Sagrada Familia - kirkko kuin metsässä kävelisi
Sagrada Familia - kirkko kuin metsässä kävelisi
Pitkänäperjantaina matkasimme Gaudin mestariluomukseen - Sagrada Familia-kirkkoon. Gaudi oli jo pienestä pojasta innostunut orgaanisista muodoista. Sagrada Familia on kuin metsässä kävelisi. Kirkko hämmentää, koska kirkon katto on kuin puiden latvat ja niiden läpi tuleva valo. Silmän täytyy totutella näkyyn, koska kirkossa on usein korkealle nousevat seinät ja korkealla oleva katto, joka ikään kuin sulkee sisäänsä. Puiden alla kulkiessa katto on auki. Kuin Gaudin luoma tunnelma löisi ällikällä - kohta tuuli heiluttaa latvoja ja taivas pilkottaa eri paikoista tuulen voimasta. Kirkko on paljon hienompi sisältä kuin ulkoa.
Se on metsän jumalan salissa kulkisi. Kuin suomalaiseen luonnonuskoon sopiva. Sanalla sanoen upea. Se että ihmisiä on sisällä tuhansia häiritsee hieman. Mutta kuulokkeet jotka kertovat kirkon tarinaa auttavat sulkeutumaan omaan kokemukseen. Kokemus on niin hämmentävä, että se jopa liikuttaa. Kuin metsässä kävelisi aurinkoisena päivänä. Mitä arkkitehtuuria!
Gaudihan kuoli jäädessään raitiovaunun alle Barcelonassa. Hänen piirroksiaan nykyarkkitehdit tietokoneineen jäljittelevät - Gaudi teki kipsimallejaan ja kokeili ilman nykytietokoneiden matemaattisia apuja. Osa ihmisistä on vain selvästi toisia taitavampia.
Barcelonan metrokortti kahdelle päivälle on yllättävän kallis, 14 euroa. New Yorkissa viime syyskuussa koko viikko oli 25 dollaria. Barcelonan metro on siisti ja helppokulkuinen. Opastetaulut ovat yksinkertaisia, eikä erehtymisen mahdollisuutta ole. Jos New Yorkin metrossa käy erilaista tummaihoista laulajaa ja akrobaattia, niin Barcelonan metrossa koetetaan rahastaa invalidilla ja hänen raajojensa epämuotoisuudella. Useimmille epämuodostuneet raajat herättävät kuvotusta, eikä voi kuvitella oksitosiinin erittyvän. Oksitosiinin erittymisenhän on todettu olevan yhteydessä hyväntekeväisyyteen rahan antamisen kanssa.
Eurojackpotissa ei kukaan taaskaan voittanut, joten en minäkään voi ryhtyä mesenaatiksi paikallisille taiteilijoille.Meillä on sellainen suunnitelma, jos voitetaan suuri rahapotti. Yksi lapsistani avaa tänään näyttelynsä Lappeenrannassa. Ei olla avajaisissa.
Hän oli pienestä pitäen taitava piirtämään. Neuvolassa viisivuotiaana hänelle sanottiin, että täytyy valita jompikumpi käsi, jotta neuvolan muistiinpanoihin voidaan laittaa, että kumpikätinen lapsi on. Minun isäni oli molempikätinen, hänet pakotettiin oikeakätiseksi. Tämä taiteilijalapseni ei ikinä oppinut kynäotetta, vaan piti aina kynää kuin piirtäisi. Hän ei siis läpäissyt neuvolan ikätasoista merkkipaalua edes aikuisena - osaa kynäotteen.
