Suuren paaston puoliväli - rakkaus saavuttaa minut
Tiedoksi niille, jotka lukevat säännöllisesti kotisivujani, suuren paaston ajan käsittelen hengellisiä teemoja, paaston jälkeen palaan maallisempiin aiheisiini.
Suuren paaston aikana ihmettelen syntisenä ja epätäydellisenä ihmisenä Filokalian tekstejä.
(www.ort.fi) Paaston kolmas sunnuntai:
” Paaston kolmas sunnuntai on omistettu ristille ja sitä kutsutaan ristinkumartamisen sunnuntaiksi. Se on 40-päiväisen suuren paaston puoliväli.
Paaston puolivälissä fyysinen ja hengellinen ponnistus alkaa tuntua ihmisen kehossa, mielessä ja sielussa. Kolmantena paastosunnuntaina esiin kannettava risti muistuttaa kolmesta tärkeästä asiasta.
Paasto on ihmisen itsekkyyden ristiinnaulitsemista Kristuksessa (Gal. 5:24). Se on katumuksen ja mielenmuutoksen aikaa, jolloin luovutaan kaikesta mikä loitontaa tai erottaa meitä Jumalasta.
Paaston kilvoittelu myös muistuttaa Kristuksen kärsimyksestä. Hänen seuraaminen merkitsee ristin ottamista ja kantamista. Risti muistuttaa Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Kristus voitti ristin kautta kuoleman.
Roomalaisesta teloitusvälineestä tuli Kristuksen ylösnousemuksen kautta kristityille voiton merkki. Näin risti tuo paaston kilvoitukseen toivoa ja voimaa lähestyvästä suuresta juhlasta sekä sen riemusta ja ilosta.
Ortodoksisessa perinteessä risti on myös paratiisiin istutetun elämän puun symboli.
Ihmisen lankeemus tuli hyvän ja pahan tiedon puusta syömisen kautta. Kristuksen ylösnousemus teki ristinpuusta uuden elämän symbolin, jonka kautta ihmisen pelastuminen ja tie Jumalan yhteyteen on mahdollinen. Ristinkumartamisen sunnuntain aaton vigiliajumalanpalveluksen lopussa risti kannetaan saatossa keskelle kirkkoa ja veisataan: "Sinun ristillesi me kumarramme, Valtias, ja Sinun pyhää ylösnousemistasi ylistämme." Papisto ja kansa kunnioittavat ristiä. Se jää koko viikoksi keskelle kirkkoa, niin kuin elämän puu keskelle paratiisia. ”
-----
Minun on pitänyt keventää paastoamistani, koska en jaksa paastota ja selvitä arkityössäni. Enkä ole kaikin tavoin jaksanut noudattaa suuren paaston säännöksiä. On silti suuren paaston puoliväli ja koetan miettiä hengellisiä teemoja, jotka liittyvät suureen paastoon.
Paasto on itsekkyyden ristiinnaulitsemista Kristuksessa.
Katumuksen ja mielenmuutoksen aikaa, jolloin luovutaan kaikesta mikä loitontaa Jumalasta.
Filokalian II-osassa Pyhä Isämme Maksimos Tunnustaja (580-662) kirjoittaa rakkaudesta. Keisari Konstas vangitutti pyhän Maksimoksen yli 80-vuotiaana ja käski leikata tältä kielen ja oikean käsen, kun pyhä Maksimos ei suostunut kannattamaan monoteliittien harhaoppia, jota keisari kannatti. Pyhä Maksimos kuoli 21.1.662.
Pyhä Maksimos kirjoittaa pyhien isien tekstien perusteella täydellisestä rakkaudesta, jonka voi saavuttaa Jumalan rakkaudessa.
Yli tuhat vuotta sitten pyhä Maksimos Tunnustaja kirjoittaa :
”… meitä jotka ahdistelemme erilaisin kirjoitelmin on nykyään paljon. Niitä taas, jotka opettavat esimerkillään tai ovat itse oppineet käytännössä kilvoittelemalla, on hyvin vähän.”
