Sheldon Kopp - The Hanged Man - Psychotherapy and the Forces of Darkness, 1974 - Hirtetty Mies - Psykoterapia ja pimeyden voimat - Osa I
Sheldon Kopp – The Hanged Man – Psychotherapy and the Forces of Darkness, 1974
( ” Hirtetty Mies (Tarot-kortti) – Psykoterapia ja pimeyden voimat”) Osa I
Koppin kolmas kirja kertoo siis myös psykoterapiasta ja psykoterapiaan liittyvistä pimeistä voimista.
Hirtetty Mies (Tarot-kortti) – Psykoterapia ja pimeyden voimat
Kirja alkaa luvulla ” The Myth is Everyone´s Story” ( Myytti on jokaisen tarina). Kopp kuvaa kirjan alussa, kuinka valitamme elämäämme. Monesti ei ole ketään kuuntelemassa, saatikka, että olisi joku joka kykenisi tekemään valituksen aiheillemme jotain. Tavallisesti kun valitamme ei meillä ole seuranamme kuin muita valittajia, jotka ehkä yhtyvät päivittelemään valituksen aihettamme.
Kuin ne juutalaisen mytologian 36 piilossa oleva miestä, joiden tehtävänä on valittaa maailman kohtaloa, kykenemättä vaikuttamaan kärsimykseen ollenkaan. Jos nuo 36 miestä lakkaavat valittamasta, niin maailma lakkaa olemasta.
Kopp muistuttaa itseään tuossa valituksen maailman hulluuden tilassa , maailmassa joka tuntuu olevan täynnä kärsimystä ja vailla merkitystä – voin tulla vain siksi joka olen. Ja voin elää vain tätä erityistä elämää, joka minulle on annettu. Ainoa merkitys on minulle jatkaa elämistä. Tuntea eläväni kokonaan. Löytää elämästä niin paljon kuin jaksan ottaa vastaan. Ei välttämättä etsiä parannusta tai muutosta, mutta rohkeutta nähdä kaikki. Jokainen yksityiskohta elämässäni. Ilman toivoa mistään muutoksesta.
Kopp kertoo, että välillä hän on niin täynnä elämää ja kokemuksiaan, ettei tiedä mitä tekisi. Hän ei ole yksikään noista 36 pyhimyksestä, jotka surevat maailman kohtaloa.
Kopp kirjoittaa Raamatun miehestä, joka meni Sodomaan ja koetti varoittaa ihmisiä heidän päälle tulevasta rangaistuksesta syntiensä tähden. Kukaan ei kuunnellut mies. Mies itse tajusi, ettei hän kykenisi muuttamaan ihmisiä. Jos hän itse jatkaa varoituksiaan, niin häntä kuuntelemattomat voivat MUUTTAA lopulta hänet.
Kopp kirjoittaa, ettei hän harjoita psykoterapiaa siksi, että hän pelastaisi muut ihmiset heidän hulluudeltaan, vaan siksi että säilyttäisi sen mitä on jäljellä hänen omasta mielenterveydestään. Ei parantaakseen muita, vaan parantaakseen itsensä.
Kopp kirjoittaa, ettei hän tosiasiallisesti ymmärrä omaa paikkaansa ajassa ja tilassa, siinä jossa hän elää. Hän on aina uudestaan täynnä kunnioitusta niitä maallisia kokemuksia kohtaan, joita hänen mielensä ei voi ymmärtää. Kuinka hänellä voi olla jotain niin hienoa kuin käsi? Kuinka jokaisella ihmisellä on oma ainutlaatuinen minuutensa. On niin vaikea uskoa, että toiset ihmiset ovat lopulta toisia ihmisiä, eivät minua.
Joskus Kopp miettii, että jos hän oikeasti – joku kerta – kykenisi menemään toisen ihmisen pään sisään ja näkemään todella hänen tavallaan, niin varmasti tällä hetkellä hän tulisi hulluksi.
Un(elm)ien viisaus Koppin mielestä
Niinä hetkinä, kun Koppista tuntuu ettei hänellä ole edes ihoa, vain raaka liha – hetki jolloin hän on haavoittuvainen, vastaanottavainen, ärtyisä, jatkuvan vaaran tunteessa, niinä hetkinä hän tarvitsee muita ihmisiä eniten. Paikantaakseen itsensä muiden ihmisten joukkoon. Kuunnellakseen heidän tarinoitaan. Silloin hän tarvitsee jonkun, joka kuuntelee häntä.
Sellaisina heikkouden hetkinä Koppista tuntuu, että hänen unensa ja unelmansa ovat luotettavampia kuin hänen valvekokemuksensa. Un(elm)illa on silloin profeetallista voimaa. Ei siinä mielessä, että ne ennustaisivat jotain tulevaa, vaan siinä mielessä, että ne valaisevat nykyisyyttä kun on silmät kiinni suljettuina. Silloin voi nähdä selkeästi.
