Riika on yli 800 vuotta vanha hansakaupunki
Riika on yli 800 vuotta vanha kaupunki
Oopperassa on mahdollisuus nähdä tietty läpileikkaus riikalaisista ihmisistä- ja rakennus sinällään on hieno. Jotkut ihmisistä tuntuivat ylipukeutuneen oopperaan, mutta kieli paljastaa heidät ruotsalaisiksi. Itse asiassa oopperassa käynti paljastaa tietyn yhteiskuntaluokan tapoja. Ja sama kuin New Yorkin MOMAssa, oopperassa on mahdollisuus nähdä kauniita naisia , kauniisti pukeutuneena. Väliajat ovat oopperassa tosi lyhyitä. Ei ehdi paljon atmosfääristä nauttia, katselu jää vähemmälle.
Käymme kiertoajelulla Riiassa, sieltä tulee tieto että Riika on perustettu 1201. Kerrotaan, että 800 000 ihmistä asuu Riiassa, asunnot ovat kuulema Euroopan kalleimpia. Eli se tarkoittaa, että rikollisuutta ja verojenkiertoa täytyy olla tosi paljon. Koska monet eivät maksa veroja, niin heillä on varaa myös luksusautoihin. vieläköhän ehtii elämässään nähdä kuinka korruptio häviää entisistä Itä-Euroopan maista?
Riika on kuulema oikein maailman suurimpia art nouveau - kaupunkeja eli uudet asunnot on rakennettu vanhojen mallien mukaan. Siksi Riika vaikuttaa niin pittoreskilta Vanhassa Kaupungissa.
Kävelimme myös zeppeliinihalleille, joissa on itäeurooppalaisille kaupungeille tyypilliset torit. Kiertoajelutekstin mukaan, joka tulee usealla kielellä ja myös suomeksi, riikalaiset haluavat ostaa tuotteet suoraan tuottajilta. Rouvalla ei ole samanlaista rakkautta sosialistista realismia kohtaan kuin eräällä kaverillani ,joka haluaa käydä juuri noissa paikoissa. Rouva ei pidä tuoreen kalan hajusta. Vaatteet ovat halpoja, mutta materiaalia on mitä on. Ja tavara on todennäköisimmin Kiinasta. Paikka on tietyllä tapaa ahdistava, jos ei pidä neuvostoromantiikasta.
Zeppelinhallien ympäristössä on toisenlainen Riika, se joka tuntuu Neuvostoliitolta. Vanhat hoitamattomat puutalot, venäläiskorttelit, jotka on historian kuluessa tuhottu kuulema kahdeksaan kertaan, muistuttavat siitä, miten sosialismissa kaikki oli yhteistä, eikä mikään ollut kenenkään - jos ei johtavaa luokkaa huomioida. Heille oli eri säännöt. Puutalot rapistuvat silmissä - ilmiö on samanlainen kurjuus kuin vaikka Aunuksessa. Oli se hyvä, että sodat päättyivt niin kuin päättyivät. Toisaalta Helsinki voisi olla johtava art nouveau-kaupunki korruptioineen.
Kiertoajelulla kerrotaan, että suomalaiset arkkitehdit ovat auttaneet zeppeliinihallien aukion arkkitehtuurissa - ympäristö on varsin ruma. Toisaalta kerrotaan, että kansallisromantiikan rakennusten oppi haettiin juuri Suomesta - 80 % Riian rakennuksista on rakennettu kansallisromantiikan mukaan. Minä pidän kansallisromantiikan parvekkeista ja muusta.
Kiertoajeluinfromaation mukaan puolet riikalaisista on paikallisia ja puolet muita kansallisuuksia. Suomen suurlähetystö sijaitsee hienostokaupunginosassa ja on iso rakennus. Rouva kysyy mitä suurlähetystön ihmiset tekevät.
- En tiedä, varmaan jotain tärkeää Suomen kannalta, vastaan.
Muistan aina kun olin 12-vuotias ja minulla oli chileläinen kaveri, joka oli paennut vallankaappausta sieltä Suomeen. Hänen vanhempansa kertoivat, että Suomen suurlähetystön miehet olivat aika usein humalassa halvan viinan vuoksi. Ehkä niin ei ole Riiassa enää 2010-luvulla.
