Suomalainen joulu on kristillinen joulu
Kristillisen joulun merkit eivät saisi suomalaisen koulun joulujuhlassa näkyä ja kuulua?
Vanhassa vitsissä elefantista ja italialaisesta, saksalaisesta, amerikkalaisesta ja suomalaisesta kerrotaan, mitä kukin henkilö tekisi elefantin kanssa. Italialainen nahkatuotteita, saksalainen sijoituksen, amerikkalainen sirkuseläimen ja suomalainen pohtii, mitä elefantti minusta ajattelee. Vitsin tarkoitus on kuvata kansanluonnetta. Useimmat nauravat makeasti vitsin kuulleessaan.
Nyt uutinen kertoo koululaisten joulujuhlasta, jossa eivät saisi meidän perinteisen joulun merkit näkyä ja kuulla. Uutinen kertoo järkyttävällä tavalla siitä, että elefanttivitsi on muuttunut todellisuudeksi.
Luterilainen kirkko on ajanut itsensä markkinahumun seuraamisessa liian pitkälle. Uskonkappaleiden muodittaminen epävakaitten ihmisten vaihtuvan maun mukaan on vienyt luterilaiselta kirkolta uskottavuuden.
Päihdepsykiatrina näkee selvästi mitä tapahtuu, kun mielellä ei ole mitään kunnioitettavaa. Päihdepsykiatri tapaa päivittäin ihmisiä, joiden mieli on ”saastunut” siitä, ettei mieli kunnioita eikä edes yritä kunnioittaa mitään. Kaikki on muka samanarvoista ja kaikki on muka oman subjektiivisen arvion vallassa. Ja mikä pahempaa, jos aidosti kunnioittaa mielellään jotain, vaikka joulun perinteitä, niin se on muka loukkaus ei-mitään tai jotakin muuta kunnioittavaa mieltä kohtaan.
Joulunperinteen piilottaminen kertoo järkyttävällä tavalla siitä, miten kasvattajat ovat kadottaneet arvonsa. Ihmisen mieli ei voi koostua arvottomuudessa, vaan mieli ahdistuu, masentuu, tulee epätoivoiseksi tai koettaa viihdyttää itsensä riippuvuuteen tai hengiltä. Ihminen ei voi olla oma ideaalinsa, oma ihanteensa, vaikka kaikin tavoin leikellyllä ja ehostetulla kehollaan yrittääkin.
” En etsi valtaa loistoa” laulun sanat tavoittavat jotain inhimillisesti syvää, tässä ajassa kipeästi tarvittavaa.
Joulunjuhla on todennäköisesti ainoita juhlia, joissa suomalaiset lähestyvät toisiaan kunnioittaen ja yrittäen kohteliaasti toisiaan kohdata. Joulujuhla on niitä harvoja juhlia, joissa ilon ja rakkauden sanoma on esillä jokaisessa perheessä – sen vuoksi, että perinnettä ylläpidetään ympärillämme.
Uskonnottomuudesta prof. Jukka Kemppinen on blogittanut, että uskonnottomissa on paljon nuorena isänsä menettäneitä.
Joulujuhla tuo väistämättä esille sen, miten huonosti suomalainen mies nykyisessä ajassa löytää isyytensä. Naisia ovat vuosisatoja lapsenkasvatuksessa neuvoneet miehet, jotka eivät ole itse kasvattaneet ensimmäistäkään lasta. Esim. filosofi Rousseau, jonka lapset kasvattivat hänen rakastajansa tai ne annettiin milloin minnekin. Miehiä isyyteen kasvamiseen ovat päässeet neuvomaan naiset, joilla ei hajuakaan siitä, mitä on kasvaa mieheksi. Jouluun liittyy kristillisyys, Jumala, Isä. Tietysti jos perinteisen joulun merkkien kieltäminen tarkoittaa, ettei voi kohdata ihmiseksi kasvamiseensa kuuluvia kipuja, niin silloin se on ymmärrettävä, joskaan ei hyväksyttävä väistöliikeyritys.
Gustav Schulmann kirjoitti Helsingin Sanomissa hyvin mielensisäisestä jumalasta. Nykyaikaan liittyy epätoivoisia yrityksiä kieltää mielensisäinen jumala.
Emile Durkheimin klassikkokirjassa itsemurhasta on joulu niitä hetkiä, jolloin ihmiset tekevät eniten itsemurhia – varsinkin ne, joilla ei ole sosiaalista yhteisöä, johon kuulua.
