Robert Bly - Rautahannu -Matka miehuuteen - osa 9
Robert Bly - Rautahannu -Matka miehuuteen - osa 9
Bly on otsikoinut neljännen lukunsa Kuninkaannälkä isättömänä aikana, seuraavana alaotsikkona on mystisesti ”Kuningas kolmessa valtakunnassa”
(pahoittelu: tekstini sisältää paljon suoria lainauksia kirjasta, en jaksa laittaa koko ajan lainausmerkkejä, Rautahannu- kirjan (1990) suomentaja on Leena Nivala)
Bly kirjoittaa, että ”Kuninkaalla” ja ”Kuningattarella” on pitkä ja kunnianarvoisa historia myyttien ja satujen näkymättömässä maailmassa, jossa sanat eivät viittaa ihmisolentoihin.
Hänen mukaansa on kolmenlaisia kuninkaita: ylimpänä on Pyhä kuningas, keskellä poliittinen kuningas ja kolmantena sisäinen kuningas.
Pyhä kuningas
Pyhä kuningas eli näkymättömässä mielikuvitusmaailmassa. Pyhässä tilassa oleilee Pyhä kuningas.
Aina kun sana kuningas lausutaan ihmisen psyykessä molekyylit järjestyvät uudelleen.
Blyn mukaan länsimaissa ihmiset menettivät mytologisen ajattelukyvyn noin vuoden 1000 paikkeilla, minkä jälkeen tämä kerrostuma luhistui. Kristinusko ja renessanssi huolehtivat siitä, ettei se koskaan palannut.
Bly kuvailee: Eurooppalaiset lakkasivat vähitellen aistimasta mielikuvituksellisia reheviä jumalia ja jumalattaria. Sisäinen taivas romahti, ja me näemme joka puolella jaloissamme sen särkynyttä lasia. Jumalia lojuu jaloissamme joka puolella.
Bly lainaa Weir Perryn ajatusta: Pyhä kuningas eli Auringon kuningas on järjestyksen ja avaruuden alkuvoima. Missä Pyhä kuningas on läsnä, siellä on pyhä, kaaoksesta vapaa tila. Kuningas ei luo järjestystä – missä hän onkin, siellä on järjestystä.
Rautahannu-sadun kuningas elää korkealla salissaan, edustaa pyhää ja ikuista kuningasta. Rautahannu ympärillä on järjestäytynyt tila, kosmos, ei kaaos.
Maallinen eli poliittinen kuningas
2 eKr. löytyy Mesopotamian kaupunkivaltioista ensimmäisiä mainintoja mahtavista kuninkaista. Blyn mukaan poliittisessa kuninkaassa yhdistyy taivaallinen auringonvoima ja maallinen auktoriteetti. Hän jatkaa, että kuninkaiden hävittäminen vahingoittaa suuresti mytologista mielikuvitusta. Jokainen joutuu itse korjaamaan mielikuvituksensa.
Blyn mielestä nykyihmisen on vaikea lukea satuja, koska hän olettaa sadun kuninkaan olevan poliittinen kuningas. Poliittinen kuningas on osa kolmikerroksista maailmaa, joka saa energiansa ja arvovaltansa kyvystään olla avoin ja vastaanottavainen yläpuolellaan olevaa Kuningasta kohtaan.
- Kun poliittiset kuninkaat menettävät arvovaltansa, eivät pysty tehtäväänsä, kadottavat yhteyden Pyhään kuninkaaseen, muuttuvat harrastelijoiksi tai jumaliksi, saavat surmansa, katoavat näkyvistämme, silloin asiat muuttuvat. Silloin isä muuttuu vähäpätöisemmäksi sielumme silmissä.
Jos poliittiset kuninkaat ovat julkkislehdissä, silloin isätkin ovat siellä. Jos Pyhä Kuningas lojuu lasinsirpaleina jaloissamme, silloin oma isämmekin on särkynyt astia.