Olen melko huolissani meidän koululaitoksesta, joka on viritetty sen heikoimman mukaan. Todelliset lahjakkuudet turhaantuvat tai muuten vain hukkaantuvat. Jos on matemaattisesti lahjakas, joita totta vie tarvitaan, kuten Gaudinkin esimerkki osoittaa, niin tasapäistävä koulutus hukkaa nämä lahjakkuudet. Olen kuullut useita kommentteja, minkä vuoksi lahjakkaita ei tulisi laittaa keskenään. Mielestäni ne ovat kaikki vääriä. Olen itse elänyt oppikoulun ja tasokurssien aikaa - tietysti pärjäsin mukana ja joku voi sanoa, että helppohan minun on sanoa, mutta ei - koululaitos kaipaisi muuta uudistusta kuin kurssimuotoisuus. Ongelmalähtöinen opetus on jo hyvä yritys siihen suuntaan.
Nuoret naiset saivat kulttuuriannoksensa täyteen Sagrada Familiassa ja loppupäivän vain oleilevat. Käyvät hakemassa lähikaupasta pizzan, jonka lämmittävät uunissa. Me käymme rouvan kanssa syömässä yhdessä ravintolassa ja täytyy sanoa, ettei ruoka tälläkään kertaa ole hyvää. Ensiksikin se on eri mitä tilasin, mutta koska sen tuleminen kesti niin kauan niin en pyydä vaihtamaan. Eräällä ystävälläni on tapa katsoa aina netistä paljonko pisteitä kullekin ruokapaikalle on annettu. Me rouvan kanssa yritämme aina katsoa, onko siellä paikallisia syömässä. Täällä on. Olisi varmaan pitänyt ottaa tapaksia.
Mekin kulutamme loppupäivän vain oleillen. Emme väkisin ahmi kulttuurielämyksiä. Ja Gaudin kirkko jätti sellaisen tunnelman, joka on kuin kesäisessä auringoisessa metsässä kävelisi yksin. Kuin valo tulee puiden lehvästön lävitse. Tuulee ja puiden lehdet havisevat. Sellainen kiireettömän kesäpäivän kävelyretki. Tunnelma jota ei halua rikkoa.
Unelmasta voi tulla myös painajainen. Jos New Yorkista on sanottu ettei se koskaan nuku, niin La Ramblasta voi sanoa samaa. Katu on jatkuvasti kuin elävä eläin, joka kuhisee elämää. Ihmisiä soljuu kadun poikki läpi vuorokauden. Aluksi voi tuntua hyvältä ajatus asua La Ramblan varrella. Unelmasta tulee helposti painajanen vaikkapa vanhuksille, joiden uniaika vähenee ikääntymisen myötä. Yölliset heräilyt tulevat herkemmiksi. Jos vuoden jokainen aamu pitäisi herätä humalaisten ääneen, niin voisi tulla tunne, että haluaa muuttaa vähän kaemmaksi La Ramblalta. Nuorelle bilettäjälle taas on vaikea keksiä parempaa paikkaa. Suoraan ovesta ulos ja olet keskellä kaikkea hälinää. Luulen etten haluaisi pysyvästi asua La Ramblan varrella.
Eilinen ilta oli tuulisempi ja pilvisempi kuin aikaisemmat päivät. Tänään näyttää pilviseltä jo aamusta. Nuoret naiset halusivat tänään huvipuistoon. Minä saattaisin haluta käydä Camp Noulla, Barcelonan kotistadionilla. Yhden pelin olen viime syksynä Camp Noulla katsonut. Laulut jäivät erityisesti mieleen ja Neymarin nöyryys pelaamisessa. Tämä päivä ei vaikuta oikein hyvältä katukahvilassa istumiseen. Ainakaan ulkosalla kirjaa lukien.
Pricen kirja on mielenkiintoisempi kuin psykopaatteja käsittelevä kirja. Pricen kirjaa Right First Time lukiessa tulee mieleen monta hyvää ideaa omaa työtä ja väitöskirjaa varten. Väitöskirjaa varten koko ajan ajatukset ovat valppaana. Miettii miten tämä ja tämä liittyy väitöskirjaan. Yksi artikkeli enää ehkä on kirjoitettava. Johdantoa kirjoittelen koko ajan mielessäni. Ajatukset ovat keskittyneet lukiessa siihen, miten tämä liittyy väitöskirjaan.
