Riian kansallisessa oopperassa Nabucco soi epätasaisesti
Riian kansallisessa oopperassa Nabucco soi epätasaisesti
Aamulla herätessä Riika on sumuinen. Kävelemme kirkkoon, joka on täpötäynnä ihmisiä. Eikä vain vanhoja vaan kaikenikäisiä - lapsista vanhuksiin. He polvistuvat kirkkoon tulleessaan, tekevät rirnmerkin, seurakunta lukee jotain latviaksi ennen kuin kirkonmenot ovat edes alkaneet. Ei uskoisi, että kyseessä on Neuvostoliiton entinen etupiirivaltio. Tämä on oikeasti uskonnollista - isovanhemmat sujuvasti lapsenlapsilleen siirtävät hengellisen vakaumuksen.
Kirkon ulkopuolella on isoin lokki, mitä olen koskaan nähnyt - se on kaksi kertaa pulujen kokoinen. Ikkunalaudalle joku on jättänyt ruokaa, joku selvästi syöttää sitä.
Kävelemme pilvisessä Riiassa, ihmisiä on liikkeellä melko vähän. Yksi vähemmän mielyttävä ilmiö paljastuu - paikalliset kerjäävät.
- Onko kolikoita? tai
- Minulla on lapsi sairaana, ... tulee sujuvalla englannin kielellä.
En koskaan anna kerjääjille mitään. Se ei tunnu miellyttävältä, mutta kerjäläiset ei roiku hihassa, eikä tätä kautta tule lompakon varastamisjuttuja. Nykyisin vastaan myös puhelinmyyjille ei, heti tai kohta heidän juttujensa aluksi. Kumpikaan toiminta ei ratkaise mitään ongelmia.
Simon Baron-Cohen kirjassaan Zero Degrees of Empathy (2011) kerto, että voimme mennä kerjäläisten ohi, koska he ovat kuin esineitä. Sanoisin, että heitä täytyy ajatella etäännyttävästi, jotta sen asian voi elää. Ihmisillä menee huonosti, joillakin.
S B-C:n mukaan empatiassa on kaksi vaihetta: tunnistaminen ja reagointi. Se että tunnistat toisen tunteet ja reagoit niihin adekvaatilla tavalla. Kun elää vain omassa mielessään, niin toinen ihminen häviää.
S B-C työryhmineen on tehnyt empatia-tesin, jolla voi määritellä empaattisuutensa. Hän luettelee myös eri empaattisuuden tasoja: L0-tasolla ihminen ei tunne empatiaa. Kaikki tämän tason ihmiset eivät tee murhia eivätkä raiskauksia, vaikka heillä ei ole empatiaa muita kohtaan. Ne jotka niitä tekevät, eivät tunne syyllisyyttä eivätkä katumusta, koska he eivät tiedä miltä toisista tuntuu.
L1-tasolla ihminen kykenee satuttamaan toisia, mutta hänellä on jonkin verran katumusta ja reflektointia siitä, miltä muista tuntuu. Heidän ei tavallisesti on käyttäytymisessään "jarrua" - kun päässä pimenee, niin mitä tahansa voi sattua.
L2-tasolla ihminen voi huutaa toisille ja tehdä asioita, joita myöhemmin katuu. He ajautuvat elämässä toistuvasti vuorovaikutusongelmiin, mutta ihmettelevät miksi näin tapahtuu.
L3-tasolla ihmiset tietävät, että heillä on vaikeuksia empatiassa - he yrittävät näyttää normaalilta, mikä on heille stressaavaa ja uuvuttavaa. He koettavat vähentää sosiaalisen vuorovaikutuksen minimiin, koska he eivät ymmärrä vitsejä, joita kaikki muut ymmärtävät. Heille on vaikeaa lukea muiden kasvojen ilmeitä, ja smalltalk on heille painajainen, koska pikkujutustelulle ei ole olemassa sääntöjä ja se on täysin ennustamatonta. Kotiintulo on näille ihmisille suuri helpotus - ei vuorovaikutusta.
L4-tasolla ihmisellä on matalan keskitason empatiakyky. He pitävät muusta kuin tunteiden kertomisesta. Asialinjalla. He mielummin auttavat jossakin käytännön asiassa, kuin käyvät pitkää keskustelua tunteista.
