Sheldon Kopp - The Hanged Man - Psychotherapy and the Forces of Darkness, 1974 ( Temperance, kohtuullisuus (Tarot-kortti) - persoonallisuuden karma Osa VI
Sheldon Kopp – The Hanged Man – Psychotherapy and the Forces of Darkness, 1974
( Temperance, kohtuullisuus (Tarot-kortti) – persoonallisuuden karma Osa VI
Koppin kirjan seitsemännessä luvussa puhutaan persoonallisuudesta. Kopp kirjoittaa, että hän jo varhain psykoterapeuttina jakoi Carl Rogersin näkemyksen potilaiden diagnosoinnista. Koppista on selvää, että kun vaikeuksissa oleva ihminen hakee apua häneltä, niin diagnosoinnissa vahvistetaan vain auktoriteetin ( psykologi, psykiatri tms) omia ajatuksia, asenteita ja käyttäytymistä apua hakevaa ihmistä kohtaan – sairas lääketieteellinen tapaus.
Koppin mielestä mielenterveysongelmien diagnosointi on (1974) pahimman luokan sosiaalista kontrollia, jossa hallitseva järjestys (establishment) on kykenevä leimaamaan ihmisiä, jotka ilmaisevat hallitsevalle luokalle poikkeavia mielipiteitä ja poikkeuksellista muissa ahdistusta herättävää käytöstä. Äärimmillään sellainen diagnosointi voi johtaa elinikäiseen pakkohoitoon Koppin mielestä. Lievimmillään kaikki mitä diagnoosilla leimattu ihminen tekee, katsotaan diagnoosilasien läpi.
Koppin kirjoituksen äänenpainot ovat tyypillisiä ajan antipsykiatrisille ajatuksille ja vaatimuksille laitoshoidon purkamisesta. On tavallaan koomista, että nyt runsas 40 vuotta myöhemmin osa julkisuudesta haluaisi psykiatriset laitokset takaisin.
Diagnoosi ja oireiden leimaaminen asettavat rajan psykoterapeutin ja potilaan välille
Koppin mielestä diagnoosit eivät ole hyvä asia. Kopp ei ollut lääkäri, eikä hän nykyaikana diagnooseja asettaisikaan. Suomalaisen järjestelmän mukaan psykiatrisen diagnoosin asettaa psykiatrian erikoislääkäri tai sellaisessa toimessa työskentelevä lääkäri. Ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa on kritisoitu psykiatrista diagnoosijärjestelmää ( DSM, Diagnostic and Statistical Manual of Mental disorders) Dark Side of Man:ksi. Ihmisen pimeäksi puoleksi, koska diagnoosien tekemiseksi havainnoidaan ihmisten puutteita, vikoja ja haittoja. Positiiviseksi psykiatriaksi nimetty liike on ryhtynyt ehdottamaan omaa järjestelmää, jossa havainnoidaan myös mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten hyviä ja vahvoja puolia.
Koppin mielestä mielenterveysongelmien diagnosointi aiheuttaa valtaepätasapainon terapeutin ja potilaan välille, mikä aiheuttaa sen, että terapeutin pitää olla voimakkaampi, viisaampi ja täten myös enemmän vastuussa potilaan toipumisesta.
Diagnosointi ei Koppin mielestä rohkaise potilasta tutkimaan itseään ilman pelkoja. Diagnosointi johtaa siihen, että potilasta arvostellaan, kritisoidaan ja ” yritetään parantaa”. Terapeutti näin tehdessään ei ole enää kärsivä kanssaihminen spontaaneine reaktioineen ja samaa elämää elävä psykoterapeuttinen pyhiinvaeltaja.
Kopp kirjoittaa itse luopuneensa potilaiden diagnosoinnista (1974). Tai silloin kun tarvitaan vakuutuslääketieteellisiin asiakirjoihin, niin silloin hän käyttää niitä, jotta potilaat saavat sosiaalietuutensa. Kaikki Koppin potilaat saivat diagnoosiksi ” neuroottinen depressio”, koska se tulee lähimmäksi sitä mistä hänen mielestään hänen potilaansa kärsivät – persoonallisesta ei-onnellisuudesta. Kopp ihmettelee sitä, että sen ajan Amerikassa (1974) emotionaalisia kärsimyksiä yhä miellettiin lääketieteellisiksi ongelmiksi.
