Psykoterapeuttien munaukset - Sheldon Koppin viides kirja Naked Therapist vuodelta 1976 Osa V
Psykoterapeuttien munaukset - Sheldon Koppin viides kirja Naked Therapist vuodelta 1976 Osa V
Sheldon Koppin kirjassa Naked Therapist (alaotsikko – A Canterbury Tales collection of embarrashing moments from more than a dozen eminent psychotherapists, 1976) viides luku on otsikoitu Ain´t You Got No Shame? (Etkö yhtään häpeä?).
Nolostuminen ja vähemmässä määrin häpeä vaativat joko läsnä olevaa tai kuviteltua yleisöä. Nämä epämukavuudet pitäisi ymmärtää pääasiallisesti sosiaalisina kokemuksina. Ei siis vain henkilökohtaisina eikä psyykensisäisinä tapahtumina. Syyllisyys on enemmän henkilökohtainen asia.
Nolostuminen ja häpeän kokemus syntyvät, kun pienet heikkoutemme tai luonteen puutteet tai omituisuutemme paljastuvat muiden silmille. Nolostumiseen riittää, kun kuka tahansa ohikulkeva meille tuntematon ihminen näkee meidät. Häpeä yleensä vaatii sen, että puutteemme näkee joku, joka on meille merkittävä lähimmäinen.
On selvää, että jos joku ei elä sosiaalisten odotusten mukaan, muut tuntevat itsensä vaivautuneeksi. Sosiaalisten odotusten rikkojaa yritetään palauttaa ruotuun huomauttamalla hänelle asiasta, olematta häntä täysin huomioimatta tai vetäytymällä sosiaalisten odotusten rikkojan läsnäolosta.
Nolostuminen ja häpeä tarttuvat helposti. Yritämme tavallisesti tehdä sille jotain tai sitten yritämme käyttäytyä niin kuin nolostuttavaa tai häpeällistä asiaa ei olisi tapahtunutkaan. Syyllisyys on yksityisempi kokemus ja synnyttää vähemmän empatiaa muissa.
Nolostuminen, häpeä ja syyllisyys eivät ole Koppin mukaan selvästi erottuvia ja toisensa poissulkevia kokemuksen luokkia. Ne voivat esiintyä yhdessäkin. Voi tuntea syyllisyyttä, vaikka lastensa tekemisistä tai nolostua, kun muistaa nuoruutensa syyllisyyttä tekemistään virheistä.
Joku voi olla salaisesti ylpeä siitä, että tuntee ”hyvänä ihmisenä” syyllisyyttä asioista, joita muut pitäisivät hyväksyttävinä. Eli voi tuntea mielihyvää mitättömästä moraalisesta voitosta. Voi myös tuntea häpeää mielihyvästä, jota oikein käyttäytyminen tuo.
Mielikuvituksen temput ovat lukemattomia, minkä vuoksi on osaltaan niin vaikeaa elää järkevää elämää. Ihmisen kunnollisuus on Koppista helposti hajoava hyödyke, joka vaatii tasapainoa omien ja muiden odotusten kesken. Jos optimaaliset olosuhteet kunnollisuudelle puuttuvat, ihmisen säädyllisyys romahtaa pian.
Pelkästä välttämättömyydestä me tyrimme elämässämme uudestaan ja uudestaan, kun yritämme tehdä parhaamme. Silti meidän kuuluu yrittää parhaamme. Meidän täytyy tehdä väistämättömät virheemme, kohdata typeryytemme, antaa itsellemme anteeksi niin kuin vain voimme ja jatkaa elämäämme.
Syyllisyyttä on helpompi käsitellä kuin häpeää
Jos olen tehnyt pahan teon tai jotain väärin, saatan tuntea syyllisyyttä tuosta käyttäytymisestäni. Voin silti kokea olevani arvokas ihminen, joka on tehnyt pahan teon. Sen voi oikaista. Minä voin saada sen anteeksi. Syyllisyys-sanan englanninkielisen version ”Guilt” etymologinen tausta on velka, erityinen kiitollisuuden velka tai palvelus, jonka voi täyttää ja muuttaa.