Filokalian II-osan kirjoittajan mukaan: rakkaus on sieluntila, jonka vallitessa Jumalan tunteminen kohoaa kaiken luodun yläpuolelle. Joka on kiintynyt johonkin maalliseen, ei voi päästä tällaiseen rakkaudentilaan.
Joka pelkää kadotusta, pidättäytyy kaikista himoista. Joka pidättäytyy himoista, kestää kärsivällisesti kaikki häntä kohtaavat murheet. Se joka asettaa ruumiin sielun edelle ja luodun Luojansa edelle, niin hänen mielensä on kääntynyt pois Jumalan rakkaudesta ja Hänen muistamisestaan ja kiintynyt johonkin näkyväiseen.
Kaikki hyveet muokkaavat mieltä Jumalan rakastamiseen, eniten kuitenkin on apua puhtaasta rukouksesta. Kun mieli puhtaan rukouksen siivittämänä kohoaa Jumalaa kohti, se jättää taakseen kaiken luodun.
Kun rakkauden valtaama mieli haltioituu jumalallisesta tiedosta, se kohoaa kaiken luodun yläpuolelle ja sille avautuu Jumalan rajattomuus. Silloin se myös hämmästyksissään tajuaa oman alhaisuutensa.
”Jos joku rakastaa minua, hän pitää minun sanani, Joka ei rakasta lähimmäistään, ei pidä käskyä. Mutta joka ei pidä käskyä, hän ei voi rakastaa itse Herraakaan.” Joka rakastaa Jumalaa, rakastaa väistämättömästi jokaista ihmistä niin kuin itseään. Jos tunnet sydämessäsi hivenenkään vihaa jotakuta kohtaan, olipa hänen hairahduksensa mikä tahansa, voit olla varma, että olet vielä kaukana Jumalan rakastamisesta. Rakkaus Jumalaan ei näet siedä minkäänlaista vihaa.
Joka rakastaa Jumalaa, rakastaa ilman muuta myös lähimmäistään.
Jos joku herjaa tai halventaa sinua, varo silloin kiukkuisia ajatuksia, etteivät ne saisi sinua närkästymään, sillä siten ne erottaisivat sinut rakkaudesta ja veisivät vihan valtikan alle.
Kun pilkka ja häpeä painaa sinua raskaasti, muista että se on suureksi hyödyksi. sillä nöyryytys poistaa sinusta turhamaisuuden.
Panettelija hylkää Kristuksen rakkauden ja langettaa itselleen kuolemantuomion. Vaienna panettelija. joka puhuu toisista pahaa sinun kuultesi.
Mieli on puhdas kun se on vapautunut tietämättömyydestä ja kun jumalallinen valo valaisee sitä.
Sielu on puhdas kun se on vapautunut himoista ja riemuitsee lakkaamatta Jumalan rakkaudesta.
Himottomuus on sielun olotila, jossa se ei hevin taivu pahaan.
Jos kerran rakkaus on pitkämielinen ja lempeä, niin helposti suuttuva ja ilkeämielinen ihminen on selvästikin kaukana rakkaudesta. Mutta se joka on kaukana rakkaudesta, on myös kaukana Jumalasta, sillä Jumala on rakkaus.
Joka rakastaa Jumalaa, ei pahoita kenenkään mieltä minkään aineellisen asian tähden, eikä itse kanna kaunaa toisille.
Joka rakastaa Jumalaa, elää maan päällä kuin enkeli. Hän paastoaa ja valvoo, veisaa ja rukoilee sekä ajattelee aina hyvää kaikista ihmisistä.
Lakkaa tahraamasta ruumistasi häpeällisillä teoilla ja saastuttamasta sieluasi pahoilla ajatuksilla, niin Jumalan rauha laskeutuu sinuun ja herättää sinussa rakkauden. Piinaa ruumistasi paastolla ja valvomisella, harjoita väsymättä psalminlaulua ja rukousta. Silloin pidättymisen pyhitys laskeutuu sinuun ja herättää sinussa rakkauden.
