Sheldon Kopp (words) & Claire Flanders ( Photographs) (1979) What Took You So Long?
Sheldon Kopp (words) & Claire Flanders ( Photographs) (1979) What Took You So Long? – An Assortment of Life´s Everyday Ironies ( Mikä sinulta vei niin kauan- valikoima jokapäiväisen elämän ironioita)
Koppin yhdeksäs kirja on tehty taas yhdessä Flandersin kanssa. Mustavalkoisia valokuvia ja aforistisia lauseita.
Johdannossa Kopp kirjoittaa, että meillä kaikilla on houkutus ymmärtää järjetöntä kärsimystä, jota elämä meille tarjoaa. Ihmiset ovat aina etsineet keinoja voittaa avuttomuutensa. Kauan ennen Buddhan tarjoamaa valaistusta tai Kristuksen tarjoamaa ristiinnaulitsemista ja syntiemme anteeksisaamista, tavalliset naiset ja miehet taistelleet vapauttavansa itsensä surun pyörästä löytääkseen paikan kyyneltenlaakson tuolla puolen.
Intiassa hyvin vanhat tarinat on pyhän hindumiehen, Naradan, toimesta. Narada omisti elämänsä Nirvanan, hengellisen vapautumisen saavuttamiseksi. Kytkettynä hitaasti pyörivään loputtomaan kohtalon pyörään, Samsaraan, ihminen syntyy aina uudelleen, kuolee ja syntyy taas. Ihminen haluaa vapauttaa itsensä elämän iluusiosta, Mayasta, jotta lopulta vapautuu jokapäiväisestä olemassaolosta.
Nirvanaa, hengistä valaistumista etsiessään, Narada valitsi Bhakti-Yogan henkilökohtaiseksi tiekseen. Hän asetti itselleen vaikean tehtävän, mutta helpolla ei Nirvanaa saavuta. Saadakseen yhteyden Jumalaan, Narada eli yksinkertaista elämää yksin vuorenhuipulla, jossa hän saattoi omistautua keskeytymättömälle meditaatiolle Jumalaisesta Olemuksesta. Vuosien ankaran ja kunnioitettavan keskittymisen jälkeen pyhä mies oli saavuttanut niin korkean hengellisen valaistumisen, että hän oli kiintynyt yhteen kolmesta Universiumin Herran piirteestä.
Ja niin yhtenä päivänä tuolla kaukaisella ja karulla seudulla, pyhän miehen silmien eteen ilmestyi hänen omistautumisensa kohde, Vishnu, Universiumin säilyttäjä ja ylläpitäjä. Ilahtuneena Naradan omistautumisesta, Vishnu sanoi hänelle:” Annan sinulle lahjan. Kysy mitä tahansa ja se on sinun.”
Onnellisena, Narada vastasi: ” Oi Herra, jos olet minuun niin mieltynyt, niin minulla olisi yksi pyyntö. Haluaisin, että selittäisit minulle Mayan salaisen voiman, joka samalla paljastaa ja kätkee universiumin olemuksen.”
Vishnu vastasi hyvin vakavana: ” Hyvä Narada, monet pyhät miehet ovat esittäneet saman kysymyksen lahjalupauksen jälkeen. Usko minua, se ei koskaan toimi hyvin. Mitä sinä tekisit minun ymmärrykselläni Mayasta? Mikset kysy joltakulta toiselta? Voit saada mitä haluat.”
Mutta Narada sanoi ettei pyydä mitään muuta. Koska Mayan salaisen voiman ymmärrettyään, hän ymmärtäisi kuinka kiinnittyminen elämän illuusioon luo tarpeetonta kärsimystä.
- No olkoon sitten, Vishnu vastasi, tehdään se sinun toivomalla tavalla. Monimerkityksellinen hymy levisi Vishnun kauniisti kaareutuville huulille: ” Tule kanssani paikkaan, jossa opit Mayan salaisen voiman.”
