Sosiaali- ja terveydenhuollon ns. soteuudistus tulee, oletko valmis? - Ehdokkaana aluevaaleissa tammikuussa 2022
Sosiaali- ja terveydenhuollon ns. soteuudistus tulee, oletko valmis?
- Ehdokkaana aluevaaleissa tammikuussa 2022
Vanhan poliittisen vitsin mukaan kameli on poliittisessa yhteistyössä tehty hevonen. Siis siksi,ettei kunnon yhteisymmärrykseen päästy ilman kompromisseja. Soteuudistusta on oikeastaan tehty sata vuotta, koska Ståhlberg jo vuonna 1919 kirjoitti Suomen perustuslakiin pykälän, jonka mukaan on mahdollista perustaa kuntia suurempia itsehallintoalueita. Ståhlberg yritti maakuntauudistusta, mutta epäonnistui, kuten kaikki hänen jälkeensäkin samaa yrittäneet sadan vuoden ajalta. Uudistuksen taustalla oleva ongelmakin oli sata vuotta sitten sama kuin nyt – kunnat olivat kykenemättömiä ylläpitämään sairaaloita. Ståhlberg ei esittänyt tiettyä maakuntien määrää (Silvo Kaasalainen: Sotehallinnon himmeleissä – demokratian ja soteuudistuksen vaikea liitto, 2019). Tämä kirjoitus siteeraa paljon Kaasalaisen soteuudistuksen taustoja valoittavaa teosta. En ole hänen kanssaan kaikesta samaa mieltä, mutta kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen soteuudistuksesta.
Kaasalainen kirjoittaa, että nyt kun alkaa kaikille valjeta, ettei nykyinen sosiaali- ja terveydenhuoltomme pysty vastaamaan nopeasti ikääntyvän väestön tarpeisiin, niin jotain on tehtävä. Kuntauudistusta ei ole saatu vietyä läpi. Perustettiin siksi kuntayhtymiä, joita ei kuitenkaan ole saatu sujuvasti yhdistettyä kunnan palveluihin. Ei ole saatu kunnon integraatiota kunnan eikä kuntayhtymien välille. Se ratkaisu ei toiminut.
Lappeenrannassakin muistan, kuinka ensimmäisellä valtuustokaudellani vuosituhannen vaihteessa ihmettelin, miksi kunta ja sairaanhoitopiiri olivat niin tukkanuottasilla. Miksi he eivät istuneet yhteen ja sopineet asiasta. Ehdotin sosiaalilautakunnassa ollessani, että eikö tätä voi yrittää neuvotella rationaalisesti yhdessä tavaten.
- Emme tiedä sitten mitä äänestämme, vastasivat erään puolueen jäsenet.
En oikeasti vielä silloin tiennyt, että politiikassa eivät rationaaliset argumentit ratkaise, vaan mielikuvat. Eivät teot, vaan se, miltä kaikki näyttää. 2000-luvulla on alkanut politiikassa näyttää siltä kuin eläisi skitsofreenisessa perheessä. Kaikki, mitä toisen ryhmittymän edustaja sanoo, tulkitaan vainoharhaisin silmälasein. Ja some mahdollistaa puskista ampumisen. Ja toisaalta taas oman näkökannan ihmisiä uskotaan sokeasti, vaikka he esittäisivät ilmiselviä valheita.
Trumpin erottaman FBI:n johtajan muistelmissa (James Comey: Uskollisuuden velvoite, 2018), Comey kirjoittaa (s.7): ”Elämme juuri nyt vaarallisia aikoja poliittisessa ympäristössä, jossa perimmäinen totuus ja tavalliset perusasiatkin asetetaan kyseenalaisiksi, valehtelemista pidetään normaalina käytäntönä ja epäeettiseen käytökseen ei joko kiinnitetä huomiota, sille keksitään hyviä perusteluita tai siitä voidaan jopa myöntää palkinto”.
Kaasalainen jatkaa soteuudistuksesta, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuus ja kustannukset vaihtelevat asuinpaikan ja työstatuksen mukaan. Soteuudistusta on perusteltu erilaisilla syillä, mm. demokratian parantamisella, ihmisten tasa-arvoisella asemalla sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuuden suhteen, nykyisten hallintohimmeleiden purkamisella ja leveimmillä hartioilla sotepalvelujen järjestämiseen.
Soteuudistuksesta valtionvarainministeriön sivuilta löytyy(www.vm.fi 11.12.21) seuraavaa:
” Sote-uudistusta koskeva lainsäädäntö tuli voimaan 1.7.2021. Vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisestä siirtyy uusille hyvinvointialueille 1.1.2023.
Uudistuksessa tehdään muutoksia sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämiseen, tuottamiseen ja rahoitukseen. Hyvinvointialueet ovat uusia julkisoikeudellisia yhteisöjä, joilla on alueellaan itsehallinto. Hyvinvointialueita on yhteensä 21.Manner-Suomessa hyvinvointialueet vastaavat maantieteellisesti nykyisiä maakuntia muualla kuin Uudellamaalla. Uudenmaan erillisratkaisun mukaisesti maakunnan alueelle muodostetaan neljä hyvinvointialuetta. Helsingin kaupungilla säilyy jatkossakin sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisvastuu. Lisäksi Uudellamaalla erikoissairaanhoidon järjestämisestä vastaa HUS-yhtymä. Hyvinvointialueen ylin päättävä toimielin on suorilla vaaleilla valittu aluevaltuusto. Ensimmäiset aluevaalit järjestetään 23.1.2022. Aluevaaleja ei järjestetä Helsingissä, jossa kunnanvaltuutetut päättävät sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimesta jatkossakin.
Hyvinvointialueiden toiminta perustuu pääosin valtion rahoitukseen, joka on yleiskatteellista. Rahoitus jaetaan kullekin hyvinvointialueelle sen asukkaiden laskennallisten sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävien palvelutarvetta ja olosuhdetekijöitä kuvaavien tekijöiden perusteella. Osa hyvinvointialueiden rahoituksesta määräytyy asukasmäärän mukaisesti sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kriteerin perusteella. Pelastustoimen rahoitukseen vaikuttavat lisäksi alueelliset riskitekijät. Hyvinvointialueiden perustaminen ja niiden rahoitusjärjestelmän luominen muuttaa kuntien nykyistä peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmää. Jotta kokonaisveroaste ei kasvaa, kaikki kunnat velvoitetaan alentamaan kunnallisveroa ja yhteisöverojärjestelmään tehdään muutoksia. Verorakenteen muutokset eivät kiristä verotusta.
Hyvinvointialueiden työntekijöiksi vuonna 2023 siirtyy liikkeenluovutuksilla noin 173 000 sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen henkilöstöä kunnista ja kuntayhtymistä. Hyvinvointialueen työntekijöiksi siirtyvät myös kuntien opetustoimesta opiskeluhuollon kuraattorit ja psykologit. Lisäksi kunnan tukipalveluissa työskentelevä työntekijä siirtyy hyvinvointialueen palvelukseen, jos hänen tehtävistään kohdistuu vähintään puolet kunnan sosiaali- tai terveydenhuollon tai pelastustoimen palveluihin.
