Perustulo olisi hyvä ratkaisu nyky-yhteiskunnan ongelmiin
Perustulo olisi kokeilun arvoinen asia - taidan jatkossa äänestää vihreitä
Suomen Kuvalehdessä (SK 18 4.5.2012 ss 30-33) Annika Mutanen kirjoittaa jutussaan " Perusturvan pyhä kytkös - Köyhimpien perusturvaa kohennettiin, mutta eniten voittivat keskituloiset". Osmo Soinivaara kirjoitti kirjassaan myös asiasta.
Mutanen kirjoittaa, että kun "Työttömän perusturvaan tuli tasokorotus ja indeksikorotus, yhteensä 120 euroa kuukaudessa. Se on paljon siihen nähden, että peruspäiväraha oli ennen korotusta 553 euroa kuukaudessa."
Mutasen mukaan kun helmikuussa Kela julkaisi laskelmia, joiden mukaan yksinasuvan, toimeentulotukea tarvitsevan pitkäaikaistyöttömän tulo nousi vain 54 euroa. Kun hintatason nousu huomioidaan, korotus tuntuu Kelan mukaan enää 30 euron verran.
Koska perusturvan korotus on kytketty (kun perusturva nousee, niin myös ansiosidonnainen päiväraha nousee) jostain nykyään käsittämättömästä syystä ansiosidonnaisiin korotuksiin, niin suuren kohun myötä köyhän aseman parannusmuutoksen myötä hyviltä palkoilta ansiosidonnaiselle korvaukselle jääneet työttömät, joiden palkka oli yli 3400 euroa kuussa, saivat 214 euroa lisää kuussa. 2014 he saavat 170 euroa lisää, jos osallistuvat aktiivitoimiin, siis koulutukseen jatyökokeiluihin.
Oikeudenmukaista ja järkevää, eikö totta?
Mutanen jatkaa : "Pientä ja keskisuurta palkkaa saaneilla bruttokorotus on 66 euroa. Tuhannen euron kuukausipalkoilta työttömäksi jääneiden alaikäisten lasten huoltajilla ansiopäiväraha ei nouse lainkaan. Historiallisen perusturvan korotuksen voittajia olivat siis keski- ja hyvätuloiset."
Mutanen muistuttaa, että Sata-komitean puheenjohtaja Markku Lehto ehdotti, että kytkentä ansiosidonnaisen ja peruspäivärahan väliltä olisi purettu ja edes köyhimpien työttömien perusturvaa olisi parannettu.
Tämän päivän Hesarissa ( 5.5.12) keskusta ja sosiaalidemokraatit vastustavat perusstuloa, jota vihreät ovat ehdotelleet. Perusteluna on se, että se olisi ansiotonta rahaa.
Perustelun koomisuus lähentelee brechtiläistä teatteria, sillä ansiosidonnainen päiväraha "rahoitetaan palkansaajien ja työnantajien työttömyysvakuutusmaksuilla. Nämä maksut kerätään pakollisina kaikkien palkansaajien osalta, myös niiden jotka eivät kuulu järjestöihin ja kassoihin. Niistä kuitenkin sovitaan kolmikantaneuvotteluissa eli käytännössä työmarkkinajärjestöjen kesken."
Jos vähätuloiset saisivat perustulon, jolla he pärjäisivät, niin heitä olisi jopa 10-20% vähemmän erilaisia sosiaalitukia hakemassa julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, niin voisi miettiä, mihin vapautuvat resurssit voisi sijoittaa.
Muutoksen jälkeen voisi nähdä, kuinka paljon ihmiset oikeasti esim. sairaslomia ja eläkkeitä tai sosiaalitukia tarvitsisivat. On olemassa ihmisiä, jotka ovat tyytyväisiä omaan elämäänsä, jos perustulo olisi turvattu. Monet heistä ovat alueilla, joissa äänestäminen on vähäistä, työttömyys on suurta ja ansiosidonnaisten osuus on vähäinen, koska työpaikkoja ei ole ollut muutenkaan.
Ja jos oikeasti kannattaisi ottaa vastaan töitä perustulon jälkeen, niin "tekotyöllistäminen" häviäisi ns. välimarkkinoilta. Ihmisten ei oikeasti tarvitsi osallistua "tempputyöllistämiseen", vaan työmarkkinat uusituisivat. Jos ei ole oikeita töitä, niin ei ole oikeita töitä.
Osaa ihmistä ei auta minkäänlainen tukiverkko auta - he eivät osaa käyttää rahaa, he eivät osaa pitää omaa asuntoa, he eivät tule tekemään töitä, he eivät osaa olla käyttämättä päihteitä, tarjoili heille yhteiskunnan piikkin em. etuuksia tai ei. He ovat niitä harm reduction, haittojen vähentämisihmisiä.