Joka ei vielä ole saavuttanut rakkauden kautta vaikuttavaa jumalallista tietoa, ylpeilee hyvistä teoistaan.
Herraa pelkäävän pysyvä seuralainen on nöyryys. Siitä kumpuavat ajatukset herättävät hänessä rakkauden ja kiitollisuuden Jumalaa kohtaan. Joka on hänet pelastanut monta kertaa.
Älä saastuta mieltäsi vaalimalla aistillisia ja vihamielisiä ajatuksia, ettet eksyisi puhtaan rukouksen polulta ja vajoaisi alakuloisuuden hengen hetteikköihin. Kun mieli etääntyy Jumalasta, se alkaa seurustella ilkeiden ja saastaisten ajatusten kanssa.
Herra vapauttaa sinut vihasta, murheesta, suuttumuksesta ja pitkävihaisuudesta, jotta tulisit otolliseksi saamaan tuon kallisarvoisen aarteen: täydellisen rakkauden. Joka veljeilee vihan aiheiden kanssa, ei voi saavuttaa täydellistä rakkautta.
Joka suhtautuu ihmisiin heidän ominaisuuksiensa mukaan, hänellä ei ole vielä täydellistä rakkautta. Kaikilla ihmisillä on yhteinen ihmisluonto.
Meitä seuraavat aiempien syntiemme himolliset mielikuvat. Muistikuvia vastaan taisteleminen on paljon vaikeampaa kuin taisteleminen itse asioita vastaan, sillä onhan paljon helpompi tehdä syntiä kuvitelmissa kuin itse teoissa.
Rakkaus karkottaa sielulliset ja itsehillintä ruumiilliset himot.
Alakuloisuuden himo on kaikkia muita himoja raskaampi kestää, koska se vaikuttaa sielun kaikkiin puoliin: kiihottuvaan, haluavaan ja älylliseen osaan.
Jos kunnia ja häpeä, rikkaus ja köyhyys, nautinto ja murhe eivät ole sinulle yhdentekeviä, et ole vielä saavuttanut täydellistä rakkautta.
Nöyryys ja ruumiillinen vaivannäkö vapauttavat ihmisen kaikista synneistä. Nöyryys karkottaa himot sielusta ja vaivannäkö ruumiista.
Armeliaisuus parantaa sielun vihasta ja paasto kuihduttaa intohimon.
Rukous puhdistaa mielen ja valmistaa sitä luomakunnan syvälliseen tarkasteluun.
Sydämen hiljaisuus varjelee sielun kiihottumiselta, nöyryys pitää mielen vapaana pöyhkeydestä ja turhamaisuudesta.
On kahdenlaista jumalanpelkoa: rangaistuksen uhkan pelkoa ja rakastavan sielun Jumalaan epäkunnioittavasti suhtautumisen pelkoa. Jumalaa rakastava sielu on lakannut pelkäämästä rangaistusta.
Jalastaan sidottu lintu joka yrittää lentoon putoaa maahan narun vetämänä. Samoin mieli, joka koettaa nousta tutkimaan taivaallisia, vaikka ei ole saavuttanut himottomuutta, putoaa takaisin maan pinnalle himojen vetämänä.
Kun mieli on täysin vapautunut himoista, se etenee taakseen katsomatta olevaisen tuntemisessa ja sen kautta kohoaa Pyhän Kolminaisuuden tuntemiseen.
Kun mieli on puhdas, se muuttaa kaikki vastaanottamansa mielikuvat hengelliseksi tutkiskeluksi.
Kun sielu alkaa tuntea olevansa terve, se alkaa nähdä myös himottomia ja levollisia unia.
Joka on harjaantunut hyveissä ja saavuttanut tiedon rikkauden, näkee asiat himottomasti ts. sellaisina kuin ne luonnostaan ovat.
Täydellisen himottomuuden merkki on, että olimmepa valveilla tai unessa, sydämeen kohoaa vain yksinkertaisia ajatuksia.