Sisäinen kuningas
Sisässämme on sisäinen kuningas – kunnioitimme sitä tai emme. Sisäinen kuningas on se meissä, joka tietää, mitä me haluamme loppuelämän, loppukuun, loppupäivän. Sisäinen kuningas pystyy tekemään selväksi, mitä me haluamme, antamatta ympäristön mielipiteiden vaikuttaa valintoihimme. Sisäinen kuningas on tulinen päämäärätietoisuus ja intohimoisuus.
Sisäinen kuningas on 1–2-vuotiaana elinvoimainen ja ponteva. Kun lapsi on 12-vuotias – hän ei enää oikein tiedä, millä mielellä hän on. Sisäinen kuningas on uhrattu ja kuollut.
Mies, jonka sisäinen kuningas on poissa, ei ole varma, onko hänellä oikeutta päättää, kuinka viettää päivänsä. Kun minun sisäinen kuninkaani on heikko, kysyn vaimoltani tai lapsiltani mitä tehdä.
Bly muistuttaa, että miehillä sisäisen kuninkaan vahvuus vaihtelee: luennoissa vahva, kuuden henkilön kanssa mielipiteen vaihdossa kohtuullisen vahva ja heikko yhden ihmisen seurassa. Monet miehistä noin 45-vuotiaina projisoivat kehittymättömän sisäisen kuninkaan julkisuuden näkyviin henkilöihin.
Johtajien on siis oltava kyllin vahvoja, jotta nuoret miehet voivat antaa sisäisen kuninkaansa joksikin aikaa heidän kannettavakseen, ja elettävä kyllin kauan, jotta miehet voivat ottaa kuninkaansa vahingoittumattomana takaisin ja antaa sen elää sisässään.
Kun työssäni (päihde)psykiatrini kysyn nuorilta miehiltä, mitä heistä tulee isona, he eivät osaa sanoa. Kun kysyn kuka heistä vaikuttaa Mieheltä televisiossa, he eivät osaa nimetä ketään. On vain tuoreempia painoksia Mustanaamiosta…
Bly kirjoittaa, että nykyisin aikuistuvilla miehillä on vaikea löytää ketään, kuka kantaisi heidän sisäistä kuningastaan.
- Jos nuorilla miehillä ei ole ainoatakaan miespuolista julkisuuden hahmoa, jolle antaa kuninkaansa, kuinka he pystyvät kehittämään sisäistä kuningastaan?
Bly kysyy, kuinka voi sisäisen kuninkaan herättää eloon?
Ensi askel: Sisäisen kuninkaan elvyttäminen alkaa mielen tasolla siten, että kiinnitetään huomiota sisäisiin toiveisiin – etsitään viitteitä siitä, mistä todella pitää. Tartutaan sormenpäillä kultalangan päästä (William Stafford). Mytologiassa kultalangan päähän tarttuminen kuvataan siten, että Tulilinnun palavasta rinnasta poimitaan yksi ainoa sulka.
Bly kertoo, että isän surkastuminen ja ulkoisen kuninkaan luhistuminen voimistavat sisäisen kuninkaan kaipuun lähes sietämättömäksi.
Toinen askel: Ei ole hyvät päätökset, vaan pitkällinen sureminen sisäisen kuninkaan ruumiin ja hänen soturiensa ruumiiden äärellä. Virottuaan sisäinen kuningas tarvitsee ravintoa ja kunnioitusta jäädäkseen henkiin. Parikymmentä minuuttia kestänyt yhteys Pyhään kuninkaaseen sai Yeatsin kirjoittamaan runon, joka koki hetken todella olevansa siunattu. Kaikkien vuosien uurastuksen jälkeen.
Bly kirjoittaa, että me kaikki joudumme käsittelemään myös isän pimeää puolta. Jokainen isä perii tuhansia vuosia ovelaa ja mutkikasta isyyttä. Tuhoava isä ei anna muille perheenjäsenille voimaa, vaan imee sitä heistä johonkin mustaan aukkoon, jota hän vaalii itsessään. Näennäisesti heikko isä voi hallita koko perhettä puhumattomuudellaan. Alkoholisti isä voi hallita napoleonilaisella perusteellisuudella talouden avulla.
