Psykoterapeuttien munaukset - " Naked Therapist " - Sheldon Koppin viides kirja Osa I
Psykoterapeuttien munaukset – Sheldon Koppin viides kirja Naked Therapist vuodelta 1976 Osa I
Koppin viidennessä kirjassa hän kertoo omista mokistaan psykoterapeuttina ja 15 tuon ajan kuuluisaa psykoterapeuttia kertovat omista munauksistaan kirjassa Naked Therapist - A Canterbury Tales collection of embarrassing moments from more than a dozen eminent psychotherapists. EdITS. 1976. Muita psykoterapeutteja ovat mm. Albert Ellis ja Carl A Whitaker. Kopp kertoo, että kirjan nimi tuli hänessä unessa, vaikkei hän vielä tiennyt, mitä kirja käsittelisi. Muttei kuitenkaan nykyajalle tyypillistä tositeeveetä, jossa psykoterapeutti ottaa potilaitaan vastaan alasti. Jos tunnettu psykoterapeutti munaa itsensä, niin sitten varmaan kuka tahansa voi munata itsensä.
Kopp aloittaa viidennen kirjansa lauseella: Jokainen tekee virheitä. Elämässä eteemme tulee hetkiä, jolloin emme vain tunne selviytyvämme – ilman itsensä typeräksi tuntemista, nolostumista, häpeää tai syyllisyyttä.
Koppin mukaan, jos meitä on häpäisty lapsena, niin nämä pärjäämättömyyden tilanteet voivat aiheuttaa meissä tarpeetonta kärsimystä – arvottomuuden, halveksunnan ja naurunalaiseksi tekemisen, inhoamisen ja jopa vainoharhaisuuden tunteita.
Itsensä munaamisen hetkinä on hyvin vaikea muistaa, että näitä sattuu kaikille. Vaikea muistaa, että tämä voimakkaan kyvyttömyyden ja sekaannuksen hetki on ohimenevä. Saatamme olla itsemme hyvin julmia (paljon julmempia kuin toisille ihmisille) ja meidän on hyvin vaikea antaa anteeksi itsellemme. Vaikeampi kuin muille.
Kun olemme tuntevamme tulevamme naurunalaiseksi, hankaloitamme omaa tilannettamme piilottelemalla häpeäämme. Joskus jopa vuosikymmeniä. Tuntuu että ainut asia mitä voimme tehdä, on piiloutua. Jos elämme jatkossa varovaisemmin, niin emme julkisesti munaa itseämme. Siis jos emme ole edes julkisissa tilaisuuksissa enää. Emme edes tavallisessa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.
Jatkuva piileskely johtaa rajoittuneeseen elämänpiiriin, johon ihminen tottuu. Olemaan vain kumppaninsa kanssa vaikkapa kesämökillä tai kotona, tapaamatta ketään. Piileskely johtaa eristäytymiseen ja yksinäisyyteen, tunteeseen siitä, että on vähän outo. Kun ei täytä odotuksia, jotka eivät useinkaan ole muualla kuin omassa mielessä. Kaikki tämä voi johtaa turhautumisen tunteeseen, ettei ikinä täytä omia ja/tai muiden odotuksia elämässä. Ei vaikka piileskelee itsensä suojelemiseksi koko ajan.
Itsensä munaamisen hetkenä vertailemme itseämme toisiin, jotka eivät tunnu koskaan munaavan itseään (ellemme ryhdy avoimesti stand-up-koomikoksi).
Kopp heittää, että jotkut defensiivisen häpeämättömät kouluttavat itsensä psykoterapeutiksi.
Apua psykoterapeutilta?
Monet neuroottisen ujot ihmiset hakevat apua psykoterapeutilta. Avunhakijoilla on ajatus siitä, että on olemassa joku keino, jonka psykoterapeutti voi opettaa, päästä tämän itsensä typeräksi tekemisen yli. On joku, joka jo tietä, miten – siis psykoterapeutti. Toiveena on päästä nolostumisen tuolle puolen.
Kopp on sitä mieltä, että on hyvä demytologisoida psykoterapeuttigurut – myös he käyvät vessassa. Kun oppii elämään epätäydellistä elämää, niin on onnellisempi ja itsensä hyväksyvämpi. Kun hyväksyy oman typeryytensä, hulluutensa ja puutteellisuutensa.
Kopp kertoo, ettei hän itse kärsi syyllisyydestä, mutta runsaasta häpeästä kylläkin. Kopp kertoo, ettei hän näe kulttuurissa (1976 Amerikassa) tavallisia syyllisyyden täyttämiä unia – joku ajaa unissa sinua takaa satuttaakseen tai vahingoittaakseen sinua.
Kopp painajaisunissa hänet hylätään tai häntä halveksitaan, mikä on Koppille pahempaa kuin rangaistus tai typistäminen. Hylkäämisen ja halveksunnan hetkinä Koppin on vaikea saada takaisin tunteensa itsensä hyväksynnästä ja hyvinvoinnista, rauhan ja sopusoinnun tila.
Kopp kirjoittaa, että epätäydellisyytensä voi oppia elämään ilman itsesyytöksiä tai häpeää.
Lapsi ei häpeä syntyessään
Lapset ovat syntyessään tiedostamattoman spontaaneja – lapset vain ovat maailmassa. He vain tekevät mitä ovat tekemässä, toimivat ajattelematta mitä ovat tekemässä, ketä he ovat eivätkä he pohdi ovatko he arvokkaita. Ei ole olemassa riittämättömiä lapsia.