Pricen kirja olisi ollut myös loistavaa lukemista esimerkiksi niille tilastotieteen kursseille, joita eri tutkintoihin olen tehnyt. Olen tentit läpäissyt, mutta isommalti tentit eivät ole mieleen jääneet. Pricen kirja olisi voinut olla vaikkapa proseminaarin aiheena. Kirjan esimerkit ovat käytännöllisiä, eikä vain abstrakteja mielenharjoituksia.
Muistan esimerkiksi Joensuun yliopistossa suorittaneeni filosofian kurssin, jossa opettaja yritti tehdä filosofiasta käytännönläheistä tekemällä itse kurssin. Ei vain viittaamalla eri filosofeihin ja heidän ajatuksiinsa. Vieläkin mielessä on keskusteluja 25 vuoden takaa.
Näin yöllä unta, että olin hukannut rouvani, kun kuljimme unessa kaksistaan. Huusin häntä. En tiedä huusinko oikeasti ääneen. Mutta hän oli hävinnyt. Heräsin ja vieressä näytti nukkuvan, kuten jo lähes 25 avioliittovuoden jälkeen.
Tutkija Gottman tutki pitkiä parisuhteita, jopa 30 vuotta kestäneitä ja löysi neljä piirrettä, jotka olivat pitkään yhdessä oleville pareille tyypillisiä. Kyky rauhoittaa itsensä, kyky kuunnella ja kertoa oma mielipiteensä provosoitumatta toisen mielipiteistä, kyky osoittaa ymmärtävänsä kumppanin mielentilan, vaikka ei olisi hänen kanssaan samaa mieltä ja harjoitella nämä taidot niin että ne ovat automaattisia. Minulla on näillä kotisivuilla testit omaa parisuhdettaan varten. Siis onko nämä parisuhdetaidot.
Kuka tahansa voi tunnistaa, kun puolisot puhuvat toisilleen, että osaavatko he pitkän parisuhteen taidot. Sen voi tunnistaa vaikkapa pariskunnasta joka puhuu vierasta kieltä. Gottman pystyi sanomaan vähän aika pariskuntien kanssa ollessaan, yli 90 % varmuudella, onko tämä pariskunta yhdessä kahden vuoden kuluttua. Vitsailtiin, ettei Gottman ollut suosittua juhlaseuraa.
Me ajattelimme järjestää rouvani kanssa taas parisuhteen juhlistamisjuhlat, kuten silloin kun olimme ollet 20 vuotta naimisissa. Kutsumme mukaan niitä, jotka olivat jo häissämme 25 vuotta sitten. Ja niitä jotka ovat tulleet ystäviksemme myöhemmin. Monilla ystävistämme on myös pitkä parisuhde. Yhteisiä juhlia ei ole koskaan liikaa. On oikeastaan sääli, että elämä kuluu ilman ystävien keskeisiä juhlia.
Kun tapasimme vastikään ystäviämme, niin näki että kaikki olivat väsyksissä työntekemisestä. Työelämä tahtoo imeä kaikki mehut, kun monet ovat asemassa, jossa täytyy ratkaista kaikenlaisia ongelmia. Monet työelämän ongelmat johtuvat siitä, etteivät työt ole järjestetty parhaalla mahdollisella tavalla. Pricen kirjassa kirjoitetaan useaan otteeseen, että " work smarter, not harder" eli työt voi tehdä fiksummin, eikä se vaadi että niitä pitäisi tehdä enemmällä työllä.
Terveyden- ja varsinkin sosiaalihuolto ovat tästä loistavia esimerkkejä, joissa tehdään enemmän, ei fiksummin.
Pilvet ovat hieman hajaantuneet, niin että jopa aurinko pilkottaa niiden välistä kuin Gaudin metsässä. Barcelonan aamu kutsuu aamupalalle. Johonkin paikkaan, jossa nauttia aamupalaa. Ja kävelyretkelle Barcelonan taivaan alle.Kirkkaana säteilevien auringonsäteiden kujalle. Raitiovaunuja ei enää näe.
