Riippuvuuskäyttäytyminen ja perhe
Riippuvuuskäyttäytyminen voi muuttaa tavallisen perheen elämän helvetiksi
Yhden perheenjäsenen riippuvuuskäyttäytyminen voi muuttaa perhe-elämän auvoisuudesta mielenterveyttä ravistelevaksi tilaksi.
Craig Nakken kirjoitti klassiseksi kohonneen kirjansa The Addictive Personality [i] ( Riippuvainen persoonallisuus) 1988. Nakken kuvaa kirjassa, kuinka riippuvuus on prosessi, joka etenee tietyn kaavan mukaisesti. Ensimmäisessä vaiheessa tapahtuu sisäinen muutos, jossa luonnolliset tavat käyttäytyä alkavat muuttua riippuvuutta aiheuttaviksi. Toisessa vaiheessa alkavat elämäntyylimuutokset, käyttäytyminen alkaa ritualisoitua riippuvuudeksi. Kolmannessa vaiheessa elämä ajautuu riippuvuuskäyttäytymisen vuoksi haaksirikkoon. Nakken kertoo kirjassaan, kuinka toipuminen tapahtuu. Lähes kaikki ihmiset haluavat olla onnellisia ja löytää rauhan sielulleen ja mielelleen. Elämään luonnollisena osana kuuluu sekä onnea että onnettomuutta, sielun ja mielenrauhaa ja toisinaan taas niitä ei ole. Riippuvuus on, Nakkenin mukaan, yritys hallita näitä luonnollisia syklejä ja täyttää mieli onnellisuudella ja sielun- sekä mielenrauhalla.. Riippuvuus erityiseen aineeseen ja/tai tapahtumaan ja/tai käyttäytymiseen tuottaa aluksi halutun mielentilan muutoksen, johon lopulta jää kiinni riippuvuuskäyttäytymisessä. Riippuvuuskäyttäytyminen tuhoaa käyttäytyjänsä varmalla tunne-elämän logiikalla.
Abraham J. Twerski kirjassaan Addictive Thinking- Understanding Self-Deception[ii] (1990) (Riippuvuusajattelu – itsepetoksen ymmärtäminen) kirjoittaa, että kaikenlaisissa elämään sopeutumishäiriöissä kehittyy ajatusvääristymiä, joiden tehtävänä on suojata riippuvuuskäyttäytymistä. Selitykset itselle riippuvuuskäyttäytymisen edetessä muuttuvat muiden mielestä yhä omituisemmiksi, mutta riippuvuuskäyttäytyjälle ne ovat ”aivan järkeviä”. Riippuvuus ajattelussa sotketaan iloisesti aikakäsitys (”voin lopettaa milloin tahansa”). Kuka tahansa voi sanoa lopettavansa riippuvuuskäyttäytymisen, tavallisesti sanojalla on vain usein lyhyempi ajanjakso mielessä kuin kuulijalla. Hän ei siis valehtele. Syy ja seuraus voi riippuvuusajattelussa muuttua koko ajan. Riippuvuuskäyttäytymisongelmaa voi kieltää, sitä voi järkeillä ja sen voi laittaa kaikenlaisten asioiden syyksi. Ristiriitoja käsitellään yliherkkyydellä riippuvuuskäyttäytymisen arvostelun suhteen. Riippuvuuskäyttäytyjä luo itselleen hankaluuksia aiheuttavia odotuksia (” Lopetan kyllä myöhemmin, kun…). Hänen on ryhdyttävä manipuloimaan toisia saadakseen jatkaa, usein epätoivoista, riippuvuutta, joka aiheuttaa syyllisyyttä ja häpeää. On kehitettävä itselleen tunne, että pystyy mihin tahansa, jos vain haluaa. Wannabe-jutut syntyvät. Eräs opiaatinkäyttäjä kertoi, että kun hän keksi näitä tarinoita, niin hän ei enää pian ihan oikeasti tiennyt, olivatko ne tapahtuneet vai eivät. Kaikkivoipuus päätyy kyvyttömyyteen, jopa täydelliseen kyvyttömyyteen omien asiodensa hoitamisen suhteen. Virheitään ei voi myöntää, vaan täytyy suuttua joka kerta, kun omaiset koettavat niistä muistuttavat. On kehittävä itselleen muuri ympärilleen, jotta voi selviytyä riippuvuuskäyttäytymisestä. Monet käyttäytyvät riippuvaisesti vaikka kuolemaansa saakka, mielummin kuin myöntävät olleensa väärässä. Riippuvuusajattelu on tyypillistä riippuvuuskäyttäytyvälle ihmiselle. Kaikki eivät pääse tuntemaan totuutta, jonka mukaan riippuvuuskäyttäytymisestä toipuminen on luopumista riippuvuudesta.