Miesiltoja pitäessään Bly on havainnut, että monet miehet muistavat erittäin hyvin isältä saamansa iskun ja tarkalleen sen paikan, mihin se osui.
- Isä pieksi minut, kun olin kolmetoista, ja tappaisin hänet tällä hetkellä, jos hän olisi täällä!, isätön poika raivoaa.
- Sinusta ei tule koskaan puoliksikaan sellaista miestä kuin minä olen, oli isä kuulema sanonut.
Miehet kertovat, ettei ohjausta ollut, ei tukea, ei hellyyttä, vain ivaa, karkeutta ja kylmyyttä.
Bly lainaa James Hillmania: Jos ihmistä edelleen loukkaa tapahtuma, joka sattui hänen ollessaan kahdentoista, häntä haavoittaa nyt ajatus siitä.
Bly muistuttaa, että on myös miehiä, jotka kykenevät ajattelemaan isäänsä psykologisesti: tuottamaan sisimmästään anteeksiantoa, mutkikkaita tuntoja, huumoria, symbolista herkkyyttä ja myötätuntoa. Isälläkin on oma tarinansa.
Psykologinen ymmärrys ei kuitenkaan tee isästä suurempaa. Psykologinen lähtökohta jättää isän samankokoiseksi, ehkä pienentääkin häntä ja samalla tekee hänet hyväksyttävämmäksi ja vähemmän omalaatuiseksi.
Bly kirjoittaa, että jos pidämme isää muodikkaasti amerikkalaisittain vähäpätöisenä, naurettavana, absurdina, pienennämme hänet siinä määrin, ettei sadussamme ole enää sijaa isälle.
Jos väitämme itsepintaisesti, että isä oli paha ihminen, joka koko ajan tuotti meille häpeää, lankeamme uhrin osaan, eikä sadussa ole enää sijaa meille.
Bly avaa, että mytologia auttaa meitä näkemään isän pimeän puolen elävästi, ikimuistoisesti. Olemme osa suurta tarinaa, yhdessä, emme ole yksin kärsimässä. Voi nähdä isän rohkeuden ja anteliaisuuden Pyhän kuninkaan, valovoimaisen Arthurin, säteilyn kautta, jota isään virtaa.
Ja voimme nähdä isän tuhoavan nälän, kuolemanpelon, hänen syytöksensä epäjärjestyksessä elämisestä suurten Myrkytettyjen isien ja kuninkaiden – Herodeksen, Kronoksen, Stalinin ja Putinin – kautta.
Kaipuu elämään kuninkaan kanssa
Meillä kaikilla on hirvittävä kuninkaan nälkä. Pyhän ja Siunaavan kuninkaan nälkä. Me haluaisimme heti paikalla ryhtyä elämään hänen kanssaan. Haluaisimme loikata isän yli ja siirtyä hänen paikalleen. Mutta emme voi, ennen kuin olemme käsitelleet iskun, jonka isä antoi.
”Lapset käyvät kylässä kuninkaan luona, mutta aikuiset luovat paikan, jossa kuningas voi vierailla heidän luonaan”.
Millainen on huone, jonka olemme valmiita päässämme valmistamaan hänelle? Onko huone rähjäinen, vaatiiko se paljon kunnostusta?
Bly kirjoittaa, että Yhdysvaltain kaltaisessa maassa poika joutuu ensitöikseen kunnostamaan huoneen, siivoamaan sen, avartamaan sitä, sisustamaan sen uudelleen, kunnioittamaan isän valoisaa ja auttavaista puolta. Isäänsä rakastavalle tämä on helppo tehtävä. Eikä huonetta ole vain ihanteelliselle isälle, vaan myös isän pimeälle puolelle. Bly muistuttaa Kafkasta ja Blakesta, joista jälkimmäinen keksi Urizen-nimisen jumalan, joka kiroaa, tuomitsee ja turmelee ”kauneimmat ilot”.
Bly muistuttaa, että joillekin miehille huoneen rakentaminen merkitsee isän haudan löytämistä ja makaamista sen päällä pitkän aikaa ulvoen.