Kopp muistuttaa, että ihmisten kokemusten luokittelu ja käsitteiden muodostaminen on ihmiselle tyypillistä – se helpottaa ja yksinkertaistaa elämäämme. Koppia itseään kiinnostaa enemmän kuinka hän tekee päätelmiä kanssaihmisistä, kuin miksi hän niitä tekee.
Jungin persoonallisuustyypit
Kopp on ihastunut Jungin tapaan luokitella ihmisten persoonallisuuksia.
Ihmisten luokittelua ovat historiassa harrastaneet Aristoteles Hippokrateen luokittelujen mukaan jo 400 vuotta ennen Kristuksen syntymää. Maa, ilma, tuli ja vesi olivat neljä peruselementtiä. Niistä muodostui käsitys verestä, limasta, mustasta sapesta ( melankoliasta) ja keltaisesta sapesta ( koleerisuudesta).
Keskiaikainen lääketiede alkoi puhua sangviinikosta (nopea, altis miellyttäville tunnekokemuksille, heikko ja nopeasti vaihtuvat mielenkiinnon kohteet). Flegmaatikko oli hidas, ei eloisa, rauhallinen ja vahva. Melankolikko oli altis surullisille tunnekokemuksille, hidas ja heikko. Koleerinen oli altis vihaisuudelle, emotionaalisesti nopea ja vahva.
Freud yritti luokitella ihmisiä neuroottisiin luonteisiin, psykoseksuaalisessa kehityksessään tiettyihin vaiheisiin juuttuneisiin ( oraalinen, anaalinen, fallinen ja genitaalinen).
Koppin mukaan kaikille tieteellisille, astrologisille, kirjallisille, esteettisille ja filosofisille ihmisten luokittelujärjestelmille on tyypillistä, että ne ovat joskus hyödyllisiä, usein harhaanjohtavia ja aina lopulta mielikuvitukseen perustuvia.
Koppin mielestä Jungin psykologisten tyyppien luokittelu on sekä hyvä että paha, sarja mielikuvia siitä millaisia ihmiset voisivat luokittelussa olla. Kaikkien psykologisten luokittelujen vaarana on se, että ne riisuvat ihmisiltä heidän inhimillisiä ominaisuuksia, kun heidän koetetaan avaimenreiästä sijoittaa käsitteellisiin luokitteluihin.
Jokainen ihminen on niin ainutlaatuinen, ettei hän taivu mihinkään luokitteluun tyhjentävästi. Luokittelu toimii vain ohjenuorana tämän ihmisen suhteen, ei koskaan kuolemattoman sielun omaavan ihmisen lopullisena määrittelynä.
Eikä luokittelujen puhtaita tyyppejä koskaan esiinny muualla kuin noissa luokitteluissa. Ne eivät koskaan kuvaa todellista elämää. Kaikki luokittelut ovat mielivaltaisia. Koppin mukaan on vielä tärkeää, ettei luokittelu rajoita toivoa, joka on mahdollista jokaiselle ihmiselle.
Koppin mielestä mielenterveysongelmista toipumisen toivo lepää sen varassa, että ihminen tunnistaa peruspersoonallisuutensa todellisen luonteen, antautuu sille ja tulee siksi, joka voi olla.
Kopp kirjoittaa, että meillä täytyy olla käytössämme jonkinlaisia luokitteluja, jotta voisimme havaintomme ja potilastapauksemme kautta alkaa ymmärtää yleistämisen kautta. Persoonallisuustyypit tarjoavat ohjeita ymmärryksen aloittamiseksi: ihmisten asenteiden ja kokemusten alustavaksi ymmärtämiseksi.