Järki ei silloin sotke ajattelua, eikä sovinnainen viisaus vie väärille poluille. Sosiaalisten rituaalien suojaa antava vaikutus ei hämärrä näkemistä. Un(elm)issa voi nähdä kuka oikeasti on ja missä on juuri tällä hetkellä.
Kopp muistuttaa Jungin oikeasti todenneen, että unemme eivät ole muuta kuin viestejä kaiken yhdistävästä pimeästä sielustamme.
Jos unet ovat ihmisen perustavan laatuisten taistelujen, ilojen ja ristiriitaisuuksien sisäisiä ilmentymiä, niin myytit ovat niiden ulkoisia ilmentymiä. Koppin mukaan meistä on tullut niin valistuneita ettemme usko enää myytien viisauteen.
Kopp kirjoittaa, että jos emme ole liian sofistikoitunut, sivistynyt tai tiedeuskovainen, niin voimme olla avoimia myyttien viisaudelle. Ja tulla jopa myyttien opastamaksi. Myytteihin uskovat ihmiset ajattelevat , että maailma on vieläkin täynnä pimeitä ja kätkettyjä voimia.
Pandoran myytti
Pandora on kreikkalaisten myyttien mukaan ensimmäinen kuolevainen nainen maan päällä. Prometheus oli varastanut tulen Olympokselta, Zeus oli vihainen tapahtuneesta. Zeus loi kostoksi Pandoran ( nimi on ” kaikki lahjat omaava”), pahan naisen jota kaikki miehet himoitsivat.
Pandoralle Athena antoi taiteiden tuntemuksen, Afrodite teki kauniiksi, Hermes antoi oveluuden ja flirttailun taidon ja kun vielä päälle Pandorasta tehtiin suloinen nainen, joka ihaillen toivotettiin kuolevaisten joukkoon Prometheuksen veljen Epimetheuksen toimesta.
Pandoralla oli mukanaan Zeuksen antama laatikko, jota Zeus oli vannottanut, ettei sitä saa avata. Ei edes kurkistaa sisään. Pandora, kaikista lahjoistaan huolimatta, ei malttanut olla katsomatta laatikkoon, josta vapautuivat maailmaan kaikki kuolemansynnit ja paheet. Tämän nähdessään Pandora koetti nopeasti lyödä laatikonkannen kiinni, sillä seurauksella, että vain Toivo jäi laatikkoon.
Kärsimys ei tee meistä hyviä eikä pahoja. Yritämme välttää tuskaa ja kipua, mutta emme myöskään käänny pois siltä reunalta, mihin uteliaisuutemme johtaa.
Tarot-kortit psyykkisen muutoksen arkkityyppeinä
Jung yritti rakentaa siltaa yli maailmankirjallisuuden ja mytologian välille sekä nykyihmisen unien ja fantasioiden välille – arkkityypeillä. Koppin mielestä arkkityyppien käyttöä rajoittaa niiden voiman sitoutuminen niihin kulttuurisiin konteksteihin, joissa ne ovat syntyneet.
Tarot-kortit tarjoavat kuvia, jotka eivät ole niin sidoksissa kontekstiin, aikaan ja yksilöllisiin kokemuksiin. Varhaisimmat Tarot-kortit tunnetaan vuodelta 1390 eKr, mutta Koppin kirjassaan käyttämät kuvat ovat peräisin ehkä jo egyptiläisten pyhistä kirjoituksista.
Tarot-kortteja on 78 kappaletta pakassa. Minor Arcana sisältää 56 korttia jotka jakaantuvat neljään eri maahan nykyisten pelikorttien edeltäjinä. 22 Major Arcana -lisäkorttia (joita Kopp kirjassaan käsittelee) muodostavat yhdessä 56 kortin kanssa ennustuskorttipakan, jolla on sanottu olevan kyky lukea mennyttä ja nykyisyyttä sekä ennustaa tulevaisuutta.
Koppin mielessä ei ole kuitenkaan tulevaisuuden ennustaminen, koska Tarot-kortit ovat hänen mielestään huono oraakkeli. Mutta Tarot-kortit voivat kertoa ihmisen ajattomista huolista ja kuvia katsoessa voi luottaa vain omaan subjektiivisiin päätelmiinsä.
Tarot-kortit voivat kertoa universaalista viisaudesta, jota ihmiskunta on jakanut toisilleen luullessaan tunnistavansa psyyken arkkityyppisiä yrityksiä viisastua. Tarot-kortit on luettu mustaan magiaan liittyväksi alkemian, astrologian, numerologian ja noituuden tavoin. Musta magian tavoitteena on pidetty vallanhimoa.