Kiertoajelun jälkeen käymme tutustumassa paikalliseen käsityötaiteeseen. Lapasia on joka paikassa ja lapasista voi tunnistaa mistä päin Latviaa kyseinen lapanen on - rouva valistaa, että niin on Suomessakin. Paikalliset kansallispuvut ovat hienoja, rouva valistaa, etteivät ne ole käsintehtyjä, vaan teollisesti tuotettuja, kun tutkii kankaita. Hintakin on selvästi halvempi kuin Suomessa käsitehdyt. Olisi hienoa omistaa jossain vaiheessa kansallispuku. Sopivanlainen, tietyillä alueilla on melko rumat asut.
Päätämme mennä syömään paikallista ruokaa valmistavaan ravintolaan, ruoka on kursailemattoman yksinkertaista ja hyvää. Ravintola on niin pieni, että se joutuu kääntämään vähän väliä asiakkaita pois. Rouvan katsesuunnassa on anorektikkojen ruokaretki, he tilaavat lihaa, mutta vain närppivät ja pyörittelevät ruokaa - syömättä sitä. He voivat julistaa käyneensä ravintolassa syömässä, vaikkeivat syöneet mitään. Anoreksia on salakavalan vakava tauti.
Vanhassa Kaupungissa sijaitseva hotellihuone tuo mieleen 80-luvun Pariisin hotellit. Huone on samanlailla klassinen: paksut ja raskaat verhot, valoverho, huone proosallinen.
Suomi24:ssä joku haukkuu Riikaa - en ole vielä löytänyt mitään moitittavaa. Kaikki toimii, englantia osataan hyvin, eikä hintataso ole mitenkään kauhean korkea - se joka etsii neuvostoromantiikkaa, niin sitä ei hinnoista löydy. Ehkä niillä zeppeliinihalleilla löytyisi. Niissä on samaa kuin Budapestin kiinalaisilla toreilla. Myyjät täytttävät sanaristikoita, eivätkä ole mitenkään kauhean innokaita myymään mitään, meitä luullaan joko italialaisiksi tai venäläisiksi - borsalinoni, jonka paikallisesta kaupasta ostin, voi tietysti johtaa ajatukset siihen suuntaan.
Seuraavaksi päiväksi tilaan kauneushoitolasta hieronnan. Niskat ovat jumissa ja ajattelin käydä kokeilemassa miltä hieronta kauneushoitolassa tuntuu. Rouvan kanssa nauretaan, että käyn ottamassa itselleni hipsterihoitoja eli suklaanaamioita ja kasvohierontaa. Joskus voisi kokeillakin miltä kasvohieronta tuntuu - ajatus kuulostaa hyvältä.
Simon Baron- Cohenin kirjassa Zero-Degrees of Empathy ( 2011) puhuttaan zero-negative ja zero-positive empatiasta. Ensiksimainittuja ovat epävakaa, narsistinen ja psykopaattinen persoonallisuus ja viimeksi mainittuja ovat Aspergerin syndroomaa sairastavat. Asperger on psykopaatin vastakohta empatiassa; empatian kognitiivinen puoli ei toimi Asperger-potilaalla ja affektivinen puoli toimii. Psykopaatilla asia on päinvastoin. Asperger-potilas ei tajua mitä vuorovaikutus ihmisten välillä on, mutta reagoi, kun joku kärsii. Psykopaatti tajuaa hyvin miten muut reagoivat, mutta ei välitä toisten kärsimyksistä tai tunteista paskaakaan.
S B-C kertoo, että Sademies-elokuvan taustalla on oikea henkilö Kim Peek. Varojenkeräyskampanjassa Derek Paravicini, sokea Asperger-potilas voi soittaa perässä heti minkä tahansa kuulemansa kappaleen, mutta ei selviä yksinkertaisesta sosiaalisesta keskustelusta.
Aspergerpotilaat saattavat ottaa hoiviinsa kulkukissoja, koska säälivät heitä, vaikka joutuvat lapsesta saakka itse kärsimään siitä, etteivät he osaa liittyä mukaan lasten leikkeihin, heitä ei kutsuta mukaan mihinkään peliin eikä juhliin ja heitä usein kiusataan koulussa. He kärsivät yksinäisyydestä, niin että aikuisiällä heitä uhkaavat masennus ja itsemurha-ajatukset, kun ikinä eivät voi tuntea olevansa hyväksyttyjä omana itsenään. He tietävät, etteivät tule oppimaan normaalia vuorovaikutusta ikinä.