4.3.15 Barcelona
Pitkänäperjantaina matkasimme Gaudin mestariluomukseen - Sagrada Familia-kirkkoon. Gaudi oli jo pienestä pojasta innostunut orgaanisista muodoista. Sagrada Familia on kuin metsässä kävelisi. Kirkko hämmentää, koska kirkon katto on kuin puiden latvat ja niiden läpi tuleva valo. Silmän täytyy totutella näkyyn, koska kirkossa on usein korkealle nousevat seinät ja korkealla oleva katto, joka ikään kuin sulkee sisäänsä. Puiden alla kulkiessa katto on auki. Kuin Gaudin luoma tunnelma löisi ällikällä - kohta tuuli heiluttaa latvoja ja taivas pilkottaa eri paikoista tuulen voimasta. Kirkko on paljon hienompi sisältä kuin ulkoa.
Se on metsän jumalan salissa kulkisi. Kuin suomalaiseen luonnonuskoon sopiva. Sanalla sanoen upea. Se että ihmisiä on sisällä tuhansia häiritsee hieman. Mutta kuulokkeet jotka kertovat kirkon tarinaa auttavat sulkeutumaan omaan kokemukseen. Kokemus on niin hämmentävä, että se jopa liikuttaa. Kuin metsässä kävelisi aurinkoisena päivänä. Mitä arkkitehtuuria!
Gaudihan kuoli jäädessään raitiovaunun alle Barcelonassa. Hänen piirroksiaan nykyarkkitehdit tietokoneineen jäljittelevät - Gaudi teki kipsimallejaan ja kokeili ilman nykytietokoneiden matemaattisia apuja. Osa ihmisistä on vain selvästi toisia taitavampia.
Barcelonan metrokortti kahdelle päivälle on yllättävän kallis, 14 euroa. New Yorkissa viime syyskuussa koko viikko oli 25 dollaria. Barcelonan metro on siisti ja helppokulkuinen. Opastetaulut ovat yksinkertaisia, eikä erehtymisen mahdollisuutta ole. Jos New Yorkin metrossa käy erilaista tummaihoista laulajaa ja akrobaattia, niin Barcelonan metrossa koetetaan rahastaa invalidilla ja hänen raajojensa epämuotoisuudella. Useimmille epämuodostuneet raajat herättävät kuvotusta, eikä voi kuvitella oksitosiinin erittyvän. Oksitosiinin erittymisenhän on todettu olevan yhteydessä hyväntekeväisyyteen rahan antamisen kanssa.
Eurojackpotissa ei kukaan taaskaan voittanut, joten en minäkään voi ryhtyä mesenaatiksi paikallisille taiteilijoille.Meillä on sellainen suunnitelma, jos voitetaan suuri rahapotti. Yksi lapsistani avaa tänään näyttelynsä Lappeenrannassa. Ei olla avajaisissa.
Hän oli pienestä pitäen taitava piirtämään. Neuvolassa viisivuotiaana hänelle sanottiin, että täytyy valita jompikumpi käsi, jotta neuvolan muistiinpanoihin voidaan laittaa, että kumpikätinen lapsi on. Minun isäni oli molempikätinen, hänet pakotettiin oikeakätiseksi. Tämä taiteilijalapseni ei ikinä oppinut kynäotetta, vaan piti aina kynää kuin piirtäisi. Hän ei siis läpäissyt neuvolan ikätasoista merkkipaalua edes aikuisena - osaa kynäotteen.
Olen melko huolissani meidän koululaitoksesta, joka on viritetty sen heikoimman mukaan. Todelliset lahjakkuudet turhaantuvat tai muuten vain hukkaantuvat. Jos on matemaattisesti lahjakas, joita totta vie tarvitaan, kuten Gaudinkin esimerkki osoittaa, niin tasapäistävä koulutus hukkaa nämä lahjakkuudet. Olen kuullut useita kommentteja, minkä vuoksi lahjakkaita ei tulisi laittaa keskenään. Mielestäni ne ovat kaikki vääriä. Olen itse elänyt oppikoulun ja tasokurssien aikaa - tietysti pärjäsin mukana ja joku voi sanoa, että helppohan minun on sanoa, mutta ei - koululaitos kaipaisi muuta uudistusta kuin kurssimuotoisuus. Ongelmalähtöinen opetus on jo hyvä yritys siihen suuntaan.