Bly alleviivaa, että ellemme ole vielä rakentaneet ja sisustaneet kahta huonetta, emme voi odottaa isän, elävän tai kuolleen, asettuvan taloksi.
Ne, jotka ovat rakentaneet isälle huoneet, voivat ryhtyä harkitsemaan vanhemman ohjaajan kutsumista vierailulle – hänkin tarvitsee kaksi huonetta.
Kuningas ei suostu halpoihin yksiöihin, joita on tarjolla. Vanhemman ohjaajan saavuttua, saattaisimme ryhtyä harkitsemaan Kuninkaan kutsumista niihin uusittuihin tiloihin, joissa vanhempi ohjaaja on asunut.
Bly jatkaa, ettei Jumala tule koskaan asumaan ihmisen kanssa, joka ei ole ensin valmistanut sielussaan tilaa Kuninkaalle, vanhemmalle ohjaajalle ja oman isän siunatulle ja myrkytetylle puolelle.
Mies syrjäytettynä olentona
Useimmat meistä, Blyn mielestä, haluavat isän lähelle ja samalla ”kaiken inhimillisen tunteen” rajalle, missä hän jo on.
Kaikkien toivoma hyvä isyys on saduissa ja myyteissä harvinaista. Kreikan mytologiat, Vanha Testamentti – niukasti. Uranos, Kronos ja Zeus edustavat kolmea tapaa olla kauhistuttava isä.
Ei löydy myöskään esimerkkejä isän ja pojan läheisistä tai toverillisista suhteista. Kuningas Arthur pursuaa anteliaisuutta – enona, initiaation suorittajana ja nuorten miesten ohjaajana, ei isänä.
Mahdollisesti emme saa koskaan isältä toivomaamme läheisyyttä. John Layard – Mies edustaa sitä, mikä on ”pantu syrjään”.
Bly muistuttaa, että antoipa isä meille mitä hyvänsä, se ei ole samanlaista läheisyyttä kuin äidin antama. Ja jotkut miehet joutuvat tyytymään isäsuhteeseen, joka ei ole likeinen. Monissa perinteisissä kulttuureissa isää vanhemmat miehet hoivaavat ja opettavat hoivaamaan.
Missä meillä Suomessa ovat vanhat miehet? Isoisät viisauksineen?
- Kun äidillinen hoivan ja maan kumppanuuden perusta on luotu, vanhat miehet voivat tulla antamaan miehistä hoivaa ja opettaa, mitä se on.
Bly runoilee: Isä antaa omana synnyinlahjanaan siemennesteessään sielun ympärille mustan päällystakin, mustina öinä näkymättömän. Isä antaa sielun ympärille kiihkosta, taitavuudesta, tunkeutumishalusta, elinvoimasta, yllykkeistä ja uskalluksesta tupen, verhon tai kalvon. Isän lahja auttaa rakastamaan tietoa, toimintaa ja kunnioittamaan asioiden maailmaa.
Bly myöntää nykymaailmassa (1990) tilanteen olevan vaikean: ”isää on liian vähän”, eikä tilanne kaiketi kohene. Isät eivät ole muuttuneet, mutta heidän takaansa ei enää näy Siunattua tai Tuhoavaa Kuningasta. Isät näyttävät sameilta. Pyhä kuningas tuntuu loitonneen, eikä oma näkömme ole kehuttava.
- Kun mytologinen kerros luhistuu ja poliittinen kuningas kaatuu, patriarkaatti myönteisenä voimana on mennyttä. Auringon ja Kuun energia ei pääse Maahan.
Bly ei sinällään haikaile patriarkaattia takaisin, vaan muistuttaa omasta nälkiintymisestämme.
- Mitä vaikeammaksi käy vierailu Kuninkaan luona, sitä nälkäisempiä ihmiset ovat. Se, mikä koetaan isän poissaoloksi, on itse asiassa Kuninkaan poissaoloa.
Bly täräyttää: Narkomania ei johdu kolumbialaisista huumekuninkaista, vaan siitä että Kuningas on poissa.
