Ruumiillisesta väkivallasta annettavia tuomioita on syytä koventaa
Ruumiillisesta väkivallasta annettavia tuomioita on syytä koventaa
Käsillä puhuminen, eli kyvyttömyys selvitä asioista keskustelemalla, on vakava ongelma. Käsillä puhuminen on kehityttyään melko pysyvä tapa, siitä poisoppiminen on vaikeaa, muttei mahdotonta.
Joillakin kriminologeilla on sellainen käsitys, että väkivalta on kasvatuksen ja kokemuksen myötä kotona opittua. Henkilökohtaisesti en usko, että tuo on edes osuvin selitys nykyisin esiintyvälle väkivallalle.
Uutisten mukaan 13-vuotiaat tytöt päättivät Toijalassa selvin päin mukiloida ilman erityisempää syytä samanikäisen tuttunsa. Toiminta kesti 10 minuuttia, joten jotain on mukiloijatytöillä pahasti pielessä.
Kaksi keskikaljaa ja kannabista nauttineet nuorta ei siedä sitä, että bussinkuljettaja ojentaa heitä, niinpä he hakkaavat bussikuskin loppuelämäksi aivovammaiseksi.
Aivojen otsalohko tulee lopulliseen muotoonsa vasta 25-vuotiaana, joten sitä ennen sinne ei kannattaisi laittaa päihteitä eikä hankkia päänvammoja, jotka sotkevat otsalohkon kehitystä. Tämän vuoksi nuorten päihteidenkäyttö ja nuorten väliset tappelut ovat erityisen vältettäviä asioita.
Murrosikäisillä nuorilla ei ole kehittynyt otsalohkon toiminta, joka mahdollistaa toiminnan estämisen, minkä vuoksi nuoret ovat erityisen herkkiä toimimaan "tunteensa mukaan".
Vuorovaikutusosaaminen korostuu tulevaisuuden yhteiskunnassa, koska täytyy nopeasti ja mahdollisesti lyhyeksi aikaa, kyetä muodostamaan yhteistyösuhteita hyvin erilaisten ja eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa. Ne ketkä eivät opi vuorovaikutustaitoja, syrjääntyvät auttamatta kahdenkeskisestä vuorovaikutuksesta. Ehkä netissä voi purkaa sitten osaamattomuuttaan erilaisiin manifesteihin tai keskustelupalstoilla räyhäämiseen.
Kerran olin pukeutunut Helsingissä käydessäni hieman tavallista siistimmin, koska olin menossa juhlallisempaan tilaisuuteen, metrossa kaksi takanani kävellyttä pohtivat ääneen, pitäisikö minua lyödä vaatteineni vuoksi. Ihmettelin mielessäni sitä järjen suurta riemukulkua, joka kyseisillä herroilla oli ja kävelin tieheni.
Sivistymättömyys on lisääntynyt, mitä jotkut ikävä kyllä tervehtivät ilolla. Suurimmalla osalla ihmisistä kyseinen sivistys liukenee pariin alkoholiannokseen, aivojen kuorikerros on helposti poissa pelistä ja aivojen syvemmät eläimellisemmät osat pääsevät jylläämään: ihminen ajattelee ja sanoo kaiken, mitä on aina halunnut, mutta ei ole uskaltanut. Moni arka ihminen on humalassa estottoman provosoiva.
Se että pystyy pysymään nahoissaan, eli päänsä sisällä pohtimaan elämän tunteita herättäviä ristiriitoja ja miettimään mitä ärsyttävääkin muiden kanssa vuorovaikutuksessa tapahtuu, niin se edellyttää, että ihmisellä on toimiva otsalohko. Prefrontaalikortex (PFC) huolehtii siitä, että ajatuksen ja teon väliin jää harkinta-aikaa. Otsalohko mahdollistaa, että pystyy pohtimaan tekojensa mahdollisia seurauksia etukäteen, ettei niitä tarvitse katua jälkikäteen.
Otsalohkon päänvammoilla, juuri niillä tappeluissa syntyneillä, voi olla vaikutusta siihen, että ”pinna” on lyhyt, eikä harkinta-aikaa jää ajatyuksen ja teon välille. Kuumakalleilla ei ole yleensä hyvin toimivaa otsalohkoa, he yleensä myös häiritsevät huonosti toimivan otsalohkonsa toimintaa mitä erilaisimmilla tavoilla.