He lähtivät vuoristomajan mukavasta viileydestä, kulkivat läpi puisen vuorenrinteen ja saapuivat laaksoon. Tulikuuman ja armottoman auringon alla, Vishnu johdatti Naradan läpi kuivan autiomaa-matkaosuuden. Kesti useita tunteja ennen kuin he saapuivat varjoiseen paikkaan. Vishnu näytti viileää paikkaa hiekassa ja sanoi, että täällä opit Mayan salaisen voiman.
Narada oli istuuntumassa Vishnun jalkojen juureen kuullakseen opetuksen, kun Vishnu sanoi, että on janoinen. Että ennen kuin he aloittavat, niin voisiko Narada noutaa kupillisen viileää vettä. Valmiina palvelemaan, Narada otti tyhjän kupin ja lähti etsimään vettä. Dyynin takaa avautui odottamatta hedelmällinen laakso, rehevän pellon reunalla oli mökki, jossa oli kaivo. Ilahtuneena hyvästä onnestaan, Narada koputti mökin ovelle ja kysyi lupaa täyttää kuppi kaivovedellä.
Oven avasi niin kaunis neito, että Narada lumoutui näkemästään. Naisen katseeseen lumouduttuaan, hän unohti mitä varten oli mökille ensisijaisesti tullut. Tunne oli molemminpuolinen. Nainen pyysi äänellä, josta ei voinut kieltäytyä, että jäisi hänen perheensä kanssa syömään. Vaikka Narada oli vasta saapunut muukalaisena, hän tunsi tulleensa kuin kotiin hyvien ja luotettavien ystävien luo. Vastatulleesta vieraasta tuli talon tuttu, joka viipyi päivä toisensa jälkeen. Väistämättä, pyhä mies ja neito rakastuivat toisiinsa ja menivät naimisiin.
Kaksitoista vuotta kului. Naisen isä kuoli, Narada otti maatilan hoitaakseen. Sato oli aina ollut hyvä ja heille oli kolme lasta mukavaan yhteiseloon toisiaan rakastavalle pariskunnalle. Naradalla oli kaikkea, mitä ihminen saattoi toivoa. Tämä oli hänen elämänsä onnellisinta aikaa.
Kahdestatoista vuosi osoittautui luonnonkatastrofien vuodeksi. Poikkeuksellinen kaatosade sai pellot tulvimaan ja tuhosi sadon sekä huutoi mennessään olkimajat. Kaatosade jatkui ja vei Naradanin mökin mennessään.
Nuorin lapsi olkapäillä, yhdessä kädessä vaimo ja toisessa kaksi muuta lasta, Narada rämpi polvenkorkeassa vedessä. Narada horjahti liukkaassa mudassa, kaatui eteenpäin, ote irtosi nuorimmasta lapsesta ja samalla hän veti vaimonsa ja kaksi muuta lasta virtaan. Vaimo ja kaksi lasta irtosivat virtaan. Heitä ei voitu pelastaa. Kaikki oli mennyttä. Kuinka näin saattoi tapahtua? Narada oli ollut onnellisin mies. Hänellä oli ollut ihana vaimo ja kolme ihanaa lasta. Nyt he kaikki olivat hukkuneet. Hän oli ollut laakson menestyksellisin maanviljelijä. Nyt oli mennyttä sadot, ystävät ja koti.
Itkien tyrmistyneenä ja ollen surullisempi kuin koskaan elämässään, Narada seisoi turtuneena keskellä yli polven ulottuvia kuohuvia vesiä. Yksin ja pöyristyneenä, hän tiesi että kaikki ja jokainen josta hän välitti oli menetetty iäksi.
Sitten yhtäkkiä kuohuvat vedet olivat poissa. Katsoessaan kuivaa hiekkaa jalkojensa alla, Narada näki, että ainut vesi jäljellä oli kupissa, joka oli ilmestynyt hänen käteensä. Hän hätkähti tuttua ääntä. Katsoessaan ylös, hän näki edessään Vishnun, joka oikoi itseään kuivan autiomaan varjossa. Hymyillessään vakavasti, Vishnu kysyi kiusotellen: ” Rakas Narada, miksi se kesti niin kauan?”
