Sylvia Place - suuri kauppakeskus sadepäivän ratoksi
Sylvia Place - suuri kauppakeskus sadepäivän ratoksi
Kun sataa oikein kovasti ja tuulee, vaikka välillä aurinko paistaisikin, niin ei oikein tee mieli kävellä kaupungilla. Sateenvarjo kääntyy tuulesta ympäri ja sadetakki tuntuu epämiellyttävältä. Niin mitä muuta sitä voi tehdä kuin käydä sisätiloissa kauppakeskuksessa.
Kun me matkustamme noin pääsääntöisesti turistisesonkien ulkopuolella eri paikkohin maailmalla, niin aina on alennusmyynti jossakin kauppakeskuksessa. Aucklandin valtava Sylvia Place ei tee tähän muutosta. Liikkeitä on kuulema yli 200.
Minulla flunssa tekee elämän hieman nuhruiseksi. Erehdyin vielä ottamaan Strepsilsin joka laittaa aina mahani sekaisin. En tiedä mikä ainesosa siinä on. Siispä olen taksilla kauppakeskukseen saapuessamme jo melko kurjassa kunnossa. Naisten silmämunat melkein pyörähtävät ympäri, kun näkevät ostospaikan jossa on yli 200 liikettä, joissa voi käydä hiplaamassa ja arvuuttelemassa, mitä ostaisi. Sitä on miehenä vaikea ymmärtää.
Minä päätän mennä kahvilaan juomaan teetä, jotta saisin mahani kuntoon ja flunssan kanssa oloni hieman paremmaksi. Teen juonti selvästi auttaa ja samalla voin tehdä lempipuuhaani eli katsella ihmisiä. Yksi selkeä poikkeus kaupungin keskustan liikkeissä pyöriviin naisiin on se, että täällä on naisia lastenvaunujen kanssa.
Minä en jaksa käydä yhdessäkään rättikaupassa enää. Ehkä yksi miestenvaateliike olisi ollut mielenkiintoinen, mutta olkoon. Kahdessa kirjakaupassa ja yhdessä elektroniikkaliikkeessä kävin. Pari kirjaa lähti taas mukaan, yritän pysyä kohtuudessa. Vain kaksi kirjaa korkeintaan kirjakauppakäyntiä kohti. Pari kirjaa olisi ollut mielenkiintoista. Rouvan kauhuksi ostan jälleen lentoruumaan menevän laukun. Rouvan laskujen mukaan niitä on jo kahdeksan. Mikä ihme siinä on, kun olen matkalle lähdössä, en tunnu löytävän ensimmäistäkään. Kolmasosa normaalihinnasta, eli hyvin halpa, neljä pyörää alla eli helppo kuljettaa ja tilava sisältä. Sinne mahtuu poislähtiessämme mahdollisesti kaikki naisten ostokset.
Head hunter-firmasta ottivat yhteyttä, etteivät saa kiinni minun referenssejä eli kolleegoitani, joiden nimet olen antanut heille. Koetan keksiä uusia numeroita ( en tiedä ovatko ne ajantasalla) keille he voisivat soittaa ja saada tietoa millainen mies olen työntekijänä. Rouva alkaa kääntyä sen ajatuksen puoleen, että Uusi Seelanti on liian kaukana kotoa.
Sovimme naisten kanssa kauppakeskuksessa, jossa on jälleen hyviä penkkjä miesten istuttavaksi, että käyn istumaan ja odottamaan. Tai välillä naisetkin pienten lasten kanssa istuvat noilla tuoleilla. Kiinalainen teinipoika nukkuu, isä on vieressä aika tylsistyneennäköisenä. Ei taida olla kulttuurisidonnaista naisten shoppailu, vaan lajityypillinen ominaisuus.
The New Zealand Heraldin sivuilla on värikuva uhkeasta amerikkalaisnaisesta, Sabrina Corgatellista, joka komeilee uhkean povensa kanssa kuollut kirahvi jaloissaan.
- Sellainen upea eläin. En voinut kuvitella olevani onnellisempi kuin ampuessani sen. Tämä ei ikinä unohdu, Sabrina todistelee lehdessä.