Koppin tavoitteena on Tarot-korttien kautta sekä itsensä että psykoterapiapotilaittensa kätkettyjen voimavarojen vapauttaminen. Tiede, sivistys ja perinteinen viisaus ovat osin estäneet ihmistä käyttämästä kaikkia voimavarojaan.
Tiedon puusta Edenin paratiisissa syöminen tarkoittaa Koppille, että on niin kuin jumalat eli löytää itsestään ne ominaisuudet, jotka ovat syvällisimmin inhimillisiä.
Tarot-korteissa on voimakas symbolinen hahmo - Narri ( jokerihahmo), joka naiivin pelottomasti tuijottaa horisonttiin. Hänellä on kädessään valkoinen ruusu, koira jaloissaan, käärme kiertelee poispäin sumuun ja lompakko täynnä käyttämätöntä tietoa. Kun Narri-kortti on oikein päin, niin se kertoo luovista henkisistä valinnoista, jotka täytyy tehdä huolella.
Kun Narri-kortti on ylösalaisin, se varoittaa virheistä, epäonnistumista ja siitä, että joskus elämä huiputtaa meitä.
Taikuri-kortti on täynnä niitä ominaisuuksia, joita Hölmö-kortti vain lupaa. Yksi käsi on kohti taivasta, toisen käden sormet osoittavat maahan. Taikuri saa voimansa taivaasta, mutta se ilmenee jokapäiväisen elämän suorissa kokemuksissa. Horisontaalin 8 on taikurin pään päällä ja itsensä nielevä käärme muodostaa taikurin toogan vyönsoljen – molemmat ovat ikuisuuden symboleja. Pöydällä taikurin edessä on hänen komennossaan ilma, tuli, vesi ja maa, jotka edustavat ”maata” Minor Arcanassa”. Padat ennustavat taistelua ja epäonnea, ruudut seikkailua ja kunniaa, hertat rakkautta ja onnellisuutta sekä ruudut rahaa ja mielenkiintoa.
Jos Taikuri-kortti tulee oikein päin, niin se kertoo korkeamman Minän saavuttamisesta, henkilökohtaisen tahdon yhdistymisestä jumalaiseen merkitykseen. Mestaruuden, taidon ja vallan saavuttamisesta. Ylösalaisin Taikuri-kortti tarkoittaa tuhoavia voimia, halvaantumista heikkouteen ja päättämättömyyteen.
Kun Kopp alkoi tutkia kortteja, niin hän tunsi viehtymystä Narrin, Taikurin ja Hirtetyn miehen kortteihin. Hirtetty mies-kortti oikeinpäin kertoo ihmisen elämän paljastumisesta, oman henkilökohtaisen tietoisuutensa avautumisesta. Ylösalaisin Hirtetty mies-kortti kertoo vääristä profeetoista, ylimielisyydestä ja vastustuksesta hengellisille vaikutteille.
Myytit ja un(elma)et oman elämän selittäjinä
Kun Kopp tutki kortteja (1974) elämänsä vaiheessa, niin hän tiesi saavuttaneensa jotain mitä Taikuri-kortti lupaa, mutta samalla kun hän oli tullut mahdolliseksi guruksi, niin hän oli menettänyt Narrin viattomuuden, idealismin ja uteliaisuuden sekä spontaanisuuden. Taikurin viisaus uhkasi muuttua maailmaa nähneen miehen kyynisyydeksi. Aivokasvain uhkasi vielä viedä maagiset taikurin voimat, joista olisi tulossa merkityksettömiä.
Jälleen kerran Kopp itse oli joutunut palaamaan itse psykoterapiapotilaaksi – maksamaan vanhoja velkoja, etsimään pelastusta ja jälleen kerran löytämään oman tiensä.
Kopp toivoi, ettei hänen Hirtetty mies-korttinsa olisi pöydällä ylösalaisin. Ettei hän sortuisi väärään profetointiin, ylimielisyyteen ja hengellisyyden vastustamiseen, koska vain sillä tavalla hän voisi etsiä pelastusta tai ”roikkua hirressä”.
Kopp kirjoittaa, että primitiivisyys, un(elm)at ja myytit on nähty vain uskonnollisina todellisuuksina, vaikka ne muodostavat kiistattoman kulttuuripuolen elämässä.
Tarinoiden ja kokemusten merkitys ja syvyys on laimentunut tieteeseen ja järkeen. Ei kulttuuri ole sillä kehittynyt, että tiede selittää asioita. Selittäminen ei tyydytä. Tieteen selityskin on oman aikansa myytti myöhemmin. Aivotutkimusten nykyiset selitykset ovat huomisen myyttisiä jorinoita.
Olemme tieteellisten selitysten jälkeen yhtä hukassa ja eksyksissä kuin alkukantaisten maailmanluomismyyttien jälkeen. Ihmisillä on syvä tunne elämästä vieraantumisesta, elämänmerkityksen menettämisestä ja tyhjyydestä.