Johdannon jälkeen kirjassa alkavat mustavalkoiset valokuvat ja aforistiset lauseet.
Ensimmäisessä kuvassa roikkuu kuollut kana, alla on teksti.
- Usein asiat ovat juuri huonosti kuin miltä ne näyttävät.
Toisessa kuvassa joku lapsi tekee kärrinpyörää uimarannalla, alla on teksti.
- Siitä huolimatta, joinakin hetkinä on mahdollista nauttia elämästä sellaisena kuin se on.
Kolmannessa kuvassa joku nuori soittaa kitaraa huoneessaan.
- Mutta mitä paremmaksi asiat kehittyvät, sitä enemmän niitä kaipaat, kun ne ovat poissa.
Seuraavassa kuvassa joku mahdollisesti koditon nuokkuu paperikassiensa takana.
- Miksi murehtia, kun mikään ei voi auttaa? Me itkemme koska mikään ei auta.
Seuraavassa kuvassa on seinäjulisteet, aikakausilehti ja 5mg valiumpillereitä sängyllä.
- Jos itsepäisesti kieltäydyt suremasta menetyksiäsi, niin masennut.
Seuraavassa kuvassa mies täynnä erilaisia iskulauseita kerää allekirjoituksia kiviseinän vieressä.
- Kosto on nostalgian muoto.
Seuraavassa kuvassa on veneen tai laivan keula, jossa lukee sen nimi Hero ”sankari”.
- Itsemurha voi olla väärinymmärretyn identiteetin tapaus.
Seuraavassa kuvassa on kissa talvisilla talon rappusilla odottamassa selvästikin sisäänpääsyä.
- Mitä henkilö voi tehdä avuttomuuden tunteilleen? Hetkeen ei ole tapaa nähdä, mitä hauskaa on juuttumisessaan.
Seuraavassa kuvassa on kuva veistoksesta, jossa veistoksen hahmo on laittanut kätensä otsansa ympärille.
- Lopulta huudahdat ahdistuksessasi: ” Miksi minä?”. Jumala vastaa: ” Miksi ei”.
Seuraavassa kuvassa vauva itkee.
- Sinä voi sillä tavalla sietää sen.
Seuraavassa kuvassa vanha mies, ehkä selkäkipuisena, kävelee pellolla kepin kanssa.
- Loppujen lopuksi, se on vain kipua.
Seuraavassa kuvassa on puutalon edessä kaksi amerikkalaista autoa.
- Se mikä tekee siitä sietämättömänoloista, on sinun erheellinen uskomus, että sen voi parantaa.
Seuraavassa kuvassa nuori tyttö on viulunsoittotunnilla.
- Kaikki on vaikeaa aluksi.
Seuraavassa kuvassa isä pitelee vauvaa käsissään.
- En ole koskaan aloittanut mitään tärkeää yritystäni tuntien itseni täysin valmistautuneeksi.
Seuraavassa kuvassa kaksi naista katselee mainoksia täynnä olevan kauneushoitolan ikkunasta sisään.
- Ei kaikki tekemisen arvoinen ole tarpeellista tehdä hyvin.
Seuraavassa kuvassa joku hyppää villisti meren aaltoihin hiekkarannalla.
- Tietämättä varmasti mikä on oikein tai väärin, tee parhaasi.
Seuraavassa kuvassa on verhot, jossa on kuvattuna Aatami ja Eeva.
- Ei ole mitään tapaa saada kaikki asiat oikein. Erehdykset ovat väistämättömiä.
Seuraavassa kuvassa taikuri pitelee palloja käsissään.
- Hallinta on illuusiota.
Seuraavassa on auton puhjennut eturengas.
- Odotat kaiken olevan oikein, tietäen kuitenkin että seuraava ongelma on jo postilaatikossa.
Seuraavassa kuvassa meren rantatyrskyt.
- Elämä vain tulee sinua kohti.