(Jatkuu)
13.9.15 Lappeenrannassa
Koppin viidennessä kirjassa hän kertoo omista mokistaan psykoterapeuttina ja 15 tuon ajan kuuluisaa psykoterapeuttia kertovat omista munauksistaan kirjassa Naked Therapist - A Canterbury Tales collection of embarrassing moments from more than a dozen eminent psychotherapists. EdITS. 1976. Muita psykoterapeutteja ovat mm. Albert Ellis ja Carl A Whitaker. Kopp kertoo, että kirjan nimi tuli hänessä unessa, vaikkei hän vielä tiennyt, mitä kirja käsittelisi. Muttei kuitenkaan nykyajalle tyypillistä tositeeveetä, jossa psykoterapeutti ottaa potilaitaan vastaan alasti. Jos tunnettu psykoterapeutti munaa itsensä, niin sitten varmaan kuka tahansa voi munata itsensä.
Kopp aloittaa viidennen kirjansa lauseella: Jokainen tekee virheitä. Elämässä eteemme tulee hetkiä, jolloin emme vain tunne selviytyvämme – ilman itsensä typeräksi tuntemista, nolostumista, häpeää tai syyllisyyttä.
Koppin mukaan, jos meitä on häpäisty lapsena, niin nämä pärjäämättömyyden tilanteet voivat aiheuttaa meissä tarpeetonta kärsimystä – arvottomuuden, halveksunnan ja naurunalaiseksi tekemisen, inhoamisen ja jopa vainoharhaisuuden tunteita.
Itsensä munaamisen hetkinä on hyvin vaikea muistaa, että näitä sattuu kaikille. Vaikea muistaa, että tämä voimakkaan kyvyttömyyden ja sekaannuksen hetki on ohimenevä. Saatamme olla itsemme hyvin julmia (paljon julmempia kuin toisille ihmisille) ja meidän on hyvin vaikea antaa anteeksi itsellemme. Vaikeampi kuin muille.
Kun olemme tuntevamme tulevamme naurunalaiseksi, hankaloitamme omaa tilannettamme piilottelemalla häpeäämme. Joskus jopa vuosikymmeniä. Tuntuu että ainut asia mitä voimme tehdä, on piiloutua. Jos elämme jatkossa varovaisemmin, niin emme julkisesti munaa itseämme. Siis jos emme ole edes julkisissa tilaisuuksissa enää. Emme edes tavallisessa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.
Jatkuva piileskely johtaa rajoittuneeseen elämänpiiriin, johon ihminen tottuu. Olemaan vain kumppaninsa kanssa vaikkapa kesämökillä tai kotona, tapaamatta ketään. Piileskely johtaa eristäytymiseen ja yksinäisyyteen, tunteeseen siitä, että on vähän outo. Kun ei täytä odotuksia, jotka eivät useinkaan ole muualla kuin omassa mielessä. Kaikki tämä voi johtaa turhautumisen tunteeseen, ettei ikinä täytä omia ja/tai muiden odotuksia elämässä. Ei vaikka piileskelee itsensä suojelemiseksi koko ajan.
Itsensä munaamisen hetkenä vertailemme itseämme toisiin, jotka eivät tunnu koskaan munaavan itseään (ellemme ryhdy avoimesti stand-up-koomikoksi).
Kopp heittää, että jotkut defensiivisen häpeämättömät kouluttavat itsensä psykoterapeutiksi.
Apua psykoterapeutilta?
Monet neuroottisen ujot ihmiset hakevat apua psykoterapeutilta. Avunhakijoilla on ajatus siitä, että on olemassa joku keino, jonka psykoterapeutti voi opettaa, päästä tämän itsensä typeräksi tekemisen yli. On joku, joka jo tietä, miten – siis psykoterapeutti. Toiveena on päästä nolostumisen tuolle puolen.
Kopp on sitä mieltä, että on hyvä demytologisoida psykoterapeuttigurut – myös he käyvät vessassa. Kun oppii elämään epätäydellistä elämää, niin on onnellisempi ja itsensä hyväksyvämpi. Kun hyväksyy oman typeryytensä, hulluutensa ja puutteellisuutensa.
Kopp kertoo, ettei hän itse kärsi syyllisyydestä, mutta runsaasta häpeästä kylläkin. Kopp kertoo, ettei hän näe kulttuurissa (1976 Amerikassa) tavallisia syyllisyyden täyttämiä unia – joku ajaa unissa sinua takaa satuttaakseen tai vahingoittaakseen sinua.
Kopp painajaisunissa hänet hylätään tai häntä halveksitaan, mikä on Koppille pahempaa kuin rangaistus tai typistäminen. Hylkäämisen ja halveksunnan hetkinä Koppin on vaikea saada takaisin tunteensa itsensä hyväksynnästä ja hyvinvoinnista, rauhan ja sopusoinnun tila.
Kopp kirjoittaa, että epätäydellisyytensä voi oppia elämään ilman itsesyytöksiä tai häpeää.
Lapsi ei häpeä syntyessään
Lapset ovat syntyessään tiedostamattoman spontaaneja – lapset vain ovat maailmassa. He vain tekevät mitä ovat tekemässä, toimivat ajattelematta mitä ovat tekemässä, ketä he ovat eivätkä he pohdi ovatko he arvokkaita. Ei ole olemassa riittämättömiä lapsia.
(Jatkuu)
13.9.15 Lappeenrannassa