Postmoderni illuusio - Psykoterapian loppu uudessa uljaassa yhteiskunnassa
Postmoderni illuusio - Psykoterapian loppu uudessa uljaassa yhteiskunnassa
Postmodernismi julisti kaiken kuolleeksi: Jumalan, tiedon ja romaanihenkilönkin. Vajaan 30 vuoden lääkärintyön, josta valtaosa on ollut psykiatristen ja päihdepotilaiden kanssa työskentelyä, olen leikitellyt ajatuksella – postmodernisti - psykoterapian lopusta uudessa uljaassa yhteiskunnassa. Ainakin kaksi erilaista skenaariota voisi hahmotella psykoterapian lopusta uudessa uljaassa yhteiskunnassa.
Sosiaali- ja terveydenhuoltoon kuluu valtaosa verovaroistamme, ehkä noin 60 %. On lopultakin aika epävarmaa, kuinka vaikuttavaa kaikkien noiden resurssien käyttö on sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmiin. Tekemistä on paljon, mutta vaikuttaako se todella noihin ongelmiin lopultakaan mitään nykyisellä tavalla toiminnot järjestettynä. Sitä ei ehkä kukaan oikeasti tiedä.
Jos kävisi niin, että Suomesta löytyisi yhtä äkkiä joku valtava luonnonrikkaus, joka olisi Suomen valtion omistuksessa, kuten Norjassa on öljy. Esimerkiksi Ilomantsista löytyisi valtava kultaesiintymä, jolla voitaisiin maksaa kerralla Suomen kaikki velat pois. Ja rahaa olisi niin paljon, että se mahdollistaisi sen, ettei kenenkään suomalaisen tarvitsisi tehdä töitä jos ei oikeasti haluaisi tehdä. Olisi olemassa ns. valtion antama subjektiiviseen oikeuteen oikeuttava toimeentulo. Jokainen täysi-ikäinen suomalainen tai 10 vuotta vakituisesti Suomessa asunut ulkomaalainen saisi tekemättä mitään 1500 euroa kuukaudessa puhtaana käteen, ilman veroja tai muita välikäsiä.
Kulta-Suomessa osa ihmisistä ei hakeutuisi ollenkaan sosiaali- eikä muuhun toimistoon, koska heillä olisi vakiotulot. Ne jotka eivät osaisi olla tuhlaamatta heti rahojaan, saisivat sen rahansa pienemmissä erissä, vaikkapa viikoittain. Joillakin olisi ohjausta ja neuvonta, koska heillä ei ehkä olisi riittäviä elämisen taitoja.
Ei olisi enää tarvetta nykyisenkaltaiselle toimeentulotuelle, työmarkkinatuelle, eikä asumistuelle. Koko yhteiskunnallinen tukiverkko olisi kaventunut ja yksinkertaistunut.
Suomen valtio olisi rakentanut kultalöydön ansiosta asuntoja, jotka olisivat halpoja ja kaikkien saatavilla. Jos haluaisi luksusasumista, niin siitä maksaisi itse vapaaehtoisesti lisää. Niillä joilla olisi työtä, josta saisi nyt enemmän palkkaa käteen, koska verotus olisi keventynyt niin, että olisi vaikkapa 20% tasavero kaikilla työssäkäyvillä. Yhteiskunnan palvelut maksaisivat käyvän hinnan, vain koulutus ja terveydenhoito olisivat täysin ilmaisia.
Kulta-Suomessa ihmisten ei tarvitsisi viimeisenä oljenkortena tukeutua psykiatriaan saadakseen jostain sosiaalietuutta arkiseen elämäänsä, siksi että olisi erilaista sairautta, vaivaa ja vammaa, jotka eivät nykyisessä järjestelmässä oikeuta mihinkään muuhun sosiaalietuuteen. Ihmisten ei tarvitsisi mennä kertomaan mielenterveystoimistoon, miten huonosti psyykkisesti voivat, jotta saisivat Kelan tai jonkun muun myöntämään tukea sairauden tai kuntoutuksen perusteella.
Kun ne muut mahdollisuudet olisi jo tutkittu ja tyhjäksi taloudellisten etujen suhteen havaittu.
Tilanne olisi siis suurin piirtein sama kuin nykyään kun psykoterapia- ja lääkeresistentti ihminen saa lopulta myönteisen eläkepäätöksen ja eläkkeen. Eläkkeen saatuaan hän lopettaa lääkkeet ja psykoterapian, koska ei enää tarvitse psykiatriaa, eikä usein niitä tehottomia psyykenlääkityksiäkään, jotka eivät oikeasti olleet lääkkeitä hänen ongelmiinsa .