Itsehallinnolliset alueet mahdollistavat vaiheittaisen siirtymisen monialaisiin maakuntiin. Kesällä 2021 käynnistettiin hanke, jossa selvitetään, mitä uusia tehtäviä hyvinvointialueille voisi jatkossa siirtää. Samalla käynnistettiin valmistelu maakuntaveron käyttöönotosta.
Mikä on valtiovarainministeriön rooli sote-uudistuksen valmistelussa?
Valtiovarainministeriö vastaa hyvinvointialueiden perustamista, hallintoa, rahoitusta ja henkilöstöä sekä omaisuusjärjestelyjä koskevan lainsäädännön valmistelusta ja täytäntöönpanon ohjauksesta. Ministeriön vastuulle kuuluvat esitykset kuntien tehtäviä ja rahoitusta koskevista muutoksista sekä verolainsäädännön muutokset. Uudistus vaikuttaa myös julkisen talouden suunnitteluun.”
Kaasalainen muistuttaa, että jo Sipilän hallituksen tavoite oli sulauttaa eri organisaatiot maakuntaan, jolloin kaikkia palveluita voidaan käyttää tuloksekkaasti ilman organisaatiorajoja. Eksote lähti ennakkoluulottomasti ensimmäisten mukana muodostamaan koko Etelä-Karjalan sairaanhoitopiiriä, joten muutos ei ole niin iso kuin esimerkiksi Vaasan sairaanhoitopiirissä, jossa olin psykiatrian vastuualuejohtajana. Siellä kunnat ovat nyt joutuneet ponnistamaan yhteistä ”sotea”. Kun kuntien yhteistyön löytämisen lisäksi on myös kielikysymys hankaloittamassa yhdistymistä, niin soten tekemisessä siellä on paljon enemmän työtä kuin Etelä-Karjalan muutoksessa.
Kaasalainen tähdentää, että kunnille jää soten ja pelastustoiminnan jälkeen oikeastaan koulu ja päiväkoti. Jos kunta yrittää lapsiperheitä houkutellakseen rakentaa uusia sisäilmapuhtaita päiväkoteja ja kouluja, niin se voi ajautua kriisikunnaksi investointiensa vuoksi. Pohjois-Karjalan taloudellinen kantokyky on 28 prosenttia heikompi kuin Uudellamaalla. Niin mukava kuin uusi päiväkoti tai koulu olisi, liikuntapaikoista nyt puhumattakaan, niin kuntien talous rajoittaa tarpeellisiakin investointeja.
Silvo Kaasalainen muistuttaa, että pelkästään sosiaali- ja terveystoimessa on 190 eri organisaatiota. Hänen mielestään kyseessä ei ole pelkkä maakuntauudistus, vaan myös kuntauudistus. Puolet kuntien toiminnoista siirtyy maakuntiin. Typistyneet kunnat jäävät toimimaan.
Kuntien taloutta on tekohengitetty nykyhallituksen toimesta ottamalla valtavasti lainaa korona-aikana. Kuntien epätoivoinen yritys pysyä itsenäisenä on tarkoittanut velanottoa. Velanotto taas ennakoi sitä, että pienemmät kunnat joutuvat maakuntien isoimpiin kuntiin sulautetuksi, kun ajautuvat kriisikunniksi. Eksotea perustettaessa jo Etelä-Karjalan kunnat ”siivosivat” alijäämäiset budjettinsa Eksoteen, joka aloitti taloudellisesti melkoiselta takamatkalta. Nyt on tultu tilanteeseen, jossa Eksoten pitäisi säästää, kun kunnille tulee yllättäviä lisälaskuja pitkin vuotta ja varsinkin loppuvuodesta. Erikoissairaanhoito on kallista, eikä terveyskeskukset toimi niin kuin ajateltiin. Koomiseksi tilanteen tekee se, että saman puolueen ihmiset esittävät puolueiden valitsemissa hallintoelimissä sekä kunnissa, että sairaanhoitopiirissä täysin päinvastaisia näkemyksiä siitä, mitä asialle pitäisi tehdä. Varsinkin kun on vaalit tulossa, niin kaikkea hyvää luvataan kaikille. Politiikassahan ei tarvitse lupauksiaan lunastaa.
Surkuhupaisimman kommentin tästä Eksoten säästökuviota esitti paikallinen kansanedustaja, joka sanoi, että Eksoten säästää pitää, mutteivat palvelut saa samalla heiketä. Hän ei kyllä kertonut, miten tämä temppu tehdään. Mutta politiikassahan on tapana vain esittää mielipiteitä. Ei niillä tarvitse mitään referenssiä olla. Ei tarvitse perustella, että miksi on sitä mieltä. Toisaalta suurin osa kansalaisista ei halua lukeakaan uutisista muita kuin otsikoita. Johtopäätösten ja perustelujen lukeminen onkin jo sitten paljon työläämpää. Politiikassa ja sen harrastamisessa kunnanvaltuustossakin ja lautakunnissa on erittäin paljon lukemista. Yksittäisen pykälän taustalla voi olla satojakin sivuja tekstiä. Kokeneet poliitikot ovat usein tietoisia näistä lakikoukeroista ja toimintatavoista, mikä voi olla hämmentävää uutena politiikkaan tulevalle. Siksi on vähän kaksijakoinen asia, että samat ihmiset valitaan kunnanvaltuustoon, aluevaltuustoon ja vielä eduskuntaankin. Ei uudistu demokratia, muttei ole täysin tietämättömien käsissä. Vaasan yliopiston professori kirjoitti aikanaan Suomen rakenteellisesta korruptiosta, jossa poliitikot valitsevat johtavat virkamiehet puoluepoliittisin perustein, mistä seuraa erilaisia hyvä veli/sisko-verkostoja. Niistä meillä on valitettavan paljon esimerkkejä viime aikoina Etelä-Karjalassa.
Kaasalainen kirjoittaa, että maakunta- ja soteuudistus on Suomen itsenäisyydenajan laajin hallinnon uudistus. Hän jatkaa, että uudistuksen laajuus aiheuttaa sen, että keskiverto kansalainen ei tajua sen kokonaisuutta. Sitä miten asiat liittyvät toisiinsa. Tämä tietysti aiheuttaa sen, että on riippuvainen eri mielipiteen esittäjistä. Viime vuosina on myös ollut selvästi havaittavissa, että joukkotiedotus on alkanut liputtaa tietyn poliittisen suunnan mukaan. Tämän vuoksi itsekin olen lakannut kahden valtakunnallisen median seuraamisen, koska niin värittyneen puolueellista niiden tiedonvälitys on. Olen käynyt kouluni siihen aikaan, kun opetettiin, että uutinen on uutinen, eikä mikään väritetty mielipide. Ja uutisten lukijaa pidettiin rehellisimpänä kansalaisena. Pravdalle naurettiin, mutta eipä naurata enää.
