Sagrada Familia, kuin hiekkalinna
Sagrada Familia, kuin Lappeenrannan hiekkalinna
Gaudi uhrasi elämänsä viimeiset 40 vuotta kirkkoluomukseensa. Toimittaja kysyi Gaudilta, miltä hänestä tuntuu, kun hän ei ehdi nähdä kirkkoa valmiina.
- Jumalalla on kaikki maailman aika odottaa, Gaudi vastasi.
Kirkko näyttää kuin hiekkalinnalta ja on todella mielikuvituksellinen. Jonot ovat, kuten opaskirja kertoo pitkät, mutta netistä saa lippuja, jottei tarvitse jonottaa. Kun kaikilla tuntuu olevan älypuhelin tai iPad niin ihmettelee, miksi niitä jonoja on. Tai online-kohta on aivan tyhjä.
Teimme rouvan kanssa jotain, mitä emme ole ikinä ennen tehneet missään kaupungissa, joissa olemme vierailleet. Menimme sightseeing-turistiajelulle Gaudin rakennuksia katsomaan. Saimme bussin avoyläkerrasta ensimmäisen rivin paikat, joten näimme kaiken. Täytyy muuttaa käsityksensä turistiajeluista, koska sillä tavalla Barcelonaa näki paljon laajemmalta alueelta kuin koko viikon aikana olisi ehtinyt kävellä.
Ja sitten nähtiin ulkoa myös Camp Nou, Barcelonan jalkapallojoukkueen stadion, silloin 1980-luvulla myös kävin interraililla ollessani stadionin ulkopuolella. Muistan kuinka käveleminen kesti kauan katua pitkin ja usko meinasi repun kanssa jo loppua. Ehkä sinne itse stadionille kannattaa joku kerta mennä, kun menee katsomaan oikeasti Barcelonan peliä.
Barcelonassa on hienoja asuinalueita, eikä oikeastaan montakaan rumaa ja ränsistynyttä rakennusta näkynyt. Kysyin vaimoltani, että olisiko mahdollista, jos kaupunki on leimallisesti Gaudin arkkitehtuurikaupunki - muitakin arkkitehtejä turistibussin ohjelma luettelee - niin ei helposti rakenneta ihan mitä tahansa.
Nuorimmainen alkaa jo väsähtää kaupunkikiertelyyn ja haluaa jäädä hotellille. Kuukausi sitten Tukholmassa ja nyt Barcelonassa, ikää 12 vuotta ja yksin vanhempiensa kanssa. Murrosikäisille kannattaa ottaa kaveri mukaan, vanhempana pääsee helpommalla.
Iltapäiväunien jälkeen saamme nuorikon houkuteltua kaupungille. Hardrock cafe Barcelona on aivan kuin hullun mylly. Cafeen jälkeen käännymme ostoskadulle, joka on täynnä kauppoja mm. Benetton. Naiseni kiertävät taas kauppoja ja odottelen tuntitolkulla kauppojen ulkopuolella. Mietin jo, että tässä sitä vietetään syntymäpäivää - onhan tämäkin yksi tapa.
Yhtäkkiä päähäni tulee järkyttävä ajatus! Kymmenennentuhannen kaunottaren mentyä ohitseni minun aurinkolasien takaa tiiraavien silmien taakse syttyy kauhistuttava ajatus. Mitä jos mies ei kiinnostuisi naisista ollenkaan? Tämä ajatus ei sisällä mitään yhtäläisyyttä epävakaitten eikä nuorten häilyvyyttä seksuaalisuuden suuntautuneisuuden kanssa. Vaan siis aivan tykkänään mies ei edes katsoisi naisia? Millaista olisi sellaisen miehen elämä? Olisiko sellainen mies edes elossa? Gaudi ei hartaana uskovaisena mennyt koskaan naimisiin, vaan rakensi kirkkoa lopun elämäänsä. Bussiohjelman mukaan Gaudi oli jo hyvin nuorena lahjakas matematiikassa.
Siis ajatella, mies ei edes yrittäisi katsoa naisia? Olisiko hän ihmisvihaaja? Eräällä nuorella naisella oli hauska paita: I love haters. Ihmisvilinässä jäi pari muutakin paitaa mieleen: Running sucks ja What happens in Mallorca , stays in Mallorca. Viimeksi mainittu kirkkaan oranssipaita oli nuoren naisen päällä. Kaipaisin edelleen Tallinnassa ollutta paitaa: I do not need sex- my goverment fucks me everyday. Saisikohan sen täällä jossain kirjoitettua paitaan? Kataloniassa suosio olisi varmaan taattu.
