Sheldon Kopp - The Hanged Man- Psychotherapy and the Forces of Darkness, 1974 ( The Fool, Narri-kortti ) Tulla siksi joka on , Osa X
Sheldon Kopp – The Hanged Man – Psychotherapy and the Forces of Darkness, 1974
( The Fool, Narri- kortti ) Tulla siksi joka on , Osa X
Sheldon Koppin kirjan – Psykoterapia ja Pimeyden voimat vuodelta 1974- viimeinen luku on omistettu omaksi itseksi tulemiselle.
Länsimaisessa juutalaiskristillisessä perinteessä suora linja: kova työ, saavutukset ja edistys; houkutusten välttäminen, hyvän elämän eläminen, mennä kapeaa ja suoraa reittiä, yrittää saavuttaa koskaan saavuttamaton täydellinen Kristusluonne. Tätä suoraa reittiä on mentävä jos mielii pelastua – kristillisessä mielessä.
Itämaisessa Buddha-perinteessä on matkan kuvaajana ympyrä, tarvitsee vain tunnistaa, että jokainen meistä on jo Buddha. Meidän täytyy vain antautua omalle buddhaluonnollemme. Meidät erottaa Nirvanasta vain mayan illuusio. Todellinen luontomme on ympyrän keskellä, Atman, universaali minämme.
Koppin mukaan länsimaiset pitävät itämaisen buddhalaisuuden liian usein kohtalonuskona ja pessimisminä. Jatkuvana kärsimyksen kehänä. Jokaisen ihmisen karma on jo syntyessä, entisistä ja tulevista elämistä.
Kopp ei uskonut uudelleensyntymiseen. Mutta hän piti karman vertauskuvaa valaisevana – me synnymme ja kehitymme sellaisena kuin olemme, suurelta osin ilman omaa tahtoa.
Kopp sanoo että voimme yrittää selittää itseämme psykoanalyysin ajatuksin, että varhaiset perhekokemukset muokkaavat meitä. Mutta tällainen selitys on henkilökohtaisen onnettomuuden syynä kuin olisi syntynyt väärään taloon. Jos olisi asunut naapurissa, niin olisi muka onnellinen. Kukapa tietää, kysyy Kopp.
Perhe ja kulttuuri ympärillämme rohkaisee meitä parantamaan itseämme, kehittämään ”hyvän luonteen”. Koppin mukaan luonteen ja persoonallisuuden välinen ero on naamion oppia. Parhaimmillaan naamio peittää erot luonteeni ja persoonallisuuteni välillä, pahimmillaan hämmentää niin etten tiedä kuka olen.
Kopp uskoo että biologinen perimä ja mielivaltaiset olosuhteet molemmat tarjoavat mahdollisuuksia välttämättömille ilolle ja surulle. Onnellisuuden takeena on se, että hyväksyy persoonallisuutensa omakseen, eikä pyydä uutta jakoa, uutta sopimusta. En ehkä aina voita, mutta minun täytyy jatkaa pelaamista. Loppujen lopuksi, se on ainut peli kaupungissa.
Kohtaloaan vastaan taisteleminen, tahtoa jotain mihin ei pysty, vaatia että olisi joku toinen – on vain järjetöntä vaatimusta saada oma tapansa läpi. Se vain kutsuu lisää tarpeetonta kärsimystä.
On riittävästi siinä, että kestää kärsimyksensä. Lisävinkuminen ei auta – Miksi minä? Mitä tein että tämä tapahtui minulle.
Luonteenrakentaminen on todellisen luontonsa kieltämistä
Luonteenrakentaminen on Koppin mielestä paremman mallin etsimistä. Kopp ei enää toivo itselleen parempaa luontoa, vaan sitä että näkisi sen joka hänellä on paremmin ja selkeämmin. Ei ole Koppin mielestä tarpeen parantaa persoonallisuuttaan luonnettaan kehittämällä, eikä taistella kohtaloaan vastaan. Kopp ei rukoile: ” Jumala, jos vain tämän kerran, niin sitten minä… ( Mitä tahansa).