Teknologia, jonka lupaus oli onnellisuudesta, petti lupauksensa uudesta uljaasta maailmasta.
Runoilijat, ajattelijat ja sosiaalitieteilijät ovat Koppin mukaan (1974) alkaneet uudelleen kysellä myyttien ja unien todellisuutta. Palauttaa lapsuuden viisautta, viattomuuden voimaa ja alkukantaisuuden sivistystä. Löytää jälleen kadotetut eksistentiaaliset totuudet. Symbolismilla ja intuitiivisella lähestymistavalla.
Myyttien ja un(elm)ien redusointi yksinkertaisiksi asioiksi, jotka voimme selittää ja luulla siten ymmärtävämme täydellisemmin, tyhjentää kulttuurit myyteistä ja un(elm)ista, jotka kerran ihmisiä tukivat ja tarjosivat sisältöä elämään. Kopp varoittaa hyperrationaalisista yrityksistä selittää kaikki pois. Myytit eivät ole vain esiuskonnollisia tai uskonnollisia tarinoita.
Kopp kirjoittaa, että viimeisten vuosien aikana on tullut selväksi, ettei tiede pelasta meitä. Järki on vain huora, joka johtaa meitä harhaan. Pettymys on kaiken tuon avainsana.
Runoilija Archibald Mac Leish on kirjoittanut, että ” maailma lakkaa olemasta, kun metaforat (vertauskuvat) ovat kuolleet”.
Toisen maailmansodan jälkeen Eurooppa koetti palauttaa uskonsa un(elm)iin ja myytteihin. Kierkegaard keksittiin uudelleen, Platon ja Augustinus olivat Aristotelestä ja Aquinasta merkityksellisemmät. Sartre, Heidegger ja Jaspers toivat oman äänensä kuuluviin. Kyseenalaistivat filosofisen maailman perustukset, eivät hyväksyneet perinteisiä metafyysisiä kategorioita ja asettivat kyseenalaiseksi rationaalisen tieteellisen kyselyn.
Alan Watts, zeniläisyyden ja mystisyyden sanansaattaja, määritteli myytin: se miten teemme elämästämme järkevän mielikuvan. Jung korvasi Freudin unien selittäjänä. Unet eivät olleet oire, vaan merkitys.
Koppin mielestä merkittävin aikamme mytologi oli kuitenkin Joseph Campbell ( mm. Sankarin monet kasvot), jonka mielestä mytologialla on neljä tehtävää. Ensiksi mystinen tai metafyysinen tehtävä eli oman olemassaolomme edellytystemme yhteensovittaminen tietoisuuden kanssa. Toiseksi kosmologinen eli tehdä maailmassa olemisemme mielekkääksi. Kolmanneksi sosiologinen eli pätevöittää ja ylläpitää tiettyä sosiaalista järjestystä, mikä tietysti mahdollistaa mytologian käytön korruptioon ja selittäjien vallan lisäämiseen. Neljänneksi psykologinen eli myytti kantaa ihmisen läpi elämän, jopa vaikeiden transitiokausienkin yli.
Myyttien psykologista tehtävää Campbell pitää niiden tärkeimpänä tehtävänä, koska myytit vaihtelevat aikojen ja yhteiskuntien mukana, mutta jokaisella ihmisellä on kasvaessaan periaatteessa samanlaisia psyykkisiä ongelmia ratkaistavana.
Nykyiset tieteelliset totuudet ovat samanlaisia tulevaisuuden satuja, kuin ne mitä luemme lapsillemme iltasaduksi. Ne auttavat selviytymään nykyhetkestä seuraavaan hetkeen.
Koppin mielestä on mahdollista selittää un(elm)ia fysiologisten prosessien epifenomaalisina ilmentyminä. Tai mielenkiintoisen katkelmallisina ja runollisen tihentyneinä kokemuksina arkipäivän tapahtumien jäänteinä. Mutta kaikki ”objektivoivat reduktiot” eli esineellistävät pelkistämiset laimentavat sen rikkaan inhimillisen kokemuksen joka un(elm)iin sisältyy.
Kopp ei väitä tietävänsä kuinka un(elm)at voi selittää. Mutta hän on jo kauan sitten lakannut uskomasta Todellisuuteen. Hän mieluimmin valitsee oman subjektiivisuutensa rakastettavuuden ja kauhun kuin kylmät tieteelliset selitykset, jotka eivät ole ajan saatossa sen ”todellisempia” kuin Koppin omat fantasiat.
Jungin arkkityypit eivät auta ymmärtämään inhimillisiä kokemuksia yhtään paremmin, mutta ne Koppin mielestä sallivat syvemmän ja täydemmän kokemuksen hänen omasta elämästään. Arkkityypit avaavat aistit elämän laadulliselle kokemukselle. Sille omalle ja ainoalle elämälle.