Sen sijaan puutteeni ihmisolentona, olemukseni heikkoudet aiheuttavat sen, etten voi elää muiden odotusten mukaisesti, minkä vuoksi koko olemukseni on hävettävä. Häpeä on yleensä ylivoimainen psyykkinen kokemus. Häpeä-sanan englanninkielisen version ”Shame” etymologinen tausta on haavoittua niin täydellisesti, että haava täytyy jollakin tavalla peittää.
Syyllisenä oleminen voi tuntua kamalalta, mutta ei niin kamalalta kuin tuntuu ”kuolla häpeästä”.
On suuri ero tuntea syyllisyyttä jostakin mitä on tehnyt kuin tuntea häpeää siitä, kuka on. Voin muuttaa sen, miten toimin, mutta miten voi itsensä muuttaa?
Voin tuntea syyllisyyttä, kun valitsen tehdä jotakin, mikä ei ole sallittua – kun valehtelen, varastan tai petkutan. Häpeä on minussa vasten tahtoani. Syyllisyys syntyy jostakin teosta, häpeä on totaalinen olosuhde. On helpompi kohdata väärintekemisensä syyllisyys kuin alemmuutensa häpeä. Kun on kokenut riittävän kauan häpeää, niin syyllisyyden voi toivottaa tervetulleeksi ystävänä.
Koppin mukaan syyllisyys ja häpeä syntyvät väärästä vanhemmuudesta (hän ei tarjoa taustaksi mitään referenssiä eikä evidenssiä). Syyllisyys syntyy tietynlaisesta väärästä isyydestä ja häpeä väärästä äitiydestä. Liiallisen autoritaarinen isyys luo syyllisyyttä odottamalla rangaistusta rikkomuksista asioiden tilan järjestystä vastaan. Liiallisen vaativa äitiys luo häpeää. Häpäisty lapsi alkaa pelätä halveksuntaa ja jopa hylkäämistä vain siksi, ettei kykene täyttämään äidin vaatimuksia.
Kopp kertoo kuinka hänen omat vanhemmat häpäisivät häntä
Koppin mukaan hänen vanhempansa häpäisivät häntä, koska he yrittivät tehdä hänestä oikeanlaista persoonaa. Sellaista joka sopisi vanhempien kuvaan heidän omasta täydellisyydestään.
- Ole nätisti, he tapasivat sanoa Sheldonille.
- Miksi et koskaan voi olla kiltisti? Jos sinulla ei ole mitään kaunista sanottavaa, niin pure kieltäsi. Parempi olla sanomatta mitään!
Sheldon yritti kätkeä suuttumuksensa noista sanoista, mutta hänen äänensävy paljasti hänen ilkeytensä. Lopulta, niin Kopp kirjoittaa, epätoivoissani lakkasin yrittämästä olla kiltti, kun se ei koskaan vanhempien mielestä onnistunut. Jos ainut asia, missä hän oli hyvä oli pahuus, joten oltiin sitten kunnolla pahoja. Kostoksi olla oikein hyvä pahuudessa.
Lapsena hänelle tehtiin selväksi, että hän oli paha lapsi. Jo kohdussa hän oli saanut äitinsä voimaan pahoin. Synnyttyään hän ei aiheuttanut muuta kuin ongelmia. Oli kuin hän ei olisi voinut sanoa eikä tehdä mitään, mikä ei olisi satuttanut heitä. Kopp kertoo, että hän yritti matkia jopa toisia lapsia, mutta häntä pilkattiin vanhempien toimesta.
- Katso kuinka meidän paha poika yrittää olla kiltti!