Aspergereillä ei ole empatiakykyä. He puhuvat koko ajan totta. Jos jollakulla on heidän mielestään ruma kampaus, he sanovat sen ääneen. He eivät osaa tavallisten naisten tavoin kieroilla tilanteessa "sinullahan on kaunis pusero"- tapaan, vaikka tarkoittavat aivan päinvastaista. Aspergerit sensijaan puhuvat koko ajan " totta", minkä vuoksi heillä ei ole ystäviä ja saavat potkut työmaalta, kun eivät tajua milloin on hyvä pitää suunsa kiinni.
Jos ihmisellä ei ole empatiaa, niin hän joutuu elämään omassa maailmassaan - narsisti valittaa etteivät ihmiset kohtele häntä hyvin, epävakaa tiuskii ettei kukaan välitä hänestä, psykopaatti pitää kaikkia muita alempiarvoisina ja asperger on täysin ulkona siitä, miten ihmisten ilmeisiin pitäisi reagoida. Aspergerilla asiaperustainen ja looginen keskustelu onnistuu, mutta vitsailu, eleillä ilmeily ja tyhjänpuhuminen johtavat siihen, että he ovat täysin hukassa sen suhteen, mitä pitäisi tehdä.
Vuorovaikutus ja toisen empatisointi ei ole kaikille itsestäänselvyys, mistä voi seurata suuria vaikeuksia elämässä.
Latvian kielestä en ymmärrä sanaakaan. Ihmiset eivät ole kovin kauniita, jos miettii kaikkia maita joissa olen tänäkin vuonna matkustanut. Palvelualttiudesta ei heitä voi syyttää, palvelu on hyvää ja huomioivaa. Eleet ja katseet ovat joskus helpoin tapa välittää keskinäistä ymmärrystä - se siis joka ei ole kaikille automaattista eikä yksinkertaista. On oikeastaan lahja elämältä, että voi toisen ihmisen kanssa eleillä ymmärtää toisiaan, vaikkei yhteistä kieltä ole olisikaan.
Riiassa 4.11.13
Oopperassa on mahdollisuus nähdä tietty läpileikkaus riikalaisista ihmisistä- ja rakennus sinällään on hieno. Jotkut ihmisistä tuntuivat ylipukeutuneen oopperaan, mutta kieli paljastaa heidät ruotsalaisiksi. Itse asiassa oopperassa käynti paljastaa tietyn yhteiskuntaluokan tapoja. Ja sama kuin New Yorkin MOMAssa, oopperassa on mahdollisuus nähdä kauniita naisia , kauniisti pukeutuneena. Väliajat ovat oopperassa tosi lyhyitä. Ei ehdi paljon atmosfääristä nauttia, katselu jää vähemmälle.
Käymme kiertoajelulla Riiassa, sieltä tulee tieto että Riika on perustettu 1201. Kerrotaan, että 800 000 ihmistä asuu Riiassa, asunnot ovat kuulema Euroopan kalleimpia. Eli se tarkoittaa, että rikollisuutta ja verojenkiertoa täytyy olla tosi paljon. Koska monet eivät maksa veroja, niin heillä on varaa myös luksusautoihin. vieläköhän ehtii elämässään nähdä kuinka korruptio häviää entisistä Itä-Euroopan maista?
Riika on kuulema oikein maailman suurimpia art nouveau - kaupunkeja eli uudet asunnot on rakennettu vanhojen mallien mukaan. Siksi Riika vaikuttaa niin pittoreskilta Vanhassa Kaupungissa.
Kävelimme myös zeppeliinihalleille, joissa on itäeurooppalaisille kaupungeille tyypilliset torit. Kiertoajelutekstin mukaan, joka tulee usealla kielellä ja myös suomeksi, riikalaiset haluavat ostaa tuotteet suoraan tuottajilta. Rouvalla ei ole samanlaista rakkautta sosialistista realismia kohtaan kuin eräällä kaverillani ,joka haluaa käydä juuri noissa paikoissa. Rouva ei pidä tuoreen kalan hajusta. Vaatteet ovat halpoja, mutta materiaalia on mitä on. Ja tavara on todennäköisimmin Kiinasta. Paikka on tietyllä tapaa ahdistava, jos ei pidä neuvostoromantiikasta.