Seuraavassa kuvassa kotiäiti, jolla on kaksi lasta ympärillään keittiössä, on soittamassa jonnekin.
- Valittamisesta voi tulla tapa kehua, kuinka paljon kärsimystä kestät.
Seuraavassa on afroamerikkalainen mies laulamassa.
- Jos sallimme tuskalle enemmän huomiotamme kuin se vaatii, niin menetämme joitakin tilaisuuksia iloon.
Seuraavassa kuvassa on ehkä hotellihuoneen tyylikäs huone.
- Pakeneminen ei ole likainen sana. Kukaan ei meistä voi kohdata kaikkea mitä tapahtuu kaiken aikaa suoraan silmästä silmään.
Seuraavassa kuvassa naisen hyppää tanssiessaan (?) ilmaan illalla parvekkeella miehen ollessa taustalla.
- On aivan ok teeskennellä joskus. Ainut vaara piilee siinä, että teeskentelee, ettei teeskentele.
Seuraavassa mustavalkoisessa kuvassa on vanha talo ja osa vanhaa puuaitaa usvassa.
- Ei ole mitään hahmotettavaa. Elämä ei ole mitä tahansa.
Seuraavassa kuvassa kaksi hahmoa heijastuu veteen.
- Vastauksilla on tapana muuttua. Kysymykset jäävät samoiksi.
Seuraavassa kuvassa on rantakioski, joka on täynnä mainoksia, myynnissä.
- Yksinkertaiset sanat vaikuttavat paradoksaalisilta.
Seuraavassa kuvassa on mahdollisesti isoisä kiikkuvan lapsensa kanssa talon kuistilla.
- Sinun ei tarvitse puhua kuluttaaksesi aikaa. Aika kuluu joka tapauksessa.
Seuraavassa kuvassa on vanha nainen kuljettaa lehmää läpi kylän koira seuranaan.
- Muista, me kaikki olemme täällä yksin.
Seuraavassa kuvassa naapuruston naiset lapsineen ovat pysähtyneet katsomaan lastenvaunuja.
- Se auttaa, että tietää, että kaikki ovat samassa tilanteessa. Se auttaa, muttei kokonaan.
Seuraavassa kuvassa kaksi sonnia puskee päitään yhteen.
- Kyvyttöminä saamaan asiat omalla tavallamme, usein me tyydymme yrittämään estämään muita ihmisiä myöskään saamaan asiat menemään heidän tavallaan.
Seuraavassa kuvassa on isolla lehdellä oleva kärpänen.
- Väitämme että meidän tilanteemme on erityislaatuinen. On vaikeaa hyväksyä kuinka tavallisia me kaikki olemme.
Sitten on kuva vanhainkodista, jossa on vanha valkoinen nainen ja värillinen hoitaja ulkona auringossa istumassa.
- Nykyään, en ole enää kiinnostunut rakastaako joku minua vai ei. Minulle riittää, jos minua kohdellaan hyvin.
Seuraavassa kuvassa on nuoria naisia juhla-asuissa lähdössä bilettämään.
- En edes välitä jos joudun manipuloiduksi, niin kauan kuin se tuntuu hyvältä.
Seuraavassa kuvassa on todennäköisesti sydämenmuotoinen aukko ulkokäymälän ovessa.
- Meidän pitää oppia rakastamaan ilman illuusioita.
Seuraavassa kuvassa on yksityiskohta hajoavasta lehdestä (?).
- Meidän täytyy yrittää elää reilu elämä epäreilussa maailmassa.
Seuraavassa kuvassa vanha nainen on sateenvarjon alla ja jakaa äänestä-lappuja.
- Meidän täytyy olla halukkaita jatkamaan välittämistä, silloinkin kun olemme avuttomia muuttamaan asioiden tilaa.
Seuraavassa kuvassa tehdään käsityötaidetta, puuetsaus?
- Parhaamme ei ehkä osoittaudu riittävän hyväksi. Silti se täytyy tehdä.
