Sheldon Koppin seitsemäs kirja This Side of Tragedy: Psychotherapy as Theater , osa XIII
Sheldon Koppin seitsemäs kirja This Side of Tragedy: Psychotherapy as Theater. (“Tällä puolen tragediaa: psykoterapia teatterina”), 1977 Osa XIII
Koppin kirjan viimeinen ja kolmas osa on nimetty Tragedy and Beyond (“Tragedia ja sen tuolle puolen”). Kolmannen osan kolmas ja viimeinen luku on Before the Final Curtain (”ennen lopullista esiripun laskeutumista”).
Kopp kirjoittaa ryhtyneensä kirjoittamaan kirjaa lumouksesta teatteria kohtaan, metaforien (vertauskuvien) voimasta psykoterapeutin työssään ja jatkuvasta sisäisestä tunteesta, ettei voi muuta kuin kirjoittaa. Kirjan työnimenä oli Beyond Tragedy ( ” tragedian tuolle puolen”).
Kopp kertoo, että kun kirjan The Hanged Man- julkaisu viivästyi, hän kirjoitti hengellisen psykoterapian lehteen Pilgrimageen artikkelin Teach Your Children Well (”opeta lapsesi hyvin”) ja lähetti sen tapansa mukaan ystävilleen ja tuntemattomille, jotka olivat kommentoineet hänen kirjojaan.
Pian lähettämisen jälkeen hän sai runsaasti kirjeitä ja puhelinsoittoja, koska ihmiset olivat tulleet tietoisiksi hänen tilanteestaan. Kopp surkutteli vähän, että oli ollut ehkä vähän ajattelematon, kun oli varoittamatta saattanut ihmiset tietoiseksi tilanteestaan.
Kopp kertoo, millaisia palautteita hän sai. Ensimmäiseksi hän kertoo hyvin vanhan ystävän Loun kirjeestä. Kopp kirjoittaa, että Lou oli mies, joka pelasti hänen elämänsä teini-ikäisenä. Lou kohteli häntä kunnioittavasti ja kutsui kotiinsa, niin että Kopp sai oppia, miltä tuntuu olla osa perhettä. Tavalla, joka on lämmin ja rakastava kokemus. Lou kirjoittaa, ettei tiedä, mitä vastaisi, mutta on aina heidän ajatuksissaan.
Toinen on länsirannikolta oleva runoilijanainen, sielunkumppani, jota hän ei ole koskaan nähnyt. Nainen kertoo, kuinka on oppi isältään, joka kuoli syöpään, kuinka kuollaan. Riutuen keltaiseksi ja violetiksi. Morfiinin höyryiseen ja kivun täyttämään maailmaansa.
Kolmas on mies, jonka hän koki läheiseksi. Mies kirjoittaa runon, jossa kertoo, että Teach Your Children Well on kauneimpia asioita, mitä hän on lukenut. Ja runo kertoo, kuinka ihminen käyttäytyy kuoleman edessä. Kaikki ne tunteiden ylä- ja alamäet.
…
I don´t know man. It´s all so fucking complicated. ( ”En tiedä. Tämä kaikki on niin hemmetin monimutkaista”)
…
Otit kiviä matkarepustani ja laitoit leipää tilalle.
…
Kuolema ei ole elämää, mutta kuoleminen on. Ja mitä helskutin muuta siitä voi sanoa?
Kopp kirjoittaa, että hän vastasi jokaiselle hänelle kirjoittaneelle. Kaikille saman kirjeen, jossa hän kertoo muun muassa, että maaliskuussa 1973 aivoleikkauksessa ei saatu kokonaan syöpää pois. Eli se jatkaa kasvamistaan. Jatkoleikkaukset ovat välttämättömiä. Kopp toteaa, että on epätodennäköistä, että hän selviää niistä, mutta on valmis maksamaan hinnan, jonka elämän jatkaminen kipuna ja kauhuna vaatii. Ja lopettaa kirjansa sanoin:
” Silti en ole traaginen olento.
En elä kuolevan miehen elämää.
Elämäni on varmasti lyhentynyt,
mutta vielä ei ole viimeisen esiripun aika.