Kaasalainen kirjoittaa soteuudistuksen taustasta, että Suomessa 1970-luvulla oli kolmisen tuhatta 90-vuotiasta, nyt heitä on 50 000 ja vuonna 2065 jo 190 000. Muistisairauteen heistä sairastuu lähes puolet ja sairauden toteamisen jälkeen he elävät vielä toistakymmentä vuotta. Laitoshoito on erityisen kallista. Vanhan ihmisen kaksi viimeistä elinvuotta ovat hyvin kalliita veronmaksajille johtuen runsaasta erikoissairaanhoidon käytöstä. 2006–2011 erikoissairaanhoidon menot nousivat 74 prosenttia ja terveyskeskusten menot yhden prosentin. Terveyskeskusten kehittäminen unohdettiin. Nyt vannotaan, että tässä uudistuksessa perusterveydenhuollon asemaa vahvistetaan. Juu, nähtäväksi jää, koska tarvittaisiin vuosittain pelkästään lääkärivastaanoton kapasiteetin lisäämiseen 200 miljoonaa euroa vuodessa. Ja kun terveyskeskukset on rapautettu, ei sinne monikaan lääkäri halua töihin. Jos nämä samat nykyisen palvelun lisälääkäripalvelut ostetaan yksityiseltä, niin hintalappu on 400–500 miljoonaa euroa vuodessa. Soteuudistuksella alun perin tavoiteltiin kolmen miljardin säästöjä.
Yhä heikkenevä huoltosuhde (yksinkertaistettuna eli kuinka monta työssäkäyvää on ei-työssäkäyvää kohti, eli kuka elättää veromenoillaan ei-työssäkäyvät) tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, ettei kunnilla eikä valtiolla rahaa ole sotepalvelujen pyörittämiseen. Suomessa on parikymmentä kuntaa, jossa huoltosuhde on jo nyt yli 90:n, eli yhden työssäkäyvän pitäisi elättää yhdeksän ei-työssäkäyvää. Sellaisesta kunnasta häviävät kaikki palvelut, koska kukaan ei osta yksityisiä palveluita. Ei ole kenkä-, ei vaate- eikä viinakauppaa, kun ihmisillä ei ole enää perustoimeentulon jälkeen mahdollisuus käyttää yksityisiä palveluja. Sitten häviää myös julkiset Kelan palvelut, eikä terveyskeskustakaan kannata pitää. Tällaiset kunnat eivät tule toimeen verotuloillaan, vaan niiden kuntien suurin tulonlähde on valtionosuudet. Hyvin toimeentulevat kunnat tavallaan saattohoitavat heikkoja kuntia ja niiden asukkaita. Kaasalaisen mukaan Suomessa on hyvin harvoja kuntia, jotka pärjäisivät itsekseen soten rahoittamisessa.
Kaasalainen muistuttaa, ettei perustuslaki puhu kuntien lukumäärästä mitään. Se puhuu asukkaiden itsehallinnosta, joka hänen mukaansa ei kylläkään toteudu nytkään kuntayhtymissä eikä sairaanhoitopiireissä. Hän siteeraa kunnallisen tilanteen sotkuisuudesta Helsingin Sanomien pääkirjoitusta 6.4.2019: ” Yhdessäkään toisessa länsimaassa vastuu terveyspalveluiden järjestämisestä ei ole niin pienillä toimijoilla kuin Suomessa. Palvelujen järjestämisessä kuntia ja kuntayhtymiä on lähes 400. Näin pirstaleinen hallinto on rahan tuhlausta.”
Kaasalainen ehdottaakin maakunnan kokoisia kuntia, josta olen samaa mieltä hänen kanssaan. Etelä-Karjalassakaan ei tarvittaisi kuin yksi kunta, olisi se sitten nimeltään mikä tahansa. Tämä hoitaisi tarpeellisen kuntarakenneuudistuksen ja peruskuntien valtionosuusjärjestelmän uudistamisen (2015 tehty uudistus ei takaa kansalaisten tasa-arvoa). Kaasalaisen mukaan perustuslakivaliokunta, joka on pienoiseduskunta eduskunnassa, tulkitsi kyseisen järjestelyn perustuslain vastaiseksi, mitä se ei Kaasalaisen mukaan ole. Suurimmalle osalle kansalaisista toimivat ja ketterät sote- ja muut palvelut ovat tärkeämpää kuin minkä niminen kunta on. Jäljelle jää soteuudistuksen jälkeen silti yli 300 kuntaa Suomeen. Kaasalainen kirjoittaa, että jos kuntia olisi 5–18, niin maakuntia ei tarvittaisi.
Vuonna 2019 noilla yli 300 kunnalla oli kunnan 535 pakollista lakisääteistä toimintaa. Noin 90 prosenttia kuntien tehtävistä syntyy näistä lailla säädetyistä palveluista. Kuntien itse ottamat palvelutehtävät (ns. yleinen toimivalta) muodostaa yhä pienemmän osan kunnan päätöksenteosta, siis noin 10 prosenttia. Kaasalainen siteeraa kunnallisesta päätöksenteosta emeritusprofessori Aimo Ryynästä: ” (kunnan)valtuuston päätökset muodostuvat sisällöltään ja perusteiltaan liki 100-prosenttisesti valtuuston ulkopuolella, kuten me kaikki tiedämme.” On ajateltu, että nyt kun aluevaalit ovat suora henkilövaali, niin demokratia toteutuu paremmin kuin tilanteessa, jossa puolueet valitsevat omia ehdokkaitaan kunnanhallituksiin, kuntayhtymiin ja sairaanhoitopiirin hallintoelimiin.
Kaasalainen kertoo, että kun ennakoi soteuudistusta vuonna 2019, että maakuntaan siirtyy 60 prosenttia kuntien vastuulla olevista palveluista. 190 sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiota, 18 maakuntien liittoa, 22 pelastuslaitosta, 56 maakuntaseutuhallintoa, 15 te-toimistoa, 15 ely-keskusta ja 62 ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-aluetta lakkaavat. Miten sitten kävikään, on tänään nähtävissä.
Palveluihin kohdistuvien perusoikeuksien varmistaminen on valtion vastuulla. Kaasalaisen mukaan valtio on siirtänyt käytännössä palvelutuotannon kuntien vastuulle. Perustuslain 6.pykälä koskee tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta lain edessä ja 19.pykälä oikeutta sosiaaliturvaan. Kysymys on nyt siitä, että kaikki saavat tasa-arvoisesti, yhdenvertaisesti ja sosiaaliturvaan oikeuttavasti palvelunsa. Kaasalainen kertoo asukaskyselyn tuloksista. Kansalaisille palvelujen tärkeimpinä tarpeina ovat: palveluiden helppo saatavuus, oikea-aikaisuus, yhdenvertaisuus ja esteettömyys. Inhimillinen ja kiireetön vuorovaikutus sekä yksilölliset ja katkeamattomat hoitopolut.