Viimeisessä kuvassa on valokuvaaja ja kirjailija itse.
- En ole ok. Sinä et ole ok. Ja se on ihan ok.
Lappeenrannassa 5.6.2019
Koppin yhdeksäs kirja on tehty taas yhdessä Flandersin kanssa. Mustavalkoisia valokuvia ja aforistisia lauseita.
Johdannossa Kopp kirjoittaa, että meillä kaikilla on houkutus ymmärtää järjetöntä kärsimystä, jota elämä meille tarjoaa. Ihmiset ovat aina etsineet keinoja voittaa avuttomuutensa. Kauan ennen Buddhan tarjoamaa valaistusta tai Kristuksen tarjoamaa ristiinnaulitsemista ja syntiemme anteeksisaamista, tavalliset naiset ja miehet taistelleet vapauttavansa itsensä surun pyörästä löytääkseen paikan kyyneltenlaakson tuolla puolen.
Intiassa hyvin vanhat tarinat on pyhän hindumiehen, Naradan, toimesta. Narada omisti elämänsä Nirvanan, hengellisen vapautumisen saavuttamiseksi. Kytkettynä hitaasti pyörivään loputtomaan kohtalon pyörään, Samsaraan, ihminen syntyy aina uudelleen, kuolee ja syntyy taas. Ihminen haluaa vapauttaa itsensä elämän iluusiosta, Mayasta, jotta lopulta vapautuu jokapäiväisestä olemassaolosta.
Nirvanaa, hengistä valaistumista etsiessään, Narada valitsi Bhakti-Yogan henkilökohtaiseksi tiekseen. Hän asetti itselleen vaikean tehtävän, mutta helpolla ei Nirvanaa saavuta. Saadakseen yhteyden Jumalaan, Narada eli yksinkertaista elämää yksin vuorenhuipulla, jossa hän saattoi omistautua keskeytymättömälle meditaatiolle Jumalaisesta Olemuksesta. Vuosien ankaran ja kunnioitettavan keskittymisen jälkeen pyhä mies oli saavuttanut niin korkean hengellisen valaistumisen, että hän oli kiintynyt yhteen kolmesta Universiumin Herran piirteestä.
Ja niin yhtenä päivänä tuolla kaukaisella ja karulla seudulla, pyhän miehen silmien eteen ilmestyi hänen omistautumisensa kohde, Vishnu, Universiumin säilyttäjä ja ylläpitäjä. Ilahtuneena Naradan omistautumisesta, Vishnu sanoi hänelle:” Annan sinulle lahjan. Kysy mitä tahansa ja se on sinun.”
Onnellisena, Narada vastasi: ” Oi Herra, jos olet minuun niin mieltynyt, niin minulla olisi yksi pyyntö. Haluaisin, että selittäisit minulle Mayan salaisen voiman, joka samalla paljastaa ja kätkee universiumin olemuksen.”
Vishnu vastasi hyvin vakavana: ” Hyvä Narada, monet pyhät miehet ovat esittäneet saman kysymyksen lahjalupauksen jälkeen. Usko minua, se ei koskaan toimi hyvin. Mitä sinä tekisit minun ymmärrykselläni Mayasta? Mikset kysy joltakulta toiselta? Voit saada mitä haluat.”
Mutta Narada sanoi ettei pyydä mitään muuta. Koska Mayan salaisen voiman ymmärrettyään, hän ymmärtäisi kuinka kiinnittyminen elämän illuusioon luo tarpeetonta kärsimystä.
- No olkoon sitten, Vishnu vastasi, tehdään se sinun toivomalla tavalla. Monimerkityksellinen hymy levisi Vishnun kauniisti kaareutuville huulille: ” Tule kanssani paikkaan, jossa opit Mayan salaisen voiman.”
He lähtivät vuoristomajan mukavasta viileydestä, kulkivat läpi puisen vuorenrinteen ja saapuivat laaksoon. Tulikuuman ja armottoman auringon alla, Vishnu johdatti Naradan läpi kuivan autiomaa-matkaosuuden. Kesti useita tunteja ennen kuin he saapuivat varjoiseen paikkaan. Vishnu näytti viileää paikkaa hiekassa ja sanoi, että täällä opit Mayan salaisen voiman.