Katalonialaiset ovat lyhyitä. Minä joka olen lyhyt, olen täällä kuin normaalimittainen. Paikalliset ovat minuakin lyhyempiä. Täällä minulla olisi ollut isommat valintamarkkinat naisten suhteen, koska en ole Woody Allen ja ne nuoruuden kesät vietin Tukholmassa, jossa on pitkiä naisia. Toisaalta minulla on jo katalonialaisen mittainen nainen, vaimoni varmaan muistuttaisi, jos asiasta keskusteltaisiin.
Perjantai-ilta on todella vilkas. Syntymäpäiväni voin valita ravintolan, jonne mennään. Kaikissa muissa, paitsi siellä Le Ville- ravintolassa, jossa olisi elämää jazz-musiikkia, musiikki pauhaa hirvittävän kovalla. Jälleen kerran kahden ruokalajin illallinen, johon kuuluu paikallinen punaviinipullo, maksaa vain 75 euroa kolmelle hengelle. Mikä meidän suomalaisten ravintoloissa maksaa? Ja on sanottava, että nimestään huolimatta - La Multa - punaviini on parempaa kuin espanjalainen olut, jota siis lähes kaikki terasseilla juovat.
Rouva ja nuorimmaiseni menevät hotellihuoneeseen ostoksineen, minä haluan vielä maistella hetken kulmakuppilan tunnelmaa. 1.25 euroa maksaa punaviinilasilliseni. Siis 1.25 euroa, mitä saat suomalaisesta kuppilasta samalla summalla, et edes vesilasillista? Mikä ihme meillä maksaa? Täällä hinnannosto karkoittaisi varmaan paikalliset noista kuppiloista, eikä turistien varaan kannata rakentaa tällä puolella Barcelonaa.
Matkakirjassani, joka kertoo, miten kauhea ala psykiatria on, Davies kertoo, että Amerikassa senaattori Chuck Grassley on se, joka käy kiinni noihin lääketehtaiden, yliopistojen ja yliopistoprofessoreiden väärinkäytöksiin. Davies ei kuitenkaan ole kovin vakuuttunut, että käytäntö, josta moni hyötyy, lakkaisi jotenkin olemasta. Se on kuin projekti Venäjällä - kaikki pitää lahjoa pienimmästä viskaalista suurimpaan, koska muuten projekti ei etene mihinkään. Samanlaista se lienee meillä Suomessakin ja Lappeenrannassakin - pitää omata oikeat suhteet, niin aseat etenevät. Muistan itse valtuustosta, kuinka kokeneet edustajat uhosivat - valtaa ei anneta, se on otettava. Se teki kaikesta kuvottavaa, mutta idealismini tarvitsikin juuri tuollaisen kolauksen. Että Suomi olisi korruptoitumaton. Turun-taudista on puhuttu, minulla oli Turusta kotoisin oleva potilas, joka sanoi työnsä kautta lappeenrantalaisten napapolitikkojen työskenneltyään, että meidän lappeenrantalaisten on turha puhua Turuntaudista. Turuntauti tarkoittaa tietysti Ilkka Kanervaa ja kumppaneita.
Davies kertoo, että psykiatrisen luokittelujärjestelmän tekijöistä DSM IV:ssä 56 % (95 henkilöllä) oli kytköksiä lääketeollisuuteen. Juuri valmistuneesta DSM 5:n tekijöistä 21/29 sai tuloja lääketeollisuudelta, mikä Daviesin mielestä tarkoitti sitä, että tieteellisesti todistamaton mielisairaudet ovat aivosairauksia ja niiden ensisijainen hoito on biologinen, heikentää psykiatrian uskottavuutta.
Davies kaivaa esille psykiatrian hoitojen historiaa. Emil Kraepelin ajatteli, että mielisairauksilla on biologinen syy. Bakteerit olivat suurina määrinä tietyissä elimissä, jotka tuli poistaa. Näin potilailta poistettiin "psykiatrisen hoidon nimissä" kehonosia: hampaita, nielurisoja, paksusuolta, pernaa ja kohtua. Kuolleisuus hoitoihin oli 5%, eli joka 20.kuoli, kun häntä "psykiatrisesti hoidettiin".