Nuoret naiset saivat kulttuuriannoksensa täyteen Sagrada Familiassa ja loppupäivän vain oleilevat. Käyvät hakemassa lähikaupasta pizzan, jonka lämmittävät uunissa. Me käymme rouvan kanssa syömässä yhdessä ravintolassa ja täytyy sanoa, ettei ruoka tälläkään kertaa ole hyvää. Ensiksikin se on eri mitä tilasin, mutta koska sen tuleminen kesti niin kauan niin en pyydä vaihtamaan. Eräällä ystävälläni on tapa katsoa aina netistä paljonko pisteitä kullekin ruokapaikalle on annettu. Me rouvan kanssa yritämme aina katsoa, onko siellä paikallisia syömässä. Täällä on. Olisi varmaan pitänyt ottaa tapaksia.
Mekin kulutamme loppupäivän vain oleillen. Emme väkisin ahmi kulttuurielämyksiä. Ja Gaudin kirkko jätti sellaisen tunnelman, joka on kuin kesäisessä auringoisessa metsässä kävelisi yksin. Kuin valo tulee puiden lehvästön lävitse. Tuulee ja puiden lehdet havisevat. Sellainen kiireettömän kesäpäivän kävelyretki. Tunnelma jota ei halua rikkoa.
Unelmasta voi tulla myös painajainen. Jos New Yorkista on sanottu ettei se koskaan nuku, niin La Ramblasta voi sanoa samaa. Katu on jatkuvasti kuin elävä eläin, joka kuhisee elämää. Ihmisiä soljuu kadun poikki läpi vuorokauden. Aluksi voi tuntua hyvältä ajatus asua La Ramblan varrella. Unelmasta tulee helposti painajanen vaikkapa vanhuksille, joiden uniaika vähenee ikääntymisen myötä. Yölliset heräilyt tulevat herkemmiksi. Jos vuoden jokainen aamu pitäisi herätä humalaisten ääneen, niin voisi tulla tunne, että haluaa muuttaa vähän kaemmaksi La Ramblalta. Nuorelle bilettäjälle taas on vaikea keksiä parempaa paikkaa. Suoraan ovesta ulos ja olet keskellä kaikkea hälinää. Luulen etten haluaisi pysyvästi asua La Ramblan varrella.
Eilinen ilta oli tuulisempi ja pilvisempi kuin aikaisemmat päivät. Tänään näyttää pilviseltä jo aamusta. Nuoret naiset halusivat tänään huvipuistoon. Minä saattaisin haluta käydä Camp Noulla, Barcelonan kotistadionilla. Yhden pelin olen viime syksynä Camp Noulla katsonut. Laulut jäivät erityisesti mieleen ja Neymarin nöyryys pelaamisessa. Tämä päivä ei vaikuta oikein hyvältä katukahvilassa istumiseen. Ainakaan ulkosalla kirjaa lukien.
Pricen kirja on mielenkiintoisempi kuin psykopaatteja käsittelevä kirja. Pricen kirjaa Right First Time lukiessa tulee mieleen monta hyvää ideaa omaa työtä ja väitöskirjaa varten. Väitöskirjaa varten koko ajan ajatukset ovat valppaana. Miettii miten tämä ja tämä liittyy väitöskirjaan. Yksi artikkeli enää ehkä on kirjoitettava. Johdantoa kirjoittelen koko ajan mielessäni. Ajatukset ovat keskittyneet lukiessa siihen, miten tämä liittyy väitöskirjaan.