Monet päihdeongelmaiset huomaavat päihdeongelmansa pahetessa, että nekin joilla ei alkujaan ollut käytöshäiriöitä, kehittävät sellaisia. He huomaavat, että kirkasta viinaa juodessaan tulevat helposti räyhääviksi, riitaahaastaviksi ja väkivaltaisiksi. Tämän ongelman esiintyminen kertoisi tavalliselle ihmiselle, ettei hänen tule enää alkohoilia käyttää. Silti suurin osa suomalaisesta tappokulttuurista on humalassa äkkipikaistuksissa tehtyjä tappoja. Päihteet ovat erittäin tehokkaita järjenpoistajia päästä. Päihteiden sekakäyttö on erityisesti se, joka johtaa järjettömiin tekoihin.
Tiedämme toistuvasta vakavasta väkivallasta sen, että jos joku on tappanut kaksi ihmistä, niin epidemiologisten tutkimusten mukaan sellaista ihmistä ei tulisi koskaan vapauttaa vankilasta. Toistuvia raakoja väkivaltarikoksia tekeviä ei olisi syytä päästää vapaalla jalalla tilastotiedon perusteella, koska he suurella todennäköisyyydellä tappavat kolmannenkin ihmisen.
Vankilassa nokkimisjärjestys voi syntyä siitä, kuka on vahvin. Punttisalilla ja kemikaaleilla hankittuja lihaksia on pakko päästä testaamaan arkitilanteissa vankilan ulkopuolellakin. Tavallisesti jonkun viattoman kustannuksella. Anaboliset steroidit lisäävät väkivallan riskiä, varsinkin kun monet käyttävät amfetamiinia siihen, että jaksaa treenata. Amfetamiini ja anaboliset steroidit ovat väkivaltaherkkä yhdistelmä.
Moneen psykiatriseen tautiin liittyy aikuisiällä otsalohkon toiminnanhäiriöitä:mm. kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, epävakaaseen ja epäsosiaaliseen persoonallisuuteen, ADHD:hen ja skitsofreniaan. Ihan tavallisilla psykiatrisilla hoitolääkkeillä, ei siis oirelääkkeillä esim. rauhoittavilla lääkkeillä, vaan oikeilla hoitoläkkeillä, voi olla vaikutusta väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Masennuslääkkeiden määrääminen voi olla joskus tehokasta aggressiivisuuden ja väkivaltaisuuden hoitoa, vaikkeivat monet potilaat sitä tiedäkään. Päinvastoin taas esim. Klüver-Bucy-oireyhtymässä ihmisestä tulee niin "kesy", ettei hän enää ole väkivaltainen ollenkaan.
Se ettei joku ihminen ymmärrä, ettei toista saa lyödä, on perin kummallinen ajatus. Varmaan kukaan ei kasvatuksensa kuluessa ole voinut välttyä opetukselta, että toiset ihmiset tulee ottaa huomioon, eikä heitä saa lyödä.
Se kuinka paljon osaa huomioida toista ihmistä, on myös kulttuurista kiinni. Jotkut vanhemmat eivät puutu lastensa väkivaltaisuuteen, koska he ajattelevat,että lasten on opittava pitämään puoliaan. Kouluissa olisi syytä opettaa, miten selviytyä vuorovaikutuksessa ilman, että tulee "hellankoukuksi", eli lämpenee räjähdysalttiiksi aggressiiviseen käyttäytymiseen. Tauon ottaminen on aina hyvä keino viilentää kuumentuneita tunteitaan vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa.
Väkivaltaa myös ihannoidaan yhteiskunnassamme. Toimintaelokuvissa lyödään useita kertoja päähän ja joka puolelle kehoa ja iskuja vastaan ottaneet sankarit nousevat vain pystyyn kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta.