Kopp kertoo, että hän kestää hyvin häpäisyä nykyään. Paradoksaalisesti liiallinen häpäisy ei tuota kunnollisuutta, vaan uhmaa. Kun ei enää kestä häpeää, niin lapsi alkaa kehittää salaisen päättäväisyyden käyttäytyä huonosti. Hän alkaa pitää ärsyttämisen ja häpeämättömyyden naamiota. Hän ajautuu passiivisesti hankaluuksiin, alkaa lopulta jopa etsiä pahuutta. Hakeutuu lopulta jopa narkkareitten, tappelijajengien, prostituoitujen, huorien ja sutenöörien sekaan. Kopp kertoo vain täpärästi välttäneensä heroiinin, vankilan ja kuoleman hornan.
Koulussa Kopp oli myös häpeämätön ja joutui opettajien kanssa hankaluuksiin. Sheldon pystyi häpäisemään äitinsä opettajien edessä:
- Miksi alat puhua ihan omituisesti, kun olemme opettajan edessä?, kysyi Sheldon äidiltään, kun opettaja on pyytänyt vanhemmat paikalle Sheldonin häpeämättömyyksiä käsittelemään.
Kopp kirjoittaa, etteivät kunnolliset ihmiset ole valmistautuneita kohtaamaan häpeämättömyyttä. Kunnolliset ihmiset eivät yleensä tiedä, mitä tehdä yhteisten sääntöjen häpäisyn edessä. Kun joku asettaa yhteiset sosiaaliset säännöt kyseenalaisiksi, kunnolliset ihmiset eivät ole miettineet, miten kunnollisuuttaan perustelevat ja siksi ovat suurissa vaikeuksissa häpeämättömän käyttäytymisen edessä.
Kopp oli päättänyt, että parempi olla aika ajoin häpeämätön kuin tuntea häpeää koko ajan.
Pako häpeästä syyllisyyteen oli Koppin nuoruusiän ratkaisu, mikä oli hänestä myöhemmin aika tyhjä voitto. Häpeämättömyyttään Kopp sai lopulta johtavan psykologin paikankin Pennsylvaniasta, kun ei jaksanut kuunnella työhönottajien jaaritteluja. He halusivat paikalle jonkun, joka osaa pitää puolia – psykologien puolia tuossa työpaikassa.
24.10.15 Lappeenrannassa
Sheldon Koppin kirjassa Naked Therapist (alaotsikko – A Canterbury Tales collection of embarrashing moments from more than a dozen eminent psychotherapists, 1976) viides luku on otsikoitu Ain´t You Got No Shame? (Etkö yhtään häpeä?).
Nolostuminen ja vähemmässä määrin häpeä vaativat joko läsnä olevaa tai kuviteltua yleisöä. Nämä epämukavuudet pitäisi ymmärtää pääasiallisesti sosiaalisina kokemuksina. Ei siis vain henkilökohtaisina eikä psyykensisäisinä tapahtumina. Syyllisyys on enemmän henkilökohtainen asia.
Nolostuminen ja häpeän kokemus syntyvät, kun pienet heikkoutemme tai luonteen puutteet tai omituisuutemme paljastuvat muiden silmille. Nolostumiseen riittää, kun kuka tahansa ohikulkeva meille tuntematon ihminen näkee meidät. Häpeä yleensä vaatii sen, että puutteemme näkee joku, joka on meille merkittävä lähimmäinen.
On selvää, että jos joku ei elä sosiaalisten odotusten mukaan, muut tuntevat itsensä vaivautuneeksi. Sosiaalisten odotusten rikkojaa yritetään palauttaa ruotuun huomauttamalla hänelle asiasta, olematta häntä täysin huomioimatta tai vetäytymällä sosiaalisten odotusten rikkojan läsnäolosta.
Nolostuminen ja häpeä tarttuvat helposti. Yritämme tavallisesti tehdä sille jotain tai sitten yritämme käyttäytyä niin kuin nolostuttavaa tai häpeällistä asiaa ei olisi tapahtunutkaan. Syyllisyys on yksityisempi kokemus ja synnyttää vähemmän empatiaa muissa.