Psyykkiset oireet ja ongelmat ovat kadonneet kuin taikasauvan heilautuksesta, kun kremppojen vaivaama ihminen saa säännölliset, vaikka pienetkin tulot, joilla voi tehdä elämästään ennustettavaa ja siinä mittakaavassa kun se nyt itselleen on mahdollista, niin myös hallittavaa. Ihminen alkaa pärjätä itsekseen.
Kukahan laskisi paljonko kuluu siihen, että kouluttamaton, kouluja käymätön ja ilman työkokemusta oleva ihminen saa 330 euron eläkkeensä? Veikkaan, ettei ole takuulla ole kustannustehokasta. Lakien ja asetusten mukaista varmasti on. Pilkulleen.
Montako julkista virastoa tarvittaisiin kultalöydön jälkeisessä Suomessa?
Kun ihmisillä olisi toimeentulonsa turvattu, tuon kultalöydön jälkeisenä aikana Suomessa, niin kuinka moni heistä enää käyttäisi työvoimatoimiston, sosiaalitoimiston tai mielenterveystoimiston palveluja? 30 % 10 % 5 %? Tiedätkö kuinka moni suomalainen nyt käyttää julkisia palveluja ja kuinka paljon kutakin?
Kuinka paljon nykyistä yhteiskunnan palveluverkkoa voitaisiin purkaa kultalöydön jälkeisessä Suomessa? Aivan kuin jos nykyinen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus olisi toteutunut? Kuinka monelle työntekijälle ja johtajalle olisi löytynyt työpaikka uudessa 19 toiminta-alueen mallissa? Kuinka monta sote-aluetta ja sote-johtajaa ja sotetyöntekijää enää tarvittaisiin? Onneksi se kaikki sote-uudistus oli perustuslain vastaista.
Ajatelkaapa kuinka monta kunnan ja kaupunginvaltuustoa ja -hallitusta olisi lakkautettu? Kuinka monta maakunnallista ja valtakunnallista puoluemandaattipaikkaa olisi lakannut? Kuinka moni virkamies ja poliitikko olisi jäänyt vaille omaa hiekkalaatikkoaan? Jäisikö jäljelle ehkä 30 % nykyisestä palvelujärjestelmästä? Paljonko tuo olisi silkkaa säästöä rahassa?
Prosessien vaikuttavuus tarkoittaa sitä, että asiakas saa mitä toivoo. Prosessien tehokkuus asiakkaalle arvoa tuottava toimintana tarkoittaa toimintaa, josta asiakas olisi itse halukas maksamaan. Tietääkö palvelujen järjestäjä, mistä asiakas olisi itse halukas maksamaan, koska se tuottaa hänelle arvoa?
Suomen valtion sote-uudistusta edeltävä edellinen koominen esimerkki on : verotuksen ja sosiaaliturvan uudistamisen ns. SATA-komitea, jonka raportti julkistettiin 2009. Osmo Soinivaara kuvasi kirjassaan hienosti, miksi köyhien ja työttömien tilannetta ei voitu parantaa, koska ammattiliitot eivät sallineet sitä. Ammattiliitoille annetaan julkisilla veroilla kerättyä rahaa, joka ei edes pitäisi kuulua heidän hallinnoitavaksi eikä päätettäväksi. Ammattiliitot eivät sallineet sitä, että työttömien asema olisi parantunut suhteessa työssäkäyviin. Ja siksi köyhien ja työttömien asema jäi parantamatta.
Bruttokansantuotteestamme menee 30 % menee sosiaaliturvaan, oletetaan, että tuo summa on 65 miljardia vuodessa. Jos julkisista virastoista voitaisiin kultalöydön jälkeisessä Suomessa purkaa 70 %, niin 45,5 miljardia voitaisiin käyttää muuhun valtion infrastruktuurin ylläpitämiseen. Rautateitä, maanteitä ja ihmisille halpoja asuntoja voitaisiin rakentaa.
Mitä tekisivät julkisten virastojen 70 % työntekijöistä, joiden työsuhde olisi päättynyt tarpeettomana? Heillä olisi myös oikeus tuohon kulta-Suomen 1500 euron verottomaan tuloon. He olisivat vapaat etsimään myös uusia töitä.