Jos en sano mitä tunnen, enkä sano mitä tarkoitan, enkä tee mitä sanon tekeväni, niin elämäni on vain passiivisena esineenä olemista – omassa elämässäni.
Jos olen valmis hyväksymään, omistamaan, aarteeni ( epäaarteeni), joka on persoonallisuuteni, niin olen valmis muuttamaan kohtalon päämääräkseni. Kun olen valmis antautumaan elämälleni sellaisena kuin se on, elämä antaa minulle sen sijaan että vain ottaisi.
Jotta voisin muuttaa kohtaloni päämääräkseni, Koppin mukaan pitää luopua romanttisesta tavasta kertoa enemmän kuin totuus. Täytyy esitellä itsellä itselleen itsensä sellaisena kuin on. Ja on turvallista, niin ehkä myös muille.
William Butler Yeats:
Sielun täytyy tulla omaksi pettäjäkseen,
Omaksi vapauttajakseen,
Yhdellä kertaa,
Peili täytyy kääntää kohti lamppua.
Elämä ilman tuskaa ei ole mahdollista
Kopp kertoo, että potilaat ( 1974) tulevat toivoen, että jos he vain parantaisivat persoonallisuuttaan riittävästi, jos he saavuttaisivat tietyn ” kypsyyden” tai ”mielenterveyden”, niin sitten he voisivat elää ongelmatonta elämää.
Koppin mukaan ihmisten ei tarvitse joksikin muuksi toivottomassa etsinnässään – täydellisen Suureen Äitiin uudelleenyhtymisen etsinnässä. Rauhaa ei ole kuin kuolemassa, ei ehkä sittenkään. Rauha syntyy siitä, että tulee omaksi itsekseen, eikä yritä olla jotain muuta kuin on.
Ehkä neuroosi ei ole mitään muuta kuin tapa taistella omaa tietään eteenpäin elämässä, yritys muuttaa muita, korjata kohtaloa tai epäonnistuminen antautua syvimmille toiveilleen ja minän tunteelleen. Jos emme saa omaa tietä, niin ei saa saada kukaan muukaan.
Jos ihminen aikoo elää elämäänsä täydesti, niin on katsottava silmää räpäyttämättä, mitä eteen tulee. Tajunnasta tai alitajunnasta. Idealisoitu kuva itsestämme ei ole muuta kuin varjomme kieltämistä. Aina meistä jotain jää pimeään, vaikka kuinka kaivaisimme varjoja. Ihmisellä on loputon harhakuva hallinnasta.
Pahaa ei voi välttää, se on muutettava hyväksymällä varjoinen puolemme. Kopp kirjoittaa, että sikäli hän itsensä tuntee, niin hänellä ei ole koskaan elämässään ollut puhdasta motiivia tehdä jotakin.
Filosofi Michel de Montaigne muistuttaa, että myös kuninkaat, filosofit ja ladyt käyvät vessassa.
Saksalainen psykiatri Levner kehitti ohjatun mielikuvaharjoituksen
Kopp kerto, että Levner kehitti Guided Affective Imageryn ( GAI) , jossa potilas kuvittelee esimerkiksi kuinka petoeläin tulee esille metsästä. Mieleikuvituksessa on luvallista kokea kaikki tunteet, pelko, raivo ja inho. Ja siinä voi rohkaistua lähestymään petoa, silittää ja syöttää sitä. Samalla tavoin kohdata kaikkia ahdistuksiaan ja pelkojaan – turvallisesti, mielikuvituksessa aluksi. Ahdistuksen tehokkain hoito on altistaminen, vaikka vain mielikuvituksessa aluksi. Pelätystä ja vihatusta tulee liittolainen ja jopa ystävä.
Kopp kirjoittaa myöhemmin, kuinka eri psykologisille tyypeille on olemassa erilaista etiikkaa, joka sopii juuri sille psykologiselle tyypille.