Nolostuminen, häpeä ja syyllisyys eivät ole Koppin mukaan selvästi erottuvia ja toisensa poissulkevia kokemuksen luokkia. Ne voivat esiintyä yhdessäkin. Voi tuntea syyllisyyttä, vaikka lastensa tekemisistä tai nolostua, kun muistaa nuoruutensa syyllisyyttä tekemistään virheistä.
Joku voi olla salaisesti ylpeä siitä, että tuntee ”hyvänä ihmisenä” syyllisyyttä asioista, joita muut pitäisivät hyväksyttävinä. Eli voi tuntea mielihyvää mitättömästä moraalisesta voitosta. Voi myös tuntea häpeää mielihyvästä, jota oikein käyttäytyminen tuo.
Mielikuvituksen temput ovat lukemattomia, minkä vuoksi on osaltaan niin vaikeaa elää järkevää elämää. Ihmisen kunnollisuus on Koppista helposti hajoava hyödyke, joka vaatii tasapainoa omien ja muiden odotusten kesken. Jos optimaaliset olosuhteet kunnollisuudelle puuttuvat, ihmisen säädyllisyys romahtaa pian.
Pelkästä välttämättömyydestä me tyrimme elämässämme uudestaan ja uudestaan, kun yritämme tehdä parhaamme. Silti meidän kuuluu yrittää parhaamme. Meidän täytyy tehdä väistämättömät virheemme, kohdata typeryytemme, antaa itsellemme anteeksi niin kuin vain voimme ja jatkaa elämäämme.
Syyllisyyttä on helpompi käsitellä kuin häpeää
Jos olen tehnyt pahan teon tai jotain väärin, saatan tuntea syyllisyyttä tuosta käyttäytymisestäni. Voin silti kokea olevani arvokas ihminen, joka on tehnyt pahan teon. Sen voi oikaista. Minä voin saada sen anteeksi. Syyllisyys-sanan englanninkielisen version ”Guilt” etymologinen tausta on velka, erityinen kiitollisuuden velka tai palvelus, jonka voi täyttää ja muuttaa.
Sen sijaan puutteeni ihmisolentona, olemukseni heikkoudet aiheuttavat sen, etten voi elää muiden odotusten mukaisesti, minkä vuoksi koko olemukseni on hävettävä. Häpeä on yleensä ylivoimainen psyykkinen kokemus. Häpeä-sanan englanninkielisen version ”Shame” etymologinen tausta on haavoittua niin täydellisesti, että haava täytyy jollakin tavalla peittää.
Syyllisenä oleminen voi tuntua kamalalta, mutta ei niin kamalalta kuin tuntuu ”kuolla häpeästä”.
On suuri ero tuntea syyllisyyttä jostakin mitä on tehnyt kuin tuntea häpeää siitä, kuka on. Voin muuttaa sen, miten toimin, mutta miten voi itsensä muuttaa?
Voin tuntea syyllisyyttä, kun valitsen tehdä jotakin, mikä ei ole sallittua – kun valehtelen, varastan tai petkutan. Häpeä on minussa vasten tahtoani. Syyllisyys syntyy jostakin teosta, häpeä on totaalinen olosuhde. On helpompi kohdata väärintekemisensä syyllisyys kuin alemmuutensa häpeä. Kun on kokenut riittävän kauan häpeää, niin syyllisyyden voi toivottaa tervetulleeksi ystävänä.
Koppin mukaan syyllisyys ja häpeä syntyvät väärästä vanhemmuudesta (hän ei tarjoa taustaksi mitään referenssiä eikä evidenssiä). Syyllisyys syntyy tietynlaisesta väärästä isyydestä ja häpeä väärästä äitiydestä. Liiallisen autoritaarinen isyys luo syyllisyyttä odottamalla rangaistusta rikkomuksista asioiden tilan järjestystä vastaan. Liiallisen vaativa äitiys luo häpeää. Häpäisty lapsi alkaa pelätä halveksuntaa ja jopa hylkäämistä vain siksi, ettei kykene täyttämään äidin vaatimuksia.