Miltä näyttäisi kulta-Suomen yhteiskunta? Ehkä joku voisi simuloida sitä jollakin taloudellisella mallilla, samaan tapaan kuin Euroopan Keskuspankki simuloi Kreikan irtaantumisella eurosta.
Prosessien tarkastelua - asiakkaalle arvoa tuottava toimintaa julkisessa palvelujärjestelmässä?
Toisessa skenaariossa mitään kultalöytöä ei ole löytynyt Ilomantsista, vaan Ilomantsi ja Suomi jatkavat yhtä köyhinä kuten ennenkin. Useimmat eivät edelleenkään edes tiedä, missä Ilomantsi sijaitsee.
Suomen valtiolla on taloudellisesti vaikeat ajat, mutta auringonpilkkujen tai jonkun muun mystisen voiman vaikutuksesta kansanedustajat ja kuntien edustajat ovat yksimielisiä siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon prosesseista pitää karsia – leaniläisttäin - kaikki hukka pois. Alkaa ennenkuulumaton hukkajahti köyhälisto-Suomessa. Yksikään hukka ei jolkottele enää vapaana.
Suuret päättäjät päättävät, että kun on vaikea saada tekijöitä julkisen vallan virastoihin ( ei ole sosiaalityöntekijöitä eikä sairaanhoitajia), niin poistetaan tämä pullonkaula antamalla kaikille Suomen kansalaisille tai 10 vuotta Suomessa asuneille ulkomaalaisille ns. kansalaispalkka, 800 euroa kuukaudessa verottomana. Puhtaana käteen. Tulot saadaan massiivisen hukkajahdin tuotoksena. Ne vähentyneet ihmiset, jotka käyttävät julkisia palveluja, saavat nyt parempaa ja yksilöllisempää palvelua, koska palvelujen käyttäjiä on vähemmän. Monisukupolvisiin ongelmiin pystytään keskittymään monen eri palvelutuotannon alan nopealla ja ketterällä yhteistyöllä. Tietosuojavaltuutettukin on ymmärtänyt, että sujuva yhteistyö on tärkeämpää kuin lakipykälät ja niiden pilkuntarkka tulkinta.
Tavallisesti hukkaa palvelutuotannon prosesseissa on kaikki palvelun käyttäjälle arvoa tuottamaton toiminta. Tavallisessa palveluorganisaatiossa hukkaa on ainakin 25 %. Joissakin yksiköissä jopa 90%. Yleensä kun palveluprosesseja tarkastellaan niin huomataan että vain 5 -10 % on oikeasti asiakkaalle arvoa tuottavaa - siis sellaista, mitä esimerkiksi köyhä ihminen olisi valmis maksamaan omasta pussistaan, jos hänellä rahaa olisi.
Mihin kaiken sen rahan köyhä ihminen laittaisi, jos saisi kunnalta tai valtiolta tuosta hukan poistosta katetulla resurssilla etusetelin? Mihin köyhä käyttäisi henkilökohtaisen vapaasti käytettävän etusetelinsä, jos hänellä sellainen olisi? Mitä palvelua hän sillä ostaisi? Olisiko huuhaata myyvät palveluntuottajat vahvoilla, kun osaisivat manipuloida köyhiä ihmisiä ? Käyttäisi köyhä ihminen sen saamansa etusetelin psykoterapiaan?
Käyttäisikö köyhä ihminen etusetelinsä mennäkseen mielenterveystoimistoon, jos hänen toimeentulonsa olisi muulla tavoin turvattu? Kuinka moni käyttäisi mielenterveystoimiston palveluja, jos hänen ei olisi pakko saadakseen sosiaalietuutta? Käyttäisikö köyhä ihminen sen kotiapuun tai siihen, että joku tulisi hänen kotiin keskustelemaan hänen kanssaan hänen elämästään, eikä psyykkisestä sairastamisesta? Kukahan tätä vaihtoehtoa simuloisi?
Mitä jos mielenterveystoimistossa ei kirjoitettaisi enää yhtään sairauden, vian tai vamman perusteella kirjoitettavaa lausuntoa, joka oikeuttaa sosiaalietuuteen, koska ihmisillä olisi ns. kansalaispalkka.
Kuinka monta köyhää ja vähän rikkaampaakin ihmistä kävelisi sisään mielenterveystoimistoon? Mitä he sairastaisivat? Minkälaisia ongelmia heillä olisi? Olisiko psykiatripula loppunut, kun lääkärin työpäivä ei koostuisi siitä, että kirjoittaa kaikenlaisia lippuja, lappuja ja erilaisia todistuksia?