Kallonluut ovat vain ohuen vesilasin paksuisia. Maahan kaadettu voi murtaa kallonluunsa hyvin helposti. Pelkkä kaatuminen aiheuttaa sellaisia G-voimia, jotka voivat aiheuttaa aivojen hermosolujen repeytymistä. Tajuttomuuteen johtanut aivovamma on aina vakava merkki aivojen toimintahäiriöstä. Lievien aivovammojen tunnistaminen ja hoitaminen on terveydenhuollossa vielä kehittymätöntä.
Lääkärinä on työssään joutunut todistamaan kuolleeksi ihmisiä, jotka ovat viattomalta näyttävästi kaatuneet jalkakäytävän reunaan: ilman kypärää polkupyörällä, horjahdettuaan humalassa tai tappelun seurauksena.
Se että toisen tahallisesta kasvoihin lyömisestä tai päähän potkimisesta ei saa kovaa rangaistusta, on täysin käsittämätöntä. Usein tekijä tekee sellaista, jota ei voi palauttaa entiselleen parhaimmillakaan hoidoilla ja kuntoutuksilla. Ehkä tietoisuutta vammojen mahdollisuudesta tulisi lisätä julkisella tiedottamisella.
Poliisien määrää pitäisi mielestäni lisätä, eikä vähentää, koska monet eivät osaa käyttää vapauttaan toimia vastuullisesti ja toisia huomioiden. Poliisien näkyminen katukuvassa muistuttaa yhteiskunnan sopimien sääntöjen olemassaolosta, jos ne pyrkivät unohtumaan.
Etiikassa pohditaan sitä, onko joku teko hyvä vai huono. Se riippuu siitä, mitkä ovat tekijän vaikuttimet ja mitkä ovat hänen toimintansa seuraukset. LaFontainen sadussa kerrotaan esimerkki siitä, miten tekijän motiivit ja seuraukset liittyvät toisiinsa. Sadussa kesy karhu yrittää häätää isäntänsä kasvoilta kärpäsen lyömällä isäntää kivellä otsaan, jolloin isännän otsaluu murskaantuu. Tästä on tullut sanonta ”karhunpalvelus”.
Väkivaltarikoksista tuomitut ehdolliset ja lievät rangaistukset ovat karhunpalvelus nykyiselle yhteiskunnalle, ne luovat kasvualustaa väkivallan lisääntymiselle.
Lappeenrannassa 8.10.2011
Käsillä puhuminen, eli kyvyttömyys selvitä asioista keskustelemalla, on vakava ongelma. Käsillä puhuminen on kehityttyään melko pysyvä tapa, siitä poisoppiminen on vaikeaa, muttei mahdotonta.
Joillakin kriminologeilla on sellainen käsitys, että väkivalta on kasvatuksen ja kokemuksen myötä kotona opittua. Henkilökohtaisesti en usko, että tuo on edes osuvin selitys nykyisin esiintyvälle väkivallalle.
Uutisten mukaan 13-vuotiaat tytöt päättivät Toijalassa selvin päin mukiloida ilman erityisempää syytä samanikäisen tuttunsa. Toiminta kesti 10 minuuttia, joten jotain on mukiloijatytöillä pahasti pielessä.
Kaksi keskikaljaa ja kannabista nauttineet nuorta ei siedä sitä, että bussinkuljettaja ojentaa heitä, niinpä he hakkaavat bussikuskin loppuelämäksi aivovammaiseksi.
Aivojen otsalohko tulee lopulliseen muotoonsa vasta 25-vuotiaana, joten sitä ennen sinne ei kannattaisi laittaa päihteitä eikä hankkia päänvammoja, jotka sotkevat otsalohkon kehitystä. Tämän vuoksi nuorten päihteidenkäyttö ja nuorten väliset tappelut ovat erityisen vältettäviä asioita.
Murrosikäisillä nuorilla ei ole kehittynyt otsalohkon toiminta, joka mahdollistaa toiminnan estämisen, minkä vuoksi nuoret ovat erityisen herkkiä toimimaan "tunteensa mukaan".
Vuorovaikutusosaaminen korostuu tulevaisuuden yhteiskunnassa, koska täytyy nopeasti ja mahdollisesti lyhyeksi aikaa, kyetä muodostamaan yhteistyösuhteita hyvin erilaisten ja eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa. Ne ketkä eivät opi vuorovaikutustaitoja, syrjääntyvät auttamatta kahdenkeskisestä vuorovaikutuksesta. Ehkä netissä voi purkaa sitten osaamattomuuttaan erilaisiin manifesteihin tai keskustelupalstoilla räyhäämiseen.