Psykoterapiaruno
Taistelu tuulimyllyjä vastaan ( Marcia Dienelt, 1973)
Tiedän että olen parempi, koska voin huonommin.
Mitä mukavampi olet, sen vaikeammaksi se käy.
Mitä vahvemmaksi kasvat, sen heikommaksi itsesi tunnet.
Et voi antaa sitä minulle, koska se on jo minulla.
En voi tulla pienemmäksi, koska et ole isompi ( hitto soikoon!)
Mitä enemmän hukassa olen, sen selvemmäksi kaikki käy.
Olen hämilläni, minun täytyy olla oikeassa paikassa.
Liikun pisimmälle, kun olen juuttunut paikalleni.
Pahin osa on tietää, että voin tehdä sen.
Turvallisimmat paikat ovat vaarallisimpia.
Mitä enemmän itken, sitä enemmän nauran.
Mitä enemmän yritän, sitä enemmän sinä naurat.
Mitä enemmän rakastan, sitä enemmän vihaan.
Mitä enemmän taistelen, sitä enemmän ystäviä minulla on.
En voi saada sinua rakastamaan itseäni, koska rakastat jo.
En ole erityinen, kukaan ei ole/kaikki ovat.
Annetaan lupa levätä, työskentelen kovemmin.
Kun lepään, kutsut sitä työksi.
Kun leikin, kutsut sitä työksi.
Kun teen työtä, kutsut sitä työksi. En voi sotkea niitä ( hemmetti!).
Koska en voi miellyttää tai suututtaa sinua, arvaan että minun
on tehtävä mitä haluan.
En voita, mutta ei minun tarvitse hävitäkään.
Ei ole voittamista eikä häviämistä, minun täytyy pitää , mitä minulla on.
Kopp kirjoittaa Bhagavad-Gitasta.
- Tee velvollisuutesi, aina, mutta ilman kiintymystä. Tätä kautta saavutat lopullisen totuuden. Tee työtä ilman ahdistusta tuloksista. Sinun tarvitsee vain löytää, kuka olet ja toimia sen mukaan. Persoonallisuutesi on sinun eikä kenenkään muun.
- On parasta tehdä oma velvollisuutensa vaikka kuinka epätäydellisesti, mieluimmin kuin miettiä muiden velvollisuuksia, vaikka kuinka täydellisesti. Tee oma velvollisuutesi, toisen velvollisuuden pohtiminen vie sinut suureen hengelliseen vaaraan.
- Paranna omaa elämääsi, oli se miten epätäydellistä tahansa, mieluimmin kuin toisten elämää, oli se miten täydellistä tahansa.
Kuuntelepa perheenjäseniäsi, ystäviäsi, työtovereitasi, uutisia – kuinka moni ottaa vastuun omista tekemisistään? Kuinka moni koettaa laittaa omien elämänvalintojensa syyn toisen ja jonkun muun kuin itsensä niskaan? Kuka moni sanoo, että minä tein virheen?
Koppin mukaan teemme virheen, jos kysymme itseltämme, olenko riittävän hyvä, onko riittävän arvokasta olla minä. Kuka olemme ja mitä teemme, on se joka meidän pitää olla ja tehdä. Se on Totuuden Teko.
Psykologisesti ajatellen monet ongelmamme alkoivat kun joku lapsena epäili arvoamme, tekemisiämme ja suorituksiamme.
Tarot-kortti, jokerikortti, Narri, on kyllin viisas kysyäkseen, kuka minä olen. Viattomasta ja avoimesti kohti tuntematonta – jotta voi tulla siksi joka on. Jos kortti on oikeinpäin, on tehnyt oikean valinnan. Väärinpäin, on sekoittanut identiteettinsä ja elää jonkun toisen elämää.
Kun on oma itsensä, niin illuusiot ovat karisseet siitä, mitä pitäisi olla. Ei pidä etsiä mitä muuta voisi olla, vaan mitä on ja elää buddhaluontonsa mukaan.