Psykiatrisille potilaille annettiin samassa hengessä myös malariterapiaa, potilaat sairastuivat malariaan, joten heillä oli sitten muita huolia. Malariakuumeen ajateltiin poistavan taudinaiheuttajat kehosta.
Myös insuliinisokkihoito oli muodissa 1900-luvun alussa. Insuliinilla potilas saatettiin pariksi tunniksi koomaan ja antamalla sokeria saatiin hänet kouristelemaan, millä ajateltiin olevan parantava vaikutus. Muistin ja puhekyvyn menetys oli hoidon seurauksena. Onkohan tämä alkoholisteilla taustalla, kun heillä on diabetes, saavat kouristuksia juodessaan kaksin käsin viinaa?
1940-luvulla tuli lobotomia, joka nosti psykiatrian arvon niin suureksi, että lobotoimian keksijä sai jopa Nobelin palkinnon 1949. Antonio Egas Moniz lienee epäilyttävimpiä Nobelin saaneita henkilöitä. Olisi hauska tietää, miten se oli edes mahdollista.
Davies niputtaa ECT:n eli sähköhoidon samaan puoskaroinnin sarjaan, mutta olen eri mieltä. Olen nähnyt monen vanhemman ihmisen voivan hyvin paljon paremmin hoidon jälkeen, kuin ennen sitä.
Davies on sitä mieltä, että meidän käsityksemme kärsimyksestä on muuttunut kohtalokkaasti. Enää ei mielletä, että kärsimyksellä on joku tarkoitus tai että se tarjoaa jonkun syvemmän itsensä löytämisen mielekkyyden. Davies kertoo, ettei hän paljon ole tehnyt työtä psykiatristen potilaiden kanssa, mutta se että jotenkin psykoosin tai syvän masennuksen kärsimys tekisi ihmisestä paremman niin siinä Davies pahasti romatisoi psyykkistä sairastamista. Hän on mielestäni täydellinen romantikko, sillä syvässä masennuksessa oleva ihminen ei kyllä koe "kärsimyksen mielekkyyttä".
Daviesin kanssa olen samaa mieltä siinä, ettei elämän jokaiseen vastoinkäymiseen tarvita pilleriä. En tiedä, onko sattumaa vai ei, mutta Davies ei ole toistaiseksi puhunut sanaakaan rauhoittavista ja unilääkkeistä, jotka lienevät oikeasti turhimmat psykiatriset lääkkeet. Unilääkkeistä jopa 50% perustuu placeboon, eli siihen että ihminen uskoo pillerin auttavan häntä nukahtamaan. Saas nähdä, ottaako Davies asian esille.
Davies uskoo, että psykiatrit halusivat erottautua muista puhetyöläisistä sillä, että säilyttivät itsellään oikeuden määrätä lääkkeitä. Ilman kunnollista koulutusta lääkkeiden määrääminen on villiä puuhaa, kuten Lappeenrannan seudulla venäläistä fenatsepaamia, jota Venäjällä ei edes luokitella diatsepaameihin, syövät tietävät. Sitä saa vapaasti Venäjällä apteekista - ja eikun pää sekaisin, ajattelevat monet lappeenrantalaiset sekapäihderiippuvaiset.
Täällä Barcelonassa ulkona on taas lämmintä. Tänään suuntaamme rannalle, oleilemaan ja ottamaan aurinkoa, jos se paistaa. Vielä pari päivää Espanjan lämpöä ja sitten paluu kotikonnuille. Kovasti on kotona tehtävää lomanlopuksi. Saas nähdä saako työmiehiä kiinni tekemään asioita, kun ei ole etukäteen varannut. No sen näkee sitten. Eikun aurinkolasit päähään ja kohti aamiaista - ehkä tuoreita hedelmiä taas tänä aamuna.
Isoäitini asui pienenä tyttönä samalla kylällä, josta Eino Leino on kotoisin. Isoäitini ei tuntenut Eino Leinoa, jonka päivää koko Suomi viettää. Juuri kukaan ei tunne isoäitiäni, mutta se tuskin häntä surettaisi. Minulle veri ei ole vettä sakeampaa, en lomallani tapaa varmaan kuin pari sukulaista. Enemmän tulee oltua yhdessä ystävieni kanssa, mikä on ehkä mukavampaakin tässä iässä.