8.3.15 Lappeenrannassa
( ” Hirtetty Mies (Tarot-kortti) – Psykoterapia ja pimeyden voimat”) Osa I
Koppin kolmas kirja kertoo siis myös psykoterapiasta ja psykoterapiaan liittyvistä pimeistä voimista.
Hirtetty Mies (Tarot-kortti) – Psykoterapia ja pimeyden voimat
Kirja alkaa luvulla ” The Myth is Everyone´s Story” ( Myytti on jokaisen tarina). Kopp kuvaa kirjan alussa, kuinka valitamme elämäämme. Monesti ei ole ketään kuuntelemassa, saatikka, että olisi joku joka kykenisi tekemään valituksen aiheillemme jotain. Tavallisesti kun valitamme ei meillä ole seuranamme kuin muita valittajia, jotka ehkä yhtyvät päivittelemään valituksen aihettamme.
Kuin ne juutalaisen mytologian 36 piilossa oleva miestä, joiden tehtävänä on valittaa maailman kohtaloa, kykenemättä vaikuttamaan kärsimykseen ollenkaan. Jos nuo 36 miestä lakkaavat valittamasta, niin maailma lakkaa olemasta.
Kopp muistuttaa itseään tuossa valituksen maailman hulluuden tilassa , maailmassa joka tuntuu olevan täynnä kärsimystä ja vailla merkitystä – voin tulla vain siksi joka olen. Ja voin elää vain tätä erityistä elämää, joka minulle on annettu. Ainoa merkitys on minulle jatkaa elämistä. Tuntea eläväni kokonaan. Löytää elämästä niin paljon kuin jaksan ottaa vastaan. Ei välttämättä etsiä parannusta tai muutosta, mutta rohkeutta nähdä kaikki. Jokainen yksityiskohta elämässäni. Ilman toivoa mistään muutoksesta.
Kopp kertoo, että välillä hän on niin täynnä elämää ja kokemuksiaan, ettei tiedä mitä tekisi. Hän ei ole yksikään noista 36 pyhimyksestä, jotka surevat maailman kohtaloa.
Kopp kirjoittaa Raamatun miehestä, joka meni Sodomaan ja koetti varoittaa ihmisiä heidän päälle tulevasta rangaistuksesta syntiensä tähden. Kukaan ei kuunnellut mies. Mies itse tajusi, ettei hän kykenisi muuttamaan ihmisiä. Jos hän itse jatkaa varoituksiaan, niin häntä kuuntelemattomat voivat MUUTTAA lopulta hänet.
Kopp kirjoittaa, ettei hän harjoita psykoterapiaa siksi, että hän pelastaisi muut ihmiset heidän hulluudeltaan, vaan siksi että säilyttäisi sen mitä on jäljellä hänen omasta mielenterveydestään. Ei parantaakseen muita, vaan parantaakseen itsensä.
Kopp kirjoittaa, ettei hän tosiasiallisesti ymmärrä omaa paikkaansa ajassa ja tilassa, siinä jossa hän elää. Hän on aina uudestaan täynnä kunnioitusta niitä maallisia kokemuksia kohtaan, joita hänen mielensä ei voi ymmärtää. Kuinka hänellä voi olla jotain niin hienoa kuin käsi? Kuinka jokaisella ihmisellä on oma ainutlaatuinen minuutensa. On niin vaikea uskoa, että toiset ihmiset ovat lopulta toisia ihmisiä, eivät minua.
Joskus Kopp miettii, että jos hän oikeasti – joku kerta – kykenisi menemään toisen ihmisen pään sisään ja näkemään todella hänen tavallaan, niin varmasti tällä hetkellä hän tulisi hulluksi.
Un(elm)ien viisaus Koppin mielestä
Niinä hetkinä, kun Koppista tuntuu ettei hänellä ole edes ihoa, vain raaka liha – hetki jolloin hän on haavoittuvainen, vastaanottavainen, ärtyisä, jatkuvan vaaran tunteessa, niinä hetkinä hän tarvitsee muita ihmisiä eniten. Paikantaakseen itsensä muiden ihmisten joukkoon. Kuunnellakseen heidän tarinoitaan. Silloin hän tarvitsee jonkun, joka kuuntelee häntä.
Sellaisina heikkouden hetkinä Koppista tuntuu, että hänen unensa ja unelmansa ovat luotettavampia kuin hänen valvekokemuksensa. Un(elm)illa on silloin profeetallista voimaa. Ei siinä mielessä, että ne ennustaisivat jotain tulevaa, vaan siinä mielessä, että ne valaisevat nykyisyyttä kun on silmät kiinni suljettuina. Silloin voi nähdä selkeästi.