L5-tasolla ihmiset ovat keskimäärin muita empaattisempia. He ovat tavallisesti naisia. Heidän ystävyyssuhteet perustuvat emotionaaliselle läheisyydelle, luottamuksen jakamiselle, keskinäiselle tukemsielle ja myötätunnon ilmaisuille. He eivät keskustelussa painota sitä, mitä mieltä ovat, he eivät hallitse eivätkä tunkeile keskustelussa. He eivät tee yksipuolisia päätöksiä vaan keskustelevat toisten kanssa heidän näkökulmastaan ennen kuin tekevät päätöksensä.
L6-tasolla ihmisillä huomattavasti empatiaa muita kohtaan. He ovat jatkuvasti keskittyneitä siihen, miltä muista tuntuu. Jatkuvassa ylivalppaustilassa sen suhteen, miltä muista tuntuu.
S B-C:n mukaan empatiaan tarvitaan 10 eri aivorakennetta, jotka eivät ole tiukasti helminauhamaisessa yhteydessä toisiinsa. Hän kuvaa kolmenlaista persoonallisuutta, joilla on nollatason empatia muita kohtaan: epävakaa, narsistinen ja psykopaattityypit. Hän kuvaa hyvin näitä tyyppejä: miten epävakaa omassa tuskassaan eläen hyväksikäyttää kaikkia muita ihmisiä elämässään.
Nollatason empatian ihmiset viettävät elämänsä syväänjuurtuneessa itsekeskeisyydessä. He elävät omassa kuplassaan. He uskovat olevansa 100 % oikeassa ja kuka tahansa joka ei ole heidän kanssaan samaa mieltä on väärässä, typerä tai hakattava.
90 % epävakaista yrittää tai uhkaa itsemurhalla, vain 10 % epävakaista lopulta tappaa itsensä, joko tarkoituksella tai vahingossa. Marilyn Monroe oli epävakaa perosonallisuus, joka lopulta tappoi itsensä 5.8.1962 barbituraattiyliannoksella. Marilyn oli isäpuolensa hyväksikäyttämä. 80% joita on seksuaalisesti hyväksikäytetty, eivät ole epävakaita. 40 -70 % epävakaista kertoo seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
40 % niistä joilla on käytöshäiriö lapsena, päätyvät epäsosiaalisiksi aikuisena tai jopa psykopaateiksi. Empatia voi antaa aihetta syyllisyyteen, mutta syyllisyys ei todiste empatiasta. Kun epäsosiaalinen persoonallisuus ei ahdistu, niin ei mysökään pelkää rangaistusta etukäteen. Epäsosiaaliset ovat tavallisimpia rauhoittavien lääkkeiden pyytäjiä, vaikka heillä ei ole kykyä edes ahdistua. Rauhoittavat menevät joko omaan tai toisten päihdekäyttöön.
Nabucco-ooppera kertoo hallitsijasta, joka lopulta nöyrtyy oman epäempaattisuutensa edessä ja pyytää Luojalta armoa itselleen. Kaikki oopperan ystävät tuntevat Nabuccosta orjien kuoron, joka on Verdin loistava sävellys. Nabuccossa on yksi solisti selvästi ylitse muiden - Juliana Bavarska. Sopraano on aivan huikea, useammin kuin kerran menevät kylmät väreet läpi kehon, kun tuo kaunis nainen laulaa jumalaisesti. Tenori on aivan surkea, oikeastaan säälittävän huono. Suomen kansallisoopperassa en ole käynyt, enkä tiedä, onko siellä samalla tavalla epätasaisuutta esiintyjissä.
Verdin oopperan jälkeen sopii italialainen ruoka; pizzaa, punaviiniä, jäätelöä ja limoncelloa. Ja koko lysti noin 50 euroa - niin mikä meillä Suomessa oikein maksaa.
Käymme myös paikallisessa ostoskeskuksessa, sellaisessa joita on kaikkialla maailmassa - Gant. Marco polo, Hilfinger jne. Hinnat ovat sellaisia, ettei varmaan monella paikallisella ole varaa. Hinnat ovat itse asiassa korkeampia kuin New Yorkissa, mikä tietysti ihmetyttää. No ostoskeskukset eivät ole ne mihin välttämättä haluaa mennä.
Loma toimii, sillä nukuin edellisenä yönä 11 tuntia. Tavallisesti nukun 4-6 tuntia yössä, lähempänä sitä neljää tuntia. Taidan ryhtyä taas nukkumaan, jos saan taas nukuttua tuollaiset poikkeukselliset unet. Oli hauska kun heräsin, niin seuraavassa unessa selitin unta, jota olin ennen heräämistä nähnyt. Näin unia kirkkaissa väreissä, minkä voi ajatella
johtuvan Riiasta - kaupunki on hyvin pittoreski.