Väitöskirjassani, joka valmistui LUT:ssa vuosi sitten, käsittelin mielenterveys- ja päihdepalvelujen integraatiota. Uuden walk-in poliklinikan perustamista, jonne voi tulla milloin tahansa ja joka ratkaisi viheliäisiä ongelmia, kuten esimerkiksi jonot. Hoitoon pääsyyn ei ole jonoa. Väitöskirjani alussa on kuva, jonka piirsin itselleni 20 vuotta sitten, hahmottaakseni mikä tämä sotehimmeli on.
Sanoin etteihän tuosta palvelukuviosta selviä edes selvin päin, saatikka humalassa. Eikä eri organisaatioiden työntekijät voi mitenkään tuntea kaikkea, mitä tuossa tapahtuu. Eli he eivät osaa neuvoa asiakkaitaan, mitä tehdä, vaan heidän täytyy lähettää heidät seuraavalle tiskille. Tästä väistämättä seuraa jonoja, tehottomuutta ja sotkua ihmisten asioiden hoitamisessa. Pohdin sittemmin väitöskirjassani, että jos meillä olisi IT-puolen kokonaisarkkitehtuuri, jossa näkyisi kaikki terveystiedot, sosiaalitiedot, työllisyystiedot ja kelan tiedot, niin potilaiden asioiden hoitaminen olisi paljon sujuvampaa. Yhdellä luukulla voisi hoitaa asioita sujuvasti.
Mutta ei edes walk-in-poliklinikan alkuvaiheessa Tampereen yliopiston poliklinikalta tullut sosiaalityöntekijä saanut nähdä, mitä päätöksiä on sosiaalitoimessa tehty, vaan täytyi lähettää toiselle tiskille jonottamaan, vaikka olisi voinut hoitaa yhdessäkin paikassa. Mutta ei, tietosuojan taakse on helposti paettu jo vuosikymmeniä, kun pitäisi jotain omassa työtavassa muuttaa. Toisaalta ei työntekijä ajattelekaan asiakkaan parasta, vaan kaikki miettivät työpaikan muutoksissa WIIFM ( what is it for me; mitä tämä minulle merkitsee). Niinpä sellaista isoa asiakkaiden palveluja helpottavaa IT-kokonaisarkkitehtuuria ole saatu vieläkään tehdyksi. Sen voisi rakentaa niinkin, että ne potilaat, jotka eivät halua tietojensa näkyvän kaikissa noissa paikoissa, voisivat sen kieltää. Samalla tietäen, että se tarkoittaisi heidän palvelunsa hidastumista, organisaatioiden välisiä siiloja, toistuvasti saman informaation kertomista monessa eri paikassa ja jonottamista joka paikkaan erikseen.
Tuotantotaloudessa tiedetään, että kun samassa hoitopolussa on vaikkapa viisi eri siirtymää, niin prosessin saanto on enää 50–60 prosenttia, vaikka olisi parhaat mahdolliset tekijät. Mitä vähemmän siirtymiä, sen parempi saanto, eli nopeampi ja parempi palvelu sekä kustannustehokkaampi tulos. Jos halutaan uuden maakunnan myötä sujuvat sotepalvelut, niin tarvitaan ehdottomasti sotepalvelujen järjestäminen virtaustehokkaasti nykyisen resurssitehokkuuden sijaan. Eli vaikka jokainen eri työntekijä terveyskeskuksessa, sairaalassa, työvoimatoimistossa, kelassa ja muissa virastoissa ottaisi niin monta ihmistä vastaan päivässä kuin ehtisi, muttei asiakkaan hoito- ja palvelupolkuja integroitaisi, niin se tarkoittaisi, että nykyiset jono-ongelmat ja palveluketjujen tehottomuudet jatkuisivat.
Digitalisaatiota ja tekoälyä huudetaan yleisesti ratkaisuksi nykyisiin sote-ongelmiin. Ne voivat auttaa, jos itse virtaustehokkaat prosessit on ennen sitä mietitty ja kuvattu. Tämä vaatii usein kokonaiskuvan hahmottamista ja myös taitoja hahmotella ketteriä ja palvelutehokkaita palveluprosesseja.
Sosiaalipuolen organisaatioiden liittyminen Kanta-järjestelmään on jostain kumman syystä siirretty vuosien päähän, kun terveydenhuollon organisaatioiden piti liittyä heti. Syy on varmaan siinä, että sosiaalipuolella on ollut esimerkiksi suuria puutteita kirjaamisessa, joita on nyt yritetty parantaa ns. rakenteisen kirjaamisen opettelemisella. Sosiaalipuolella ei ole perinteisesti ollut edes kunnon tilastoja. Ja kun sosiaalipuolen tietoja on pidetty valtiosalaisuuksien tasoisina tietoina, niin sosiaalipuolen kehittäminen on ontunut. Tosin puolen miljardin liikevaihdolla toimivassa Eksotessakaan ei ole riittävän tehokkaita koneita pyörittämään terveyspuolen tilastoja samanaikaisesti usean vuoden osalta.
Aluevaaleissa valitaan ihmisiä päättämään, miten sosiaali- ja terveyspuolen asiat Etelä-Karjalassa järjestetään. Eksotessa on paljon hyvää, mutta myös paljon toimintoja, joita voi suuresti tehostaa, mutta se vaatisi palvelu- ja hallintorakenteiden rohkeaa uudistamista. Ehkä siihen uusi aluevaltuusto voi tarjota mahdollisuuksia.
Olen ehdokkaana tulevissa aluevaaleissa kokoomuksen listalla. Minulla on yli 30 vuoden kokemus sotekuviosta. Olen ollut kolmen eri sairaanhoitopiirin johtotehtävissä, joten tiedän Suomen eri maakuntien eroista.
Olen tehnyt etulinjan työtä koko työurani, joten minulle ovat tuttuja ihmisten ongelmat mielenterveys- päihde- ja sosiaaliasioissa. Nyt aluevaaleissa tammikuussa näen, että mitä äänestäjät ajattelevat. Olenko heidän ääniensä arvoinen vai en. En aio tuhlata rahojani suuremmalti mainostamiseen medioissa.
Olen valmis käyttämään osaamiseni siihen, että mahdollisimman ketterät, oikea-aikaiset, laadukkaat ja kustannuksiltaan järkevät palvelut saadaan Etelä-Karjalan sotepalveluihin aikaiseksi.
Se on äänestäjistä kiinni, olenko siinä joukossa, kuka aluevaltuustopäätöksiä tekee.
Lappeenrannassa 11.12.2021
Juha Kemppinen
päihdepsykiatri, mielenterveys- ja päihdehoidon avohoidon ylilääkäri ( Eksote, MTTP)
LL,YTM (pääaine sosiologia, sivuaineet kasvatustiede ja yhteiskuntapolitiikka)
FT (tuotantotalous)
psykiatrian ja yleislääketieteen erikoislääkäri
päihdelääketieteen erityispätevyys
erityistason ratkaisukeskeinen psykoterapeutti ( VALVIRA-pätevyys)
Lean Six Sigma Black Belt (lopputyö puuttuu, valmis 2022?)