Täyttämällä käskyt mieli riisuu yltään himot ja tarkastelemalla näkyväisiä asioita hengellisesti se vapautuu himollisista mielikuvista.
Puhdas mieli voi viipyä Pyhän Kolminaisuuden valkeudessa.
-------
” Ortodoksisessa perinteessä risti on myös paratiisiin istutetun elämän puun symboli.
Ihmisen lankeemus tuli hyvän ja pahan tiedon puusta syömisen kautta.
Kristuksen ylösnousemus teki ristinpuusta uuden elämän symbolin, jonka kautta ihmisen pelastuminen ja tie Jumalan yhteyteen on mahdollinen.”
------
Kun lukee yli 1000 vuotta vanhoja ajatuksia rakkaudesta, on helppo nähdä oma hengellinen likaisuutensa ja kokea syntisyytensä.
Psykiatrin on helppo nähdä kaikki se, mikä on menetetty kun kaikkien epävakaitten ihmisten annettiin ryhtyä määrittelemään, mitä hengellisyys on ja mitä hengellisyydestä tulisi puhua julkisuudessa. Tietenkin täydellinen rakkaus ei näistä välitä.
Rakkauden käskyn täyttäminen on myös kenelle tahansa vaikeaa: pitääkö minun rakastaa lähimmäistäni niinäkin hetkinä, jolloin viha sumentaa sieluni ja vaatii ”oikeudenmukaista” tuomiota ja kostoa lähimmäiselleni?
Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi. Jos et rakasta lähimmäistä, et kykene rakastamaan Jumalaa, mikä on tosi kovasti sanottu. Moni kertoo uskovansa Jumalaan, mutta rakastavatko he lähimmäisiään?
Jumalaa ei tulisi pelätä, vaan minun tulisi pelätä sitä, että minun turhamainen sieluni suhtautuisi häneen välinpitämättömästi, minkä jälkeen menettäisin mahdollisuuden kokea maallista ja puhdasta jumalallistakin rakkautta.
Kuinka suuri voima lopulta onkaan rakkaus, jos se saa kasvaa aina sieluun saakka kiinni. Se saa ihmisen valoon pimeydestä, jos ihminen valitsee niin. Olen nähnyt työssäni "toivottomien" toipuvan vaikeuksistaan, kun he ovat löytäneet oman Jumalansa ja saaneet rakastavan suhteen häneen.
Jumalaa rakastava sielu voi elää ja rakastaa maallisia asioita ja ihmisiä, pettymättä heidän epätäydellisyyteen. Ja olla pettymättä omaan epätäydellisyyteen.
Jos ei saastuta omaa mieltään likaisilla ajatuksilla, niin voi estää itseään ajautumasta esim. alakuloisuuteen.
Enkeleiden ja Pyhän Kolminaisuuden valkeuden aineettomien asioiden haltioitunut näkeminen vaatisi varmaan pidemmän ajan viettämistä Athos-vuorella.
Maallinen rakkaus saa minut haltioitumaan, muistan ne monet kerrat, kun olen elämässäni rakastanut kiihkeästi ja haltioitunut, vaikka en ole läheskään aina vastarakkautta saanut.
Olen kai lopulta ollut aika hyvä siinä, pystyn menemään rakkauden oseaanisiin ulottuvuuksiin helpostikin mielikuvituksessani, mutta sieluni muut osat – etenkin järki on pyytänyt katsomaan pidemmälle ja järki hakee minut alas sfääreistä arkiseen ja konkreettiseen tekemiseen.
Pari kertaa olen elämässäni nähnyt vilahduksen jumalallisesta rakkaudesta, kummallakaan kerralla en kestänyt kirkkautta, vaan pelkäsin ja eksyin omaan mieleeni. En ollut valmis, sieluni ei kai ollut tarpeeksi puhdas. Seuraan silti ristiä, omalla syntisellä ja epätäydellisellä vaelluksellani, kiitos Jumalalle siitä.
Herra, Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua syntistä.
