Rakkausruno rakkaalleni
Minä näen sinut, rakkaani, unessa ja arjessa
Minä olen nähnyt sinut – ensin unessa ja sitten arjessa. Minun mieleni kulkee,
kuin elokuva, kaduilla ja kahviloissa perässäsi, katsoen ja tallentaen kaikkea mitä teet.
Olet minun uneni ja unelmani.
Minun silmäni tarrautuvat sinun niskaasi, minun korvani jäävät kiinni ääneesi, joka kuin kaikuu korvissani merkityksettömiä sanoja. Ei ole oikeastaan väliä mitä puhut, kunhan vain puhut. Seuraan huuliasi enkä enää kuule mitä puhut. Kuin haluasin suudella sinua ihan heti.
Seuraan kuinka rintakehäsi kohoaa hengittäessä, enkä enää saa silmiäni eroon sinusta. Koetan kääntää pääni hetkeksi pois, mutta minun on palattava katsomaan sinua. Uudestaan ja uudestaan. Mieleni tekee harjoituksia käsilläni sinussa. Sormissani on ihosi lämpö.
Kaikki sinussa on niin rakasta, että tämä kaikki tuntuu ihan tyhmältä ja typerältä.
Jo sinun pelkkä tuoksusi saa minut pyörtymään. Tuoksusi jää sieraimiini. Kuljen kuin noiduttuna sinun tuoksusi perässä.
Menetän kaiken mikä minussa on järkevää. Käyttäydyn niin kuin olisin lumouksesi vanki, jota riepottelet,
niin kuin voimakas tuuli kuivuvia lakanoita ulkona narulla.
Jokin minussa haluaisi vapaaksi sinusta, mutta muu osa minussa on voimatonta lumouksesi edessä. Osa minusta ei edes halua tietää, mistä tässä lumouksessa on kysymys. Haluan vain olla keskellä lumousta – nyt ja jos mahdollista aina.
Minä kuljen arjessa, jalat märkänä loskaisella kadulla, mutta minun mieleni liitelee sinussa ja sinun mielikuvassasi. Olen kevyt kuin tanssiva lumihiutale kadulla. Olen yhtä vailla suuntaa kuin se lumihiutale. Menen minne tuuli vie.
Kevät on tulossa.
Tämä tunne sinuun tekee minut niin keveäksi, että tunnen kuin lentäisin koko ajan. Unessa lennänkin luoksesi. Unessa näen sinut alastomana. Minun vieressäni.
Odotan kevään ensimmäisten lehtien puhkeamista puihin. Kevään vihreyttä. Sitä että herään unesta elämään. Sitä että alan taas elää.Sitä että on yhtä lämmin kuin sinä kainalossani.
Jostain kuulen kuinka kantautuu viulun soittoa.
Minun mieleni tanssii noissa nuoteissa, minä pyörin ja pyörin,
sulavasti kuin balettitanssija ja keveänä kuin lämmin monsuunituuli
– kaipaavana ja haikeana.
Onnellisena.
Sinä olet.
Lappeenrannassa 21.3.14
Minä olen nähnyt sinut – ensin unessa ja sitten arjessa. Minun mieleni kulkee,
kuin elokuva, kaduilla ja kahviloissa perässäsi, katsoen ja tallentaen kaikkea mitä teet.
Olet minun uneni ja unelmani.
Minun silmäni tarrautuvat sinun niskaasi, minun korvani jäävät kiinni ääneesi, joka kuin kaikuu korvissani merkityksettömiä sanoja. Ei ole oikeastaan väliä mitä puhut, kunhan vain puhut. Seuraan huuliasi enkä enää kuule mitä puhut. Kuin haluasin suudella sinua ihan heti.
Seuraan kuinka rintakehäsi kohoaa hengittäessä, enkä enää saa silmiäni eroon sinusta. Koetan kääntää pääni hetkeksi pois, mutta minun on palattava katsomaan sinua. Uudestaan ja uudestaan. Mieleni tekee harjoituksia käsilläni sinussa. Sormissani on ihosi lämpö.
Kaikki sinussa on niin rakasta, että tämä kaikki tuntuu ihan tyhmältä ja typerältä.
Jo sinun pelkkä tuoksusi saa minut pyörtymään. Tuoksusi jää sieraimiini. Kuljen kuin noiduttuna sinun tuoksusi perässä.
Menetän kaiken mikä minussa on järkevää. Käyttäydyn niin kuin olisin lumouksesi vanki, jota riepottelet,
niin kuin voimakas tuuli kuivuvia lakanoita ulkona narulla.
Jokin minussa haluaisi vapaaksi sinusta, mutta muu osa minussa on voimatonta lumouksesi edessä. Osa minusta ei edes halua tietää, mistä tässä lumouksessa on kysymys. Haluan vain olla keskellä lumousta – nyt ja jos mahdollista aina.
Minä kuljen arjessa, jalat märkänä loskaisella kadulla, mutta minun mieleni liitelee sinussa ja sinun mielikuvassasi. Olen kevyt kuin tanssiva lumihiutale kadulla. Olen yhtä vailla suuntaa kuin se lumihiutale. Menen minne tuuli vie.
Kevät on tulossa.
Tämä tunne sinuun tekee minut niin keveäksi, että tunnen kuin lentäisin koko ajan. Unessa lennänkin luoksesi. Unessa näen sinut alastomana. Minun vieressäni.
Odotan kevään ensimmäisten lehtien puhkeamista puihin. Kevään vihreyttä. Sitä että herään unesta elämään. Sitä että alan taas elää.Sitä että on yhtä lämmin kuin sinä kainalossani.
Jostain kuulen kuinka kantautuu viulun soittoa.
Minun mieleni tanssii noissa nuoteissa, minä pyörin ja pyörin,
sulavasti kuin balettitanssija ja keveänä kuin lämmin monsuunituuli
– kaipaavana ja haikeana.
Onnellisena.
Sinä olet.
Lappeenrannassa 21.3.14