Pricen kirja olisi ollut myös loistavaa lukemista esimerkiksi niille tilastotieteen kursseille, joita eri tutkintoihin olen tehnyt. Olen tentit läpäissyt, mutta isommalti tentit eivät ole mieleen jääneet. Pricen kirja olisi voinut olla vaikkapa proseminaarin aiheena. Kirjan esimerkit ovat käytännöllisiä, eikä vain abstrakteja mielenharjoituksia.
Muistan esimerkiksi Joensuun yliopistossa suorittaneeni filosofian kurssin, jossa opettaja yritti tehdä filosofiasta käytännönläheistä tekemällä itse kurssin. Ei vain viittaamalla eri filosofeihin ja heidän ajatuksiinsa. Vieläkin mielessä on keskusteluja 25 vuoden takaa.
Näin yöllä unta, että olin hukannut rouvani, kun kuljimme unessa kaksistaan. Huusin häntä. En tiedä huusinko oikeasti ääneen. Mutta hän oli hävinnyt. Heräsin ja vieressä näytti nukkuvan, kuten jo lähes 25 avioliittovuoden jälkeen.
Tutkija Gottman tutki pitkiä parisuhteita, jopa 30 vuotta kestäneitä ja löysi neljä piirrettä, jotka olivat pitkään yhdessä oleville pareille tyypillisiä. Kyky rauhoittaa itsensä, kyky kuunnella ja kertoa oma mielipiteensä provosoitumatta toisen mielipiteistä, kyky osoittaa ymmärtävänsä kumppanin mielentilan, vaikka ei olisi hänen kanssaan samaa mieltä ja harjoitella nämä taidot niin että ne ovat automaattisia. Minulla on näillä kotisivuilla testit omaa parisuhdettaan varten. Siis onko nämä parisuhdetaidot.
Kuka tahansa voi tunnistaa, kun puolisot puhuvat toisilleen, että osaavatko he pitkän parisuhteen taidot. Sen voi tunnistaa vaikkapa pariskunnasta joka puhuu vierasta kieltä. Gottman pystyi sanomaan vähän aika pariskuntien kanssa ollessaan, yli 90 % varmuudella, onko tämä pariskunta yhdessä kahden vuoden kuluttua. Vitsailtiin, ettei Gottman ollut suosittua juhlaseuraa.
Me ajattelimme järjestää rouvani kanssa taas parisuhteen juhlistamisjuhlat, kuten silloin kun olimme ollet 20 vuotta naimisissa. Kutsumme mukaan niitä, jotka olivat jo häissämme 25 vuotta sitten. Ja niitä jotka ovat tulleet ystäviksemme myöhemmin. Monilla ystävistämme on myös pitkä parisuhde. Yhteisiä juhlia ei ole koskaan liikaa. On oikeastaan sääli, että elämä kuluu ilman ystävien keskeisiä juhlia.
Kun tapasimme vastikään ystäviämme, niin näki että kaikki olivat väsyksissä työntekemisestä. Työelämä tahtoo imeä kaikki mehut, kun monet ovat asemassa, jossa täytyy ratkaista kaikenlaisia ongelmia. Monet työelämän ongelmat johtuvat siitä, etteivät työt ole järjestetty parhaalla mahdollisella tavalla. Pricen kirjassa kirjoitetaan useaan otteeseen, että " work smarter, not harder" eli työt voi tehdä fiksummin, eikä se vaadi että niitä pitäisi tehdä enemmällä työllä.
Terveyden- ja varsinkin sosiaalihuolto ovat tästä loistavia esimerkkejä, joissa tehdään enemmän, ei fiksummin.
Pilvet ovat hieman hajaantuneet, niin että jopa aurinko pilkottaa niiden välistä kuin Gaudin metsässä. Barcelonan aamu kutsuu aamupalalle. Johonkin paikkaan, jossa nauttia aamupalaa. Ja kävelyretkelle Barcelonan taivaan alle.Kirkkaana säteilevien auringonsäteiden kujalle. Raitiovaunuja ei enää näe.
4.3.15 Barcelona