Ihmiset saisivat noin 800 euroa kuukaudessa tekemättä mitään, vastikkeetta ja verottomana. Miten joutenolijat kuluttaisivat rahaansa ja aikaansa? Veroa maksaisivat vain ne ihmiset jotka käyvät töissä. Tasaverostaan, ehkä 20 %. Kuinka paljon veroja ylipäätään tarvittaisiin kantaa, jos kaikilla olisi perustoimeentulo, josta maksaisi omia menojaan.
Onkohan kukaan laskenut, mikä tällaisen muutoksen vaikutus olisi Suomen talouteen? Lyhyellä ja pitkällä aikavälillä? Monet pelkäävät, että ilmaiset tuet eivät kannustaisi ihmisiä yrittämään. Mihin todistusaineistoon tämä olettamus perustuu? Entäpä jos vaikutus olisi aivan päinvastainen, porkkana toimisikin paremmin kuin nykyinen keppi? Niin kuin aina kun suomalaista pakottaa johonkin, niin hän tekee aina päinvastoin. Nyt yhteiskunnallinen byrokratia on hukkajahdin seurauksena massiivisesti vähentynyt.
Entä jos työvoimatoimistoon tulisivat ihmiset, jotka oikeasti haluaisivat työhön, eikä sen vuoksi että kirjaavat päiviensä kohdalle: työtön, työtön, työtön… Entä jos työvoimatoimistossa työskentelisi ihmisiä, joiden työn pääasiallinen työn sisältö ja intohimo olisi etsiä kuumeisesti työtä, jokaiselle sitä haluaville?
Entä jos sosiaalitoimistoon tulisivat ihmiset, joiden kanssa ei puhuttaisi rahasta, vaan siitä miten tulisivat sosiaalisessa ympäristössään paremmin toimeen? Entä jos sosiaalitoimistossa ei työskentelisi yhtään, joka olisi väsynyt ja haluton kohtaamaan ja hoitamaan ihmisten arkisia ongelmia? Entä jos sosiaalitoimistossa hoidettaisiin vain sosiaalisia ongelmia?
Entä jos mielenterveystoimistoon tulisivat vain ne, jotka todella haluaisivat eroon mielenterveysongelmistaan? Entä jos mielenterveystoimistossa työskentelisi vain palvelualttiita ja iloisia ihmisiä, joiden ilona olisi auttaa kaikenlaisia ihmisiä pääsemään mahdollisimman pian pois henkisistä hankaluuksistaan?
Köyhässä Suomessa monikanavainen rahoitus olisi osin purkautunut, kun valtio huolehtisi täysimittaisesti koulutukseen ja terveydenhuoltoon kuuluvista kustannuksista. Kuntia ja paikallishallintoa olisi massiivisesti karsittu, koska maa koostuisi enää vain 20 kunnasta. Palvelut järjestettäisiin paikallisesti, hallitseminen voitaisiin hoitaa alueellisesti tai valtakunnallisesti. Paikallishallinnon järjestämiseen ei paikallisia intohimoja tarvittaisi. Mitä tekisivät kunnan- ja kaupunginvaltuustoista sekä – hallituksista vapautuneet ikijäsenet?
Laittaisivatko ihmiset lisääntyneet rahansa päihteisiin, niin että päihdehoidon järjestelmään pitäisi laajentaa? Olisivatko ihmiset itsekkäämpiä vai syntyisikö uutta solidaarisuutta, kun elämä ei keskittyisi omista oireista valittamiseen ja siihen, ettei mitään palveluja saa. Kaikkeen pääsisi 24/7/365 monikanavaisesti. Tekisivätkö ihmiset mitä haluaisivat, mutta eivät ottaisi vastuusta tekojensa seurauksista? Olisipa hauska nähdä tällaisen simulointimallin tuloksia.
Olisiko jollain rohkeutta toteuttaa jälkimmäistä skenaariota, vaikka vain pilottina? Olisiko meillä viiden vuoden käytännön pilotin jälkeen tutkittua tietoa, eikä vain ”kokemukseen perustuvia aksioomia” ? Niitä politiikkojen ja virkamiesten ”mielipiteitä, jotka kaikuvat julkisessa keskustelussa”?
Millainen olisi Suomi, jossa olisi vain 20 kuntaa ja joissa olisi sujuvat, ketterät ja 24/7/365 monikanavaiset palvelut? Miltä näyttäisi psykoterapian asema uudessa uljaassa yhteiskunnassa? Postmodernissa illuusiossa.