Lehden sivuilla kerrotaan kuinka täkäläinen eettisten metsästäjien seura on pahoillaan Zimbabwen Cecil-leijonan ampumisesta syntyneen julkisen keskustelun luonteesta. Koska on parempi että eläinten ampuminen yleensä tapahtuu eettisten eläintenampumaseurueiden ( hauska ilmaisu!) toimesta, sanoo metsästäjämies, joka mielellään ottaa Sabrinan vastaan, jos on Uuteen Seelantiin tulossa. Sabrina kokoaa seuruetta tullakseen Uuteen Seelantiin metsästämään ja kalastamaan.
Metsästysseurueen presidentti sanoo, että kalastamaan ja metsästämään tulevat turistit kuluttavat ja jättävät enemmän rahaa kuin supermarketissa kävijät ( joka ei ole metsästäjän mielestä läheskään niin jännää kuin metsästys tai kalastus?) Uuteen Seelantiin. Metsästys ja kalastus tuovat turismissa runsaasti rahaa maahan. Jotkut naiset toivovat, että Sabrinalle annetaan porttikielto koko maahan.
Sitten yhtä järkyttävä uutinen Proceedings of the National Academy of Sciences - julkaisusta. Erityisen kalliit kasvorasvat - erityisesti alle 50-vuotiaille naisille - ryppyjen vähentämiseen ovat todennäköisesti haitallisia, eivätkä hyödyllisiä. Ajatus, että vapaat radikaalit aiheuttavat vanhenemista ja ryypyjä ei pidä paikkaansa. Ei ainakaan alle 50-vuotiailla naisilla, joilla päinvastoin vapaat radikaalit ovat TÄRKEITÄ ihon parantumiselle ja ihosolujen uudistumiselle. Niitä ei pidä missään nimessä hävittää.
Vaikea miettiä kumpi edellisistä uutisista enemmän vaikuttaa markkinoihin - aseiden tai kauneusrasvojen. Ei hätää kauneusbusiness keksii jonkun muun valheen, jonka mielikuvan varjolla se myy ylihintaisia rasvoja naisille. Molemmat ovat megaluokan liiketoimintaa. Kun en harrasta kumpaakaan, niin asioilla ei ole minulle suurempaa intohimoa. Enkä erota naista joka on käyttänyt antiwrinkle-voidetta sellaisesta, joka ei ole sitä käyttänyt.
Kun mietin mihin käytän omien naisteni odotteluun kuluvan ajan, päätän käydä noissa kiinalaisten ylläpitämissä hierontapisteissä. Nyt vaatteet päällä, ettei flunssa tästä enää pahene. Päätän ottaa niska-hartia-pää-hieronnan. Puoli tuntia 25 täkäläistä dollaria eli alle 20 euroa. Miehellä on loistavat näpit. Niska ja pää tuntuvat ihan omilta. Ehdottomasti loistava kokemus, minkä miehellekin kerron. Suomessa Kela päätti olla korvaamatta hieronta-hoitoja, joiden näyttö oli heikko. Ehkä mittari ei ollut kohdallaan. On paljon ihmisiä, joihin kukaan ei koske. Hieronnassa ihmiseen kosketaan. Saattaa olla niin että mitä vanhempi ihminen on, niin sitä tärkeämpää toisen ihmisen kosketus on. Hieronta on siihen sopivan neutraali väline.
Kosketus on kuitenkin ehkä yksi meidän vahvimmista kokemuksista. Se on kielen ulottumattomissa monella meistä, koska se alkaa kauan ennen kuin kieli on kehittynyt. Tai näin ainakin puhutaan. Vai miltä on tuntunut, kun joku, jonka haluat itseäsi koskettelevan, koskee sinuun? Voiko sanoa ihan sama ettei tunnu missään? Se etteivät miehet koskettele vaimojaan, siis muuallekin kuin tiettyihin paikkoihin, on yksi tavallisimmista parisuhteen turhautumisen syistä.
Kauppakeskuksissa ympäri maailmaa ( ainakin niissä missä on nyt viimeksi käytyä)on aina tyypillinen ruokapaikkakeskittymä, josta voi saada hampurilaisia, kebabeja, sushia ( jota on joka paikassa!) ja mitä muita etnisiä ruokia tahansa. Haluan lämmintä keittoa oloni vuoksi - nuudelit, kalapullat ja hieman vihreää isossa kulhossa. Niin kuin aasialaisissa keitoissa olla vain voi.