Riiassa 3.11.2013
Aamulla herätessä Riika on sumuinen. Kävelemme kirkkoon, joka on täpötäynnä ihmisiä. Eikä vain vanhoja vaan kaikenikäisiä - lapsista vanhuksiin. He polvistuvat kirkkoon tulleessaan, tekevät rirnmerkin, seurakunta lukee jotain latviaksi ennen kuin kirkonmenot ovat edes alkaneet. Ei uskoisi, että kyseessä on Neuvostoliiton entinen etupiirivaltio. Tämä on oikeasti uskonnollista - isovanhemmat sujuvasti lapsenlapsilleen siirtävät hengellisen vakaumuksen.
Kirkon ulkopuolella on isoin lokki, mitä olen koskaan nähnyt - se on kaksi kertaa pulujen kokoinen. Ikkunalaudalle joku on jättänyt ruokaa, joku selvästi syöttää sitä.
Kävelemme pilvisessä Riiassa, ihmisiä on liikkeellä melko vähän. Yksi vähemmän mielyttävä ilmiö paljastuu - paikalliset kerjäävät.
- Onko kolikoita? tai
- Minulla on lapsi sairaana, ... tulee sujuvalla englannin kielellä.
En koskaan anna kerjääjille mitään. Se ei tunnu miellyttävältä, mutta kerjäläiset ei roiku hihassa, eikä tätä kautta tule lompakon varastamisjuttuja. Nykyisin vastaan myös puhelinmyyjille ei, heti tai kohta heidän juttujensa aluksi. Kumpikaan toiminta ei ratkaise mitään ongelmia.
Simon Baron-Cohen kirjassaan Zero Degrees of Empathy (2011) kerto, että voimme mennä kerjäläisten ohi, koska he ovat kuin esineitä. Sanoisin, että heitä täytyy ajatella etäännyttävästi, jotta sen asian voi elää. Ihmisillä menee huonosti, joillakin.
S B-C:n mukaan empatiassa on kaksi vaihetta: tunnistaminen ja reagointi. Se että tunnistat toisen tunteet ja reagoit niihin adekvaatilla tavalla. Kun elää vain omassa mielessään, niin toinen ihminen häviää.
S B-C työryhmineen on tehnyt empatia-tesin, jolla voi määritellä empaattisuutensa. Hän luettelee myös eri empaattisuuden tasoja: L0-tasolla ihminen ei tunne empatiaa. Kaikki tämän tason ihmiset eivät tee murhia eivätkä raiskauksia, vaikka heillä ei ole empatiaa muita kohtaan. Ne jotka niitä tekevät, eivät tunne syyllisyyttä eivätkä katumusta, koska he eivät tiedä miltä toisista tuntuu.
L1-tasolla ihminen kykenee satuttamaan toisia, mutta hänellä on jonkin verran katumusta ja reflektointia siitä, miltä muista tuntuu. Heidän ei tavallisesti on käyttäytymisessään "jarrua" - kun päässä pimenee, niin mitä tahansa voi sattua.
L2-tasolla ihminen voi huutaa toisille ja tehdä asioita, joita myöhemmin katuu. He ajautuvat elämässä toistuvasti vuorovaikutusongelmiin, mutta ihmettelevät miksi näin tapahtuu.
L3-tasolla ihmiset tietävät, että heillä on vaikeuksia empatiassa - he yrittävät näyttää normaalilta, mikä on heille stressaavaa ja uuvuttavaa. He koettavat vähentää sosiaalisen vuorovaikutuksen minimiin, koska he eivät ymmärrä vitsejä, joita kaikki muut ymmärtävät. Heille on vaikeaa lukea muiden kasvojen ilmeitä, ja smalltalk on heille painajainen, koska pikkujutustelulle ei ole olemassa sääntöjä ja se on täysin ennustamatonta. Kotiintulo on näille ihmisille suuri helpotus - ei vuorovaikutusta.
L4-tasolla ihmisellä on matalan keskitason empatiakyky. He pitävät muusta kuin tunteiden kertomisesta. Asialinjalla. He mielummin auttavat jossakin käytännön asiassa, kuin käyvät pitkää keskustelua tunteista.
L5-tasolla ihmiset ovat keskimäärin muita empaattisempia. He ovat tavallisesti naisia. Heidän ystävyyssuhteet perustuvat emotionaaliselle läheisyydelle, luottamuksen jakamiselle, keskinäiselle tukemsielle ja myötätunnon ilmaisuille. He eivät keskustelussa painota sitä, mitä mieltä ovat, he eivät hallitse eivätkä tunkeile keskustelussa. He eivät tee yksipuolisia päätöksiä vaan keskustelevat toisten kanssa heidän näkökulmastaan ennen kuin tekevät päätöksensä.