Mutta mitä Rautahannu-satu tästä eteenpäin kertoo, siitä seuraavalla kerralla…
Lappeenrannassa 6.1.2024
Bly on otsikoinut neljännen lukunsa Kuninkaannälkä isättömänä aikana, seuraavana alaotsikkona on mystisesti ”Kuningas kolmessa valtakunnassa”
(pahoittelu: tekstini sisältää paljon suoria lainauksia kirjasta, en jaksa laittaa koko ajan lainausmerkkejä, Rautahannu- kirjan (1990) suomentaja on Leena Nivala)
Bly kirjoittaa, että ”Kuninkaalla” ja ”Kuningattarella” on pitkä ja kunnianarvoisa historia myyttien ja satujen näkymättömässä maailmassa, jossa sanat eivät viittaa ihmisolentoihin.
Hänen mukaansa on kolmenlaisia kuninkaita: ylimpänä on Pyhä kuningas, keskellä poliittinen kuningas ja kolmantena sisäinen kuningas.
Pyhä kuningas
Pyhä kuningas eli näkymättömässä mielikuvitusmaailmassa. Pyhässä tilassa oleilee Pyhä kuningas.
Aina kun sana kuningas lausutaan ihmisen psyykessä molekyylit järjestyvät uudelleen.
Blyn mukaan länsimaissa ihmiset menettivät mytologisen ajattelukyvyn noin vuoden 1000 paikkeilla, minkä jälkeen tämä kerrostuma luhistui. Kristinusko ja renessanssi huolehtivat siitä, ettei se koskaan palannut.
Bly kuvailee: Eurooppalaiset lakkasivat vähitellen aistimasta mielikuvituksellisia reheviä jumalia ja jumalattaria. Sisäinen taivas romahti, ja me näemme joka puolella jaloissamme sen särkynyttä lasia. Jumalia lojuu jaloissamme joka puolella.
Bly lainaa Weir Perryn ajatusta: Pyhä kuningas eli Auringon kuningas on järjestyksen ja avaruuden alkuvoima. Missä Pyhä kuningas on läsnä, siellä on pyhä, kaaoksesta vapaa tila. Kuningas ei luo järjestystä – missä hän onkin, siellä on järjestystä.
Rautahannu-sadun kuningas elää korkealla salissaan, edustaa pyhää ja ikuista kuningasta. Rautahannu ympärillä on järjestäytynyt tila, kosmos, ei kaaos.
Maallinen eli poliittinen kuningas
2 eKr. löytyy Mesopotamian kaupunkivaltioista ensimmäisiä mainintoja mahtavista kuninkaista. Blyn mukaan poliittisessa kuninkaassa yhdistyy taivaallinen auringonvoima ja maallinen auktoriteetti. Hän jatkaa, että kuninkaiden hävittäminen vahingoittaa suuresti mytologista mielikuvitusta. Jokainen joutuu itse korjaamaan mielikuvituksensa.
Blyn mielestä nykyihmisen on vaikea lukea satuja, koska hän olettaa sadun kuninkaan olevan poliittinen kuningas. Poliittinen kuningas on osa kolmikerroksista maailmaa, joka saa energiansa ja arvovaltansa kyvystään olla avoin ja vastaanottavainen yläpuolellaan olevaa Kuningasta kohtaan.
- Kun poliittiset kuninkaat menettävät arvovaltansa, eivät pysty tehtäväänsä, kadottavat yhteyden Pyhään kuninkaaseen, muuttuvat harrastelijoiksi tai jumaliksi, saavat surmansa, katoavat näkyvistämme, silloin asiat muuttuvat. Silloin isä muuttuu vähäpätöisemmäksi sielumme silmissä.
Jos poliittiset kuninkaat ovat julkkislehdissä, silloin isätkin ovat siellä. Jos Pyhä Kuningas lojuu lasinsirpaleina jaloissamme, silloin oma isämmekin on särkynyt astia.