Nuori suomalainen, vaalea, nainen pyöhistelee hiuksiaan tilatessaan kebabia. Turkkipoikien silmät loistavat. Tiukassa puserossaan paljastuvat hänen kauniin vartalonsa muodot. Paljasta ihoa jää paidan ja housun väliin sopivasti näyttääkseen vaaleaa ihoa. Nuoren kauniin naisen tavoin hän mielellään kerää kaikki ympärillä olevien miesten - ja osan naistenkin katseet. Parasta ennen päiväykseen hänellä on vielä aikaa - miesten päät kääntyvät vielä kauan hänen peräänsä. Tietysti se aika tulee, jolloin miehet siirtävät katseensa uusiin nuoriin naisiin. Silloin katsojia on huomattavasti vähemmän. Se jota on paljon nuorena katsottu on helposti vaikeammassa asemassa kuin se ketä ei ole katsottu. Myös miehillä on samaa ilmiötä yhä enemmän. Hän, nuoruutensa kauneudessa uhkuva nainen - ja hyvä niin - istuu viereiseen pöytään, enkä paljasta, että olen myös suomalainen. Vaikka välillä on vaikea olla kommentoimatta nuorten naisten puhetta, joista toinenkin on suomalainen ja yksi taitaa olla täkäläisiä.
Odottavan aika on pitkä, ainakin jos odottaminen on istumalla odottamista. Olo on niin heikko, ettei jaksa lukea, joten aikaa ei voi käyttää lukemiseen. Lopulta monen, monen tunnin jälkeen rouva ja tyttäreni tulevat ja ovat ostoslöydöistään innoissaan. Taksikuskin kanssa juttelemme jo kauppakeskukseen mennessämme, että isälle löytyy uusi synonyyminen termi - kävelevä luottokortti. Taksikuski sanoo, että voi tulla meidät myös noutamaan ja antaa korttinsa. Mutta takaisin tulemme paikallisjunalla, jolla kätevästi pääsee tuohon kauppakeskukseen ja takaisin, jos haluaa. Kävelymatka hotelliimme on lyhyt juna-asemalta.
Tytöillä ja pojilla on paikallisjunassa kouluasut. Pitkäksi venähtäneillä pojilla polvihousut näyttävät aika naurettavilta. Brittiläisyys vaikuttaa vielä aika tavalla.
Televisiossa kerrotaan, että Englannin valioliiga on alkamassa viikonloppuna. Harry Kanea ja muita haastatellaan tulevan kauden suhteen. Hyväntekeväisyysottelussa, joka on perinteisesti ennen kauden alkua Wegner lopultakin voittaa Mourinhon. Siis Arsenal Chelsean. Minulla on tapana syksyisin ja talvisin viikonloppuina katsoa kolmesta kuuteen valioliigapeliä. Se on minun tapani rentoutua viikonloppuisin.
Matkaa on jäljellä vielä pari päivää ennen kuin kotimatka, yli 30 tunnin paluu Suomeen alkaa. Australiassa menemme nyt Melbournen kautta, emmekä Sydneyn kautta, kuten tullessa. Paluu Singaporesta on sama kuin tulomatka. Tytär menee suoraan kouluun ja rouva melkein suoraan töihin, minulla loma jatkuu vielä jonkin aikaa. Tai miten se nyt ottaa - sitä väitöskirjaa pitäisi saada valmiiksi. Lean Six Sigma-projektit, toinen pitäisi saada myös päätökseen ja toinen aluilleen enemmän.
Siispä lomaillaan vielä. Täksi päiväksi on luvattu hyvää ilmaa - sääennustukset eivät pidä täälläkään aina kutiaan. Olemme suunnitelleet menevämme lautalla lähisaarelle, jonne tytär haluaa ratsastamaan. Rouvan kanssa mietimme, että voisimme katsella merelle ja tutustua täkäläisiin valkoviineihin sillä aikaa kun tytär käy ratsastamassa.
Jos vielä flunssa hellittäisi, niin kaikesta voisi nauttia enemmän. Mutta ei pidä valittaa. Asiat voisivat olla huonomminkin kuin juoda lomalla flunssaisena valkoviiniä Uudessa Seelannissa merelle katsellen.