19.7.15 Lappeenrannassa
( The Fool, Narri- kortti ) Tulla siksi joka on , Osa X
Sheldon Koppin kirjan – Psykoterapia ja Pimeyden voimat vuodelta 1974- viimeinen luku on omistettu omaksi itseksi tulemiselle.
Länsimaisessa juutalaiskristillisessä perinteessä suora linja: kova työ, saavutukset ja edistys; houkutusten välttäminen, hyvän elämän eläminen, mennä kapeaa ja suoraa reittiä, yrittää saavuttaa koskaan saavuttamaton täydellinen Kristusluonne. Tätä suoraa reittiä on mentävä jos mielii pelastua – kristillisessä mielessä.
Itämaisessa Buddha-perinteessä on matkan kuvaajana ympyrä, tarvitsee vain tunnistaa, että jokainen meistä on jo Buddha. Meidän täytyy vain antautua omalle buddhaluonnollemme. Meidät erottaa Nirvanasta vain mayan illuusio. Todellinen luontomme on ympyrän keskellä, Atman, universaali minämme.
Koppin mukaan länsimaiset pitävät itämaisen buddhalaisuuden liian usein kohtalonuskona ja pessimisminä. Jatkuvana kärsimyksen kehänä. Jokaisen ihmisen karma on jo syntyessä, entisistä ja tulevista elämistä.
Kopp ei uskonut uudelleensyntymiseen. Mutta hän piti karman vertauskuvaa valaisevana – me synnymme ja kehitymme sellaisena kuin olemme, suurelta osin ilman omaa tahtoa.
Kopp sanoo että voimme yrittää selittää itseämme psykoanalyysin ajatuksin, että varhaiset perhekokemukset muokkaavat meitä. Mutta tällainen selitys on henkilökohtaisen onnettomuuden syynä kuin olisi syntynyt väärään taloon. Jos olisi asunut naapurissa, niin olisi muka onnellinen. Kukapa tietää, kysyy Kopp.
Perhe ja kulttuuri ympärillämme rohkaisee meitä parantamaan itseämme, kehittämään ”hyvän luonteen”. Koppin mukaan luonteen ja persoonallisuuden välinen ero on naamion oppia. Parhaimmillaan naamio peittää erot luonteeni ja persoonallisuuteni välillä, pahimmillaan hämmentää niin etten tiedä kuka olen.
Kopp uskoo että biologinen perimä ja mielivaltaiset olosuhteet molemmat tarjoavat mahdollisuuksia välttämättömille ilolle ja surulle. Onnellisuuden takeena on se, että hyväksyy persoonallisuutensa omakseen, eikä pyydä uutta jakoa, uutta sopimusta. En ehkä aina voita, mutta minun täytyy jatkaa pelaamista. Loppujen lopuksi, se on ainut peli kaupungissa.
Kohtaloaan vastaan taisteleminen, tahtoa jotain mihin ei pysty, vaatia että olisi joku toinen – on vain järjetöntä vaatimusta saada oma tapansa läpi. Se vain kutsuu lisää tarpeetonta kärsimystä.
On riittävästi siinä, että kestää kärsimyksensä. Lisävinkuminen ei auta – Miksi minä? Mitä tein että tämä tapahtui minulle.
Luonteenrakentaminen on todellisen luontonsa kieltämistä
Luonteenrakentaminen on Koppin mielestä paremman mallin etsimistä. Kopp ei enää toivo itselleen parempaa luontoa, vaan sitä että näkisi sen joka hänellä on paremmin ja selkeämmin. Ei ole Koppin mielestä tarpeen parantaa persoonallisuuttaan luonnettaan kehittämällä, eikä taistella kohtaloaan vastaan. Kopp ei rukoile: ” Jumala, jos vain tämän kerran, niin sitten minä… ( Mitä tahansa).