Lappeenrannassa 21.2.15
Postmodernismi julisti kaiken kuolleeksi: Jumalan, tiedon ja romaanihenkilönkin. Vajaan 30 vuoden lääkärintyön, josta valtaosa on ollut psykiatristen ja päihdepotilaiden kanssa työskentelyä, olen leikitellyt ajatuksella – postmodernisti - psykoterapian lopusta uudessa uljaassa yhteiskunnassa. Ainakin kaksi erilaista skenaariota voisi hahmotella psykoterapian lopusta uudessa uljaassa yhteiskunnassa.
Sosiaali- ja terveydenhuoltoon kuluu valtaosa verovaroistamme, ehkä noin 60 %. On lopultakin aika epävarmaa, kuinka vaikuttavaa kaikkien noiden resurssien käyttö on sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmiin. Tekemistä on paljon, mutta vaikuttaako se todella noihin ongelmiin lopultakaan mitään nykyisellä tavalla toiminnot järjestettynä. Sitä ei ehkä kukaan oikeasti tiedä.
Jos kävisi niin, että Suomesta löytyisi yhtä äkkiä joku valtava luonnonrikkaus, joka olisi Suomen valtion omistuksessa, kuten Norjassa on öljy. Esimerkiksi Ilomantsista löytyisi valtava kultaesiintymä, jolla voitaisiin maksaa kerralla Suomen kaikki velat pois. Ja rahaa olisi niin paljon, että se mahdollistaisi sen, ettei kenenkään suomalaisen tarvitsisi tehdä töitä jos ei oikeasti haluaisi tehdä. Olisi olemassa ns. valtion antama subjektiiviseen oikeuteen oikeuttava toimeentulo. Jokainen täysi-ikäinen suomalainen tai 10 vuotta vakituisesti Suomessa asunut ulkomaalainen saisi tekemättä mitään 1500 euroa kuukaudessa puhtaana käteen, ilman veroja tai muita välikäsiä.
Kulta-Suomessa osa ihmisistä ei hakeutuisi ollenkaan sosiaali- eikä muuhun toimistoon, koska heillä olisi vakiotulot. Ne jotka eivät osaisi olla tuhlaamatta heti rahojaan, saisivat sen rahansa pienemmissä erissä, vaikkapa viikoittain. Joillakin olisi ohjausta ja neuvonta, koska heillä ei ehkä olisi riittäviä elämisen taitoja.
Ei olisi enää tarvetta nykyisenkaltaiselle toimeentulotuelle, työmarkkinatuelle, eikä asumistuelle. Koko yhteiskunnallinen tukiverkko olisi kaventunut ja yksinkertaistunut.
Suomen valtio olisi rakentanut kultalöydön ansiosta asuntoja, jotka olisivat halpoja ja kaikkien saatavilla. Jos haluaisi luksusasumista, niin siitä maksaisi itse vapaaehtoisesti lisää. Niillä joilla olisi työtä, josta saisi nyt enemmän palkkaa käteen, koska verotus olisi keventynyt niin, että olisi vaikkapa 20% tasavero kaikilla työssäkäyvillä. Yhteiskunnan palvelut maksaisivat käyvän hinnan, vain koulutus ja terveydenhoito olisivat täysin ilmaisia.
Kulta-Suomessa ihmisten ei tarvitsisi viimeisenä oljenkortena tukeutua psykiatriaan saadakseen jostain sosiaalietuutta arkiseen elämäänsä, siksi että olisi erilaista sairautta, vaivaa ja vammaa, jotka eivät nykyisessä järjestelmässä oikeuta mihinkään muuhun sosiaalietuuteen. Ihmisten ei tarvitsisi mennä kertomaan mielenterveystoimistoon, miten huonosti psyykkisesti voivat, jotta saisivat Kelan tai jonkun muun myöntämään tukea sairauden tai kuntoutuksen perusteella.
Kun ne muut mahdollisuudet olisi jo tutkittu ja tyhjäksi taloudellisten etujen suhteen havaittu.
Tilanne olisi siis suurin piirtein sama kuin nykyään kun psykoterapia- ja lääkeresistentti ihminen saa lopulta myönteisen eläkepäätöksen ja eläkkeen. Eläkkeen saatuaan hän lopettaa lääkkeet ja psykoterapian, koska ei enää tarvitse psykiatriaa, eikä usein niitä tehottomia psyykenlääkityksiäkään, jotka eivät oikeasti olleet lääkkeitä hänen ongelmiinsa .