Lääkärikouluttajan erityispätevyys, Turun Yliopisto ( portfolio hyväksymättä ,valmis 2/22?)
- Ehdokkaana aluevaaleissa tammikuussa 2022
Vanhan poliittisen vitsin mukaan kameli on poliittisessa yhteistyössä tehty hevonen. Siis siksi,ettei kunnon yhteisymmärrykseen päästy ilman kompromisseja. Soteuudistusta on oikeastaan tehty sata vuotta, koska Ståhlberg jo vuonna 1919 kirjoitti Suomen perustuslakiin pykälän, jonka mukaan on mahdollista perustaa kuntia suurempia itsehallintoalueita. Ståhlberg yritti maakuntauudistusta, mutta epäonnistui, kuten kaikki hänen jälkeensäkin samaa yrittäneet sadan vuoden ajalta. Uudistuksen taustalla oleva ongelmakin oli sata vuotta sitten sama kuin nyt – kunnat olivat kykenemättömiä ylläpitämään sairaaloita. Ståhlberg ei esittänyt tiettyä maakuntien määrää (Silvo Kaasalainen: Sotehallinnon himmeleissä – demokratian ja soteuudistuksen vaikea liitto, 2019). Tämä kirjoitus siteeraa paljon Kaasalaisen soteuudistuksen taustoja valoittavaa teosta. En ole hänen kanssaan kaikesta samaa mieltä, mutta kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen soteuudistuksesta.
Kaasalainen kirjoittaa, että nyt kun alkaa kaikille valjeta, ettei nykyinen sosiaali- ja terveydenhuoltomme pysty vastaamaan nopeasti ikääntyvän väestön tarpeisiin, niin jotain on tehtävä. Kuntauudistusta ei ole saatu vietyä läpi. Perustettiin siksi kuntayhtymiä, joita ei kuitenkaan ole saatu sujuvasti yhdistettyä kunnan palveluihin. Ei ole saatu kunnon integraatiota kunnan eikä kuntayhtymien välille. Se ratkaisu ei toiminut.
Lappeenrannassakin muistan, kuinka ensimmäisellä valtuustokaudellani vuosituhannen vaihteessa ihmettelin, miksi kunta ja sairaanhoitopiiri olivat niin tukkanuottasilla. Miksi he eivät istuneet yhteen ja sopineet asiasta. Ehdotin sosiaalilautakunnassa ollessani, että eikö tätä voi yrittää neuvotella rationaalisesti yhdessä tavaten.
- Emme tiedä sitten mitä äänestämme, vastasivat erään puolueen jäsenet.
En oikeasti vielä silloin tiennyt, että politiikassa eivät rationaaliset argumentit ratkaise, vaan mielikuvat. Eivät teot, vaan se, miltä kaikki näyttää. 2000-luvulla on alkanut politiikassa näyttää siltä kuin eläisi skitsofreenisessa perheessä. Kaikki, mitä toisen ryhmittymän edustaja sanoo, tulkitaan vainoharhaisin silmälasein. Ja some mahdollistaa puskista ampumisen. Ja toisaalta taas oman näkökannan ihmisiä uskotaan sokeasti, vaikka he esittäisivät ilmiselviä valheita.
Trumpin erottaman FBI:n johtajan muistelmissa (James Comey: Uskollisuuden velvoite, 2018), Comey kirjoittaa (s.7): ”Elämme juuri nyt vaarallisia aikoja poliittisessa ympäristössä, jossa perimmäinen totuus ja tavalliset perusasiatkin asetetaan kyseenalaisiksi, valehtelemista pidetään normaalina käytäntönä ja epäeettiseen käytökseen ei joko kiinnitetä huomiota, sille keksitään hyviä perusteluita tai siitä voidaan jopa myöntää palkinto”.
Kaasalainen jatkaa soteuudistuksesta, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuus ja kustannukset vaihtelevat asuinpaikan ja työstatuksen mukaan. Soteuudistusta on perusteltu erilaisilla syillä, mm. demokratian parantamisella, ihmisten tasa-arvoisella asemalla sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuuden suhteen, nykyisten hallintohimmeleiden purkamisella ja leveimmillä hartioilla sotepalvelujen järjestämiseen.
Soteuudistuksesta valtionvarainministeriön sivuilta löytyy(www.vm.fi 11.12.21) seuraavaa:
” Sote-uudistusta koskeva lainsäädäntö tuli voimaan 1.7.2021. Vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisestä siirtyy uusille hyvinvointialueille 1.1.2023.
Uudistuksessa tehdään muutoksia sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämiseen, tuottamiseen ja rahoitukseen. Hyvinvointialueet ovat uusia julkisoikeudellisia yhteisöjä, joilla on alueellaan itsehallinto. Hyvinvointialueita on yhteensä 21.Manner-Suomessa hyvinvointialueet vastaavat maantieteellisesti nykyisiä maakuntia muualla kuin Uudellamaalla. Uudenmaan erillisratkaisun mukaisesti maakunnan alueelle muodostetaan neljä hyvinvointialuetta. Helsingin kaupungilla säilyy jatkossakin sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisvastuu. Lisäksi Uudellamaalla erikoissairaanhoidon järjestämisestä vastaa HUS-yhtymä. Hyvinvointialueen ylin päättävä toimielin on suorilla vaaleilla valittu aluevaltuusto. Ensimmäiset aluevaalit järjestetään 23.1.2022. Aluevaaleja ei järjestetä Helsingissä, jossa kunnanvaltuutetut päättävät sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimesta jatkossakin.
Hyvinvointialueiden toiminta perustuu pääosin valtion rahoitukseen, joka on yleiskatteellista. Rahoitus jaetaan kullekin hyvinvointialueelle sen asukkaiden laskennallisten sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävien palvelutarvetta ja olosuhdetekijöitä kuvaavien tekijöiden perusteella. Osa hyvinvointialueiden rahoituksesta määräytyy asukasmäärän mukaisesti sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kriteerin perusteella. Pelastustoimen rahoitukseen vaikuttavat lisäksi alueelliset riskitekijät. Hyvinvointialueiden perustaminen ja niiden rahoitusjärjestelmän luominen muuttaa kuntien nykyistä peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmää. Jotta kokonaisveroaste ei kasvaa, kaikki kunnat velvoitetaan alentamaan kunnallisveroa ja yhteisöverojärjestelmään tehdään muutoksia. Verorakenteen muutokset eivät kiristä verotusta.
Hyvinvointialueiden työntekijöiksi vuonna 2023 siirtyy liikkeenluovutuksilla noin 173 000 sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen henkilöstöä kunnista ja kuntayhtymistä. Hyvinvointialueen työntekijöiksi siirtyvät myös kuntien opetustoimesta opiskeluhuollon kuraattorit ja psykologit. Lisäksi kunnan tukipalveluissa työskentelevä työntekijä siirtyy hyvinvointialueen palvelukseen, jos hänen tehtävistään kohdistuu vähintään puolet kunnan sosiaali- tai terveydenhuollon tai pelastustoimen palveluihin.