Narada oli istuuntumassa Vishnun jalkojen juureen kuullakseen opetuksen, kun Vishnu sanoi, että on janoinen. Että ennen kuin he aloittavat, niin voisiko Narada noutaa kupillisen viileää vettä. Valmiina palvelemaan, Narada otti tyhjän kupin ja lähti etsimään vettä. Dyynin takaa avautui odottamatta hedelmällinen laakso, rehevän pellon reunalla oli mökki, jossa oli kaivo. Ilahtuneena hyvästä onnestaan, Narada koputti mökin ovelle ja kysyi lupaa täyttää kuppi kaivovedellä.
Oven avasi niin kaunis neito, että Narada lumoutui näkemästään. Naisen katseeseen lumouduttuaan, hän unohti mitä varten oli mökille ensisijaisesti tullut. Tunne oli molemminpuolinen. Nainen pyysi äänellä, josta ei voinut kieltäytyä, että jäisi hänen perheensä kanssa syömään. Vaikka Narada oli vasta saapunut muukalaisena, hän tunsi tulleensa kuin kotiin hyvien ja luotettavien ystävien luo. Vastatulleesta vieraasta tuli talon tuttu, joka viipyi päivä toisensa jälkeen. Väistämättä, pyhä mies ja neito rakastuivat toisiinsa ja menivät naimisiin.
Kaksitoista vuotta kului. Naisen isä kuoli, Narada otti maatilan hoitaakseen. Sato oli aina ollut hyvä ja heille oli kolme lasta mukavaan yhteiseloon toisiaan rakastavalle pariskunnalle. Naradalla oli kaikkea, mitä ihminen saattoi toivoa. Tämä oli hänen elämänsä onnellisinta aikaa.
Kahdestatoista vuosi osoittautui luonnonkatastrofien vuodeksi. Poikkeuksellinen kaatosade sai pellot tulvimaan ja tuhosi sadon sekä huutoi mennessään olkimajat. Kaatosade jatkui ja vei Naradanin mökin mennessään.
Nuorin lapsi olkapäillä, yhdessä kädessä vaimo ja toisessa kaksi muuta lasta, Narada rämpi polvenkorkeassa vedessä. Narada horjahti liukkaassa mudassa, kaatui eteenpäin, ote irtosi nuorimmasta lapsesta ja samalla hän veti vaimonsa ja kaksi muuta lasta virtaan. Vaimo ja kaksi lasta irtosivat virtaan. Heitä ei voitu pelastaa. Kaikki oli mennyttä. Kuinka näin saattoi tapahtua? Narada oli ollut onnellisin mies. Hänellä oli ollut ihana vaimo ja kolme ihanaa lasta. Nyt he kaikki olivat hukkuneet. Hän oli ollut laakson menestyksellisin maanviljelijä. Nyt oli mennyttä sadot, ystävät ja koti.
Itkien tyrmistyneenä ja ollen surullisempi kuin koskaan elämässään, Narada seisoi turtuneena keskellä yli polven ulottuvia kuohuvia vesiä. Yksin ja pöyristyneenä, hän tiesi että kaikki ja jokainen josta hän välitti oli menetetty iäksi.
Sitten yhtäkkiä kuohuvat vedet olivat poissa. Katsoessaan kuivaa hiekkaa jalkojensa alla, Narada näki, että ainut vesi jäljellä oli kupissa, joka oli ilmestynyt hänen käteensä. Hän hätkähti tuttua ääntä. Katsoessaan ylös, hän näki edessään Vishnun, joka oikoi itseään kuivan autiomaan varjossa. Hymyillessään vakavasti, Vishnu kysyi kiusotellen: ” Rakas Narada, miksi se kesti niin kauan?”