Mutta myös ansiosidonnaisen kesto, 500 päivää, tuntuu aika pitkältä ajalta tarjota työttömyyden varalta tulevaisuuden turvaa. Sairaslomista tiedetään, että kuuden kuukauden sairauslomakauden jälkeen ihmisten paluu työelämään vähenee olennaisesti. Olisi mukava tietää, kuinka monta työntekijää 500 ansiosidonnaisen päivän jälkeen palaa työelämään.
Ihmisten työllistämisestä on tehty aivan älyttömän monimutkaista. On lippua ja lappua, lupaa ja vakuutusta - nuo kaikki voisi vakuuttaa edellä mainituista muutoksista vapautuvilla summilla. Yhteiskunta voisi vakuuttaa yksityisten ihmisten yksittäisesti palkkaamia ihmisiä - vaikkapa nuoria, jotka eivät tunnu saavan töitä mistään. Näin he saattaisivat oppia työelämän rytmiä. Kreikassa ja Espanjassa alle 25-vuotiaista on yli viisikymmentä prosenttia on työttömänä. Se on hirvittävä tulevaisuudenkuva.
Perussuomalaisia viime vaaleissa äänestäneet ajattelivat saavansa aikaan Punaisen viivan-tapaisen muutoksen yhteiskunnassa. Perussuomalaisilla ei ollut lopulta tarpeeksi kokeneita poliitikkoja ajamaan muutosta. Olisiko vihreillä, jos he pääsisivät hallitukseen suuremmalla ministerimäärällä päättämään perustulosta? Jokohan he osaisivat eduskuntapeliä pelata sosiaalidemokraattien ja keskustan tapaan?
Se että kokoomus on myös parin kansanedustajan mielin kiinnostunut perustulosta on hyvä asia. Keskustan ja sosiaalidemokraattien täytyy saada kannattajansa yhä pienenevästä työssäkäyvien ihmisten joukosta, onkohan heidän linja tässä asiassa viisaasti valittu? Ai niin, mutta ansioton raha ei ole hyvä asia, todistavat eduskunnan pitkäaikaiset kansanedustajat. Kyllä, he jos ketkä sen tietävät jo kokemuksesta.
5.5.2012
Suomen Kuvalehdessä (SK 18 4.5.2012 ss 30-33) Annika Mutanen kirjoittaa jutussaan " Perusturvan pyhä kytkös - Köyhimpien perusturvaa kohennettiin, mutta eniten voittivat keskituloiset". Osmo Soinivaara kirjoitti kirjassaan myös asiasta.
Mutanen kirjoittaa, että kun "Työttömän perusturvaan tuli tasokorotus ja indeksikorotus, yhteensä 120 euroa kuukaudessa. Se on paljon siihen nähden, että peruspäiväraha oli ennen korotusta 553 euroa kuukaudessa."
Mutasen mukaan kun helmikuussa Kela julkaisi laskelmia, joiden mukaan yksinasuvan, toimeentulotukea tarvitsevan pitkäaikaistyöttömän tulo nousi vain 54 euroa. Kun hintatason nousu huomioidaan, korotus tuntuu Kelan mukaan enää 30 euron verran.
Koska perusturvan korotus on kytketty (kun perusturva nousee, niin myös ansiosidonnainen päiväraha nousee) jostain nykyään käsittämättömästä syystä ansiosidonnaisiin korotuksiin, niin suuren kohun myötä köyhän aseman parannusmuutoksen myötä hyviltä palkoilta ansiosidonnaiselle korvaukselle jääneet työttömät, joiden palkka oli yli 3400 euroa kuussa, saivat 214 euroa lisää kuussa. 2014 he saavat 170 euroa lisää, jos osallistuvat aktiivitoimiin, siis koulutukseen jatyökokeiluihin.
Oikeudenmukaista ja järkevää, eikö totta?
Mutanen jatkaa : "Pientä ja keskisuurta palkkaa saaneilla bruttokorotus on 66 euroa. Tuhannen euron kuukausipalkoilta työttömäksi jääneiden alaikäisten lasten huoltajilla ansiopäiväraha ei nouse lainkaan. Historiallisen perusturvan korotuksen voittajia olivat siis keski- ja hyvätuloiset."
Mutanen muistuttaa, että Sata-komitean puheenjohtaja Markku Lehto ehdotti, että kytkentä ansiosidonnaisen ja peruspäivärahan väliltä olisi purettu ja edes köyhimpien työttömien perusturvaa olisi parannettu.