7.8.2015 Auckland
Kun sataa oikein kovasti ja tuulee, vaikka välillä aurinko paistaisikin, niin ei oikein tee mieli kävellä kaupungilla. Sateenvarjo kääntyy tuulesta ympäri ja sadetakki tuntuu epämiellyttävältä. Niin mitä muuta sitä voi tehdä kuin käydä sisätiloissa kauppakeskuksessa.
Kun me matkustamme noin pääsääntöisesti turistisesonkien ulkopuolella eri paikkohin maailmalla, niin aina on alennusmyynti jossakin kauppakeskuksessa. Aucklandin valtava Sylvia Place ei tee tähän muutosta. Liikkeitä on kuulema yli 200.
Minulla flunssa tekee elämän hieman nuhruiseksi. Erehdyin vielä ottamaan Strepsilsin joka laittaa aina mahani sekaisin. En tiedä mikä ainesosa siinä on. Siispä olen taksilla kauppakeskukseen saapuessamme jo melko kurjassa kunnossa. Naisten silmämunat melkein pyörähtävät ympäri, kun näkevät ostospaikan jossa on yli 200 liikettä, joissa voi käydä hiplaamassa ja arvuuttelemassa, mitä ostaisi. Sitä on miehenä vaikea ymmärtää.
Minä päätän mennä kahvilaan juomaan teetä, jotta saisin mahani kuntoon ja flunssan kanssa oloni hieman paremmaksi. Teen juonti selvästi auttaa ja samalla voin tehdä lempipuuhaani eli katsella ihmisiä. Yksi selkeä poikkeus kaupungin keskustan liikkeissä pyöriviin naisiin on se, että täällä on naisia lastenvaunujen kanssa.
Minä en jaksa käydä yhdessäkään rättikaupassa enää. Ehkä yksi miestenvaateliike olisi ollut mielenkiintoinen, mutta olkoon. Kahdessa kirjakaupassa ja yhdessä elektroniikkaliikkeessä kävin. Pari kirjaa lähti taas mukaan, yritän pysyä kohtuudessa. Vain kaksi kirjaa korkeintaan kirjakauppakäyntiä kohti. Pari kirjaa olisi ollut mielenkiintoista. Rouvan kauhuksi ostan jälleen lentoruumaan menevän laukun. Rouvan laskujen mukaan niitä on jo kahdeksan. Mikä ihme siinä on, kun olen matkalle lähdössä, en tunnu löytävän ensimmäistäkään. Kolmasosa normaalihinnasta, eli hyvin halpa, neljä pyörää alla eli helppo kuljettaa ja tilava sisältä. Sinne mahtuu poislähtiessämme mahdollisesti kaikki naisten ostokset.
Head hunter-firmasta ottivat yhteyttä, etteivät saa kiinni minun referenssejä eli kolleegoitani, joiden nimet olen antanut heille. Koetan keksiä uusia numeroita ( en tiedä ovatko ne ajantasalla) keille he voisivat soittaa ja saada tietoa millainen mies olen työntekijänä. Rouva alkaa kääntyä sen ajatuksen puoleen, että Uusi Seelanti on liian kaukana kotoa.
Sovimme naisten kanssa kauppakeskuksessa, jossa on jälleen hyviä penkkjä miesten istuttavaksi, että käyn istumaan ja odottamaan. Tai välillä naisetkin pienten lasten kanssa istuvat noilla tuoleilla. Kiinalainen teinipoika nukkuu, isä on vieressä aika tylsistyneennäköisenä. Ei taida olla kulttuurisidonnaista naisten shoppailu, vaan lajityypillinen ominaisuus.
The New Zealand Heraldin sivuilla on värikuva uhkeasta amerikkalaisnaisesta, Sabrina Corgatellista, joka komeilee uhkean povensa kanssa kuollut kirahvi jaloissaan.
- Sellainen upea eläin. En voinut kuvitella olevani onnellisempi kuin ampuessani sen. Tämä ei ikinä unohdu, Sabrina todistelee lehdessä.