Järki ei silloin sotke ajattelua, eikä sovinnainen viisaus vie väärille poluille. Sosiaalisten rituaalien suojaa antava vaikutus ei hämärrä näkemistä. Un(elm)issa voi nähdä kuka oikeasti on ja missä on juuri tällä hetkellä.
Kopp muistuttaa Jungin oikeasti todenneen, että unemme eivät ole muuta kuin viestejä kaiken yhdistävästä pimeästä sielustamme.
Jos unet ovat ihmisen perustavan laatuisten taistelujen, ilojen ja ristiriitaisuuksien sisäisiä ilmentymiä, niin myytit ovat niiden ulkoisia ilmentymiä. Koppin mukaan meistä on tullut niin valistuneita ettemme usko enää myytien viisauteen.
Kopp kirjoittaa, että jos emme ole liian sofistikoitunut, sivistynyt tai tiedeuskovainen, niin voimme olla avoimia myyttien viisaudelle. Ja tulla jopa myyttien opastamaksi. Myytteihin uskovat ihmiset ajattelevat , että maailma on vieläkin täynnä pimeitä ja kätkettyjä voimia.
Pandoran myytti
Pandora on kreikkalaisten myyttien mukaan ensimmäinen kuolevainen nainen maan päällä. Prometheus oli varastanut tulen Olympokselta, Zeus oli vihainen tapahtuneesta. Zeus loi kostoksi Pandoran ( nimi on ” kaikki lahjat omaava”), pahan naisen jota kaikki miehet himoitsivat.
Pandoralle Athena antoi taiteiden tuntemuksen, Afrodite teki kauniiksi, Hermes antoi oveluuden ja flirttailun taidon ja kun vielä päälle Pandorasta tehtiin suloinen nainen, joka ihaillen toivotettiin kuolevaisten joukkoon Prometheuksen veljen Epimetheuksen toimesta.
Pandoralla oli mukanaan Zeuksen antama laatikko, jota Zeus oli vannottanut, ettei sitä saa avata. Ei edes kurkistaa sisään. Pandora, kaikista lahjoistaan huolimatta, ei malttanut olla katsomatta laatikkoon, josta vapautuivat maailmaan kaikki kuolemansynnit ja paheet. Tämän nähdessään Pandora koetti nopeasti lyödä laatikonkannen kiinni, sillä seurauksella, että vain Toivo jäi laatikkoon.
Kärsimys ei tee meistä hyviä eikä pahoja. Yritämme välttää tuskaa ja kipua, mutta emme myöskään käänny pois siltä reunalta, mihin uteliaisuutemme johtaa.
Tarot-kortit psyykkisen muutoksen arkkityyppeinä
Jung yritti rakentaa siltaa yli maailmankirjallisuuden ja mytologian välille sekä nykyihmisen unien ja fantasioiden välille – arkkityypeillä. Koppin mielestä arkkityyppien käyttöä rajoittaa niiden voiman sitoutuminen niihin kulttuurisiin konteksteihin, joissa ne ovat syntyneet.
Tarot-kortit tarjoavat kuvia, jotka eivät ole niin sidoksissa kontekstiin, aikaan ja yksilöllisiin kokemuksiin. Varhaisimmat Tarot-kortit tunnetaan vuodelta 1390 eKr, mutta Koppin kirjassaan käyttämät kuvat ovat peräisin ehkä jo egyptiläisten pyhistä kirjoituksista.
Tarot-kortteja on 78 kappaletta pakassa. Minor Arcana sisältää 56 korttia jotka jakaantuvat neljään eri maahan nykyisten pelikorttien edeltäjinä. 22 Major Arcana -lisäkorttia (joita Kopp kirjassaan käsittelee) muodostavat yhdessä 56 kortin kanssa ennustuskorttipakan, jolla on sanottu olevan kyky lukea mennyttä ja nykyisyyttä sekä ennustaa tulevaisuutta.
Koppin mielessä ei ole kuitenkaan tulevaisuuden ennustaminen, koska Tarot-kortit ovat hänen mielestään huono oraakkeli. Mutta Tarot-kortit voivat kertoa ihmisen ajattomista huolista ja kuvia katsoessa voi luottaa vain omaan subjektiivisiin päätelmiinsä.
Tarot-kortit voivat kertoa universaalista viisaudesta, jota ihmiskunta on jakanut toisilleen luullessaan tunnistavansa psyyken arkkityyppisiä yrityksiä viisastua. Tarot-kortit on luettu mustaan magiaan liittyväksi alkemian, astrologian, numerologian ja noituuden tavoin. Musta magian tavoitteena on pidetty vallanhimoa.
Koppin tavoitteena on Tarot-korttien kautta sekä itsensä että psykoterapiapotilaittensa kätkettyjen voimavarojen vapauttaminen. Tiede, sivistys ja perinteinen viisaus ovat osin estäneet ihmistä käyttämästä kaikkia voimavarojaan.