Psyykkiset oireet ja ongelmat ovat kadonneet kuin taikasauvan heilautuksesta, kun kremppojen vaivaama ihminen saa säännölliset, vaikka pienetkin tulot, joilla voi tehdä elämästään ennustettavaa ja siinä mittakaavassa kun se nyt itselleen on mahdollista, niin myös hallittavaa. Ihminen alkaa pärjätä itsekseen.
Kukahan laskisi paljonko kuluu siihen, että kouluttamaton, kouluja käymätön ja ilman työkokemusta oleva ihminen saa 330 euron eläkkeensä? Veikkaan, ettei ole takuulla ole kustannustehokasta. Lakien ja asetusten mukaista varmasti on. Pilkulleen.
Montako julkista virastoa tarvittaisiin kultalöydön jälkeisessä Suomessa?
Kun ihmisillä olisi toimeentulonsa turvattu, tuon kultalöydön jälkeisenä aikana Suomessa, niin kuinka moni heistä enää käyttäisi työvoimatoimiston, sosiaalitoimiston tai mielenterveystoimiston palveluja? 30 % 10 % 5 %? Tiedätkö kuinka moni suomalainen nyt käyttää julkisia palveluja ja kuinka paljon kutakin?
Kuinka paljon nykyistä yhteiskunnan palveluverkkoa voitaisiin purkaa kultalöydön jälkeisessä Suomessa? Aivan kuin jos nykyinen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus olisi toteutunut? Kuinka monelle työntekijälle ja johtajalle olisi löytynyt työpaikka uudessa 19 toiminta-alueen mallissa? Kuinka monta sote-aluetta ja sote-johtajaa ja sotetyöntekijää enää tarvittaisiin? Onneksi se kaikki sote-uudistus oli perustuslain vastaista.
Ajatelkaapa kuinka monta kunnan ja kaupunginvaltuustoa ja -hallitusta olisi lakkautettu? Kuinka monta maakunnallista ja valtakunnallista puoluemandaattipaikkaa olisi lakannut? Kuinka moni virkamies ja poliitikko olisi jäänyt vaille omaa hiekkalaatikkoaan? Jäisikö jäljelle ehkä 30 % nykyisestä palvelujärjestelmästä? Paljonko tuo olisi silkkaa säästöä rahassa?
Prosessien vaikuttavuus tarkoittaa sitä, että asiakas saa mitä toivoo. Prosessien tehokkuus asiakkaalle arvoa tuottava toimintana tarkoittaa toimintaa, josta asiakas olisi itse halukas maksamaan. Tietääkö palvelujen järjestäjä, mistä asiakas olisi itse halukas maksamaan, koska se tuottaa hänelle arvoa?
Suomen valtion sote-uudistusta edeltävä edellinen koominen esimerkki on : verotuksen ja sosiaaliturvan uudistamisen ns. SATA-komitea, jonka raportti julkistettiin 2009. Osmo Soinivaara kuvasi kirjassaan hienosti, miksi köyhien ja työttömien tilannetta ei voitu parantaa, koska ammattiliitot eivät sallineet sitä. Ammattiliitoille annetaan julkisilla veroilla kerättyä rahaa, joka ei edes pitäisi kuulua heidän hallinnoitavaksi eikä päätettäväksi. Ammattiliitot eivät sallineet sitä, että työttömien asema olisi parantunut suhteessa työssäkäyviin. Ja siksi köyhien ja työttömien asema jäi parantamatta.
Bruttokansantuotteestamme menee 30 % menee sosiaaliturvaan, oletetaan, että tuo summa on 65 miljardia vuodessa. Jos julkisista virastoista voitaisiin kultalöydön jälkeisessä Suomessa purkaa 70 %, niin 45,5 miljardia voitaisiin käyttää muuhun valtion infrastruktuurin ylläpitämiseen. Rautateitä, maanteitä ja ihmisille halpoja asuntoja voitaisiin rakentaa.
Mitä tekisivät julkisten virastojen 70 % työntekijöistä, joiden työsuhde olisi päättynyt tarpeettomana? Heillä olisi myös oikeus tuohon kulta-Suomen 1500 euron verottomaan tuloon. He olisivat vapaat etsimään myös uusia töitä.
Miltä näyttäisi kulta-Suomen yhteiskunta? Ehkä joku voisi simuloida sitä jollakin taloudellisella mallilla, samaan tapaan kuin Euroopan Keskuspankki simuloi Kreikan irtaantumisella eurosta.