Sisäinen kuningas
Sisässämme on sisäinen kuningas – kunnioitimme sitä tai emme. Sisäinen kuningas on se meissä, joka tietää, mitä me haluamme loppuelämän, loppukuun, loppupäivän. Sisäinen kuningas pystyy tekemään selväksi, mitä me haluamme, antamatta ympäristön mielipiteiden vaikuttaa valintoihimme. Sisäinen kuningas on tulinen päämäärätietoisuus ja intohimoisuus.
Sisäinen kuningas on 1–2-vuotiaana elinvoimainen ja ponteva. Kun lapsi on 12-vuotias – hän ei enää oikein tiedä, millä mielellä hän on. Sisäinen kuningas on uhrattu ja kuollut.
Mies, jonka sisäinen kuningas on poissa, ei ole varma, onko hänellä oikeutta päättää, kuinka viettää päivänsä. Kun minun sisäinen kuninkaani on heikko, kysyn vaimoltani tai lapsiltani mitä tehdä.
Bly muistuttaa, että miehillä sisäisen kuninkaan vahvuus vaihtelee: luennoissa vahva, kuuden henkilön kanssa mielipiteen vaihdossa kohtuullisen vahva ja heikko yhden ihmisen seurassa. Monet miehistä noin 45-vuotiaina projisoivat kehittymättömän sisäisen kuninkaan julkisuuden näkyviin henkilöihin.
Johtajien on siis oltava kyllin vahvoja, jotta nuoret miehet voivat antaa sisäisen kuninkaansa joksikin aikaa heidän kannettavakseen, ja elettävä kyllin kauan, jotta miehet voivat ottaa kuninkaansa vahingoittumattomana takaisin ja antaa sen elää sisässään.
Kun työssäni (päihde)psykiatrini kysyn nuorilta miehiltä, mitä heistä tulee isona, he eivät osaa sanoa. Kun kysyn kuka heistä vaikuttaa Mieheltä televisiossa, he eivät osaa nimetä ketään. On vain tuoreempia painoksia Mustanaamiosta…
Bly kirjoittaa, että nykyisin aikuistuvilla miehillä on vaikea löytää ketään, kuka kantaisi heidän sisäistä kuningastaan.
- Jos nuorilla miehillä ei ole ainoatakaan miespuolista julkisuuden hahmoa, jolle antaa kuninkaansa, kuinka he pystyvät kehittämään sisäistä kuningastaan?
Bly kysyy, kuinka voi sisäisen kuninkaan herättää eloon?
Ensi askel: Sisäisen kuninkaan elvyttäminen alkaa mielen tasolla siten, että kiinnitetään huomiota sisäisiin toiveisiin – etsitään viitteitä siitä, mistä todella pitää. Tartutaan sormenpäillä kultalangan päästä (William Stafford). Mytologiassa kultalangan päähän tarttuminen kuvataan siten, että Tulilinnun palavasta rinnasta poimitaan yksi ainoa sulka.
Bly kertoo, että isän surkastuminen ja ulkoisen kuninkaan luhistuminen voimistavat sisäisen kuninkaan kaipuun lähes sietämättömäksi.
Toinen askel: Ei ole hyvät päätökset, vaan pitkällinen sureminen sisäisen kuninkaan ruumiin ja hänen soturiensa ruumiiden äärellä. Virottuaan sisäinen kuningas tarvitsee ravintoa ja kunnioitusta jäädäkseen henkiin. Parikymmentä minuuttia kestänyt yhteys Pyhään kuninkaaseen sai Yeatsin kirjoittamaan runon, joka koki hetken todella olevansa siunattu. Kaikkien vuosien uurastuksen jälkeen.
Bly kirjoittaa, että me kaikki joudumme käsittelemään myös isän pimeää puolta. Jokainen isä perii tuhansia vuosia ovelaa ja mutkikasta isyyttä. Tuhoava isä ei anna muille perheenjäsenille voimaa, vaan imee sitä heistä johonkin mustaan aukkoon, jota hän vaalii itsessään. Näennäisesti heikko isä voi hallita koko perhettä puhumattomuudellaan. Alkoholisti isä voi hallita napoleonilaisella perusteellisuudella talouden avulla.
Miesiltoja pitäessään Bly on havainnut, että monet miehet muistavat erittäin hyvin isältä saamansa iskun ja tarkalleen sen paikan, mihin se osui.