11.3.2012
lähteet:
www.ort.fi 110312
Filokalian II-osa: Maksimos Tunnustaja, Rakkaudesta, ss 60- 76.
Suuren paaston aikana ihmettelen syntisenä ja epätäydellisenä ihmisenä Filokalian tekstejä.
(www.ort.fi) Paaston kolmas sunnuntai:
” Paaston kolmas sunnuntai on omistettu ristille ja sitä kutsutaan ristinkumartamisen sunnuntaiksi. Se on 40-päiväisen suuren paaston puoliväli.
Paaston puolivälissä fyysinen ja hengellinen ponnistus alkaa tuntua ihmisen kehossa, mielessä ja sielussa. Kolmantena paastosunnuntaina esiin kannettava risti muistuttaa kolmesta tärkeästä asiasta.
Paasto on ihmisen itsekkyyden ristiinnaulitsemista Kristuksessa (Gal. 5:24). Se on katumuksen ja mielenmuutoksen aikaa, jolloin luovutaan kaikesta mikä loitontaa tai erottaa meitä Jumalasta.
Paaston kilvoittelu myös muistuttaa Kristuksen kärsimyksestä. Hänen seuraaminen merkitsee ristin ottamista ja kantamista. Risti muistuttaa Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Kristus voitti ristin kautta kuoleman.
Roomalaisesta teloitusvälineestä tuli Kristuksen ylösnousemuksen kautta kristityille voiton merkki. Näin risti tuo paaston kilvoitukseen toivoa ja voimaa lähestyvästä suuresta juhlasta sekä sen riemusta ja ilosta.
Ortodoksisessa perinteessä risti on myös paratiisiin istutetun elämän puun symboli.
Ihmisen lankeemus tuli hyvän ja pahan tiedon puusta syömisen kautta. Kristuksen ylösnousemus teki ristinpuusta uuden elämän symbolin, jonka kautta ihmisen pelastuminen ja tie Jumalan yhteyteen on mahdollinen. Ristinkumartamisen sunnuntain aaton vigiliajumalanpalveluksen lopussa risti kannetaan saatossa keskelle kirkkoa ja veisataan: "Sinun ristillesi me kumarramme, Valtias, ja Sinun pyhää ylösnousemistasi ylistämme." Papisto ja kansa kunnioittavat ristiä. Se jää koko viikoksi keskelle kirkkoa, niin kuin elämän puu keskelle paratiisia. ”
-----
Minun on pitänyt keventää paastoamistani, koska en jaksa paastota ja selvitä arkityössäni. Enkä ole kaikin tavoin jaksanut noudattaa suuren paaston säännöksiä. On silti suuren paaston puoliväli ja koetan miettiä hengellisiä teemoja, jotka liittyvät suureen paastoon.
Paasto on itsekkyyden ristiinnaulitsemista Kristuksessa.
Katumuksen ja mielenmuutoksen aikaa, jolloin luovutaan kaikesta mikä loitontaa Jumalasta.
Filokalian II-osassa Pyhä Isämme Maksimos Tunnustaja (580-662) kirjoittaa rakkaudesta. Keisari Konstas vangitutti pyhän Maksimoksen yli 80-vuotiaana ja käski leikata tältä kielen ja oikean käsen, kun pyhä Maksimos ei suostunut kannattamaan monoteliittien harhaoppia, jota keisari kannatti. Pyhä Maksimos kuoli 21.1.662.
Pyhä Maksimos kirjoittaa pyhien isien tekstien perusteella täydellisestä rakkaudesta, jonka voi saavuttaa Jumalan rakkaudessa.
Yli tuhat vuotta sitten pyhä Maksimos Tunnustaja kirjoittaa :
”… meitä jotka ahdistelemme erilaisin kirjoitelmin on nykyään paljon. Niitä taas, jotka opettavat esimerkillään tai ovat itse oppineet käytännössä kilvoittelemalla, on hyvin vähän.”