Tietysti minulla on vähemmän aikaa kuin toivoin,
mutta en ole kuolemassa, vaan elämässä.”
Lappeenrannassa 9.7.2017
Koppin kirjan viimeinen ja kolmas osa on nimetty Tragedy and Beyond (“Tragedia ja sen tuolle puolen”). Kolmannen osan kolmas ja viimeinen luku on Before the Final Curtain (”ennen lopullista esiripun laskeutumista”).
Kopp kirjoittaa ryhtyneensä kirjoittamaan kirjaa lumouksesta teatteria kohtaan, metaforien (vertauskuvien) voimasta psykoterapeutin työssään ja jatkuvasta sisäisestä tunteesta, ettei voi muuta kuin kirjoittaa. Kirjan työnimenä oli Beyond Tragedy ( ” tragedian tuolle puolen”).
Kopp kertoo, että kun kirjan The Hanged Man- julkaisu viivästyi, hän kirjoitti hengellisen psykoterapian lehteen Pilgrimageen artikkelin Teach Your Children Well (”opeta lapsesi hyvin”) ja lähetti sen tapansa mukaan ystävilleen ja tuntemattomille, jotka olivat kommentoineet hänen kirjojaan.
Pian lähettämisen jälkeen hän sai runsaasti kirjeitä ja puhelinsoittoja, koska ihmiset olivat tulleet tietoisiksi hänen tilanteestaan. Kopp surkutteli vähän, että oli ollut ehkä vähän ajattelematon, kun oli varoittamatta saattanut ihmiset tietoiseksi tilanteestaan.
Kopp kertoo, millaisia palautteita hän sai. Ensimmäiseksi hän kertoo hyvin vanhan ystävän Loun kirjeestä. Kopp kirjoittaa, että Lou oli mies, joka pelasti hänen elämänsä teini-ikäisenä. Lou kohteli häntä kunnioittavasti ja kutsui kotiinsa, niin että Kopp sai oppia, miltä tuntuu olla osa perhettä. Tavalla, joka on lämmin ja rakastava kokemus. Lou kirjoittaa, ettei tiedä, mitä vastaisi, mutta on aina heidän ajatuksissaan.
Toinen on länsirannikolta oleva runoilijanainen, sielunkumppani, jota hän ei ole koskaan nähnyt. Nainen kertoo, kuinka on oppi isältään, joka kuoli syöpään, kuinka kuollaan. Riutuen keltaiseksi ja violetiksi. Morfiinin höyryiseen ja kivun täyttämään maailmaansa.
Kolmas on mies, jonka hän koki läheiseksi. Mies kirjoittaa runon, jossa kertoo, että Teach Your Children Well on kauneimpia asioita, mitä hän on lukenut. Ja runo kertoo, kuinka ihminen käyttäytyy kuoleman edessä. Kaikki ne tunteiden ylä- ja alamäet.
…
I don´t know man. It´s all so fucking complicated. ( ”En tiedä. Tämä kaikki on niin hemmetin monimutkaista”)
…
Otit kiviä matkarepustani ja laitoit leipää tilalle.
…
Kuolema ei ole elämää, mutta kuoleminen on. Ja mitä helskutin muuta siitä voi sanoa?
Kopp kirjoittaa, että hän vastasi jokaiselle hänelle kirjoittaneelle. Kaikille saman kirjeen, jossa hän kertoo muun muassa, että maaliskuussa 1973 aivoleikkauksessa ei saatu kokonaan syöpää pois. Eli se jatkaa kasvamistaan. Jatkoleikkaukset ovat välttämättömiä. Kopp toteaa, että on epätodennäköistä, että hän selviää niistä, mutta on valmis maksamaan hinnan, jonka elämän jatkaminen kipuna ja kauhuna vaatii. Ja lopettaa kirjansa sanoin:
” Silti en ole traaginen olento.
En elä kuolevan miehen elämää.
Elämäni on varmasti lyhentynyt,
mutta vielä ei ole viimeisen esiripun aika.
Tietysti minulla on vähemmän aikaa kuin toivoin,
mutta en ole kuolemassa, vaan elämässä.”
Lappeenrannassa 9.7.2017