Kerran olin pukeutunut Helsingissä käydessäni hieman tavallista siistimmin, koska olin menossa juhlallisempaan tilaisuuteen, metrossa kaksi takanani kävellyttä pohtivat ääneen, pitäisikö minua lyödä vaatteineni vuoksi. Ihmettelin mielessäni sitä järjen suurta riemukulkua, joka kyseisillä herroilla oli ja kävelin tieheni.
Sivistymättömyys on lisääntynyt, mitä jotkut ikävä kyllä tervehtivät ilolla. Suurimmalla osalla ihmisistä kyseinen sivistys liukenee pariin alkoholiannokseen, aivojen kuorikerros on helposti poissa pelistä ja aivojen syvemmät eläimellisemmät osat pääsevät jylläämään: ihminen ajattelee ja sanoo kaiken, mitä on aina halunnut, mutta ei ole uskaltanut. Moni arka ihminen on humalassa estottoman provosoiva.
Se että pystyy pysymään nahoissaan, eli päänsä sisällä pohtimaan elämän tunteita herättäviä ristiriitoja ja miettimään mitä ärsyttävääkin muiden kanssa vuorovaikutuksessa tapahtuu, niin se edellyttää, että ihmisellä on toimiva otsalohko. Prefrontaalikortex (PFC) huolehtii siitä, että ajatuksen ja teon väliin jää harkinta-aikaa. Otsalohko mahdollistaa, että pystyy pohtimaan tekojensa mahdollisia seurauksia etukäteen, ettei niitä tarvitse katua jälkikäteen.
Otsalohkon päänvammoilla, juuri niillä tappeluissa syntyneillä, voi olla vaikutusta siihen, että ”pinna” on lyhyt, eikä harkinta-aikaa jää ajatyuksen ja teon välille. Kuumakalleilla ei ole yleensä hyvin toimivaa otsalohkoa, he yleensä myös häiritsevät huonosti toimivan otsalohkonsa toimintaa mitä erilaisimmilla tavoilla.
Monet päihdeongelmaiset huomaavat päihdeongelmansa pahetessa, että nekin joilla ei alkujaan ollut käytöshäiriöitä, kehittävät sellaisia. He huomaavat, että kirkasta viinaa juodessaan tulevat helposti räyhääviksi, riitaahaastaviksi ja väkivaltaisiksi. Tämän ongelman esiintyminen kertoisi tavalliselle ihmiselle, ettei hänen tule enää alkohoilia käyttää. Silti suurin osa suomalaisesta tappokulttuurista on humalassa äkkipikaistuksissa tehtyjä tappoja. Päihteet ovat erittäin tehokkaita järjenpoistajia päästä. Päihteiden sekakäyttö on erityisesti se, joka johtaa järjettömiin tekoihin.
Tiedämme toistuvasta vakavasta väkivallasta sen, että jos joku on tappanut kaksi ihmistä, niin epidemiologisten tutkimusten mukaan sellaista ihmistä ei tulisi koskaan vapauttaa vankilasta. Toistuvia raakoja väkivaltarikoksia tekeviä ei olisi syytä päästää vapaalla jalalla tilastotiedon perusteella, koska he suurella todennäköisyyydellä tappavat kolmannenkin ihmisen.
Vankilassa nokkimisjärjestys voi syntyä siitä, kuka on vahvin. Punttisalilla ja kemikaaleilla hankittuja lihaksia on pakko päästä testaamaan arkitilanteissa vankilan ulkopuolellakin. Tavallisesti jonkun viattoman kustannuksella. Anaboliset steroidit lisäävät väkivallan riskiä, varsinkin kun monet käyttävät amfetamiinia siihen, että jaksaa treenata. Amfetamiini ja anaboliset steroidit ovat väkivaltaherkkä yhdistelmä.