Lee Jampolsky kirjassaan Healing the Addictive Personality – Freeing Yourself from Addictive Patterns and Relationships[iii], 2008 ehdottaa 11 viikon kurssia, jolla oppia pois riippuvuuskäyttäytymisestä.
Olen lisännyt Myllyhoitoyhdistyksen[iv] esitettä hieman muokkaamalla Esityksiin powerpoint-esityksen, jossa kerrotaan, miten riippuvuuskäyttäytyminen vaikuttaa perheenjäseneeseen, joka kärsii läheisensä riippuvuuskäyttäytymisestä. Craft-menetelmästä voisi kysyä Ulla Lipsaselta[v].
[i] Nakken, Craig, The Addictive Personality, 2nd, 1996, Minnesota:Hazelden.
[ii] Twerski, Abraham J., Addictive Thinking- Understanding Self-Deception, 2nd ed, 1997, Minnesota:Hazelden.
[iii] Jampolsky, Lee, Healing the Addictive Personality – Freeing Yourself from Addictive Patterns and Relationships. 2008, Ten Speed Press: New York.
[iv] www.myllyhoito.fi
[v] www.irtihuumeista.fi/
Yhden perheenjäsenen riippuvuuskäyttäytyminen voi muuttaa perhe-elämän auvoisuudesta mielenterveyttä ravistelevaksi tilaksi.
Craig Nakken kirjoitti klassiseksi kohonneen kirjansa The Addictive Personality [i] ( Riippuvainen persoonallisuus) 1988. Nakken kuvaa kirjassa, kuinka riippuvuus on prosessi, joka etenee tietyn kaavan mukaisesti. Ensimmäisessä vaiheessa tapahtuu sisäinen muutos, jossa luonnolliset tavat käyttäytyä alkavat muuttua riippuvuutta aiheuttaviksi. Toisessa vaiheessa alkavat elämäntyylimuutokset, käyttäytyminen alkaa ritualisoitua riippuvuudeksi. Kolmannessa vaiheessa elämä ajautuu riippuvuuskäyttäytymisen vuoksi haaksirikkoon. Nakken kertoo kirjassaan, kuinka toipuminen tapahtuu. Lähes kaikki ihmiset haluavat olla onnellisia ja löytää rauhan sielulleen ja mielelleen. Elämään luonnollisena osana kuuluu sekä onnea että onnettomuutta, sielun ja mielenrauhaa ja toisinaan taas niitä ei ole. Riippuvuus on, Nakkenin mukaan, yritys hallita näitä luonnollisia syklejä ja täyttää mieli onnellisuudella ja sielun- sekä mielenrauhalla.. Riippuvuus erityiseen aineeseen ja/tai tapahtumaan ja/tai käyttäytymiseen tuottaa aluksi halutun mielentilan muutoksen, johon lopulta jää kiinni riippuvuuskäyttäytymisessä. Riippuvuuskäyttäytyminen tuhoaa käyttäytyjänsä varmalla tunne-elämän logiikalla.