Itsehallinnolliset alueet mahdollistavat vaiheittaisen siirtymisen monialaisiin maakuntiin. Kesällä 2021 käynnistettiin hanke, jossa selvitetään, mitä uusia tehtäviä hyvinvointialueille voisi jatkossa siirtää. Samalla käynnistettiin valmistelu maakuntaveron käyttöönotosta.
Mikä on valtiovarainministeriön rooli sote-uudistuksen valmistelussa?
Valtiovarainministeriö vastaa hyvinvointialueiden perustamista, hallintoa, rahoitusta ja henkilöstöä sekä omaisuusjärjestelyjä koskevan lainsäädännön valmistelusta ja täytäntöönpanon ohjauksesta. Ministeriön vastuulle kuuluvat esitykset kuntien tehtäviä ja rahoitusta koskevista muutoksista sekä verolainsäädännön muutokset. Uudistus vaikuttaa myös julkisen talouden suunnitteluun.”
Kaasalainen muistuttaa, että jo Sipilän hallituksen tavoite oli sulauttaa eri organisaatiot maakuntaan, jolloin kaikkia palveluita voidaan käyttää tuloksekkaasti ilman organisaatiorajoja. Eksote lähti ennakkoluulottomasti ensimmäisten mukana muodostamaan koko Etelä-Karjalan sairaanhoitopiiriä, joten muutos ei ole niin iso kuin esimerkiksi Vaasan sairaanhoitopiirissä, jossa olin psykiatrian vastuualuejohtajana. Siellä kunnat ovat nyt joutuneet ponnistamaan yhteistä ”sotea”. Kun kuntien yhteistyön löytämisen lisäksi on myös kielikysymys hankaloittamassa yhdistymistä, niin soten tekemisessä siellä on paljon enemmän työtä kuin Etelä-Karjalan muutoksessa.
Kaasalainen tähdentää, että kunnille jää soten ja pelastustoiminnan jälkeen oikeastaan koulu ja päiväkoti. Jos kunta yrittää lapsiperheitä houkutellakseen rakentaa uusia sisäilmapuhtaita päiväkoteja ja kouluja, niin se voi ajautua kriisikunnaksi investointiensa vuoksi. Pohjois-Karjalan taloudellinen kantokyky on 28 prosenttia heikompi kuin Uudellamaalla. Niin mukava kuin uusi päiväkoti tai koulu olisi, liikuntapaikoista nyt puhumattakaan, niin kuntien talous rajoittaa tarpeellisiakin investointeja.
Silvo Kaasalainen muistuttaa, että pelkästään sosiaali- ja terveystoimessa on 190 eri organisaatiota. Hänen mielestään kyseessä ei ole pelkkä maakuntauudistus, vaan myös kuntauudistus. Puolet kuntien toiminnoista siirtyy maakuntiin. Typistyneet kunnat jäävät toimimaan.
Kuntien taloutta on tekohengitetty nykyhallituksen toimesta ottamalla valtavasti lainaa korona-aikana. Kuntien epätoivoinen yritys pysyä itsenäisenä on tarkoittanut velanottoa. Velanotto taas ennakoi sitä, että pienemmät kunnat joutuvat maakuntien isoimpiin kuntiin sulautetuksi, kun ajautuvat kriisikunniksi. Eksotea perustettaessa jo Etelä-Karjalan kunnat ”siivosivat” alijäämäiset budjettinsa Eksoteen, joka aloitti taloudellisesti melkoiselta takamatkalta. Nyt on tultu tilanteeseen, jossa Eksoten pitäisi säästää, kun kunnille tulee yllättäviä lisälaskuja pitkin vuotta ja varsinkin loppuvuodesta. Erikoissairaanhoito on kallista, eikä terveyskeskukset toimi niin kuin ajateltiin. Koomiseksi tilanteen tekee se, että saman puolueen ihmiset esittävät puolueiden valitsemissa hallintoelimissä sekä kunnissa, että sairaanhoitopiirissä täysin päinvastaisia näkemyksiä siitä, mitä asialle pitäisi tehdä. Varsinkin kun on vaalit tulossa, niin kaikkea hyvää luvataan kaikille. Politiikassahan ei tarvitse lupauksiaan lunastaa.
Surkuhupaisimman kommentin tästä Eksoten säästökuviota esitti paikallinen kansanedustaja, joka sanoi, että Eksoten säästää pitää, mutteivat palvelut saa samalla heiketä. Hän ei kyllä kertonut, miten tämä temppu tehdään. Mutta politiikassahan on tapana vain esittää mielipiteitä. Ei niillä tarvitse mitään referenssiä olla. Ei tarvitse perustella, että miksi on sitä mieltä. Toisaalta suurin osa kansalaisista ei halua lukeakaan uutisista muita kuin otsikoita. Johtopäätösten ja perustelujen lukeminen onkin jo sitten paljon työläämpää. Politiikassa ja sen harrastamisessa kunnanvaltuustossakin ja lautakunnissa on erittäin paljon lukemista. Yksittäisen pykälän taustalla voi olla satojakin sivuja tekstiä. Kokeneet poliitikot ovat usein tietoisia näistä lakikoukeroista ja toimintatavoista, mikä voi olla hämmentävää uutena politiikkaan tulevalle. Siksi on vähän kaksijakoinen asia, että samat ihmiset valitaan kunnanvaltuustoon, aluevaltuustoon ja vielä eduskuntaankin. Ei uudistu demokratia, muttei ole täysin tietämättömien käsissä. Vaasan yliopiston professori kirjoitti aikanaan Suomen rakenteellisesta korruptiosta, jossa poliitikot valitsevat johtavat virkamiehet puoluepoliittisin perustein, mistä seuraa erilaisia hyvä veli/sisko-verkostoja. Niistä meillä on valitettavan paljon esimerkkejä viime aikoina Etelä-Karjalassa.
Kaasalainen kirjoittaa, että maakunta- ja soteuudistus on Suomen itsenäisyydenajan laajin hallinnon uudistus. Hän jatkaa, että uudistuksen laajuus aiheuttaa sen, että keskiverto kansalainen ei tajua sen kokonaisuutta. Sitä miten asiat liittyvät toisiinsa. Tämä tietysti aiheuttaa sen, että on riippuvainen eri mielipiteen esittäjistä. Viime vuosina on myös ollut selvästi havaittavissa, että joukkotiedotus on alkanut liputtaa tietyn poliittisen suunnan mukaan. Tämän vuoksi itsekin olen lakannut kahden valtakunnallisen median seuraamisen, koska niin värittyneen puolueellista niiden tiedonvälitys on. Olen käynyt kouluni siihen aikaan, kun opetettiin, että uutinen on uutinen, eikä mikään väritetty mielipide. Ja uutisten lukijaa pidettiin rehellisimpänä kansalaisena. Pravdalle naurettiin, mutta eipä naurata enää.