Persoonallisuustyypit auttavat ymmärtämään ja näkemään toisen henkilön näkökulmasta, ei olemaan leimakirveinä
Monet vuorovaikutusongelmat syntyvät eroista persoonallisuustyypeissä, kokemuksissa, ilmaisuissa ja orientaatiossa. Kukaan ei ole tavallaan oikeassa tai väärässä, terve tai neuroottinen, kypsä tai kypsymätön. Persoonallisuustyyppien ymmärtäminen auttaa psykoterapeuttia ymmärtämään potilasta hänen omin sanoin ja termein sekä estää psykoterapeuttia asettamasta omaa arvojärjestelmäänsä potilaaseen.
Persoonallisuustyypittelylle on Koppin mukaan tärkeää, että ne ovat reiluja ja hyödyllisiä. Ne eivät saa alentaa ihmistä. Kenestä tahansa on ok löytää itsensä tietystä persoonallisuustyypistä. Arvioiva kysymys ei ole ” Mitä tyyppiä hän on?”, vaan ” Kuinka hyvä hän on olemaan oma itsensä?”.
Persoonallisuustyypit tarkoittavat tiettyä tapaa havaita maailma. Kukaan meistä ei ole vapaa ennakkoluuloista, kun luokittelemme kanssaihmisiämme. Meidän vääristyneet näkemyksemme on aina pidettävä mielessä. Jokaiseen persoonallisuustyyppiin sisältyy etuja ja haittoja.
Perustavaa laatua oleva erottelu Jungin persoonallisuustyypeissä oli se, onko ihminen ulospäin ( ekstrovertti) vai sisäänpäin (introvertti) suuntautunut. Kopp muistuttaa, ettei kumpaankaan sisälly arvostelua. Ekstrovertti ei ole synonyymi menestyvälle, menevälle realistille. Eikä introvertti oudolle kömpelölle kirjatoukalle. Molemmat tyypit ovat Jungin luokittelussa tarpeellisia ja tarvitsevat toisiaan. Ne kuvaavat yleistä käyttäytymistapaa, ylimalkaan subjektiivista näkemystä ja elämäntyyliä.
Sekä ekstrovertillä että introvertilla on oma varjonsa, alitajuinen ja täydentävä puoli, jota Jung kutsuu alemmaksi toiminnoksi( inferior function). Persoonallisuuden molempien puolien tasapaino on kuvattu Tarot-kortissa Temperance – kohtuullisuus. Kortissa arkkienkeli Mikael kaataa elämän aineksia alitajunnan hopeisesta pikarista tietoisuuden kultaiseen maljaan. Mikaelin toinen jalka on maassa ja toinen vedessä, mikä tuo yhteen hengen ja materian, jotka kohtuullistavat toinen toisiaan. Ylöspäin kortti tarkoittaa, että pystyy menestyksellisesti yhdistämään vastakkaiset voimat. Alaspäin kortti tarkoittaa epäsopua, eroa ja kätkettyjä ristiriitoja.
Kopp kirjoittaa kuinka hän koetti elämässä olla ulospäin suuntautunut ihminen, mihin hänen vanhempansakin häntä kannustivat. Levon hän sai kun hän hyväksyi olevansa introvertti, joka ei yrittänyt olla ekstrovertti.
Jung jatkaa persoonallisuustyyppien luokittelua peruseron ekstrovertti-introvertti jälkeen päättelyyn ja havaitsemiseen. Ihmisillä on persoonallisuuksissaan eroa päättelyssä, jonka Jung jakaa ajatteluun ja tuntemiseen.
Ajattelu koostuu kognitioista ja päätöksenteosta. Tunteminen koostuu siitä kuinka ja missä määrin asia on kullekin ihmiselle tärkeä.
Havaitseminen koostuu aistimisesta ja intuitiosta. Aistiminen paljastaa konkreettisen todellisuuden ja intuitio näkee kätketyt mahdollisuudet.