- Isä pieksi minut, kun olin kolmetoista, ja tappaisin hänet tällä hetkellä, jos hän olisi täällä!, isätön poika raivoaa.
- Sinusta ei tule koskaan puoliksikaan sellaista miestä kuin minä olen, oli isä kuulema sanonut.
Miehet kertovat, ettei ohjausta ollut, ei tukea, ei hellyyttä, vain ivaa, karkeutta ja kylmyyttä.
Bly lainaa James Hillmania: Jos ihmistä edelleen loukkaa tapahtuma, joka sattui hänen ollessaan kahdentoista, häntä haavoittaa nyt ajatus siitä.
Bly muistuttaa, että on myös miehiä, jotka kykenevät ajattelemaan isäänsä psykologisesti: tuottamaan sisimmästään anteeksiantoa, mutkikkaita tuntoja, huumoria, symbolista herkkyyttä ja myötätuntoa. Isälläkin on oma tarinansa.
Psykologinen ymmärrys ei kuitenkaan tee isästä suurempaa. Psykologinen lähtökohta jättää isän samankokoiseksi, ehkä pienentääkin häntä ja samalla tekee hänet hyväksyttävämmäksi ja vähemmän omalaatuiseksi.
Bly kirjoittaa, että jos pidämme isää muodikkaasti amerikkalaisittain vähäpätöisenä, naurettavana, absurdina, pienennämme hänet siinä määrin, ettei sadussamme ole enää sijaa isälle.
Jos väitämme itsepintaisesti, että isä oli paha ihminen, joka koko ajan tuotti meille häpeää, lankeamme uhrin osaan, eikä sadussa ole enää sijaa meille.
Bly avaa, että mytologia auttaa meitä näkemään isän pimeän puolen elävästi, ikimuistoisesti. Olemme osa suurta tarinaa, yhdessä, emme ole yksin kärsimässä. Voi nähdä isän rohkeuden ja anteliaisuuden Pyhän kuninkaan, valovoimaisen Arthurin, säteilyn kautta, jota isään virtaa.
Ja voimme nähdä isän tuhoavan nälän, kuolemanpelon, hänen syytöksensä epäjärjestyksessä elämisestä suurten Myrkytettyjen isien ja kuninkaiden – Herodeksen, Kronoksen, Stalinin ja Putinin – kautta.
Kaipuu elämään kuninkaan kanssa
Meillä kaikilla on hirvittävä kuninkaan nälkä. Pyhän ja Siunaavan kuninkaan nälkä. Me haluaisimme heti paikalla ryhtyä elämään hänen kanssaan. Haluaisimme loikata isän yli ja siirtyä hänen paikalleen. Mutta emme voi, ennen kuin olemme käsitelleet iskun, jonka isä antoi.
”Lapset käyvät kylässä kuninkaan luona, mutta aikuiset luovat paikan, jossa kuningas voi vierailla heidän luonaan”.
Millainen on huone, jonka olemme valmiita päässämme valmistamaan hänelle? Onko huone rähjäinen, vaatiiko se paljon kunnostusta?
Bly kirjoittaa, että Yhdysvaltain kaltaisessa maassa poika joutuu ensitöikseen kunnostamaan huoneen, siivoamaan sen, avartamaan sitä, sisustamaan sen uudelleen, kunnioittamaan isän valoisaa ja auttavaista puolta. Isäänsä rakastavalle tämä on helppo tehtävä. Eikä huonetta ole vain ihanteelliselle isälle, vaan myös isän pimeälle puolelle. Bly muistuttaa Kafkasta ja Blakesta, joista jälkimmäinen keksi Urizen-nimisen jumalan, joka kiroaa, tuomitsee ja turmelee ”kauneimmat ilot”.
Bly muistuttaa, että joillekin miehille huoneen rakentaminen merkitsee isän haudan löytämistä ja makaamista sen päällä pitkän aikaa ulvoen.
Bly alleviivaa, että ellemme ole vielä rakentaneet ja sisustaneet kahta huonetta, emme voi odottaa isän, elävän tai kuolleen, asettuvan taloksi.