Abraham J. Twerski kirjassaan Addictive Thinking- Understanding Self-Deception[ii] (1990) (Riippuvuusajattelu – itsepetoksen ymmärtäminen) kirjoittaa, että kaikenlaisissa elämään sopeutumishäiriöissä kehittyy ajatusvääristymiä, joiden tehtävänä on suojata riippuvuuskäyttäytymistä. Selitykset itselle riippuvuuskäyttäytymisen edetessä muuttuvat muiden mielestä yhä omituisemmiksi, mutta riippuvuuskäyttäytyjälle ne ovat ”aivan järkeviä”. Riippuvuus ajattelussa sotketaan iloisesti aikakäsitys (”voin lopettaa milloin tahansa”). Kuka tahansa voi sanoa lopettavansa riippuvuuskäyttäytymisen, tavallisesti sanojalla on vain usein lyhyempi ajanjakso mielessä kuin kuulijalla. Hän ei siis valehtele. Syy ja seuraus voi riippuvuusajattelussa muuttua koko ajan. Riippuvuuskäyttäytymisongelmaa voi kieltää, sitä voi järkeillä ja sen voi laittaa kaikenlaisten asioiden syyksi. Ristiriitoja käsitellään yliherkkyydellä riippuvuuskäyttäytymisen arvostelun suhteen. Riippuvuuskäyttäytyjä luo itselleen hankaluuksia aiheuttavia odotuksia (” Lopetan kyllä myöhemmin, kun…). Hänen on ryhdyttävä manipuloimaan toisia saadakseen jatkaa, usein epätoivoista, riippuvuutta, joka aiheuttaa syyllisyyttä ja häpeää. On kehitettävä itselleen tunne, että pystyy mihin tahansa, jos vain haluaa. Wannabe-jutut syntyvät. Eräs opiaatinkäyttäjä kertoi, että kun hän keksi näitä tarinoita, niin hän ei enää pian ihan oikeasti tiennyt, olivatko ne tapahtuneet vai eivät. Kaikkivoipuus päätyy kyvyttömyyteen, jopa täydelliseen kyvyttömyyteen omien asiodensa hoitamisen suhteen. Virheitään ei voi myöntää, vaan täytyy suuttua joka kerta, kun omaiset koettavat niistä muistuttavat. On kehittävä itselleen muuri ympärilleen, jotta voi selviytyä riippuvuuskäyttäytymisestä. Monet käyttäytyvät riippuvaisesti vaikka kuolemaansa saakka, mielummin kuin myöntävät olleensa väärässä. Riippuvuusajattelu on tyypillistä riippuvuuskäyttäytyvälle ihmiselle. Kaikki eivät pääse tuntemaan totuutta, jonka mukaan riippuvuuskäyttäytymisestä toipuminen on luopumista riippuvuudesta.
Lee Jampolsky kirjassaan Healing the Addictive Personality – Freeing Yourself from Addictive Patterns and Relationships[iii], 2008 ehdottaa 11 viikon kurssia, jolla oppia pois riippuvuuskäyttäytymisestä.
Olen lisännyt Myllyhoitoyhdistyksen[iv] esitettä hieman muokkaamalla Esityksiin powerpoint-esityksen, jossa kerrotaan, miten riippuvuuskäyttäytyminen vaikuttaa perheenjäseneeseen, joka kärsii läheisensä riippuvuuskäyttäytymisestä. Craft-menetelmästä voisi kysyä Ulla Lipsaselta[v].
[i] Nakken, Craig, The Addictive Personality, 2nd, 1996, Minnesota:Hazelden.
[ii] Twerski, Abraham J., Addictive Thinking- Understanding Self-Deception, 2nd ed, 1997, Minnesota:Hazelden.
[iii] Jampolsky, Lee, Healing the Addictive Personality – Freeing Yourself from Addictive Patterns and Relationships. 2008, Ten Speed Press: New York.
[iv] www.myllyhoito.fi
[v] www.irtihuumeista.fi/