Jungin mukaan yksi neljästä : ajattelu, tunteminen, aistiminen tai intuitio on ihmisellä vallitsevana piirteenä. Psykologiset tyypit syntyvät näiden neljän eri toiminnon yhdistelmistä. On olemassa ajattelevia, tuntevia, aistivia tai intuitiivisia tyyppejä. Sekä mistä toiminnosta ihminen on vähiten tietoinen, se vaikuttaa hänen alitajunnastaan eniten ihmiseen Jungin mukaan. Tämä alempi toiminto ( inferior function) tulee esille ihmisen käyttäytymisessä hänen stressaantuessaan, joutuessaan psyykkisten voimiensa äärirajoille. Ne ilmenevät ihmiselle epätyypillisenä , outona, ennustamattomana, lapsellisena, arkaaisena tai sopimattomana käyttäytymisenä.
Kopp kuvaa yksityiskohtaisemmin muutamia persoonallisuustyyppejä
14.5.15 Lappeenrannassa
( Temperance, kohtuullisuus (Tarot-kortti) – persoonallisuuden karma Osa VI
Koppin kirjan seitsemännessä luvussa puhutaan persoonallisuudesta. Kopp kirjoittaa, että hän jo varhain psykoterapeuttina jakoi Carl Rogersin näkemyksen potilaiden diagnosoinnista. Koppista on selvää, että kun vaikeuksissa oleva ihminen hakee apua häneltä, niin diagnosoinnissa vahvistetaan vain auktoriteetin ( psykologi, psykiatri tms) omia ajatuksia, asenteita ja käyttäytymistä apua hakevaa ihmistä kohtaan – sairas lääketieteellinen tapaus.
Koppin mielestä mielenterveysongelmien diagnosointi on (1974) pahimman luokan sosiaalista kontrollia, jossa hallitseva järjestys (establishment) on kykenevä leimaamaan ihmisiä, jotka ilmaisevat hallitsevalle luokalle poikkeavia mielipiteitä ja poikkeuksellista muissa ahdistusta herättävää käytöstä. Äärimmillään sellainen diagnosointi voi johtaa elinikäiseen pakkohoitoon Koppin mielestä. Lievimmillään kaikki mitä diagnoosilla leimattu ihminen tekee, katsotaan diagnoosilasien läpi.
Koppin kirjoituksen äänenpainot ovat tyypillisiä ajan antipsykiatrisille ajatuksille ja vaatimuksille laitoshoidon purkamisesta. On tavallaan koomista, että nyt runsas 40 vuotta myöhemmin osa julkisuudesta haluaisi psykiatriset laitokset takaisin.
Diagnoosi ja oireiden leimaaminen asettavat rajan psykoterapeutin ja potilaan välille
Koppin mielestä diagnoosit eivät ole hyvä asia. Kopp ei ollut lääkäri, eikä hän nykyaikana diagnooseja asettaisikaan. Suomalaisen järjestelmän mukaan psykiatrisen diagnoosin asettaa psykiatrian erikoislääkäri tai sellaisessa toimessa työskentelevä lääkäri. Ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa on kritisoitu psykiatrista diagnoosijärjestelmää ( DSM, Diagnostic and Statistical Manual of Mental disorders) Dark Side of Man:ksi. Ihmisen pimeäksi puoleksi, koska diagnoosien tekemiseksi havainnoidaan ihmisten puutteita, vikoja ja haittoja. Positiiviseksi psykiatriaksi nimetty liike on ryhtynyt ehdottamaan omaa järjestelmää, jossa havainnoidaan myös mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten hyviä ja vahvoja puolia.
Koppin mielestä mielenterveysongelmien diagnosointi aiheuttaa valtaepätasapainon terapeutin ja potilaan välille, mikä aiheuttaa sen, että terapeutin pitää olla voimakkaampi, viisaampi ja täten myös enemmän vastuussa potilaan toipumisesta.