Kadotamme koko ajan perusarvojamme. Kristillinen joulu kannattelee tiivistetysti riittinä ja rituaalina tärkeitä suomalaisia arvoja.
Arvostan aina vain vuosi vuodelta enemmän Robert Blyn kirjaa The Sibling Society . An Impassion Call for the Rediscovery of Adulthood ( Sisarusten yhteiskunta- intohimoinen aikuisuuden takaisinlöytämisen kutsu).
Kirjan mukaan aikuinen ei ole välittömän mielihyvän-, tyydytyksen eikä jännityksentarpeensa armoilla ja vietävissä. Aikuinen pystyy satunnaiset tunteet ja tapahtumat järjestämään elämässään muistoksi, karkeaksi merkitykseksi ja tarinaksi. Meillä ei ole oikeutta muuttaa kaikkea maailmassa, joka kuuluu muille, me voimme lainata sitä maailmaa hetken elämässämme. Aikuinen kykenee pitämään sisällään ja säilyttämään elämän intensiivisiä hetkiä, ulkoistamatta niitä heti. Aikuinen kykenee menemään maailmaan ja jakamaan tunteiden jalokiviä toisille – ikääntyessään kieltäytymyksen (ettei kaikkia tunteitaan tarvitse laittaa vuorovaikutukseen) kauneus vain korostuu. Vanhemmuuden kunnioitus on sitä kautta mahdollista. ” Isä meidän, joka olet taivaissa…”.
Katainen koettaa muistuttaa joulun perinteistä, mutta nuoruutensa vuoksi hänen sanomansa ei kuulu. Keksitkö jonkun henkilön, joka on vanhuutensa ja viisautensa vuoksi esillä mediassa? Kuinka kauan sinulta menee sen keksimiseen, kuka suomalainen voisi olla se, joka sanoisi sanat, että joulun kristillisten merkkien riisumisessa ei ole mitään järkeä? Ei siihen käy Niinistökään. Halonen on aivan absurdi vaihtoehto. Joulupukki? Niin en minäkään keksi kuka se olisi… Eikö olekin kamalaa?
Joulunrauhan julistus ehkä pelastaa meidät tästä ahdingosta.
Minä muistan omasta nuoruudestani ajan, jolloin olen tuntenut itseni kaikista yksinäisimmäksi, mitä milloinkaan olen elämässäni ollut.
Opiskeluaikana käytin kaikki lomat matkusteluun, yhtenä jouluna olin Pariisissa jouluaattona. Ihmiset antoivat toisilleen poskisuudelmia ja ilmapiiri oli kaikin puolin täynnä iloa toisen ihmisen kohtaamisesta. Minä katsoin vieressä ja olin niin yksinäinen, ettei edes sartrelainen eksistentiaalifilosofia voi kuvata, kuinka universiumiin heitetyksi silloin itseni tunsin.
Se hetki muistuu mieleeni aina, kun tunnen yksinäisyyttä – sen jälkeen en ole koskaan tuntenut sellaista yksinäisyyttä, koska joulun sanoma rakkaudesta, ilosta ja siitä, ettei ole yksin koskaan tavoitti minut täydellisesti. Tuona hetkenä minä löysin yhteyden, joka ei ole enää koskaan sen jälkeen kadonnut. Luojan kiitos.
Varpunen jouluaamuna runo kertoo kuinka Z Topelius suri edellisenä keväänä kuollutta poikaansa, laulu kuuluu ehdottomasti jouluun – se kuvastaa yhteyttä, joka säilyy kuolemankin jälkeen. Monet käyvät aattoiltana perinteisesti haudoilla.
Kaupallinen joulu on liannut meidän jouluun liittyvät ikonimme – mutta ne voi puhdistaa ja antaa niille taas kristillisen joulun sanomalle elämän. Joulu on Vapahtajamme syntymäpäivä.
Herra Jeesus Kristus, anna meille anteeksi tämä, ettemme enää tiedä, ketä mielessämme kunnioittaisimme ja eksymme silloin ajatukseen, että mikä tahansa käy suomalaiseen jouluun, sinun syntymäpäivääsi. Ei käy, suomalainen joulu on suomalainen joulu kristillisine perinteineen – sen vieraammekin, jotka ovat jouluna kanssamme, hyvin ymmärtävät. Tulkoot vieraat syntymäpäiväjuhlaan niin kuin vieraat tulevat, mutta älkäämme uhohtako, kenen syntymäpäivillä olemme.