Kopp kertoo kuinka hänen omat vanhemmat häpäisivät häntä
Koppin mukaan hänen vanhempansa häpäisivät häntä, koska he yrittivät tehdä hänestä oikeanlaista persoonaa. Sellaista joka sopisi vanhempien kuvaan heidän omasta täydellisyydestään.
- Ole nätisti, he tapasivat sanoa Sheldonille.
- Miksi et koskaan voi olla kiltisti? Jos sinulla ei ole mitään kaunista sanottavaa, niin pure kieltäsi. Parempi olla sanomatta mitään!
Sheldon yritti kätkeä suuttumuksensa noista sanoista, mutta hänen äänensävy paljasti hänen ilkeytensä. Lopulta, niin Kopp kirjoittaa, epätoivoissani lakkasin yrittämästä olla kiltti, kun se ei koskaan vanhempien mielestä onnistunut. Jos ainut asia, missä hän oli hyvä oli pahuus, joten oltiin sitten kunnolla pahoja. Kostoksi olla oikein hyvä pahuudessa.
Lapsena hänelle tehtiin selväksi, että hän oli paha lapsi. Jo kohdussa hän oli saanut äitinsä voimaan pahoin. Synnyttyään hän ei aiheuttanut muuta kuin ongelmia. Oli kuin hän ei olisi voinut sanoa eikä tehdä mitään, mikä ei olisi satuttanut heitä. Kopp kertoo, että hän yritti matkia jopa toisia lapsia, mutta häntä pilkattiin vanhempien toimesta.
- Katso kuinka meidän paha poika yrittää olla kiltti!
Kopp kertoo, että hän kestää hyvin häpäisyä nykyään. Paradoksaalisesti liiallinen häpäisy ei tuota kunnollisuutta, vaan uhmaa. Kun ei enää kestä häpeää, niin lapsi alkaa kehittää salaisen päättäväisyyden käyttäytyä huonosti. Hän alkaa pitää ärsyttämisen ja häpeämättömyyden naamiota. Hän ajautuu passiivisesti hankaluuksiin, alkaa lopulta jopa etsiä pahuutta. Hakeutuu lopulta jopa narkkareitten, tappelijajengien, prostituoitujen, huorien ja sutenöörien sekaan. Kopp kertoo vain täpärästi välttäneensä heroiinin, vankilan ja kuoleman hornan.
Koulussa Kopp oli myös häpeämätön ja joutui opettajien kanssa hankaluuksiin. Sheldon pystyi häpäisemään äitinsä opettajien edessä:
- Miksi alat puhua ihan omituisesti, kun olemme opettajan edessä?, kysyi Sheldon äidiltään, kun opettaja on pyytänyt vanhemmat paikalle Sheldonin häpeämättömyyksiä käsittelemään.
Kopp kirjoittaa, etteivät kunnolliset ihmiset ole valmistautuneita kohtaamaan häpeämättömyyttä. Kunnolliset ihmiset eivät yleensä tiedä, mitä tehdä yhteisten sääntöjen häpäisyn edessä. Kun joku asettaa yhteiset sosiaaliset säännöt kyseenalaisiksi, kunnolliset ihmiset eivät ole miettineet, miten kunnollisuuttaan perustelevat ja siksi ovat suurissa vaikeuksissa häpeämättömän käyttäytymisen edessä.
Kopp oli päättänyt, että parempi olla aika ajoin häpeämätön kuin tuntea häpeää koko ajan.
Pako häpeästä syyllisyyteen oli Koppin nuoruusiän ratkaisu, mikä oli hänestä myöhemmin aika tyhjä voitto. Häpeämättömyyttään Kopp sai lopulta johtavan psykologin paikankin Pennsylvaniasta, kun ei jaksanut kuunnella työhönottajien jaaritteluja. He halusivat paikalle jonkun, joka osaa pitää puolia – psykologien puolia tuossa työpaikassa.
24.10.15 Lappeenrannassa