Diagnosointi ei Koppin mielestä rohkaise potilasta tutkimaan itseään ilman pelkoja. Diagnosointi johtaa siihen, että potilasta arvostellaan, kritisoidaan ja ” yritetään parantaa”. Terapeutti näin tehdessään ei ole enää kärsivä kanssaihminen spontaaneine reaktioineen ja samaa elämää elävä psykoterapeuttinen pyhiinvaeltaja.
Kopp kirjoittaa itse luopuneensa potilaiden diagnosoinnista (1974). Tai silloin kun tarvitaan vakuutuslääketieteellisiin asiakirjoihin, niin silloin hän käyttää niitä, jotta potilaat saavat sosiaalietuutensa. Kaikki Koppin potilaat saivat diagnoosiksi ” neuroottinen depressio”, koska se tulee lähimmäksi sitä mistä hänen mielestään hänen potilaansa kärsivät – persoonallisesta ei-onnellisuudesta. Kopp ihmettelee sitä, että sen ajan Amerikassa (1974) emotionaalisia kärsimyksiä yhä miellettiin lääketieteellisiksi ongelmiksi.
Kopp muistuttaa, että ihmisten kokemusten luokittelu ja käsitteiden muodostaminen on ihmiselle tyypillistä – se helpottaa ja yksinkertaistaa elämäämme. Koppia itseään kiinnostaa enemmän kuinka hän tekee päätelmiä kanssaihmisistä, kuin miksi hän niitä tekee.
Jungin persoonallisuustyypit
Kopp on ihastunut Jungin tapaan luokitella ihmisten persoonallisuuksia.
Ihmisten luokittelua ovat historiassa harrastaneet Aristoteles Hippokrateen luokittelujen mukaan jo 400 vuotta ennen Kristuksen syntymää. Maa, ilma, tuli ja vesi olivat neljä peruselementtiä. Niistä muodostui käsitys verestä, limasta, mustasta sapesta ( melankoliasta) ja keltaisesta sapesta ( koleerisuudesta).
Keskiaikainen lääketiede alkoi puhua sangviinikosta (nopea, altis miellyttäville tunnekokemuksille, heikko ja nopeasti vaihtuvat mielenkiinnon kohteet). Flegmaatikko oli hidas, ei eloisa, rauhallinen ja vahva. Melankolikko oli altis surullisille tunnekokemuksille, hidas ja heikko. Koleerinen oli altis vihaisuudelle, emotionaalisesti nopea ja vahva.
Freud yritti luokitella ihmisiä neuroottisiin luonteisiin, psykoseksuaalisessa kehityksessään tiettyihin vaiheisiin juuttuneisiin ( oraalinen, anaalinen, fallinen ja genitaalinen).
Koppin mukaan kaikille tieteellisille, astrologisille, kirjallisille, esteettisille ja filosofisille ihmisten luokittelujärjestelmille on tyypillistä, että ne ovat joskus hyödyllisiä, usein harhaanjohtavia ja aina lopulta mielikuvitukseen perustuvia.
Koppin mielestä Jungin psykologisten tyyppien luokittelu on sekä hyvä että paha, sarja mielikuvia siitä millaisia ihmiset voisivat luokittelussa olla. Kaikkien psykologisten luokittelujen vaarana on se, että ne riisuvat ihmisiltä heidän inhimillisiä ominaisuuksia, kun heidän koetetaan avaimenreiästä sijoittaa käsitteellisiin luokitteluihin.
Jokainen ihminen on niin ainutlaatuinen, ettei hän taivu mihinkään luokitteluun tyhjentävästi. Luokittelu toimii vain ohjenuorana tämän ihmisen suhteen, ei koskaan kuolemattoman sielun omaavan ihmisen lopullisena määrittelynä.
Eikä luokittelujen puhtaita tyyppejä koskaan esiinny muualla kuin noissa luokitteluissa. Ne eivät koskaan kuvaa todellista elämää. Kaikki luokittelut ovat mielivaltaisia. Koppin mukaan on vielä tärkeää, ettei luokittelu rajoita toivoa, joka on mahdollista jokaiselle ihmiselle.