Filokalian II-osan kirjoittajan mukaan: rakkaus on sieluntila, jonka vallitessa Jumalan tunteminen kohoaa kaiken luodun yläpuolelle. Joka on kiintynyt johonkin maalliseen, ei voi päästä tällaiseen rakkaudentilaan.
Joka pelkää kadotusta, pidättäytyy kaikista himoista. Joka pidättäytyy himoista, kestää kärsivällisesti kaikki häntä kohtaavat murheet. Se joka asettaa ruumiin sielun edelle ja luodun Luojansa edelle, niin hänen mielensä on kääntynyt pois Jumalan rakkaudesta ja Hänen muistamisestaan ja kiintynyt johonkin näkyväiseen.
Kaikki hyveet muokkaavat mieltä Jumalan rakastamiseen, eniten kuitenkin on apua puhtaasta rukouksesta. Kun mieli puhtaan rukouksen siivittämänä kohoaa Jumalaa kohti, se jättää taakseen kaiken luodun.
Kun rakkauden valtaama mieli haltioituu jumalallisesta tiedosta, se kohoaa kaiken luodun yläpuolelle ja sille avautuu Jumalan rajattomuus. Silloin se myös hämmästyksissään tajuaa oman alhaisuutensa.
”Jos joku rakastaa minua, hän pitää minun sanani, Joka ei rakasta lähimmäistään, ei pidä käskyä. Mutta joka ei pidä käskyä, hän ei voi rakastaa itse Herraakaan.” Joka rakastaa Jumalaa, rakastaa väistämättömästi jokaista ihmistä niin kuin itseään. Jos tunnet sydämessäsi hivenenkään vihaa jotakuta kohtaan, olipa hänen hairahduksensa mikä tahansa, voit olla varma, että olet vielä kaukana Jumalan rakastamisesta. Rakkaus Jumalaan ei näet siedä minkäänlaista vihaa.
Joka rakastaa Jumalaa, rakastaa ilman muuta myös lähimmäistään.
Jos joku herjaa tai halventaa sinua, varo silloin kiukkuisia ajatuksia, etteivät ne saisi sinua närkästymään, sillä siten ne erottaisivat sinut rakkaudesta ja veisivät vihan valtikan alle.
Kun pilkka ja häpeä painaa sinua raskaasti, muista että se on suureksi hyödyksi. sillä nöyryytys poistaa sinusta turhamaisuuden.
Panettelija hylkää Kristuksen rakkauden ja langettaa itselleen kuolemantuomion. Vaienna panettelija. joka puhuu toisista pahaa sinun kuultesi.
Mieli on puhdas kun se on vapautunut tietämättömyydestä ja kun jumalallinen valo valaisee sitä.
Sielu on puhdas kun se on vapautunut himoista ja riemuitsee lakkaamatta Jumalan rakkaudesta.
Himottomuus on sielun olotila, jossa se ei hevin taivu pahaan.
Jos kerran rakkaus on pitkämielinen ja lempeä, niin helposti suuttuva ja ilkeämielinen ihminen on selvästikin kaukana rakkaudesta. Mutta se joka on kaukana rakkaudesta, on myös kaukana Jumalasta, sillä Jumala on rakkaus.
Joka rakastaa Jumalaa, ei pahoita kenenkään mieltä minkään aineellisen asian tähden, eikä itse kanna kaunaa toisille.
Joka rakastaa Jumalaa, elää maan päällä kuin enkeli. Hän paastoaa ja valvoo, veisaa ja rukoilee sekä ajattelee aina hyvää kaikista ihmisistä.
Lakkaa tahraamasta ruumistasi häpeällisillä teoilla ja saastuttamasta sieluasi pahoilla ajatuksilla, niin Jumalan rauha laskeutuu sinuun ja herättää sinussa rakkauden. Piinaa ruumistasi paastolla ja valvomisella, harjoita väsymättä psalminlaulua ja rukousta. Silloin pidättymisen pyhitys laskeutuu sinuun ja herättää sinussa rakkauden.
Joka ei vielä ole saavuttanut rakkauden kautta vaikuttavaa jumalallista tietoa, ylpeilee hyvistä teoistaan.