Ne, jotka ovat rakentaneet isälle huoneet, voivat ryhtyä harkitsemaan vanhemman ohjaajan kutsumista vierailulle – hänkin tarvitsee kaksi huonetta.
Kuningas ei suostu halpoihin yksiöihin, joita on tarjolla. Vanhemman ohjaajan saavuttua, saattaisimme ryhtyä harkitsemaan Kuninkaan kutsumista niihin uusittuihin tiloihin, joissa vanhempi ohjaaja on asunut.
Bly jatkaa, ettei Jumala tule koskaan asumaan ihmisen kanssa, joka ei ole ensin valmistanut sielussaan tilaa Kuninkaalle, vanhemmalle ohjaajalle ja oman isän siunatulle ja myrkytetylle puolelle.
Mies syrjäytettynä olentona
Useimmat meistä, Blyn mielestä, haluavat isän lähelle ja samalla ”kaiken inhimillisen tunteen” rajalle, missä hän jo on.
Kaikkien toivoma hyvä isyys on saduissa ja myyteissä harvinaista. Kreikan mytologiat, Vanha Testamentti – niukasti. Uranos, Kronos ja Zeus edustavat kolmea tapaa olla kauhistuttava isä.
Ei löydy myöskään esimerkkejä isän ja pojan läheisistä tai toverillisista suhteista. Kuningas Arthur pursuaa anteliaisuutta – enona, initiaation suorittajana ja nuorten miesten ohjaajana, ei isänä.
Mahdollisesti emme saa koskaan isältä toivomaamme läheisyyttä. John Layard – Mies edustaa sitä, mikä on ”pantu syrjään”.
Bly muistuttaa, että antoipa isä meille mitä hyvänsä, se ei ole samanlaista läheisyyttä kuin äidin antama. Ja jotkut miehet joutuvat tyytymään isäsuhteeseen, joka ei ole likeinen. Monissa perinteisissä kulttuureissa isää vanhemmat miehet hoivaavat ja opettavat hoivaamaan.
Missä meillä Suomessa ovat vanhat miehet? Isoisät viisauksineen?
- Kun äidillinen hoivan ja maan kumppanuuden perusta on luotu, vanhat miehet voivat tulla antamaan miehistä hoivaa ja opettaa, mitä se on.
Bly runoilee: Isä antaa omana synnyinlahjanaan siemennesteessään sielun ympärille mustan päällystakin, mustina öinä näkymättömän. Isä antaa sielun ympärille kiihkosta, taitavuudesta, tunkeutumishalusta, elinvoimasta, yllykkeistä ja uskalluksesta tupen, verhon tai kalvon. Isän lahja auttaa rakastamaan tietoa, toimintaa ja kunnioittamaan asioiden maailmaa.
Bly myöntää nykymaailmassa (1990) tilanteen olevan vaikean: ”isää on liian vähän”, eikä tilanne kaiketi kohene. Isät eivät ole muuttuneet, mutta heidän takaansa ei enää näy Siunattua tai Tuhoavaa Kuningasta. Isät näyttävät sameilta. Pyhä kuningas tuntuu loitonneen, eikä oma näkömme ole kehuttava.
- Kun mytologinen kerros luhistuu ja poliittinen kuningas kaatuu, patriarkaatti myönteisenä voimana on mennyttä. Auringon ja Kuun energia ei pääse Maahan.
Bly ei sinällään haikaile patriarkaattia takaisin, vaan muistuttaa omasta nälkiintymisestämme.
- Mitä vaikeammaksi käy vierailu Kuninkaan luona, sitä nälkäisempiä ihmiset ovat. Se, mikä koetaan isän poissaoloksi, on itse asiassa Kuninkaan poissaoloa.
Bly täräyttää: Narkomania ei johdu kolumbialaisista huumekuninkaista, vaan siitä että Kuningas on poissa.
Mutta mitä Rautahannu-satu tästä eteenpäin kertoo, siitä seuraavalla kerralla…
Lappeenrannassa 6.1.2024