Koppin mielestä mielenterveysongelmista toipumisen toivo lepää sen varassa, että ihminen tunnistaa peruspersoonallisuutensa todellisen luonteen, antautuu sille ja tulee siksi, joka voi olla.
Kopp kirjoittaa, että meillä täytyy olla käytössämme jonkinlaisia luokitteluja, jotta voisimme havaintomme ja potilastapauksemme kautta alkaa ymmärtää yleistämisen kautta. Persoonallisuustyypit tarjoavat ohjeita ymmärryksen aloittamiseksi: ihmisten asenteiden ja kokemusten alustavaksi ymmärtämiseksi.
Persoonallisuustyypit auttavat ymmärtämään ja näkemään toisen henkilön näkökulmasta, ei olemaan leimakirveinä
Monet vuorovaikutusongelmat syntyvät eroista persoonallisuustyypeissä, kokemuksissa, ilmaisuissa ja orientaatiossa. Kukaan ei ole tavallaan oikeassa tai väärässä, terve tai neuroottinen, kypsä tai kypsymätön. Persoonallisuustyyppien ymmärtäminen auttaa psykoterapeuttia ymmärtämään potilasta hänen omin sanoin ja termein sekä estää psykoterapeuttia asettamasta omaa arvojärjestelmäänsä potilaaseen.
Persoonallisuustyypittelylle on Koppin mukaan tärkeää, että ne ovat reiluja ja hyödyllisiä. Ne eivät saa alentaa ihmistä. Kenestä tahansa on ok löytää itsensä tietystä persoonallisuustyypistä. Arvioiva kysymys ei ole ” Mitä tyyppiä hän on?”, vaan ” Kuinka hyvä hän on olemaan oma itsensä?”.
Persoonallisuustyypit tarkoittavat tiettyä tapaa havaita maailma. Kukaan meistä ei ole vapaa ennakkoluuloista, kun luokittelemme kanssaihmisiämme. Meidän vääristyneet näkemyksemme on aina pidettävä mielessä. Jokaiseen persoonallisuustyyppiin sisältyy etuja ja haittoja.
Perustavaa laatua oleva erottelu Jungin persoonallisuustyypeissä oli se, onko ihminen ulospäin ( ekstrovertti) vai sisäänpäin (introvertti) suuntautunut. Kopp muistuttaa, ettei kumpaankaan sisälly arvostelua. Ekstrovertti ei ole synonyymi menestyvälle, menevälle realistille. Eikä introvertti oudolle kömpelölle kirjatoukalle. Molemmat tyypit ovat Jungin luokittelussa tarpeellisia ja tarvitsevat toisiaan. Ne kuvaavat yleistä käyttäytymistapaa, ylimalkaan subjektiivista näkemystä ja elämäntyyliä.
Sekä ekstrovertillä että introvertilla on oma varjonsa, alitajuinen ja täydentävä puoli, jota Jung kutsuu alemmaksi toiminnoksi( inferior function). Persoonallisuuden molempien puolien tasapaino on kuvattu Tarot-kortissa Temperance – kohtuullisuus. Kortissa arkkienkeli Mikael kaataa elämän aineksia alitajunnan hopeisesta pikarista tietoisuuden kultaiseen maljaan. Mikaelin toinen jalka on maassa ja toinen vedessä, mikä tuo yhteen hengen ja materian, jotka kohtuullistavat toinen toisiaan. Ylöspäin kortti tarkoittaa, että pystyy menestyksellisesti yhdistämään vastakkaiset voimat. Alaspäin kortti tarkoittaa epäsopua, eroa ja kätkettyjä ristiriitoja.
Kopp kirjoittaa kuinka hän koetti elämässä olla ulospäin suuntautunut ihminen, mihin hänen vanhempansakin häntä kannustivat. Levon hän sai kun hän hyväksyi olevansa introvertti, joka ei yrittänyt olla ekstrovertti.
Jung jatkaa persoonallisuustyyppien luokittelua peruseron ekstrovertti-introvertti jälkeen päättelyyn ja havaitsemiseen. Ihmisillä on persoonallisuuksissaan eroa päättelyssä, jonka Jung jakaa ajatteluun ja tuntemiseen.