Prosessien tarkastelua - asiakkaalle arvoa tuottava toimintaa julkisessa palvelujärjestelmässä?
Toisessa skenaariossa mitään kultalöytöä ei ole löytynyt Ilomantsista, vaan Ilomantsi ja Suomi jatkavat yhtä köyhinä kuten ennenkin. Useimmat eivät edelleenkään edes tiedä, missä Ilomantsi sijaitsee.
Suomen valtiolla on taloudellisesti vaikeat ajat, mutta auringonpilkkujen tai jonkun muun mystisen voiman vaikutuksesta kansanedustajat ja kuntien edustajat ovat yksimielisiä siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon prosesseista pitää karsia – leaniläisttäin - kaikki hukka pois. Alkaa ennenkuulumaton hukkajahti köyhälisto-Suomessa. Yksikään hukka ei jolkottele enää vapaana.
Suuret päättäjät päättävät, että kun on vaikea saada tekijöitä julkisen vallan virastoihin ( ei ole sosiaalityöntekijöitä eikä sairaanhoitajia), niin poistetaan tämä pullonkaula antamalla kaikille Suomen kansalaisille tai 10 vuotta Suomessa asuneille ulkomaalaisille ns. kansalaispalkka, 800 euroa kuukaudessa verottomana. Puhtaana käteen. Tulot saadaan massiivisen hukkajahdin tuotoksena. Ne vähentyneet ihmiset, jotka käyttävät julkisia palveluja, saavat nyt parempaa ja yksilöllisempää palvelua, koska palvelujen käyttäjiä on vähemmän. Monisukupolvisiin ongelmiin pystytään keskittymään monen eri palvelutuotannon alan nopealla ja ketterällä yhteistyöllä. Tietosuojavaltuutettukin on ymmärtänyt, että sujuva yhteistyö on tärkeämpää kuin lakipykälät ja niiden pilkuntarkka tulkinta.
Tavallisesti hukkaa palvelutuotannon prosesseissa on kaikki palvelun käyttäjälle arvoa tuottamaton toiminta. Tavallisessa palveluorganisaatiossa hukkaa on ainakin 25 %. Joissakin yksiköissä jopa 90%. Yleensä kun palveluprosesseja tarkastellaan niin huomataan että vain 5 -10 % on oikeasti asiakkaalle arvoa tuottavaa - siis sellaista, mitä esimerkiksi köyhä ihminen olisi valmis maksamaan omasta pussistaan, jos hänellä rahaa olisi.
Mihin kaiken sen rahan köyhä ihminen laittaisi, jos saisi kunnalta tai valtiolta tuosta hukan poistosta katetulla resurssilla etusetelin? Mihin köyhä käyttäisi henkilökohtaisen vapaasti käytettävän etusetelinsä, jos hänellä sellainen olisi? Mitä palvelua hän sillä ostaisi? Olisiko huuhaata myyvät palveluntuottajat vahvoilla, kun osaisivat manipuloida köyhiä ihmisiä ? Käyttäisi köyhä ihminen sen saamansa etusetelin psykoterapiaan?
Käyttäisikö köyhä ihminen etusetelinsä mennäkseen mielenterveystoimistoon, jos hänen toimeentulonsa olisi muulla tavoin turvattu? Kuinka moni käyttäisi mielenterveystoimiston palveluja, jos hänen ei olisi pakko saadakseen sosiaalietuutta? Käyttäisikö köyhä ihminen sen kotiapuun tai siihen, että joku tulisi hänen kotiin keskustelemaan hänen kanssaan hänen elämästään, eikä psyykkisestä sairastamisesta? Kukahan tätä vaihtoehtoa simuloisi?
Mitä jos mielenterveystoimistossa ei kirjoitettaisi enää yhtään sairauden, vian tai vamman perusteella kirjoitettavaa lausuntoa, joka oikeuttaa sosiaalietuuteen, koska ihmisillä olisi ns. kansalaispalkka.
Kuinka monta köyhää ja vähän rikkaampaakin ihmistä kävelisi sisään mielenterveystoimistoon? Mitä he sairastaisivat? Minkälaisia ongelmia heillä olisi? Olisiko psykiatripula loppunut, kun lääkärin työpäivä ei koostuisi siitä, että kirjoittaa kaikenlaisia lippuja, lappuja ja erilaisia todistuksia?
