistä ja joka jatkui halveksunnalla ja kumppanin kunnioittamattomuudella. Nämä johtivat puolustuskannalla olemiseen, mikä päättyi mykkäkouluun ja ehkä siihen lopulliseen eroon.
Voiko joku oikeasti sanoa käsi sydämellä, että minä toimin koko ajan oikein ja kumppani väärin? Voiko joku oikeasti sanoa, ettei ollut ainakin osa syypää siihen, että asiat menivät näin huonoon jamaan? Viha ja katkeruus voivat tehdä niin sokeaksi, ettei näe omaa osuuttaan parisuhteen rappioon. Joillekin ei jää omassa katkeruudessaan muuta jäljelle kuin ajatella, että jos minä kärsin, niin kyllä kumppanikin saa luvan kärsiä – vaikka lapsista riitelyn kautta.
Parisuhteessa voi huomata hyvissä ajoin, että nyt tässä on jotain ongelmia – minä koko ajan kommentoin loukkaavasti, meidän keskustelu päättyy aina väittelyyn, minun on vaikea katsoa kumppaniani ihaillen. Mitä tahansa kumppani sanoo, niin minä käyn heti puolustuskannalle. Me emme enää keskustele, me huudamme toisillemme. Tämä ei ole kenellekään enää hyväksi, voimme yrittää korjata sen mikä on korjattavissa tai sitten erota reilusti ystävinä todeten, ettemme olleet se oikea tässä elämässä, niin kipeää kuin sen tunnustaminen lopulta onkin.
Mykkäkoulu ei tarvitse olla parisuhteen loppu, mutta parisuhteen rapistuminen on laskettu niin pitkälle, että se vaatii usein isoa käyttäytymisen muutosta – kuin uudelleen rakastumista kumppaniin, mikä vasta iso juttu onkin. Aina kannattaa yrittää, vaikka vain olla aikuinen ja jalo sellainen erotilanteessa.
ref. John Gottman with Nan Silver, Why marriages succeed or Fail… And How You Can Make Yours Last, 1994, New York: A Fireside Book
9.3.2014 Lappeenrannassa
Parisuhteessa kumppanit, tai vain toinen heistä väsyy lopulta arvosteluun, kunnioituksen puutteeseen ja puolusteluun. Kumppani lakkaa edes vastaamasta tai puolustelemasta itseään syytösten ryöpyssä. Jokainen keskustelu päättyy joko toisilleen huutamiseen tai siihen ettei keskustelua ole ollenkaan. Mykkäkoulu (stonewalling) on tullut parisuhteeseen.
Jos jompikumpi kumppaneista kieltäytyy kommunikoimasta kun ristiriitoja syntyy, niin parisuhdetta voi olla vaikea pelastaa. Mykkäkoulun myötä parisuhteesta tulee hyvin hauras. Kun parisuhteen neljäs apokalyptinen ratsastaja – mykkäkoulu – on tullut parisuhteeseen, vaatii melkoisesti kovaa työtä ja sielun etsintään pelastaa parisuhde.
- Sinä et koskaan sano mitään. Sinä vain istut siinä television edessä. On kuin seinälle puhuisi!
Mies menee ja hakee seuraavan oluen jääkaapista – sanomatta sanaakaan.
Kumpikin miettii, miksi yleensä on tässä parisuhteessa: lasten, velkojen tai sen vuoksi, ettei jaksa tai usko, että selviäisi niistä kaikista muutoksista, jotka eroa seuraisivat.
Mykkäkoulun pitäjät, ne jotka eivät tietoisesti ärsytä kumppaniaan, puolustelevat käyttäytymistään sillä, että he yrittävät olla ”neutraaleja” ja yrittämättä pahentaa tilannetta. Mykkäkoulun pitäjät eivät aina tajua, että mykkäkoulun pito on hyvin vahva teko – se paljastaa hyväksymättömyyden, jäätävän etäisyyden ja omahyväisyyden. On hyvin turhauttavaa ja pois tolaltaan aiheuttavaa puhua mykkäkoululaiselle.
Erityisesti kun mies pitää mykkäkoulua naiselle, niin naiset fysiologisesti reagoivat voimakkaasti – naisten sydämen syke ja verenpaine nousevat. Jos nainen pitää mykkäkoulua miehelle, niin mies ei fysiologisesti reagoi samalla tavalla. Osa miehistä ei reagoi fysiologisesti millään tavalla. Osa miehistä mutisee jotakin tai nopeasti vaihtaa puheenaihetta. Monet miehet lähtevät paikalta välttääkseen yhteentörmäyksen.
85 % mykkäkoulua pitävistä on miehiä. Mykkäkoulun viesti on : minä vetäydyn, kaikesta merkityksellisestä vuorovaikutuksesta kanssasi. Todennäköisesti miesten mykkäkoululle on biologinen syy. Mykkäkoulu ei nosta miehen pulssia eikä verenpainetta, mutta parisuhteen jännitystilat nostavat. Siksi mies tuntee, ehkä vaistomaista, tarvetta vetäytyä ristiriidoista suojellakseen terveyttään.