211210 Lappeenrannassa
Vanhassa vitsissä elefantista ja italialaisesta, saksalaisesta, amerikkalaisesta ja suomalaisesta kerrotaan, mitä kukin henkilö tekisi elefantin kanssa. Italialainen nahkatuotteita, saksalainen sijoituksen, amerikkalainen sirkuseläimen ja suomalainen pohtii, mitä elefantti minusta ajattelee. Vitsin tarkoitus on kuvata kansanluonnetta. Useimmat nauravat makeasti vitsin kuulleessaan.
Nyt uutinen kertoo koululaisten joulujuhlasta, jossa eivät saisi meidän perinteisen joulun merkit näkyä ja kuulla. Uutinen kertoo järkyttävällä tavalla siitä, että elefanttivitsi on muuttunut todellisuudeksi.
Luterilainen kirkko on ajanut itsensä markkinahumun seuraamisessa liian pitkälle. Uskonkappaleiden muodittaminen epävakaitten ihmisten vaihtuvan maun mukaan on vienyt luterilaiselta kirkolta uskottavuuden.
Päihdepsykiatrina näkee selvästi mitä tapahtuu, kun mielellä ei ole mitään kunnioitettavaa. Päihdepsykiatri tapaa päivittäin ihmisiä, joiden mieli on ”saastunut” siitä, ettei mieli kunnioita eikä edes yritä kunnioittaa mitään. Kaikki on muka samanarvoista ja kaikki on muka oman subjektiivisen arvion vallassa. Ja mikä pahempaa, jos aidosti kunnioittaa mielellään jotain, vaikka joulun perinteitä, niin se on muka loukkaus ei-mitään tai jotakin muuta kunnioittavaa mieltä kohtaan.
Joulunperinteen piilottaminen kertoo järkyttävällä tavalla siitä, miten kasvattajat ovat kadottaneet arvonsa. Ihmisen mieli ei voi koostua arvottomuudessa, vaan mieli ahdistuu, masentuu, tulee epätoivoiseksi tai koettaa viihdyttää itsensä riippuvuuteen tai hengiltä. Ihminen ei voi olla oma ideaalinsa, oma ihanteensa, vaikka kaikin tavoin leikellyllä ja ehostetulla kehollaan yrittääkin.
” En etsi valtaa loistoa” laulun sanat tavoittavat jotain inhimillisesti syvää, tässä ajassa kipeästi tarvittavaa.
Joulunjuhla on todennäköisesti ainoita juhlia, joissa suomalaiset lähestyvät toisiaan kunnioittaen ja yrittäen kohteliaasti toisiaan kohdata. Joulujuhla on niitä harvoja juhlia, joissa ilon ja rakkauden sanoma on esillä jokaisessa perheessä – sen vuoksi, että perinnettä ylläpidetään ympärillämme.
Uskonnottomuudesta prof. Jukka Kemppinen on blogittanut, että uskonnottomissa on paljon nuorena isänsä menettäneitä.
Joulujuhla tuo väistämättä esille sen, miten huonosti suomalainen mies nykyisessä ajassa löytää isyytensä. Naisia ovat vuosisatoja lapsenkasvatuksessa neuvoneet miehet, jotka eivät ole itse kasvattaneet ensimmäistäkään lasta. Esim. filosofi Rousseau, jonka lapset kasvattivat hänen rakastajansa tai ne annettiin milloin minnekin. Miehiä isyyteen kasvamiseen ovat päässeet neuvomaan naiset, joilla ei hajuakaan siitä, mitä on kasvaa mieheksi. Jouluun liittyy kristillisyys, Jumala, Isä. Tietysti jos perinteisen joulun merkkien kieltäminen tarkoittaa, ettei voi kohdata ihmiseksi kasvamiseensa kuuluvia kipuja, niin silloin se on ymmärrettävä, joskaan ei hyväksyttävä väistöliikeyritys.
Gustav Schulmann kirjoitti Helsingin Sanomissa hyvin mielensisäisestä jumalasta. Nykyaikaan liittyy epätoivoisia yrityksiä kieltää mielensisäinen jumala.
Emile Durkheimin klassikkokirjassa itsemurhasta on joulu niitä hetkiä, jolloin ihmiset tekevät eniten itsemurhia – varsinkin ne, joilla ei ole sosiaalista yhteisöä, johon kuulua.