Ajattelu koostuu kognitioista ja päätöksenteosta. Tunteminen koostuu siitä kuinka ja missä määrin asia on kullekin ihmiselle tärkeä.
Havaitseminen koostuu aistimisesta ja intuitiosta. Aistiminen paljastaa konkreettisen todellisuuden ja intuitio näkee kätketyt mahdollisuudet.
Jungin mukaan yksi neljästä : ajattelu, tunteminen, aistiminen tai intuitio on ihmisellä vallitsevana piirteenä. Psykologiset tyypit syntyvät näiden neljän eri toiminnon yhdistelmistä. On olemassa ajattelevia, tuntevia, aistivia tai intuitiivisia tyyppejä. Sekä mistä toiminnosta ihminen on vähiten tietoinen, se vaikuttaa hänen alitajunnastaan eniten ihmiseen Jungin mukaan. Tämä alempi toiminto ( inferior function) tulee esille ihmisen käyttäytymisessä hänen stressaantuessaan, joutuessaan psyykkisten voimiensa äärirajoille. Ne ilmenevät ihmiselle epätyypillisenä , outona, ennustamattomana, lapsellisena, arkaaisena tai sopimattomana käyttäytymisenä.
Kopp kuvaa yksityiskohtaisemmin muutamia persoonallisuustyyppejä
- 1. Ekstrovertti tunteva tyyppi, jonka alempana toimintona on introvertti intuitio.
Pahimmillaan kuten keisari Nero; karkea, julma, rappioitunut
lievimmillään konkreettisista esineistä ja faktoista kiinnostunut ihminen;insinöörimäinen, ylikäytännöllinen, faktat pöytään-tyyppi, uskoo mitä näkee
Parhaimmillaan yksityiskohtien mestari, hyvän tyylitajun omaava,elämänhaluinen ja loputtomasti energiaa omaava
Stressaantuneena kehittää tummia enneaavistuksia itsestään ja villejä mustasukkaisia mielikuvitusjuttuja; voi kehittää oudon pakonomaista käyttäytymistä sumuverkoksi näennäiselle toimeentulemiselle toisten kanssa
- Kontrollinsa menettäneenä julma, toisten manipuloija, joka pelkää itsellään vaarallista sairautta tai pakonomainen mielihyvän etsijä
- 2. Introvertti tunteva tyyppi, jonka alempana toimintona on ekstrovertti intuitio
- Outo, kuin transsissa kulkeva ihminen, joka on kuitenkin täysin selvillä mitä ympäristössä tapahtuu. Reagoi hitaasti ja sisäisesti voimakkaasti. On kuin kiven pudottaisi syvään kaivoon.
- Ilahduttavan luova ja originelli ja toisessa ääripäässä oudon etäinen ja kummallinen. Todellisuus on heille sitä, mitä he näkevät.
- Stressaantuneena eivät pohdi itseään, vaan mahdollisia ulkopuolisia uhkia aina epäluuloisuuteen saakka, millä he uuvuttavat itsensä.
- 3. Ekstrovertti intuitio tyyppi; introvertti tunteva
- Vaikuttavat intohimoisilta, impulsiivisilta vintiöiltä, jotka elävät täysillä joka tilanteessa jossa ovat mukana. Ajautuvat romanttisiin haaksirikkoihin.
- Näkee kätkettyjä mahdollisuuksia, keskittyy uuteen ja lupaavaan.
- Kyllästyy helposti, on kärsimätön, ei yleensä jää korjaamaan mitä on innokkaana kylvänyt.
- Muut pettyvät heihin, koska he ovat jo menossa kohti seuraavaa seikkailua.
- Stressaantuneena eivät huolehdi omasta hyvinvoinnistaan, kun seuraavat mystistä näkyään. Voivat jopa kuolla itsestä huolehtimattomuuteen.
- Eivät välitä elämän kovista faktoista.