Johdannon jälkeen kirjassa alkavat mustavalkoiset valokuvat ja aforistiset lauseet.
Ensimmäisessä kuvassa roikkuu kuollut kana, alla on teksti.
- Usein asiat ovat juuri huonosti kuin miltä ne näyttävät.
Toisessa kuvassa joku lapsi tekee kärrinpyörää uimarannalla, alla on teksti.
- Siitä huolimatta, joinakin hetkinä on mahdollista nauttia elämästä sellaisena kuin se on.
Kolmannessa kuvassa joku nuori soittaa kitaraa huoneessaan.
- Mutta mitä paremmaksi asiat kehittyvät, sitä enemmän niitä kaipaat, kun ne ovat poissa.
Seuraavassa kuvassa joku mahdollisesti koditon nuokkuu paperikassiensa takana.
- Miksi murehtia, kun mikään ei voi auttaa? Me itkemme koska mikään ei auta.
Seuraavassa kuvassa on seinäjulisteet, aikakausilehti ja 5mg valiumpillereitä sängyllä.
- Jos itsepäisesti kieltäydyt suremasta menetyksiäsi, niin masennut.
Seuraavassa kuvassa mies täynnä erilaisia iskulauseita kerää allekirjoituksia kiviseinän vieressä.
- Kosto on nostalgian muoto.
Seuraavassa kuvassa on veneen tai laivan keula, jossa lukee sen nimi Hero ”sankari”.
- Itsemurha voi olla väärinymmärretyn identiteetin tapaus.
Seuraavassa kuvassa on kissa talvisilla talon rappusilla odottamassa selvästikin sisäänpääsyä.
- Mitä henkilö voi tehdä avuttomuuden tunteilleen? Hetkeen ei ole tapaa nähdä, mitä hauskaa on juuttumisessaan.
Seuraavassa kuvassa on kuva veistoksesta, jossa veistoksen hahmo on laittanut kätensä otsansa ympärille.
- Lopulta huudahdat ahdistuksessasi: ” Miksi minä?”. Jumala vastaa: ” Miksi ei”.
Seuraavassa kuvassa vauva itkee.
- Sinä voi sillä tavalla sietää sen.
Seuraavassa kuvassa vanha mies, ehkä selkäkipuisena, kävelee pellolla kepin kanssa.
- Loppujen lopuksi, se on vain kipua.
Seuraavassa kuvassa on puutalon edessä kaksi amerikkalaista autoa.
- Se mikä tekee siitä sietämättömänoloista, on sinun erheellinen uskomus, että sen voi parantaa.
Seuraavassa kuvassa nuori tyttö on viulunsoittotunnilla.
- Kaikki on vaikeaa aluksi.
Seuraavassa kuvassa isä pitelee vauvaa käsissään.
- En ole koskaan aloittanut mitään tärkeää yritystäni tuntien itseni täysin valmistautuneeksi.
Seuraavassa kuvassa kaksi naista katselee mainoksia täynnä olevan kauneushoitolan ikkunasta sisään.
- Ei kaikki tekemisen arvoinen ole tarpeellista tehdä hyvin.
Seuraavassa kuvassa joku hyppää villisti meren aaltoihin hiekkarannalla.
- Tietämättä varmasti mikä on oikein tai väärin, tee parhaasi.
Seuraavassa kuvassa on verhot, jossa on kuvattuna Aatami ja Eeva.
- Ei ole mitään tapaa saada kaikki asiat oikein. Erehdykset ovat väistämättömiä.
Seuraavassa kuvassa taikuri pitelee palloja käsissään.
- Hallinta on illuusiota.
Seuraavassa on auton puhjennut eturengas.
- Odotat kaiken olevan oikein, tietäen kuitenkin että seuraava ongelma on jo postilaatikossa.
Seuraavassa kuvassa meren rantatyrskyt.
- Elämä vain tulee sinua kohti.
Seuraavassa kuvassa kotiäiti, jolla on kaksi lasta ympärillään keittiössä, on soittamassa jonnekin.