Jos en sano mitä tunnen, enkä sano mitä tarkoitan, enkä tee mitä sanon tekeväni, niin elämäni on vain passiivisena esineenä olemista – omassa elämässäni.
Jos olen valmis hyväksymään, omistamaan, aarteeni ( epäaarteeni), joka on persoonallisuuteni, niin olen valmis muuttamaan kohtalon päämääräkseni. Kun olen valmis antautumaan elämälleni sellaisena kuin se on, elämä antaa minulle sen sijaan että vain ottaisi.
Jotta voisin muuttaa kohtaloni päämääräkseni, Koppin mukaan pitää luopua romanttisesta tavasta kertoa enemmän kuin totuus. Täytyy esitellä itsellä itselleen itsensä sellaisena kuin on. Ja on turvallista, niin ehkä myös muille.
William Butler Yeats:
Sielun täytyy tulla omaksi pettäjäkseen,
Omaksi vapauttajakseen,
Yhdellä kertaa,
Peili täytyy kääntää kohti lamppua.
Elämä ilman tuskaa ei ole mahdollista
Kopp kertoo, että potilaat ( 1974) tulevat toivoen, että jos he vain parantaisivat persoonallisuuttaan riittävästi, jos he saavuttaisivat tietyn ” kypsyyden” tai ”mielenterveyden”, niin sitten he voisivat elää ongelmatonta elämää.
Koppin mukaan ihmisten ei tarvitse joksikin muuksi toivottomassa etsinnässään – täydellisen Suureen Äitiin uudelleenyhtymisen etsinnässä. Rauhaa ei ole kuin kuolemassa, ei ehkä sittenkään. Rauha syntyy siitä, että tulee omaksi itsekseen, eikä yritä olla jotain muuta kuin on.
Ehkä neuroosi ei ole mitään muuta kuin tapa taistella omaa tietään eteenpäin elämässä, yritys muuttaa muita, korjata kohtaloa tai epäonnistuminen antautua syvimmille toiveilleen ja minän tunteelleen. Jos emme saa omaa tietä, niin ei saa saada kukaan muukaan.
Jos ihminen aikoo elää elämäänsä täydesti, niin on katsottava silmää räpäyttämättä, mitä eteen tulee. Tajunnasta tai alitajunnasta. Idealisoitu kuva itsestämme ei ole muuta kuin varjomme kieltämistä. Aina meistä jotain jää pimeään, vaikka kuinka kaivaisimme varjoja. Ihmisellä on loputon harhakuva hallinnasta.
Pahaa ei voi välttää, se on muutettava hyväksymällä varjoinen puolemme. Kopp kirjoittaa, että sikäli hän itsensä tuntee, niin hänellä ei ole koskaan elämässään ollut puhdasta motiivia tehdä jotakin.
Filosofi Michel de Montaigne muistuttaa, että myös kuninkaat, filosofit ja ladyt käyvät vessassa.
Saksalainen psykiatri Levner kehitti ohjatun mielikuvaharjoituksen
Kopp kerto, että Levner kehitti Guided Affective Imageryn ( GAI) , jossa potilas kuvittelee esimerkiksi kuinka petoeläin tulee esille metsästä. Mieleikuvituksessa on luvallista kokea kaikki tunteet, pelko, raivo ja inho. Ja siinä voi rohkaistua lähestymään petoa, silittää ja syöttää sitä. Samalla tavoin kohdata kaikkia ahdistuksiaan ja pelkojaan – turvallisesti, mielikuvituksessa aluksi. Ahdistuksen tehokkain hoito on altistaminen, vaikka vain mielikuvituksessa aluksi. Pelätystä ja vihatusta tulee liittolainen ja jopa ystävä.
Kopp kirjoittaa myöhemmin, kuinka eri psykologisille tyypeille on olemassa erilaista etiikkaa, joka sopii juuri sille psykologiselle tyypille.