6.7.2013
Gaudi uhrasi elämänsä viimeiset 40 vuotta kirkkoluomukseensa. Toimittaja kysyi Gaudilta, miltä hänestä tuntuu, kun hän ei ehdi nähdä kirkkoa valmiina.
- Jumalalla on kaikki maailman aika odottaa, Gaudi vastasi.
Kirkko näyttää kuin hiekkalinnalta ja on todella mielikuvituksellinen. Jonot ovat, kuten opaskirja kertoo pitkät, mutta netistä saa lippuja, jottei tarvitse jonottaa. Kun kaikilla tuntuu olevan älypuhelin tai iPad niin ihmettelee, miksi niitä jonoja on. Tai online-kohta on aivan tyhjä.
Teimme rouvan kanssa jotain, mitä emme ole ikinä ennen tehneet missään kaupungissa, joissa olemme vierailleet. Menimme sightseeing-turistiajelulle Gaudin rakennuksia katsomaan. Saimme bussin avoyläkerrasta ensimmäisen rivin paikat, joten näimme kaiken. Täytyy muuttaa käsityksensä turistiajeluista, koska sillä tavalla Barcelonaa näki paljon laajemmalta alueelta kuin koko viikon aikana olisi ehtinyt kävellä.
Ja sitten nähtiin ulkoa myös Camp Nou, Barcelonan jalkapallojoukkueen stadion, silloin 1980-luvulla myös kävin interraililla ollessani stadionin ulkopuolella. Muistan kuinka käveleminen kesti kauan katua pitkin ja usko meinasi repun kanssa jo loppua. Ehkä sinne itse stadionille kannattaa joku kerta mennä, kun menee katsomaan oikeasti Barcelonan peliä.
Barcelonassa on hienoja asuinalueita, eikä oikeastaan montakaan rumaa ja ränsistynyttä rakennusta näkynyt. Kysyin vaimoltani, että olisiko mahdollista, jos kaupunki on leimallisesti Gaudin arkkitehtuurikaupunki - muitakin arkkitehtejä turistibussin ohjelma luettelee - niin ei helposti rakenneta ihan mitä tahansa.
Nuorimmainen alkaa jo väsähtää kaupunkikiertelyyn ja haluaa jäädä hotellille. Kuukausi sitten Tukholmassa ja nyt Barcelonassa, ikää 12 vuotta ja yksin vanhempiensa kanssa. Murrosikäisille kannattaa ottaa kaveri mukaan, vanhempana pääsee helpommalla.
Iltapäiväunien jälkeen saamme nuorikon houkuteltua kaupungille. Hardrock cafe Barcelona on aivan kuin hullun mylly. Cafeen jälkeen käännymme ostoskadulle, joka on täynnä kauppoja mm. Benetton. Naiseni kiertävät taas kauppoja ja odottelen tuntitolkulla kauppojen ulkopuolella. Mietin jo, että tässä sitä vietetään syntymäpäivää - onhan tämäkin yksi tapa.
Yhtäkkiä päähäni tulee järkyttävä ajatus! Kymmenennentuhannen kaunottaren mentyä ohitseni minun aurinkolasien takaa tiiraavien silmien taakse syttyy kauhistuttava ajatus. Mitä jos mies ei kiinnostuisi naisista ollenkaan? Tämä ajatus ei sisällä mitään yhtäläisyyttä epävakaitten eikä nuorten häilyvyyttä seksuaalisuuden suuntautuneisuuden kanssa. Vaan siis aivan tykkänään mies ei edes katsoisi naisia? Millaista olisi sellaisen miehen elämä? Olisiko sellainen mies edes elossa? Gaudi ei hartaana uskovaisena mennyt koskaan naimisiin, vaan rakensi kirkkoa lopun elämäänsä. Bussiohjelman mukaan Gaudi oli jo hyvin nuorena lahjakas matematiikassa.
Siis ajatella, mies ei edes yrittäisi katsoa naisia? Olisiko hän ihmisvihaaja? Eräällä nuorella naisella oli hauska paita: I love haters. Ihmisvilinässä jäi pari muutakin paitaa mieleen: Running sucks ja What happens in Mallorca , stays in Mallorca. Viimeksi mainittu kirkkaan oranssipaita oli nuoren naisen päällä. Kaipaisin edelleen Tallinnassa ollutta paitaa: I do not need sex- my goverment fucks me everyday. Saisikohan sen täällä jossain kirjoitettua paitaan? Kataloniassa suosio olisi varmaan taattu.