Moneen psykiatriseen tautiin liittyy aikuisiällä otsalohkon toiminnanhäiriöitä:mm. kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, epävakaaseen ja epäsosiaaliseen persoonallisuuteen, ADHD:hen ja skitsofreniaan. Ihan tavallisilla psykiatrisilla hoitolääkkeillä, ei siis oirelääkkeillä esim. rauhoittavilla lääkkeillä, vaan oikeilla hoitoläkkeillä, voi olla vaikutusta väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Masennuslääkkeiden määrääminen voi olla joskus tehokasta aggressiivisuuden ja väkivaltaisuuden hoitoa, vaikkeivat monet potilaat sitä tiedäkään. Päinvastoin taas esim. Klüver-Bucy-oireyhtymässä ihmisestä tulee niin "kesy", ettei hän enää ole väkivaltainen ollenkaan.
Se ettei joku ihminen ymmärrä, ettei toista saa lyödä, on perin kummallinen ajatus. Varmaan kukaan ei kasvatuksensa kuluessa ole voinut välttyä opetukselta, että toiset ihmiset tulee ottaa huomioon, eikä heitä saa lyödä.
Se kuinka paljon osaa huomioida toista ihmistä, on myös kulttuurista kiinni. Jotkut vanhemmat eivät puutu lastensa väkivaltaisuuteen, koska he ajattelevat,että lasten on opittava pitämään puoliaan. Kouluissa olisi syytä opettaa, miten selviytyä vuorovaikutuksessa ilman, että tulee "hellankoukuksi", eli lämpenee räjähdysalttiiksi aggressiiviseen käyttäytymiseen. Tauon ottaminen on aina hyvä keino viilentää kuumentuneita tunteitaan vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa.
Väkivaltaa myös ihannoidaan yhteiskunnassamme. Toimintaelokuvissa lyödään useita kertoja päähän ja joka puolelle kehoa ja iskuja vastaan ottaneet sankarit nousevat vain pystyyn kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta.
Kallonluut ovat vain ohuen vesilasin paksuisia. Maahan kaadettu voi murtaa kallonluunsa hyvin helposti. Pelkkä kaatuminen aiheuttaa sellaisia G-voimia, jotka voivat aiheuttaa aivojen hermosolujen repeytymistä. Tajuttomuuteen johtanut aivovamma on aina vakava merkki aivojen toimintahäiriöstä. Lievien aivovammojen tunnistaminen ja hoitaminen on terveydenhuollossa vielä kehittymätöntä.
Lääkärinä on työssään joutunut todistamaan kuolleeksi ihmisiä, jotka ovat viattomalta näyttävästi kaatuneet jalkakäytävän reunaan: ilman kypärää polkupyörällä, horjahdettuaan humalassa tai tappelun seurauksena.
Se että toisen tahallisesta kasvoihin lyömisestä tai päähän potkimisesta ei saa kovaa rangaistusta, on täysin käsittämätöntä. Usein tekijä tekee sellaista, jota ei voi palauttaa entiselleen parhaimmillakaan hoidoilla ja kuntoutuksilla. Ehkä tietoisuutta vammojen mahdollisuudesta tulisi lisätä julkisella tiedottamisella.
Poliisien määrää pitäisi mielestäni lisätä, eikä vähentää, koska monet eivät osaa käyttää vapauttaan toimia vastuullisesti ja toisia huomioiden. Poliisien näkyminen katukuvassa muistuttaa yhteiskunnan sopimien sääntöjen olemassaolosta, jos ne pyrkivät unohtumaan.
Etiikassa pohditaan sitä, onko joku teko hyvä vai huono. Se riippuu siitä, mitkä ovat tekijän vaikuttimet ja mitkä ovat hänen toimintansa seuraukset. LaFontainen sadussa kerrotaan esimerkki siitä, miten tekijän motiivit ja seuraukset liittyvät toisiinsa. Sadussa kesy karhu yrittää häätää isäntänsä kasvoilta kärpäsen lyömällä isäntää kivellä otsaan, jolloin isännän otsaluu murskaantuu. Tästä on tullut sanonta ”karhunpalvelus”.
Väkivaltarikoksista tuomitut ehdolliset ja lievät rangaistukset ovat karhunpalvelus nykyiselle yhteiskunnalle, ne luovat kasvualustaa väkivallan lisääntymiselle.
Lappeenrannassa 8.10.2011