L6-tasolla ihmisillä huomattavasti empatiaa muita kohtaan. He ovat jatkuvasti keskittyneitä siihen, miltä muista tuntuu. Jatkuvassa ylivalppaustilassa sen suhteen, miltä muista tuntuu.
S B-C:n mukaan empatiaan tarvitaan 10 eri aivorakennetta, jotka eivät ole tiukasti helminauhamaisessa yhteydessä toisiinsa. Hän kuvaa kolmenlaista persoonallisuutta, joilla on nollatason empatia muita kohtaan: epävakaa, narsistinen ja psykopaattityypit. Hän kuvaa hyvin näitä tyyppejä: miten epävakaa omassa tuskassaan eläen hyväksikäyttää kaikkia muita ihmisiä elämässään.
Nollatason empatian ihmiset viettävät elämänsä syväänjuurtuneessa itsekeskeisyydessä. He elävät omassa kuplassaan. He uskovat olevansa 100 % oikeassa ja kuka tahansa joka ei ole heidän kanssaan samaa mieltä on väärässä, typerä tai hakattava.
90 % epävakaista yrittää tai uhkaa itsemurhalla, vain 10 % epävakaista lopulta tappaa itsensä, joko tarkoituksella tai vahingossa. Marilyn Monroe oli epävakaa perosonallisuus, joka lopulta tappoi itsensä 5.8.1962 barbituraattiyliannoksella. Marilyn oli isäpuolensa hyväksikäyttämä. 80% joita on seksuaalisesti hyväksikäytetty, eivät ole epävakaita. 40 -70 % epävakaista kertoo seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
40 % niistä joilla on käytöshäiriö lapsena, päätyvät epäsosiaalisiksi aikuisena tai jopa psykopaateiksi. Empatia voi antaa aihetta syyllisyyteen, mutta syyllisyys ei todiste empatiasta. Kun epäsosiaalinen persoonallisuus ei ahdistu, niin ei mysökään pelkää rangaistusta etukäteen. Epäsosiaaliset ovat tavallisimpia rauhoittavien lääkkeiden pyytäjiä, vaikka heillä ei ole kykyä edes ahdistua. Rauhoittavat menevät joko omaan tai toisten päihdekäyttöön.
Nabucco-ooppera kertoo hallitsijasta, joka lopulta nöyrtyy oman epäempaattisuutensa edessä ja pyytää Luojalta armoa itselleen. Kaikki oopperan ystävät tuntevat Nabuccosta orjien kuoron, joka on Verdin loistava sävellys. Nabuccossa on yksi solisti selvästi ylitse muiden - Juliana Bavarska. Sopraano on aivan huikea, useammin kuin kerran menevät kylmät väreet läpi kehon, kun tuo kaunis nainen laulaa jumalaisesti. Tenori on aivan surkea, oikeastaan säälittävän huono. Suomen kansallisoopperassa en ole käynyt, enkä tiedä, onko siellä samalla tavalla epätasaisuutta esiintyjissä.
Verdin oopperan jälkeen sopii italialainen ruoka; pizzaa, punaviiniä, jäätelöä ja limoncelloa. Ja koko lysti noin 50 euroa - niin mikä meillä Suomessa oikein maksaa.
Käymme myös paikallisessa ostoskeskuksessa, sellaisessa joita on kaikkialla maailmassa - Gant. Marco polo, Hilfinger jne. Hinnat ovat sellaisia, ettei varmaan monella paikallisella ole varaa. Hinnat ovat itse asiassa korkeampia kuin New Yorkissa, mikä tietysti ihmetyttää. No ostoskeskukset eivät ole ne mihin välttämättä haluaa mennä.
Loma toimii, sillä nukuin edellisenä yönä 11 tuntia. Tavallisesti nukun 4-6 tuntia yössä, lähempänä sitä neljää tuntia. Taidan ryhtyä taas nukkumaan, jos saan taas nukuttua tuollaiset poikkeukselliset unet. Oli hauska kun heräsin, niin seuraavassa unessa selitin unta, jota olin ennen heräämistä nähnyt. Näin unia kirkkaissa väreissä, minkä voi ajatella
johtuvan Riiasta - kaupunki on hyvin pittoreski.
Riiassa 3.11.2013