Zeppelinhallien ympäristössä on toisenlainen Riika, se joka tuntuu Neuvostoliitolta. Vanhat hoitamattomat puutalot, venäläiskorttelit, jotka on historian kuluessa tuhottu kuulema kahdeksaan kertaan, muistuttavat siitä, miten sosialismissa kaikki oli yhteistä, eikä mikään ollut kenenkään - jos ei johtavaa luokkaa huomioida. Heille oli eri säännöt. Puutalot rapistuvat silmissä - ilmiö on samanlainen kurjuus kuin vaikka Aunuksessa. Oli se hyvä, että sodat päättyivt niin kuin päättyivät. Toisaalta Helsinki voisi olla johtava art nouveau-kaupunki korruptioineen.
Kiertoajelulla kerrotaan, että suomalaiset arkkitehdit ovat auttaneet zeppeliinihallien aukion arkkitehtuurissa - ympäristö on varsin ruma. Toisaalta kerrotaan, että kansallisromantiikan rakennusten oppi haettiin juuri Suomesta - 80 % Riian rakennuksista on rakennettu kansallisromantiikan mukaan. Minä pidän kansallisromantiikan parvekkeista ja muusta.
Kiertoajeluinfromaation mukaan puolet riikalaisista on paikallisia ja puolet muita kansallisuuksia. Suomen suurlähetystö sijaitsee hienostokaupunginosassa ja on iso rakennus. Rouva kysyy mitä suurlähetystön ihmiset tekevät.
- En tiedä, varmaan jotain tärkeää Suomen kannalta, vastaan.
Muistan aina kun olin 12-vuotias ja minulla oli chileläinen kaveri, joka oli paennut vallankaappausta sieltä Suomeen. Hänen vanhempansa kertoivat, että Suomen suurlähetystön miehet olivat aika usein humalassa halvan viinan vuoksi. Ehkä niin ei ole Riiassa enää 2010-luvulla.
Kiertoajelun jälkeen käymme tutustumassa paikalliseen käsityötaiteeseen. Lapasia on joka paikassa ja lapasista voi tunnistaa mistä päin Latviaa kyseinen lapanen on - rouva valistaa, että niin on Suomessakin. Paikalliset kansallispuvut ovat hienoja, rouva valistaa, etteivät ne ole käsintehtyjä, vaan teollisesti tuotettuja, kun tutkii kankaita. Hintakin on selvästi halvempi kuin Suomessa käsitehdyt. Olisi hienoa omistaa jossain vaiheessa kansallispuku. Sopivanlainen, tietyillä alueilla on melko rumat asut.
Päätämme mennä syömään paikallista ruokaa valmistavaan ravintolaan, ruoka on kursailemattoman yksinkertaista ja hyvää. Ravintola on niin pieni, että se joutuu kääntämään vähän väliä asiakkaita pois. Rouvan katsesuunnassa on anorektikkojen ruokaretki, he tilaavat lihaa, mutta vain närppivät ja pyörittelevät ruokaa - syömättä sitä. He voivat julistaa käyneensä ravintolassa syömässä, vaikkeivat syöneet mitään. Anoreksia on salakavalan vakava tauti.
Vanhassa Kaupungissa sijaitseva hotellihuone tuo mieleen 80-luvun Pariisin hotellit. Huone on samanlailla klassinen: paksut ja raskaat verhot, valoverho, huone proosallinen.
Suomi24:ssä joku haukkuu Riikaa - en ole vielä löytänyt mitään moitittavaa. Kaikki toimii, englantia osataan hyvin, eikä hintataso ole mitenkään kauhean korkea - se joka etsii neuvostoromantiikkaa, niin sitä ei hinnoista löydy. Ehkä niillä zeppeliinihalleilla löytyisi. Niissä on samaa kuin Budapestin kiinalaisilla toreilla. Myyjät täytttävät sanaristikoita, eivätkä ole mitenkään kauhean innokaita myymään mitään, meitä luullaan joko italialaisiksi tai venäläisiksi - borsalinoni, jonka paikallisesta kaupasta ostin, voi tietysti johtaa ajatukset siihen suuntaan.