Tämän päivän Hesarissa ( 5.5.12) keskusta ja sosiaalidemokraatit vastustavat perusstuloa, jota vihreät ovat ehdotelleet. Perusteluna on se, että se olisi ansiotonta rahaa.
Perustelun koomisuus lähentelee brechtiläistä teatteria, sillä ansiosidonnainen päiväraha "rahoitetaan palkansaajien ja työnantajien työttömyysvakuutusmaksuilla. Nämä maksut kerätään pakollisina kaikkien palkansaajien osalta, myös niiden jotka eivät kuulu järjestöihin ja kassoihin. Niistä kuitenkin sovitaan kolmikantaneuvotteluissa eli käytännössä työmarkkinajärjestöjen kesken."
Jos vähätuloiset saisivat perustulon, jolla he pärjäisivät, niin heitä olisi jopa 10-20% vähemmän erilaisia sosiaalitukia hakemassa julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, niin voisi miettiä, mihin vapautuvat resurssit voisi sijoittaa.
Muutoksen jälkeen voisi nähdä, kuinka paljon ihmiset oikeasti esim. sairaslomia ja eläkkeitä tai sosiaalitukia tarvitsisivat. On olemassa ihmisiä, jotka ovat tyytyväisiä omaan elämäänsä, jos perustulo olisi turvattu. Monet heistä ovat alueilla, joissa äänestäminen on vähäistä, työttömyys on suurta ja ansiosidonnaisten osuus on vähäinen, koska työpaikkoja ei ole ollut muutenkaan.
Ja jos oikeasti kannattaisi ottaa vastaan töitä perustulon jälkeen, niin "tekotyöllistäminen" häviäisi ns. välimarkkinoilta. Ihmisten ei oikeasti tarvitsi osallistua "tempputyöllistämiseen", vaan työmarkkinat uusituisivat. Jos ei ole oikeita töitä, niin ei ole oikeita töitä.
Osaa ihmistä ei auta minkäänlainen tukiverkko auta - he eivät osaa käyttää rahaa, he eivät osaa pitää omaa asuntoa, he eivät tule tekemään töitä, he eivät osaa olla käyttämättä päihteitä, tarjoili heille yhteiskunnan piikkin em. etuuksia tai ei. He ovat niitä harm reduction, haittojen vähentämisihmisiä.
Mutta myös ansiosidonnaisen kesto, 500 päivää, tuntuu aika pitkältä ajalta tarjota työttömyyden varalta tulevaisuuden turvaa. Sairaslomista tiedetään, että kuuden kuukauden sairauslomakauden jälkeen ihmisten paluu työelämään vähenee olennaisesti. Olisi mukava tietää, kuinka monta työntekijää 500 ansiosidonnaisen päivän jälkeen palaa työelämään.
Ihmisten työllistämisestä on tehty aivan älyttömän monimutkaista. On lippua ja lappua, lupaa ja vakuutusta - nuo kaikki voisi vakuuttaa edellä mainituista muutoksista vapautuvilla summilla. Yhteiskunta voisi vakuuttaa yksityisten ihmisten yksittäisesti palkkaamia ihmisiä - vaikkapa nuoria, jotka eivät tunnu saavan töitä mistään. Näin he saattaisivat oppia työelämän rytmiä. Kreikassa ja Espanjassa alle 25-vuotiaista on yli viisikymmentä prosenttia on työttömänä. Se on hirvittävä tulevaisuudenkuva.
Perussuomalaisia viime vaaleissa äänestäneet ajattelivat saavansa aikaan Punaisen viivan-tapaisen muutoksen yhteiskunnassa. Perussuomalaisilla ei ollut lopulta tarpeeksi kokeneita poliitikkoja ajamaan muutosta. Olisiko vihreillä, jos he pääsisivät hallitukseen suuremmalla ministerimäärällä päättämään perustulosta? Jokohan he osaisivat eduskuntapeliä pelata sosiaalidemokraattien ja keskustan tapaan?
Se että kokoomus on myös parin kansanedustajan mielin kiinnostunut perustulosta on hyvä asia. Keskustan ja sosiaalidemokraattien täytyy saada kannattajansa yhä pienenevästä työssäkäyvien ihmisten joukosta, onkohan heidän linja tässä asiassa viisaasti valittu? Ai niin, mutta ansioton raha ei ole hyvä asia, todistavat eduskunnan pitkäaikaiset kansanedustajat. Kyllä, he jos ketkä sen tietävät jo kokemuksesta.
5.5.2012