Ihmiset saisivat noin 800 euroa kuukaudessa tekemättä mitään, vastikkeetta ja verottomana. Miten joutenolijat kuluttaisivat rahaansa ja aikaansa? Veroa maksaisivat vain ne ihmiset jotka käyvät töissä. Tasaverostaan, ehkä 20 %. Kuinka paljon veroja ylipäätään tarvittaisiin kantaa, jos kaikilla olisi perustoimeentulo, josta maksaisi omia menojaan.
Onkohan kukaan laskenut, mikä tällaisen muutoksen vaikutus olisi Suomen talouteen? Lyhyellä ja pitkällä aikavälillä? Monet pelkäävät, että ilmaiset tuet eivät kannustaisi ihmisiä yrittämään. Mihin todistusaineistoon tämä olettamus perustuu? Entäpä jos vaikutus olisi aivan päinvastainen, porkkana toimisikin paremmin kuin nykyinen keppi? Niin kuin aina kun suomalaista pakottaa johonkin, niin hän tekee aina päinvastoin. Nyt yhteiskunnallinen byrokratia on hukkajahdin seurauksena massiivisesti vähentynyt.
Entä jos työvoimatoimistoon tulisivat ihmiset, jotka oikeasti haluaisivat työhön, eikä sen vuoksi että kirjaavat päiviensä kohdalle: työtön, työtön, työtön… Entä jos työvoimatoimistossa työskentelisi ihmisiä, joiden työn pääasiallinen työn sisältö ja intohimo olisi etsiä kuumeisesti työtä, jokaiselle sitä haluaville?
Entä jos sosiaalitoimistoon tulisivat ihmiset, joiden kanssa ei puhuttaisi rahasta, vaan siitä miten tulisivat sosiaalisessa ympäristössään paremmin toimeen? Entä jos sosiaalitoimistossa ei työskentelisi yhtään, joka olisi väsynyt ja haluton kohtaamaan ja hoitamaan ihmisten arkisia ongelmia? Entä jos sosiaalitoimistossa hoidettaisiin vain sosiaalisia ongelmia?
Entä jos mielenterveystoimistoon tulisivat vain ne, jotka todella haluaisivat eroon mielenterveysongelmistaan? Entä jos mielenterveystoimistossa työskentelisi vain palvelualttiita ja iloisia ihmisiä, joiden ilona olisi auttaa kaikenlaisia ihmisiä pääsemään mahdollisimman pian pois henkisistä hankaluuksistaan?
Köyhässä Suomessa monikanavainen rahoitus olisi osin purkautunut, kun valtio huolehtisi täysimittaisesti koulutukseen ja terveydenhuoltoon kuuluvista kustannuksista. Kuntia ja paikallishallintoa olisi massiivisesti karsittu, koska maa koostuisi enää vain 20 kunnasta. Palvelut järjestettäisiin paikallisesti, hallitseminen voitaisiin hoitaa alueellisesti tai valtakunnallisesti. Paikallishallinnon järjestämiseen ei paikallisia intohimoja tarvittaisi. Mitä tekisivät kunnan- ja kaupunginvaltuustoista sekä – hallituksista vapautuneet ikijäsenet?
Laittaisivatko ihmiset lisääntyneet rahansa päihteisiin, niin että päihdehoidon järjestelmään pitäisi laajentaa? Olisivatko ihmiset itsekkäämpiä vai syntyisikö uutta solidaarisuutta, kun elämä ei keskittyisi omista oireista valittamiseen ja siihen, ettei mitään palveluja saa. Kaikkeen pääsisi 24/7/365 monikanavaisesti. Tekisivätkö ihmiset mitä haluaisivat, mutta eivät ottaisi vastuusta tekojensa seurauksista? Olisipa hauska nähdä tällaisen simulointimallin tuloksia.
Olisiko jollain rohkeutta toteuttaa jälkimmäistä skenaariota, vaikka vain pilottina? Olisiko meillä viiden vuoden käytännön pilotin jälkeen tutkittua tietoa, eikä vain ”kokemukseen perustuvia aksioomia” ? Niitä politiikkojen ja virkamiesten ”mielipiteitä, jotka kaikuvat julkisessa keskustelussa”?
Millainen olisi Suomi, jossa olisi vain 20 kuntaa ja joissa olisi sujuvat, ketterät ja 24/7/365 monikanavaiset palvelut? Miltä näyttäisi psykoterapian asema uudessa uljaassa yhteiskunnassa? Postmodernissa illuusiossa.
Lappeenrannassa 21.2.15