Katalonialaiset ovat lyhyitä. Minä joka olen lyhyt, olen täällä kuin normaalimittainen. Paikalliset ovat minuakin lyhyempiä. Täällä minulla olisi ollut isommat valintamarkkinat naisten suhteen, koska en ole Woody Allen ja ne nuoruuden kesät vietin Tukholmassa, jossa on pitkiä naisia. Toisaalta minulla on jo katalonialaisen mittainen nainen, vaimoni varmaan muistuttaisi, jos asiasta keskusteltaisiin.
Perjantai-ilta on todella vilkas. Syntymäpäiväni voin valita ravintolan, jonne mennään. Kaikissa muissa, paitsi siellä Le Ville- ravintolassa, jossa olisi elämää jazz-musiikkia, musiikki pauhaa hirvittävän kovalla. Jälleen kerran kahden ruokalajin illallinen, johon kuuluu paikallinen punaviinipullo, maksaa vain 75 euroa kolmelle hengelle. Mikä meidän suomalaisten ravintoloissa maksaa? Ja on sanottava, että nimestään huolimatta - La Multa - punaviini on parempaa kuin espanjalainen olut, jota siis lähes kaikki terasseilla juovat.
Rouva ja nuorimmaiseni menevät hotellihuoneeseen ostoksineen, minä haluan vielä maistella hetken kulmakuppilan tunnelmaa. 1.25 euroa maksaa punaviinilasilliseni. Siis 1.25 euroa, mitä saat suomalaisesta kuppilasta samalla summalla, et edes vesilasillista? Mikä ihme meillä maksaa? Täällä hinnannosto karkoittaisi varmaan paikalliset noista kuppiloista, eikä turistien varaan kannata rakentaa tällä puolella Barcelonaa.
Matkakirjassani, joka kertoo, miten kauhea ala psykiatria on, Davies kertoo, että Amerikassa senaattori Chuck Grassley on se, joka käy kiinni noihin lääketehtaiden, yliopistojen ja yliopistoprofessoreiden väärinkäytöksiin. Davies ei kuitenkaan ole kovin vakuuttunut, että käytäntö, josta moni hyötyy, lakkaisi jotenkin olemasta. Se on kuin projekti Venäjällä - kaikki pitää lahjoa pienimmästä viskaalista suurimpaan, koska muuten projekti ei etene mihinkään. Samanlaista se lienee meillä Suomessakin ja Lappeenrannassakin - pitää omata oikeat suhteet, niin aseat etenevät. Muistan itse valtuustosta, kuinka kokeneet edustajat uhosivat - valtaa ei anneta, se on otettava. Se teki kaikesta kuvottavaa, mutta idealismini tarvitsikin juuri tuollaisen kolauksen. Että Suomi olisi korruptoitumaton. Turun-taudista on puhuttu, minulla oli Turusta kotoisin oleva potilas, joka sanoi työnsä kautta lappeenrantalaisten napapolitikkojen työskenneltyään, että meidän lappeenrantalaisten on turha puhua Turuntaudista. Turuntauti tarkoittaa tietysti Ilkka Kanervaa ja kumppaneita.
Davies kertoo, että psykiatrisen luokittelujärjestelmän tekijöistä DSM IV:ssä 56 % (95 henkilöllä) oli kytköksiä lääketeollisuuteen. Juuri valmistuneesta DSM 5:n tekijöistä 21/29 sai tuloja lääketeollisuudelta, mikä Daviesin mielestä tarkoitti sitä, että tieteellisesti todistamaton mielisairaudet ovat aivosairauksia ja niiden ensisijainen hoito on biologinen, heikentää psykiatrian uskottavuutta.
Davies kaivaa esille psykiatrian hoitojen historiaa. Emil Kraepelin ajatteli, että mielisairauksilla on biologinen syy. Bakteerit olivat suurina määrinä tietyissä elimissä, jotka tuli poistaa. Näin potilailta poistettiin "psykiatrisen hoidon nimissä" kehonosia: hampaita, nielurisoja, paksusuolta, pernaa ja kohtua. Kuolleisuus hoitoihin oli 5%, eli joka 20.kuoli, kun häntä "psykiatrisesti hoidettiin".