Tiedon puusta Edenin paratiisissa syöminen tarkoittaa Koppille, että on niin kuin jumalat eli löytää itsestään ne ominaisuudet, jotka ovat syvällisimmin inhimillisiä.
Tarot-korteissa on voimakas symbolinen hahmo - Narri ( jokerihahmo), joka naiivin pelottomasti tuijottaa horisonttiin. Hänellä on kädessään valkoinen ruusu, koira jaloissaan, käärme kiertelee poispäin sumuun ja lompakko täynnä käyttämätöntä tietoa. Kun Narri-kortti on oikein päin, niin se kertoo luovista henkisistä valinnoista, jotka täytyy tehdä huolella.
Kun Narri-kortti on ylösalaisin, se varoittaa virheistä, epäonnistumista ja siitä, että joskus elämä huiputtaa meitä.
Taikuri-kortti on täynnä niitä ominaisuuksia, joita Hölmö-kortti vain lupaa. Yksi käsi on kohti taivasta, toisen käden sormet osoittavat maahan. Taikuri saa voimansa taivaasta, mutta se ilmenee jokapäiväisen elämän suorissa kokemuksissa. Horisontaalin 8 on taikurin pään päällä ja itsensä nielevä käärme muodostaa taikurin toogan vyönsoljen – molemmat ovat ikuisuuden symboleja. Pöydällä taikurin edessä on hänen komennossaan ilma, tuli, vesi ja maa, jotka edustavat ”maata” Minor Arcanassa”. Padat ennustavat taistelua ja epäonnea, ruudut seikkailua ja kunniaa, hertat rakkautta ja onnellisuutta sekä ruudut rahaa ja mielenkiintoa.
Jos Taikuri-kortti tulee oikein päin, niin se kertoo korkeamman Minän saavuttamisesta, henkilökohtaisen tahdon yhdistymisestä jumalaiseen merkitykseen. Mestaruuden, taidon ja vallan saavuttamisesta. Ylösalaisin Taikuri-kortti tarkoittaa tuhoavia voimia, halvaantumista heikkouteen ja päättämättömyyteen.
Kun Kopp alkoi tutkia kortteja, niin hän tunsi viehtymystä Narrin, Taikurin ja Hirtetyn miehen kortteihin. Hirtetty mies-kortti oikeinpäin kertoo ihmisen elämän paljastumisesta, oman henkilökohtaisen tietoisuutensa avautumisesta. Ylösalaisin Hirtetty mies-kortti kertoo vääristä profeetoista, ylimielisyydestä ja vastustuksesta hengellisille vaikutteille.
Myytit ja un(elma)et oman elämän selittäjinä
Kun Kopp tutki kortteja (1974) elämänsä vaiheessa, niin hän tiesi saavuttaneensa jotain mitä Taikuri-kortti lupaa, mutta samalla kun hän oli tullut mahdolliseksi guruksi, niin hän oli menettänyt Narrin viattomuuden, idealismin ja uteliaisuuden sekä spontaanisuuden. Taikurin viisaus uhkasi muuttua maailmaa nähneen miehen kyynisyydeksi. Aivokasvain uhkasi vielä viedä maagiset taikurin voimat, joista olisi tulossa merkityksettömiä.
Jälleen kerran Kopp itse oli joutunut palaamaan itse psykoterapiapotilaaksi – maksamaan vanhoja velkoja, etsimään pelastusta ja jälleen kerran löytämään oman tiensä.
Kopp toivoi, ettei hänen Hirtetty mies-korttinsa olisi pöydällä ylösalaisin. Ettei hän sortuisi väärään profetointiin, ylimielisyyteen ja hengellisyyden vastustamiseen, koska vain sillä tavalla hän voisi etsiä pelastusta tai ”roikkua hirressä”.
Kopp kirjoittaa, että primitiivisyys, un(elm)at ja myytit on nähty vain uskonnollisina todellisuuksina, vaikka ne muodostavat kiistattoman kulttuuripuolen elämässä.
Tarinoiden ja kokemusten merkitys ja syvyys on laimentunut tieteeseen ja järkeen. Ei kulttuuri ole sillä kehittynyt, että tiede selittää asioita. Selittäminen ei tyydytä. Tieteen selityskin on oman aikansa myytti myöhemmin. Aivotutkimusten nykyiset selitykset ovat huomisen myyttisiä jorinoita.
Olemme tieteellisten selitysten jälkeen yhtä hukassa ja eksyksissä kuin alkukantaisten maailmanluomismyyttien jälkeen. Ihmisillä on syvä tunne elämästä vieraantumisesta, elämänmerkityksen menettämisestä ja tyhjyydestä.