Psykoterapiaruno
Taistelu tuulimyllyjä vastaan ( Marcia Dienelt, 1973)
Tiedän että olen parempi, koska voin huonommin.
Mitä mukavampi olet, sen vaikeammaksi se käy.
Mitä vahvemmaksi kasvat, sen heikommaksi itsesi tunnet.
Et voi antaa sitä minulle, koska se on jo minulla.
En voi tulla pienemmäksi, koska et ole isompi ( hitto soikoon!)
Mitä enemmän hukassa olen, sen selvemmäksi kaikki käy.
Olen hämilläni, minun täytyy olla oikeassa paikassa.
Liikun pisimmälle, kun olen juuttunut paikalleni.
Pahin osa on tietää, että voin tehdä sen.
Turvallisimmat paikat ovat vaarallisimpia.
Mitä enemmän itken, sitä enemmän nauran.
Mitä enemmän yritän, sitä enemmän sinä naurat.
Mitä enemmän rakastan, sitä enemmän vihaan.
Mitä enemmän taistelen, sitä enemmän ystäviä minulla on.
En voi saada sinua rakastamaan itseäni, koska rakastat jo.
En ole erityinen, kukaan ei ole/kaikki ovat.
Annetaan lupa levätä, työskentelen kovemmin.
Kun lepään, kutsut sitä työksi.
Kun leikin, kutsut sitä työksi.
Kun teen työtä, kutsut sitä työksi. En voi sotkea niitä ( hemmetti!).
Koska en voi miellyttää tai suututtaa sinua, arvaan että minun
on tehtävä mitä haluan.
En voita, mutta ei minun tarvitse hävitäkään.
Ei ole voittamista eikä häviämistä, minun täytyy pitää , mitä minulla on.
Kopp kirjoittaa Bhagavad-Gitasta.
- Tee velvollisuutesi, aina, mutta ilman kiintymystä. Tätä kautta saavutat lopullisen totuuden. Tee työtä ilman ahdistusta tuloksista. Sinun tarvitsee vain löytää, kuka olet ja toimia sen mukaan. Persoonallisuutesi on sinun eikä kenenkään muun.
- On parasta tehdä oma velvollisuutensa vaikka kuinka epätäydellisesti, mieluimmin kuin miettiä muiden velvollisuuksia, vaikka kuinka täydellisesti. Tee oma velvollisuutesi, toisen velvollisuuden pohtiminen vie sinut suureen hengelliseen vaaraan.
- Paranna omaa elämääsi, oli se miten epätäydellistä tahansa, mieluimmin kuin toisten elämää, oli se miten täydellistä tahansa.
Kuuntelepa perheenjäseniäsi, ystäviäsi, työtovereitasi, uutisia – kuinka moni ottaa vastuun omista tekemisistään? Kuinka moni koettaa laittaa omien elämänvalintojensa syyn toisen ja jonkun muun kuin itsensä niskaan? Kuka moni sanoo, että minä tein virheen?
Koppin mukaan teemme virheen, jos kysymme itseltämme, olenko riittävän hyvä, onko riittävän arvokasta olla minä. Kuka olemme ja mitä teemme, on se joka meidän pitää olla ja tehdä. Se on Totuuden Teko.
Psykologisesti ajatellen monet ongelmamme alkoivat kun joku lapsena epäili arvoamme, tekemisiämme ja suorituksiamme.
Tarot-kortti, jokerikortti, Narri, on kyllin viisas kysyäkseen, kuka minä olen. Viattomasta ja avoimesti kohti tuntematonta – jotta voi tulla siksi joka on. Jos kortti on oikeinpäin, on tehnyt oikean valinnan. Väärinpäin, on sekoittanut identiteettinsä ja elää jonkun toisen elämää.
Kun on oma itsensä, niin illuusiot ovat karisseet siitä, mitä pitäisi olla. Ei pidä etsiä mitä muuta voisi olla, vaan mitä on ja elää buddhaluontonsa mukaan.
19.7.15 Lappeenrannassa