Herraa pelkäävän pysyvä seuralainen on nöyryys. Siitä kumpuavat ajatukset herättävät hänessä rakkauden ja kiitollisuuden Jumalaa kohtaan. Joka on hänet pelastanut monta kertaa.
Älä saastuta mieltäsi vaalimalla aistillisia ja vihamielisiä ajatuksia, ettet eksyisi puhtaan rukouksen polulta ja vajoaisi alakuloisuuden hengen hetteikköihin. Kun mieli etääntyy Jumalasta, se alkaa seurustella ilkeiden ja saastaisten ajatusten kanssa.
Herra vapauttaa sinut vihasta, murheesta, suuttumuksesta ja pitkävihaisuudesta, jotta tulisit otolliseksi saamaan tuon kallisarvoisen aarteen: täydellisen rakkauden. Joka veljeilee vihan aiheiden kanssa, ei voi saavuttaa täydellistä rakkautta.
Joka suhtautuu ihmisiin heidän ominaisuuksiensa mukaan, hänellä ei ole vielä täydellistä rakkautta. Kaikilla ihmisillä on yhteinen ihmisluonto.
Meitä seuraavat aiempien syntiemme himolliset mielikuvat. Muistikuvia vastaan taisteleminen on paljon vaikeampaa kuin taisteleminen itse asioita vastaan, sillä onhan paljon helpompi tehdä syntiä kuvitelmissa kuin itse teoissa.
Rakkaus karkottaa sielulliset ja itsehillintä ruumiilliset himot.
Alakuloisuuden himo on kaikkia muita himoja raskaampi kestää, koska se vaikuttaa sielun kaikkiin puoliin: kiihottuvaan, haluavaan ja älylliseen osaan.
Jos kunnia ja häpeä, rikkaus ja köyhyys, nautinto ja murhe eivät ole sinulle yhdentekeviä, et ole vielä saavuttanut täydellistä rakkautta.
Nöyryys ja ruumiillinen vaivannäkö vapauttavat ihmisen kaikista synneistä. Nöyryys karkottaa himot sielusta ja vaivannäkö ruumiista.
Armeliaisuus parantaa sielun vihasta ja paasto kuihduttaa intohimon.
Rukous puhdistaa mielen ja valmistaa sitä luomakunnan syvälliseen tarkasteluun.
Sydämen hiljaisuus varjelee sielun kiihottumiselta, nöyryys pitää mielen vapaana pöyhkeydestä ja turhamaisuudesta.
On kahdenlaista jumalanpelkoa: rangaistuksen uhkan pelkoa ja rakastavan sielun Jumalaan epäkunnioittavasti suhtautumisen pelkoa. Jumalaa rakastava sielu on lakannut pelkäämästä rangaistusta.
Jalastaan sidottu lintu joka yrittää lentoon putoaa maahan narun vetämänä. Samoin mieli, joka koettaa nousta tutkimaan taivaallisia, vaikka ei ole saavuttanut himottomuutta, putoaa takaisin maan pinnalle himojen vetämänä.
Kun mieli on täysin vapautunut himoista, se etenee taakseen katsomatta olevaisen tuntemisessa ja sen kautta kohoaa Pyhän Kolminaisuuden tuntemiseen.
Kun mieli on puhdas, se muuttaa kaikki vastaanottamansa mielikuvat hengelliseksi tutkiskeluksi.
Kun sielu alkaa tuntea olevansa terve, se alkaa nähdä myös himottomia ja levollisia unia.
Joka on harjaantunut hyveissä ja saavuttanut tiedon rikkauden, näkee asiat himottomasti ts. sellaisina kuin ne luonnostaan ovat.
Täydellisen himottomuuden merkki on, että olimmepa valveilla tai unessa, sydämeen kohoaa vain yksinkertaisia ajatuksia.
Täyttämällä käskyt mieli riisuu yltään himot ja tarkastelemalla näkyväisiä asioita hengellisesti se vapautuu himollisista mielikuvista.