Teknologia, jonka lupaus oli onnellisuudesta, petti lupauksensa uudesta uljaasta maailmasta.
Runoilijat, ajattelijat ja sosiaalitieteilijät ovat Koppin mukaan (1974) alkaneet uudelleen kysellä myyttien ja unien todellisuutta. Palauttaa lapsuuden viisautta, viattomuuden voimaa ja alkukantaisuuden sivistystä. Löytää jälleen kadotetut eksistentiaaliset totuudet. Symbolismilla ja intuitiivisella lähestymistavalla.
Myyttien ja un(elm)ien redusointi yksinkertaisiksi asioiksi, jotka voimme selittää ja luulla siten ymmärtävämme täydellisemmin, tyhjentää kulttuurit myyteistä ja un(elm)ista, jotka kerran ihmisiä tukivat ja tarjosivat sisältöä elämään. Kopp varoittaa hyperrationaalisista yrityksistä selittää kaikki pois. Myytit eivät ole vain esiuskonnollisia tai uskonnollisia tarinoita.
Kopp kirjoittaa, että viimeisten vuosien aikana on tullut selväksi, ettei tiede pelasta meitä. Järki on vain huora, joka johtaa meitä harhaan. Pettymys on kaiken tuon avainsana.
Runoilija Archibald Mac Leish on kirjoittanut, että ” maailma lakkaa olemasta, kun metaforat (vertauskuvat) ovat kuolleet”.
Toisen maailmansodan jälkeen Eurooppa koetti palauttaa uskonsa un(elm)iin ja myytteihin. Kierkegaard keksittiin uudelleen, Platon ja Augustinus olivat Aristotelestä ja Aquinasta merkityksellisemmät. Sartre, Heidegger ja Jaspers toivat oman äänensä kuuluviin. Kyseenalaistivat filosofisen maailman perustukset, eivät hyväksyneet perinteisiä metafyysisiä kategorioita ja asettivat kyseenalaiseksi rationaalisen tieteellisen kyselyn.
Alan Watts, zeniläisyyden ja mystisyyden sanansaattaja, määritteli myytin: se miten teemme elämästämme järkevän mielikuvan. Jung korvasi Freudin unien selittäjänä. Unet eivät olleet oire, vaan merkitys.
Koppin mielestä merkittävin aikamme mytologi oli kuitenkin Joseph Campbell ( mm. Sankarin monet kasvot), jonka mielestä mytologialla on neljä tehtävää. Ensiksi mystinen tai metafyysinen tehtävä eli oman olemassaolomme edellytystemme yhteensovittaminen tietoisuuden kanssa. Toiseksi kosmologinen eli tehdä maailmassa olemisemme mielekkääksi. Kolmanneksi sosiologinen eli pätevöittää ja ylläpitää tiettyä sosiaalista järjestystä, mikä tietysti mahdollistaa mytologian käytön korruptioon ja selittäjien vallan lisäämiseen. Neljänneksi psykologinen eli myytti kantaa ihmisen läpi elämän, jopa vaikeiden transitiokausienkin yli.
Myyttien psykologista tehtävää Campbell pitää niiden tärkeimpänä tehtävänä, koska myytit vaihtelevat aikojen ja yhteiskuntien mukana, mutta jokaisella ihmisellä on kasvaessaan periaatteessa samanlaisia psyykkisiä ongelmia ratkaistavana.
Nykyiset tieteelliset totuudet ovat samanlaisia tulevaisuuden satuja, kuin ne mitä luemme lapsillemme iltasaduksi. Ne auttavat selviytymään nykyhetkestä seuraavaan hetkeen.
Koppin mielestä on mahdollista selittää un(elm)ia fysiologisten prosessien epifenomaalisina ilmentyminä. Tai mielenkiintoisen katkelmallisina ja runollisen tihentyneinä kokemuksina arkipäivän tapahtumien jäänteinä. Mutta kaikki ”objektivoivat reduktiot” eli esineellistävät pelkistämiset laimentavat sen rikkaan inhimillisen kokemuksen joka un(elm)iin sisältyy.
Kopp ei väitä tietävänsä kuinka un(elm)at voi selittää. Mutta hän on jo kauan sitten lakannut uskomasta Todellisuuteen. Hän mieluimmin valitsee oman subjektiivisuutensa rakastettavuuden ja kauhun kuin kylmät tieteelliset selitykset, jotka eivät ole ajan saatossa sen ”todellisempia” kuin Koppin omat fantasiat.
Jungin arkkityypit eivät auta ymmärtämään inhimillisiä kokemuksia yhtään paremmin, mutta ne Koppin mielestä sallivat syvemmän ja täydemmän kokemuksen hänen omasta elämästään. Arkkityypit avaavat aistit elämän laadulliselle kokemukselle. Sille omalle ja ainoalle elämälle.
8.3.15 Lappeenrannassa