Lehden sivuilla kerrotaan kuinka täkäläinen eettisten metsästäjien seura on pahoillaan Zimbabwen Cecil-leijonan ampumisesta syntyneen julkisen keskustelun luonteesta. Koska on parempi että eläinten ampuminen yleensä tapahtuu eettisten eläintenampumaseurueiden ( hauska ilmaisu!) toimesta, sanoo metsästäjämies, joka mielellään ottaa Sabrinan vastaan, jos on Uuteen Seelantiin tulossa. Sabrina kokoaa seuruetta tullakseen Uuteen Seelantiin metsästämään ja kalastamaan.
Metsästysseurueen presidentti sanoo, että kalastamaan ja metsästämään tulevat turistit kuluttavat ja jättävät enemmän rahaa kuin supermarketissa kävijät ( joka ei ole metsästäjän mielestä läheskään niin jännää kuin metsästys tai kalastus?) Uuteen Seelantiin. Metsästys ja kalastus tuovat turismissa runsaasti rahaa maahan. Jotkut naiset toivovat, että Sabrinalle annetaan porttikielto koko maahan.
Sitten yhtä järkyttävä uutinen Proceedings of the National Academy of Sciences - julkaisusta. Erityisen kalliit kasvorasvat - erityisesti alle 50-vuotiaille naisille - ryppyjen vähentämiseen ovat todennäköisesti haitallisia, eivätkä hyödyllisiä. Ajatus, että vapaat radikaalit aiheuttavat vanhenemista ja ryypyjä ei pidä paikkaansa. Ei ainakaan alle 50-vuotiailla naisilla, joilla päinvastoin vapaat radikaalit ovat TÄRKEITÄ ihon parantumiselle ja ihosolujen uudistumiselle. Niitä ei pidä missään nimessä hävittää.
Vaikea miettiä kumpi edellisistä uutisista enemmän vaikuttaa markkinoihin - aseiden tai kauneusrasvojen. Ei hätää kauneusbusiness keksii jonkun muun valheen, jonka mielikuvan varjolla se myy ylihintaisia rasvoja naisille. Molemmat ovat megaluokan liiketoimintaa. Kun en harrasta kumpaakaan, niin asioilla ei ole minulle suurempaa intohimoa. Enkä erota naista joka on käyttänyt antiwrinkle-voidetta sellaisesta, joka ei ole sitä käyttänyt.
Kun mietin mihin käytän omien naisteni odotteluun kuluvan ajan, päätän käydä noissa kiinalaisten ylläpitämissä hierontapisteissä. Nyt vaatteet päällä, ettei flunssa tästä enää pahene. Päätän ottaa niska-hartia-pää-hieronnan. Puoli tuntia 25 täkäläistä dollaria eli alle 20 euroa. Miehellä on loistavat näpit. Niska ja pää tuntuvat ihan omilta. Ehdottomasti loistava kokemus, minkä miehellekin kerron. Suomessa Kela päätti olla korvaamatta hieronta-hoitoja, joiden näyttö oli heikko. Ehkä mittari ei ollut kohdallaan. On paljon ihmisiä, joihin kukaan ei koske. Hieronnassa ihmiseen kosketaan. Saattaa olla niin että mitä vanhempi ihminen on, niin sitä tärkeämpää toisen ihmisen kosketus on. Hieronta on siihen sopivan neutraali väline.
Kosketus on kuitenkin ehkä yksi meidän vahvimmista kokemuksista. Se on kielen ulottumattomissa monella meistä, koska se alkaa kauan ennen kuin kieli on kehittynyt. Tai näin ainakin puhutaan. Vai miltä on tuntunut, kun joku, jonka haluat itseäsi koskettelevan, koskee sinuun? Voiko sanoa ihan sama ettei tunnu missään? Se etteivät miehet koskettele vaimojaan, siis muuallekin kuin tiettyihin paikkoihin, on yksi tavallisimmista parisuhteen turhautumisen syistä.
Kauppakeskuksissa ympäri maailmaa ( ainakin niissä missä on nyt viimeksi käytyä)on aina tyypillinen ruokapaikkakeskittymä, josta voi saada hampurilaisia, kebabeja, sushia ( jota on joka paikassa!) ja mitä muita etnisiä ruokia tahansa. Haluan lämmintä keittoa oloni vuoksi - nuudelit, kalapullat ja hieman vihreää isossa kulhossa. Niin kuin aasialaisissa keitoissa olla vain voi.