Kadotamme koko ajan perusarvojamme. Kristillinen joulu kannattelee tiivistetysti riittinä ja rituaalina tärkeitä suomalaisia arvoja.
Arvostan aina vain vuosi vuodelta enemmän Robert Blyn kirjaa The Sibling Society . An Impassion Call for the Rediscovery of Adulthood ( Sisarusten yhteiskunta- intohimoinen aikuisuuden takaisinlöytämisen kutsu).
Kirjan mukaan aikuinen ei ole välittömän mielihyvän-, tyydytyksen eikä jännityksentarpeensa armoilla ja vietävissä. Aikuinen pystyy satunnaiset tunteet ja tapahtumat järjestämään elämässään muistoksi, karkeaksi merkitykseksi ja tarinaksi. Meillä ei ole oikeutta muuttaa kaikkea maailmassa, joka kuuluu muille, me voimme lainata sitä maailmaa hetken elämässämme. Aikuinen kykenee pitämään sisällään ja säilyttämään elämän intensiivisiä hetkiä, ulkoistamatta niitä heti. Aikuinen kykenee menemään maailmaan ja jakamaan tunteiden jalokiviä toisille – ikääntyessään kieltäytymyksen (ettei kaikkia tunteitaan tarvitse laittaa vuorovaikutukseen) kauneus vain korostuu. Vanhemmuuden kunnioitus on sitä kautta mahdollista. ” Isä meidän, joka olet taivaissa…”.
Katainen koettaa muistuttaa joulun perinteistä, mutta nuoruutensa vuoksi hänen sanomansa ei kuulu. Keksitkö jonkun henkilön, joka on vanhuutensa ja viisautensa vuoksi esillä mediassa? Kuinka kauan sinulta menee sen keksimiseen, kuka suomalainen voisi olla se, joka sanoisi sanat, että joulun kristillisten merkkien riisumisessa ei ole mitään järkeä? Ei siihen käy Niinistökään. Halonen on aivan absurdi vaihtoehto. Joulupukki? Niin en minäkään keksi kuka se olisi… Eikö olekin kamalaa?
Joulunrauhan julistus ehkä pelastaa meidät tästä ahdingosta.
Minä muistan omasta nuoruudestani ajan, jolloin olen tuntenut itseni kaikista yksinäisimmäksi, mitä milloinkaan olen elämässäni ollut.
Opiskeluaikana käytin kaikki lomat matkusteluun, yhtenä jouluna olin Pariisissa jouluaattona. Ihmiset antoivat toisilleen poskisuudelmia ja ilmapiiri oli kaikin puolin täynnä iloa toisen ihmisen kohtaamisesta. Minä katsoin vieressä ja olin niin yksinäinen, ettei edes sartrelainen eksistentiaalifilosofia voi kuvata, kuinka universiumiin heitetyksi silloin itseni tunsin.
Se hetki muistuu mieleeni aina, kun tunnen yksinäisyyttä – sen jälkeen en ole koskaan tuntenut sellaista yksinäisyyttä, koska joulun sanoma rakkaudesta, ilosta ja siitä, ettei ole yksin koskaan tavoitti minut täydellisesti. Tuona hetkenä minä löysin yhteyden, joka ei ole enää koskaan sen jälkeen kadonnut. Luojan kiitos.
Varpunen jouluaamuna runo kertoo kuinka Z Topelius suri edellisenä keväänä kuollutta poikaansa, laulu kuuluu ehdottomasti jouluun – se kuvastaa yhteyttä, joka säilyy kuolemankin jälkeen. Monet käyvät aattoiltana perinteisesti haudoilla.
Kaupallinen joulu on liannut meidän jouluun liittyvät ikonimme – mutta ne voi puhdistaa ja antaa niille taas kristillisen joulun sanomalle elämän. Joulu on Vapahtajamme syntymäpäivä.
Herra Jeesus Kristus, anna meille anteeksi tämä, ettemme enää tiedä, ketä mielessämme kunnioittaisimme ja eksymme silloin ajatukseen, että mikä tahansa käy suomalaiseen jouluun, sinun syntymäpäivääsi. Ei käy, suomalainen joulu on suomalainen joulu kristillisine perinteineen – sen vieraammekin, jotka ovat jouluna kanssamme, hyvin ymmärtävät. Tulkoot vieraat syntymäpäiväjuhlaan niin kuin vieraat tulevat, mutta älkäämme uhohtako, kenen syntymäpäivillä olemme.
211210 Lappeenrannassa