Kaasalainen kirjoittaa soteuudistuksen taustasta, että Suomessa 1970-luvulla oli kolmisen tuhatta 90-vuotiasta, nyt heitä on 50 000 ja vuonna 2065 jo 190 000. Muistisairauteen heistä sairastuu lähes puolet ja sairauden toteamisen jälkeen he elävät vielä toistakymmentä vuotta. Laitoshoito on erityisen kallista. Vanhan ihmisen kaksi viimeistä elinvuotta ovat hyvin kalliita veronmaksajille johtuen runsaasta erikoissairaanhoidon käytöstä. 2006–2011 erikoissairaanhoidon menot nousivat 74 prosenttia ja terveyskeskusten menot yhden prosentin. Terveyskeskusten kehittäminen unohdettiin. Nyt vannotaan, että tässä uudistuksessa perusterveydenhuollon asemaa vahvistetaan. Juu, nähtäväksi jää, koska tarvittaisiin vuosittain pelkästään lääkärivastaanoton kapasiteetin lisäämiseen 200 miljoonaa euroa vuodessa. Ja kun terveyskeskukset on rapautettu, ei sinne monikaan lääkäri halua töihin. Jos nämä samat nykyisen palvelun lisälääkäripalvelut ostetaan yksityiseltä, niin hintalappu on 400–500 miljoonaa euroa vuodessa. Soteuudistuksella alun perin tavoiteltiin kolmen miljardin säästöjä.
Yhä heikkenevä huoltosuhde (yksinkertaistettuna eli kuinka monta työssäkäyvää on ei-työssäkäyvää kohti, eli kuka elättää veromenoillaan ei-työssäkäyvät) tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, ettei kunnilla eikä valtiolla rahaa ole sotepalvelujen pyörittämiseen. Suomessa on parikymmentä kuntaa, jossa huoltosuhde on jo nyt yli 90:n, eli yhden työssäkäyvän pitäisi elättää yhdeksän ei-työssäkäyvää. Sellaisesta kunnasta häviävät kaikki palvelut, koska kukaan ei osta yksityisiä palveluita. Ei ole kenkä-, ei vaate- eikä viinakauppaa, kun ihmisillä ei ole enää perustoimeentulon jälkeen mahdollisuus käyttää yksityisiä palveluja. Sitten häviää myös julkiset Kelan palvelut, eikä terveyskeskustakaan kannata pitää. Tällaiset kunnat eivät tule toimeen verotuloillaan, vaan niiden kuntien suurin tulonlähde on valtionosuudet. Hyvin toimeentulevat kunnat tavallaan saattohoitavat heikkoja kuntia ja niiden asukkaita. Kaasalaisen mukaan Suomessa on hyvin harvoja kuntia, jotka pärjäisivät itsekseen soten rahoittamisessa.
Kaasalainen muistuttaa, ettei perustuslaki puhu kuntien lukumäärästä mitään. Se puhuu asukkaiden itsehallinnosta, joka hänen mukaansa ei kylläkään toteudu nytkään kuntayhtymissä eikä sairaanhoitopiireissä. Hän siteeraa kunnallisen tilanteen sotkuisuudesta Helsingin Sanomien pääkirjoitusta 6.4.2019: ” Yhdessäkään toisessa länsimaassa vastuu terveyspalveluiden järjestämisestä ei ole niin pienillä toimijoilla kuin Suomessa. Palvelujen järjestämisessä kuntia ja kuntayhtymiä on lähes 400. Näin pirstaleinen hallinto on rahan tuhlausta.”
Kaasalainen ehdottaakin maakunnan kokoisia kuntia, josta olen samaa mieltä hänen kanssaan. Etelä-Karjalassakaan ei tarvittaisi kuin yksi kunta, olisi se sitten nimeltään mikä tahansa. Tämä hoitaisi tarpeellisen kuntarakenneuudistuksen ja peruskuntien valtionosuusjärjestelmän uudistamisen (2015 tehty uudistus ei takaa kansalaisten tasa-arvoa). Kaasalaisen mukaan perustuslakivaliokunta, joka on pienoiseduskunta eduskunnassa, tulkitsi kyseisen järjestelyn perustuslain vastaiseksi, mitä se ei Kaasalaisen mukaan ole. Suurimmalle osalle kansalaisista toimivat ja ketterät sote- ja muut palvelut ovat tärkeämpää kuin minkä niminen kunta on. Jäljelle jää soteuudistuksen jälkeen silti yli 300 kuntaa Suomeen. Kaasalainen kirjoittaa, että jos kuntia olisi 5–18, niin maakuntia ei tarvittaisi.
Vuonna 2019 noilla yli 300 kunnalla oli kunnan 535 pakollista lakisääteistä toimintaa. Noin 90 prosenttia kuntien tehtävistä syntyy näistä lailla säädetyistä palveluista. Kuntien itse ottamat palvelutehtävät (ns. yleinen toimivalta) muodostaa yhä pienemmän osan kunnan päätöksenteosta, siis noin 10 prosenttia. Kaasalainen siteeraa kunnallisesta päätöksenteosta emeritusprofessori Aimo Ryynästä: ” (kunnan)valtuuston päätökset muodostuvat sisällöltään ja perusteiltaan liki 100-prosenttisesti valtuuston ulkopuolella, kuten me kaikki tiedämme.” On ajateltu, että nyt kun aluevaalit ovat suora henkilövaali, niin demokratia toteutuu paremmin kuin tilanteessa, jossa puolueet valitsevat omia ehdokkaitaan kunnanhallituksiin, kuntayhtymiin ja sairaanhoitopiirin hallintoelimiin.
Kaasalainen kertoo, että kun ennakoi soteuudistusta vuonna 2019, että maakuntaan siirtyy 60 prosenttia kuntien vastuulla olevista palveluista. 190 sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiota, 18 maakuntien liittoa, 22 pelastuslaitosta, 56 maakuntaseutuhallintoa, 15 te-toimistoa, 15 ely-keskusta ja 62 ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-aluetta lakkaavat. Miten sitten kävikään, on tänään nähtävissä.
Palveluihin kohdistuvien perusoikeuksien varmistaminen on valtion vastuulla. Kaasalaisen mukaan valtio on siirtänyt käytännössä palvelutuotannon kuntien vastuulle. Perustuslain 6.pykälä koskee tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta lain edessä ja 19.pykälä oikeutta sosiaaliturvaan. Kysymys on nyt siitä, että kaikki saavat tasa-arvoisesti, yhdenvertaisesti ja sosiaaliturvaan oikeuttavasti palvelunsa. Kaasalainen kertoo asukaskyselyn tuloksista. Kansalaisille palvelujen tärkeimpinä tarpeina ovat: palveluiden helppo saatavuus, oikea-aikaisuus, yhdenvertaisuus ja esteettömyys. Inhimillinen ja kiireetön vuorovaikutus sekä yksilölliset ja katkeamattomat hoitopolut.