Seuraavaksi päiväksi tilaan kauneushoitolasta hieronnan. Niskat ovat jumissa ja ajattelin käydä kokeilemassa miltä hieronta kauneushoitolassa tuntuu. Rouvan kanssa nauretaan, että käyn ottamassa itselleni hipsterihoitoja eli suklaanaamioita ja kasvohierontaa. Joskus voisi kokeillakin miltä kasvohieronta tuntuu - ajatus kuulostaa hyvältä.
Simon Baron- Cohenin kirjassa Zero-Degrees of Empathy ( 2011) puhuttaan zero-negative ja zero-positive empatiasta. Ensiksimainittuja ovat epävakaa, narsistinen ja psykopaattinen persoonallisuus ja viimeksi mainittuja ovat Aspergerin syndroomaa sairastavat. Asperger on psykopaatin vastakohta empatiassa; empatian kognitiivinen puoli ei toimi Asperger-potilaalla ja affektivinen puoli toimii. Psykopaatilla asia on päinvastoin. Asperger-potilas ei tajua mitä vuorovaikutus ihmisten välillä on, mutta reagoi, kun joku kärsii. Psykopaatti tajuaa hyvin miten muut reagoivat, mutta ei välitä toisten kärsimyksistä tai tunteista paskaakaan.
S B-C kertoo, että Sademies-elokuvan taustalla on oikea henkilö Kim Peek. Varojenkeräyskampanjassa Derek Paravicini, sokea Asperger-potilas voi soittaa perässä heti minkä tahansa kuulemansa kappaleen, mutta ei selviä yksinkertaisesta sosiaalisesta keskustelusta.
Aspergerpotilaat saattavat ottaa hoiviinsa kulkukissoja, koska säälivät heitä, vaikka joutuvat lapsesta saakka itse kärsimään siitä, etteivät he osaa liittyä mukaan lasten leikkeihin, heitä ei kutsuta mukaan mihinkään peliin eikä juhliin ja heitä usein kiusataan koulussa. He kärsivät yksinäisyydestä, niin että aikuisiällä heitä uhkaavat masennus ja itsemurha-ajatukset, kun ikinä eivät voi tuntea olevansa hyväksyttyjä omana itsenään. He tietävät, etteivät tule oppimaan normaalia vuorovaikutusta ikinä.
Aspergereillä ei ole empatiakykyä. He puhuvat koko ajan totta. Jos jollakulla on heidän mielestään ruma kampaus, he sanovat sen ääneen. He eivät osaa tavallisten naisten tavoin kieroilla tilanteessa "sinullahan on kaunis pusero"- tapaan, vaikka tarkoittavat aivan päinvastaista. Aspergerit sensijaan puhuvat koko ajan " totta", minkä vuoksi heillä ei ole ystäviä ja saavat potkut työmaalta, kun eivät tajua milloin on hyvä pitää suunsa kiinni.
Jos ihmisellä ei ole empatiaa, niin hän joutuu elämään omassa maailmassaan - narsisti valittaa etteivät ihmiset kohtele häntä hyvin, epävakaa tiuskii ettei kukaan välitä hänestä, psykopaatti pitää kaikkia muita alempiarvoisina ja asperger on täysin ulkona siitä, miten ihmisten ilmeisiin pitäisi reagoida. Aspergerilla asiaperustainen ja looginen keskustelu onnistuu, mutta vitsailu, eleillä ilmeily ja tyhjänpuhuminen johtavat siihen, että he ovat täysin hukassa sen suhteen, mitä pitäisi tehdä.
Vuorovaikutus ja toisen empatisointi ei ole kaikille itsestäänselvyys, mistä voi seurata suuria vaikeuksia elämässä.
Latvian kielestä en ymmärrä sanaakaan. Ihmiset eivät ole kovin kauniita, jos miettii kaikkia maita joissa olen tänäkin vuonna matkustanut. Palvelualttiudesta ei heitä voi syyttää, palvelu on hyvää ja huomioivaa. Eleet ja katseet ovat joskus helpoin tapa välittää keskinäistä ymmärrystä - se siis joka ei ole kaikille automaattista eikä yksinkertaista. On oikeastaan lahja elämältä, että voi toisen ihmisen kanssa eleillä ymmärtää toisiaan, vaikkei yhteistä kieltä ole olisikaan.
Riiassa 4.11.13