Puhdas mieli voi viipyä Pyhän Kolminaisuuden valkeudessa.
-------
” Ortodoksisessa perinteessä risti on myös paratiisiin istutetun elämän puun symboli.
Ihmisen lankeemus tuli hyvän ja pahan tiedon puusta syömisen kautta.
Kristuksen ylösnousemus teki ristinpuusta uuden elämän symbolin, jonka kautta ihmisen pelastuminen ja tie Jumalan yhteyteen on mahdollinen.”
------
Kun lukee yli 1000 vuotta vanhoja ajatuksia rakkaudesta, on helppo nähdä oma hengellinen likaisuutensa ja kokea syntisyytensä.
Psykiatrin on helppo nähdä kaikki se, mikä on menetetty kun kaikkien epävakaitten ihmisten annettiin ryhtyä määrittelemään, mitä hengellisyys on ja mitä hengellisyydestä tulisi puhua julkisuudessa. Tietenkin täydellinen rakkaus ei näistä välitä.
Rakkauden käskyn täyttäminen on myös kenelle tahansa vaikeaa: pitääkö minun rakastaa lähimmäistäni niinäkin hetkinä, jolloin viha sumentaa sieluni ja vaatii ”oikeudenmukaista” tuomiota ja kostoa lähimmäiselleni?
Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi. Jos et rakasta lähimmäistä, et kykene rakastamaan Jumalaa, mikä on tosi kovasti sanottu. Moni kertoo uskovansa Jumalaan, mutta rakastavatko he lähimmäisiään?
Jumalaa ei tulisi pelätä, vaan minun tulisi pelätä sitä, että minun turhamainen sieluni suhtautuisi häneen välinpitämättömästi, minkä jälkeen menettäisin mahdollisuuden kokea maallista ja puhdasta jumalallistakin rakkautta.
Kuinka suuri voima lopulta onkaan rakkaus, jos se saa kasvaa aina sieluun saakka kiinni. Se saa ihmisen valoon pimeydestä, jos ihminen valitsee niin. Olen nähnyt työssäni "toivottomien" toipuvan vaikeuksistaan, kun he ovat löytäneet oman Jumalansa ja saaneet rakastavan suhteen häneen.
Jumalaa rakastava sielu voi elää ja rakastaa maallisia asioita ja ihmisiä, pettymättä heidän epätäydellisyyteen. Ja olla pettymättä omaan epätäydellisyyteen.
Jos ei saastuta omaa mieltään likaisilla ajatuksilla, niin voi estää itseään ajautumasta esim. alakuloisuuteen.
Enkeleiden ja Pyhän Kolminaisuuden valkeuden aineettomien asioiden haltioitunut näkeminen vaatisi varmaan pidemmän ajan viettämistä Athos-vuorella.
Maallinen rakkaus saa minut haltioitumaan, muistan ne monet kerrat, kun olen elämässäni rakastanut kiihkeästi ja haltioitunut, vaikka en ole läheskään aina vastarakkautta saanut.
Olen kai lopulta ollut aika hyvä siinä, pystyn menemään rakkauden oseaanisiin ulottuvuuksiin helpostikin mielikuvituksessani, mutta sieluni muut osat – etenkin järki on pyytänyt katsomaan pidemmälle ja järki hakee minut alas sfääreistä arkiseen ja konkreettiseen tekemiseen.
Pari kertaa olen elämässäni nähnyt vilahduksen jumalallisesta rakkaudesta, kummallakaan kerralla en kestänyt kirkkautta, vaan pelkäsin ja eksyin omaan mieleeni. En ollut valmis, sieluni ei kai ollut tarpeeksi puhdas. Seuraan silti ristiä, omalla syntisellä ja epätäydellisellä vaelluksellani, kiitos Jumalalle siitä.
Herra, Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua syntistä.
11.3.2012
lähteet:
www.ort.fi 110312
Filokalian II-osa: Maksimos Tunnustaja, Rakkaudesta, ss 60- 76.