Psykiatrisille potilaille annettiin samassa hengessä myös malariterapiaa, potilaat sairastuivat malariaan, joten heillä oli sitten muita huolia. Malariakuumeen ajateltiin poistavan taudinaiheuttajat kehosta.
Myös insuliinisokkihoito oli muodissa 1900-luvun alussa. Insuliinilla potilas saatettiin pariksi tunniksi koomaan ja antamalla sokeria saatiin hänet kouristelemaan, millä ajateltiin olevan parantava vaikutus. Muistin ja puhekyvyn menetys oli hoidon seurauksena. Onkohan tämä alkoholisteilla taustalla, kun heillä on diabetes, saavat kouristuksia juodessaan kaksin käsin viinaa?
1940-luvulla tuli lobotomia, joka nosti psykiatrian arvon niin suureksi, että lobotoimian keksijä sai jopa Nobelin palkinnon 1949. Antonio Egas Moniz lienee epäilyttävimpiä Nobelin saaneita henkilöitä. Olisi hauska tietää, miten se oli edes mahdollista.
Davies niputtaa ECT:n eli sähköhoidon samaan puoskaroinnin sarjaan, mutta olen eri mieltä. Olen nähnyt monen vanhemman ihmisen voivan hyvin paljon paremmin hoidon jälkeen, kuin ennen sitä.
Davies on sitä mieltä, että meidän käsityksemme kärsimyksestä on muuttunut kohtalokkaasti. Enää ei mielletä, että kärsimyksellä on joku tarkoitus tai että se tarjoaa jonkun syvemmän itsensä löytämisen mielekkyyden. Davies kertoo, ettei hän paljon ole tehnyt työtä psykiatristen potilaiden kanssa, mutta se että jotenkin psykoosin tai syvän masennuksen kärsimys tekisi ihmisestä paremman niin siinä Davies pahasti romatisoi psyykkistä sairastamista. Hän on mielestäni täydellinen romantikko, sillä syvässä masennuksessa oleva ihminen ei kyllä koe "kärsimyksen mielekkyyttä".
Daviesin kanssa olen samaa mieltä siinä, ettei elämän jokaiseen vastoinkäymiseen tarvita pilleriä. En tiedä, onko sattumaa vai ei, mutta Davies ei ole toistaiseksi puhunut sanaakaan rauhoittavista ja unilääkkeistä, jotka lienevät oikeasti turhimmat psykiatriset lääkkeet. Unilääkkeistä jopa 50% perustuu placeboon, eli siihen että ihminen uskoo pillerin auttavan häntä nukahtamaan. Saas nähdä, ottaako Davies asian esille.
Davies uskoo, että psykiatrit halusivat erottautua muista puhetyöläisistä sillä, että säilyttivät itsellään oikeuden määrätä lääkkeitä. Ilman kunnollista koulutusta lääkkeiden määrääminen on villiä puuhaa, kuten Lappeenrannan seudulla venäläistä fenatsepaamia, jota Venäjällä ei edes luokitella diatsepaameihin, syövät tietävät. Sitä saa vapaasti Venäjällä apteekista - ja eikun pää sekaisin, ajattelevat monet lappeenrantalaiset sekapäihderiippuvaiset.
Täällä Barcelonassa ulkona on taas lämmintä. Tänään suuntaamme rannalle, oleilemaan ja ottamaan aurinkoa, jos se paistaa. Vielä pari päivää Espanjan lämpöä ja sitten paluu kotikonnuille. Kovasti on kotona tehtävää lomanlopuksi. Saas nähdä saako työmiehiä kiinni tekemään asioita, kun ei ole etukäteen varannut. No sen näkee sitten. Eikun aurinkolasit päähään ja kohti aamiaista - ehkä tuoreita hedelmiä taas tänä aamuna.
Isoäitini asui pienenä tyttönä samalla kylällä, josta Eino Leino on kotoisin. Isoäitini ei tuntenut Eino Leinoa, jonka päivää koko Suomi viettää. Juuri kukaan ei tunne isoäitiäni, mutta se tuskin häntä surettaisi. Minulle veri ei ole vettä sakeampaa, en lomallani tapaa varmaan kuin pari sukulaista. Enemmän tulee oltua yhdessä ystävieni kanssa, mikä on ehkä mukavampaakin tässä iässä.
6.7.2013