- 4. Introvertti intuitio tyyppi; ekstrovertti tunteva
- Uivat omissa syvissä arkkityyppisissä kokemuksissaan, mystikkoja, profeettoja,runoilijoita, shamaaneja, näkijöitä, sotureita.
- Tarinankertojia, oman sisäisen matkan matkustajia, ”korkeamman” sisäisentodellisuuden palvelijoita
- Stressaantuessa putoavat ”omaan maailmaansa”; ylensyömistä, luulosairauksia,huumekokeiluja; jäykkää opillisuutta, jatkuvasti kielteinen asenne
- ”Kunkin kruunu on myös hänen ristinsä”
- 5. Ekstrovertti tunteva tyyppi; introvertti ajattelu
- tyypillisesti naisia; hyvin sopeutuva, helppo tulla toimeen, ystävystyy helposti;arvostaa rakkautta, hyväksyntää ja huolenpitoa; luo yleisen hyväksynnän ilmapiirin ympärilleen. Toisten hyvinvointi on tärkeää.
- Ei ajattele itsenäisesti. Vaikka vaikuttaa vähän teatraaliselta, on aito, joka uhrautuu toisten puolesta. Vaikka oman hyvinvoinnin kustannuksella. Esittää positiivista ettei alla oleva melankolia näy.
- Puhuu tunteista, mutta niiden omakohtaisuus voi puuttua. Välttää ajattelua, koska se on helposti kielteistä ja arvostelevaa. Musta-valkoajattelua stressaantuneena.
- 6. Introvertti tunteva tyyppi; ekstrovertti ajattelu
- Koppin mukaan tätä hänen on vaikeinta kuvata, koska se on kauimpana hänestä.
- Syvässä vedessä suuret kalat kutevat. Hiljaisia, vaikea ymmärtää, paljastavat itseään vain epäsuorasti. Pitävät syvät mietteet omana tietonaan. Pelkällä olemassaolollaan vaikuttavat vaikka perheenäitinä koko perheen tunnelman määrittelyyn. Eettinen ja emotionaalinen väre koko perheeseen.
- Hiljaista lojaalisuutta, joka ei pidä ääntä itsestään.
- Stressaantuneena miettivät pakonomaisesti yksityiskohtia niin paljon että tahtovat hukkua niihin. Listojen tekeminen voi auttaa, mutta vain tilapäisesti, ovat sotkujen tulvan ja masennuksen kourissa. Välillä pomottaa tyrannin lailla ja puhkeaa kielteisyyden purskahduksiin, mikä johtaa emotionaaliseen väsähtämiseen.
- 7. Ekstrovertti ajatteleva tyyppi; introvertti tunteminen
- Parhaimmillaan pätevä, realistinen ja selvästi ajatteleva järjestelijä, joka menestyksellisesti perustaa vakaumuksensa objektiivisesti määriteltyihin standardeihin. Ovat korkeassa asemassa olevia hallintoihmisiä, jotka tieteellisiä menetelmiä tuovat kunnianhimoisiin yritelmiinsä. Voivat aikaansaada sosiaalisia uudistuksia ja altruismia.
- Liiallisuuksissa itsepäisiä aggressiivisia armottomia tyranneja. Kuivan materialistisia, pedantteja, käyttäytymissääntöihin tiukasti nojaavia ihmisiä.
- Uskoo olevansa erehtymättömästi oikeassa, arvostelun yläpuolella.
- 8. Introvertti ajattelu tyyppi; ekstrovertti tunteminen
- Arvostaa ideoita enemmän kuin tunteita. Abstraktia, teoreettista ja analyyttista spekulaatiota. Hyvin omalaatuista.
- Pinnallisen kohteliaita, mutta eivät ihmisistä kiinnostuneita.
- Epäkäytännöllisiä, poissaolevia einsteineja.
- Stressaantuneena verkkaisen emotionaalisia, järjettömiä kiinnittymisiä eri asioihin, jotka saavat mytologisia mittasuhteita.
14.5.15 Lappeenrannassa