Kaikissa parisuhteissa on silloin tällöin mykkäkoulua, mutta jos siitä muodostuu tapa, niin silloin se on vaikea parisuhteen ongelma. Olen lisännyt Julkaisut- kaavakkeet –osioon kyselyn siitä, oletko tai oletteko parisuhteessa mykkäkoulu-vaiheessa.
Mykkäkoulu ei ole välttämättä parisuhteen loppu, vaikka onkin viimeinen neljästä apokalyptisesta ratsastajasta. Mykkäkoulu voi kuitenkin tehdä parisuhteesta niin kielteisyyttä täynnä olevan, että parisuhde päättyy eri elämää yhteisessä liitossa elämiseen, asumuseroon, parisuhde-eroon tai yksin asumiseen.
Mykkäkoulu- vaihe on se hetki, kun vakavasti miettii jääkö parisuhteeseen vai ei. Jos parisuhteessa on turvallista lähteä, niin monet lähtevät, ilman että yrittävät käydä keskustelemassa ammattilaisen kanssa asioista. Parisuhde ei välttämättä muutu kumppania vaihtamalla, se muuttuu toimimalla itse toisin.
Monille miehille heidän kumppaninsa on samalla myös heidän ainut ystävänsä. Jos kumppani lähtee, niin nämä miehet jäävät yksin. On tavanomaista, että nämä miehet yrittävät ensimmäisen erovuoden aikana juoda alkoholia joko kotona tai kapakassa päästäkseen yli asiasta.
Monet eronneet käyttävät kaiken mahdollisen energiansa kumppanin satuttamiseen – erityisesti lasten kautta. Aikuisten kyvyttömyydestä keskustella ja ottaa aikuisen vastuu mykkäkoulu ja riitely siirtyvät kalliiden lakimiesten väliseksi keskusteluksi.
Usein eronnut kumppani tietää, että paras ja ehkä ainut tapa satuttaa kumppania on riidellä lapsista, koska sillä kumppanin saa todella epätoivoiseksi. Lapsille tilanne on hyvin vaikea – usein he haluaisivat pitää molemmista vanhemmista, mutta vanhemmat eivät osaa sopia asiaa omaa keskenkasvuisuuttaan ja loukkaantumistaan, jolle he vaativat hyvitystä millä tahansa tavalla.
Loukkaantuneena, pettyneenä ja unelmissaan epäonnistuneena on vaikea olla jalo. Ongelmat ovat usein kehittyneet pidemmän ajan kuluessa, eikä lopullinen ero ole kuin piste sille kehitykselle, joka alkoi parisuhteessa kumppanin vääränlaisesta arvostelusta ja kritiikistä ja joka jatkui halveksunnalla ja kumppanin kunnioittamattomuudella. Nämä johtivat puolustuskannalla olemiseen, mikä päättyi mykkäkouluun ja ehkä siihen lopulliseen eroon.
Voiko joku oikeasti sanoa käsi sydämellä, että minä toimin koko ajan oikein ja kumppani väärin? Voiko joku oikeasti sanoa, ettei ollut ainakin osa syypää siihen, että asiat menivät näin huonoon jamaan? Viha ja katkeruus voivat tehdä niin sokeaksi, ettei näe omaa osuuttaan parisuhteen rappioon. Joillekin ei jää omassa katkeruudessaan muuta jäljelle kuin ajatella, että jos minä kärsin, niin kyllä kumppanikin saa luvan kärsiä – vaikka lapsista riitelyn kautta.
Parisuhteessa voi huomata hyvissä ajoin, että nyt tässä on jotain ongelmia – minä koko ajan kommentoin loukkaavasti, meidän keskustelu päättyy aina väittelyyn, minun on vaikea katsoa kumppaniani ihaillen. Mitä tahansa kumppani sanoo, niin minä käyn heti puolustuskannalle. Me emme enää keskustele, me huudamme toisillemme. Tämä ei ole kenellekään enää hyväksi, voimme yrittää korjata sen mikä on korjattavissa tai sitten erota reilusti ystävinä todeten, ettemme olleet se oikea tässä elämässä, niin kipeää kuin sen tunnustaminen lopulta onkin.
Mykkäkoulu ei tarvitse olla parisuhteen loppu, mutta parisuhteen rapistuminen on laskettu niin pitkälle, että se vaatii usein isoa käyttäytymisen muutosta – kuin uudelleen rakastumista kumppaniin, mikä vasta iso juttu onkin. Aina kannattaa yrittää, vaikka vain olla aikuinen ja jalo sellainen erotilanteessa.
ref. John Gottman with Nan Silver, Why marriages succeed or Fail… And How You Can Make Yours Last, 1994, New York: A Fireside Book
9.3.2014 Lappeenrannassa