Väitöskirjassani, joka valmistui LUT:ssa vuosi sitten, käsittelin mielenterveys- ja päihdepalvelujen integraatiota. Uuden walk-in poliklinikan perustamista, jonne voi tulla milloin tahansa ja joka ratkaisi viheliäisiä ongelmia, kuten esimerkiksi jonot. Hoitoon pääsyyn ei ole jonoa. Väitöskirjani alussa on kuva, jonka piirsin itselleni 20 vuotta sitten, hahmottaakseni mikä tämä sotehimmeli on.
Sanoin etteihän tuosta palvelukuviosta selviä edes selvin päin, saatikka humalassa. Eikä eri organisaatioiden työntekijät voi mitenkään tuntea kaikkea, mitä tuossa tapahtuu. Eli he eivät osaa neuvoa asiakkaitaan, mitä tehdä, vaan heidän täytyy lähettää heidät seuraavalle tiskille. Tästä väistämättä seuraa jonoja, tehottomuutta ja sotkua ihmisten asioiden hoitamisessa. Pohdin sittemmin väitöskirjassani, että jos meillä olisi IT-puolen kokonaisarkkitehtuuri, jossa näkyisi kaikki terveystiedot, sosiaalitiedot, työllisyystiedot ja kelan tiedot, niin potilaiden asioiden hoitaminen olisi paljon sujuvampaa. Yhdellä luukulla voisi hoitaa asioita sujuvasti.
Mutta ei edes walk-in-poliklinikan alkuvaiheessa Tampereen yliopiston poliklinikalta tullut sosiaalityöntekijä saanut nähdä, mitä päätöksiä on sosiaalitoimessa tehty, vaan täytyi lähettää toiselle tiskille jonottamaan, vaikka olisi voinut hoitaa yhdessäkin paikassa. Mutta ei, tietosuojan taakse on helposti paettu jo vuosikymmeniä, kun pitäisi jotain omassa työtavassa muuttaa. Toisaalta ei työntekijä ajattelekaan asiakkaan parasta, vaan kaikki miettivät työpaikan muutoksissa WIIFM ( what is it for me; mitä tämä minulle merkitsee). Niinpä sellaista isoa asiakkaiden palveluja helpottavaa IT-kokonaisarkkitehtuuria ole saatu vieläkään tehdyksi. Sen voisi rakentaa niinkin, että ne potilaat, jotka eivät halua tietojensa näkyvän kaikissa noissa paikoissa, voisivat sen kieltää. Samalla tietäen, että se tarkoittaisi heidän palvelunsa hidastumista, organisaatioiden välisiä siiloja, toistuvasti saman informaation kertomista monessa eri paikassa ja jonottamista joka paikkaan erikseen.
Tuotantotaloudessa tiedetään, että kun samassa hoitopolussa on vaikkapa viisi eri siirtymää, niin prosessin saanto on enää 50–60 prosenttia, vaikka olisi parhaat mahdolliset tekijät. Mitä vähemmän siirtymiä, sen parempi saanto, eli nopeampi ja parempi palvelu sekä kustannustehokkaampi tulos. Jos halutaan uuden maakunnan myötä sujuvat sotepalvelut, niin tarvitaan ehdottomasti sotepalvelujen järjestäminen virtaustehokkaasti nykyisen resurssitehokkuuden sijaan. Eli vaikka jokainen eri työntekijä terveyskeskuksessa, sairaalassa, työvoimatoimistossa, kelassa ja muissa virastoissa ottaisi niin monta ihmistä vastaan päivässä kuin ehtisi, muttei asiakkaan hoito- ja palvelupolkuja integroitaisi, niin se tarkoittaisi, että nykyiset jono-ongelmat ja palveluketjujen tehottomuudet jatkuisivat.
Digitalisaatiota ja tekoälyä huudetaan yleisesti ratkaisuksi nykyisiin sote-ongelmiin. Ne voivat auttaa, jos itse virtaustehokkaat prosessit on ennen sitä mietitty ja kuvattu. Tämä vaatii usein kokonaiskuvan hahmottamista ja myös taitoja hahmotella ketteriä ja palvelutehokkaita palveluprosesseja.
Sosiaalipuolen organisaatioiden liittyminen Kanta-järjestelmään on jostain kumman syystä siirretty vuosien päähän, kun terveydenhuollon organisaatioiden piti liittyä heti. Syy on varmaan siinä, että sosiaalipuolella on ollut esimerkiksi suuria puutteita kirjaamisessa, joita on nyt yritetty parantaa ns. rakenteisen kirjaamisen opettelemisella. Sosiaalipuolella ei ole perinteisesti ollut edes kunnon tilastoja. Ja kun sosiaalipuolen tietoja on pidetty valtiosalaisuuksien tasoisina tietoina, niin sosiaalipuolen kehittäminen on ontunut. Tosin puolen miljardin liikevaihdolla toimivassa Eksotessakaan ei ole riittävän tehokkaita koneita pyörittämään terveyspuolen tilastoja samanaikaisesti usean vuoden osalta.
Aluevaaleissa valitaan ihmisiä päättämään, miten sosiaali- ja terveyspuolen asiat Etelä-Karjalassa järjestetään. Eksotessa on paljon hyvää, mutta myös paljon toimintoja, joita voi suuresti tehostaa, mutta se vaatisi palvelu- ja hallintorakenteiden rohkeaa uudistamista. Ehkä siihen uusi aluevaltuusto voi tarjota mahdollisuuksia.
Olen ehdokkaana tulevissa aluevaaleissa kokoomuksen listalla. Minulla on yli 30 vuoden kokemus sotekuviosta. Olen ollut kolmen eri sairaanhoitopiirin johtotehtävissä, joten tiedän Suomen eri maakuntien eroista.
Olen tehnyt etulinjan työtä koko työurani, joten minulle ovat tuttuja ihmisten ongelmat mielenterveys- päihde- ja sosiaaliasioissa. Nyt aluevaaleissa tammikuussa näen, että mitä äänestäjät ajattelevat. Olenko heidän ääniensä arvoinen vai en. En aio tuhlata rahojani suuremmalti mainostamiseen medioissa.
Olen valmis käyttämään osaamiseni siihen, että mahdollisimman ketterät, oikea-aikaiset, laadukkaat ja kustannuksiltaan järkevät palvelut saadaan Etelä-Karjalan sotepalveluihin aikaiseksi.
Se on äänestäjistä kiinni, olenko siinä joukossa, kuka aluevaltuustopäätöksiä tekee.
Lappeenrannassa 11.12.2021
Juha Kemppinen
päihdepsykiatri, mielenterveys- ja päihdehoidon avohoidon ylilääkäri ( Eksote, MTTP)
LL,YTM (pääaine sosiologia, sivuaineet kasvatustiede ja yhteiskuntapolitiikka)
FT (tuotantotalous)
psykiatrian ja yleislääketieteen erikoislääkäri
päihdelääketieteen erityispätevyys
erityistason ratkaisukeskeinen psykoterapeutti ( VALVIRA-pätevyys)
Lean Six Sigma Black Belt (lopputyö puuttuu, valmis 2022?)
Lääkärikouluttajan erityispätevyys, Turun Yliopisto ( portfolio hyväksymättä ,valmis 2/22?)