Nuori suomalainen, vaalea, nainen pyöhistelee hiuksiaan tilatessaan kebabia. Turkkipoikien silmät loistavat. Tiukassa puserossaan paljastuvat hänen kauniin vartalonsa muodot. Paljasta ihoa jää paidan ja housun väliin sopivasti näyttääkseen vaaleaa ihoa. Nuoren kauniin naisen tavoin hän mielellään kerää kaikki ympärillä olevien miesten - ja osan naistenkin katseet. Parasta ennen päiväykseen hänellä on vielä aikaa - miesten päät kääntyvät vielä kauan hänen peräänsä. Tietysti se aika tulee, jolloin miehet siirtävät katseensa uusiin nuoriin naisiin. Silloin katsojia on huomattavasti vähemmän. Se jota on paljon nuorena katsottu on helposti vaikeammassa asemassa kuin se ketä ei ole katsottu. Myös miehillä on samaa ilmiötä yhä enemmän. Hän, nuoruutensa kauneudessa uhkuva nainen - ja hyvä niin - istuu viereiseen pöytään, enkä paljasta, että olen myös suomalainen. Vaikka välillä on vaikea olla kommentoimatta nuorten naisten puhetta, joista toinenkin on suomalainen ja yksi taitaa olla täkäläisiä.
Odottavan aika on pitkä, ainakin jos odottaminen on istumalla odottamista. Olo on niin heikko, ettei jaksa lukea, joten aikaa ei voi käyttää lukemiseen. Lopulta monen, monen tunnin jälkeen rouva ja tyttäreni tulevat ja ovat ostoslöydöistään innoissaan. Taksikuskin kanssa juttelemme jo kauppakeskukseen mennessämme, että isälle löytyy uusi synonyyminen termi - kävelevä luottokortti. Taksikuski sanoo, että voi tulla meidät myös noutamaan ja antaa korttinsa. Mutta takaisin tulemme paikallisjunalla, jolla kätevästi pääsee tuohon kauppakeskukseen ja takaisin, jos haluaa. Kävelymatka hotelliimme on lyhyt juna-asemalta.
Tytöillä ja pojilla on paikallisjunassa kouluasut. Pitkäksi venähtäneillä pojilla polvihousut näyttävät aika naurettavilta. Brittiläisyys vaikuttaa vielä aika tavalla.
Televisiossa kerrotaan, että Englannin valioliiga on alkamassa viikonloppuna. Harry Kanea ja muita haastatellaan tulevan kauden suhteen. Hyväntekeväisyysottelussa, joka on perinteisesti ennen kauden alkua Wegner lopultakin voittaa Mourinhon. Siis Arsenal Chelsean. Minulla on tapana syksyisin ja talvisin viikonloppuina katsoa kolmesta kuuteen valioliigapeliä. Se on minun tapani rentoutua viikonloppuisin.
Matkaa on jäljellä vielä pari päivää ennen kuin kotimatka, yli 30 tunnin paluu Suomeen alkaa. Australiassa menemme nyt Melbournen kautta, emmekä Sydneyn kautta, kuten tullessa. Paluu Singaporesta on sama kuin tulomatka. Tytär menee suoraan kouluun ja rouva melkein suoraan töihin, minulla loma jatkuu vielä jonkin aikaa. Tai miten se nyt ottaa - sitä väitöskirjaa pitäisi saada valmiiksi. Lean Six Sigma-projektit, toinen pitäisi saada myös päätökseen ja toinen aluilleen enemmän.
Siispä lomaillaan vielä. Täksi päiväksi on luvattu hyvää ilmaa - sääennustukset eivät pidä täälläkään aina kutiaan. Olemme suunnitelleet menevämme lautalla lähisaarelle, jonne tytär haluaa ratsastamaan. Rouvan kanssa mietimme, että voisimme katsella merelle ja tutustua täkäläisiin valkoviineihin sillä aikaa kun tytär käy ratsastamassa.
Jos vielä flunssa hellittäisi, niin kaikesta voisi nauttia enemmän. Mutta ei pidä valittaa. Asiat voisivat olla huonomminkin kuin juoda lomalla flunssaisena valkoviiniä Uudessa Seelannissa merelle katsellen.
7.8.2015 Auckland