- Valittamisesta voi tulla tapa kehua, kuinka paljon kärsimystä kestät.
Seuraavassa on afroamerikkalainen mies laulamassa.
- Jos sallimme tuskalle enemmän huomiotamme kuin se vaatii, niin menetämme joitakin tilaisuuksia iloon.
Seuraavassa kuvassa on ehkä hotellihuoneen tyylikäs huone.
- Pakeneminen ei ole likainen sana. Kukaan ei meistä voi kohdata kaikkea mitä tapahtuu kaiken aikaa suoraan silmästä silmään.
Seuraavassa kuvassa naisen hyppää tanssiessaan (?) ilmaan illalla parvekkeella miehen ollessa taustalla.
- On aivan ok teeskennellä joskus. Ainut vaara piilee siinä, että teeskentelee, ettei teeskentele.
Seuraavassa mustavalkoisessa kuvassa on vanha talo ja osa vanhaa puuaitaa usvassa.
- Ei ole mitään hahmotettavaa. Elämä ei ole mitä tahansa.
Seuraavassa kuvassa kaksi hahmoa heijastuu veteen.
- Vastauksilla on tapana muuttua. Kysymykset jäävät samoiksi.
Seuraavassa kuvassa on rantakioski, joka on täynnä mainoksia, myynnissä.
- Yksinkertaiset sanat vaikuttavat paradoksaalisilta.
Seuraavassa kuvassa on mahdollisesti isoisä kiikkuvan lapsensa kanssa talon kuistilla.
- Sinun ei tarvitse puhua kuluttaaksesi aikaa. Aika kuluu joka tapauksessa.
Seuraavassa kuvassa on vanha nainen kuljettaa lehmää läpi kylän koira seuranaan.
- Muista, me kaikki olemme täällä yksin.
Seuraavassa kuvassa naapuruston naiset lapsineen ovat pysähtyneet katsomaan lastenvaunuja.
- Se auttaa, että tietää, että kaikki ovat samassa tilanteessa. Se auttaa, muttei kokonaan.
Seuraavassa kuvassa kaksi sonnia puskee päitään yhteen.
- Kyvyttöminä saamaan asiat omalla tavallamme, usein me tyydymme yrittämään estämään muita ihmisiä myöskään saamaan asiat menemään heidän tavallaan.
Seuraavassa kuvassa on isolla lehdellä oleva kärpänen.
- Väitämme että meidän tilanteemme on erityislaatuinen. On vaikeaa hyväksyä kuinka tavallisia me kaikki olemme.
Sitten on kuva vanhainkodista, jossa on vanha valkoinen nainen ja värillinen hoitaja ulkona auringossa istumassa.
- Nykyään, en ole enää kiinnostunut rakastaako joku minua vai ei. Minulle riittää, jos minua kohdellaan hyvin.
Seuraavassa kuvassa on nuoria naisia juhla-asuissa lähdössä bilettämään.
- En edes välitä jos joudun manipuloiduksi, niin kauan kuin se tuntuu hyvältä.
Seuraavassa kuvassa on todennäköisesti sydämenmuotoinen aukko ulkokäymälän ovessa.
- Meidän pitää oppia rakastamaan ilman illuusioita.
Seuraavassa kuvassa on yksityiskohta hajoavasta lehdestä (?).
- Meidän täytyy yrittää elää reilu elämä epäreilussa maailmassa.
Seuraavassa kuvassa vanha nainen on sateenvarjon alla ja jakaa äänestä-lappuja.
- Meidän täytyy olla halukkaita jatkamaan välittämistä, silloinkin kun olemme avuttomia muuttamaan asioiden tilaa.
Seuraavassa kuvassa tehdään käsityötaidetta, puuetsaus?
- Parhaamme ei ehkä osoittaudu riittävän hyväksi. Silti se täytyy tehdä.
Viimeisessä kuvassa on valokuvaaja ja kirjailija itse.
- En ole ok. Sinä et ole ok. Ja se on ihan ok.
Lappeenrannassa 5.6.2019